Fendt 936 Vario

Tässä on minun ikioma traktorini. Sain sen eilen. Ja kyllä se on hieno. 

Siinä on aukeava ovi ja toimiva nostolaite  

Kissa

Figarosta minulla ei olekaan täällä vielä kuin vasta muutama kuva, joten pari kuvaa lisää ei haittaa mitään. :)

Tässä alimmaisessa kuvassa Figaro yrittää syödä minun mummolta joululahjaksi saamani kaulakorun. Sillä olisi ollut niin kiva leikkiä, mutta en antanu, joten se piti yrittää syödä. 

Nyt ne on kaikki

Nimittäin minä sain eilen Perillisen kannet tänne ja koko komeus on kasassa. 

♥

Tapaninpäivä

Minun täytyy tunnustaa jo tässä vaiheessa, että tämän vuoden uudenvuoden lupaus tulee feilaamaan. Ei ehkä niin pahasti kuin Nakilla, mutta silti. Minä olen saanut luettua 16 kirjaa, 4 puuttuu. On minulla jemmassa kolme kirjaa, mutta yksi niistä on järkäleen kokoinen (oih sitä ihanuutta ♥). Kaksi niistä on sopivan kokoisia, mutta kun ei tule luettua. Meinasin kyllä nyt ruveta lukemaan kunhan olen datailuni dataillut.

Olen pahoillani, että tämä lupaus ei pitänyt mutta pitkälle päästiin! Parempi onni ensi vuonna jos lupauksia annan.

Joululahjoista voisi sen verran kertoa, että sain kattilan, 2 mukia, kaulaliinan, sukkia, hanskat, radion ja kaksi hienoa kaulakorua. Yksi on kello ja toinen on sellainen kultainen sydänriipus, jossa on aukeva kansi. Äitiltä sain kellon ja mummolta tuon sydänriipuksen. Se kello muistuttaa paljon sitä kelloa minkä Hokkanen minulle tilasi jostain netin ihmeellisestä maasta.

Loppuviikon ohjelmastakin voisi kertoilla, että huomenna on luvassa mummon käyttämistä kaupassa, uudenvuoden juhlien suunnittelu kokoontuminen ja Lauralle pitää soittaa (kyllä se on ohjelma, koska ei olla soiteltu sitten viime keskiviikon, Laura on on kotonaan käymässä niin en ole halunnut häiritä..). Ja sitten perjantaina oma kulta tulee, sille päivälle ei ole vielä varattuna mitään muuta ohjelmaa. Eipä sitä ohjelmaa olekaan sitten enempää. Katsoo nyt mitä kaikkea saadaan aikaiseksi ennen uutta vuotta.

Tässä vielä kuva siitä järkäleestä. Sain sen Jarilta joululahjaksi. 

♥

Kunhan saan kaikki kirjat hienosti riviin niin ole onnellinen. Tuon perillisen kannet ovat tällä hetkellä Ilmajoella koska joku lahopää ne sinne unohti, mutta hätä ei ole tämän näköinen, minä ne sieltä saan kätevästi tänne, khihih. :) 

Luukku 24

Joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä ja kahdeskymmenesneljäs kuva 

Pallokynttilä 

Luukku 23

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas päivä ja kahdeskymmeneskolmas kuva 

Ilmajoen kirkon Kauneimmat joululaulut -vihkonen 

Luukku 22

Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä ja kahdeskymmenestoinen kuva 

Meidän joulukuusen pallo, josta Figaro tykkää kovasti

Luukku 21

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä ja kahdeskymmenesensimmäinen kuva 

Talvisia ruukkuja ja lyhtyjä 

Luukku 20

Joulukuun kahdeskymmenes päivä ja kahdeskymmenes kuva 

Joulutonttu 

Luukku 19

Joulukuun yhdeksästoista päivä ja yhdeksästoista kuva 

Keitele Joulupäivänä 

Luukku 18

Joulukuun kahdeksastoista päivä ja kahdeksastoista kuva

Äidin enkelikokoelma

Luukku 17

Joulukuun seitsemästoista päivä ja seitsemästoista kuva 

Vesi jäätyi oikein kauniisti kiviin ja kasvillisuuteen 

Luukku 16

Joulukuun kuudestoista päivä ja kuudestoista kuva 

Äidin hyasintti

Luukku 15

Joulukuun viidestoista päivä ja viidestoista kuva

Emmi näyttää meille Raumalla paikkoja

Silence

Sain juuri päätökseen Becca Fitzpatrickin Hiljaisuus-kirjan.

”Musta yö, musta sumu. Musta ruoho, mustat hautakivet. Kimalteleva musta joki. Musta silmäpari, joka katseli minua. Minun oli löydettävä ne silmät. Niistä löytyivät vastaukset.”

Sekava Nora herää keskellä yötä Coldwaterin hautausmaalla, eikä tiedä kuinka on joutunut sinne. Pian käy ilmi, että hän on ollut kateissa yli kolme kuukautta ilman ainuttakaan muistikuvaa tuosta ajasta. Missä Nora on ollut ja mitä hänelle on tapahtunut?

Huolestuttavinta tilanteessa on, että Nora ei vaikuta muistavan edes Patchia. Eikä kukaan tunnu haluavan muuttaa asiaa. Onko Mustalla Kädellä jotain tekemistä Patchin katoamisen kanssa – ja kuka nyt pystyy suojelemaan Noraa viholliselta, jota hän ei enää itse tunne eikä muista?

Minä tykkäsin (rakastin) kovastikin. Yhtä hyvä kuin kaksi edellistäkin, mikä on harvinaista jatko-osissa. Kuinkahan monta osaa tätä Hush Hush -sarjaa tulee? Pikainen vilkaisu Risingshadowhin paljastaa, että kyseessä on neliosainen sarja. Ja mikä parasta viimeinen osa julkaistaan 25.2.2013!! Halleluja!

Luukku 14

Joulukuun neljästoista päivä ja neljästoista kuva 

Jennin ja Miikan viime vuoden lahjat

Odottelua..

Minä en haluais kirjoittaa tämän minun äärimmäisen hienon joulukalenterin väliin mitään, mutta jotenki on pakko kuluttaa tämä tunti. Meillä oli aamulla Rönkää ja saatiin kaikki ATK-tehtävät tehtyä, mutta pari käsintehtyä laskua on tekemättä, joten päätettiin tehdä ne tänään koulun jälkeen. Mutta. Minun koulun jälkeen tarkoitti Laitilan tuntien jälkeistä aikaa ja Tarun koulun jälkeen englannin tuntien jälkeistä aikaa. No päätin sitten jäädä odottelemaan yhdeksi tunniksi tänne, josko saisivat toisen enkun tunnin vapaaksi, että voitaisiin tehdä ne Röngän tehtävät loppuun. Periaatteessa pakko jäädä, koska en osaa tehdä niitä yksin, ja koska niiden pitää olla oikein niin pakko jäädä odottelemaan.

Yhtään ei huvittaisi olla täällä kahta tuntia turhanpanttina ja sitten vielä tehdä jotain typeriä Röngän tehtäviä mutta pakko mikä pakko. Ei minulla kyllä mitään muutakaan tekemistä olisi ollut. Tai no periaatteessa olisi, kun meinasin imuroida ja tiskata ja käydä kaupassa tänään. Ja piparkakkutaikina pitää tehdä. Ettei tarvitsisi huomenna koko päivää juostaa sinne sun tänne, kun haluan käydä joulutapahtumassakin. Siihenkin pitaa varata aikaa ainakin pari tuntia, kun puoli tuntia matkoihin (pyörällä ei ajeta liian kovaa) ja tapahtumassakin pitää viettää hetki. Että silleen. Pitää herätä aikaisin. No ehkä minä en täällä koululla koko loppuiltaa vietä, kauppa on auki yhdeksään asti, piparkakkutaikina valmistuu noin vartissa, siivouksessa ei mene kuin puoli tuntia kun on nopea ja jos on oikein fiksu, niin ulkoistaa tiskauksen muualle.

Tänään minä olen käynyt vilkasta keskustelua jonkun Jari-herran kanssa. Jari-herra on joku tyyppi SeAMK tekniikasta ja haluisi meiltä piparkakkutalon. Amicalle oli ensin laittanut viestiä siitä ja Amica laittoi sen viestin sitten minulle kun minä Amicalle laitoin viestiä tässä taannoin. Hyvä kun minä en tiedä koko piparkakkujutusta yhtikäs mitään, niin kiva tällaista keskustelua käydä. Pääsin kuitenkin pistämään vähän mainosta muuallekin SeAMKiin meijän joulutapahtumasta, kun Jari-herra kysyi, että milloin saa hakea vai onko jollain käytin FRAMIlla, niin laitoin sille viestiä, että meillä on täällä Ilmajoen kampuksella joulutapahtuma ja blaablaa. Khiäähhää. Alkuun Jari-herra vastasi suurinpiirtein heti kun minä laitoin viestiä, mutta nyt minun viimeisimmän mainosviestin jälkeen on ollut hiljaista.  Ei sillä, että minulla olisi ikävä meijän keskustelua, mutta olisi nyt ollut kiva jos se olisi tuohon vastannut.

En tiedä oliko kyseinen herra opettaja vai oppilas, vai miksi ihmeessä viesteihin niin nopeasti vastasi. Ilmeisesti sillä oli sähköposti koko ajan auki, niin kuin minulla nyt, niin se pystyi vastaamaan valoakin nopeammin. Hassua.

Keskisuomalainen uutisoi, että nelostiellä pääsee taas etenemään. Viitasaarella oleva Hännilänsalmen silta on joka vuosi niin pirun liukas, että siihen jäädään kiinni rekoilla. Eikö ne oikeasti osaa sitä kunnolla aurata ja hiekoittaa kun se tosiaan on joka vuotinen juttu. Se oli viimeksikin kun kotiin tulin silloin vielä autolla, niin kamalan liukas, ainakin sen risteys mistä Vaasaan käännytään. Mutta varmasti se siltakin on liukas kun mennään vähän suuremmilla massoilla mitä minun Corollani oli.

Kohtahan tässä ollaan kärvistelty tarvittava aika ja kohta on tiedossa kohtaloni. Vielä reilut 10 minuuttia niin sitten selviää pitääkö jäädä vielä tunniksi tänne istumaan vai tehdäänkö niitä tehtäviä toisella enkun tunnilla. Jos minulla olisi esimerkiksi Röngän essee tarpeet mukana voisin tehdä sen, mutta ne sattuvat olemaan kotona niin en voi.Ja se on sitä paitsi melkein valmis. Puuttuu enää fiksu lopetuskappale ja kunnollinen johdanto niin se on siinä. Ihan sama millainen siitä tulee, kunhan vain saan sen valmiiksi. Ei se opettaja kuitenkaa minusta tykkää ja sen mielestä se essee on ihan sieltä ja syvältä, vaikka se jonkun muun mielestä olisi täydellinen. Minulla ei ole suuri odotuksia siitä esseestä. Onneksi se harjoitteluraportti meni ihan hyvin läpi, niin voi olla sitten iloinen siitä ja unohtaa koko kotun esseen arvosanan.

Juuri sain viestin, että Taru yrittää saada enkun esseen valmiiksi ja opettajan tarkistamaan pari tehtävää, niin sitten ollaan valmiita tekemään Röngän tehtäviä. Ei tässä muuta, mutta kun ei minulla ole oikein mitään tekemistä täällä yksinäni niin on vähän tylssä. Nyt voisi kyllä tarkistaa, että onko Röngän tehtävät edes mukana..

Luukku 13

Joulukuun kolmastoista päivä ja kolmastoista luukku

Äidin kynttiläkippo 

Luukku 12

Joulukuun kahdestoista päivä ja kahdestoista kuva 

Emmin koulu Raumalla 

Luukku 11

Joulukuun yhdestoista päivä ja yhdestoista kuva

Figaro takapihalla istumassa

Luukku 10

Joulukuun kymmenes päivä ja kymmenes kuva 

Meijän takapihalta auringon laskua

Luukku 9

Joulukuun yhdeksäs päivä ja yhdeksäs kuva

Vesi hieman jäätyi puihin ja oksiin kiinni meijän rannalla 

Luukku 8

Joulukuun kahdeksas päivä ja kahdeksas luukku 

Viime vuoden joulutapahtuman kasvomaalaus

Luukku 7

Joulukuun seitsemäs päivä ja seitsemäs kuva 

Mummon joulutähti

Luukku 6

Joulukuun kuudes päivä ja kuudes kuva

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Luukku 5

Joulukuun viides päivä ja viides kuva

Mummon PartyLite kynttilä

Luukku 4

Joulukuun neljäs päivä ja neljäs luukku

Minun huoneen jouluvalaistus 

Luukku 3

Joulukuun kolmas päivä ja kolmas kuva 

Taitavat olla itsenäisyyspäivän kynttilöitä, jotka ovat palaneet melkein loppuun asti 

Luukku 2

Joulukuun toinen päivä ja toinen kuva 

Kuvassa on äitin kerrostalo, jossa jouluvalot sisällä. Oikein kaunis 

Talven ihme maa, tule jo

Aurinko paistoi niin kivasti aamulla ikkunasta sisään. Kuvassa se ei kyllä näytä niin kivalta, mutta oikeasti se oli kiva. 

Kävin myös nappaamassa auringonlaskusta pikaisen kuvan kun vieraita oli tulossa, niin ei kerennyt kunnolla keskittymään tähän kuvaamiseen. 

Kävin tuossa äsken kaupassa ostamassa hautakynttilän Tupunan haudalle. Kynttilä on huge, 24 senttiä korkea, mutta kaupassa ei ollut pienenpiä. Kaikki oli tuollaisia isoja, joten oli pakko ottaa sellainen. Kynttilän pitäisi palaa 90 tuntia, pitää muistaa käydä lauantaina katsomassa palaako se vielä. Kynttilän pitäisi kyllä palaa melkein maanantaihin asti, jos osasin laskea oikein.

Tuli siinä matkalla mieleen kun kävelin pakkasessa ja narskuvassa lumessa kotiin, että kyllä minut on luotu tähän vuoden aikaan. Tuli jotenkin onnellinen olo ja samalla kaipaus kunnon lumihankien keskelle. Kaivelin netistä kaksi kuvaa, joiden maisemaan voisin vain astua.

Kaikki varmaan muistaa elokuvan Joulutarina? Kuuluu niihin harvoisin suomalaisiin elokuviin, joista tykkään. Osa syynä tähän tykkäämiseen on juuri nämä aivan mahtavat lumiset maisemat, kuten alla. Olisin niin onnellinen jossain tuolla lumen keskellä. Myönnettäköön kuitenkin, että välillä saattaisi alkaa ketuttamaan koko aikainen kylmyys ja suuret lumimassat. Mutta jotenkin kun äskenkin tuolla ulkona käveli, ja vaikka oli kylmä niin oli onnellinen olo.

Voi kun tuo lumi pysyisi maassa ja sitä tulisi lisää. Ei olisi niin pimeää. Jouluun kuuluu lumikinokset ja pakkanen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Katsotaan mitä minä huomenaamuna ajattelen kun pyöräilen kouluun lumessa ja pakkasessa. Ei varmaan muuta ongelmaa ole kuin se, että kaula jäätyy. Pitää varmaan olla fiksu laittaa kolme kaulahuivia päällekäin. Tuossa minun ihanaisessa talvitakissa ei meinaan ole minkäänlaista kaulusta ja pyöräillessä on kolme kertaa kylmempi kuin kävellessä.

Luukku 1

Hyvää Joulukuun ensimmäistä päivää!

Tänään on käyty ulkona, leivottu pipareita, tehty ruokaa, nukuttu päikkäreitä ja seurattu hiihtoa.

Ajattelin tässä väsätä joulukalenterin tänne blogiin. Valitsin 24 kuvaa, jotka julkaisen täällä joka päivä. Kuvat ovat viime vuoden joulukuulta, vähän niin kuin katsaus menneisyyteen. Saas nähdä mitä sieltä paljastuu. Mutta nyt on ensimmäisen kuvan vuoro, viettäkää hauskaa joulukuun ensimmäisen päivän iltaa!

A Walk to Remember

Viimeisin lukemani kirja on Nicholas Sparksin Muistojen polku. Tykkäsin kyllä, alusta oli vähän tylsä mutta loppua kohden parani.

Landonin mieleen on ikuisiksi ajoiksi painunut nuoruudenrakastettu Jamie sekä aika, jonka he viettivät yhdessä. 

Rikkaan perheen poika Landon on suosittu veikko, joka ei kanna huolta huomisesta. Hänen isällään, kiiresellä kongressiedustajalla, ei juuri ole aikaa pojalleen. Koulun teatterissa Landon kiinnostuu Jamiesta, papin tyttärestä. Jamien äiti on kuollut, ja siksi hänelle on muodostunut erityisen hyvä suhde isäänsä. Isää ja tytärtä yhdistää myös aiti usko Jumalaan. 

Vastakohdatko vetävät toisiaan puoleensa, vai miksi hulivilipoika rakastuu hiljaiseen tyttöön. Joka tapauksessa Landon ja Jamie ovat pian erottamattomat. Heidän onnensa näyttää täydelliseltä, kunnes kohtalo puuttuu peliin. 

Joulupalloista ja jouluvaloista

Ensinnäkin, heippa taas ja sitten varoitus: postaus sisältää joulupallojen kuvia joita on monta (tarkalleen ottaen 4 kpl), jos ne eivät kiinnosta voitte hypätä suoraan kuvaan jossa on jouluvalotalo. 

Eilen illalla ripustelin joulupalleroisia pikkuruiseen kämppääni. Kivoja ovat (joillakin hieman vaikeuksia pysyä seinällä, mutta tarpeeksi paljon kun teippiä tunkee niin kyllä muuten pysyy! Ja jos ei pysy, niin jo on joulupallo!)

Sitten on kuva minun jouluvalopurkista. Nuo valot eivät kyllä ole enää tuossa purkissa kun siinä on kukkasia, mutta ne jouluvalot on cokis-pullossa. Oli muuten työ survoa ne sinne. Mutta sinne ne meni ja siellä ne nyt pysyy vähän aikaa.

Ja sitten minulla on tämä äitiltä lainassa oleva jouluvalotalo. Siellä on toiset jouluvalot. Sekin on oikein nätti kapistus tuolla minun toisessa ikkunassa.

Postissa tuli tänään tällainen kirja Palonkortteeri Oy:ltä. Olen hieman vahingoniloinen, khihihi :) Varsinkin kun minä en ole täällä metelöinyt.

Kurkistus

Heips vaan! Taas on vierähtänyt tovi viime päivityksestä. Mutta nyt kun sain vähän joulua tänne pikkuruiseen kotiini, ajattelin, että olisi hyvä laittaa muutama kuva tännekin. Ei saa välittää siitä, että kuvat ovat hieman vinossa ja yksi ainakin on hieman ylivalottunut. En ollut kovin aktiivisella tuulella kun kuvat nappasin, pahoitteluni siitä. 

Tuo punavalkoruudullinen päiväpeitto on aivan ihana! Tykästyin sen toiseen puoleen ja rakastuin tuohon kuvioon. En edes tiennyt, että toisella puolella on noin ihana kuvio. Hyvä ostos todellakin. Se on virallisesti huopa, mutta se on myös tarpeeksi suuri sängyn peitoksi, joten se saa olla nyt päiväpeitto, piste. 

Nyt menen lukemaan öljykasveista ja sitten jotain muuta kivaa. En tiedä vielä, mutta kaippa telkkarista tulee jotain kivaa, hyvää lauantaita! 

Railo

Ja heti perään uusi postaus, sillä olen taas saanut luettua yhden kirjan! Kirja on Virpi Hämeen-Anttilan Railo. Hyvä kirja, tykkäsin kovasti. Aluksi en meinannut jaksaa lukea tai aloittaa sitä lukemista, mutta kun otti kirjan käsiinsä, niin ei siitä malttanut päästää irti!

Kirja kertoo Helsingissä asuvastaTepasta, joka on jäänyt työttömäksi ja on sitten päättänyt rakentaa Pohjois-Karjalaan (perintömailleen) retkeilykeskuksen. Tepan Inka-vaimo ja Kukka-tytär tietysti seuraavat perässä tai oikeastaan menevät edeltä sillä Tepalla on niin paljon kaikkea tekemistä Helsingissä, että hän ei ehdi paljoa olla uudessa kodissa. Inka ja Kukka ovat siis omillaan uudella paikkakunnalla vieraiden ihmisten armoilla.

Inka saa opettajan paikan kylän koulusta ja näin tutustuu Tepan siskoon. Tepalla on huonot välit veljeensä ja siskoonsa ja on käskenyt näitä pysymään poissa Tepan elämästä. Mutta Inka ja Kukka löytävät ystäviä Tepan veljestä ja siskosta.

Retkeilykeskuksen rakentaminen ei olekaan niin helppoa kuin Tepa luulee ja ongelmia sattuu matkan varrelle. Suurempien ongelmien kohdatessa tapahtuu onnettomuus, joka pistää rattaat pyörimään, eikä mikään ole niin kuin ennen.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Hyvää Marraskuun ensimmäistä päivää!  

Hakusanalla marraskuu löysin googlen kuvahausta tuollaisen kuvan. Joten sillä aloitetaan. Eikö olekin muuten kaunis kuva? Täällä ei tällä hetkellä ole pakkasta tai enää luntakaan, joten tuollaiset kuvat eivät ole enää mahdollisia. Mutta kyllä ne jossain vaiheessa taas on.

Tänään minä olen ollut ahkera. Koulusta pääsin siinä varttia vaille kymmenen, poljin kotiin ja tuijottelin vähän aikaa telkkaria seisoen keskellä huonetta ja päätin vaihtaa järjestystä. Ei muutakun melkein kaikki irtotavarat kylppäriin ja siirtelemään huonekaluja. Nyt on kaikki omilla talvipaikoillaan, kirjoituspöytä tässä vaatekaapin vieressä, sänky vastapäätä ikkunaa.. Kai minulla on jotain vanhoja kuvia, hetki pieni.

Järjestys on siis sama kuin alla olevissa kuvissa, mutta verhot ja matot eri. Telkkari on tullut lisäyksenä ja muutenkin nyt on vähän enemmän tavaraa kuin tuolloin alussa. Sain tästä kyllä ihan kiva, vaikka onkin tavaraa liikaa. Mitään en kyllä osaa heittää pois, että se on ogelma. Pitäisi jotain viedä kotiin tai kirpparille.

Lupaan ottaa teille viikonloppuna tuoreita kuvia. Josko tämä olisi vielä silloin kuvaus kunnossa. Voisi kokeilla, että saanko pidettyä tätä kuinka kauan siistinä, kun tämä on aina ihan räjähtänyt. Toisaalta pitäisi pitää siistinä kun ei koskaan tiedä ketä tulee kylään ja milloin (onneksi olin siivonnut silloin kun Nakki ja Jenni tuli yllätysvierailulle, eikä kämppä ollu kovin räjähtänyt..).