Today I don't feel like doing anything

Eilen oli jännä päivä.

Aamu alkoi hyvissä merkeissä, niin hyvissä kuin kello 6:40 aamu voi alkaa. Puoli kahdeksan jälkeen olin koululla valmiina koulupäivään. Meillä olisi pitänyt olla kolme rakennuttamisen tuntia, mutta kas kas, opettaja ei ilmaantunut paikalle. Minulla ja Villellä olisi ollut rakennuttamisen esitelmä. No me odotettiin kolme tuntia eikä sitä opettajaa näkynyt, infossa ei kuulemma ollut sen numeroa, niin ei voitu edes soittaa sille ja kysyä, missä hitossa se on. Kolme tuntia me siinä sivussa kun kuuntelin muitten juttuja ja yritin siinä sitten lukaista vielä niitä kotun muistiinpanoja. Tuskin jäi mitään mieleen.

Ruokailun jälkeen kävin sen tentin tekemässä. Minusta saatoin päästä läpi, mutta en voi mennä vannomaan kun yksi tehtävä jäi kokonaan tekemättä ja toisessa minulla oli pieni pulma kun se opettaja oli laittanut siihen kokeeseen sellaisen rehutaulukon jossa kuiva-aine pitoisuus ilmoitettiin g/kg, enkä millään muistanut, että saanko noin vain muuttaa ne sitten g/kgka (kuiva-ainekiloiksi), joten laskin vain yhden kohdan ja jätin loput tekemättä. Eli jos mietitään koko koetta, niin yksi kokonainen esseetehtävä, yksi sanaselitys ainakin puoliksi, puolikas lasku/etsimistehtävä (piti rehutaulukosta etsiä arvoja, ne osasin) ja sitten yksi monivalinta, jonka tein kokonaan silläkin uhalla, että vääristä vastauksista sai miinuspisteitä. Jäljelle jäi vain se toinen sanaselitys ja osa siitä laskutehtävästä. Eli ihan hyvin, vaikka epäilenkin, että se ei riitä. No sen näkee sitten.

Kokeen jälkeen tulin kotiin ja tarkoituksena oli soittaa hammaslääkärille. Avasin koneen, että saan katsottua netistä puhelinnumeroita. Pian sain huomata, että netti ei toimi. Pikainen vilkaisu kalenteriin kertoi, että nettiliittymä oli vanhentunut kyseisenä päivänä. No ei siinä muuta kuin äitille soittamaan ja kyselemään nettitikun perään. No se olisi postissa tullut vasta tiistaiksi, eikä minulla ollut mitään hajua ensi viikon lukujärjestyksestä tai mistään muustakaan. Päätettiin sitten äitin kanssa, että käyn Ärrältä kyselemässä nettitikkua.

Ärrälle siis. Sieltä sain Saunalahden nettitikun ja hyvin näkyy toimivan. Äitille sitten kun illalla soittelin, sanoi, että iskäkin oli ihan unohtanut koko nettitikun. Eikä ollut sanonut mitään tuohon, että olin käynyt Ärrältä hakemassa itselleni sellaisen. Minä luulin, että iskä olisi vähintään vähän suutahtanut, mutta ei. Parempi kyllä näin. Saa nähdä millainen reaktio on kun menen torstaina kotiin.

Mutta jatketaampa kertomusta. Ärrällä käymisen jälkeen menin etsiskelemään pyörähuoltoa ja sellaisen löysinkin. Siellä sitten mukava mies vaihtoi takarenkaan, kun se oli ihan kohta puoliin sanomassa sopimuksen irti. Ketjut pitää käydä kesällä vaihdattamassa kun ne on ihan ruosteessa. Muuten se pyörä on ihan kunnossa.

Huollosta polkaisin Tokmannille kansiota metsästämään ja sitten kotiin siivoamaan. Ensin raahasin kaikki likaiset astiat, eli lähinnä koko käytössä olevan mukiarsenaalini ja muutaman lautasen keittiöön ja tiskasin ne. Sitten kannoin melkein kaiken mitä irti sain kylppäriin, että eivät olisi tiellä kun imuroin. Samalla kun imuroin oman huoneeni niin imuroin keittiönkin. Ja pyyhin lattiat kanssa. Omia lattioita en heti kerennyt pesemään kun piti purkaa imurin se harjaosa, kun pyöriin oli tarttunut kunnolla hiuksia, enkä muuten olisi saanut niitä irti. Tosin sen jälkeen kun olin purkanut osiin sen harjaosan, niin tajusin, että pyörät olisivat irronneet ilman koko osan purkamista, mutta osaanpa nyt purkaa imurin harjaosan. Tämän jälkeen pääsin siivoamaan huoneen loppuun.

Mitähän minä sitten tein..? Minä varmaan olin vaan koko loppu illan. Luultavasti joo.

Kuten olen ollut tämänkin päivän. Ei vain ole huvittanut tehdä oikein mitään. Pesin minä pyykkiä ja kävin kaupassa. Ja pyörälenkillä jo ilmeisesti kesti huimat 15 minuuttia. Oh, laitoin minä ruokaakin, perunoita ja kinkkuaurajuustokastiketta. Mietin kun tein sitä kastiketta, että mitähän tästä tulee kun se aurajuustopussi haisi niiiiiiiin kamalalta, mutta hyvää siitä kastikkeesta tuli. Ainoa huono puoli on, että sitä aurajuustojuttua jäi vielä melkein puolipussia. Mitäköhän siitä keksisi? Kinkkuakin jäi, että sitä kastiketta voisi tehdä lisää jos se nyt vaikka yhtäkkiä loppuu kesken.

Ensi viikko on kyllä lyhyt viikko, kuten sitä seuraavakin. Onneksi koulu loppuu kohta, olen niin iloinen, että saa jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa kuin koulun. En kuitenkaan pääse eroon siitä vielä, kun pitää tehdä ainakin yksi uusintankoe toukokuussa, kun matikka ei menny läpi, enkä todellakaan saa luetuksi pääsiäisen aikaan kotona, niin voi suosiolla jättää sen toukokuulle. Minulla on myös suunnitelma liittyen matikan uusintakokeeseen, mutta sen paljastan sitten vasta myöhemmin.

Ps. Muistakaahan Earth Hour tänään. Alkoikos se kahdeksalta? Olen noin 7 minuuttai myöhässä ja koneesta loppuu sopivasti akku kohta..

Matemaattisesti mahdoton

Eilen oli matikan koe. Kaikille muille geometrian tekijöille se oli uusinta, minulle ei.

Se alkoi kuten minun matikan kokeet yleensä, ensimmäinen vilkaisu koepaperiin riitti todistamaan, että matikka ei ole minun lajini. Yleensä olen kuitenkin saanut kursittua MAOLin avulla jotain vastauspaperille, mutta tällä kertaa ei ollut rakasta kirjaa käytössä, vain kaksipuoleinen A4-lappunen, jossa oli kaavoja. Siinä vaiheessa tuli MAOLia ikävä. Vaikka samat kaavat oli kyllä siinä paperissa niin silti. Kolme vuotta minä koulutun aivojani ymmärtämään pitkän matematiikan kaavoja ja niiden monikäyttöisyyttä. Ja nyt minä en saa käyttää sitä opusta.

Ensimmäisen tehtävän a)-kohdan minä ratkaisin piirtämällä, hyvin matemaattista. Toinen tehtävä piirustusasteelle, kolmanteen raapustin jotain, mikä ei varmasti ole oikein. Viimeistä ja neljättä tehtävää minä ajattelin, siis ihan todella ajattelin. Olin jo innoissani kun sain omasta mielestäni sen ratkaistua teoriassa. Mutta sitten kun siirryin sitä laskemaan. Laskin hienoja menetelmiä käyttäen kolmion yhden sivun. Sain sen pituudeksi 0,92 metriä. Vieressä pönöttää kolmion yksi sivu joka on 3 metriä. Ja kyseinen sivu josta sain 0,92 metriä oli varmaan kolme kertaa sen lyhyen sivun pituinen, sen 3 metrin. Ja näitä hienoja lukuja käyttäen sain tornin pituudeksi 1,02 metriä, sekin oli noin kolme kertaa kolmion lyhyen sivun pituinen, sen 3 metrin. Ainakin paperilla. Päätin jättää tehtävän siihen, kirjoitin vastaukseksi, että torni on 1,02 metriä pitkä ja poistuin kokeesta.

Kotona, aamulla noin 12 tuntia kokeen jälkeen minä tajuan kuinka se ensimmäinen tehtävä olisi pitänyt tehdä. Siinä piti periaatteessa todistaa, että onko sen ja sen mittainen suorakulmio suorakulmio (minä vihaan todista-tehtäviä). Ja minä tosiaan piirsin sen ja selitin, että ei ole, se näyttää ihan neliöltä. Se, miten minun olisi pitänyt kyseinen tehtävä ratkaista on pythagoraan lause. Koska suorakulmio muodostuu kahdesta kolmiosta ja koska tiesin lävistäjän pituuden ja sivujen pituudet tehtävä olisi ollut helppo, jos vain olisin tajunnut sen kokeessa.

Minä en ole matemaattinen ihminen, varsinkaan silloin kun yksinkertaiset tehtävät kiedotaan hienoin sanakääntein joksikin muuksi. Minua on helppo hämätä, varsinkin tällä saralla.

Konehallin piirros

Oli pakko tulla esittelemään minun rakennuttaminen maatilalla -kurssin projekti. Tarkoitus oli siis piirtää konehalli, jonne mahtuu kaksi traktoria, yksi kärry ja puimuri. Minun konehallin on koko 10x12, joten sinne pitäisi noiden yllä lueteltujen tavaroiden mahtua, ei se opettaja ainakaan sanonut, että se olisi liian pieni.

Minä olen äärettömän ylpeä itsestäni, että olen saanut näinkin onnistuneita kuvia aikaan, koska piirtäminen ei ole minun lajini. Ja nuo on kaikki vielä piirretty tänään, kun sain rakennuttamisen tunneilla insipiraation ja piirsin siellä ensin tuon pohjapiirroksen ja sitten kotona rakensin mallikuvien avulla julkisivut ja leikkaus A-A:n (joka on siis tuo alimmaisena oleva kuva).

Vielä siitä puuttuu kaikki pintamateriaalien selitykset, ja en ole varma, mutta veikkaan, että tuohon kuvaan pitää vielä piirtää jonkinlaiset pintamateriaalit. Pitää kysyä sitä ensi perjantaina sitten kun meillä on rakennuttamisen tunnit.

Mutta hyvät perjantai-illan jatkot kaikille! :)

Merituuli, maatuuli, kirahvi, lumikasa

Tänään pääsin jo yhdentoista aikaan ja suunnitelmissa oli tehdä kaikkia koulujuttuja. Ja teinkin, mutta en ehkä niin paljon kuin olisi pitänyt. 

Koulussa istuin kaksi tuntia tekemättä yhtikäs mitään. Sellasia ne on ne ruotsin tunnit. Odottelin siinä, että opettaja tulee tarkistamaan minun tehtävät ja sitten piti hakea lisää tehtäviä, mutta muuten vain istuin ja tuijottelin kattoon. En tiedä miten sain sen ajan kulumaan, mutta sain kuitenkin. 

Fysiikan tunnilla meinasin nukahtaa ja olin puolet tunnista ihan ulapalla, mutta kyllä minä sain kaiken kopiotua mitä se opettaja niille kalvoilleen kirjotti. Välillä meni kyllä jutut vähän ohi, mutta ehkä se siitä. On kyllä hirveä lukeminen fysiikan tenttiin jos meinasin sen läpi päästä. 

Kotiin päästyäni tein ruokaa ja katsoin eilisen Viidakkoperhe -jakson. Ja sitten rupesin tekemään ruotsin tehtävää, tunnin minä jaksoin sitä vääntää, mutta sitten kyllästyin ja lähdin kauppaan. 

Tokmannilta ostin muovilaatikon tuonne vessaan, jatkojohdon ja sen astianpesuaineen, joka ei tuoksu niin lemonille, kuin kuvittelin. Sitten S-marketin kautta kotiin.

Kauppareissun jälkeen päätin tehdä fysiikan tehtäviä ja sitten vähän lueskelin tuulivoimasta ja tein satunnaisia juttuja. Itseasiassa koko illan olen tehnyt satunnaisia juttuja. Alla yksi esimerkki, jonka pitäisi auttaa minua ensiviikon maaperän ja meteorologian kokeessa, vaikka en tiedä tuleeko siellä vastaan tuulia, mutta tuulet kuuluu siihen aihe alueeseen. Ja huomatkaa kauniit piirrokset. 

Ja kun kerran kameran otin käteen, niin oli pakko ottaa kuva huoneen ikkunasta ja siitä, että tuo iso lumikasa tuossa ikkunan takana on pienentynyt jo tuohon vaiheeseen. Sitä on kyllä kauhan kanssa käyty pienentämässä, mutta mitä pikemmin se on poissa sen parempi. Toisaalta se on hyvä näkösuoja jos pitää verhoja auki. Mutta siihenkin ongelmaan on tulossa ratkaisu kunhan äiti pääsee tänne. 

Ja viimeinen kuva minun sinitarrakirahvista. Ei minulla ole ollut tylsää koskaan. Taisin kattoa jotain leffaa kun tuota tuohon seinään värkkäsin. Mutta se on hieno, enkä aijo rikkoa sitä, ellei tule tarvetta sinitarralle. Enkä kyllä nyt keksi edes tarvetta sinitarralle, kun jos jotain seinälle laitan niin yleensä teippaan, vaikka se ei olisikaan sallittua. 

Tämä oli taas tällainen koulupainotteinen postaus, mutta eipä minulla ole oikein muuta kerrottavaakaan. Ehkä kehittelen ensi kerralle jotain muuta. Kuvia hiihtolomalta olisi vielä julkaisematta, että ehkä sillä voisi ensi kerralla aloittaa. 

Koulusta ja vähän muustakin

Miten minusta tuntuu, että tämä ja ensi viikko on niin hektisiä ja kiireisiä, että ei mitään rajaa? Ensi viikon tiistaina on matikan tentti, torstaina on maaperän ja meteorologian tentti ja perjantaina on kotieläintuotannon tentti. Jotenkin olen varma, että nuo kaksi viimeistä menee ihan päin mäntyä. Mutta matikan tentin on pakko mennä läpi, koska en haluaisi uusia sitä sitten kuukauden päästä tai millon se rästitenttipäivä sitten onkaan. Tiistaina ei olis edes oikeasti matikan rästi, mutta se opettaja sano, että sen tentin voi tehdä sillon vaikka ei olekaan se oikea tenttipäivä.

Tänään minä aloitin kotun tenttiin lukemisen, mutta kun olen vähän muutenkin ulapalla koko aineesta niin en tiijä oliko siitä mitään hyötyä edes. Matikkaa pitää lukea viikonloppuna, että varmasti muistaa kaiken. Hieno juttu, että kun niitä asioita käytiin tunneilla ja minä tein niitä tehtäviä sitten kotona, niin osasin niitä juttuja, mutta nyt kun en ole pariin viikkoon vilkaissutkaan koko monistenippuun, niin tuntuu täysin mahdottomalta päästä edes läpi koko tenttiä, puhumattakaan siitä, että kalastelen siitä hyvää numeroa.

Fysiikan tenttikin on tulossa ja sitä en tosiaankaan ole pääsemässä läpi, kun kaikki mitä tuolla tunneilla puhutaan tuntuu heprealta. Ja varsinkin kun näitä fysiikan tunteja on ollut niin harvakseltaan, että ehtii unohtaa edellisen tunnin asiat. Minä en ole muistanut tehdä ikinä läksyjäkään, kun ne tunnit on niin harvakseltaan. Hienoa huomata aina tunnin alussa, että jaahas, meillä olikin jotain tehtäviä tehtävänä. No kattoo nyt lähempänä sitä tenttiä, että mitenkä tässä edetään, panikoidaanko vai mitä tehdään.

Minä niin odotan, että koulu loppuisi jo ja pääsisi harjoitteluun. Mitä tässä eilen laskin, että koulua on enää jäljellä reilu kuukausi, ilmeisestikin viisi viikkoa, jos oikein osasin kalenteria tulkita. Kuitenkin siinä plus miinus viisi viikkoa kuitenkin. Miinus pääsiäinen. Tänään tuli toimistostakin sellainen lappunen, jossa kysyttiin, että asuuko asunnossaan koko kesän, antaako sen hotellikäyttöön vai irtisanooko sen. Minähän tämän pidän kun jossain pitää kesällä asua. Yksi mutta siinä on. Hyvällä tuurilla joudun vaihtamaan kämppää kesä-heinäkuuksi, että hotelli saa tyhjän asuntokokonaisuuden kesäasukkaille. Kiva olisi raahata yhden kuukauden takia kaikki tavarat täältä jonnekin muualle. Pitää huomenna tai torstaina käydä tuolla kunnantoimistolla kyselemässä, että olisko mahdollista, että ei tarttis mennä mihinkään kun minulla on kuitenkin omat kalusteet ja silleen, että olisi kiva tavaroiden raahaaminen pois ja takaisin sitte. Enkä minä kuitenkaan halua mennä muuhun kämppään kun tämä on just hyvä, kun tää on täällä perällä. Vaikka en pidäkään noista kahdesta ikkunasta, mutta kuitenkin.

Eilen päivitin puhelimen, niin nyt on taas niin outo ja erilainen, että en meinaa osata käyttää koko kapinetta. Mutta hieno siitä tuli ja uusia taustakuviakin sain. Hienoja juttuja, sellasia mitkä nopeuttaa puhelimen käyttöä ja noita aloitusnäyttöjäkin on enemmän. Minulla on vaan se ongelma, että en meinaa keksiä jokaiselle näytölle niitä ohjelmia, kun minulla ei ole nettiä käytössä. Mutta eipä sitä kaikkea tarttekaan laittaa, eikä se netti nyt niin tärkeä ole, joskus sille kyllä olisi käyttöä. Olen ihan tyytyväinen, että päivitin tuon puhelimen. Varsinkin kun nyt sain noita tärkeitä puhelinnumeroita nopeasti saataville.

Nyt voisi ruveta ihan ajatuksen kanssa seuraamaan tuota MasterChefiä, hyvää illanjatkoa kaikille!

Viimeinen päivä

Kylläpä tämä on päivä on tuntunut pitkältä ja kello on vasta kolme!

Aamulla tosiaan kuudeksi navettaan ja siellä olin sitten yhden Sannan kanssa robotilla ja pääsin (jouduin, miten sen nyt ottaa) ajamaan Avantilla säilörehua lehmille. Jotta jokainen ymmärtäisi mitä puhun, niin tässä on kuva kyseisestä koneesta:

Pikkarainen ja näppärä, mutta minulle ainakin vielä hieman monimutkainen, kun tuo perse, missä takapyörät sijaitsevat on sellainen, että se liikkuu ihan omia reittejään kuin etupyörät. Kuvastakin huomaa, että se on tuollainen ns. erillinen osa tuossa koneessa. Joku on voinut ajaa samalla tavalla rakennettua ruohonleikkuria. Hieman hankala ensin tajuta, että kuinkas tämä ylipäätään liikkuu, mutta kyllä se siitä. Yllättäen siinä kapealla ruokintakäytävällä peruuttaminen oli kaikista helpointa, koska takapyörät määrää koneen sijainnin ja kun seurasi yhtä pyörää niin pysyi kyllä käytävällä eikä tippunut sinne pöydälle. Sinne käytävälle ajo olikin se kaikista haastavin osa, kun ei ollut mitään hajua missä ne etupyörät menee ja missä koko käytävä on, kun siinä oli ne rehupihdit edessä ja tosiaankin ne takapyörät ohjaa koko vehjettä. Rehupihtien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, koko olin koko viikon ajanut sitä lunta, että etukuormaajan käyttö on ainakin hallussa.

Jännä huomata, että kun minä viikon alussa sain juuri ja juuri traktorin käyntiin, niin nyt loppuviikosta minä jo ajelen Avantilla täyttä päätä. Vaikka onhan Avanti varmaan helpompi käsitellä kuin traktori kun se on pienempikin, mutta minulle se on vaikeampi, koska siinä on periaatteessa kaksi liikkuvaa osaa, kun taas traktorissa liikkuu kerralla koko traktori. Avant siis voi olla ihan kuinka kierteellä ja solmussa eikä tunnu missään. Ehkä kesän harjoittelusta tulee sittenkin jotain.

Pitäisiköhän ehdottaa iskälle, että hommattais meille Avanti niin minä voisin ajella sillä vaikka mitä. Siihen saa kuulkaas vaikka minkälaisia lisäosia. On kauhoja, levyjä, kaivureita, maaporia, nostopuomeja, asvalttijyrsimiä, harjoja, kärryjä, paalipihtejä, ruohonleikkureita ja jopa metsäkärry puutavarakuormaimeilla! Tai ehkä taloyhtiö voisi uuden ruohonleikkurin sijaan ostaa Avantin, niin olisi helppo ajaa nurmikko kesällä ja talvella voisi sitten lumet ajella, kun ostaisi siihen myös lumilingon. Pitäisiköhän ehdottaa taloyhtiölle tätä? Minä voisin aina ilo mielin sitten kotona ollessa ajella nurmikkoa tai lumia, kun olisi kunnon kone. Nyt käytössä oleva ruohonleikkuri on paska, eikä lumilingossakaan varmastikaan ole hurraamista.

Äsken soi ovi kello ja siellä oli pikku tyttö, joka kysyi haluaisitteko te ostaa kortteja? Ja puhu vielä niin hiljaa, että en edes kuullu mitä se oli myymässä ja piti kysyä uudelleen. (Pieni fontti tuossa kysymyksessä kuvaa sitä kuinka hiljaa ja arasti se tyttö asiansa esitti.) Ja sitten kun sanoin, että en mää nyt, niin se vaan mumisi jotain ja lähti pois. Tuolla asenteella se varmasti myy tuhansia kortteja, ellei sitten mummot osta kun säälivät pikku tyttöä joka on joutunut raskaaseen hommaan. Se tyttö oikeasti vaikutti siltä, että jos olisin sanonu Böö! päin naamaa, niin se olis juossu karkuun ja kovaa. Olisikohan pitänyt pitää sille tytölle pikkuinen koulutus siitä, miten niitä kortteja myydään. Kuinka kortteja ei myydä- taktiikka sillä oli kyllä hallussa.

Viimestä viedään

Tänään oli viimeinen päivä tilan puolella. Päästiin ajamaan taas lunta. Se oli kivaa, kun nyt jo osasi ajatella, että mistä päin sitä lumikasaa lähestyy, eikä tarvinnu ajatella, että miten traktori toimii kun osasi sen jo. Hieman minua huolestutti kun meille annettiin uudenkarhea Valmetti käyttöön, mutta ei me sitä romutettu. Yhdessä vaiheessa vain meinasin pari aidantolppaa mukaan ottaa, mutta enpä ottanutkaan. Se traktori meinaan melko leveä peli ja kärry ei ole yhtään sen kapeampi.

Huomenna sitten viimeistä päivää töissä ja aamu ollaan navetalla ja sitten päästäänkin jo kotiin. Pitää lähteä Tokmannille metsästämään tuparilahjaa ja muutenkin varmaan jotain fiksua pitää tehdä. Tänään tein kuitenkin ensimmäisen tehtävän valmiiksi siitä meteorologian etätehtävästä (siinä oli 10 kohtaa) ja sitten tein työhakemuksen ruotsiksi ja tein tuon ruotsin tekstitehtävän myös. Eli jotain on saatu aikaan.

Voi hyvänen aika kun minua väsytti, kun tulin kotiin tuossa kahden aikaan. Oli ihan pakko käydä hetkeksi nukkumaan. Mutta nyt olen jo melko selvinnyt, saa nähdä huomenna kun on aikainen aamu, että josko ennen Tokmannille menoa ottaisi päikkärit, että selviää hengissä päivästä. Ei minua varmaan muuten väsyttäisi, mutta kun joutu yhtenä aamuna nousemaan aikaseen. Jos joutuisi heräämään joka päivä noin aikaiseen niin siihen tottuisi, mutta kun yksi aamu keskellä viikkoa, niin se pistä vain unirytmin sekaisin. No josko viikonloppuna saisi nukutta sitten univelat poijes.

Mutta tämä oli tälläinen pikainen mitä kuuluu -postaus ja nyt haen ruokaa ja katson joko vähän aikaa leffaa tai jotain areenasta, hejsan!

Angelology

Viimeisin lukemani kirja on Danielle Trussonin Enkelioppi. Ihan hyvä kirja, vaikka välillä olikin sellainen olo, että ei jaksa lukea tätä loppuun, mutta kyllä se siitä sitten kun jatkoi vain lukemista. Ällistyttävän paljon on saatu tämän enkeli-aiheen ympärille tarinaa ja juonenkäänteitä. Ja tosi hienosti koottu juttu. En kyllä tiedä, jotenkin jäi sellanen olo, että kirja loppui kesken, mutta ei kai se sitten loppunut. Tässä ei ollut sellaista onnellista loppua mitä minä olisin toivonut, mutta enpä minä voi mennä pahemmin kritisoimaan toisen ihmisen hienoja päätöksiä siitä miten kirjan tulee loppua.

En viitsi nyt edes yrittää kertoa omin sanoin tuota juonta, joka siis takakannen perusteella kuuluu näin: Sisar Evangeline on asunut Pyhän Rosan luostarissa pikkutytöstä lähtien. Kun sympaattinen, nuori taidehistoroitsija Verlaine saapuu luostariin tutkimaan vanhoja kirjeitä, alkaa Evangelinelle paljastua totuun luostarin muurien kätkemistä salaisuuksista.

Silloin iäkäs nunna nimeltä Celestine ymmärtää, että on tullut aika kertoa Evangelinelle enkeliopista. Hän kertoo enkelitieteen opinnoistaan ja seikkailuistaan sota-ajan Paratiisissa sekä lahjakkaasta opiskelutoveristaan Gabriellasta, Evangelinen isoäidistä.

Enkelitutkijat tietävät, että keskuudessamme elää langenneiden enkeleiden ja ihmisten jälkeläisiä, nefileitä, vetovoimaisia mutta kylmiä olentoja, jotka hamuavat valtaa. Voimistaakseen asemaansa nefilit tarvitsevat aarteen, joka on enkelitutkijoiden hallussa.

Evangelinen kohtalona on seurata verensä perintöä: hän joutuu mukaan taisteluun, jossa panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus. 

Jaahas, luin juuri, että Enkelioppiin on tulossa jatko-osa. Jossain kirjablogissa näin luki, tiedä sitten onko totta vai. Mutta jos on totta niin saadaan varmaan odottaa hetki kun Enkelioppi on kuitenkin julkaistu vuonna 2010 ja suomennettu 2011. Sitä odotellessa siis.

En traktor

Tänään oli viikon ensimmäinen työpäivä. Päästiin auraamaan lunta ja se oli kivaa. Tai no ei me aurattu lunta, vaan vietiin lunta pois maatilan pihasta. Minun piti ekana kiivetä Valmetin rattiin ja sitä lumikasaa hajottamaan etukuormaajalla. Ne lumet sitten laitettiin kärryyn, jolla ne vietiin kasvihuoneen takana olevalle pellolle. Det var jättekivaa. Varsinkin sitten kun hoksas sen jutun juonen.

Pääsin minä ajamaan hienoa Jontikkaakin, josta en tosin pääsyt ulos. Se on vaan jotenkin outo se kahva siellä sisäpuolella, että minä en meinaa saada sitä auki. Mutta kyllä minä sitten saan, kun vähän aikaa sitä ränkkään.

Ja sitten, kun minun piti ajaa lumikuorma pellolle. No se onnistui ihan hyvin ja niin ees päin, mutta sitten kun tulin takaisin siihen lumikasan luo mitä purettiin, niin Jaakko tulee ja sanoo seis. No piti sitten pysäyttää siihen paikkaa ja kipittää katsomaan, että mikä on vikana. Vetovarren pidikejuttu oli tippunut ja näin ollen vetovarsi oli maassa. Ja siellä pellolla olin juuri sanonut Evelle, että tuo vetovarsi osuu kärryn aisaan, mutta Eve ei ollu nähny koko vetovartta ja niin sitten ajoin sinne pihaan. Tosiaankin, se osa oli tippunut sinne pellolle minne vietiin niitä lumia. Löytyi onneksi ja saatiin onneksi se Jaakon kanssa paikoilleen. Fiksu minä kun en laittanu hanskoja käteen kun Jaakko käski pitää sitä vetovartta ylhäällä, niin oli pikkasen kestämistä kun se metalli oli kylmä. Onneksi siinä ei menny kovin kauaa.

Mutta muuten päivä meni hyvin, osaa ajaa traktorilla lunta ja hiukan jo peruuttaakin sellaista saatanan isoa kärryä. Mutta jonkun pitää olla mukana, ettei tule vahinkoa. Tooosin nytkin tuli vaikka Eve oli mukana, mutta mitäs laittavat kaksi blondia samaan traktoriin? :D

Ja voi jessus sitä Valmetin vaihdekeppiä, myö Even kanssa sitä kirottiin kun ei meinattu saada siinä vaihteita päälle. Ja Jontikka oli ihana, kun se oli uusi ja hieno ja siinä oli kaikenmaailman nappuloita ja kivoja juttuja.

Huomenna taas traktorihommia, eikä kyllä haittaa yhtään! Pitää vain pitää huoli, ettei kukaan jätä minua yksin traktorin kanssa :D

Ps. Arvatkaa kuka veti persiilleen pyörän kanssa keskellä koulun pihaa? Minä tietysti. Oli meinaan pikkasen liukasta ja jalat vaan vei alta. Onneksi en ollut kuin vasta meinaamassa nousta pyörän selkään, että pudotus ei ollut korkea.

Minäpä kerron teille päivästäni

Jos aloitetaan ihan alusta, kello 6:40 soi herätys ja 3 minuutin torkuttamisen jälkeen raahauduin kylppäriin/vessaan pesemään naamaa ja hampaita, laittamaan hiuksia edes jotenkin ojennukseen ja pukemaan vaatteita. Sitten minä menin syömään suklaamuroja aamupalaksi ja luin samalla SAMOlainen -lehteä. Sittenpä pitikin pakata reppu ja lähteä kouluun. 

Koulussa istuksin hetken yksin yläaulassa, ennen kuin sinne pölähti joukko luokkalaisia ja hieman myöhemmin sitten opettaja. Markkinoinnin tunnilla yritin pysyä mukana, mutta ei se ihan onnistunut. Kirjoittelin kuitenkin muistiinpanoja myöhempää käyttötarkoitusta varten (jos sitä ylipäätään on). 

Sitten meillä alkoikin Maatalousyrityksen ympäristötieto, eli ympäristötieto, jossa porukka on jaettu kahden hengen ryhmiin ja jokainen ryhmä tekee saamastaan aiheesta kahden tunnin (2x45min) esitelmän. Tai sitten tämän kurssin olisi voinut tenttiä, mutta jokainen päätti pitää esitelmän. Minä teen esitelmää uusiutuvista energianlähteistä, ja meidän esitysvuoro on joskus tässä maalis-huhtikuussa. 

Mutta palataanpa tähän päivään. Meillä siis alkoi nyt ensimmäiset esitykset. Ensimmäisenä aiheena oli väestönkasvu. Mielenkiintoinen aihe ja hienosti toteutettu esitys. Ihan pelottaa omasta puolesta, mutta jos siellä jotain höpöttää niin eiköhän se siitä. Meillä olisi pitänyt olla yksi kaksoistunti ja vielä yksi tunti, mutta syystä, jota tiedä en, meillä oli vain se kaksoistunti. Joten ruokailun jälkeen olisi ollut 45 minuutin tauko, joten päätin jättää sen väliin ja lähteä kotiin, koska minulla oli kahdelta (14:00) se arvioiva ajo, niin ei olisi ollut mitään järkeä  jäädä odottamaan sitä yhtä maaperä&meteorologia tuntia, jonka jälkeen olisi pitänyt lähteä jo polkemaan kotiin. Eli lähdin jo ennen ruokailua ja näin sain syötyä kotona ja tehtyä vähän koulujuttuja ennen sitä ajoa. 

Kello 14:00 minä istuinkin jo autokoulun tiloissa täyttämässä lappusia ja tekemässä testiä, joka testasi ilmeisesti ystävällisyyttä liikenteessä. Ja sitten me lähdimmekin ajelemaan. Kaksi kertaa 10km lenkki ajettiin, en kyllä huomannut mitää eroa niissä ajokerroissa. Ekan kerran jälkeen se selitteli ajotaidosta ja tällaisesta, esim. siitä, että pitää muistaa katsoa liikenneympyrässä, että tuleeko pyöräilijöitä tai jalankulkijoita. Ja sitten ajettiin se sama reitti uudelleen. Polttoaineen kulutus pieneni sillä toisella kerralla, vaikka se oli jo alunperinkin keskivertoa alhaisempi. 

Kun pääsin sieltä pois, niin tulin kotiin, keitin teetä ja luin Aku Ankan, jonka jälkeen päätin lähteä hakemaan Tokmannilta kaksi sängynaluslaatikkoa 15 eurolla. Samalla otin puuhengareita ja jotain vessanpesuainetta. Pyöräilymatkat Tokmannille ja takaisin olivat todella pelottavat, kun oli jäätä ja uria ja kaikkea. Meinaisin kaksi kertaa kaatua mutta en onneksi kaatunut. 

Kotona huomasin, että hengarit on ihan vääränlaisia kun ne on puuhengareita, vaikka niiden olisi pitänyt olla muovisia. Mutta eipä se nyt kai haittaa. Jotenkin tuntuu, että en olisi edes tarvinnut koko hengareita, kun laittelin kaikki paksut hupparit ja talvineuleet jo uusiin säilytyslaatikoihin sängyn alle ja niiden hengarit on nyt tyhjillään. No enpä minä tuota kaupassa ajatellut, eikä hengareita sitä paitsi voi koskaan olla liikaa. 

Mutta tässä vaiheessa iltaa päätän mennä keittämään kaakaomannapuuroa. Heihei! 

Khihi, Etelä-Pohjanmaa

Täällä taas. Ihan kiva tulla takaisin, mutta olisin toki voinut jatkaa lomaa vielä viikolla, jos toisellakin :)

Arvatkaa kuka istui sen pojan taakse? No minä totta kai. Huomasin erheeni vasta siinä vaiheessa kun olin siihen jo istunut, kun en katsellut matkustajia vaan yritin löytää tyhjän penkin edestä. Niin. Mitä muuta tähän voisi sanoa kuin, että toivottavasti en enää koskaan törmää siihen poikaan.

Minun hiirellä on taas ongelma. Se rullaa taas ihan liikaa alas, eikä sillälailla kivasti ja sopivasti vaan liikaa. No antaa sille aikaa totutella käyttöön, kun se oli koko viime viikon käyttämättömänä laukussani, josta muuten epäilen tämän ongelman johtuvan.

Nyt pitäisi keksiä jotain kivaa tekemistä ennen kuin rupean nukkumaan. Joku leffa olis kiva juttu. Tai joku ohjelma, jonka jälkeen voisi lukea kirjaa ja sitten ruveta nukkumaan. Pitää nyt katsoa mitä kivaa sitä kehittelisi. Hmm.

Minua vähän harmittaa se, että ulkona oli kaunis, aurinkoinen päivä ja minä vietin linja-autossa istuen. Niin epäreilua, että !

Happy

Vaihdoin ulkoasua, koska 

a) se oli ollut niin kauan

b) kyllästyin

c) odotan jo kovasti kevättä

d) pitääkö minun perustella tätä?

Toissa päivänä (edit, sitten kun vielä osaisi itse viikonpäivät niin olisi hyvä) Eilen oli tosiaan minun synttärit. Nakki herätti puoli kahdeksan aikaan synttäritoivotuksella, eipä tuo haitannut ollenkaan. Olisin minä toki voinut nukkua sen viestittelyn jälkeenkin, mutta eipä enää nukuttanut niin ihan sama. Ja Jenni muisti hieman myöhemmin sitten :)

Äiti muisti minua ihanalla lahjalla (toki Jennikin, mutta siitä olen jo kertonut :) ).

Siitä asti kun näin tämän jossain lehdessä, en muista missä, niin olen miettinyt, että pitäisiköhän hommata, mutta sitten olen unohtanut sen ja nyt sitten sain lahjaksi.

Tuo on siis sellainen kaulakoru, joka tuo voimaa tai muuta sellaista hienoa juttua. Siinä tuli mukana sellainen lappunen, jossa jokaiselle kivelle on annettu oma merkityksensä.

Ylärivi, vasemmalta oikealle: Nefiitti: Onni, Vihreä aventuriini: Menestys, Turkoosi: Terveys, Musta onyksi: Voima
Keskirivi, vasemmalta oikealle: Vaaleanpunainen kvartsi: Rakkaus, Jaspis: Intohimo, Ametisti: Älykkyys, Tiikerinsilmä: Rohkeus
Alarivi, vasemmalta oikealle: Unakiitti: Tyytyväisyys, Aurinkokivi: Myönteisyys, Keltainen aventuuuri: Ystävyys, Punainen kivi: Suosio.
Ja sitten tuo joka on tuolla korussa sisällä: Punainen akaatti: Energia

Tykkään kovasti, pelkään vaan, että se menee rikki, koska se vaikuttaa kovin hauraalta. On se minulla jo ollut kaulassakin, mutta yöksi en uskaltanut jättää sitä.

Sounds Good