On se nyt kumma kun en pääse kirjautumaan galleriaan sisään. Mikä siinä on, että ainakun yritän yhdeksän jälkeen kirjautua galleriaan, niin se suostu kirjaamaan sisään? Olis kiva käydä kattomassa josko olis tullu kommenttia huomista koskien, mutta ei sitten jos et halua päästää sisään. Itken.
Huomisesta puheenollen, joudun menemään kaupoille mummon kanssa. Eihän siinä olisi mitään, muttako mummo ei ole niitä kannustavimpia mummoja. En oo varmaan koko elinaikanani tehny yhtään mitään oikein. Oikeesti, ihan sama mitä teen niin se on väärin ja huonosti tehty. Mikä minusta olisi hienon näköinen on mummosta aivan kammottava. Kivasti mummo nostaa itsetuntoani, joka ei muutenkaan mitenkään korkea ole. Tai en tiijä, mutta välillä itestäkin tuntuu, että enhän mä osaa yhtään mitään ja mummo ei ainakaan paranna tilannetta. Lähtisin toki mielelläni mummon kanssa kaupoille, muttako mummo vaan valittaa siitä, että kävelen liian nopeasti. Ja siinä on vielä sekin, että en osaa parkkeerata autoa heti ruutuun, vaan pitää aina peruuttaa. Ja niinkin pienellä paikkakunnalla missä mummo asuu niin kaikki tuntee kaikki ja ei oo yhtään kiva ajaa siellä ja tunaroida, ko sitte siitä tietää koko paikkakunta. Menee aina hermot ku joutuu mummon kanssa kaupoille. Miks se ei voi mennä kenenkään muun kanssa? Miks minun pitää aina mennä joka paikkaan mummon kanssa? Sekin vielä,että en edes vaatteita osaa ostaa tai hiuksia laittaa tai muutakaan mistä oon jo selvinny ite viimeset 8 vuotta kunnialla. Huomenna oon sitte kalju
Eikä asiaa, siis tuota edellistä, auta sekään, että näyttää siltä, että olen ilmeisesti perinyt iskän ailahtelevan luonteen. Saatan suuttua ihan pienestäkin jutusta ja laantua sitte melko heti tai sitten olla vihanen jostakin ihan pikku jutusta. Siitä tulee vielä ongelma, se on jo nyt pienoinen ongelma, mutta pitänee yrittää hieman kehittää omaa luonnetta, jospa se onnistuisi.
Pitää vielä ihmetellä kissanpentuni käytöstä nykyään. Siitä on tullu no ei ihan sylikissa, voisi sanoa, että kylkikissa. Aina kun istun sängyllä, kuten nytkin niin sen(kissan siis) pitää tulla kylkeen tai muuten lähelle nukkumaan. Nytkin kissa nukkuu jaloissa ja tämä kirjoittaminen on hieman hankalaa, plus se että toinen jalka on sellasessa asennossa, että nyt se on puutunut. Elämän pikkuvikoja. Mutta se, että kissaseni haluaa tulla lähelle ei ole vika vaan hyvä asia, sillä alussa se oli sylikissa, mutta sitten kun se vähän varttui niin siitä tuli hieman kovis, mutta nyt siitä on tullut taas pehmo. Ja kiffani ei sitten ole edes vuoden vanha, joten tämä on outoa.
Minulla kun on kaksi kissaa, molemmat tosi rakkaita (minulla on niihin viharakkaus-suhde, välillä ne on niin ärsyttäviä, että ei ole toista, mutta silti rakastan niitä niin paljon.), niin meillä on paljon kissojen välisiä tappeluita ja muuta sellaista. Yleensä kultani osaavat olla siivosti, jopa vanhempi kissani, jossa on ilmennyt pentumaisia piirteitä, vaikka se, tai itseasissa hän on jo viisi vuotias. Lempinimenä hänellä on Vanha Herra, ja vanhan ylvään herran tavoin Vanha Herra käyttäytyykin. :) No mutta se niistä kullannupuista.
Tämä taitaakin olla pisin tähän mennessä kirjoittamani merkintä, tosin tämä on vasta neljäs, kun ei ole ollut aikaa kirjoittaa, kun aina unohdan :) nytkin kello on jo vaikka mitä ja haluan vielä lukea Slummien miljonääri-kirjaa jonka sain yhdeltä parhaista ystäviltäni ihan omaksi.
Tähän loppuun on ihan pakko pahoitella kaikkia virheitä, joita tekstissä esiintyy. :) Heihei ja hyvät yöt kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti