Mustasilmäsusanna

Hihhhii, kohta lähdetään varmaankin mökille. Ainakin kuulin, että iskä tuli moottoripyörällä kotiin. Tai no ainakin se kuulosti siltä. Ja postikin tuli. Kaikki tapahtuu samaan aikaan, kuinka jännitävää.

Eilen kiertelin kukkasia kuvaamassa. Ja tässä tulos:

No ei oikeasti, mutta pitää säästää kuvia huomisellekin, kun en tiedä käydäänkö me kotona. Huomenna on siis perjantai. Kyllä me varmaan kukat käydään kastelemassa. Mutta onpahan valmiina postaus kun teen sen jo nyt. Ehkä minä otan liian vakavasti tämän lupauksen, mutta sen on ainoa uudenvuoden lupaus minkä olen koskaan saanut toimimaan ja minä haluan, että edes tämä onnistuu. Yksi päivä minulta tosin puuttuu, mutta se vain johtuu siitä, että typerä blogger poisti sen, minä kyllä kirjoitin sen ja julkaisinkin sen, mutta bloggeri poisti.

Jotain uutta ja kivaa

Aina minä saan seurata sivusta kun joku muu saa jotain kivaa, kuten uuden kasvihuoneen, uudet puutarhakalusteet tai uuden terassin. Minä kyllä rakastan katsoa kaiken maailman sisustusohjelmia ja unelmoida, että joskus minäkin voisin saada jotain tuollaista. Mutta kerrankin meille tuli jotain, nimittäin tänään rakennettin meidän takapihalle uusi terassi.

Tosin sille on oma syynsä miksi meille tuli terassi. Siksi kun naapurin Markku teki ensin oman terassinsa ja iskä tykästyi siihen. Voi olla, että jos Markku ei olisi ostanut naapurihuoneistoa ja rakentanut sinne terassia niin ei meilläkään sellaista olisi.

Meillä ei ole kotona mitään. Ei niin mitään iskän sinne laittamaa. Paljonko aikaa iskä käyttää meidän takapihalla? Ei paljoakaan. Siksi meillä ei ole mitään. Jos meillä jotain on niin se on minun kinuamaani ja äitin hankkimaa, kuten kasvihuone. Sitäkin minä kysyin iskältä tässä aikaisemmin. Sain valitukset siitä, että olisi pitänyt sanoa jo talvella niin olisi voinut rakentaa kunnollisen kasvihuoneen. Mutta kun minä halusin vain kaksi tomaattia ja siinä se, en minä millään hehtaarilaarilla (ehkä Roope on onnellinen rahoistaan ehkä sukulaisistaan) mitään olisi tehnyt. En minä tiedä, mutta välillä tuntuu, että iskä ei välitä mistään muusta kuin mökistä. Sinne kyllä tuli pikkumökki tolpan nokkaan, siihen portaat ja ovi, mutta ei mitään tänne kotiin missä vietetään suurin osa ajasta. No tulee meille kyllä se takka, mutta sekin olisi saanut tulla jo ajat sitten. Ilmalämpöpumppukin meillä on, mutta se on täysin hyödytön yli -25 asteen pakkasilla.

Se on ihana ja minä rakastan sitä 

Ei sillä, että en olisi tyytyväinen omaan kotiini sillä olen, sillä se on minulle koti. Mutta voi kuinka minä välillä toivonkaan asuvani omakotitalossa, jossa millään ei olisi väliä. Jos haluaisin maalata huoneeni seinät vaikka sinisiksi luultavasti saisin tehdä sen, kun se olisi oma huone, nyt oma huone ole oma, vaikka periaatteessa se on.

No mutta meidän koti on meidän koti. Ja vaikka iskä ei tänne teekään mitään se ei merkitse, että meillä ei olisi mitään sillä minä ja äiti saadaan paljon aikaan ihan kahdestaankin jos me vain haluamme. Enkä minä enää mitään kaipaa takapihalle, koska me saimme terassin, jota minä ainakin olen kaivannut vaikka kuinka kauan. Ja minulla on kasvihuone, jossa on kaksi tomaattia, jotka muuten kukkivat.

Ja seuraava projekti, jonka iskä saa luvan tehdä on asentaa minun vaatekaappiini toinen vaatetanko, että saan kahteen kerrokseen vaatteita roikkumaan. Voisin toki tehdä sen itsekin, sillä osaan käyttää ruuvimeisseliä ja voimaa, mutta haluan, että iskä sen sinne rakentaa, koska haluan tietää, että onko se ylipäätään mahdollista. Nyt enää pitää vain löytää se toinen tanko ja ne kiinnittimet. Ja saada iskä edes hetkeksi kotiin mökiltä.

Yksi asia vielä ja sitten lopetan. Minä haluaisin saada T.I.L.A:n sisustussuunnittelijan huoneeseeni. Koska haluan tietää minne hän tunkisi kaikki minun tavarat ja kuinka hän sisustaisi minun huoneeni minun typerillä vihjeilläni, joilla ei saa mitään aikaan. Aina kun seuraa kaikkia sisustusohjelmia niin kaikkien tavarat tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuleen. Minä haluan tietää miten. Vaikka minä kuinka yritän niin en saa tätä tavaravyöryä ahdettua mihinkään kaappiin piloon ja säilöön. Ehkä jonkun ammattilaisen pitäisi tehdä se. Minä tiedän, että minulla on paljon tavaraa, mutta kun minä pidän minun tavaroista, enkä minä halua heittää mitään pois, koska ne kertovat kuka minä ole, vaikka minä en sitä itsekään tiedä.

Minä rakastan kaikkea pientä ja kaunista ja haluan pitää kaikkea pientä ja kaunista esillä, mutta kun tila loppuu. Minä rakastan kirjoja, mutta niitäkin alkaa olla jo liikaa. Minä rakastan järjestelmällisyyttä ja sitä, että kun avaan tuon kaapin löydän sieltä hiuslakkaa, kynsilakanpoistoainetta ja vanulappuja, ja tuolta toisesta laatikosta voin kaivaa esille kyniä, paperia ja nitojan. No kyllä minä nytkin voin tehdä niin, mutta silloin minun pitää todella kaivaa, että löydän haluamani. Minä haluaisin pitää esillä kaikkea kaunista ja kaiken ruman minä haluaisin tunkea kaappeihin piiloon odottamaan, että minä käytän niitä johonkin hyödylliseen.

Minä raahasin taas mökiltä tavaraa kotiin. Tällä kertaa sieltä lähti mukaan leppäpölkky, jolle minulla on muka käyttöä. Onko minulla? No tällä hetkellä se vain olla pönöttää tuossa kirjahyllyssä ilman tarkoitusta pilaamassa minun hyllyni lakkapintaa märkyydellään. Eli sille ei ole käyttöä, ainakaan vielä. Enkä minä voi sitä viedäkään mihinkään kun minä varmasti keksin sille käyttöä sitten jälkeenpäin.

Minä rönsyilin, mutta kerrankin sain kirjoitettua ihan asiaakin yleisen höpötyksen sijaan. Ehkä minä vielä edistyn asioissani jos yritän oikein kovasti. Minä kerron kyllä sitten kun niin tapahtuu, minä lupaan sen.

Yritys hyvä

Minä olen ilmeisestikin kehittänyt itselleni uimispelon. En ymmärrä, aina kun menen uimaan niin tulee sellainen pieni paniikki, että on pakko päästä pois. Ja sitten pitää hengen kaupalla uida vähän matkaa ja sitten nousta seisomaan, jolloin se paniikkimainen olo helpottuu. Minä varmaan kuolisin jos tippuisin veneestä tuonne jonnekin, kun tulis ilmeisestikin se paniikkimainen olotila. Ei minua ennen ole tällaiset olotilat häirinneet, vaan nytpä häiritsee. Ja minä kun niin tykkään uimisesta.

Tännään oltiin mummon luona pihatöissä: leikattiin orapihlaja-aita ja äiti leikkasi nurmikon. Minä kävin mummon kanssa kylällä sillä aikaa kun äiti leikkasi sitä nurmikkoa. Ja se reissu ei ollu yhtään kiva. Minun kortti on ruvennut kiukuttelemaan, eikä suostunut toimimaan, joten en voinut tankata autoa ennen kuin olin hakenut pankista rahaa. Piti ihan konttorissa käyä sanomassa Eijalle, että kortti ei toimi ja Eija sitten tilasi minulle uuden kortin. Toivottavasti se uusi kortti nyt rupeaa toimimaan.

Minun pitäisi siivota, mutta kun. Nii-in. Jenni tulee (ehkä) huomenna, niin siksi. Että mahtuisi edes tänne huoneeseen sisälle. Tuskin Jennistä olisi kiva pönöttää tuolla eteisen puolella koko aikaa. Ehkä minä nyt liioittelen, mutta silti pitää siivota. Josko minä siivoisin nopeasti ja sitten voisin taas katsoa yhden jakson Perhesiteitä ja tehdä siinä samalla sitten ristikkoa ja sitten vaikka nukkumaan, että herää ajoissa katsomaan taas Perhesiteitä. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Jooos vain saisin sen toteutumaan.

Juu ei tämä toimi kun jäin taas tekemään kaikkea muuta kuin tätä. Ehkä minä nyt ryhdistäydyn ja raahaudun siivoamaan. Pitänee laittaa vaan musiikkia soimaan niin saattaisi sekin onnistua. Nyt minä menen, hejsan!

Tapahtumia

Käytiin äitin kanssa siellä Jyväskylässä, kuten aamulla jo kerroin, kun kerroin, että vauveli on löytynyt hengissä (onneksi) ja niin pois päin. Mutta ensin pitänee julkaista kuvia ja kertoa kuinka minun juhannukseni sujui. Ei tietenkään olisi mikään pakko, mutta kun kuvia on muutamia ja minä haluan sepostella nyt.

Minä vietin siis juhannuksen Jennin ja Nakin kanssa Rajaselkämässä (hmm?). Meijän juhannus alkoi siitä, kun astuttiin minun(iskän) autosta ulos ja mentiin Nakin autoon ja suunnattiin juhannusajelulle Iisvedelle, jossa kävimme ulkoiluttamassa Nakin veljen koiraa, jonka nimi taisi olla Onni, oikein suloinen otus, vaikka minä olen sitä mieltä, että Bono on tuhat kertaa suloisempi kun sille päälle sattuu. Sitten me köröttelimme takaisin Nakin luokse.

Siellä me sitten grillailtiin vartaita ja juotiin mehua ja jotain muutakin. Kokeiltiin me Pina Coladaakin, mutta ilman ravistinta ja oikeita mittoja, jäi juomat juomatta ja minä uhkasin, etten koskaan enää sitä hirvitystä maista. (Mutta sitä putelia en ole kyllä antanut iskälle vaikka niin suunnittelinkin, jos joskus uhmaamme kohtaloa ja kokeilemme jotain muuta yhtä hyvää :) ). Onneksi meillä oli sentäs muuta jota kelpasi juoda vallanmainiosti. Siinä juominkien ohella pääsimme testaamaan Nakin uutta tikkataulua, joka hohti kauniin pinkkinä muuten niin punaisella navetan/autotallin/minkä lie seinällä, jonne Nakki oli sen Hannen kanssa asentanut. 

Sen siitä saa kun ottaa salamalla kuvia, ei näytä niin pinkiltä.. 

Tikanheiton ja maailman parantamisen ohella, ehdimme me Bonollekin huomiota suoda, tosin emme niin paljon kuin Bono itse olisi halunnut, mutta kun siinä pihassa kulki vielä siinä vaiheessa niin paljon autoja, ettei olisi ollut turvallista kenenkään kannalta päästää Bonoa ulos häkistä. Bono ei tällaisista pikku asioista piitannut vaan ilmaisi tasaisin väliajoin tyytymättömyytensä tähän typerään olotilaan, johon äiti hänet pakotti.

Minä olen suloinen

Tässä me Nakin kanssa laskemme pisteitä

 Me päätimme heittää tikkaa tasaisin väliajoin katsoaksemme kuinka hyvin se onnistuu tietyissä vaiheissa. Nakille ei alkoholin nauttiminen ollut hyväksi, sillä niin hyvät tikanheittotaidot valuivat hiekkaan, Jennin suoritus ei pahemmin parantunut eikä huonontunut ja minun suoritus parantui ainakin yhdessä vaiheessa kun päätin viskata tikan suoraan häränsilmään. Sillä heitolla minä voitin sekä Nakin että Veskun että Karin että Jennin. Ja kaikkein paras voitto minulle tuli osoin tauluun tasa yhdellä tikalla ja sekin meni vitoseen, kun Jenni osui samaan ja me kaksi nappasimme voiton siinä erässä. Vaikka Vesku kovaan ääneen sitä sanoikin, että helppo homma, mutta eipä nuo tikat tauluun oikein osuneet. Ihmettelen kyllä, että miten ihmeessä Vesku osui Muonio-muisto kupilla Kariin kun edes tikkatauluun ei osunut.

Olihan meillä kokkokin

Tikanheiton ohella illan peleihin kuului viiden hengen espanjalainen paskahousu ja mölkky, jonka veiton vei Nakki ja minä tulin ilmeisestikin toiseksi keskisuomalaisella taidolla tahi tuurilla. Muiden sijoituksia en tiedä, kun Jenni ilmeisestikin putosi liian aikaiseen pelistä ja Vesku ja Kari sopivat kahdestaan kumpi hävisi. Ilmeisesti se oli Vesku, ainakin luulen niin.

Bono oli illantähti

 Pääsihan se Bonokin juhlimaan meidän kanssamme. Bono oli saanut uuden hienon lelun, jota ei millään sitten olisi meille voinut luovuttaa, vaan me jouduimme juoksemaan ympäri pihaa Bonon perässä. Bonosta se ilmeisestikin oli todella hauskaa. Kun Bono sitten väsyi leikkimään me siirryimme takaisin pöytään istumaan ja parantamaan maailmaa Bonon seilatessa puolelta toiselle kuin ei olisi osannut päättää onko äitin luona parempi vai pitäisikö sittenkin mennä tuonne toiselle puolelle.

Jenni pääsi meijän baarimikoksi loihtimalla meille drinkkejä. Drinkin aineksia en paljasta kun ne ovat huippusalaisia. Sen verran voin paljastaa, että alla olevassa kuvassa esiintyvät Koff, karkit ja Off eivät tähän kyseiseen drinkkiin kuulu, vaan ne ovat kuvausrekvisiittaa.

Tittidii!

Ja näin pääsemmekin sulavasti siihen kun minä palasin kotiin ja mökille ja kotiin. :)

Tuo, tuolla ylhäällä oleva herra tai rouva on syy miksi miksi minä olin eilen sydänkohtauksen partaalla koko illan. Minä nimittäin menin sitä kuvailemaan ja minun piti jahdata sitä Kivenniementielle asti kun se on ilmeisesti villi tai muuten arka. No minä seisoin tuossa bussipysäkillä ja odotin, että auto menee ohitse kun satuin vilkaisemaan Viitasaarelle päin ja näin Figaron juoksevan tielle juuri sen auton eteen. Kuulin kolahduksen ja näytti siltä, että Figaro takajalat olisivat osuneet autoon. Minä kiljaisin Figaron melko kovaa ja juoksin viemään kameraa kuistille ja samalla hakemaan kenkiä. Ja sitten säntäsin pusikkoon etsimään Figaroa, jota en tietenkään löytänyt. Figaro varmaan säikähti minun kiljaisua melkein yhtä paljon kun sitä autoa, eikä siksi tullut kun huutelin sitä. Koko illan olin ihan epätoivon partaalla kun en tiennyt onko Figaro ylipäätään edes hengissä. Mutta onneksi oli ja on. En kyllä tiedä oliko minulla osaa tai arpaa siihen mitä tapahtui, mutta luulen, että Figaro päätti ylittää juuri sillä hetkellä tien koska minä seisoin tien toisella puolella.

Aamulla, ennen kuin lähdettiin Juväskylään minä käskin Figaron olla sisällä koko ajan, eikä se kyllä olisi ulos päässytkään vaikka olisi halunnut. Ja Tupunalla minä sanoin, että jos se jää auton alle niin minä nyljen sen ja teen siitä rukkaset. Eipä jäänyt auton alle, vaan odotti meitä pihassa kun tultiin.

Ja tänään minä tein siellä Jyväskylässä sellaisen päätöksen, että minähän en siihen kaupunkiin todellakaan aijo koskaan autolla itse mennä. Niin paljon siellä oli autoja ja mielenkiintoisia tapoja tupsahtaa toisten autojen eteen, että henkihän siellä menee. Ja me käytiin vain Seppälänkankaalla. Kyllä minä sinne voin mennä, mutta minä en todellakaan aijo siellä ajaa. Ainakaan ilman minun henkisiätukiani eli Nakkia ja Jenniä ja Urpåa.

Mutta Jyväskylästä minun oli tarkoitus etsiä housuja, mutta niitä ei löytynyt. Tai siis löytyi mutta ne olivat liian pieniä tai ne jotka olivat juuri sopivat olisivat käyneet paremmin talvikäyttöön, sen verran kuuma niissä tuli, vaikka ne olivatkin vain hetken minun jalassa. Siispä sieltä ei tarttunut mukaan housuja vaan kaikkea muuta, kuten:

Kaksi aivan ihanaa paitaa Prismasta

Kolmas ihana paita City Marketista

Canvas-taulu jättisuurelta kirpparilta ja Perhesiteiden 4. kausi Prismasta

Rimmelin 825 Sky High kynsilakka Prismasta

Ja kaksi kappaletta kohokasvuokia Citymarkista

No niin nyt on päästy loppuun ja minun pitää päästää äiti koneelle maksamaan laskuja. Joten auf Wiedersehen!

Luojan kiitos!

Minun rakkaat vauvelit on onneksi kotona turvassa. Tupuna käyttäytyy ihan normaalisti, mutta Figaro ei ihan, mutta kyllähän sen ymmärtää jos on melkein jäänyt auton alle, että ei ihan vielä tarvitse olla kunnossa. Päällisin puolin se näyttää selvinneen säihkähdyksellä, mutta on otettava huomioon tämä henkinen puoli, kun Figaro äsken kävi hiekkalaatikolla asioillaan, vaikka ei se siellä kesällä yleensä käy. :)

Aamulla minä luulin, että olin nähnyt unta kun äiti tuli herättämään minut keskellä yötä kun Figaro oli tullut kotiin. Se tuntui jotenkin ihan unelta, mutta tuli todeksi kun kuulin äitin jotain puhelevan keittiössä ja kun Tupuna nukkui minun vieressä niin vaihtoehtoja ei ollut.

Jaaha, pitänee lopetella kun pitää lähteä käymään Jyväskylässä vaikka minä en enää sinne niin paljoa haluakaan. Haluaisin vaan tarkistaa koko ajan onko Figaro kunnossa, sellasen järkytyksen se pisti eilen pystyyn. Mutta ehkä se pysyy turvassa jos telkeän sen sisälle. No ee, kyllä se pysyy turvassa ulkona, kunhan vain pysyisy kaukana tuosta hemmetin maantiestä. Mutta kissa on kissa ja sille ei voi mitään.

Pahin painajainen

Missä olet rakas?

Iloinen

Onnellisuutta on

• huomata kuinka ystävät piristävät päivää vaikka he eivät paikalla olisikaan
• huomata kuinka tärkeä sinä olet sille pienelle pallerolle, joka ei itse saa ruokaansa avattua
• huomata kuinka tuo pieni palleroinen iloisesti juoksentelee pitkin taloa pienen paperilapun perässä
• huomata kuinka hassua on kun ruoka on lisääntynyt mystisesti yön aikana, tosin tässä tapauksessa limppari
• huomata, että sinä edelleenkin pidät siitä kappaleesta vaikka olet sen jo tuhat kertaa kuullu ja aina vain pitää laulaa mukana

Ja nyt tällä hetkellä minulle riittää nuo muutamat onnellisuuden asiat :)))) 

Khihiiih

Kyllä on tämäkin kun eilen rakennettiin uusi kiuas savusaunaan ja tänään julistettiin, että se on ihan paska. Loistavaa, minä samperi sentään raahasin kiviä kottikärrytolkulla saunalle ja sitten kerrotaan, että työ oli turha. Perhana. Ne kivet on kuulemma kivituhkana siellä arinalla missä lie. Että jee sanon minä.

No jotta rakentamiset ei siihen jää, niin eilen rakennettiin myös siihen meijän mökkiin, joka keikkuu siellä pölkyn päällä niin portaat ja tänään siihen tuli ovi. Joka on vielä vähän kesken kun piti hakea akkuporakone, että saadaan saranat paikoilleen. Siksi minä tässä pääsenkin kirjoittelemaan. 

Samalla pakkailin vähän tavaroita iltaa varten kun minulla on taas tuhat nyssäkää mukana. Muutama sellainen hieno pullo piti tunkea vaatteiden sekaan ettei ne kilise kun minä matkaa teen. Piti siinä sitten miettiä, että mitähän sitä tarvitsee mukaan, että on varmasti tarpeeksi pehmuketta. Eiköhän nuo nyt tuolla hyvin ole ja jos joku kysyy niin niissä on vettä, pullotettua vettä Afrikan köyhille :))))

Ei taas ehdi tehdä mitään

Mökki kutsuu ja saakin kutsua jos se tietää ruokaa, koska kuolen nälkään

Pumpulia, ne on kuin pumpulia

• Päässä soi sekoitus kaikkea, mutta pääosin biisejä siitä Four Chordsista (kuulostaapa tuo tyhmältä..) kun sitä on tänään tullut kuunneltua jo muutamaan otteeseen
• Häiritsee tuo kirjan loppu ja sekin hieman häiritsee kun en voi siitä kenellekkään puhua, kun Nakki ei ole sitä vielä lukenut eikä kukaan muu ymmärrä siitä mitään 
• Samaan aikaan mietin sitä, että kuinka ihminen voi tehdä melkein joka päivä sellaista mikä jää kaihertamaan mieltä ikuisiksi ajoiksi. Sitä sitten ajattelee ja ajattelee ja ajattelee, ja ahdistuu vaan enemmän, kun jälkeenpäin toteaa kuinka asian olisi voinut tehdä toisin, mutta kun meni olemaan typerys ja teki sen näin. Toisaalta se lohduttaa, että kukaan muu tuskin ajattelee sitä niin kuin sinä itse, koska sinä itse sen teit. Minä tiedän sen, mutta silti. Mutta nyt kellossa on erilainen sointi kun ajattelen, että ehkä joku sittenkin muistaa ja ymmärtää sen samalla tavalla kuin minä ja minusta tuntuu tyhmälle. Ehkä ei pitäisi ajatella ollenkaan tai sitten joskus voisi ajatella mitä tekee ja mitä päästää suustaan, sekin voisi auttaa asiaa
• On jännä miten ihminen tykästyy jonkun kappaleen tiettyyn osaan, vaikka koko muu kappale olisikin ihan huono. Tooosin kyllä minä tykkään koko kappaleesta, mutta sen kertosäe on mielestäni aivan loistava. Ja sekin on jännittävää, että kun kuuntelee jotain tarpeeksi kauan sitä joko oppii tykkäämään kappaleesta, vihaamaan sitä tai vain jättää sen kuuntelematta. Näin minulle on käynyt, yleensä tosin rupesin vain tykkäämään niistä. Mutta jos kappale on täysin oman taajuuden ulkopuolella, sitä vain oppii sietämään sitä, mikä on itseasiassa ihan hyvä asia
• Toisaalta taas, minä en pysty kuuntelemaan samoja kappaleita ihan koko ajan. Jossain välissä tulee stoppi. Ja  silloin pitäisi löytää uutta kuunneltavaa. Esimerkiksi edelleenkin kappaleet, jotka minulla on koneella (siis ne ihan omat) on se vieläkin sellaisia, että en halua kuunnella niitä, vaan pyrin etsimään uutta kuunneltavaa. Ja sitä onneksi olen löytänyt. Harmillista vain tuo Spotifyn toiminta, kun ei voi kuunnella musiikkia niin paljon kun haluaa
• Minä muuten haluaisin käydä pilvien päällä leijumassa. Ihaa teki niin joskus ja minäkin haluan. Pilviä kun katsoo niin ne näyttää niin mukavilta ja pehmeiltä, että haluaisin samantien leijailla pilven päälle istumaan katsomaan maailmaa. Jokin kuitenkin sitoo minut maahan ja se taitaa olla tuo vetovoima ja tieto siitä, että ihminen ei voi lentää ilman apuvälineitä. Eli en voi vain päättää, että nyt lähden ja nousen samantien taivaalle, vaan minun pitää varata lento tai jokin muu jolla taivaalle pääsen. Harmillista

Päivän kuva 4

Päivän kuva 3

Päivän kuva 2

Päivän kuva 1

Kaupustelua

Tänään käytiin taas Viitasaarella, kun minulla oli aika työkkäriin, josta en ala nyt selittämään, kun se on piiitkä juttu. No ei oikeastaan mutta en vain selitä.

Ale-Makasiinistä tarttui paitoja mukaan. Keskiviikkona niitä ei siellä kovin paljoa ollut, mutta liekö sitten eilen ja tänään niitä sinne tullut kun löysin kaksi. Tuo pinkkiraidallinen on aivan ihana ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ja tuo toinen houkutteli värinsä vuoksi.

Minä niiin tykkäisin ostaa Herbinan tuotteita kun olen ne todennut hyviksi ja niissä on niin kaunis ulkoasu. Mutta ne kun eivät ole halvimmasta päästä, mutta eivät kyllä niitä kalleimpiakaan. Niitä siis piti kerätä pari mukaan kun huomasin niitä Ale-Makasiinissä. Ja huulirasvaa oli pakko ostaa, koska Nakki sanoi, että äiti oli sanonut, että Lapissa kuivaa iho. Niin en ollut aivan varma missä kunnossa huulirasvani on, joten sitä oli pakko ottaa varuiksi. Ja toivon, että minulla on vielä kosteusvoidettakin, ettei sitä tarvitse mistään lähteä etsimään. Ja tuo yksi Garnierin juttu on jonkinsortin finnejäpoistavapuikko. 

Ja sitten sain uudet kengät kun nuo entiset vetelevät melkein viimeisiään. Ne ovat ihan likaiset ja pohjallinen on rikki, mutta ne toimivat vielä. Mutta oli pakko käydä jo etukäteen katselemassa, että löytyykö minkäänlaisia kenkiä, ettei sitten tarvitse etsiä pitkin maita ja mantuja uusia kenkiä. Nämä löytyivät Kenkälaurilasta ja olivat alennuksessa. Onneksi, sillä en olisi todellakaan halunnut ostaa 79 euron kenkiä. 

Ja sitten Ale-Makasiinistä ostin läppärilaukun, kun ajattelin, että tätä ihanuutta pitäisi varmaan kuljettaa hieman pehmustetummin, sillä tuo mikä minulla nyt toimii läppärilaukkuna on vain pahainen olkalaukku, eikä sitä ole siihen tarkoitukseen suunniteltu. 

Ja S-Marketista löytyi tälläinen vaikka erästä toista etsin.

Ja käytiin sitten hakemassa makuupussit mökiltä ettei huomenna tarvitse.

Ja tälläinen komistus meitä oli vastassa kun äsken mökiltä kotiin lähdettiin. 

Ikkunan läpi ei ole hyvä kuvata

 Olipa siinä kaikkea kerrakseen, nyt täytyy mennä ratkomaan housumysteeriä, kun olen kadottanut yhdet mustat collegehousut. Minulla niitä on kolmet, yhdet ovat jalassa, yhdet täynnä Bonon karvaa ja ne yhdet kadoksissa..

Hyvää yötä

No eipä minulle tätä kirjoitusaikaa kovin ruhtinaallisesti jäänyt, tosin en minä jaksaisi nyt mitään romaaneja ruveta kirjoittamaankaan.

Nakin kanssa taas paranettiin maailmaa. Niin, minun piti olla vain hetki Nakin luona mutta se hetki venyi muutaman tunnin mittaiseksi tuokioksi, kuten aina. No melkein aina.

Seinänaapuriinkin on saapunut kesälomalainen ja Antti vissiin häipynyt johonkin ja jättänyt Kössin ties minne. Voi niitä ajattelemattomia sieluja. No eiköhän tuo Kössi selviä kun tänne se kuitenkin tulee syömään.

Mutta nyt minun on pakko mennä nukkumaan kun aamulla pitää herätä aikaisiin. Enkä kuitenkaan jaksa herätä jos en nyt mene nukkumaan.

Polka, made in Sweden

Minä yritän kaikin voimin lukea tuota kirjaa loppuun. Huomasin aamulla, että palautuspäivä ei olekaan 24. niinkuin luulin, vaan se on 21. Eli kiire tulee. Varsinkin kun minä en ole sitä edes palauttamassa tiistaina. Minun pitää joko a) lukea se kiireellä loppuun, mikä tarkoittaa lukemista nonstoppina kahden päivän ajan tai b) hakea lisää lukuaikaa kirjastosta. Saas ny nähdä miten tässä käy.

Tänään ei leikattu Koivusalon nurmikkoa kun Viitasaarella hieman kesti, joten huomenna on mentävä sinne. Toivottavasti ei sada, koska en halua leikata sitä nurmikkoa perjantaina. Vaikka eilen sanoin, että jos huomenna ei mennä leikkaamaan nurmea, niin siivoan, niin silti en siivonnut. Laiska olen, täytyy myöntää. Voisin vedota kiireeseen, mutta kun ei ole ollut kiire. No kyllä minä vielä ehdin siiivota tänäkin iltana, mutta se pitäisi aloittaa nyt heti. Ja nyt heti en ehdi kun pitää runoilla tätä. Ja sitä paitsi pitää lukea tuota kirjaa, että saan sen ajoissa luetuksi.

Viitasaarelta lähti mukaan kaksi sellaista hiuspantaa mitä katsoin jo maanantaina Ale-Makasiinissä. Vihreä ja valkoinen, koska en osannut päättää kumman ottaisin. Sitten ostin S-marketista minisuoristusraudan. Se oli tarkoitus ostaa sillä Osulan lahjakortilla, mutta kun sen hinta oli 9.90 niin en voinut, koska se pitää käyttää kerralla, enkä minä halunnut ruveta kasaamaan tavaraa siihen ympärille, että yhden suoristusraudan takia. Joten siis ostan sillä jotain muuta.

Kaunis

Kun kotiin päästiin niin huomasin, että sain postissa S-pankin/marketin kirjeen. Ihmettelin, että miksi ihmeessä saan uuden kortin, kun minulla on tämä vanha vielä voimassa, mutta äiti selitti, että saan uuden sen takia, että ensi vuonna ei ole henkilökunta-tarraa vaan se henkilökunta-alennus kuuluu siihen korttiin. Eli ainoa uudistus siinä kortissa on takana oleva S-kirjain. Ja Lapissa kuulemma pitäisi toimia se, että se ottaa suoraan siitä kortista sen alennuksen, että ei tarvitse tarraa näyttää vaikka se tarra vielä siinä pönöttääkin. Olin ihan innoissani uudesta kortista, vaikka se on ihan samanlainen kuin se edellinen, tosin se on ihan uusi ja käyttämätön ja niin vihreä. Ja eikös se ole niin, että elämän pienistä iloista pitää iloita. Se on oooiiih.

Ai niin muuten! Kun ajelin maanantaina Jennin luota kotio, niin kettu juoksi tien ylitse. Se oli vähän sellainen mitä-tapahtui-moment. En ehtinyt tehdä mitään muuta kuin ottaa jalan kaasulta, kun se oli jo hävinnyt pusikkoon. Se oli hieno hetki, mutta vähän minä petyin kun se ei ollut niin punainen kuin olin luullut, tosin se oli varmaan vanha ja näin. Mutta oli se hieno hetki.

Ketusta pääsemme sulavasti seuraavaan aiheeseen, joka on se kun Tupuna nukkui aamulla minun vieressä ja olin ihan koko ajan oooooi-tuituitui. Tupuna harvemmin nukkuu minun vieressä kun se on sellainen kova jätkä, mutta välillä se on kyllä melkoinen mammanpoika että.

Ps. Nyt tuossa kirjassa tapahtui sellainen käänne, että en meinannut sitä edes todeksi uskoa
Pps. Heti kun Fazer tekee Polkan makuista suklaata niin minä hylkään Ruotsin

Sateisenakin päivänä aurinko on elossa

• Aaa, koska meni koko ilta tuota toisen blogin postausta kootessa, melkein unohdin tämän
• tästä ei tule taaskaan mitä hienoa
• mutta onneksi minulla on vielä mökkikuvia laittamatta
• minulla on kova kiire lukemaan kirjaa, jotta saan sen joskus loppuun, vaikka en haluakaan
• ja toinen kirja on heti odottamassa
• huomenna pitää siivota, koska huone on ihan sekaisin, johtuen lakkiaisista..
• .. ei vain ole ollut aikaa siivota, eikä kyllä innostustakaan
• tai sitten voi olla, että en ehdi huomennakaan siivota, kun pitää nurmikkoa mennä ajamaan mummon luo
• tai sitten huomenna sataa vettä, eikä pysty ajamaan nurmea
• ja sitten pitäisi tavaroita ja sellaisia vilkuilla, että mitä sinne Laplandiin mukaan ja onko minulla edes puhtaita, kuivia vaatteita, kun osa vaatteistani on ulkona, vesisateessa kuivumassa

• No mutta huomiseen :)

Melkein megapostaus

Tästä varmaan pitäisi tulla megapostaus, jahka aika riittää, kun yhdeksältä alkaa Good Wifen uusin tuotantokausi ja sitä on katsottava. Mutta eiköhän jotain saada aikaan.

Mökillä tuli siis vietettyä muutama päivä. Eilen tuntu jo, että voisin haluta pois sieltä, kun alkoi kyllästyttämään, mutta tänään onneksi oli pakko jo lähteä pois, eikä kelikään ollut mikään mökkeilykeli. Mökillä on kyllä kiva olla, mutta en tykkää olla siellä pitkiä aikoja kerralla. Vaikka sieltä kyllä pääsee kotonakin käymään, mutta siltikin.

Mökillä tehtiin puita, kuten olen kertonut ja sitten pääsin kuvailemaan lintuja kun niitä uiskenteli rannnassa. Ja yöksi ne tulivat nukkumaan meijän kivilaiturille. Ne kivet oli varmaan tosi mukavia nukkuma-alustoja, kun aurinko niihin koko päivän oli paistanut. Ja joillain telkillä oli riitaa kun ne vähän väliä pitivät hirveää meteliä ja uiskentelivat ja lentelivät ympäriinsä.

TUITUITUI ollaan söpöjä yhdessä

Tämä tekee meijän kuistille johonkin paikkaan pesää, mutta kukaan ei tiedä minne

Tästä kuvasta minä jotenkin tykkään tosi paljon, en tiijä miks

Kuukin meillä oli

Tuitui, tässä me taas ollaan 

Ja minä tuitui nukun laiturilla

Ei tästä nyt megapostausta tullut, mutta postaus kuitenkin ja varmaan huomenna saan kanssa jotain hienoa kasaan, mutta kymmenen minuutin päästä alkaa GW ja sitä pitää mennä katselemaan.

Voi voi

Vieläkin mökillä, mutta huomenna kyllä raahaudun kotiin vaikka väkisin..

Vieläkin mökillä

Nyt saatin jo puut tehtyä ja suuremmilta vammoiltakin vältyttiin, mitä nyt muutamia tuhansia iktikan pistoja ja muutama vaarallinen läheltä piti -tilanne sattui. Ja nyt ollaan menossa Vesannolle hakemaa pressua ja kenties osia johonkin laitteeseen.

Se on siis Heihei ja hyvää päivän jatkoa :))))

Mökillä

• Mökillä tehtiin puita oikein urakalla, mutta ei ne loppuneet vaan huomenna pitää jatkaa vielä
• Olkapäät ja niska osoittavat palamisen merkkejä
• Pääsin kuvaamaan kahta lintua, tukkasotkilta näyttivät, ainoa ongelma oli, että ne pirulaiset ui pakoon
• Sisällä on kärpänen, joka on tullut aivoimesta ikkunasta
• Myös Fordin takaikkunalla on joku hemmetin ruman näköinen ötökkä, jota en uskalla ajaa ulos
• Kävin myös mummon luona kun tulin kaljan hakureissulta
• Kohta pitää lähteä takaisin mökille, etteivät ihmettele, että mihin jäin kupeksimaan
• Uimaankin pitää suunnistaa kun pääsee mökille
• Toooosin saattaa tulla sellainen olo, että joo enpä uikkaan, vaikka tarkoitus oli uida
• Kissoillekin kannoin vettä ulso, mutta luulen, että ne eivät ole edes tajunneet sitä
• Ei minulla nyt mitään muuta tähdellistä ole, kastelen vielä kukkasia ja suuntaan mökille takaisin

Illan viiletessä itikat ei kuole

Eilinen päivä onnistuneesti takana. Muistona siitä on neljä rakkoa vasemmassa kädessä, tuhansia itikan pistoja ja kaksi haavaa jalassa. Olo on kuitenkin onnellinen, mitä nyt väsynyt.

Illalla kun olin suihkussa käynyt, niin rupesin lukemaan kirjaa. Siitä ei kuitenkaan tullut yhtään mitään kun väsytti niin pirusti. No minä päätin ottaa pienet torkut ennen kuin iskää piti lähteä hakemaan. Ainut muistikuva tapahtumasta on se, kun äiti meni vessaan ja totesi, että ai sinä oot nukkumassa ja seuraava sitten kun ponnahdan pystyyn ja yritän saada tolkkua siitä mitä iskä minulle puhelimessa puhuu. Ensin en meinannut ymmärtää yhtään mitään mitä iskä sanoi, mutta sitten asiat jotenkuten selkenivät. Ei ole yhtään hyvä kun täydestä unesta tuolla lailla revitään todellisuuteen.

Figarolla on taas jonkinlainen uhmaikä menossa. Tupuna ei tykkää Figarosta nyt yhtään, kun Figaro hyökkii koko ajan kimppuun. Murina ja suhina vaan kuuluu kun nämä kaksi tappelevat. Tällä hetkellä tosin Figaron pahin vastustaja on olohuoneen matto, jonka kimpussa Figaro häärää. Ja nyt täällä on Kössikin.. Murina ja suhina vaan voimistuu. Ja Kössi pitää omaa ääntää, joka muistuttaa lähinnä paloautoa.

Meijän pihassa on taas jonkinsortin kokous kun autoja on piha täynnä ja levikkeelläkin on muutama. En kyllä tiijä missä ihmeessa kokoustaa kun tuolla kokoushuoneella eli pankissa asuu nyt ne Myllytuvan pitäjät. Varmaan mukava kokoustaa jonkun toisen asunnossa. Ehkäpä ne pitää kokouksiaan nyt siellä toisella puolella sitä pankkia, siis siellä missä se pankki sitten oli.

Iltaa istuen

Kohta me lähdemme meijän mökille iltaa istumaan, joten hejsan!

Projekti, osa 3 + muita kuvia

Vaikka olenkin jo tänään kirjoittanut, niin lisäilen kuvia kun innostuin luontokuvaukseen äsken. Vaikkakin siellä oli mäkäräisiä, jotka ovat ihastuneet minun korviini.

Ensiksi minun puutarhaprojektini. Äsken sain asennettua pitonarut niihin. Ja sukkahousuista juu ne rakensin.

Salaattini

Ylppärilahja

Harmi kun tuo yksi kukka on vain tuollainen valkoinen läntti

Metsikössä