maanantai 27. joulukuuta 2010

Minä täällä vain

Kysymys kuuluu kuinka se pysäytetään?
Miksi katsotte minua?
Keksit aina jotain
Onko minun vastuullani tehdä suunnitelmat? Liikaa paineita
Vastaat myös valittamisesta
No se sopii kyllä  


Tämä päivä on ollut ihan turha. Turha. Jos olisin tiennyt sen olevan näin turha, niin olisin suosiolla nukkunut vaan koko päivän. Katsoin aamulla King Arthurin, jonka seurauksena oli pää kipeä. No onnistuin pääsemään siitä eroon ja siivosin kissanlaatikon, ainoa ei-turha asia koko päivänä. Sen jälkeen tein ruokaa, tai siis lämmitin porkkanalaatikkoa ja glögiä. No ei tämäkään sinällään kovin turhaa ollut, mutta kuitenkin. Mitäs minä sitten tein..? Niin luin muutaman tarinan rosa-kirjasta ja sitten viissiinkin rupesin kattomaan leffaa (taas), joo niin se oli. Bedtime Stories. Ja tämän jälkeen elämä vasta olikin oikein ihanaa. Päähän koski ihan kunnolla, tai ei se pahin kipu ollut heti leffan jälkeen, sillä onnistuin tiskaamaan astiat. (Vihaan astioiden tiskaamista, vihaan.) Mutta kun olin tiskannut astiat oli vaan ihan pakko kaatua sohvalle ja möllöttää siinä vähän aikaa.

No äiti tuli kotiin ja iskä tuli sitte kotiin ja minä lähdin siitä sohvalta seikkailemaan omaan huoneeseeni ja omaan sänkyyni, jossa onnistuin olemaan kaksi minuuttia ennen kuin siirryin äitin sänkyyn, siellä selvisin minuutin, kunnes olin taas sohvalla makaamassa peiton alla ja jonkinlaisessa sietokykytilassa. Siinä minä sitten nukuin tunnin ja selvisin siitä kamalasta pääkivusta. Iskälle ku sanoin, että päähän koskee, niin se jottain krapulasta höpis, mutta kun ei minun ilmeisesti tartte juoda yhtikäs mitään niin silti saan kamalan pääkivun.  Se oli itseasiassa yhtä paha ku sillo Helsingissä, mutta siellä en voinu nukkua ko oli se väri päässä.

No nyt olen selvinpäin. Onneksi. Ei oo ikinä ollu niin kuuma ku sillo ku heräsin sohvalta joskus puol kaheksan aikaan. Minulla oli tukarihuppari, collegehousut ja täkki päällä, niin eiköhän siinä ollu ihan tarpeeks lämmikettä. Ja varsinki ku ottaa sen huomioon, että meinasin kuolla kuumuuten jo sillo ku tiskasin astioita ko se on se seinässä jököttävä hökötys päällä ja se syytää kuumaa ilmaa (seinässä olevan kaukosäädinohjaimen mukaan 23 asteista ilmaa) pihalle sisuksistaan. Plus se pitää kamalaa ääntä, pärisee ja kolisee ja pärisee koko ajan. No melkein koko ajan, mutta osan ajastaan. Mieluummin vois lämmittää takkaa, sillä sen kuumuus ei ole pysyvää sorttia. Mutta ei siitä kyllä mitään suurta iloa ole, koska sitte tulee kylmä. Meillä on yleensä niin että tänne joko paistuu tai jäätyy, se on joko tai. Ei melkein koskaan siltä väliltä. No iskä ilmeisesti aikoo ostaa ens talveks uuden uunin tänne. (Mitä minä siitä hyödyn jos lähden opiskelemaan, en yhtikäs mitään. Kaikki hyvä tulee aina sillo ku minä en siitä enää mitään hyödy.. )

Minä olen edelleenkin melko varma, että edes joku Figaron esi-isistä on ollu koira. En oo kenenkään muun kissan nähny kantavan leikkikalujaan suussaan niin ko koiran, paitsi Figaron. Figaro kyllä lähinnä kantelee naruja ympäriinsä, mutta silti. Ja se pitää kiinni narustakin samalla tavalla ko koira. Hassu kissa :) Figaron kynnet pitäis leikata, sillä ne on tehny melkosta tuhoa täällä. Äitin vaatekaapin ovi on ihan naarmuilla, monet ovien karmit on naarmuilla, minun vaatekaapin ovi on kohta naarmuilla, minun kadet on naarmuilla. Tupuna ei koskaan raapinu ovia auki, se edes saa raollaan olevaa ovea auki. Tai siis kyllä se varmaan sais mutta se ei edes yritä. Se vaan tuijottaa sitä ja luulee, että se aukeaa jotenki maagisesti. No eipä se aukea, ainoa maaginen asia tässä on se, että minä osaan juuri oikealla hetkellä nostaa katseeni ylös ja tiirata, että minne nyt pitäis päästä. Toisaalta on ihan hyvä, että Tupuna on sellanen ku on. Figaro on kamala termiitti, tuholainen ja Tupuna rauhallinen vanhus 


Kamalan tylsää kun ei ole mitään lukemista. Vasta huomenna saan hakea ne kirjat postista. Ei kai ne nyt niin paksuja ole, ettei kukaan raavas henkilö niitä jaksaisi autolla tänne raahta..? Ilmeisesti on, mutta jos jaksan odottaa vaikka keskiviikkoon niin ne kirjat saattaisivat olla ovella odottamassa kun palaan kotiin. Tai sitten ei. Täytyy suostutella äiti lähtemään minun kanssa niitä hakemaan huomenna. On tylsää lähteä Viitasaarelle yksin vaikka ei siellä mitään ole, mutta silti. Pitäisi kyllä käydä Alemakasiinissä ostamassa yksi kippo, jos siellä on. 


Kipoista puheen ollen sain äitiltä lahjaksi aivan ihanan lasipurkin! Se on niiin ihana, ettei ole toista. Se tosin kuuluu nykyään huoneeni top suojelluimmat -listalle. Niin se on melko ohutta lasia ja pelkään koko ajan rikkovani sen. (Tässä vaiheessa riennän pelastamaan sen olohuoneen päydältä, joka on Figaron kovassa käytössä ja kyseinen henkilö ei oikein piitaa siitä onko sen takapuolen alla särkyvää vai ei.. ) 


On muuten surullista, että vaikka minulla on vain 49 kirjaa kirjahyllyssäni niin ne eivät kaikki mahdu samalla hyllylle. On pakko huomenna taas laajentaa, koska on tulossa ne kolme (3) uutta kirjaa. Ja varsinkin kun kaikki merkit enteilevät kahden niistä olevan melko paksuja. Olen tässä miettinyt, että näyttäisiköhän se tyhmältä jos laittaisin kirjoja kahdelle hyllylle. Ainoa ongelma on se, että minulla ei oikein riitä nuita hyllylevyjä ja varsinkin kun minulla on niin paljon tavaraa, niin haluaisin säilyttää kaiken mahdollisen säilytysilan jonka saan raavittua kasaan. Hmm, ehkä minun on pakko laittaa kirjoja kahdelle hyllylle, sillä tuo hyllylevy, jonka päällä kaikki 49 kirjaani ovat on notkollaan. Se on siis kirjojen painosta painunut hieman alaspäin, mikä on melkoisen hälyyttävää. Voi kun minä haluaisin niin kovasti uuden hienon kirjahyllyn, mutta pelkään kovasti sitä, että kun sen täyttää kirjoilla niin siitä tulee kamalan raskas ja sellainen täyttävä. Miten minä tämän nyt selittäisin, siis että se tuo huoneeseen liikaa täytettä ja saa huoneen tuntumaan ahtaalta. Sitä en halua. Jos minulla olisi lisää nuita hyllylejyjä, niin tekisin sillälailla, että kirjat voisivat olla pystyssä eikä tuollei päällekäin ja sitten siinä olisi heti toinen samanlainen hylly päällä. Siis niin kuin kirjastoissa on ne kirjat. Ja varmaan useimmilla ihmisilläkin, paitsi minulla, koska ei vaan tila riitä sellaiselle. 


Haluan paljon kaikkea, mutta saanko yhtikäs mitään.. 

torstai 23. joulukuuta 2010

Tulkoon joulu


  • Minä sitten vihaan yli kaiken Koivusalon pölynimuria, jo pelkkä sen ajatteleminen saa minut itkemään. Se on sellainen kamala kapistus, joka ei varmasti tiedä olevansa pölynimuri. Se painaa varmaan tonnin, sen letku on kamalan jäykkä ja tökö, sitä pitää kiskoa perässä kuin vastahankaista koiraa ja se ei käänny mitenkään sulavasti. Ihan kamala kapistus. Meijän pölynimuri on taas ihana. Se ei paina paljoa, sen johto/letku on taipuisa, se kulkee mukana sulavasti ja välillä se kääntyilee hyvin. Ainoa huono puoli siinä on se, että sen virtajohto imeytyy koko ajan sisään ja siinä pitää olla pyykkipoika, jotta se johto ei menisi sisään. 


  • Minä vihaan sitä kun on limaa kurkussa ja on koko ajan sellainen tunne, että ei saa happea. Inhoan myös flunssaa sillä minulla on flunssa melkein 24/7. Melkein. Kesät talvet.  


  • Rakastan kynää, jonka sain Urpålta. Se on vaaaaan niin ihana, siis se kynä :)  :D Harmi vaan, että se tulee ohuemmasta paperista läpite, niin sitä ei voi käyttää ihan kaikkeen..  (kiitos Urpå!)


  •  Odotan innolla huomisaamua, jolloin saan viimein avata raaputtaa viimeisen luukun Veikkauksen arpakalenterista. Yhden merkin päässä on joko 1000, 500, 200, 50, 20 tai 5 euroa. Eli huomenna tulee joulupukki, sillä niitä minulla ei ole yhtään.. 

  • Leivoin tänään amerikkalaisen suklaakakun. No se ei ihan onnistunut sillä se jutska, jota sinne sisään laitetaan oli liian löysää. Olisi vain pitänyt pitää se ulkona siihen asti kunnes täytän sen kakun. Tosin se olisi ehkä ehtinyt jäätyä.. 



  •  Meillä on semmoiset kolmisenkymmentä astetta pakkasta. Itseasiassa tällä hetkellä on -30,6 C. Jee! Talvi tuli ihan kunnolla, mutta toivottavasti sitä ei oikeasti jatku montaa viikkoa, sillä se olisi jo huono. 


  •  Äiti virkkasi minulle liinan ja tuli sitä tuomaan tänne. Se on ihan liian lyhyt. Ja nyt se vie sen pois. En ilmeisestikään saa sitä :( 


  •  Leikkasin äsken kuvia eri maista, sellaisia pikku kuvia. Mutta jätin äsken sakset vahingossa olohuoneeseen ja nyt en voi leikata enää. Pitää kohta hakea ne, jotta voin leikata I-B:n ja Ranskan kuvat talteen myöhempää käyttötarkoitusta vasten.


  • Huomenna on aatto ! Hyvää Joulua vaan kaikille täältä blogista, jos en enää huomenna kirjoita. :)
Kuvat: MINÄ IHAN ITE! :))

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

You crazy fool

Jenni on ilkeä, eikä anna kattoa Avataria, ko pitää tiskata.. Snif. Tiskaamisessa menee kummiski niin kauan, että olen jo ehtinyt unohtaa mitä edellisessä jaksossa tapahtu. :(

Me löydettiin aivan ihana kauppa kampista! Se oli sellanen japsikauppa ja ostin sieltä sellasen IHANAN vaaleenpunasen mario sienen. Se on niiiiin ihana että. Siellä oli kaikkee muutaki ihanaa, kuten ne muut pehmolelut ja laukut ja pinssit sun muut. Sitte siellä oli sellanen esim. kokismukeja, joissa oli muka juomista ja ne oli sitte pankkeja, siis niihin pysty laittamaan rahaaa.

Ooooooo ja sitte ostin Suomalaisesta Simonin kissa -kirjan, sellasen punakantisen ja englannin kielisen. Siinä ei kyllä ole pahemmin mitään tekstejä, muutako niitä turhan päiväsiä kiitos sille ja sille -tekstejä.


Tämä kone antaa mulle koko ajan sähköiskuja, enkä tiedä onko se ollenkaan hyvä asia. Tuskinpa, olen kummiski kohta ihan kuollu. Oo, Jenni on melkein valamis tuossa tiskaamisessa. Laittelee nuita astioita (kuivia) kaappeihin, eli tämä pitäisi saada valmiiksi melko piaan. Tai sitten tästä tulee tynkäpostaus. No sekin olis yks vaihtoehto.

Hohoo, oon kohta lukenu tuon järkäleen. No onneks kotona on yks kirja odottamassa. En muista se naisen nimeä, mutta sellanen tyyppillinen murhakirja :)

Jaa nyt mun pitää lopettaa kun Jenni on valmis ja mulla on nälkä, eli menen syömään Jennin kaikki vähäiset ruoat. Kiähäh :) No en oikeesti.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

..!

Tänään melkein heitin koko toivoni ihmiskuntaan

  1. Äiti ilmoitti Figaron oksentaneen lattialle ja käski minun siivota se, todettuaan, että oli siivonnut siitä jo puolet. Olisi ollut aivan mahtavaa jos minulle olisi kerrottu tästä minä teen puolet ja sinä teet loput -ideasta. No jos kerran aloittaa sen samperin siivoamisen niin tekee sen sitten loppuun, en minäkään monessa osassa niitä oksennuksia siivoa.
  2. Eräs henkilö saapui aamulla luokkaan ja meni kaksi minuuttia kun sain taas tirkistellä, että mitä hittoa kirjassani lukee. Tyyppi on melkein kaksi viikkoa poisas koulusta ja sitten kun saapuu niin heti sammuu puolet valoista. Kaikken mielipide pitää kuulemma ottaa huomioon, niin otapa sinä kanssa. 
  3. "En varmaan päässy venäjän koetta läpi, en tienny mittään, en muistanu puoliakaan sanoista.." NO MIKSI HITOSSA SINÄ SITTEN SITÄ VENÄJÄÄ VALITSIT JOS EI KERTA KIINNOSTA PÄTKÄN VERTAA?!
  4. Ja hei, se ei ole oma vika jos sattuu syntymään vammaisena tai muuten "normaalista" poikkeavana, et sinä itsekään näytä miltään enkeliltä, että lopetapa se nauraminen ja keskity ihan siihen omaan maitoosi.
  5. Tulenko minä muka raahaamaan sinun pulpettiasi ympäri luokkaa? No en tule, joten sen pulpetin pitäisi pysyä ihan siinä omalla paikallaan. Vain ja vain ainoastaan saat sitä siirtää kun lupaa, että se myös siirtyy takaisin paikalleen, mitä se ei tänään tehnyt, joten se pulpetti ei sitten enää tämän päivän jälkeen liiku yhtikäs mihinkään. 
  6. Ai niin sinua ei pidä unohtaa, sinua jonka ääni läpäisisi vaikka Kiinan muurin, jos niikseen tulisi. Oletko koskaan kuullut termiä kuiskaus? Et nähtävästi, saatika sitten termiä hiljaisuus. Vajoatko sinä aina koomaan tunneilla? Ilmeisesti, sillä välillä tuntuu, että minä en tiedä mistään mitään, vaikka se sinulla kymmeniä kertoja selitettäisiin. 

tiistai 14. joulukuuta 2010

Talven ihmemaa

Meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotka ovat kaikki kivoja ja ihania, mutta siltikin vaikka pidän kesästä ja syksystä paljon, en koskaan vaihtaisi Suomen talvea Etelän lämpöön. Talvessa on sitä jotakin joka saa ihmisen elämään, oli se sitten luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys tai hengen salpaava talven kauneus. 

Suuret lumikinokset, lumihuurteiset puut ja jäätyneet järvet ovat parasta mitä tiedän. Vaikka välillä valitankin kohtuutonta kylmyyttä, se ei silti saa minua vihaamaan talvea. Parasta on kun kävelet ulkona -20 asteen pakkasessa, poskesi ovat ihan jäässä, jaloissasi ei enää välttämättä ole tuntoa ja keuhkoihisi virtaava kylmä ilma saa kurkkusi melkein kuolemaan ja silti voit huomata kuinka kaunis luonto ympärilläsi on, kuinka askeleesi narskuvat iloisesti ja hengityksesi huuruaa todisteena siitä, että olet vielä elossa. 

Eilen illalla kun ajelin äitin kanssa kotiin niin minulle tuli mieleen, että ehkäpä talvi-ilta/yö on vielä kauniinpi kuin päivä. Tai ainakin hämärä, sillä eihän yöllä periaatteessa nää yhtikäs mitään kun tuppaa olemaan pimeää. Paitsi  tietysti jos on kirkas pakkasyö, jolloin kuu ja tähdet valaisee. Eilen oli kyllä jonkin sortin kuutamo, kun kävin kävelemässä (unohdin heijastimen matkasta, joten en voinut poistua katuvalojen loisteesta, mikä harmitti suuresti.). 


Talvella on toki myös mukavaa olla sisällä lämpimässä kuuntelemassa kun pakkanen paukkuu ja katselemassa kuinka lumihiutaleet leijailevat hiljaa maahan. 

Niin ja onhan meillä keskellä talvea suuri juhlakin, joulu. Joulu on kyllä mukava juhla, mutta voisin pitää enemmän sellaisesta juhlasta minkä Stuart Hill kuvailee kirjassaan Jäämaan huuto. Se muistuttaa kovastikin meidän jouluamme, lahjoja muistaakseni annetaan, mutta kuusesta ei puhuta mitään. Mutta juleruokaa siellä syödään ja julehalkokin poltetaan. Olisi mukavaa olla mukana tuollaisessa juhlassa. 

(Kuvat: harkalankartano.fi, http://aukea.net/, infoniagara.com )

torstai 9. joulukuuta 2010

Olemmeko me oikeasti tulevaisuus?

Hei tottakai me mennään siitä mistä aita on matalin, ollaan kaikki laiskoja ja motivoitumattomia, joita kaikki paikat on täynnä, valitetaan siitä miten kamalaa tää työ on ja kuinka ei koskaan saada mitään valmiiks, koska ollaan vaan niin pirun laiskoja. Ei koskaan yritetä parasta, luodaan mielikuvia siitä, että me ei pärjätä jos ei mennä siitä mistä aita on matalin. Saadaan kaikki uskomaan, että ollaan maailman parhaita työssämme, mutta oikeasti me ollaan vain laiskoja ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään oikeaa työtä ja silti kutsumme itseämme työntekijöiksi. Työpaikallekin raahaudutaan vain hämäyksen vuoksi, jos raahaudutaan. Sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta me ei saada rahalla tarvittavaa motivaatiota ryhdistäytymiseen, joten emme myöskään pääse hevosella yhtikäs mihinkään. Saatamme lojua vain päiväkausia sohvalla katsellen typeriä saippuaoopperoita ja kirota sitä, että maailma on epäreilu paikka, jossa työssäkäyvät ihmiset ovat silmittömän onnellisia, meidän motivoitumattomien kustannuksella. Ja kun me vihdoin pääsemme kapuamaan ylös sohvalta, jonne olemme linnoittautuneet, huomaamme maailman muuttununeen entistä huonompaan suuntaan, nyt meille ei edes tarjota mahdollisuutta kouluttautua vaan pistetään suoraan kortistoon odottamaan, että joku imbesilli palkkaisi meidät vain huomatakseen kouluttautumattomuutemme. Joudumme taas kortistoon ja odotamme uutta imbesilliä, tämä on jatkumo, joka ei koskaan pääty. Olemme tuhoon tuomittuja.

Sitä aina sanotaan, että sillä ja sillä alalla on paljon pulaa työntekijöistä. Onkohan kukaan miettinyt miksi? Olisiko syynä kenties se, että niille aloille on vaikea päästä, pitää osata kaikki maailmat aineet ja loistaa niissä, pitää kouluttautua koko elämä, jotta pääset olemaan pari vuotta töissä, jonka jälkeen pääset ansaitulle eläkkeelle. Kun kerrot lapsenlapsillesi mitä teit elämäsi aikana, huomaat ettet ole tehnyt yhtikäs mitään muuta kuin opiskellut ja kouluttautunut ammattiin, jota saat hyvällä onnella harjoittaa viidestä kymmeneen vuotta ja sitten olet aivan liian vanha ja raihnainen, et näe, etkä kuule kunnolla jotta voisit harjoittaa ammattiasia. Pääset vihdoin nauttimaan eläke-eduistasi, vapaa-ajastasi ja lapsenlapsistasi, jos olet ehtinyt kaiken opiskelun ja työnteon ohella elää yksityiselämääsi.

Jos olet onnekas, saat kunnollisen palkan ja hyvät luontaisedut, joten sinun ei tarviset ruveta lakkoilemaan niiden asioiden puolesta. Mutta tasan eivät käy onnen lahjat, joten voi olla, että joudut pitämään tasaisin väliajoin lakkoja, jotta työnantajasi ja samalla koko Suomen kansa tajuaisi kuinka paskaa palkkaa saat. Lakkoilun pitäisi auttaa, mutta auttaako se oikeasti? No ehkäpä, mutta yleensä se kostautuu tavalla tai toisella, saat palkankorotuksen ja seuraava palkkasi meneekin niiden laskujen maksamiseen, jotka jäivät maksamatta kun lakkoilit. Lama iskee, inflaatio repii maan talouden hajalle, sinne meni sekin palkankorotus.

No mikä sinut sitten ajoi lakkoilemaan? Huono palkka? Niinhän se on, suomalainen työmies/-nainen on kallis, koska Suomi on maana kallis. Sitä sitten mediassa pohditaan, että miksi ihmeessä se ja se firma tekee noin paljon lomautuksia, irtisanoo porukkaa, lakkauttaa toimipisteitä, siirtää ne Afrikkaan tai johonkin muuhun halvempaan maahan. Muista maista tulee Suomeen halvempaa työvoimaa ja firmat ovat taas käynnissä ja tuhansia suomalaisia ilman työtä.

Ja mitä me tästä tiedämme? Emme yhtikäs mitään, Suomen poliitikot, miksi te ette valaise meitä nuoria, joiden sanotte olevan tulevaisuus, miksi nuoremme saavat kasvaa epävarmassa tilanteessa, miksi te ette perustele asioita niin kuin ne ovat, ilman mitään korulauseita niin, että kaikki ymmärtäisivät ne? Jotain tässä maassa on pahasti vialla.

perjantai 3. joulukuuta 2010

Everyone loves music

Minun piti tehdä joulukalenteri tänne, mutta kun en löydä sitä korispalloani niin en voi, kun keksin jo niin hienon (hienon ja hienon) idean. Aina ei voi onnistua. (Hoen tätä aika usein.. )

Kolmaas joulukuuta. Olen saanu Veikkauksen kalenterista jo kaksi Suomen lippua ja yhden piparin. Ehkäpä tänä vuonna osuu pääpotti kohdalle, olisi se hienoa, jopa 200 euroa olisi kiva saada tai 50.. Niin ja on minulla Ankka-kalenterikin ja se itsetehty suklaakalenteri.

Meillä oli tänään koulussa itsenäisyyspäivän juhla (mikähän sen virallinen nimitys mahtaapi olla..?). Aamu alkoi lipun nostolla ja hienolla puheella, joka meni minulta vähän ohitse. Ja sen jälkeen muut jäivät seisomaan pihalle kuuntelemaan dramaattista musiikkia niin osa meistä suunnisti kauniissa parijonossa kohti hautausmaata. Kynntiläkulkueeksikin tätä voisi sanoa. Onneksi ei ollut yhtä kylmä ku viime vuonna, niin paitsi jotkut meinasivat jäätyä.. :) Olikohan suurikin virhe kun minulla ei ollut hanskoja ollenkaan kun ne jäivät luokkaan.. No pyydän kauniisti anteeksi jos oli.

Sitten meillä oli kolme normaalia tuntia, niin no minulla oli vain se puolikas äidinkielen tunti ja kaksi vapaata, joiden aikana tein Nakin kanssa lukujärjestyksen taululle ja katsoimme muumeja. Ja sen jälkeen alkoi se juhla.  Eipä siitä juhlasta mitään ihmeempää sanottavaa, ihan hieno. Ja itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen oli yhden ylioppilaan lakitus, johon lukiolaisten on näin itsenäisyyspäivän alla jäätävä yleisöksi. Mikäpä siinä. Ja sitten päästiin kotiin. Ja minä lähdin metsästämään autoa, jotta pääsisin kotiin.

We could be heroes just for one day                   (Arvaako kukaan mitä kuuntelen?)

Yritän tässä samalla ratkaista ritsikkoa, mutta tällä kertaa se on aika vaikea. En keksi yhtään nuita sanoja ja varsinkin kun niitä voi olla monta eri sanaa, mutta samalla merkityksellä. Esimerkiksi USAn osavaltio, 4 kirjainta. Utah, Iowa. Tiedä sitten että mikä se nuista on. Mutta ristikot on silti kivoja.

Studiamessuilla oli muuten kivaa, jos joku ei sitä tiedä vielä. Saatiin monta kangaskassia (ainakin 4 kappaletta), kyniä saatiin tai minä ainakin enimmäkseen pöllin niitä, kuten sen viivottimenkin. Ja paaaaljooooon esitteitä. Siis oikeasti paljon. Ja minä ehkä olen keksinyt miksi haluan isona.. Ehkä sitä pitää vielä hieman tutkailla ja muuta..

Hmm ja taas minä eksyin ja ja jäin selailemaan kaikkea kivaa ja unodin tämän.. Mutta nyt tämä tulee päätökseen ja minä jään tutkailemaan koulutusmahdollisuuksia

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Onnea!!

  1. Bumpy ride on aivan ihana kappale
  2. Lempituoksuni on Herbinan mansikkakuorintasydeemi
  3. Myös Laura Voutilaisen Addicted to you -biisi on hyvä
  4. Yksi lempibiiseistäni on Ain't no mountain high enough 
  5. Lempikynsilakka värini on violetti Party on ja harmaa Individualist
  6. Menetän jatkuvasti hermoni tuon tikun kanssa
  7. Vihaan spotifyn mainoksia, jotka aina saavat sydämeni hyppämään kurkkuun
  8. Tiedänkö mitä haluan elämältä? En tiedä
  9. Myös Katy Perryn ja Snoop Doggin California gurls on hyvä biisi
  10. Rakastan lukemista ja kirjoja
  11. Seuraan Sydämen asialla – sarjaa
  12. Myös Kyläsairaala oli lempiohjelmani, mutta se loppui
  13. Minun on vaikea valita vain yksi lempikirja, sillä tykkään niin paljon monista kirjoista
  14. Sama koskee leffoja..
  15. Minusta tuntuu, että minua revitään eri suuntiin, niin että menen kohta rikki..
  16. Minulla on ikuisuusprojekti (jota en koskaan osaa kirjoittaa oikein..)
  17. Glögin lämmitys on taitolaji, jota en hallitse
  18. Huoneeni siistinä pito on sekin asia, jota en kertakaikkisesti hallitse
  19. Puhun paljon itsekseni
  20. Minua vituttaa nyt suuresti, sillä äiti tuli tänne katsomaan telkkaria jo vähän jälkeen viiden, eikä TTK ala vielä pitkään aikaan! (En voi lukea psykaa, kun koko talossa ei ole rauhallista äänetöntä paikkaa)
  21. Olen myös tosi hyvä kadottamaan asioita ja esineitä (kun minä jotakin käsistäni lasken johonkin niin se on virallisesti kadoksissa..)
  22. Minulle on kehittynyt uusi tapa, aina ennen kuin menen nukkumaan, jos olen kuunnellut musiikkia niin minun pitää kuunnella ainakin yksi lempibiiseistäni. 
  23. Vihaan sitä kun äiti tulee vaikka huoneeseeni ja minulla olisi jotain tärkeää tekemistä ja sanon, että menisitkö pois ja äiti suuttuu siitä minulle, se on niin rasittavaa
  24. Vihaan myös sitä, että minun roskiini heitetään bioroskia, sillä ne ei haise pilaantuessaan kovin hyvältä
  25. Nyt vituttaa myös se, että joudun keksimään näitä faktoja, enkä voi lukea kokeisiin vaan joudun tekemään sen sitten illemmalla, vaikka silloin meinasin tehdä näitä
  26. Olen puolisenttiä liian lyhyt
  27. Rakastan korkokenkiä
  28. On ihan tyhmää kun telkkarista ei tule mitään hyviä ohjelmia, joita voisi seurata
  29. Ainoat ohjelmat mitä seuraan tällä hetkellä ovat Täykkärit, C.S.I ja TTK 
  30. Tykkään seurata ihmisiä (toisin sanoen kyylätä)
  31. Ihmiset ovat mielenkiintoisia olentoja, joita on oikeasti kiva tarkkailla
  32. Mikään ei koskaan meni niin kuin olen suunnitellut
  33. Löydän usein joitakin ihmisistä joista en tykkää niin sellaisia hyviä piirteitä, jotka ovat ristiriidassa henkilön kanssa
  34. Ja se saa minut ristiriitaiselle kannalle ihmisestä 
  35. Kaikkein parasta autoilussa on valojen vaihto joko lyhyiksi tai pitkiksi  
  36. Fordissa kuuluu kiva ääni kun lyhyet valot vaihtaa pitkiksi ja toisin päin
  37. Pää lyö ihan tyhjää, enkä keksi näitä faktoja ollenkaan 
  38. En tykkää enää mustista sukista
  39. Värilliset ja kuviolliset sukat on ihan parhaita
  40. Mutta nykyään minulla on kyllä melkein koko ajan villasukat jalassa, kun on niin kylmä
  41. Tykkään kaiken maailman kokki-, sisustus- ja eläintenpelastusohjelmista
  42. Jos vain voisin niin lukisin kirjoja koko ajan, mutta kun en voi 
  43. Tupuna ja Figaro ovat aivan ihania
  44. Mutta niistä lähtee suunnattomasti karvaa, Tupunasta ainakin
  45. Ja ne karvaavat kaikki minun mustat vaatteeni melkein valkoisiksi pelkällä läsnäolollaan
  46. Minusta tuntuu, että kynteni eivät ole kasvaneet yhtään sen jälkeen kun leikkasin ne lyhyiksi
  47. Tuntuu myös, että hiuksenikaan eivät ole kasvaneet ollenkaan paitsi otsahiukset, jotka eivät tottele minua ollenkaan
  48. Tykkään tehdä matikan läksyjä silloin kun osaan tehdä niitä
  49. Sama koskee kyllä muitakin läksyjä
  50. Ja muutenkin kaikkea on kivempi tehdä kun osaa tehdä jotain, edes vähäsen
  51. Minulla on usein aivan mahtavia ideoita, mutta harmi kyllä ne jäävät usein vain ajatuksiksi
  52. On ihan tyhmää, että tarttee tietynlaisen ”tunnelman” ennen kuin voin tehdä jotain, esim. siivota
  53. Odotan oikein innoissani, että Valkosipulit saavat suomennettua Pokemonin kakkoskauden kaikki jaksot, jotta pääsen katsomaan niitä
  54. Huoneeni on liian pieni
  55. Tai sitten minulla on liikaa tavaraa
  56. Olen kyllästynyt siihen ku ei oo ikinä mitään tekemistä, eikä aina ole edes mitään lukemistakaan
  57. Ei uloskaan voi mennä ku siellä on aina pimmeetä, ku olen kotona
  58. En tiedä onko hyvä asia, että tuo valkea lipasto on tuossa patterin edessä
  59. Mutta siitä huolimatta täällä huoneessa on ihan lämmin
  60. Tykkään kaktuksista
  61. Ja sellaisista ihmeellisistä mehikasveista
  62. Aamuisin en halua nousta sängystä kun peittojen alla on niin lämmintä ja meillä on muuten kylmä (minun mielestä ainakin)
  63. Välillä kun katson leffaa niin minua rupeaa joissakin tilanteissa nolottamaan päähenkilön puolesta, vaikka tämä ei sinänsä tekisi mitään noloa.. 
  64. Tänään olen muuten ihan mielenkiinnolla lukenut psykaa, eikä ole ollut yhtään tuskaa se, vaikka viimeksi oli..
  65. Vihaan imurointia
  66. Ja lattioiden pesua
  67. Siksi en koskaan pese lattioita kun siivoan
  68. Haluaisin olla välillä jokin muu kuin blondi, mutta ei mitkään muut värit käy minulle ku oon aina ollu blondi
  69. Välillä toivon, että minulla olisi pokkaa sanoa ihmisille, että tuo on aivan älytöntä
  70. Mutta kun ei ole niin olen vain hiljaa ja vattuunnun itsekseni
  71. En tykkää sängystäni, sillä se on kova ja kylmä ja liian suuri, se ei mahu mihinkään ja vie tästä koko huoneesta aivan liian suuren tilan
  72. Odotan aivan innoissani ensi viikonloppua kun pääsen leipomaan makkapaloja ja jotain muutakin
  73. Minä en tiijä mihin kaikki minun paniikkini on kadonnut, mutta en enää panikoi kokeita
  74. Tykkään kovasti lumesta ja talvesta
  75. Vaikka pakkanen onkin purevaa ja kylmää
  76. On muuten sinänsä hassua, että kun sinulla on posket jäässä ja kun niihin osuu oksa, vaikka ei edes kovaa niin se sattuu kovasti, hassua
  77. Tykkään siitä Lidlin mainoksesta, jossa se mies istuu autossa eikä suostu lähtemään Lidliin, mutta ne muut saman sarjan mainokset ei oo yhtä kivoja. En tuu!
  78. Nuilla on tosi hienoja pukuja tuolla, vaikka en aina ymmärräkään miten niissä voi tanssia
  79. Haluaisin omistaa tusinoittan kaikkia hienoja purkkeja, kuten minun Sugar-purkkini on
  80. Eilen kun selasin yhtä blogia niin tuli mieleen, että olis kiva saada joku sellanen hieno tatuointi
  81. En tiijä tykkäänkö puhelimeni taustakuvasta vai en
  82. Haluaisin vaihtaa soittoääneni, mutta kun en voi, koska olen niin tottunu tuohon nykyiseen niin en kuule muita
  83. Minä en ymmärrä miten jotkut ihmiset voivat istua kamalan kauan ihan samassa asennossa ja liikkumatta. Minen pysty
  84. Kirjotus on koko ajan tällaista kirjakielen ja puhekielen sekotusta, niin on aina, en osaa kirjottaa muuten
  85. Myös käsiala on puoliks kaunoa ja puoliks tekstausta, mutta on se melko selvää (yleensä)
  86. Tykkään kirjoitella tällaisia, mutta en faktajuttuja kovasti ku niitä on niin vaikea keksiä
  87. Vaikka tykkäänkin seurata ihmisiä niin aina ei minulta riitä ymmärrystä heille (enkä sano tätä sillä, että itse olisin enkeli)
  88. Haluaisin saada nuille julisteille kehykset
  89. Oranssi on sitten kaunis väri, pakko sanoa. Harmi kun minulla ei ole mitään oranssia, paitsi se huivi.. 
  90. Minulla on vain 56 kappaletta soittolistallani
  91. Lempinalleni(Nallukka) kautta aikain istuu kirjahyllyn päällä ja katselee elämääni 
  92. Minulla on varmaan huono tyyny kun minulla koskee joka aamu aina olkapäihin, tai sitten se johtuu patjasta
  93. Minä suren vieläkin niiden unelmakenkien perään 
  94. Välillä unohdan kuunnella vaikka pitäisi ja teen sen vielä huomaamattani (ei hyvä)
  95. En osaa sanoa kumpi TTK:n finalisteista on parempi, molemmat on yhtä hyviä
  96. Tykkään kamalasti uudesta pipostani
  97. En tiedä jaksanko suorittaa kirjallisuusdiplomia
  98. Haluaisin tietää miten maailma on oikeasti syntynyt
  99. Rakastan kaikenlaisia mysteerejä ja arvoituksia
  100. En tiedä olenko onnistunut tavoitteessani
Tämä oli kamalan vaikeaa, enkä todellakaan aijo enää lukea noita läpi vaikka pitäisi.. Hassu järjestys tuossa alussa, mutta sille ei voi mitään, koska en halua muokkailla sitä ettei se vaan katoa bittitaivaaseen. En nimittäin ole tallentanut nuita koneelle..  Ja toivottavasti niitä on 100, eikä yhtään vähempää tai enempää. 

torstai 25. marraskuuta 2010

Niiin

Voi hyvänen aika! Tänään on taas tällainen päivä. Figarolle ei kelpaa yhtikäs mikään, koko ajan pitää hönnätä joka paikkaan. Nälkä, nälkä, nälkäää! Ja ruokaa kun ei ole kuin 24/7 saatavilla, niin kuolemanhan siitä ehtii väkisinkin tulla. Ja koneen läppäkin on tosi mukava, poskea siihen vois hangata, syliinkin tulisin, jos ei olis tuota konetta siinä niin. Varpaat + villasukka = lyömätön yhdistelmä, maistanpa sitäkin vähäsen. Jos nyt kuitenkin menis katsomaan sen ruokatilanteen, ei sitä tiedä, josko sinne ois tullu jottain herkkua. (Eikö muka joku samperin sydänpatee ole hyvää? Ei ilmeisesti, mutta kelpaa kun ei ole muuta ja nälkäkuolema odottaa.)

Mitähän tästäkin nyt oikeen tulee. Niin tänään oli se yh:n koe ja vaikka vepukka sano, että se ei laita siihen parisuhteesta tai perheestä yhtikäs mitään, niin silti siellä oli avio-oikeudesta ja ottolapsista. Ja koekin oli vuodelta 2008, hienoa. Tiesin minä jotain, joten läpi pitäisi ainakin päästä. Ja meinasin kirjoittaa oikeuskelpoisuuteen, että alkaa kuolemasta..

Tein muuten uuuden tuo jutun tuonne ylös. Sillä on ihan nimikin, mutta sitä en muista.. Siitä tuli hieno, vaikka itse sanonkin. Mutta kyllä minä sitä väsäsinkin vaikka kuinka kauan.

Kun tulin kottiin äsken niin minua vastaan tuli leveä kuljetus. Hyväko ei oo ikinä sellanen tullu vastaan niin en oikeen tienny mitä pittää tehä. Ja niitä kuorma-autoja (??) tuli vielä kaks vastaan. No sen ensimmäisen ohite pääsin ihan hyvin, mutta se toinen näytti niin leveältä, että oli pakko pysähtyä ja niin pysähty se minun takana oleva autokin. Siis pysähty ennen minua jo. Selvisin hengissä siitä onneksi. Mutta se hiivatin johtoauto säikäytti ko se äijä ajo melkein keskellä tietä ja ku siinä yrittää sitte väistää autoa, jarruttaa ja vaihtaa vaihteita samaanaikaan niin pitää kyllä olla nopea.

Jessus ku kattoin, että martti olis ostanu kaljalootan, mutta ei se ollukaan martti vaan aulis, joka kävi martin kanssa kylillä. Hui, että säikäytti :D Tai no mistäs minä tietäsin millanen juoppo se martti on, mutta en usko, että se tollasta kaljalootaa ostais :D Hittoako ne nyt tuolla tekkee. Täällä on oikeesti ihan kummia naapureita. Tulee visssiin halvemmaks pummata martilta kyyti ku kulkee taksilla.

Olis muuten se Vihavainen ihan vaan varalta voinu ottaa meille ne kopiot niistä vastauksista. Olis nimittäin ollu kiva tietää ku tekkee niitä tehtäviä siitä monisteesta, että onko ne oikein. Tai siis minä olisin halunna tietää. Teillähän ne on kummiski ihan oikein. Ehkä se olis antanu sellanen lappusen jos ois pyytäny, mutta oli kiire kotio niin en ehtiny jäähä odottelemaan. Mutta samapa tuo olis ollu jäähä, ku mummolla meni noin ikuisuus pikku lehden lukemisessa. Irjan pirulainen pölli sen heti aamulla ja sitte en ennää muistanu lukee sitä ja niin edelleen.

Ulkoa kuuluu melua, mitähän siellä tapahtuu? Ikkunasta ei oikein nää kaikkialle, enkä viitsi nyt tästä nousta kun on hyvä tässä näin. Ja Figarokin on rauhottunu. No kohta nousen ku menen lukemaan enkkua keittiöön ku tuo minun pöytä ei oo oikein toimintakunnossa. Tai no pöytä on, mutta pöydän alla on ikuisuusprojekti, joten en oikein voi sitä pöytää käyttää. Pöytä on muuten yksi niistä sanoista, jotka on hankala kirjottaa tuo yö- ja öy-yhdistelmän takia..

tiistai 23. marraskuuta 2010

En ole vajaavaltainen

Huomenna alkaa melkein koeviikko, kun on ensimmäisen kokeen kertaus.

Yhteiskuntaoppi on sinänsä ihan kiva aine, mutta siinä on niin paljon kaikkea muistettavaa ja se on välillä vähän tylsääkin. Luin juuri äsken hätävarjelusta ja sen liioittelusta. Raiskauksen uhrilla on oikeus puolustautua raiskaajaa vastaan, kun taas omenavarkaan ampuminen luokitellaan hätävarjelun liioitteluksi. Tuo on mielestäni hieno lause, en tiijä miksi, mutta se on. Se on jotenki hauska, mutta vain tuo loppu.

Löysin muuten sen yo-ilmoittautumislapun ja Studiamessujen pääsylipun. En ollut onneksi kadottanut niitä! Ne oli vain yhden tyynyn alla tuossa penkillä, ja vaikka aamulla kattoin siitä niin en huomannu niitä. Se johtu varmaan siitä, että siinä päällä oli koneen johto. Pääasia on se, että löysin ne, enkä ole täysin toivoton.

Oikeastaanhan minun pitäisi kokeeseen lukea, mutta suotakoon minulle tämä luova tauko tässä. Enhdinhän minä huomennakin lukea, vaikka aamusella.

Taas eksyin aiheesta, tai siis eksyin muualle seikkailemaan. Paha tapa, joka aina pitkittää näiden postauksien kirjottamista.

Arvatkaa mitä mummo minulle antoi!? Joko olen kertonut? En ole tainnut. Sain kuulokkeet, eikä mitkä tahansa kuulokkeet vaan langattomat! Tai no langattomat ja langattomat, mutta kuitenkin. Nyt kun saan asennettua ne jollain konstilla telkkariin niin on helpompi kattoa iltasella sitä ku voi pitää äänen sillei että kuulee sen kunnolla. Jee ja musiikkiakin voin kuunnella silloin kun iskäkin kuuntelee, sillä iskä yleensä pöllii minun nappikuulokkeet ja en viiti kuunnella sillo musiikkia ku ei oo kuulokkeita. Tai no kuuntelen, mutta en illalla, ku äiti on nukkumassa, yritän olla suht hiljaa, koska en halua äitiä häiritä. Eipähän tarvinnu ostaa iskälle uusia kuulokkeita, tosin en kyllä aijo näitä suuria raahata mihinkään julkisille paikoille, että kai se on iskälle ihan omat nappikuulokkeet ostettava. Tai sitten ostan itelleni uudet kuulokkeet ja annan nuo vanhat sille joululahjaks. Se tosin ois hieman ilkeetä. Vois vilkuilla niitä sieltä Helsingistä, jos kerkee.

Pitäis varmaan tuota ikuisuusprojektiakin tehä joskus, mutta kun ei oikein nyt ole aikaa. Ehkä ens viikolla sitte perjantaina. Ainoa päivä jollo ehdin. Jännää, että koko ens viikko on ihan täynnä. Paitsi se perjantai, jollo on se itsenäisyyspäiväjuhla. Joko se on ens viikolla!? Hertti leijaa ja kohta on oikee itsenäisyyspäivä ja sitte joulu ja sitte ... pimeys.

Aika kuluu kamalan nopeasti. Voivoivoivoi. Ehkäpä pitäisi palata yhteiskuntaopin kirjan pariin muutamaksi minuutiksi ja sitten vaikka hhmm. lukea sitä lisää, koska kello ei ole paljoakaan ja aamulla saa kerrankin nukkua pitkään, en ikinä saa nukkua pitkään.


Hei

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Tuolla jossain

Minulla on kamalan tylsää. Ei oo mittään tekemistä, tai no jos rehellisiä ollaan niin olishan minulla vaikka mitä mitä pitäis tehä, kuten:

  • lukea psykaa
  • lukea yh:ta
  • käydä suihkussa
  • tehdä se hemmetin joulukortti
  • siivota pöytä
Noin siinä muutamia näin aluksi. Ja veikkaampa, että kun tämä päivä päättyy niin olen tehny varmaan vain yhden asian tuolta listalta ja se on kohta "käydä suihkussa". Olen toivoton ihminen, joka on kohta taasen allerginen porkkanoille. 

Olen minä kyllä saanut tänään jotakin aikaseks. Olen käynyt peittämässä auton, raahannut laatikoita varastosta ja varastoon, kirjoittanut iskälle läppärin näppäinten selityksiä, menettänyt hermoja sekä iskän koneen että oman koneen (joka on itseasiassa iskän kone sekin) kanssa, leikkinyt ninjasähkömiestä, kun olen yrittänyt laittaa ulkoa valoa sillein että se ei pala koko iltaa ja olen melkein tuhonnut Ratatouille-pelin levyn. Olen melko varma, että kun tämä päivä on pulkassa niin tuo levykin on elänyt viimeisen päivänsä. Tuhoan sitä koko ajan, en ikinä huomaa, että missä se on.. Ehkä pitäis laittaa se sinne omaan koteloonsa niin se vois olla turvassa minulta ja kissoilta. 

Iskä laittoo taaas tulet takkaan! En jaksa sitä, tänne kuolee! Pittää varmaan taaskin laittaa tuo patteri pois päältä ja ovea kiinni niin ehkä selviän tästä hiivatin subtropiikista. Välillä toivon, että asuisin tundralla niin tuollanen subtropiikki lämpö ois ihan tervetullutta, mutta kun en asu niin en asu. Ja sitä paitsi meillä on tuo hiivatin ilmalämpöpumppu, joka syytää nytkin syövereistään lämpö, samaan aikaan kun tuo peltiloota tuolla nurkassa hehkuttaa kuumutta. Tämä on nyt joko sähkön tai puiden tuhlausta! 

Tuosta kuvan yläpuoleisesta "maailmasta" on kulunut sellaiset kuutisen tuntia ja täytyy sanoa, että jossakin asioissa menin eteenpäin. Minulla on kaksi joulukorttia valmiina ja olen käynyt suihkussa(mielenkiintoista..). Täällä on edelleenkin kuuma, varsinkin ku istuu peitto ja kone sylissä. Eihän siinä.

Ja miksikä on kulunut kuusi tuntia ennen kuin olen saanut tämän postauksen valmiiks? No koska päätin mennä käymään suihkussa ja melkein heti sen jälkeen rupesin tekemään sitä joulukorttia ja sitten alkoikin jo TTK, joka oli tietysti pakko katsoa. Samalla kun katsoin TTK:ta niin väsäsin vielä yhden kortin (+kirjanmerkin). Heti TTK:n jälkeen alkoi neloselta leffa, jonka olin päättänyt katsoa, sitä ennen tosin ehdin tekaista tuon, ainakin omasta mielestäni aivan upea kuvan tuohon näiden tekstin väliin erottamaan kahta "maailmaa" toisistaan. No sitten loppui se elokuva, kymmenen minuuttia sitten, ensin tosin piti käydä galleriassa ja katsoa hieman uutisia ennen kuin tänne päästiin. Ja toki yksi blogimerkintäkin vaati huomiotani, jota oli ihan pakko jakaa sinnekin. Tämä kaikki on teidän mielestänne varmasti hirmu mielenkiintoista. 

Pitää varmaankin painua nukkumaan, jotta jaksan herätä aamulla hieman aikaisemmin kuin kymmentä/viittä vaille seitsemän. Ette usko millaisen voiman ponnistuksen se vaati, että pääsee lämpimien peittojen alta kivuttua kylmään maailman, varsinkin kun haluaisi nukkua. Tai no ehkä te tiedätte.

Tuolla yläpuolella minä valitin siitä miten kuuma on ja nyt valitan siitä miten kylmä aamulla on. Olen eripurainen ihminen, mutta se on totta. Nytkin olen kuolemassa kuumuuteen, josta ei aamulla ole jälkeäkään. Ehkä se pitää vain kestää.

Pakko vielä kysyä, että onko kukaan huomannu sellaista seikkaa, että koulun läppärin näppäimistö voisi olla kovaääninen? Kun minusta tuntuu siltä, että se pitää ihan kohtuutonta meteliä kun kirjottaa, tosin koulussa en tällaista ole huomannut. No ehkä siellä on sitä melua ihan liikaakin ja kotona ei sinänsä pahemmin ole. Nojaa, oli miten oli minä lopetan tältä illalta ja toivotan kaikille yökyöpeleille mukavaa illan jatkoa! 

perjantai 19. marraskuuta 2010

Aakkoset

Addicted to you
Bumpy Ride
California Gurls
Diamonds
En haluu kuolla tänä yönä
Fairytale gone bad
Get off my back
Happiness
Ihmisenpyörä
Jos sä tahdot niin
Kuka keksi rakkauden
Lady Marmelade
Mercy
New York
One jump ahead
Poison
Q -
Romance is dead
Sex on fire
Truly madly deeply
Upside down
Viva la Vida
Well, Well, Well
X -
Your song
Zero to Hero

Onko kirjaimilla X ja Q alkavia kappaleita? Ja åäö, on muutenki niin hankalia kirjaimia, että en viitsiny laittaa niitä tähän, eikä kyllä oliskaan sellasia kappaleita listallani, jotka alkais noilla kirjaimilla. Oli ihan pakko kattoo aakkoset wikipediasta, ko menin koko ajan sekasin ku luettelen aakkosia päässäni ja yritin kattoa biisiä, joka alkaa oikealla kirjaimella.

Mummolla on sellanen kirja ku viettelevä suklaa, jossa on suklaa jälkiruokia ja leivonnaisia. Ensi alkuun kun vilkaiseen kuvia nuista suklaaherkuista niin ne näyttää hyviltä, mutta sitte ku niitä sattuu tutkailemaan kauemmin niin tulee mieleen, että jos tollasta söis liikaa vois tulla pahaolo. Ja niin luultavasti tuleekin. Olis kiva maistaa jottain suklaahommaa, mutta kun siitä tulee kuitenkin pahaolo. Vois kyllä joskus kokeilla jotain kivaa ohjetta, vaikka joihinki juhliin. Harmi vaan että ei meillä pahemmin noita juhlia ole.

Kohtapa alkaa Kurjat kuppilat, jonka aion kattoa. Haluaisin joskus maistaa Gordon Ramseyn ruokaa, onkohan se niin hyvää ku se näyttää? Luultavasti. Myös Jamie Oliverin ruoat näyttää tosi hyviltä. No itseasiassa kaikkien kokkien ruoat näyttää

Jaahas ja taas meni netti pois päältä, joten on aika lopettaa tämä tähän.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Olen elossa!

Pienet ihmiset on sulosia kun ne kulkee liikenteessä. Tänä aamuna kaksi pienoisihmistä (tyttö ja poika) kulki edelläni kun tulin kouluun ja risteyksessä tyttö pysäytti pojan ja katso joka ikiseen suuntaan mistä auto voisi tulla. Se oli jotenki sulosta, ku minä en ite enää pahemmin kattele tuleeko autoja jos ylitän sellaista risteystä kun mikä tuo oli. Ehkäpä pitäis kattoa, sillä joku päivä jään vielä auton alle..

Holopainen pitää puhuttelua tuossa ja kukaan ei oo tehny mitään eikä nähny mitään, mutta kamalasti siellä on ollu porukkaa siitä huolimatta. Ketäs muute on alakerran vitoset? Oo, nyt se muutti kuulustelutaktiikkaa! Jännitävää. Täytyy kyllä sanoa, että jos Aija pitäis tuota kuulustelua niin kaikki nuo pojat menis varmaan itkien takas tuonne luokkaan. Holopainen osaa olla kiltti vaikka tuo onki aika vakava asia, luultavasti. En oikeesti osaa kuvitella Aijaa tuollaiseen hommaan.. Aija on varmaan se paha kuulustelija ja Holopainen hyvä :D (Ja jos se Aija sattuis lukemaan tätä, niin minä seison sanojeni takana ja piste)




Yhyy, miks en ottanu kuulokkeita mukkaan niin oisin voinu kuunnella koko ens tunnin musiikkia. Höhlä. Edelleenkään aina ei voi onnistua ja voin aina pelata Youdan ihania pelejä. Voisinki siirtyä sinne nytte ja jättää tämän postauksen tähän. Adios !

maanantai 15. marraskuuta 2010

PowerCow

Mä niin tykkään noista shampoopulloista, joita äiti kampaajalta itselleen ostaan.

  • Silver blond, golden hair
  • As blond as can be
  • Blonds have more fun
  • Angel eyes and devil's hair
  • Break it, take it, hair it
  • Hair me baby one more time 
On siellä muitakin hienoja "sanontoja" mutta en viitsi laittaa niitä kaikkia tähän, kun ei teitä kummiskaan kiinnosta ne. 

Enää puolisen tuntia ja Täykkärit alkaa. Enkä kyllä saa tätä postausta valmiiks ennen sitä, ellen tee typistettyä versiota. Jään aina haaveilemaan ja tutkimaan kaikkea muuta kuin mitä pitäis ja sitte vähän ajan päästä havahdun ja huomaan, että jaa, oon kirjottanu tätä postausta jo kolme tuntia, pitäisköhän lopettaa.. No ei ihan noin, mutta you get the point. 

Ooooo! Sain enkun kirjeetä goodin! Ajatella, viimeks ku se arvosteli tuolla excellent, good, fair ja fail taktiikalla niin taisin saada poorin. Oon ihan varma siitä. En kyllä enää muista mikä se oli, mutta se tais olla sellanen, josta oikeen kukaan (et edes sinä Urpå) saanu sellasta hyvää numeroa. Ei sillä, että se olis liikauttanu mun pooria suuntaan tai toiseen, kunhan vaan sanon.. Ja ajatella, että excellentti ei voi olla kuin vain excellent tai excellent - (miinus). Miten vaikeaa tämä on tajuta te takapenkin tyttöset?! Ja te kaks muuten koettelette hermojain koko ajaaan! 

Ääää! Miks mulla pitää olla näin huonot kynnet? Selasin tänään jottain ihme nail blogia ja suoraan sanoen kauhistuin. Varmaan kymmenen kerrosta kynsilakkaa, ku joku dude teki raidallisia yms. kynsiä. Siis oikeesti. No ne kynnet näyttikin vähältä siltä, että niissä oli muutama kerros lakkaa. No eihän siinä ihan hienoja ne oli, mutta jos minä joskus yrittäisin tehä tollasta niin kiville menis sekin kokeilu. (Kaikella kunnioituksella toki tälle nail blogin omistajalle.) Jenni kokeillaanko joskus tehä sellasia raita-, pilkku- tai pallokynsiä? Halluisin kokkeilla sitä, mutta tarttisin siinä varmaankin apua. 

Minä tiedän mitä kohta tulee tapahtumaan.. Heti kun olen saanut ängettyä tähän sängylle mukavasti ja kirjoitusasento on hyvä niin tikku vaihtaa värinsä vihreäksi. Niin tapahtuu aina. No tosin vielä tällä hetkellä se on purppura ja välillä sininen... Hmm, vältinköhän juuri sen kohdan missä vihreä valo palaa mieluiten? Voi olla. Huree! Täällä joku elää ihan omaa elämäänsä JA TUO PERKELEEN TIKKU ON VIHREÄ! Mitä minä olen tehnyt, että olen ansainnut tämän?! Jos vaihdat väriä, etkä enää ikinä palaa vihreään niin lupaan olla kiltti! Ole kiltti! Minä rukoilen! Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, true. 

Suklaa tuoksuu hassulle, hihiee. 

Ja taas keskeytyy hetkeksi tämä kirjoitus, kun etsin uuden paikan datailulle ja päästän kissan sisälle.. No eipä auttanut tämä paikanvaihto kovin hyvin. Arrghh. 

Voi että elämä osaa olla välillä niin epäreilu. Miksi ne jotka jotakin eniten kaipaavat eivät sitä saa ja ne joille on ihan sama saavatko ylipäätään mitään, kun omistavat jo kaikkea niin saavat silti kaiken? Tämä on ihan sama asia kuin se, että jos Jumala on olemassa niin miksi maailmassa on niin paljon epätasa-arvoa, köyhyyttä, sairauksia, sotia ja nälänhätää. 

Ja taasen jäin tekemään kaikkea muuta kuin mitä ois pitäny. No nyt ne täykkärit alko minä aijon kiinnittää kaiken huomioni niihin. Heippadeeei

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Maassa maan tavalla

Olkapäähän koskee. No siis mullahan koskee koko ajan olkapäähän ja niskan, aamulla tuntuu kivalta ku istuu tuolilla ja roikottaa käsiä alaspäin niin se venyttää ihanasti niskaa ja niitä olkapäitä. Johtuu varmaan tyynystä tai huonosta patjasta tai sitte oon vaan vino. Ehkä se johtuu osaltaa myös tästä datailuasennosta, ku pitäis jännittää koko ajan olkapäitä, mutta kun sitte rupee koskemaan niin en viiti.

Tää on taas niitä päiviä ku neloselta tulee leffa, jonka oon jo nähny muutaman kerran ja enkä jaksa kattoo sitä uudelleen, vielä ainakaan. Da Vinci -Koodi, ei sillä että tuo ei olis hyvä leffa, mutta en jaksa kattoo sitä ku ei siitä oo kauakaan ko oon kattonu sen. Voisin katsoa Tapahtui vegasissa, tuli tännään sellanen olo, että on pakko nähä se. Joten katon sen, eikä se edes kestä kovin kauaa, toisinku se koodi, joka leffanakin kestää 149 minuuttia plus siihen sitte mainoskatkot.

Äsken ku tein matikan läksyjä niin kaikki  mitä oon oppinu toisen asteen yhtälöistä valu hukkaan, sillä se ratkasu siihe yo:hon oli outo, siis laskemisen kannalta. Kaikki siinä laskuratkaisussa oli vastoin kaikkea mitä oon oppinu Katjalta. Meniköhän multa joku ohite, joku tärkee juttu, jolla ois saanu tuon jutun oikein. Nojaa.

Keskiviikkoon mennessä pitäis kirjottaa paikallislehti sisä savoon juttu maaseutu opettaa hankkeesta. Piti alunperin tehä se Nakin kanssa, mutta ko Nakki ei suostu niin teen sen yksin. (Olen sulle ikuisesti katkera siitä!) Se on vähän vaikeeta, ku en muista mitä kaikkea ollaan tehty ja missä ollaan käyty. Tai no eihän mitään ihmeellistä olla tehty, enkun ja ruotsin tunneilla niitä sanoja niihin kansioihin. Mutta ne vierailut Riuttalassa, Maaningalla, siellä jossakin metsälaitoksessa ja Maitohovissa. Olikohan niitä muita.. No pitää käydä huomenna Anna-Maijailta kysymässä.

Mun stressipallo on kadonnu! Tartten sitä ennen joulukuuta tai ei muuten onnistu mikkään. Yääh, Figaro ei suostu kertomaan mihin on sen laittanu. Enkä löyä sitä mistään, se ei oo sängyn alla, eikä missään näkyvillä, eli oon tunkenu sen johonki laatikkoon yms. mistä en ikinä läydä sitä. Toisin sanoen oon laittanu sen talteen, joka tarkoittaa minun kohdalla sitä, että sitä ei enää koskaan löydä, se on poissa, se ei enää ikinä nää auringon valoa, ikuisesti kadoksissa ja niin edelleen.

Et sitten anna mun lisätä kuvia tänne, ilkeää toimintaa. Ei sitten jos et halua, mutta miks multa ei kysytä? Joissakin asioissa ei tietenkään kysytä, mutta tässä asiassa vois kyllä kysästä minun mielipidettä, ihan niinko kohteliasuussyistä. Onkohan se tuokin sanan nyt yhdyssana vai ei.

Hyvästi ilkeä blogger, toivottavasti kadut hetkeä, jolloin päätit, että minä en saa lisätä kuvia !

PS. Kysykää multa jotain! 

torstai 11. marraskuuta 2010

Curly

FOUR 30 REASONS
  1. Hair them talking
  2. Do you hair me?
  3. Make my hairday
  4. I hair you
  5. Pump it up
  6. Praise the hair
  7. Haired not hired
  8. Be proud of your hair
  9. On hair tonight
  10. I'm too small for my hair
  11. Hey, it's hair
  12. Look at that hair
  13. Blow away your hairtrouble
  14. I can hair you
  15. It's a hair's world
  16. Cry me a hair
  17. Love is in the hair
  18. The boldest hair power of the universe
  19. Always look at the bright side of hair
  20. The truth of the volume is in this bottle
  21. You're haired
  22. From hair to hair
  23. How about hairstorming?
  24. Now my hair is bigger than my ego
  25. Here comes the hair
  26. Live and let hair
  27. More is more
  28. Make hair not war
  29. Have a happy hair!
  30. Hair me

tiistai 9. marraskuuta 2010

How are you?

Kuinka moni on kuullut kysymyksen mitä sinulle kuuluu ja vastannut siihen niin kuin asia on, yhtään kaunistelematta tai kertomatta jättämättä?

Totta puhuakseni minä en muista kertaakaan, jolloin olisin vastannut jotain muuta kuin hyvää tai ihan hyvää. Se on ilmeisesti se yleinen etiketti, joka säätelee mitä vastataan kysymykseen mitä sinulle kuuluu. Minä näen asian niin että tuo kysymys on vain kohteliaisuus syistä esitetty kysymys, johon ei oikeasti haluta sitä oikeaa vastausta. Kysyessäni puolitutulta sukulaiselta mitä hänelle kuuluu, en halua kuulla elämän tarinaa kaadettuna niskaani vaan muutaman sanan vastauksen, joka yleensä on positiivinen. Minulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää, mitä nyt olen vähän sairastellut. Tarvitseeko puolitutun tietää enempää? Mutta luulen, että syvällä sisimmässäni toivon, että jopa se puolituttu kertoisi edes vähän enemmän siitä miten oikeasti menee. Eihän se ole sallittua, että joku toinen kaataa sinun niskaasi kaiken sen tunnevyöryn, jota saattaa tuntea. Miksi me ihmiset teemme asioista parempia kuin ne oikeasti ovat? Jos joku satuttaa sinua ihan oikeasti ja vaikka kuinka yrität olla välittämättä siitä, se sattuu, se jättää merkin sisimpään, mutta siitä ei saa kertoa silloin kun kerrot mitä sinulle kuuluu.

Toinen ihminen (tuttu tai tuntematon, silti on jokin käsitys) aistii niin helposti tunnetilasi vaikka kuinka yrität ne peittää. Ei sen tarvitse olla kuin yksi sana, ilme tai katse ja olet heti tilanteen tasalla ja osaat mukautua tunnetilaan, tiedät mitä pitää sanoa ja mitä jättää sanomatta.

Minä aijon kertoa mitä minulle oikeasti kuuluu.

Ja ihan oikeasti minulle kuuluu hyvää, vaikka koen hieman ahdistusta. Ja vihaa itseäni kohtaan, kun olen näin laiska, enkä jaksa keskittyä kouluun kunnolla tällä hetkellä. Ajattelen vain koko ajan, että huomenna teen kaiken sitten kunnolla. Olen myös hieman surullinen, koska tiedän sen tietyn päivän koittavan aivan liian pian. Ja ihan totta bumpy ride tekee minut onnelliseksi, on tehnyt siitä lähtien kun löysin sen. Ja kaikesta huolimatta olen oikeasti onnellinen.

Mitä sinulle oikeasti kuuluu?

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Mitä kuka hä?

Kamalan kuuma istua koneen ja lampun paahteessa mutta ei auta muu. Tosin lampun vois sammuttaa, mutta silti on kuuma.. 
   
Katson parhaillaan Neloselta Pankkikeikkaa, tosin muutama asia on jääny näkemättä kun olen samalla seikkaillut kuvatonissa ja värittänyt Laprasta ja Wartortlea. Lapraksesta tuli ihan hieno, mutta Wartortlesta ei sillä se oli hieman liian pieni kuva ja meni ihan sekavaks ku vahvensin ne jäljet tussilla, joka oli ohuin tussi minkä omistan. Pitänee ettiä jostakin uus kuva. Ja onhan mulla pokemon tarroja mun ihanassa unicorn-tarravihkossa.
  
Äiti laitteli tännään jouluvaloja tai siis kausivaloja ja minäkin sain ihan omat. Siniset valot tollasessa hienossa tuikkujutussa ja ihan normivalot sitten enkelilyhdyssä. Voin laittaa vaikka ens postaukseen kuvan, jos muistan ja saan hyviä. Kuvasin tänään myös mysteerilintua, joka on ruokaillut muutamana viikonloppuna (ja varmaan viikollakin, en ole katsomassa niin en tiedä) ja vaikka kuvasin kaukaa ja zoomi oli suurin (?? vaikeeta ku ei tiijä alan sanastoa, mutta joku viisas voi hieman valaista minua jos haluaa) niin ainakin kameran supernäytöllä ne näytti ihan hyviltä, mutta sitte ku ne siirtää koneelle ne on tietty ihan kökköjä. 

Tuolla telkkarissa on tutunnäköinen nainen, mutta en kuolemaksenikaan muista kuka se on.. Löysimpäs, mutta oli se vaikeeta. Se nainen on Sharon Maughan, joka näytteli Triciaa Holby Cityn sairaalassa. Sillä oli joku syöpä ja se kuoli siihen ja se oli muutenki aika mielenkiintoinen hahmo, sillä oli lapsi, jonka isä oli sen (Trician) aviomiehen isän muistaakseni. Siis sen Trician miehen isä vissiinki raiskas sen. Eli mies jota Trician tytär luuli isäkseen olikin velipuoli. En oo kyllä ihan varma, mutta joku tuollanen outo juttu se oli. 
   
Ja tuosta tulikin mieleen se juttu, jota olen monta kertaa ainakin Nakille yrittäny selittää mutta en ole muistanu sitä ja vihdoinkin sen sitte löysin. Terapeutti kysyi mieheltä: - Mikäs sinua vaivaa?  Mies vastasi: - No joo. Kaikki alkoi kun menin naimisiin. Vaimolla oli aikuinen tytär, josta sitten tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle ja rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni. Vaimoni sai pojan. Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun enoni. Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika. Vaimonikin on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi. Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso vaan myös itseni isoisä... Siksi ahdistaa. Mielenkiintoista, voiko noin oikeasti tapahtua?
               
Tuolla telkkarissa (eli siis Pankkikeikassa) on hirvee tappoaalto menossa ja multa on nyt menny kaikki ohite, mutta ainakin yks pankkiryöstäjä on kuollu, yks avunantaja kidnapattu ja tuon "pääjehun" vaimo on vihanen. On varmaan mielenkiinosta kuulla radiosta, että oma mies on tehny pankkiryöstön, varsinki ku oma tyttö tullee kertomaan äitille, että isi on radiossa. Tasan ei käy onnen lahjat. 
      
Ei ikinä pitäis mennä siitä mistä aita on matalin ja kopioida tänne suoraan tekstiä joltakin sivulta, ku fontit ja kaikki mennee ihan sekasin. Varsinki nuo välit on taas niin jättisuntteja että huhhuh, vihaan niitä. Kyllä ens kerralla jos lisään jotakin tekstiä jostakin niin varmasti kirjotan sen käsin vaikka se olis kuinka pitkä. Mutta sain tämän asian palaamaan normaaliin onneksi, joten te ette tajua yhtikäs mitään mitä selitän nytte. 
  
No eikö tuo elokuva koskaan lopu? No samapa tuo, jatkukoot vaikka ikuisuuden minä meen kohta nukkumaan. Yhyy, joku nainen haudattiin elävältä. Saako poliisi oikeesti harrastaa tuhopolttoa? Näköjään se saa. Joku tyypin kansio pysyy salaisena vuoteen 2054 asti. Oliko tuo oikeesti tositapahtumiin perustuva leffa? Vissiinki on ja olenpa minä tyhmä, kaikki tuo ryöstö tapahtu Baker Streetillä eli siellä missä Sherlocki asuu, nyt vasta tajusin ku luin tuon systeemin tuolta telkusta. Vois perehtyä paremmin näihin leffoihin niin niistä vois saada enemmän irti. Ehkä
  
Se on varmaankin hyvät yöt vaan kaikille! 

No pain no gain ?

On se Marita sitten outo ihminen kun ensin etsintäkuuluttaa meidän äidinkielen kurssitehtäviä ja sitten ei edes koulussa koko päivänä. Ei siinä muuta kuin että muistas ottaa huomenna sen esseen/aineen/tehtävän mukaan ja palauttaa sen. Ehkä muistan jos laitan sen tuon enkun aineen tai siis informal letterin viereen. Unohdan kummiski, niin mulle aina käy.

Tänään tein muutaman joulukortin ja sitte kyllästyin ku en keksiny enää minkälaisia olisin tehny niistä. Pitää yrittää vaikka ens viikon loppuna uudestaan, jollei petra ole vienyt viimeisintäkin inspiraation jyvästä.

Tekee aina välillä kovasti mieli kirjottaa novellia tai jottain tarinaa ja suunnittelen niitä aina päässäni ja sitte ku pääsen koneelle kirjottamaan niitä niin ne ei enää kuulosta niin hyviltä ku päässä, johtuen ehkä siitä ku oon ehtinyt unohtaa jo puolet niistä. Sama on blogin kirjotuksen kanssa, mietin aina päivällä että tuosta vois kirjottaa blogiin tai kirjotampa blogiin sillei ja sillei ja sitte ku rupean kirjottamaan niin en enää muista suunnitelmiani.

Iskä tuli kottiin sen näkösenä kuin olis ollu jossakin ihmeen räjähdyspaikalla. Mielenkiintoista indeed.

Tekis mieli jotakin juotavaa, mutta kun on vain vettä ja maitoa, ei mehua ollenkaan. Enkä tykkää valkoviinistä, jota kyllä olis muutama pullo. Ois mulla tota Baileysia, mutta kun se ei oo oikein janojuoma. Eilen siellä keilaradalla kauhisteltiin Nakin kanssa miten kalliita ne siiderit sun muut oli, ainoa mikä oli oikeesti halpaa, mutta toisaalta ku ajatellaan niin ei ollukaan niin oli vesipullo. En kyllä muista paljonko se makso, oisko ollu euron. Mandariini-appelsiini mehu <3

Huomasin muuten äsken, että Moulin Rougen Your songissa on yhdessä kohdassa kuorotaustalla hokemassa sitä and you can tell everybody this is your song it may quite simple but now thats its done . Ja onhan siellä se ihme oopperalaulaja mies. Miten tuo näyttää noin hassulta ku tuolla on thats its. Monta ässää on.

Kohta pitää lakata kynnet ku tuo entinen lakka rapistuu pois kuin vanha maali. Pitäisi valita 7 eri vaihtoehdosta, vaikea valinta. Tosin tiijän jo millä lakkaan.  Kynsien lakkaaminen on vaikeeta, mutta viimeks selvisin ihan hyvin ja toivottavasti tälläkin kertaa selviän.

Aika jännä kun kaksi eri suomennosta tulee sanaparille (sananlaskulle) no pain no gain. Gummeruksen sanakirja sanoo, että ei rakkautta ilman kärsimystä ja joku netti sanakirja, että vaikeuksien kautta voittoon. Mihin tässä nyt uskooo?! Nää suomi-englantisananlaskut on oikeesti hauskia. Ei se pelaa joka pelkää : Get out of the kitchen if you can't stand the heat. No periaate on sinänsä sama. Höh sananlaskulle vahinko ei tule kello kaulassa olisin odottanut jotain jännittävämpää käännöstä kuin disaster strikes when you least expect it. Harmillista, mutta aina ei voi voittaa, ei edes ihan joka kerta.

Pittäsköhän mennä pelaamaan ratatouillea? Oli kyllä äsken joku ajatus jostakin tekemisestä, mutta se katos.. Niin voisin lukea sitä kirjaa, sillä se on jännä. Veikkaisin että Naxie voisit tykätä siitä (?) Höhhelö, ku en pääse kirjastoon pitkkääään aikaan ko on vielä kaks kirjaa luettava (kunhan ensin saan ton yhden kirjan loppuun) ja sitte pitäiski jo syventyä koulukirjoihin. Nyyhky.

Mutta nyt syvennyn sen kirjasen pariin. Heipparallaa! :))

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Tähtiä

Jenni teki tässä noin miljoona vuotta sitten (soot tooooosi vanha jo! :'D) postauksen sen lempibändeistä ja koska minulla ei oikeastaan ole lempibändejä niin ajattelin tehä tämän leffoista (ja kirjoista sitten kun jaksan) :D Ja minähän en näitä mihinkään järjestykseen laita, että sillai. Tämä on muuten ehkä astetta hankalampi, sillä en tiijä mitä kuvia tähän laittais ko on ihan pakko pökätä tähän kuvia, sillä muuten koko merkintä ois pelkää sana hälinää..  Tai sitten se ei ois. Jos tekis vaan niin että laittais kuvat niistä leffoista, eikä runoilisi mitään niistä. Se olis ilkeetä ja minun tapaista eli teen niin :) Niin ja nää leffat on mun suosikkeja nytte. Olis kiva tehä tää sama uudelleen vaikka puolen vuoden tai vuoden välein :)












Tämä oli yllättävän vaikeaa, mutta onnistuin. Ja kuvat tietysti poimin netistä, mistäs muualtakaan.. :) Ja tuo ensimmäinen on Tähtisumua, jos joku ei sitä tunnista. Olisin toki voinut kirjoitella tuonne esimerkiksi miksi tykkään kyseisestä leffasta, mutta kun tarvitsen runosuoneni nyt ihan muuhun kuin tähän, joten kerron joskus toiste tai sitten en ollenkaan. Lupaan tässä näin, että jos teen tämän saman joskus kirjoista niin kerron teille miksi tykkään niistä. Nyt tekee kamalasti mieli kattoa tuo tähtisumua, oi se on niin hieno leffa. Pitää kattoo kuinka kauan se kestää jos olisin sen illalla sitte kattonu tai vaikka keskiviikkona koulussa ku ne aamuvapaat. Viimeks kattoin Pokemonia ja kirjotin blogiin. Hihee. Tai toki voisin lukeakin tai vaikka opiskella, mutta nehän ovat ihan ajan hukkaa! Varsinkin se opiskelu :DD  

Ja taas tuo saakelin tikku rupesi vattulemaan mulle! Piru vie, toimi! Miten minä nyt tämän julkaisen jos sinä et toimi ja auta armias jos en voikaan julkaista tätä! Silloin kyllä palaa pinna ja lopullisesti! Oonko minä jotenkin sähkövarauksellinen, että kaikki elektroniikka johon kosken menee heti oikosulkuun?! No kyllä sinä kakka kaikkea muuta teet mutta et voi tallentaa tätä tai näyttä minulle esikatselua! 

Niin ja se Tähtisumua kestää kaksi tuntia ja kahdeksan minuuttia, eli en taida kattoa sitä tänään, no ehkä puoliks, sillä haluan herätä aamulla ihan normiaikaan, enkä niin väsyneenä kuin yleensä. Mutta niinhän ei tule tapahtumaan, mutta silti en ehkä kato sitä edes puoliksikaan. Katsoo nytte mitä teen, mutta nyt minä meen siivoamaan huonetta, joka ei ole huone. Samalla tiiraan TTK, ku äiti kattoo sitä täällä ei-huoneessa. Hejssan! 

lauantai 30. lokakuuta 2010

It's me who made you sad

Tänään meillä oli leivonta päivä, heti sen jälkeen kun saatiin hella toimimaan. Iskä huomas eilen illalla, että jaahas se hellan "virtajohto" on siinä vanhassa hellassa. No eihän siinä mittään me äitin kanssa käytiin se johto hakemassa osulasta aamulla ja iskä asenti sen ja sitten päästiin leipomaan ja laittamaan jopa ruokaa :) Tuo hella on oikeesti ihan outo, koska siinä pitää laittaa sellanen hieno kellojuttu päälle, jos haluaa saada levyn/levyt kuumiksi. Turvahella indeed.

Leivottiin pullaa, mokkamuffineja ja jottain ihme rinkuloita. Ja ainoat leivonnaiset, joista tykkään on ne mun tekemät mokkamuffinit, jotka hieman epäonnistuivat. Täytyy sanoa, että kyllä se Jeminan ohje oli parempi. Ja ens kerralla aijon tehä niistä ihan mokkapaloja, koska ensinnäkin se on helpompaa tehdä pellille kuin kakkuvuokiin, toiseksi kuorrutteen levittäminen on helpompaa ja kolmanneksi mokkapaloja on helpompi syödä jäisenä, kuin mokkamuffineja, kun ei tartte repiä sitä paperia jäisistä leivoksista pois. Siis kyllä aijon tehdä mokkapaloja niiden helppouden takia.

Olen myös melkein selvittänyt miksi olen koko ajan niin väsynyt ja kaikkea. Luulen, että elän talviajassa koko ajan ja mun kello on ihan vinksallaan. Ja nyt kun näitä kelloja väännelläään ja käännellään ympäri niin minun sisäisen kellonkin pitäisi olla oikeassa ajassa, mutta.. Äsken tajusin, että hei kellohan on nyt kymmenen eli periaatteessa se on yhdeksän, jos kelloja siirretään jo nyt eli teoriani meni pipariksi. Voikun elämä on vaikeeta..

Huomanna pitäisi jaksaa siivota tämä huone, joka ei tällä hetkellä täytä huoneen kriteerejä. Tai no täyttäähän se, mutta ne kriteerit ei mahdu sisään ovesta.. Huoh, olen toivoton. No siivosin minä tätä tänäänkin vähäsen eli siis kannoin kaikki vaatteet kylppäriin, josta ne maagisesti siirtyivät pyykkikoneeseen äitin vaatteiden kanssa. :D

Taiteilin tänään myös yhden Da Capo - laatikon, josta tuli ruma, mutta ei se haittaa. Ja laitoin yhden pinssin tekeytymään. Ja katsoin Pokemonin ensimmäisen kauden jaksot loppuun asti ja keksin siinä samalla aivan mahtavan idean! En kyllä kerro sitä, sillä muutoin se epäonnistuu. Ja sitten olen kuunnellut Bumpy Ridea, johon olen rakastunut. Oih, se on niin ihana kappale! Ooo ja sitten olen ladannut chromeen uuden teeman :)))

Ja eilein kyllästyin lopullisesti siihen edelliseen teemaan (blogissani), joten oli pakko muokata sitä ja siitä tuli sitten tällainen. Aikas hieno, vaikka itse sanonkin. Ja nuo värit on niin ihania! Toivottavasti en ihan heti tähän kyllästy, vaikka minulla onkin tapan kyllästyä näihin aika äkkiä..

Eilen illalla aloitin muuten uuden kirjankin, Pimeyden kukat (Virginia Andrews) ja alku on ainakin lupaava. Kerron siitä sitten myöhemmin enemmän, kun nyt en oikein vielä tiedä mitä siinä tulee tapahtumaan. Tai siis periaatteessa tiedän, sillä täti (jolta lainasin kirjan) kertoi, että mistä se kertoo, ainakin anto vähän vinkkiä kirjan ideasta. En taaskaan osaa selittää.

Taidanpa mennä sitä sitten lukemaan tässä aikani kuluksi ennen kuin rupean nukkumaan. Buona notte everybody ! 


(*Otsikko : Fairytale gone bad, Sunrise Avenue)

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Voiko synteettinen materiaali räjähtää?

Kahden tunnin aamuvapaat on sitten kivoja, kun ne viettää koululla. Kerrankin olisin periaatteessa voinu jäähä kotiin nukkumaan, mutta kun mummo piti viedä tk:hon ja mersun akusta meni hiilet (en tiijä mitä ne on, älkää kysykö) ja auto piti viedä Raatikaiselle. Joten ajatetiin, että mennään kahdella autolla. Mulla on nyt  kyllä niin tyttömainen auto, että huhhuh. Se ihan kuranen sisältä ja ulkoa. :D Onneks aamulla oli pimeetä ja mummo ei nähny millasella autolla ajan, sillä siitä ois tullu kamalat valitukset, vaikka se ei edes ole minun auto vaan iskän ja jos iskä on sillä kurateillä ajellu, tosin se tais olla kyllä mun setä, joka sillä on kurasilla teillä ajellu, niin ei oo mun asia pestä sitä. Eihän mulla olis ees paikkaa missä pesisin sen. Että sellasta.

Tunnin olen jo saanut kulutettua vapaista ja enää olisi abouttia puol tuntia jäljellä. Meinasin kattoa Pokemonia, mutta se ei ladannu sitä ensin kunnolla, joten rupesin tätä kirjottamaan. Ja nythän se tietty on sen ladannu kunnolla, mutta en tiijä ehinkö sitä kattoo ja kehtaanko kattoo sitä ko tähän tuli porukkaa (Janne ja joku autollinen ykkönen). Olisinkohan muuten voinu mennä Aijan fysiikan tunnille, kuulosti aika kivalle ku se puhu äsken niin kovaa, että kuulin tähän mitä se siellä selitti. Tosin en kiinnittäny siihen sillai huomiota niin en muista enää. 

Mun peukalo on kipee ja sääressä mustelma. Jännittävää eikö? En kyllä tiijä mistä nuo "vammat" on tullu, sillä en saanu eilisessä sisäjalispelissä yhtään osumaa. No jaa. Ja jaliksesta puheenollen lukion oppilaskunta (eli siis sini) järjestää reino- ja ainopäivän, jolloin tullaan ainot ja reinot jalassa kouluun ja sään salliessa pelataan jalista  ulkona hiekkakentällä. On se hienoa, että oppilaskunta järjestää jotain tällasta, mutta aino- ja reiskapäivä ei minua kamalasti kiinnosta kun en sellaisia omista. Olis samantien menty kattomaan sitä tehtaan rakennustyötä ruokavälkällä. 

Jostain kuuluu musiikkia ja se ei kuulu musaluokasta. Pelkäsin muuten aamulla että olisin Jannen kanssa kahdestaan YH:n tunnilla, mutta kun Arttu tulikin sieltä psykan kokeesta jo ekan tunnin jälkeen niin en olekaan yksin. Outoa, miten markkanen unohti sen kokeen. Kokeet on sellasia asioita, joita ei passais unohtaa, jos haluaa päästä koulun kunnialla läpite. Mitenkähän sen kemian yo meni? Tai Jannen? Olis ihan kiva tietää, mutta en kehtaa kysyä. (Jos sattuisi niin että kyseiset henkilöt lukevat tätä, niin minulle saa ilmoittaa yo-menestyksestä :) Ja en usko, että he sattuvat tätä lukemaan.. :D ) 

Oh noes, yseiltä loppu liikkatunnit ja pelkäänpä, että kohta niitä tunkee tänne laumoittan, eikä silloin saa hetken rauhaa. Ainakin luule, että niiltä loppu ne sillä näin sen yhden tyypin, jonka nimeä en muista niin tulevan melko hikisen näköisenä nuo portaat ylös. Ja ala-asteelaiset meni nytten syömään, voikun minäkin pääsisin, mitähän siellä on edes ruokana? Meillä on jauhelihakeittoa/kasviskeittoa, sämpylä ja tomaatti. Jei

Ja ihan niinkuin btw meillä on kolmen H:n päivä tai viikko tai jottain ja se tarkoittaa, että piristetään syksyn harmautta hatulla, hiuksilla tai huivilla. Minähän tämän olen jo totetuttanut, kun värjäsin hiukset pinkillä. Tai siis Jenni värjäsi, mutta kuitekin. 

Kello on kohta vartin yli ja välkkä alkaa ja minun täytyy kärvistellä tässä koko hiivatin välkkä koska en pääse sinne meijän luokkaan. Saan varmaan hermoromahduksen tai sydärin tässä. Apuva, no ehkä selviän olemassa passiivinen, jos edes sekään auttaa. Saa luvan auttaa. 

Jottain oli vielä, mutta mutta. Jotain se oli. Mulla on oikeesti huono muisti. Äää. Miten ihmeessä muutamasta kymmenestä ihmisestä voi tulla niin kamala melu? Vai onko syy iässä tai luokassa. Siis kun nuo vitoset vai kutosia ko nuo nyt oli, seiso tuossa odottamassa Aijaa, että ne pääsee syömään niin hirvee pulpatus ja pälpätys.. Ehkäpä melu on monien tekijöiden summa, joka koostuu sekä iästä, luokasta ja määrästä. Voi olla tai voi olla olemattakkiii. 

No eipä mulla nyt enää mitään asiaa ole, joten odotan vain innoissani yh:n tuntia tässä! Heipähei :)))