Retkeilyä

Päätin tänään lähteä pyöräretkelle ja suuntasin kulkuni kohti Liinaniemen siltaa, jota ennen lähtee mysteerinen pyörätie, jonka päätin sitten katsastaa tänään. Ja tällaista sieltä löysin:

Tämä silta ylittää Kyrönjoen pienen sivuhaaran

Tätä siltaa pitkin minä menen joka päivä töihin

Kävin siinä samalla koululla katsomassa lampaita

Minä tykästyn tähän paikkaan joka päivä enemmän ja enemmän, kaikkea kivaa ja uutta se tarjoaa, vaikka olenkin kohta jo vuoden täällä asunut. Kesällä vain tulee enemmän tutkittua kaikkea kun valoakin riittää. Kolmen vuoden päästä tämä paikka on varmaan yhtä rakas kuin oma kotipaikka.

Tieto lisää tuskaa

Minä olen aina pohtinut sitä, miten kassaneiti ilmoittaa sinulle, että sinulla ei ole varaa ostaa tuotteita jotka kassan läpi ovat menneet. No tänään minä sain sen selville.

Lähdin käymään kaupassa, laiska olin enkä jaksanut käydä katsomassa onko minun tilillä miten paljon rahaa. Kassalla kassaneiti ottaa mysteerilappusen ja näyttää minulle jotain koodia, jonka alla lukee nostoraja ylittynyt. Minä vain totean, että minulla ei ole yhtään käteistä eikä kortilla ole nostorajaa. Neiti kysyy, että mitä voidaan ottaa pois ostoksista, luettelen muutaman tavaran nopeasti ja sitten kokeillaan uudestaan. Mutisen vain, että en usko että auttaa mutta kokeillaan pois. Onneksi auttoi. Oli vielä sen verran rahaa jäljellä, että sain loput ostokset kotiin.

Ainoa huono asia tässä tapauksessa oli se, että en saanut kaakaota, se jäi kassalle. Positiivista tässähän on se, että opin tarkastamaan tilini ennen kauppaan menoa, eikä minun nyt tarvitse miettiä, että mitä tapahtuu jos ei ole varaa ostoksiin.

Ja onneksi satuin sellaiselle kassalle, jossa oli vanhempi naishenkilö, joka tiesi mitä pitää tehdä. En tiedä mitä olisin tehnyt jos siihen olisi sattunut joku nuori kesätyöntekijä. Olisiko hän tiennyt mitä pitää tehdä vai olisiko kysynyt joltain muulta apua. Olisin varmaan siinä vaiheessa nakannut kyseistä henkilö lompakolla naamaan.

Ulkona paistaa ainakin vielä aurinko, niin minä voisin mennä ulos. Toivottavasti en enää tänään opi mitään mullistavan uutta, tuossa äskeisessä tapauksessa oli ihan tarpeeksi.

Kyllä minä olen ihan sitä mieltä, että tieto lisää tuskaa. Mutta se voi pitää paikkaansa, että ei oppi ojaan kaada..  Toki asioista voi olla montaa mieltä.

Rakkautta on

♥  pyörälenkit auringossa 

♥  kauniin vihreät viljapellot 

♥  pilvet

♥  erilaiset heinäkasvit, jotka huojuvat tuulen mukana

♥  tyhjät leikkikentät

♥  iloiset värit 

♥  autiot tiet 

♥  yksinäiset rakennukset jotka seisovat metsän keskellä

Ihanuus

  

♥

Tuli ikävä

This Means War

Katsoin tänään elokuvan This Means War (Keinoja Kaihtamatta). Se oli muuten hyvä leffa, tykkäsin, mutta loppu ei ollu minun mielestä hyvä. Valitsi väärän miehen tuo nainen, minä olisin valinnu toisin. En viitsi tässä nyt sen enempää tästä valittaa, jos tätä lukee joku joka haluaa katsoa kyseisen leffan.

Tänään on muutenkin tällainen leffa tai telkkari päivä, kun tänään tulee kaksi jakso NCIS:ssää, yksi jakso tv5:ltä ja toinen neloselta. Olen ilmeisesti jäänyt koukkuun tuohon ohjelmaan. En enää katto C.S.I:tä tai muuta poliisiohjelmaa. Detroit 1-8-5: ta voisin kattoa mutta se tulee niin myöhään, että ei jaksa valvoa ja siitä on menossa jo ties mones kausi. Samoin Hawaiji 5-0 on hyvä sarja, mutta sekin tulee ties milloin.

Tuo NCIS ja Good Wife saavat olla ainoat sarjat joita näin kesällä seuraan. Talvella pitää sitten seurata lisää jotain sarjoja kun on aikaakin kattella telkkaria. Alkaisi jotain kivoja. Se Pan Am:kin loppu, siitä kun ei ollut 12 jaksoa. Harmillista.

Asiasta ihan kolmanteen, tuohon eilen tökittyyn ja paikattuun hampaaseen koskee. Koski viimeksikin, mutta se meni ohi, toivottavasti menee nytkin, sillä muuten syön vaan taas toisella puolella ja pelkään, että sillä on omat vaikutuksensa hampaisiin. Minulla on elokuussa taas aika hammaslääkärille, en pääse tästä koko kesänä eroon, toivottavasti se on kunnossa kun koulu alkaa. Ei sillä kyllä olisi väliä vaikka ei olisikaan, mutta ei silloin jaksaisi hammaslääkärillä juosta. Mieluummin kyllä silloin kuin nyt. Se elokuun aika onneksi osui puutarhapäivälle, niin se ei haittaa.

Location

Nemesis

Agatha Christien Neiti Marple Koston jumalattarena oli kiva kirja. Neiti Marple saa viestin kuolleelta tuttavaltaa, joka pyytää Neiti Marplea selvittämään vuosien takaisin rikoksen. Huokuttimena on avokätinen summa rahaa.. Neiti Marple ottaa haasteen vastaan ja ajautuukin pian tapahtumien pyörteeseen.

Minua ei ole tarkoitettu lukemaan Neiti Marpleja, koska en osaa enää kuvitella Christien Marplea omaksi persoonaksi, vaan mielessäni pyörii kuva elokuvien Neiti Marplesta, minun mielestä ainoasta ja oikeasta Neiti Marplesta, joka on äärimmäisen hyvä roolissaan. Minun Neiti Marpleni näyttelijä on Geraldine McEwan, mielestäni aivan täydellinen tähän rooliin. BBC on tuottanut sarjan Neiti Marple, jossa Neiti Jane Marplea esittää Joan Hickson, jota on kuvailtu täydelliseksi Neiti Marpleksi. Jokainen saa olla mitä mieltä tahtoo, mutta minun Neiti Jane Marple on Geraldine McEwan ja piste.

Absolute Midnight

”Tiedän, että monet teistä ovat odottaneet tätä Tuntia vuosia”, hän sanoi käyttäen sitä ääntä, joka kantoi kaikkialle, vaikka ei ollut keskustelun volyymia kovempi. ”Odotus on päättynyt. Huomenna ei ole aamunkoittoa. On vain keskiyö, kaikennielevä ja ikuinen.”

Niin alkaa jälleen uusi luku 16-vuotias Candy Quackenbushin tarinassa hänen matkatessaan Abaratissa, missä jokainen tunti on yksi ikuisen vuorokauden saari ja missä mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Candy kiertää Abaratia pitkin ja poikin, saarelta saarelle ja meren halki merkillisten ystäviensä kanssa: vankikarkuri Malingon, joka on gesrotta, nahistelevien Jonni-veljesten, jotka ovat yhdessä ruumiissa mutta eivät ikinä samaa mieltä, ja monenkirjavan joukon muita olentoja, joita he tapaavat matkan varrella.

Minne Candy meneekin, hankaluudet seuraavat kannoilla. Ennen pitkää Candy pääsee perille salaisesta suunnitelmasta, jonka takana on Abaratin valtiattareksi haluava Mater Moninainen. Hänen konstinsa on yksinkertainen. Hän pimentää taivaan ja sammuttaa auringot, kuut ja tähdet. Pian koittaa kaikennielevä keskiyö… (Teksti ja kuva: risingshadow)

Tämä ei ollut niin hyvä kuin ensimmäinen ja toinen osa. Ensimmäinen osa oli hyvä, toinen oli kanssa ihan ookoo, mutta tämä kolmas oli jotenkin tylsä. Vaikka kerronta oli samanlaista, ei juoni oikein tuntunut etenevän, enkä minä meinannut pysyä tapahtumissa mukana. En tiedä hyppäsinkö välillä jotain sivuja ylitse, mutta jotenkin tuntui, että moni asia jäi selittämättä ja jokin asia vain tapahtui. Enkä meinannut pysyä ollenkaan mukana Candyn ajatuksen juoksussa. 

Uudet hiukset

Minä kävin torstaina leikkaamassa hiukset, koska kyllästyin pitkiin ja vaikeisiin hiuksiin. Nämä on nyt niin ihanat ja helpot. Eivät ihan niin helpot, että olisivat kuivat heti kun astuu suihkusta pois, niin kuin Urpålla, mutta kuivaamiseen ei menee enää puolta tuntia. Ainoa pieni ongelma on, että näitä on hieman hankala saada kiinni, mutta kyllä ne kasvaa tästä.

Hyvää Heinäkuuta!