Tapahtumia

Käytiin äitin kanssa siellä Jyväskylässä, kuten aamulla jo kerroin, kun kerroin, että vauveli on löytynyt hengissä (onneksi) ja niin pois päin. Mutta ensin pitänee julkaista kuvia ja kertoa kuinka minun juhannukseni sujui. Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta kun kuvia on muutamia ja minä haluan sepostella nyt.

Minä vietin siis juhannuksen Jennin ja Nakin kanssa Rajaselkämässä (hmm?). Meijän juhannus alkoi siitä, kun astuttiin minun(iskän) autosta ulos ja mentiin Nakin autoon ja suunnattiin juhannusajelulle Iisvedelle, jossa kävimme ulkoiluttamassa Nakin veljen koiraa, jonka nimi taisi olla Onni, oikein suloinen otus, vaikka minä olen sitä mieltä, että Bono on tuhat kertaa suloisempi kun sille päälle sattuu. Sitten me köröttelimme takaisin Nakin luokse.

Siellä me sitten grillailtiin vartaita ja juotiin mehua ja jotain muutakin. Kokeiltiin me Pina Coladaakin, mutta ilman ravistinta ja oikeita mittoja, jäi juomat juomatta ja minä uhkasin, etten koskaan enää sitä hirvitystä maista. (Mutta sitä putelia en ole kyllä antanut iskälle vaikka niin suunnittelinkin, jos joskus uhmaamme kohtaloa ja kokeilemme jotain muuta yhtä hyvää :) ). Onneksi meillä oli sentäs muuta jota kelpasi juoda vallanmainiosti. Siinä juominkien ohella pääsimme testaamaan Nakin uutta tikkataulua, joka hohti kauniin pinkkinä muuten niin punaisella navetan/autotallin/minkä lie seinällä, jonne Nakki oli sen Hannen kanssa asentanut. 

Sen siitä saa kun ottaa salamalla kuvia, ei näytä niin pinkiltä.. 

Tikanheiton ja maailman parantamisen ohella, ehdimme me Bonollekin huomiota suoda, tosin emme niin paljon kuin Bono itse olisi halunnut, mutta kun siinä pihassa kulki vielä siinä vaiheessa niin paljon autoja, ettei olisi ollut turvallista kenenkään kannalta päästää Bonoa ulos häkistä. Bono ei tällaisista pikku asioista piitannut vaan ilmaisi tasaisin väliajoin tyytymättömyytensä tähän typerään olotilaan, johon äiti hänet pakotti.

Minä olen suloinen

Tässä me Nakin kanssa laskemme pisteitä

 Me päätimme heittää tikkaa tasaisin väliajoin katsoaksemme kuinka hyvin se onnistuu tietyissä vaiheissa. Nakille ei alkoholin nauttiminen ollut hyväksi, sillä niin hyvät tikanheittotaidot valuivat hiekkaan, Jennin suoritus ei pahemmin parantunut eikä huonontunut ja minun suoritus parantui ainakin yhdessä vaiheessa kun päätin viskata tikan suoraan häränsilmään. Sillä heitolla minä voitin sekä Nakin että Veskun että Karin että Jennin. Ja kaikkein paras voitto minulle tuli osoin tauluun tasa yhdellä tikalla ja sekin meni vitoseen, kun Jenni osui samaan ja me kaksi nappasimme voiton siinä erässä. Vaikka Vesku kovaan ääneen sitä sanoikin, että helppo homma, mutta eipä nuo tikat tauluun oikein osuneet. Ihmettelen kyllä, että miten ihmeessä Vesku osui Muonio-muisto kupilla Kariin kun edes tikkatauluun ei osunut.

Olihan meillä kokkokin

Tikanheiton ohella illan peleihin kuului viiden hengen espanjalainen paskahousu ja mölkky, jonka veiton vei Nakki ja minä tulin ilmeisestikin toiseksi keskisuomalaisella taidolla tahi tuurilla. Muiden sijoituksia en tiedä, kun Jenni ilmeisestikin putosi liian aikaiseen pelistä ja Vesku ja Kari sopivat kahdestaan kumpi hävisi. Ilmeisesti se oli Vesku, ainakin luulen niin.

Bono oli illantähti

 Pääsihan se Bonokin juhlimaan meidän kanssamme. Bono oli saanut uuden hienon lelun, jota ei millään sitten olisi meille voinut luovuttaa, vaan me jouduimme juoksemaan ympäri pihaa Bonon perässä. Bonosta se ilmeisestikin oli todella hauskaa. Kun Bono sitten väsyi leikkimään me siirryimme takaisin pöytään istumaan ja parantamaan maailmaa Bonon seilatessa puolelta toiselle kuin ei olisi osannut päättää onko äitin luona parempi vai pitäisikö sittenkin mennä tuonne toiselle puolelle.

Jenni pääsi meijän baarimikoksi loihtimalla meille drinkkejä. Drinkin aineksia en paljasta kun ne ovat huippusalaisia. Sen verran voin paljastaa, että alla olevassa kuvassa esiintyvät Koff, karkit ja Off eivät tähän kyseiseen drinkkiin kuulu, vaan ne ovat kuvausrekvisiittaa.

Tittidii!

Ja näin pääsemmekin sulavasti siihen kun minä palasin kotiin ja mökille ja kotiin. :)

Tuo, tuolla ylhäällä oleva herra tai rouva on syy miksi miksi minä olin eilen sydänkohtauksen partaalla koko illan. Minä nimittäin menin sitä kuvailemaan ja minun piti jahdata sitä Kivenniementielle asti kun se on ilmeisesti villi tai muuten arka. No minä seisoin tuossa bussipysäkillä ja odotin, että auto menee ohitse kun satuin vilkaisemaan Viitasaarelle päin ja näin Figaron juoksevan tielle juuri sen auton eteen. Kuulin kolahduksen ja näytti siltä, että Figaro takajalat olisivat osuneet autoon. Minä kiljaisin Figaron melko kovaa ja juoksin viemään kameraa kuistille ja samalla hakemaan kenkiä. Ja sitten säntäsin pusikkoon etsimään Figaroa, jota en tietenkään löytänyt. Figaro varmaan säikähti minun kiljaisua melkein yhtä paljon kun sitä autoa, eikä siksi tullut kun huutelin sitä. Koko illan olin ihan epätoivon partaalla kun en tiennyt onko Figaro ylipäätään edes hengissä. Mutta onneksi oli ja on. En kyllä tiedä oliko minulla osaa tai arpaa siihen mitä tapahtui, mutta luulen, että Figaro päätti ylittää juuri sillä hetkellä tien koska minä seisoin tien toisella puolella.

Aamulla, ennen kuin lähdettiin Juväskylään minä käskin Figaron olla sisällä koko ajan, eikä se kyllä olisi ulos päässytkään vaikka olisi halunnut. Ja Tupunalla minä sanoin, että jos se jää auton alle niin minä nyljen sen ja teen siitä rukkaset. Eipä jäänyt auton alle, vaan odotti meitä pihassa kun tultiin.

Ja tänään minä tein siellä Jyväskylässä sellaisen päätöksen, että minähän en siihen kaupunkiin todellakaan aijo koskaan autolla itse mennä. Niin paljon siellä oli autoja ja mielenkiintoisia tapoja tupsahtaa toisten autojen eteen, että henkihän siellä menee. Ja me käytiin vain Seppälänkankaalla. Kyllä minä sinne voin mennä, mutta minä en todellakaan aijo siellä ajaa. Ainakaan ilman minun henkisiätukiani eli Nakkia ja Jenniä ja Urpåa.

Mutta Jyväskylästä minun oli tarkoitus etsiä housuja, mutta niitä ei löytynyt. Tai siis löytyi mutta ne olivat liian pieniä tai ne jotka olivat juuri sopivat olisivat käyneet paremmin talvikäyttöön, sen verran kuuma niissä tuli, vaikka ne olivatkin vain hetken minun jalassa. Siispä sieltä ei tarttunut mukaan housuja vaan kaikkea muuta, kuten:

Kaksi aivan ihanaa paitaa Prismasta

Kolmas ihana paita City Marketista

Canvas-taulu jättisuurelta kirpparilta ja Perhesiteiden 4. kausi Prismasta

Rimmelin 825 Sky High kynsilakka Prismasta

Ja kaksi kappaletta kohokasvuokia Citymarkista

No niin nyt on päästy loppuun ja minun pitää päästää äiti koneelle maksamaan laskuja. Joten auf Wiedersehen!