Hellettä hellettä

Tiistai 27.7
Kylläpä minä taas olen onnistunut päivittämään blogiani useasti. Huhhuh. Noo tähän päivittämättömyyteeni voin sanoa, ettäh olen nyt ollun päivän täällä netin ulottumattomissa. (← tuo on vaikia sana.. ) No netti toimii miten toimii ja toivotaan, että saan postattua tämän.

Siis tänne serkuille saavuttiin eilen ja tarkoitus olisi lähteä sitten täältä Mikkeliin tätini ja hänen miehensä kanssa, mutta se ihanuus tapahtuu vasta lauantaina! Ajatelkaa joudun jumittamaan täällä viikon! No onneksi huomenna mennään käymään jossakin kylässä, jossa on kauppoja ja kirppis. Kirppistä odotan innolla, koska sain aiemmin päivällä luettua Mary Higgins Clarkin Unissakävelijän, joka on muuten aivan loistava kirja! Turhaa rouva Higgins Clarkia ei sanota ”jännityksen kuningattareksi.” Vaikka olen lukenut kirjan jo kerran aikaisemminkin, en silti muistanut kuka oli oikea murhaaja ennen kuin se paljastui lopulta.

No en kyllä saa postattua tätä tänään, koska netti sanoi heippa, eikä enää yhdistä. Joten aijon kirjoittaa tätä vielä vähän tänään ja postata tämän huomenna. (Ja kirjoittaa lisää ofc.)

Äää, koska alkoi yleisurheilun EM-kisat, olikohan ne edes EM-kisat, no kuiteski, niin en voi kattoo telkkaria täällä, koska nää kattoo kisoja. No onneks on tuo toinen telkkari, joten sain katottua Perhesiteet, mutta Todistettavasti syyllistä en viiti kattoa, ko mun täti kummiski haluaa kohta nukkumaan. Vähän harmittaa koska huomenna ja C.S.I NY kattomatta. Nyyh. No ehkä se ei kaada maailmaa. Hope so.

Ens viikolla aijon olla ahkera ja kirjoittaa, jos en joka päivä niin edes joka toinen. Sama se on kirjoittaa puuta heinää kuin ajatella, että pitäisi päivittää blogia, ko on taas tapahtunut niin paljon ja sitten kun rupeaa runoilemaan, niin ei olekaan enää asiaaa. Nih, saas nähdä toteutuuko vai onko vain sellaista, että pitäisi, mutta ei tule tehtyä. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja toteuttaa kaikki ajatukset, koska koulu pitää ens vuonna oikeesti ottaa tosissaaan, muuten en selviä kirjoituksista.

Kesäloma on jo melkein ohite, enkä ole oikeesti tehny mitään. En yhtikäs mitään. Plaah, olen tylsä ihminen, en yhtään kiinnostava.. Nyt kyllä saa riittää tämä itsesäälissä rypeminen!

Hhheei huomiseen! Toivottavasti muistan postata tämän.. :D


Keskiviikko 28.7
Ja eei, netti ei toimi. Tikku vilkuttaa vihreää valoa, mutta ei yhdistä. No huomenna on taas päivä uusi. Kohta mulla on kerralla postattavaks koko viikon päivitykset, siitä ainakin tulis pitkä postaus.

Yhyy, haluan galtsuun! En oo taas päässy osallistumaan siihen kyselyyn ja mulla ei oo ko vasta sellaset 320 krediittiä. Se eei riitä mihinkään, tai no riittäähän se, muttako en mie saa mitään sieltä ko oon niin hijas. Dammet.

Psst, ette arvaa mitä tapahtu! Tää yhdisti verkkoon. Jee (galtsuun -> ) ei tää netti täällä ole mikään nopea, mutta siinä odotellessa voi lukea vaikka kirjaa tai kirjoittaa blogipäivitystä kirjotusohjelmalle. Voi herran jestas kun tuo netti on hidas. Sain ladata kymmenen minuuttia, että pääsin lukemaan kommentit. No nyt se polttaa tuota vihreetä väriä koko ajan, äsken oli välillä punanenkin, joka kertoo ilokseni, että se etsii nettiyhteyttä. Jospa saisin postattua tämän.

Käytiin tänään kirpputorilla, mutta ei siellä ollu mulle mitään. Tätini sai yhden pussilakanan ja 4 tyynyliinaa mukaansa, äiti ei mitään. Sitten käytiin jollain aittatorilla ja sieltä mukaamme tarttui 10 perunarieskaa, 3 munkkia ja viineri. Siellä ei ollu mitään sellaista tavaraa oikeastaan, vaan villasukkia ja -pipoja ja -lapasia ja sitten niitä leivonnaisia.

Hyvä puoli tuossa netin hitaudessa on se, että saan luettua tuuota kirjaa jonka nappasin tuolta kirjahyllystä. Evelyn Anthonyn Panttivangit. Ainakin tähän mennessä se on ollut ihan mielenkiintoinen, joskin totesin tuossa aiemmin päivällä, että se on sellainen kirja johon pitää oikeasti keskittyä. Yleensä ku luen kirjaa niin ei haittaa vaikka ympärillä olisi millainen melu tahansa uppoudun täysin kirjaan enkä kuule jos minulle puhutaan. Ja välillä on sillälailla, että vaikka olen uppoutunut kirjaan niin kuulen kyllä kun minulle puhutaan, mutta en kuule sitten mitään muuta. Mutta tuo kirja on sellainen, että siihen pitää olla hiljaisuus kun luen sitä. Keskittyminen aina herpaantuu ja enkä ymmärrä lukemaani vaikka sitä olen eteenpäin lukenut.

Noo nyt tuo netti rupes oikeesti vattuilemaan mulle, joten postaan tämän joko illalla tai huomenna. Tai sitten en milloinkaan. Viimeistään Mikkelissä on päästävä postaamaan tätä, muuten ei tule mitään.

Toivotaan että netti olis kiltti ja toimis.. Nyte se nimittäin välkytti purppuraa valoa, mutta heti ko laitoin sen yhdistämään niin se muuttu punaseks. Ja sama homma, nyt se vilkuttaa sitä purppuraa.
Ja sama homma, prkl. Tää postaus ei näytä olevan mitään muuta ko valittamista netistä.. Nyt vois olla mahiksia päästä verkkoon.. Ja tää tyttö on verkossa! Voin ehkä viimeinkin postata tämän merkinnän! Nyt äkkiä tämä postaus tänne, ettei netti vaan rupea vattuilemaan taas.

Se on siis hei hei seuraavaan kertaan!

Elämä on julmaa

Kestipä kauan että "pääsin" kirjoittamaan tänne. Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen.

Viime viikolla olin kaverini kanssa mansikassa ja näin jälkeenpäin se ei enää tunnu niin pahalta kuin silloin kuin siellä oli. Se oli piiinaa, mutta siitä selvittiin hengissä. Yleensä viikot menevät nopeaan, mutta kun joutuu tekemään sellaista mitä mansikan poiminta on niin viikot eivät mene nopeaan. Täytyy sanoa, että mansikan poiminta on kamalaa hommaa ja siitä ei makseta työn mukaan, sillä työ on raskasta, koska pitää olla kumarassa tai kyykyssä koko ajan. No se on ollutta ja mennyttä. Onnellisena ja 100 euroa rikkaampana lähdin kotiin perjantaina kaverini luota.

Tuon mansikkaviikon jälkeen ei ole oikeastaan tapahtunut mitään jännää. Maanantaina olin mummon luona, tiistaina meillä oli kavereita ja keskiviikkona olin mummon kanssa kaupoilla.

Mutta tänään.. Kamala päivä! Heräsin aamulla puoli kahdeksan aikaan ja jäin tuijottamaan telkkaria. Yhdeksän jälkeen lähdin käymään keskustassa, koska lasini ovat vinot. No menin silmäasemalle ja siellä nainen kertoi, että koska lasini ovat hengettömät niin niitä ei voi korjata ilman pelkoa, että ne hajoavat. Joten jätin ne korjauttamatta. Luulin, että päivä ei tästä enää pahenisi, mutta ilmeisesti jollakulla oli minulle vielä kostettavaa. Onnistuin peruuttamaan veljenpoikani papan autoon! Se oli tai se ON kamalin kokemus mitä minulle on tapahtunut. Ainoa hyvä asia tässä oli se, että tyyppi jonka autoa kolhin oli tuttu. Kun soitin iskälle mitä oli tapahtunut en pystynyt muuta kuin itkemään. En usko että iskä sai paljoakaan selvää. Äiti viissiin sitten selvitti iskälle asiata, mutta ei äitikään aluksi saanut mitään selvää. Vihaan sitä kun tapahtuu jotain tuollaista niin rupean melkein aina itkemään. Miksi minulle pitää käydä näin, eikö elämäni ole jo tarpeeksi vaikeaa ilmankin tuollaisia sattumuksia. Juuri nyt en keksi tilanteessa mitään hyvää.

Mielialaani kohensi hieman leffa nimeltä Häivähdys pinkkiä. Se oli tosi hyvä! Ja nyt mieliala painui hieman, kun tajusin taas miten paskat hiukset minulla on. Voi taivas kuinka vihaankaan niitä. Toivon ja rukoilen, että ne kasvaisivat taas entisiin mittoihinsa ja saisin leikkauttaa ne paremmiksi. Ainoa ongelma on se, että en osaa ikinä selittää kampaajalle millaiset hiukset haluan, varsinkaan uudelle tuntemattomalle. Ääää! Miksi elämä on niin vaikeaa!?!

Mutta nyt lähden mummon luo, jos uskallan enää auton rattiin mennä.. Antakaan mun kaikki kestää, ehkä vielä joskus uskaltaudun keskustaan.. Ens viikolla kun äiti on lomalla ja ollaan menossa serkkujen kanssa Mikkeliin niin äiti saa ajaa, minä en aja. EN! tai ainakaan ilman lisäsilmiä, sen verran järkytyin siitä.

Heips!

Puhtaampi iho parempi mieli

Ajattelin kirjoittaa tänään tällaisen ns. kosmetiikkapostauksen.

Ostin noin viikko sitten uutta kasvojen puhdistusjuttua. (En juuri nyt keksi millään sen oikeaa nimeä..) En ole vielä ihan vakuuttunut sen tehosta. Ehkä se vielä vakuuttaa, mutta jos ei niin kai minun on pakko ostaa Garnierin 3+1 kasvonpuhdistajaa. Mikähän sen virallinen nimi sitten onkaan, niin se oli kyllä kiitettävän hyvää. Hieman se pisteli iholla, mutta mielestäni se vain todisti miten hyvin se puhdisti. Mutta nyt siis minulla on käytössä tätä:Se lupaa hyvää, mutta toimiikohan se oikeasti? No sen näen sitten hieman myöhemmin.

Maanantaina ostin Herbinan Hellävaraisen kuorintavoiteen. Ja juuri äsken päätin sitten kokeilla sitä. Niin, keskellä päivää, muttakun tuli sellainen olo, että nyt. Kuorintavoiteen tuoksu oli aivan ihana! Tykkään mansikoista sekä mansikkatuoksusta. Muuta sanottavaa siitä ei vielä ole.
Kasvovettäkin olen alkunut hiljattain käyttää. En oikein tiedä miten sen pitäisi tehota tai auttaa, koska en ole huomannut mitään erikoisempaa vaikutusta sillä. Ehkä kyse on laadusta? Demissä (muistaakseni joku vanha numero) oli arvostelu käyttämästäni kasvovedestä, eikä se saanut kovin hyviä arvosteluja. Käytän kuitenkin tuon kasvoveden loppuun ennenkö ostan uuden.

Ja sitten vielä yksi tuote jota käytän melko säännöllisesti on Garnierin PureActive Anti-spot roll-on. Ensin vähän epäilin koko tuotetta, mutta nyttemmin olen huomannut, että se tehoaa. Ainakin suurinpiin ongelmakohtiin. Ennen otsani oli aika näppyläinen ("erikoisuutena" oli se, että niitä ei pahemmin näkynyt mutta ne tuntuivat), mutta nyt se on melko sileä. Ja finneihin tuo "tikku" on myös tehonnut kiitettävästi. Taitaapi olla paras ostokseni kosmetiikkapuolella.

Siinä oli tällainen postaus, ehkäpä kirjoitan vielä tänään jotain lisää jos ehdin, koska pitää kohta mennä leikkaamaan nurmea ja ennen sitä on ruohonleikkurin öljynvaihto-opearaatio. Ja siihen hommaan haluan äitin mukaan.. Koska en ole aivan varma osaanko tehdä sen, niin äiti saa luvan olla auttamassa. Oh, vihaan nurmikon leikkuuta, mutta se on työni ja tällä hetkellä ainoa tulonlähteeni, vaikka rahat saankin jossain hamassa tulevaisuudessa. Eli siis heipä hei! :)

Sinusta mä luovu en

Kuvasin taas kukkia. Niistä tuli ihan hienoja kuvia tällä kertaa :)

Sitten vähän Häähuumaa. Eli siis lauantaina oli serkkuni häät. (Kuvia tästä ihanasta tilaisuudesta ei ole, koska en osaa kuvata kamerallani liikkuvia kohteita, varsinkaan jos olemme kirkossa, jossa on huono valaistus.) Mutta lupaan laittaa tähän kuvia tai kuvan sellaisista, mitähän ne nyt olikaan. Siis kun mentiin sinne ruokapaikkaan niin niissä oli karkki ja sellainen lappunen, jossa luki aforismi tai vastaava. Kirkossa jouduimme odottamaan hetken, ennen kuin vihkiminen alkoi, koska morsiuskimppu unohtunut kotiin. Marialla, siis mun serkulla, oli tosi hieno puku. Siinä oli sellainen vihreä satiininauha ympärillä ja laahus. Kaasollakin oli vihreä puku, josta en itseasiassa tykännyt ollenkaan. Myös sulhasella ja bestmanilla oli vihreät solmiot, tai mikä sen sulhasen solmion tapanen olikaan.
Se juhlapaikkakin oli hieno, vaikka se olikin vähän syrjässä. Multa meinasi loppua usko siitä, että pääsisimme koskaan perille. Se oli sellainen outopaikka, jo muistutti lähinna tai no itseasiassa se oli vanha navetta. Siellä oli yksi pitkä pöytä, pienempi pöytä ja yläkerrassa oli kanssa pöytiä, en tiedä montako. Siinä pitkässä pöydässä missä olin, oli toisella puolella pitkät penkit ja toisella ihan tavalliset tuolit. Istuin tietysti sillä puolella missä oli se pitkä penkki, johon oli hankala mennä, varsinkin jos sattui istumaan jonkun ihmisen vieressä. Ja muutenkin sinne pöytään meno oli melkoista extremeä, koska siinä pöydän päässä oli sellainen keikkuva lankuntapainen juttu. Siitäkin onneksi selvittiin.

Ruokailun jälkeen oli valokuvauksen vuoro, minäkin jouduin valokuvaan, olinhan Marian serkku. No kaikki muutkin serkkuni sekä veljeni kanssa pääsivät kuvaan. Se oli muuten ensimmäinen serkkukuva iskän puolelta missä olen ollut mukana. Valokuvaus kesti varmaankin tunnin tai enemmän. Vihdoin valokuvauksen jälkeen oli vuorossa kakunleikkaus, jota en valitettavasti nähnyt, sillä olin ulkona. Juotuamme kahvit lähdimme kotia kohti. Emme nähneet morsiusparin tanssia, mutta ei se oikeastaan haitannut, koska tiesin, että sitä en tule näkemään. Iskällä on aina kiire kaikesta kotiin. Juhlat olivat kivat ja onneksi menimme sinne.


Missä ei voi rakastaa, siitä kulje ohi
- Eleonora Duse


Rakkaus on rikkautta parempi
-Suomalainen sananlasku

Sillä mikään ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton rakkaus
-Homeros

Ja muuta Pelkään, että hubini meni rikki, koska eilen kun liitin sen koneeseen niin se valitti, että se ei toimi oikein, koska joku juttu siinä ei toiminut tai jotain sinne päin. Kone siis valitti sitä, että hiiri oli jotenkin viallinen, koska hiiri oli kiinni hubissa. Ja nyt koko hubi ei yhdistä koneeseen. Sain sen vasta vähän aikaa sitte, varmaan muistatte. Ja olin tosi innoissani siitä. Ehkä iloitsin liian aikaisin.

Tänään otin aurinkoa med terveustiedon kirja, luin kaksi aihe aluetta! Olen tosi ylpeä itsestäni, että sain luettua niinkin paljon. Tein myös muffinsseja, jotka epäonnistuivat. En tiedä miksi. Löysin ohjeen Demistä ja päätin kokeilla. Muffinsseista tuli lättänöitä, eivätkä ne irtoa paperista. En todellakaan tee enää sillä ohjeella, kokeilen jotain muuta ohjetta sitten joskus.

Oon kirjoittanu tätä postausta koko illan, olisikohan jo aika julkaista se? Ehkäpä. :) Eikä minulla ole enää mitään asiaakaan, joten siis heihei!

Do you know what you got into

Hehee, taas yksi päivä takana. en oo oikeestaan tehny tännään mittään, selasin aamulla yhden blogin lävitse, siis luin kaikki edelliset merkinnät ja vielä olisi yksi blogi selattavana. Siinä on niin paljon niitä merkintöjä, että menee muutama päivä. Ja varsinkin kun lueskelen sitä vasta illalla, ennekö menen nukkumaan.

Meillä oli päivällä ukkosta. Rakeita satoi taivaan täydeltä ja salamoi. Oli ihan hienoa huomata, että tuo yks kukka on tuolla ja se ehkä pitäis pelastaa tuolta raekuurolta. No ei kun sadetakki vaan niskaan ja ulos. Kastuin vaikka juoksin. No kukka säilyi ja nyt se on taas kunniapaikallaan, hieman kärsineeltä se tosin näyttää, mutta eiköhän se tuosta selviä. Sähkötkin meni poikki, pariksi tunniksi. Juurikun olisin tarvinnu valoa.

Meillä kun on kaksi kissaa ja ne syövät kerta-annospussiaterioita, niin meillä on myös Whiskasin ja Kitekatin annospussilaatikoita. Vasta vähän aikaa sitten olen tajunnut ottaa ne laatikot käyttöön. Niistä saa oivallisia säilytysrasioita! Varsinkin kun tajuaa jättää ne "kannet" paikalleen. Tänään sitten tuunasin hieman noita laatikoita. Toisen päälystin Britney Spearsin julisteella ja toinen sai No Doubtin julisteen ylleen. Niistä tuli aika hienoja, vaikka itse sanonkin. Olen melko ylpeä niistä.

Ja siitä tulikin mieleeni, että pitäisi tehdä 11-vuotiaalle veljenpojalleni synttärikortti. Synttärit oli jo maanantaina, mutta me ei päästy ja mennään lauantaina. Ajattelin väsätä korttiin tai kortin ninjatähdestä eli hira shurikenista. Tein yhdelle kaverille sellaisen, kun täytti vuosia. Siitä tuli tosi hieno ja kuuluu niihin asioihin joista olen ylpeä.

Irc-galleriassa on sellanen yhteisö, jossa keräämällä krediittijä saa tavaroita. Yritän kerätä sellasta hienoa Lautta-kassia, mutta voi olla että moni muukin haluaa sen, niin saa nyt nähä ehinkö saada sellasen. Tollanen Globe Hopen kassi. Ja ne kaikki muutkin Globe Hopen tuotteet on ihania, ne on tosin aika kalliita, koska ne kierrätysmateriaaleista. Mutta ne on ihania, saada nähdä jos joskus sellaiseen kehtaisin ostaa. Globe Hopella on kauppa Helsingissa, olisi tosi kiva käydä siellä joskus kun Helsingissa kaverin luona vierailee.

Tekis mieli tehä jottain kivaa, mutta kun en tiijä mitä. Ja osittaisena syynä on se, että aika kuluisi nopeammin ja olisi huominen. Odotan innolla huomista, koska menen kavereitten kanssa mökille! En ole nähny pitkään aikaa kavereita, no viikkoon mutta silti. Paitsi mitä nyt Banskua maanantaina ja tiistaina, mutta silti. Olen ihan varma, että kaverini ovat maailman parhaita, tosin se on vain minun mielipiteeni, joten teidän mielipiteenne on hieman erilainen. Meillä ei koskaan ole oikeastaan tylsää ja aina hauskaa. Onko ihmisellä pakko olla vain yksi paras ystävä? Koska minulla niitä on kolme! Ja kaikki tosi tärkeitä ja rakkaita.

Uimassa voisi taas käydä. Tai ehkä rupean kokeilemaan (taas) miten laitan hiukset lauantaina kun on serkkuni häät. Voi että välillä vihaan hiuksiani, kuten nyt, kun ne eivät meinaa totella, enkä saa niistä sellaisia kuin haluaisin. Elämä on julmaa.

Eli siis heipä hei!