En säiden tähden lähde Madridiin

Eilen tosiaan olin Jyväskylässä katsomassa My Fair Ladya. Joka puolella olevissa esitteissä luki hurmaava aikuisten musikaalisatu, tästä voisin olla samaa mieltä sillä saattaapi olla, että ne pienemmät katsojat siellä salissa eivät oiken ymmärtäneet Lontoon seurapiirielämää ja tuskin juopotkaan olivat tuttuja. Ei sillä, että minäkään missään Lontoossa olisin juoppoja ja seurapiirikaunottaria käynyt katsomassa, mutta elokuvat, kirjat ja sarjat kertoo melko paljon.

Musikaali siis kertoi Lontoon kujilla kasvaneesta kukkaistytöstä, Elizasta joka tapaa kadulla professori Henry Higginssin, joka väittää, että hän tekee tytöstä seurapiiri kelpoisen kuudessa kuukaudessa. Heti ensimmäisellä kerralla Eliza ei ota tarjousta vastaan, mutta vähän myöhemmin kyllä ja Higgins ja hänen ystävänsä eversti Pickering lyövät vetoa siitä, että tuleeko tytöstä tarpeeksi sivistynyt kunigattaren tanssiaisiin. Kukaan ei sanonut, että puhtaan englannin kielen (leikisti englannin kielen) oppinen olisi helppoa, mutta kauan aikaa jankattuaan äänteitä ja kaiken maailman sanontoja Eliza oppii puhumaan täydellistä kirjakieltä. Siinä samassa Eliza joutuu kokeeseen, jossa hänet viedään seuraamaan Ascotin heovskilpailuja, jos Eliza selviää kunnialla siellä hän selviää myös tanssiaisissa. Kaikki ei ihan mene niin kuin pitäisi, mutta Eliza saa kuitenkin sinnikkään ihailijan Freddyn. Viimein on vuorossa Elizan todellinen tulikoe, kun hänet viedään kuningattaren tanssiaisiin, jossa hän tapaa Higginssin entisen oppilaan, joka tunnistaa huijarit. Eliza selviää kunnialla tanssiaisista, mutta riitautuu tanssiaisten jäljeen prof. Higginssin kanssa, joka on vaanoutunut poikamies, eikä välitä pätkääkään mitä Elizalle nyt tapahtuu. Eliza lähteekin talosta aikomuksenaan mennä naimisiin Freddyn kanssa. Prof. Higgins herää seuraavana aamuna siihen, että ei pärjää ilman Elizaa ja lähtee etsimään tätä. Loppujen lopuksi Eliza ja Henry sopivat riitansa. 


Juoni lyhyesti ja puolet pois jätettynä. Taustalla kulkee myös Elizan isän oma tarina, joka liittyy kyllä Elizan tarinaan. Olen pahoillani jos joku haluaa nähdä tämän musikaalin ja minä nyt kerroin miten siinä käy. 


Kaiken kaikkiaan musikaali oli hyvä, vaikka musiikki oli välillä (vanhempien ihmisten mukaan ihan koko ajan..) liian kovalla niin, että laulun sanat hukkuivat musiikkiin. Ja alku oli hieman pitkäveteinen ja loppu oli myös, mutta muuten hyvä. Ja loppu oli sitä paitsi ihan outo, kun se Henry seisoskeli tyhjällä lavalla jotain höpisten ja sitten se Eliza ilmestyi kulisseista ja ne sanoivat jotain ja se siitä. 


Ihan parasta koko näytelmässä olivat lavasteet ja puvut. Vaikka lavasteet olivat ihan normaaleja seiniä, ovia, rappusia ja kirjahyllyjä, niin silti ne olivat hienot, koska kun käänsit jonkun tietyn lavasteen ympäri niin sieltä paljastui jokin toinen täysin erilaiseen tarkoitukseetn tarkoitettu lavaste. Ja ne puvut! Varsinkin se Elizan puku, jonka oli siellä tanssiaisissa. Se oli niin hieno! se oli sellainen beigen värinen (ehkä..), siinä oli paljetteja, jotka kimalti tosi hienosti. Plus sitten vielä ne korut, jotka kimalti kanssa. Oi että se oli hieno. 

Tästä voitte sitten katsoa näytelmän trailerin


Me lähdettin linjaan Koivusalosta ja kun oloin päässyt omalla paikalleni sinne ihan taakse niin huomasin erään tutun kaljun pään istuvan kahden penkin päässä minusta. Sehän oli tietysti Pottu vaimonsa kanssa. Matkalla joku mies kertoi meille mitä ollaan menossa katsomana (ihan kuin emme olisi tienneet) ja kun tämä kyseinen herra ei osannut lausua My fair ladya niin puhtaasti kuin joku muu englannin kielinen henkilö, niin Potun naamalle levisi leveä hymy. Minuakin rupes naurattamaan kun ajattelin, että mitähän Pottu tuumasi siitä omalaatuisesta ääntämystavasta.

Matka takaisin kotiin sujui kuunnellen rouva rytkösen puhetta, kun kenenkään muun puheesta ei saanut selvää. Katselin minä myös maisemia, silloin kun oli katuvalot ja näki hieman enemmän kuin ajovalot.

Mutta tänään olen yrittänyt olla ahkera. Olen imuroinut ja siivonnut ja haluaisin tehdä jotakin tuolla koruhyllylle, mutta en tiedä mitä. Olen myös tehnyt ruokaa (eli keittänyt makaronia ja paistanut nugetteja) ja hakenut postin, jossa tuli kirje oikeusministeriöltä. Vähän säikähin, että mistä nyt, mutta se olikin Hyvä nuori äänestäjä -kirje. Tämän jälkeen rupean tutkimaan jotain juttuja ja sen jälkeen teen loput kohdat listasta jonka rustasin eilen, siinä on vielä muutama kohta jäljellä. Ja huomiselle pitää kanssa kirjoittaa sellainen lista, sillä muuten tulen hulluksi jännityksestä ja odottamisesta ja kaikesta muusta.

..

Olipahan päivä ..

Mikä päivä

Tänään siis olin koko päivän maailmalla. Seikkailin talosta toiseen, ensin mentiin Jennin kanssa Nakille ja sitten Nakin kanssa Jennin luo. Koulullakin käytiin tuloksia kyselemässä ja vahvasti näyttää siltä, että nää kolme vuotta ei ole olleet ihan turhia. Ylioppilas-sivusto näyttää, että jos olisin kirjoittanu vuonna 2008 olisin voinut saada jopa M:n enkusta, mutta harmillista kyllä en kirjoittanut mutta kyllä C-B kelpaa vallan mainiosti, kunhan se ei vain ole I tai muu sen tuhansista sukulaisista.

Jennin luokse kun tultiin niin jäin mersulla kiinni siihen niiden pihaan kun sitä ei oltu aurattu ja Nakki ja Jenni joutuivat työntämään. Miksi autokoulussa ei opetettu mitä silloin pitää tehdä kun jää kiinni lumihankeen, kun en minä ole ikinä ennen jäänyt kunnolla, eikä minulla ollut mitään hajua miten sellaisessa tilanteessa pitää tehdä.  No siitä kuitenkin selvittiin.

Jennin luona pelattiin tosiaan sitä Suomi tietopeliä (psst), jonka minä menin voittamaan tietämällä sen laivan paikan tai jotain sinne päin. Mutta ei voida sanoa, että kisa ei olisi ollut tiukka, sillä minä olin aluksi häviöllä ja Jenni lähti uskomattomaan voittoputkeen ja oli minua koko ajan edellä. Nakki tuli melko tasaisena koko ajan, kunnes minä otin Nakin kiinni ja kiilasin edelle, joten Nakki jäi yksikseen heittelemään noppaa ja liikkumaan laudalla. Jenni oli ensimmäinen joka pääsi sinne voittoruutuun ja sielläkin vierähti hetki ennen kuin sattui sopiva kysymys kohdalle. Nakki sanoi, että minusta ei koskaan voi tietää, mihin osaan vastata.

Jennin luota kun lähdettiin, niin lähdettiin sitä ihan samaa reittiä kuin aina ennenkin, se on jo melkein tapa. Kauaksi ei päästy, kun puurekka tuli vastaan. Me molemmat pysähdyttiin vaikka oltiin melko kaukana toisistamme vielä ja minä päätin peruuttaa takana olevalle tielle, koska ei tehnyt mieli kokeilla mahdun rekan ja lumipenkan välistä. No peruutus sinänsä onnistui ihan hyvin, mutta pakkopysähdys tuli siinä vaiheessa kun huomasin mersun takavalon olevan noin viiden sentin päässä roskapöntöstä. Onneksi en törmännyt. Ja kun rekka oli päässy ohitse niin huomasin kuinka pehmeää lumi oli siinä roskapöntön vieressä koska lunta hieman pöllysi ja takarengas ei meinannut pitää pehmeällä lumella. Mutta me pääsimme kuitenkin pois, enkä joutunut pyytämään pihassa, autossa istuneen miehen apua, joka varmasti mietti, että mitähän hittoa se tuokin tekee, kun meinaa runnella minun roskapönttöni. Tämän episodin jälkeen tulkitsin hieman liikennemerkkiä väärin, mutta autoja ei tullut, joten mitään ei tapahtunut. Autolla pitäisi varmaan ajella hieman enemmän..

Kaiken tämän jälkeen menin Nakin luokse takaisin, jossa Bono yritti tappaa minut. Tosin se oli osittain oma vikani, kun istuin polvillani siellä lattialla, mutta Bonon mahdoton massa kaatoi minut selälleen, josta puolustautumismahdollisuudet ovat hyvin pienet. Onneksi Nakki tuli apuun ja minä selvisin hengissä. Sitten me jännitettiin kuka tippuu siitä ihme ohjelmasta, jonka jälkeen minun piti lähteäkin kotia kohti.

PSST! Te ette arvaa mitä Figaro tekee tällä hetkellä! Se tuli äsken ulkoa ja änkes nyt minun viereen nukkumaan, siis ihan tuohon jalan ja koneen viereen. Se ei ikinä ikinä nuku minun vieressä noin lähellä, ei koskaan! Oii, että se on sulonen, miten minä tästä nyt kohta lähden katsomaan noita saamarin marenkeja, jotka ei osaa paistua kunnolla.

(Äiti rupeisi kyselemään, että mihin laitoin ne marengit, jotka tein ja kun sanoin, että söin ne jo niin äiti vaan totes, että minä en saanu yhtään, joten päätin tehdä sitten marenkeja niin, että äitin sais niitä. No niitä tuli kaksi peltiä ja vaikka hieman aavistelin pahaa, niin tungin ne molemmat pellit samaan aikaan uuniin ja ensimmäinen pelti paistui ihan hyvin, mutta tuo toinen pelti ei oikeen rapeudu.. Se on ollut uunissa noin kaksi tuntia.. )

Tuulesta temmattu

Tänään tuli elloksen paketti, jossa minulle tuli kolme keittiöpyyhettä. Ja koska en tajunnut tilata sitä takkia samaan aikaan näiden kanssa niin sieltä on vielä tulossa yksi elloksen paketti. Toivottavasti se tulee pian, sillä olen todellakin uuden takin tarpeessa kun kesä lähestyy ja tulee lämmin ja tuolla nykyisellä takilla kuolee kuumuuteen.

Ihania perhosia ja jonkun auttava tassu.. :)

Figaron oli pakko kokeilla miltä liinat tuntuvat 

Tänään on ollut tapahtumaton päivä. Aamulla raahauduin yhdeksän jälkeen sängystä kun Figaro halusi sisälle ja pelkäsin sen naarmuttavan ikkunaa pahastikin. Enkä olisi kyllä halunnut sitä, että se olisi mennyt olohuoneen ikkunata raapimaan, sillä iskä ei olis tykänny siitä ja olis kuitenki sen jälkeen ollu ku perseelle ammuttu karhu, eli ei hyvä. Kuitenkin jouduin häiritsemään iskää kun lämmitin piirakkaa mikrossa ja tein kaiken varalta pari tomaattileipää, jos se piirakka ei ollutkaan lämmennyt kunnolla. Ja niin kävi, mutta en viitsinyt ruveta lämmittämään sitä uudelleen, joten söin sen sitten myöhemmin. Sittenpä minä olenkin lueskellut ja ollut koneella ja askarrellut Nakin synttärikorttia. Jaa siivoillut sitä sotkua, jonka askartelu jätti jälkeensä.

Katsoin myös viime torstaisen Detroitin ja pari viimeistä Taistelulaivaa ja sen erikoisjakson Ruotsin miljonääriäideistä, mutta osa siitä on kyllä hieman hämärän peitossa kun väsytti niin paljon, että oli pakko ottaa kymmenen minuutin torkut. Tosin ei se haittaa vaikken nähnytkään kaikkea, kun siinä oli pääasiassa vaan sellasia kohtia, jotka olen jo nähnyt niissä muissa jaksoissa.

Suihkussakin piti käydä ja siellä tuntu siltä, että voisin nukahtaa siihen paikkaan, mutta en sitten nukahtanutkaan. Ja nyt olo tuntuu melko virkeältä. Ehkä pitäisi jättää katsomatta Taistelulaiva, kun kerran pitää herätä aikaisin, mutta en halua. Haluan kerranki nähä sen taas siihen oikeaan aikaan. Ja kuitenkin olo on aamulla virkeä heti kun on päässyt sen alkuväsymyksen ylitse.

Aika hukassa

Koko päivä on mennyt vähän ohitse kun niitä kelloja siirrettiin viime yönä. Äiti kylläkin siirteli niitä jo illalla. Aamulla ku heräsin niin ei ollut mitään tietoa paljonko kello oikeasti oli, mutta puhelimen uusi aurinko-symbooli paljasti sen vaihtuneen kesäaikaan, joten siihen voisi siis luottaa, mutta seinäkello ei ollut muuttunut, koska se pitää muuttaa ja minä elin jo hetken sen mukaan ja olin sitten ihmeissäni ajasta kun katsoin jotain kelloa joka oli oikeassa ajassa. Eikö me voitaisi vain pysyä samassa ajassa koko ajan?

Eilisestä leipomisesta jäi kaksi valkuaista, joista syntyi tänään marenkeja. Marenkeja on sinänsä hassu tehdä kun sen vaahdon täytyy olla juuri oikeanlaista, jotta niitä marenkeja sitten syntyy. Nämäkään marengit eivät onnistuneet ilman ongelmia. Ohjeessa sanottiin, että niitä pitää paistaa 100 asteisessa uunissa puoli tuntia, jonka jälkeen uuni sammutetaan ja sen jälkeen luukku avataan ja marenkien annetaan kuivua jälkilämmössä. No minun marenkeja piti paistaa melkein tunti ja sen jälkeen ne ovat vain nököttäneet uunissa kuivumassa. Tämä saattaa johtua siitä, että tein niistä melko isoja. Mutta nyt ne näyttävät marengeilta ja ovat kuivia, joitain satunnaisia kohtia lukuunottamatta.

Marenkien teon lisäksi olen vain lukenut tai yrittänyt katsella rästiin jääneitä ohjelmia, mutta tuo boksi aiheuttaa minulle päänvaivaa temppuilemalla. Olen kyllä onnistunut muutaman ohjelman katsomisessa, mutta hieman vaihtelevalla menestyksellä. Parempi onni ensi kerralla.

Tuota kirjaa on kyllä aivan ihan lukea taas. Alku oli ehkä hieman tylsä, kun siinä se Claire oli palannat takaisin ja minä kun paloin halusta tietää mitä sille oli tapahtunut sen jälkeen kun tuo edellinen kirja loppui ja onneksi sseuraava osio kirjasta palasi taas 1700-luvulle. Eikä alku muutoin tylsä ollut minä vaan halusin tietää enemmän siitä Skotlannista ennen kuin nyt sittemmin.

Tupuna ihastui minun likapyykkikoriini kun se oli tyhjillään ja meni sinne nukkumaan. Ja tottakai siitä oli sitten otettava kuva. :)

Tämän nappasin kun päästin kissoja sisälle eilen. Ja yritin kyllä ottaa kuvaa Tupunasta mutta sainkin kuvaan vain Tupunan selän, mutta Figarosta sain sitten paremman kuvan, juuri ennen kuin Figaro hyppäsi sisälle. 

Kotona

Tänään siis tultiin takaisin Helsingistä. Lähdin sinne käsilaukun ja repun kanssa, ja palasin käsilaukun, repun ja muovipussin kanssa. Eilen jo kerroinkin, että ostin uudet, ihanat kengät ja housut. Kengistä on kuva tuossa alla, mutta housuista ei ole kuvaa, koska ne ovat vain tavalliset mustat collegehousut.

Nämä siis Halosesta 35 eurolla

Ja nämä Suomalaisesta 20 eurolla

Ja mukaan tarttui Punnitse ja säästä -liikkeestä maitosuklaarusinoita, maitosuklaabanaanilastuja ja chilipähkinöitä. Ja huomasin juuri, että Kuopiostakin löytyy kyseinen liike, miksi en ole koskaan käynyt siellä? Mutta nyt kun tämän tiedän voin joskus vierailla siellä. Siellä liikkeessä on kamalan paljon kaikkea mitä haluaisi maistaa (tosin eilinen todisti, että kaikkea ei kannata laittaa ihan kokonaisena suuhun..), mutta ei sitten viitsi ostaa, kun olisi sitten noin miljoona pussia kun menisi kassalle ja saattaisi se kassanainen vähän miettiä, että mitäs ihmettä tää meinaa.

Ai niin ja ostinhan minä Seppälästä mustat nailon nilkkasukat, jotta voin sovittaa kenkiä.

Ja junassa saatiin taas kokea uusi elämys kun päästiin Tylypahka-juna tyyliseen kopperoon istumaan. Se oli jännittävää, vaikka siellä oli ainakin aluksi hieman huono ilma. Ja ovi sinne vaunuun oli melko mysteeri, mutta siitäkin selvittiin. Niin ja se oli vielä lemmikkivaunu, ajatella. Tupuna ja Figarokin voisivat matkustaa sellaisessa, jos niiden kanssa voisi matkustaa..

Matkustaminen on ihan mukavaa, mutta on myös mukavaa olla kotonakin. Minä voisin matkustella vaikka kerran kuukaudessa junalla (siinä tapauksessa, että työ sen vaatisi ja maksaisi ainakin puolet lipusta ellei koko lippua), niin sitten voisi olla taas kotona hyvillä mielin kun on saanut vähän matkustaa. Mutta juuri nyt ei ainakaan ole mahdollista mennä junalla kerran kuukaudessa yhtikäs mihinkään kun ei ole mitään minne mennä, eikä sen puoleen mitään haluakaan.

Hi!

Helsingissä ollaan oltu jo päivä, shoppailtuki on. Sain uudet ihanat kengät (Nakki löysi) ja housut, ne kyllä löysin ihan itse. Sitten tavattiin uusia ihmisiäkin, tai no ihminen, kivaa.

Ja eilen sain maailman ihanimman lahjan (sen Nakin kirjan lisäksi): nappipinssin, kilpparipinssin ja lävistysrenkaan tuonne korvaan. Ja siihen Nakin kirjaan löysin kaksi jatko-osaa yhteensä 20 euroa, kun molempien kirjojen alkuperäinen hinta oli 28.90 muistaakseni. Ja ne on kamalan paksuja, mutta minullahan on kyllä aikaa.

Jaa sitten me käytiin myös Punnitse ja säästä -kaupassa, josta Jenni osti jotain todella mielenkiintoista hedelmääköhän se oli. Siis todella mielenkiintoista. Toisin sanoen sitä ei voinyt syödä ollenkaa.

Eipä minulla juuri nyt muuta, Adios (again) ! :)

Kohti tuntematonta

Kohta (kohta ja kohta, mutta kohta) on edessä neljän tunnin junamatka Helsinkiin. Minä sitten tykkään junista, ne on niin kivoja. Ainoa asia mikä ei ole kiva on se, että ei ole ikkunapaikkaa, mutta ehkä sen kestää. Käytäväpaikalla saa koko ajan varoa ohikulkijoita. Ja on minua yhden kerran ahdisteltukin kun olen istunut käytäväpaikalla. Vaikka ei sitä oikein ahdisteluksi voi sanoa, kun joku ukko vaan kysy, että missä on tupakkapaikka ja minä vastansin, että en tiijä. Ja sitten se lähti pois. Se oli se samainen junareissu, jolla näin ensimmäistä (ja tähän mennessä viimeistä kertaa) poliisin junassa. Ja muutenkin se oli oudoin junamatka minkä olen eläessäni kokenut (jos otetaan huomioon, että olen ollut junassa noin kymmenisen kertaa). 

Toissapäivänä kirjoittelin mökkireissusta, jolloin nähtiin ne koiran jäljet siellä meijän metsätiellä. Ne vois periaatteessa olla suden jäljet, mutta ne ei kyllä ollu ehkä niin isot, mutta täällä päin kuitenkin ja vielä kun se liikkuu järveä pitkin niin sehän pääsee ihan mihin tahansa. Mutta kun katsoin kuvia, niin ne on kyllä enemmän koiran jäljet kuin suden. Hankala oli kuvat niitä mitkä nähtiin ihan ekana, kun ne oli paljaalla silmälläkin juuri ja juuri erotettavissa ja sitten kun kameran läpi yrittää aurinkolasit päässä niitä katsella niin eihän siitä tule yhtikäs mitään. Ja sen kyllä huomasi. Toivotaan, että täällä ei pahemmin niitä susia liikkuisi kun haluaisin pitää nuo kissat vielä muutaman vuoden ihan elossa ja silleen. 

Vihaan tässä selaimessa eniten sitä kun ottaa vähän huolimattomasti jonkun välilehden tarkasteluun ja vaihtaa sitten välilehteä niin se toinen välilehti lähtee mukaan uudeksi ikkunaksi. se on ärsyttävää, mutta onneksi sen voi korjata helposti, mutta silti. 

Ja juuri nyt ei olekaan muuta kerrottavaa kuin se, että lähden kohta Nakin luokse Bonoa viihdyttämään, sillä on kuulemma tylsää ja se on nukkumassa ja keräämässä voimia, että se jaksaa riehua minun kanssa. Voi olla, että sen jälkeen minä tarviin jonkinlaiset nokoset.. Mutta Adios! 

Taistelutanner

Kössi (tämä paljastui sen Antin kissan nimeksi) ei osaa millään pysyä poissa meiltä. Se ei ilmeisesti tajua mitä tarkoittaa kun toinen kissa murisee, suhisee, ärisee ja käy päälle. Minäkin olen nähnyt Figarosta aivan uuden puolen, sen puolen joka puolustaa kotiaan melkein henkänsä kaupalla. Tässä on menossa yhteisvastarintaliike Kössin pois saamikseksi. Minä pelkäsin niin kovasti niiden tekevän jotain pahaa toisilleen, joten kannon omat herrani kotiin. Vaikka tiedänhän minä etteivät ne toisiaan tapa, mutta katsoin turvallisemmaksi tuoda kissat sisälle. Ja Kössikin sai rauhoittua ja mennä kotiinsa.

 Tupuna on niin suloinen kun se on kovin pörröinen ja suuri. Katsokaa nyt miten pörröinen se on! Ja vihainen, tosin Tupuna näyttää vihaiselta melkein koko ajan.

Figaro taas näyttää enemmän masentuneelta kuin uhkaavalta tai pörröiseltä. Ehkä se ei ole vielä tajunnut kuinka sen turkki pörhistyy, jos se oikein yrittää. Mutta oikein mahtavaa murinaa tämä pikkuinen kyllä päästää, voisittepa joskus kuulla sen.

Happily Ever After

Come Dine with me loppui juuri äsken ja tajusin, että juuri kun se Patrick laittaa ruokaa istun junassa jossain Suonenjoen ja Helsingin välillä. Mutta onneksi on olemassa ruutu.fi , jos haluan katsoa sen ja jos Jenni antaa minun katsoa. Mutta kyllä minä voin elää ilmankin sitä.. Ehkä.

Kauhun hetkiä koettiin tänään kun tilasin itselleni ja kahdelle ystävälleni junalippuja Helsinkiin. Ensin ei meinannut ladata koko VR:n sivua, sitten ei ladannut niitä lippuja ja koko ajan oli takaraivossa tieto, että olen kerran jo tilannut liput väärälle päivälle, tarkista päivä. No sain kuitenkin tilattua liput torstaille 24.3 kello 17:49. Ja jos joku nyt tulee sanomaan, että joo väärä päivä niin minä tulen ihan henkilökohtaisesti ja lyön sitä henkilöä. Ja kun olin saanut liput tilattua onnellisesti ja tulostanutkin ne, niin tuli mieleen, että entäs jos unohdan ne kotiin? Mutta toivottavasti en unohda, sillä luultavammin tarkistan laukun tuhanteen kertaa ennekuin pääsen lähtemään edes ulos huoneestani ja kohti autoa.

Mikä laatu kuvalla, mutta siitä
 saa kuvan millanen hattu se on 

Eilen katsoin Ruotsin miljonääriäitejä ja siinä se Agnes-Nicole Winter, joka etsi itselleen uutta asuntoa tai taloa, ihan miten vaan. Ja sillä oli maailman ihanin hattu! Se oli sellanen turkoosin värinen panamahatun tapainen hattu. Se oli aivan ihana! Laitan siitä kuvan jos vaan sellaisen jostain satun löytämään.





Sieltä alkaa Master Chef Suomi, joka pitää kattoo. Viimeksi tippui se kamala nainen Ellen. Tai ainakin se vaikutti kamalalta, mutta ehkä se ei ollutkaan. Mutta pitää ruveta kattomaan sitä, adios!

Kuvina

Missä ollaan?

Mikä saastuttaja! 

Päätin kokeilla onko nää hyviä ja on ne ihan syötäviä

Keskimaalla oli sellasia jättisuklaamunia, mutta ne makso kuusi euroa kappale, joten annoin olla ja otin tavallisen

Josta paljastui tällainen typerä hyrrä, joka ei toimi 

Ja tiimarista kävin hakemassa tuollaisen suuren kehyksen noilla possukuville 

Leivottua

Sitä ei ollut eilen! 

Mutta siihen varsinaiseen asiaan: leivoin eilen croissantteja. En siis mitään juustokinkkusarvia vaan ihan croissantteja. Valitettavasti kuvaa minulla ei ole koska en ottanu, mutta koska olen olen kiltti ihminen kerron ohjeen, enkä pimitä sitä vain itselläni.

Croissantit    (n.15klp)

20g tuorehiivaa                                               n. 50g voita
3dl haaleaa vettä                                             1 kananmuna voiteluun
0,5rkl suolaa                                                
n. 500g vehnäjauhoja                                      Uuni 210 astetta

Liuota hiiva haaleaan maitoon (tätä minä ihmettelin oikein urakalla kun ylhäällä lukee vettä ja tässä maitoa, minä päädyin kompromissiin puolet vettä ja puolet maitoa, vaikuttikohan tulokseen jotenkin..?) ja lisää suola sekä vähitellen jauhot. Sekoita taikina mutta älä vaivaa sitä liikaa. Annan taikinan levätä jääkääpissa noin tunnin ajan ennen seuraava vaihetta.

Kauli takinasta noin 15x15 cm:n suuruinen levy. Kauli levy istten edelleen noin 20x30 cm:n suuruinen levy. Ota voi jääkaapista ja vuole se ohuiksi lastuiksi levyn toiselle puoliskolle. Käännä toinen puolisko päälle ja nosta taikina jääkaappiin 10-15 minuutiksi.

Ota taikina jääkaapista ja ja kauli se suorakaiteen muotoiseksi, noin 30x40 cm:n levyksi. Taita lyhyet sivut keskustan päälle niin, että taikinalevystä tulee kolmikerroksinen. Laita taikina takaisin jääkaappiin 20-30 minuutiksi. 

Kauli taikina jälleen 30x40 cm:n suuruikseksi levyksi ja taittele se kolmikerroksiseksi. Toista tämä vaihe kolmasti ja kauli joka kerralla taikina kunnolla. Kauli taikina viimeisen kerran 20x70 cm:n suuruikseksi levyksi ja leikkaa siitä n. 15 kolmiota. Kääri kolmiot rullalle aloittaen kolmion kannasta. Taivuta rullat sarviksi, nosta sarvet leivinparerilla päällystetylle pellille ja anna kohota kaksinkertaiseksi.

Voitele sarvien pinta varovasti vatkatulla kananmunalla ja paista noin 15 minuuttia.

Klikkaa suuremmaksi

Uunia ei kannata laittaa päälle heti leipomisen alussa. Minä laitoin uunin päälle siinä vaiheessa kun croissantit menivät kohoamaan, kohoamisessa nimittäin menee hetki vaikka kohotin ne kiukaan päällä.

Eikös olekin hieno ohjekuva? Tein sen ihan varalta jos joku haluaa kokeilla, eikä ymmärrä ohjeesta.







Ja tänä aamuna oli tarkoitus leipoa bageleita (vesirinkeleitä), mutta jauhoja ei ollut tarpeeksi niin jäi leipomatta. Sen sijaan laitoin simaa tulemaan kun ei siihen vappuun niin kauan aikaa ole, ihan ovella jo kolkuttaa :D Haluatteko kuulla siman ohjeen vai osaatteko tehdä itse? No minä kerron silti.

Laitoin noin 5 litraa vettä kiehumaan, pesin 3 sitruunaa ja raastoin niiden kuoret fariinisokerin (500g) joukkoon ämpäriin. Sitten kuorin sitruunoiden valkoisen osan pois ja levytin ne kuorien ja sokerin joukkoon. Ja kaadoin vedet päälle. Fariinisokeripussin ohjeen mukaan vain puolet vedestä tulee keittää, mutta toisen ohjeen mukaan kaikki. Eli ne kolmisen litraa vettä jäivät keittämättä. Sitten jätin sen koko hökötyksen oman onnen nojaan, kunnes se oli tarpeeksi haaleaa, että sitten pystyi laittamaan hiivan. Lähimpänä olleen ohjeen mukaan 1/4 teelusikkaa hiivaa sekoitetaan pieneen nesteeseen vettä ja laitetaan siman joukkoon. Ja nyt se sima sitten tekeytyy keittiön pöydällä. Saas nähdä mitä siitä tulee, toivottavasti juotavaa. Sima taitaa kuulua niihin juttuihin, jota tehdässä voi soveltaa ihan oman mielen mukaan, mutta hiivaa ei saa laittaa liikaa, siitä ei seuraa mitään hyvää :))

Aamusta

ELINAA TULE KAHTOMAAN! Näin kuului herätys seitsemän aikaan lauantaiaamuna, kun Tupuna oli kiivennyt puuhun. Ja minä kun luulin, että Tupuna on tekemässä jotain laitonta, kuten tiputtamassa äitin koriste-esineitä tai telkkaria, mutta ei. 

Tupunasta tulisi oikea muotovalio

Mummo antoi meille hortensian kun se oli saanut niitä 3 kympillä. 

Kaktus senkun jatkaa kukkimistaan

Tuo kissa raastaa hermoja !

Katoin äsken loppuun eilen aloittamani Inceptionin. On se jännää miten kaikki asiat tuntuvat paljon selvemmiltä ja huomaa uusia asioita kun katsoo jonkun leffan kahdesti. Hieno on oivaltaa kaikkea mitä ei ensimmäisellä kerralla tajunnu. Ehkä kaikki leffat pitäisi katsoa usempaan kertaa ennen kuin ne tajuaa kunnolla. Harmi vaan, että ei pahemmin ole aina aikaa katsoa leffoja montaa kertaa. Tosin pitkällä aikavälillä jos kattoo niin sitten. Tekis mieli kattoa se Prestige, jos sieltä huomais kaikkea kivaa. Se nimittäin sijoittuu leffakategoriaan Nöin huijataan katsojaa.

Tuntuu muuten aivan uskomattomalta kirjoittaa tällä toisella koneella. Jotenkin tuntuu, että kaikki näppäimet on hallussa, eikä tule niin paljoa kirjoitus virheitä kuin tuolal toisella. Tosin en kirjoitusvirheet johtuu siitä, että joko kädet tai aivot on edellä ja ne ajattelee jo seuraavaa sanaa ja sitten menee edellisen sanan kirjaimet solmuun. Nyt niin alkoi tapahtua koska rupesin ajattelemaan sitä. Ei pitäisi ajatella ja kirjoittaa samaan aikaan, mutta aina välillä on pakko. Ajatus aina tekee kepposia.

Minulla puutui takamus kun istuin tässä vaikka kuinka kauan. Ja eilenkin puutui ja sitä edellisenä puutui. Mitä täsät voimme päätellä? Istun ihan liikaa. Ja tätä seikkaa todistaa vielä se, että tänään en ehtinyt istua kuin tunnin siellä luokassa niin tuntu siltä, että ei millään pysty istumaan kokeen loppuun asti (takamus puutui), mutta pakkohan se oli istua ja se olo meni ohite kun lakkasin ajattelemasta sitä.

Figaro on taas tänään ollut ihan outo, kun se on juoskennellut ulos ja sisälle, ulos ja sisälle. Heti kun äiti päästää sen olohuoneen ikkunasta sisälle niin se juoksee tänne minun huoneeseen ja haluaa ulos. Ja sitten taas kun se pääsee ulos niin heti ollaan olohuoneen ikkunalla sisälle tulossa. Ja tuota jatkui melkein koko illan, mutta nyt näyttää siltä, että se on rauhottunut ja vaikken nää sitä, niin tiedän sen olevan sohvalla nukkumassa. Oh noes, tietoni olikin väärä koska Figaro olikin ulkona. No joo, aina ei voi olla oikeassa, ei edes ihan joka kerta.

No niin huomenna sataa ihan vatusti lunta ja myö joudutaan lapioimaan se valmis puukasa, että voidaan peittää se. Kiva juttu. Ja minä kun ahersin sen kasan parissa vaikka kuinka kauan. Yksi nurkka muuten siitä kasasta sortui, oikea takanurkka kaatui kun iskä jottain puuhas siellä takana. Hieno homma sekin. No ehkä se loppu kasa pysyy pystyssä. Minä en kyllä rupea kasaamaan sitä enää koskaan uudelleen, en koskaan!  

Tuulesta temmattu

Viimeiset kymmenen minuuttia olen yrittänyt selvittää varmasti koko elämä tärkeimpien sanojen englannin oikeinkirjoitusta. Sellaisia sanoja ovat esimerkiksi Ranskan kommunistinen puolue, Idän pikajuna, Päijänne, ruotsia puhuva suomalainen, roomalaiskatolinen.. Noista tuossa äsken luettelemistani sanoista varmaan Päijänne ja Idän pikajuna saattavat joskus tulla tarpeellisiksi osata, mutta Ranskan kommunistinen puolue? Rupeankin käyttämään sitä tästä lähtien ihan joka päiväisesti.

Muita tarpeellisia sanoja ovat esimerkiksi POW (prisoner of war): sotavanki, CARE (Cooperative for American Relief to Everywhere): Yhdysvaltain huolto- ja avustusjärjestö ja NGO (Non-govermental organization): kansalaisjärjestö. Nämä kun tiedätte niin pääsette elämässänne pitkälle.

Katsoin tänään vähän aikaa Inceptionia. Tajusin sitten siinä yhdessä vaiheessa, että se yks papparainen oli myös Prestigessä, Miss Koviksessa ja Batman Beginssissä (miten tämä taipuu?!) ja Yön ritarissa. Papparainen = Michael Caine. Ja on se näytellyt muissakin leffoissa ja on tuottanut leffoja. Ja ajatella, että Caine on englantilainen näyttelijä, mutta en ole nähnyt häntä missään eglantilaisessa sarjassa. Tosin en ole kyllä nähnyt ketään näyttelijää, joka näyttelee englantilaisessa poliisisarjoissa ja muissa, niin missään leffassa tai muussa vastaavassa. Jännää. Mutta palatakseni Caineen: Oikealta nimeltää hän on Sir Maurice Joseph Micklewhite, taitelijanimeltään siis Michael Caine, alunperin Michael Scott, mutta niitä oli liikaa, joten hän vaihtoi nimensä Caineksi. Ja toisin kuin muut näyttelijät hän käyttää yksityiselämässään oikeaa nimeään. Hän on saanut yhden Oscarin, paras miessivuosa elokuvasta Tunnit Ritan kanssa,  sitten hän on saanut Golden Cloben Paras näyttelijä (elokuvista Tunnit Ritan kanssa, Herrasmieshuijarit ja Laululintu) ja kaksi muuta palkintoa, mutta niistä en kerro. 


Nyt kun tuossa selasin tuota Cainen sivua, niin tajusin, että Christian Bale esittää Batmania. Siitä on niin kauan ko olen kattonut Yön ritarin, niin en muistanut ollenkaan kuka siinä on pääosassa. Tämä luultavasti annettakoon minulle anteeksi. Lähempi tarkastelu osoittaa, että herra Bale on näytellyt myös The New Worldissa. Tosin siitäkin on niin kauan, että en muista muutakuin, että se oli pirun pitkä piimäinen leffa ja tuntui, että se ei lopu koskaan..  Ja Public enemies, kuinka minä voinkaan olla huomaamatta sitä?! Ja tähän pätee sama perustelu koun noihin edellisiinkin, plus, että muistan Johnny Deppin näytelleen pääosaa ja sen kuinka se kuoli siinä lopussa. Se oli surullista. Nyt tekee kamalasti mieli kattoa kaikki leffat mitä minulla on, mutta en ehkä aloita ihan vielä. Josko voisin vaikka viikonloppuna kattoa jonku, vaikka sen Public Enemiesin. 


Viikonlopusta tuli mieleen, että lähetin postissa sen meijän nettitikun minun tädille, joka veisi sen huoltoon Kuopiossa ja sai heti uuden tilalle. Pitää käydä se hakemassa sitten viikonloppuna ja tuskailla sitä miten hitossa se sitten asennetaan tuohon seiskaan, ko viimeksikin se oli melko mielenkiintoinen operaatio, jossa en onnistunut. 


Detroitti alkaa, joten hei hei

Eilinen Kotiliesi-lehti ja uusi kello

Eilen siis ilmestyi Kotiliesi-lehti. Siinä on aina välillä kaikkea kivaa luettavaa, kuten nyt. 

Ihan parasta koko lehdessä on nuo Nyt on aika-jutut. Tällä kertaa sieltä löytyi ihan kivoja nyt on aika-juttuja.
17.3 Ota herkkuhetkiin pala sinistä. Tänä vuonna makea ylpeytemme Fazer juhlii 120-vuotista taivaltan. Onnea!
19.3 Puhdista pöntöt. Siivoa lintujen residenssit pihalle pihapiirissäsi ennen kuin paluumuttu alkaa.
21.3 Lisää vehreyttä keittöön. Yrttiviikko alkaa! Kylvä ruukkuihin siemeniä ja kasvata yrttipuutarha keittiön ikkunalla.
22.3 Kiitä vedestä. Maailman vesipäivänä temmana on ovat kaupunkiympäristöjen, väestönkasvun sekä teollisuuden asettajmat haasteet.

Minä olen käyny katsomassa tuon Anna Wildrosen näyttelyä sen omassa kodissa ja täytyy sanoa, että se on melko mielenkiintoinen. Ja vähän outokin. Osa niistä on kyllä ihan hienoja, mutta osa on vähän kummallisia.

Pancakes, ne näyttää tosi hyviltä.
5dl vehnäjauhoja, 1tl soodaa, 1tl leivinjauhetta, 1tl suolaa, 2rkl sokeria, 5dl piimää, 2 kananmunaa, 2rkl voisulaa tai muuta rasvaa.
Paistamiseen voita tai muuta rasvaa.
Lisäksi vaahterasiirappia, 2½dl silputtuja mansikoita, 1 limetin mehu ja raastettu kuori,       1-2rkl sokeria
Sekoita kuivat aineet. Vatkaa piimä, munat ja rasva. Siivilöi kuivat-aineet joukkoon. Sekoita hyvin ja anna turvota 15 min. Paista taikinasta pienellä paistinpannulla tai lettupannulla. Mausta pieniksi kuutioiksi leikatut mansikat limetin kuorella ja mehulla sekä sokerilla. Tarjoa letut vaahterasiirapin ja marjojen kanssa.

Tuotakin olisi joskus kiva kokeilla. Siis Manhattania. Vähän huono kuva, mutta en viitsi ottaa uutta kuvaa. Enkä kyllä kirjoitataan tuota ohjetta tähän. :) Saa sitä isommaksi jos kiinnostaa.

Sitten oli juttu Arjen askareita ja ripaus ylellisyyttä väripaletissa pastellia. Vähänkö minäkin haluan tuollaisen keittiön. Se on hieno. Samasta talosta oli kanssa muitakin kuvia ja nekin oli hienoja. Minä en aina välillä jaksa uskoa, että kenelläkään voisi olla niin hienoa kotia, mutta näkyy olevan.

Tai sitten tuollainen olisi kanssa hieno. Tämä kuva on jo kyllä eri jutusta.

Sitten oli juttu John Lennonista ja Yoko Onosta. Kuuluu näköjään sarjaan Kuohuttavia rakkaustarinoita, joka kertoo pariskunnista, joiden rakkaustarinat kohahduttivat aikalaisia.

Sain uuden kellon, kun edellinen kello meni rikki

Otsikkokin puuttuu

Sain mummolta eilen villasukat. Ne on hieno ja ohuet eli ne mahtuu noihin korkokenkiin. Tällä hetkellä minulla on noin 13 paria villasukkia. Niitä ei koskaan voi olla liikaa! Enää minä en tarvitse villasukkia, ellei ne kaikki katoa yhtä aikaa kuin tuhka tuuleen, mutta se on hyvin epätodennäköistä.

Keltaista taas! 

Tänään minä olen viettänyt aikaa Zachary Macaulayn, John Fordin, Sergio Leonen ja Clint Eastwoodin kanssa. Ja yhteistyö Clintin kanssa jatkuu vielä 13 kohdan verran, plus sitten jos siellä on joitain muita tehtäviä johon se liittyy.

Oo ja sitten ole saanut iloisen uutisen: kone tulee kotiin! Vaikkakin se on vielä rikki. Ne ei saanut korjattua sitä äänivikaa siinä, eikä se ukko ole koskaan ennen sellaiseen vikaan edes törmännyt. Vikana siinä on siis se, että se särkee ääntä niin pirusti kun sen koneen aukaisee ja jos alkaa heti kuuntelemaan musiikkia niin se särkee sitäkin, mutta se loppuu vähän ajan kuluttua. Jos haluaisin tämän vian korjatuksi, niin siihen pitäisi asentaa käyttöjärjestelmä uudestaan, mutta se maksaa kaikki minun ohjelmat ja tiedostot (jotka saa kyllä turvaan, mutta silti) ja 100 euroa. Niin, että ei kiitos. Eikä se vika haittaa, kun se menee aina ohitse, enemmän sen vain kummastuttaa, että miksi se niin tekee. Mutta sen kanssa voi elää. (Toisin kuin ilman nettitikkua, jota ei vieläkään ole saatu huoltoon, koska Viitasaarella ei ole Elisan pistettä ja lähin Elisan piste on Jyväskylässä, eikä minulla ole sinne asiaa..)

Ai niin! Unohdin eilen kertoa (ja meinasi unohtua nytkin), että kun istuin siinä lukunurkkauksessa ja Vuokko käveli siitä ohitse, niin se kysy, että mihin vastasin ja sano, että ne aiheet oli ollu tosi mielenkiintosia ja se oli yrittäny arvailla, että kuka kirjoittaa mistäkin. :)

Luin tänään Savon Sanomista jutun Kirjoituksiin tullaan sitkeästi vaikka viimeisillä voimilla. Juttu oli melko lyhyt ja käsitteli vain sitä, että nyt on ollut porukkaa kipeänä ja, että on pitänyt mennä jopa sairaalaan valvomaan kirjoituksia. Lopussa oli sitten erään naispuolisen henkilön kommentti eiliseen esseekokeeseen liittyen: Pudotin aineistotehtävät heti pois. Tuntui, että pelkistä otsikoista voi kirjoittaa vapaammin. Aihe oli ”Oliko ennen kaikki paremmin?” No toki pelkistä aiheista voi kirjoittaa vapaammin, mutta jos ollaan tarkkoja, ja minä haluan joskus olla, niin tuo aihe oli aineistotehtävä, koska siihen oli niitä diagrammeja. Vaikkakin siinä luultavasti sai säveltää omiaan, mutta yhtä kaikki se oli luokiteltu aineistotehtäväksi ja tuo nainen puhui soopaa. (Oliko kaikki paremmin ennen? Pohdi kysymystä käyttäen apunasi diagrammeja.) 

Keltaista

Hihii, olin siis tänään siellä mummon luona ja mummo oli saanut eilen hienon narsissipuskan. Tai no ei se ollu puska, vaan ruukussa oli viisi tai kuusi narsissin mukulaa ja niissä oli kukkavarret ja lehtiä. Se oli nätti, mutta en saanut siitä kovin hyvää kuvaa kehnon valaistuksen vuoksi. Mutta yksi melko onnistunut on. 

Ihanan keltanen .. 

  

Minulla on kamala kriisi puhelimen taustakuvan kanssa: mikään taustakuva ei tunnu hyvältä. Ei sitten niin mikään, tänäänkin olen jo vaihtanut varmaan kolme kertaa tuon taustakuvan. Huohh, että osaakin olla näin kamalia kriisejä ja muuta.. :)

Jee, huomenna saa nukkua pitkään ja olla yksin kotona, kun iskä lähtee yhden tyypin kanssa Viitasaarella käymään jotain akkua hakemaan.

Tuosta tulikin mieleen, että eilen kun oltiin niitä puita tekemässä niin se sinisen traktorin omistaja tuli sinne kanssa, kun iskä ja tyyppi, jonka nimi on Timo, meni käymään kalalla. Sitten ne tuli sieltä ja se Timo jäi kanssa tekemään niitä puita meijän kanssa. Siinä puiden kaadon lomassa ne kumos puoli laatikkoa karjalaa ja kolmen vartin pullon bacardia, mitä se sitten tarkoittaakaan desilitroissa. Eipä olleet miehet ihan selvipäin, kun niitä puita sahasivat, joten minä istuin autossa ja katsoin, että pitääkö soittaa ambulanssia vai ei. Ja sitten kun oltiin valmiita ja lähdettiin kotiin, niin se Timo kun oli tullut moottorikelkalla oli käynyt muutaman kerran penkalla ja yhdessä mutkassa oli ajanut ihan kunnolla penkkaan. Se sai sen kuitenkin pois. Ja sitten kun se ajo kotiinsa niin se oli ajanu johonki kaivoon se kelkan ja iskän oli tänään vetämässä sitä pois sieltä kaivosta. Ja eilen illalla iskä soitti sille Timolle joskus puol kahdeksan aikaan ja kysy, että mitä kuuluu niin se Timo sano, että just oli heränny vessan lattialta ja pitää kohta navettaan lähteä. Puol kahdeksan aikaan illalla, mahto ne lehmät miettiä, että miksi niitä ei tulla lypsämään ollenkaan. Iskä nauro vaikka kuinka kauan ko se sai tietää tuosta.  

Mitä tuli tehtyä:

• Puiden hakkuu on kivaa, jos ne puut ei pistä vastaan, kuten muutama puu pistikin. Ja tuo puu tuossa, niin löin tuon kirveen siihen niin kovaa, että oli hirvee repiminen, että sain sen irti. Se oli hieman huvittavaa, mutta loppujen lopuksi alkoi ärsyttämään kun jos jäi kirves kiinni puuhun ja sai oikein olan takaa sitä irti repiä. 

• Paistoin makkaraa, tosin unohdin ottaa kuvan siitä ja sitten kun muistin sen niin nuotio oli jo melkein kuollut. 

• Kävin ihailemassa jääpuikkoja rannassa. Kun tulin takaisin rannasta niin parkkipaikalla oli joku auto. Luulin ensin, että äiti on tullu, mutta ei se ollukaan äiti vaan joku muu, en kyllä tiijä kuka kun se lähti jo pois päin kun kapusin sitä rinnettä ylös. 

• Tämä mökkikin on vielä pystyssä, ihme ja kumma. 

Matkailu avartaa ja sitä rataa

Käytiin siis siellä Rautalammilla. Se oli periaatteessa hukkareissu, kun ei täti saanutkaan sitä lamppu mitä lähdettiin sieltä hakemaan, kun ei ollut ehtinyt tulla vielä. Sitten täti sopi sen myyjän kanssa, että ne laittaa sen lampun Kuopion Seponkalusteeseen, Laulumaahan, mikä lie sitten se kauppa. Mutta sinänsä se ei ollut hukkareissu, koska täti oli tilannut yhdeltä naiselta leipiä meille ja itselleen, niin ne piti tietysti käydä hakemassa.

Sitten me lähdettiin Suonenjoelle. Käytiin ensin Keskusastusteessa, josta äiti etsi housuja, mutta ei löytynyt. Minäkin olisin halunna katsoa vähän farkkuja sieltä, mutta kun minulla oli hame päällä niin olisi ollut hankalaa sovittaa mitään kun olisi pitänyt ottaa sukkahousut pois ja laittaa ne sitten takaisin, enkä viihtis kovin monasti päivässä sitä tehdä, koska se on hankalaa.

Sitten mentiin kahville Auroraan, jonka jälkeen käytiin siinä Kodin Fiiliksessä. Siellä oli tosi hienoja tavaroita ja löysin sieltä maailman ihanimmat verhot, mutta ne oli sellaiset kapeat laskosverhot ja yhden verhon hinta oli 33,50 euroa, niin ne jäi sitten sinne. Mutta voin aina unelmoida niistä. Siellä oli sitten samanmerkkisiä tyynyjäkin, mutta niidenkin hinta hipoi tyynymaailman pilviä (20.90/kpl). Mutta löysin minä muitakin ihanuuksia, joiden hinnat eivät hiponeet pilviä. Esimerkiksi tuon alla olevan lehtitelinesysteemin. Olen etsinyt sellaista vaikka kuinka kauan, enkä ole mistään löytänyt, mutta nytpä löysin, onneksi. Sitten löysin sellaisen hienon kupin (tuolla alla) ja sitten lasagnevuoan, jonka äiti päätti ostaa. Äiti tosin osti tuon minun kipon, vaikka minun piti se itse ostaa. (Minä ostin ihan itse sen lehtitelinesysteemin.)

Kodin-Fiilis 4.45

Kodin-Fiilis 7.45

Kodin-Fiilis 7.90

Sittenpä lähdettiin käymään kaupassa ja sen jälkeen takaisin kotiin. Tai no siis tädin luokse, jossa juotiin kahvit ja maistettiin sitä leipää, jota täti oli tilannut. Ja syötiin porkkanakakkuakin, mutta siitä minä en pahemmin tykännyt, mutta oli se syötävää. Kahvin jälkeen lähdettiin äitin kanssa kotiin. Ja nyt minä olen kotona.

Kotiin tultuani purin ostoskassin jääkaappiin ja rupesin tekemään Napolin salaattia ja huomasin, että olin unohtanut ostaa kinkkusuikaleita, mutta onneksi meillä oli jotain viljapossun suikaleita, niin laitoin niitä. Tosin olisi tuo salaatti ollut ihan hyvää ilmankin lihaa, mutta ajattelin tehdä niin kuin ohjeessa sanotaan.

Sallad

Salaatin teon jälkeen päätin lukea englantia ja luinkin sitä vähäsen, kunnes tajusin, että joo kannataisi kirjoittaa postaus nyt kun iskä ei ole vielä kotona. Kävin sitten kuvaamassa ostokseni ja tulin koneelle ja satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja tajusin, että fordi oli omalla paikallaan parkkipaikalla. Ja kohta iskä soittaakin, että tulepas auttamaan näiden tavaroiden kantamisessa. Se siitä hyvästä hetkestä. No tosin jos olen oikein nopea ja saan tämän kirjoitettua valmiiksi, niin ehdin ehkä postatakin tämän nyt ennen kuin iskä menee koneelle jos menee.

Arvatkaapa ehdinkö? No en. Iskä avasi juuri koneen, ilmeisesti katsoakseen uutisia jostain rekan ojaan ajosta. Kiitos vain kummisetä, kiitos. No tämän julkaisu jää sitten illemmalle, jos iskä vaikka kohta menisi saunaan. Eikun eipäs menekään, kun kanat on uunissa. No toivotaa parasta ja pelätään pahinta nyt sitten.  

Förlåt, mutta minun on pakko muokata tätä, koska julkaisin sen niin kiireellä, vaikka ei oikeastaan olisi ollut mikään kiire. 

Väsyttää ..

Ja tänäkin aamuna taas herätys ennen kukon laulua. No ei vaines, mutta minun kukko laulaa vasta puoli yhdeksän tai jälkeen, niin siinä mielessä ennen. Ennen kuin päästiin lähtemään niin piti tehdä eväät, pakata ne ja soittaa jollekin miehelle ja kysyä, että minkä kokosia puita sinne uuniin mahtuu. Oliskin ollut hienoa jos ne puut mitä jo eilen tehtiin olis ollu vaikka 5 senttiä liian isoja.

Ihme kyllä olen jo kotona, vaikka eilen meni kuuteen. Mutta se johtu eilen vaan siitä, että aloitettiin vasta kahden aikaan ja tänään se kone sanoi sopimuksen irti. Yhdessä vaiheessa se imas sinne kuljettimeen puun, joka jäi melko juntturaan, mutta siitä selvittiin. Mutta sepä ei ollutkaan siinä, joku ratas oli irronut hitauksestaan ja se kuljetin ei enää toiminu. Eipä siinä muu auttanut kuin repiä se ratas sieltä irti ja lopettaa työt. No minä jäin sitten siivoamaan kun iskä kävi kääntämässä traktorin ja ajamassa sen sellaiselle paikalle jossa se ei olisi tiellä, jos metsämiehiä sattuisi meijän metsikköön eksymään. (Oikeasti ne tekee töitä siellä) Minä sain kaikki tavarat sitten kasattua ja siivottua vähän sitä roskakasaa ja iskä tuli sitten katsomaan sitä pinoa ja huomasia, että oikeanpuoleinen etukulma on  vino vähän joka suuntaan. Yritettiin sitä sitten korjailla ja luultiinkin, että onnistuttiin siinä. Eikä mitä, hetken päästä se koko kulma romahti alas vieden niitä pinon puita mukanaan. No ei siinä auttanut muu kuin kasata se ristikko uudelleen ja pino uudelleen. Minä olen sen ristikon jo kolme kertaa uudelleen tehnyt ja auta armias jos se nyt on sitten sunnuntaina kaatunut. Rupean varmaan itkemään siinä vaiheessa.

Nyt onnellisesti kotona ja kirjoittamassa tätä vauhdilla, kun iskä jäi pajalle sitä ratasta hitsaamaan. Ja huomenna sitten Rautalammille ja Suonenjoelle äitin ja tädin kanssa. En olisi kyllä periaatteessa halunnut lähteä kun olisi pitänyt lukea, mutta äiti vaikutti niin pettyneeltä, että päätin sitten lähteä. Kyllähän minä vielä ehdin, koska aijon sanoa iskälle, että ens viikolla en ehdi puita tekemään, jos niitä ei saada valmiiksi sunnuntaina (mikä sekään ei innosta, koska meinasin sunnuntaina leipoa eväitä maanantaille.)  Ja ehdin minä tänäänkin vielä lukea. Ehkä minä selviän tästä.

Eilen oli muuten 150 postaus. Ihan niinko btw. Ooooo, lunta sataa!! Ja paaaaaljon. Nämä viimeaikaiset postaukset on vähän sellasia ei-mitään-järkeä postauksia. Sekin johtuu vaan siitä, että se hemmetin tikku on paskana eikä Viitasaarella ole mitään Elisan pistettä, johon sen voisi viedä, ja joudun käyttämään tätä iskän tikkua, eikä ikinä ole takeita millo iskä tulee kotiin.. Pikakirjotuksia. Huomenna pitää kysyä Raijalta voisiko se viedä tuon tikun takuuhuoltoon Kuopioon sitten maanantaina. Toivotaan, että vie. Ja se minun konekin on ollu jo viikon siellä korjaamossa. Hooh, minä kiitän ja kuittaan ..

Puuksi sinä olet muuttuva

Yksinkertainen käsky tee nuotio, saattaa olla hankala toteuttaa kun joka hiivatin suunnasta tuulee, eikä osaa mennä oikeaan kohtaan seisomaan, että olisi edes jollain tavalla sen tuulen edessä. Noin tuhannen tulitikun, nipun tuohia ja muutaman voimasanan jälkeen minulla oli ihan hieno nuotio pystyssä ja savuttamassa. Minä siinä sitten vahdin nuotiota ja katselin kun iskä teki halkoja jonkun tyypin kanssa. Vähän ajan päästä ne kyllästy ja tulivat paistamaan makkaraa minun hienossa nuotiossani.

Sitten rupesivat taas tekemään niitä puita ja minä tuijottelin siinä vieressä ja pakoilin traktorin kauhaa, koska en halunnut liiskaantua sen alle tai saada niskaani parin metrin mittaista koivua. Sittenpä minunkin piti kantaa korteni kekoon ja menen pinoamaan niitä puita sinne. Siinä sitten puolisen tuntia väistelin puita, joilla oli ihan selvästi ajatuksena murhata minut. Kuka on hiivatin älykääpiö on keksinyt, että hei joo, kasataan puupinojen kulmiin ristikot niin ne varmasti pysyy pystyssä? No pysyyhän ne pystyssä, jos osaa kasata kestävät ristikot päihin. Muuten puupinon teko on ihan kivaa, mutta niiden ristikoiden näpertely ei oo, koska niihin pitää valita juuri sopivat puut, että siitä tulee tukeva.

No yhdessä vaiheessa minun piti viedä se ukko kotiinsa. Hyvähän se on viedä kun ei ole mitään hajua missa kyseinen herra asuu, mutta onneksi sain osoitteen oikein. Ja kyllä minä siltä ukoltakin kyselin, että tuonneko. Yhdessä vaiheessa sille ukolle kävi hiljaisuus ilmeisesti kiusalliseksi kun se rupesi kyselemään, että oonko minä koulussa vai töissä. Ja sitten kun kerroin, että lukiossa, niin se kysy että missä ja jotain höpisi lomasta ja niin. Mutta ei se sitten enää sen jälkeen kyselly mitään kun se kysy jotain, mitä en täysin ymmärtäny ja annoin melko ympäri pyöreän vastauksen.

Ja voi jösses tuota autoa! Ei tarvitse risteyksessä olla kuin 30 km/h vauhti niin alkaa heti luisumaan ties minne. Ja mutkassakin saa olla niin ja näin, että käydäänkö ojan kautta vai ei. Ja sitten kun yhdessä kohdassa erehdyin laittamaan kytkimen pohjaan niin se se vasta olikin. Ja renkaat pitää niin hyvin, että normaali jarrutusmatka on noin kolminkertainen. No onneksi en kertaakaan käynyt ojassa, mutta luistelin muutaman kerran laidasta laitaan ja onneksi ei tullut ketään vastaan.

Tiesittekö, että siinä vaiheessa kun edessä oleva puukasa ei pienene eikä takana oleva puupino kasva, tulee jotenkin toivoneeksi, että osaisi taikoa tai, että se puukasa jotenkin maagisesti siirtyisi ihan itse siistiin pinoon. Tätä ajatusta korostuu vielä enemmän sitten kun sormet ja varpaat on ihan jäässä ja on meneillään jo kolmas kerta kun meinaat katkoa jalkasi astuessasi huonosti lavan päälle. No onneksi se puukasa pieneni ja minä pääsin kotiin sieltä kylmästä ja märästä. Ja onneksi se pieneni sillä vauhdilla, että ehdin kotiin katsomaan come dine with me:n. Nyt minä tässä kärkyn mahdollisuutta pölliä tikku, jotta saan tämän julkaistua.  

Kusti polkee ja Posti kulkee

Vihdoinkin sain kauan odottamani kirjapaketin suomalaisesta! Nyt ei kyllä parane mennä lukemaan muuta kuin noita ohuimpia jos on ihan pakko, mutta kirjahyllyn täytteenä saavat olla hetken. Tosin nytkun tiirailee tuota kirjahyllyä niin pitää todeta, että ei sinne kahta uutta kirjaa mahdu. Mutta tuo yksi on ainakin saatava mahtumaan sisarustensa joukkoon, eli joku kirja saa lähteä. Voisin vaikka viedä nuo Cornwellit äitille, kun en minä niitä kummiskaan lue. Eli kaksi kirjaa lähtee pois, mutta siltikään eivät kaikki mahdu. No osa voi olla noiden kirjojen päällä. 

Paketti!

Toinen oli heräteostos.. 

Sitten toinen ilouutinen: äsken kun muokkailin tuota yhtä kuvaa niin joku ukko konttorikoneesta soitti ja kertoi, että koneeni pääsee kotiin, jee! Mutta oli sillä huonoja uutisiakin: se nettitikku on menny rikki (se luetteli kamalasti hienoja sanoja, joista minulla ei ollut hajuakaan..). Siihen pitää joko hommata 79 euron lisälaite niin se toimii tai sitten soittaa Elisalle ja kysyä meneekö se takuisiin. Ja voi taivas sentään, jos siitä on jo se takuu mennyt, sehän on ollut jo melkein vuoden meillä. Mitäs hittoa minä sitten teen? Enkä kyllä hommaa tuota lisälaitetta, en vaikka henki menis. Toisaalta netti on kyllä tarpeellinen kapistus. No katsotaan mitä ne siellä Elisalla sanoo kunhan iskä tulee kotiin ja soittaa sinne. Minä en tosiaankaan ole soittamassa sinne, vaikka tietäisinkin asiasta paremmin. Ja sitä paitsi se koko tikku on iskän nimissä.

PS. Myöhemmin: Soittivat äsken konttorikoneesta ja sanoivat, että joo et saakaan sitä konettasi takaisin jos haluat saada sen äänivian korjatuksi. Se jäi sitten sinne ja se harmittomalta, mutta ärsyttävältä kuulostanut äänivika on sitten vissiin ihan pahankin vika. Voi jösses, miksi aina minä?!

Niin tai näin

Vieläkään en ole saanut konetta takaisin, vaikka ne sano siellä konttorikoneessa sillo perjantaina, että minun kone olisi seuraavana, mutta ei. No jospa saisin sen huomenna. Tosin en voi sitä kyllä käydä hakemassa, koska mersu pitää veilä huoltoon ja iskällä on joku koulutus Viitasaarella. Mutta onneksi iskä voi sen käydä hakemassa. Mutta huono puoli siinä on se, että iskä sen sitten maksaa, vaikka oli tarkoitukseni maksaa se ihan itse, kun minä sitä käytän, mutta en minä voi mennä iskälle tästä sanomaan kun ei se kummiskaan siihen suostu.

Tein aamulla itselleni englannin kokeen niistä tehtävistä, joita olen tehnyt siitä abi englanti kirjasta. Se meni ihan hyvin, vaikka muistin melkein kaikki tehtävät ulkoa ja, että minulla oli omanlainen pisteenlaskujärjestelmä. Mutta sitä oli kivaa tehdä ja toivon mukaan opinkin siitä jotain. Tuntuu siltä, että kaikkia muita tulevat kirjoitukset ahdistaa ja kovasti, mutta minua ne eivät ahdista (vielä). Mutta kyllähän tässä ehtii ahdistua monen monta kertaa vielä.

Minulla ei taaskaan ole mitää kivaa kirjoitettavaa/kerrottavaa. Paitsi se, että vahdoin tässä taannoin järjestystä. Tai no siirsin telkkarin ikkunan alle ja heivautan tuon työpöydän pois. Sitten kun jollain on aikaa kantaa se pois. Nyt tuntuu, että kellään ei ole aikaa, joten se pönöttää tuossa kirjahyllyn edessä. Tosin minä käytän sitä tällä hetkellä kun se siinä on, mutta sen voisi kyllä viedä pois, koska luultavasti selviän ihan ilman sitäkin. Täällä on vähän ahdasta tuon pöydän takia.

Minulla on koko ajan sellainen tunne, että jotakin tapahtuu tällä viikolla, mutta mitään en ole ainakaan sopinut tai muista sopineeni. Hmm. Sen ainakin tiedän, että jonakin päivänä kun iskä jää viikon lomalle niin mennään ainakin yhtenä päivänä tekemään mökille puita. Toivattavasti se pino on pieni, mutta en usko tähän. Dohh, se on sen ajan murhe sitten.

No tämä jää nyt tähän, mutta ehkä vielä joku päivä keksin jotain kivaa kirjoitettavaa ja siitä tulee sitten megahyperpitkä. Ehkä ei.

Minä kanssa

Ompeluseura (työseura) oli ja meni ihan hyvin mummoja passatessa ja kahvia keittäesssä.

Meni eilen alaselkä vähän kipeäksi kun makasin mahallani sängyllä ja kattelin kuinka Edwartti hyppeli puista puihin ja teki muitakin ihme temppuja, jotka sai minut kaipaamaan sitä, että voisin olla jossakin kirjassa mukana. Pomppia puissa samalla lailla tai tehdä jotain muuta vastaavaa. Se olis kivaa, voisin vaikka nyt heti seisovilta jaloiltani lähteä Clairen mukaan 1700-luvun Skotlantiin tai Nonnan mukaan jäämaahan. Mutta aikamatkustus ei ole mahdollista, eikä myöskään yhtäkkiä fiktiiviseksi henkilöksi muuttuminen. Harmin paikka sillä minä voisin oikeasti lähteä vaikka heti.

Eilen kun yritin selvittää miten mozillan saa englannin kieliseksi, törmäsin iskän koneella wowiin. Se tosin oli sellainen kokeile 10 päivää ilmaiseksi ja jää koukkuun-juttu. Eikä iskä sitä kyllä pelaa, mutta se oli siellä peleissä kun katselin niitä. Ei edes minun koneella ole mitään tuollaisia hienouksia, vaikka se on uudempi kone. Tosin siellä on kaikkia muita pelejä. Harmi olis ollu kiva kokeilla jotain tollasta (mutta ei wowia) peliä. Olenhan minä tosin pelannut TribalWarsia ja sitä toista, jonka nimee en muista, mutta en ne ollu kovin kivoja, koska en jaksanu keskittyä niihin kunnolla, kunhan vain rakensin lisää rakennuksia, koulutin lisää sotureita, jotka sitten lähetin heimon sotiin. Ja jouduinhan minä hyökkäyksien kohteeksikin muutaman kerran, mutta muuta jännää siinä ei tosiaankaan tapahtunut. Ehkä en vain osannut pelata sitä..

Mummo anto synttärilahjaks

Jalkoihin, tarkemmin sanottuna nilkkoihin koskee, kun on kova penkki niiden alla. Väsyttää niin, että ei jaksa tehdä mitään. Ei yhtikäs mitään, tekis mieli mennä nukkumaan, mutta kun tulee täykkärit ja taistelulaiva niin ei voi mennä nukkumaan vielä, pitää kärsiä hetki (hetki ei ole oikea käsite).

Kaktuksen kukka

Tupuna se sitten osaa olla ovela, miten ihmeessä se tuonne pääsi?