sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Maassa maan tavalla

Olkapäähän koskee. No siis mullahan koskee koko ajan olkapäähän ja niskan, aamulla tuntuu kivalta ku istuu tuolilla ja roikottaa käsiä alaspäin niin se venyttää ihanasti niskaa ja niitä olkapäitä. Johtuu varmaan tyynystä tai huonosta patjasta tai sitte oon vaan vino. Ehkä se johtuu osaltaa myös tästä datailuasennosta, ku pitäis jännittää koko ajan olkapäitä, mutta kun sitte rupee koskemaan niin en viiti.

Tää on taas niitä päiviä ku neloselta tulee leffa, jonka oon jo nähny muutaman kerran ja enkä jaksa kattoo sitä uudelleen, vielä ainakaan. Da Vinci -Koodi, ei sillä että tuo ei olis hyvä leffa, mutta en jaksa kattoo sitä ku ei siitä oo kauakaan ko oon kattonu sen. Voisin katsoa Tapahtui vegasissa, tuli tännään sellanen olo, että on pakko nähä se. Joten katon sen, eikä se edes kestä kovin kauaa, toisinku se koodi, joka leffanakin kestää 149 minuuttia plus siihen sitte mainoskatkot.

Äsken ku tein matikan läksyjä niin kaikki  mitä oon oppinu toisen asteen yhtälöistä valu hukkaan, sillä se ratkasu siihe yo:hon oli outo, siis laskemisen kannalta. Kaikki siinä laskuratkaisussa oli vastoin kaikkea mitä oon oppinu Katjalta. Meniköhän multa joku ohite, joku tärkee juttu, jolla ois saanu tuon jutun oikein. Nojaa.

Keskiviikkoon mennessä pitäis kirjottaa paikallislehti sisä savoon juttu maaseutu opettaa hankkeesta. Piti alunperin tehä se Nakin kanssa, mutta ko Nakki ei suostu niin teen sen yksin. (Olen sulle ikuisesti katkera siitä!) Se on vähän vaikeeta, ku en muista mitä kaikkea ollaan tehty ja missä ollaan käyty. Tai no eihän mitään ihmeellistä olla tehty, enkun ja ruotsin tunneilla niitä sanoja niihin kansioihin. Mutta ne vierailut Riuttalassa, Maaningalla, siellä jossakin metsälaitoksessa ja Maitohovissa. Olikohan niitä muita.. No pitää käydä huomenna Anna-Maijailta kysymässä.

Mun stressipallo on kadonnu! Tartten sitä ennen joulukuuta tai ei muuten onnistu mikkään. Yääh, Figaro ei suostu kertomaan mihin on sen laittanu. Enkä löyä sitä mistään, se ei oo sängyn alla, eikä missään näkyvillä, eli oon tunkenu sen johonki laatikkoon yms. mistä en ikinä läydä sitä. Toisin sanoen oon laittanu sen talteen, joka tarkoittaa minun kohdalla sitä, että sitä ei enää koskaan löydä, se on poissa, se ei enää ikinä nää auringon valoa, ikuisesti kadoksissa ja niin edelleen.

Et sitten anna mun lisätä kuvia tänne, ilkeää toimintaa. Ei sitten jos et halua, mutta miks multa ei kysytä? Joissakin asioissa ei tietenkään kysytä, mutta tässä asiassa vois kyllä kysästä minun mielipidettä, ihan niinko kohteliasuussyistä. Onkohan se tuokin sanan nyt yhdyssana vai ei.

Hyvästi ilkeä blogger, toivottavasti kadut hetkeä, jolloin päätit, että minä en saa lisätä kuvia !

PS. Kysykää multa jotain! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti