Selvisin

Pakko oli tulla kertomaan kuinka sitten loppujen lopuksi iltasikala meni.

14:20 soi päivystyspuhelin ja siementäjä soittaa, että puolisen tuntia menee ja olen siellä. Asia selvä. Vaihtelen vaatteet ja yritän tappaa aikaa, mutta päätänkin lähteä jo ajoissa navetalle, että kerkeää käydä sikalassa katsomassa mikä on porsimaan jääneen emakon tilanne. Emakko oli porsinut 12 pikku possua ja kolmastoista oli vielä tulossa. Lähdin sitten navetan toimistoon odottelemaan. Odotellessa luin työohjekansiota ja siellä oli kivasti kaikkia mielenkiintoisia juttuja.

Siinä vähän ennen kolmea siementäjä saapui. Minulla ei ollut mitään hajua käytetäänkö koulun siemeniä ja vai siementäjän mutta veikkasin, että koulun ja sieltä sitten käytiin nappaamassa sopiva siementikku mikälie. Siemennys sujui hyvin, lehmä ei ollut milläänsäkään siitä, kiltisti seisoi paikoillaan. Siemennyksen jälkeen lähdettiin tekemään töitä. Minä kipitin vasikoiden luokse, meinasin jo ruveta siivoamaan niiden karsinoita kunnes päätin käydä kysymässä Tarjalta, että olisiko pikku possujen pitänyt päästä jo sen lämpölampun alle.

Sille tielle jäin, vasikat jäivät hoitamatta. Tuli puheeksi se, että Tarjan pitää tulla minun avuksi sikalaan kun en ole koskaan hionut hampaita. Onneksi Laura T. sattui paikalle ja lupautui tulemaan pikaisesti sikalaan minun kanssa. Mentiin sitten sikalaan, siellä saatiin todeta se 13. possu kuolleeksi koska se ei ollut vieläkään tullut ulos. Laura veti sen pois ja kuollut se oli. Kävin vielä hakemassa Tarjan paikalle katsomaan emakkoa kun Laura käski ja samalla vein ensimmäisen raatoni pakastimeen.

Otettiin possut sellaiseen kärryyn ja vietiin ne toimistoon hiomisoperaatiota varten. Tarja katsoi meille possujen pahnuenumeron, niin voitiin samalla loveta ne. Tarja näytti mallia hiomisessa ja Laura näytti minulle ja pisti minut sitten hiomaan ja loveamaan possut. Hiominen oli ihan kamalaa, koska possuilla on tosiaan terävät kulmahampaat, niin oli haastavaa saada sormi suuhun ja vielä aukaistua leukoja niin, että sai hiottua ne hampaat. Kuulosuojaimille oli käyttöä kun possut huutivat minkä kurkusta lähti, varsinkin siinä vaiheessa kun lovesin niitä korvia. Toivottavasti edes lovesin ne oikein, no enköhän.

Sitten vain possut takaisin emon luo ja siivoamaan karsinoita. Siinä meni oma aikansa ja toivon tosiaan, että en unohtanut tehdä mitään. Ja toivottavasti ruokkija toimii kun lisäsin sinne jauhoja. Painoin kyllä esciä monta kertaa. No sen näkee aamulla.

Kipitin navetan puolelle. Kävin sanomassa Tarjalle, että en tehnyt niitä kirjallisia töitä kun Lauran piti lähteä enkä minä osannu. Sitten Tarja sanoi, että minulle on jo seuraava pulma. Minun mustiainen vaikutti kipeältä (minä siis tapasin kyseisen vasikkavauvan vasta aamulla). Haettiin kuumemittari ja mentiin sitä sitten katsomaan. Se tosiaan vain makasi, mutta ei sillä ilmeisesti ollut kuumetta. Sillä saattoi olla vain väsy ja nestehukka. Kävin sitten hakemassa maitoa molemmille vasikoille. Kyllä se mustiainen joi ihan innolla, sieltä sangosta ei vain tullut tarpeeksi nopeasti sitä maitoa. Piti olla hieman ovela, koska toinen vasikka joi nopeammin kuin toinen, että toinen saa juoda rauhassa.

Eipä siinä sitten muuta, lähdin kotiin ja kohta lähden navetalle uudestaan kun pitää iltakierrolla käydä. Jännittävää, olen ollut iltakierrolla tasan kerran, mutta eikai se nyt haittaa. Katri kyllä kertoi minulle mitä pitää tehdä joten enköhän minä selviä.

Töistä

Tänään minä olin töissä. Nyt voin sanoa, että töissä koska harjoittelu on virallisesti ohi (on ollut jo parisen viikkoa), jee! Aamulla kipitin kello kuudeksi navettaan, siellä oli kyllä hieman täyttä kun siellä oli Katri, Tarja, Suvi ja Ansku. Eipä tuo haitannut, sillä tänään on koululla avoimien ovien päivä niin navettaa ja sikalaa piti pistää vähän esittelykuntoon, joten ylimääräisestä käsiparista oli hyötyä. Tuli sinne sitten joku pt:n poikakin, joka oli eilen vissiin unohtanut mennä navettaan.

Minä lomitan nyt tämän illan ja huomisen päivän Katria sikalassa. Sikala jotenki tuntuu helpommalta kuin navetan puoli, vaikka siellä on ihan hitosti tekemistä. Varsinkin nyt kun sinne jäi yksi emakko porsimaan ja niiden porsaiden kanssa pitää illalla tehdä kaikenlaista sitten. Jos niitä possuja on yli 10 kappaletta (Katri arveli, että niitä tulee varmasti yli kymmenen), niiden hampaat pitää hioa ja muutenkin niiden polvet pitää teipata. Ja korvat pitäisi loveta. Jos Tarja on navetalla kuten sen pitäisi olla, niin Tarja tulee minun avuksi sitten sikalaan, koska minä en osaa loveta enkä hioa hampaita. Olen minä sen hiomisen nähny kerran, mutta siihen se sitte jää.

Tänään piikitettiin pikku possuja, kun niillä oli joku juttu. Sitten vielä piti salvata porsaita. Pistettiin sen pt:läisen kanssa rautapiikit possuille ja Katri sitten salvasi ne. Minuun iski heikkous ennen viimeisen possun salvausta. En tiedä mistä se tuli, koska olen nähnyt salvauksen ennenkin ja ollut mukana siinä. Nyt vaan tuli hassu olo ja korvissa humisi. Kävin vähän ulkona istuksimassa ja kaikki oli ok.

Minä lähdin sikalasta juottamaan vasikoita. Siellä oli kaksi suloista vasikkaa joille piti maito saada. Se oli aluksi hieman haasteellista yksin kahden sangon kanssa, mutta kun tökkäsin toisen tuttisangon seinäkoukkuihin ja toista pidin kädessä niin onnistuin lopulta.

Vasikoiden juoton jälkeen siivoiltiin siinä Suvin kanssa ja sitten Ansku tulee sikalasta ja tökkää minulle navetan päivystyspuhelimen käteen. Minä siis päivystän tämän iltapäivän. Siementäjä tulee kello 13-15 välillä, kuulemma soittaa tai ei soita. Ja sitten iltakierrolla pitää käydä. Ei tässä muuta ole kuin, että jos minulle soitetaan niin en tiedä mistään mitään. Äskenkin joku ukko soitti ja kyseli Jarkkoa, totesin, että lomalla. Rupesi sitten tenttaamaan minua kivennäiskivistä, mutta enhän minä tienny niistä mitään. Totesin, että Jarkko tulee ensi viikon keskiviikkona, sanoi soittavansa silloin uudestaan. Ja Norjan Virpi soitteli pikku possujen perään, niistäkään en tienny kun olin siinä vaiheessa jo navetan puolella kun niitä possuja sinne esille laitettiin. Eiköhän tämä tästä, huomenna voin luovuttaa puhelimen Tarjalle.

Kyllä tämä tästä ja ihan kiva oppia kaikkea uutta, koska jos talvella tulee oltua navetalla enemmän, niin osaa sitten edes jotain. Ei kukaan ole seppä syntyessän. Pelottaa kyllä vähän, että unohdan tehdä sikalassa jotain, mutta en kai minä unohda.

Kyllä minä selviän.

Kuulumisia

Tänään on tullut käytyä Rautalammin Pestuumarkkinoilla. Siellä oli ihan kivaa, oli minulla kamerakin mukana, mutta yhtään kuvaa en ottanut.

Kierreltiin ja kaarreltiin siellä vaikka kuinka kauan. Yleensä kierretään vaan ehkä kerran koko systeemi läpi ja lähdetään pois, mutta nyt tuntu siltä, että ei lähdetä koskaan sieltä pois. Rompetorillakin kierrettiin minun mielestä ihan tarpeeksi, eikä siellä oikeen ollu mitään.

Ainoa mitä ostin oli arpoja ja karkkia. Arvat osti kyllä äiti, mutta minä pidin voitot. 3 arpaa 5 eurolla. Äiti sai sillä yhdellä arvalla kuulokeradion, minä sain jonkun ihme pakkauksen, jossa oli joku voide ja pahanhajuinen saippua ja viimeinen arpa toi minulle teepannun. Voi kuinka olinkaan iloinen siitä pannusta, se on aivan ihana! Se on melkein samanlainen kun minun isompi teepannu, se pienempi on vain hieman eri värinen. Ja koska se oli Superin arpasysteemi, sain siihen kaikkea ilmaiskrääsää kaupan päälle, muun muassa pipon ja avainlenksun. Se avainlenksu tulee tapeeseen koska nykyinen avainlenksu on aika likainen. Sen kyllä voi pestä mutta siltikin.

Markkinoilta kun tultiin niin käytiin sukulaisten luona kahvilla. Enpä muuta olekaan tänään tehnyt, lukenut vanhoja akuja ja mököttänyt. Huomenna pitäisi käydä vielä mummon luona ja sitten takaisin Ilmajoelle, jonne on kyllä jo vähän ikävä. Ja sitten muutaman päivän päästä takaisin kotio.

Tuntuu ihan hassulta, että minulla on kesäloma syyskuussa. Toisaalta olen ollu  koko kesän töissä, että ihan kiva olla välillä ihan jouten. Tai no tuskin se loma mitään joutenoloa tulee olemaan, kun kotona on vaikka mitä tekemistä. Parin viikon loma saattaa muuttua parin viikon työleiriksi. Ei varmaan kyllä ihan kokonaan, mutta osaksi kyllä.

Pikku pörriäinen

Pörrö

Tämäkin pörriäinen poistui keskuudestamme 4 vuotta sitten. Sehän on kohta ihmisikä, herttileijaa sentään. Kyllä minulla on ikävä tätä palleroista.