Minulla on kuuma. Nyt on syyskuu, ilmojen pitäisi viilentyä ja ihmisten kaivaa toppatakkeja esille. Minä täällä suurinpiirtein vähennän vaatetta sitä mukaan kun lämpötila kipuaa yhä korkeampiin lukemiin! Kiva on kun aurinko paistaa mutta silti. Olen suomalainen ja saan valittaa säästä.
Minä täällä odottelen lähtöä Jutan luokse. Vietetään siellä Jutan synttäreitä. Olen ollut valmis jo hetken, koska minulla ei ole minkäänlaista käsitystä koska sinne pitää lähteä. Ainoa punainen lanka koko illassa on Even viesti
..voin laittaa vaik viestiä ku tiedetään tarkemmin. Mulle ei sinänsä ole väliä mihinkä aikaan sinne menen, voisin mennä vaikka heti mutta aah! Tietämättömyys on pahinta. Olisi edes laittanu, että tuu vaikka siinä kahdeksan maissa, katotaan sitte mitä tehdään. Minä kyllä tiedän mitä tehdään (mennään baariin) mutta silti. No ei auta muu ku ootella, että saavat siellä suunnitelmat selviksi ja ilmoittavat niistä mullekin. Niin monta kertaa olen ollut kyseisten neitojen kanssa menossa johonki, että tiedän lähtösuunnitelmien olevan vähän utuisia kunnes ollaan jossain paikassa.
Päähänkin alkaa koskea. Särki päässä on ollut tällä viikolla useasti vieraillut vieras. Se saattaa johtua hiuksista tai sitten niskajumituksesta, en tiedä. Mutta buranaa en jaksaisi syödä koko aikaa. Buranaa saan syödä tuohon pirun hampaaseenkin kun sekin on aloittanut vihoittelun. Olisivat repineet koko mokoman irti! Minulla on hammaslääkäriaika 24.syyskuuta, josko silloin saisi kuulla siitä hampaasta jotain maata mullistavaa.
Minä ajattelin, että heti seuraavana vapaana lauantaina (eli joskus kaukana tulevaisuudessa) minä teen kaiken samalla tavalla kuin joskus silloin Palolla. Eli herään aamulla joskus, siivoan, käyn kaupassa, teen ruokaa, teen koulujuttuja, löhöän ja illalla katton leffan. Ihan vain vanhojen aikojen muistoksi. Jari saa toki osallistua tähän, mutta haluan kuitenkin tehdä kaiken niin kuin Palolla joskus.
Ne ajat olivat ihan mukavia silloin joskus. Minusta oli mukava siivota sitä yhden hengen huonetta (no ei ihan koko ajan), oli kiva laittaa keittiössä ruokaa ja sen jälkeen vetäytyä katsomaan telkkaria tai lukemaan kirjaa omaan huoneeseen. Joskus talvella minä lähdin jo kymmenen aikaan hiihtämään. Ne olivat mukavia aikoja. Nyt pitäisi luoda uusia perinteitä ja uusia toimintatapoja. Ehkä niitä tulee kunhan vain tämä kesä kääntyy syksyyn ja koulu alkaa kunnolla. Sitten kun on paljon koulua eikä puolet viikoista kulu siihen, että suunnittelen tekeväni jotain koulujuttua, niin muodostuu uusia perinteita ja rutiineja. Nyt minun rutiinit ovat hieman hukassa kesän jäljiltä (olen itsekin hukassa kesän jäljiltä).
Syksy ja sateet, missä te olette?
