Minä täällä vain

Kysymys kuuluu kuinka se pysäytetään?
Miksi katsotte minua?
Keksit aina jotain
Onko minun vastuullani tehdä suunnitelmat? Liikaa paineita
Vastaat myös valittamisesta
No se sopii kyllä  

Tämä päivä on ollut ihan turha. Turha. Jos olisin tiennyt sen olevan näin turha, niin olisin suosiolla nukkunut vaan koko päivän. Katsoin aamulla King Arthurin, jonka seurauksena oli pää kipeä. No onnistuin pääsemään siitä eroon ja siivosin kissanlaatikon, ainoa ei-turha asia koko päivänä. Sen jälkeen tein ruokaa, tai siis lämmitin porkkanalaatikkoa ja glögiä. No ei tämäkään sinällään kovin turhaa ollut, mutta kuitenkin. Mitäs minä sitten tein..? Niin luin muutaman tarinan rosa-kirjasta ja sitten viissiinkin rupesin kattomaan leffaa (taas), joo niin se oli. Bedtime Stories. Ja tämän jälkeen elämä vasta olikin oikein ihanaa. Päähän koski ihan kunnolla, tai ei se pahin kipu ollut heti leffan jälkeen, sillä onnistuin tiskaamaan astiat. (Vihaan astioiden tiskaamista, vihaan.) Mutta kun olin tiskannut astiat oli vaan ihan pakko kaatua sohvalle ja möllöttää siinä vähän aikaa.

No äiti tuli kotiin ja iskä tuli sitte kotiin ja minä lähdin siitä sohvalta seikkailemaan omaan huoneeseeni ja omaan sänkyyni, jossa onnistuin olemaan kaksi minuuttia ennen kuin siirryin äitin sänkyyn, siellä selvisin minuutin, kunnes olin taas sohvalla makaamassa peiton alla ja jonkinlaisessa sietokykytilassa. Siinä minä sitten nukuin tunnin ja selvisin siitä kamalasta pääkivusta. Iskälle ku sanoin, että päähän koskee, niin se jottain krapulasta höpis, mutta kun ei minun ilmeisesti tartte juoda yhtikäs mitään niin silti saan kamalan pääkivun.  Se oli itseasiassa yhtä paha ku sillo Helsingissä, mutta siellä en voinu nukkua ko oli se väri päässä.

No nyt olen selvinpäin. Onneksi. Ei oo ikinä ollu niin kuuma ku sillo ku heräsin sohvalta joskus puol kaheksan aikaan. Minulla oli tukarihuppari, collegehousut ja täkki päällä, niin eiköhän siinä ollu ihan tarpeeks lämmikettä. Ja varsinki ku ottaa sen huomioon, että meinasin kuolla kuumuuten jo sillo ku tiskasin astioita ko se on se seinässä jököttävä hökötys päällä ja se syytää kuumaa ilmaa (seinässä olevan kaukosäädinohjaimen mukaan 23 asteista ilmaa) pihalle sisuksistaan. Plus se pitää kamalaa ääntä, pärisee ja kolisee ja pärisee koko ajan. No melkein koko ajan, mutta osan ajastaan. Mieluummin vois lämmittää takkaa, sillä sen kuumuus ei ole pysyvää sorttia. Mutta ei siitä kyllä mitään suurta iloa ole, koska sitte tulee kylmä. Meillä on yleensä niin että tänne joko paistuu tai jäätyy, se on joko tai. Ei melkein koskaan siltä väliltä. No iskä ilmeisesti aikoo ostaa ens talveks uuden uunin tänne. (Mitä minä siitä hyödyn jos lähden opiskelemaan, en yhtikäs mitään. Kaikki hyvä tulee aina sillo ku minä en siitä enää mitään hyödy.. )

Minä olen edelleenkin melko varma, että edes joku Figaron esi-isistä on ollu koira. En oo kenenkään muun kissan nähny kantavan leikkikalujaan suussaan niin ko koiran, paitsi Figaron. Figaro kyllä lähinnä kantelee naruja ympäriinsä, mutta silti. Ja se pitää kiinni narustakin samalla tavalla ko koira. Hassu kissa :) Figaron kynnet pitäis leikata, sillä ne on tehny melkosta tuhoa täällä. Äitin vaatekaapin ovi on ihan naarmuilla, monet ovien karmit on naarmuilla, minun vaatekaapin ovi on kohta naarmuilla, minun kadet on naarmuilla. Tupuna ei koskaan raapinu ovia auki, se edes saa raollaan olevaa ovea auki. Tai siis kyllä se varmaan sais mutta se ei edes yritä. Se vaan tuijottaa sitä ja luulee, että se aukeaa jotenki maagisesti. No eipä se aukea, ainoa maaginen asia tässä on se, että minä osaan juuri oikealla hetkellä nostaa katseeni ylös ja tiirata, että minne nyt pitäis päästä. Toisaalta on ihan hyvä, että Tupuna on sellanen ku on. Figaro on kamala termiitti, tuholainen ja Tupuna rauhallinen vanhus ♥


Kamalan tylsää kun ei ole mitään lukemista. Vasta huomenna saan hakea ne kirjat postista. Ei kai ne nyt niin paksuja ole, ettei kukaan raavas henkilö niitä jaksaisi autolla tänne raahta..? Ilmeisesti on, mutta jos jaksan odottaa vaikka keskiviikkoon niin ne kirjat saattaisivat olla ovella odottamassa kun palaan kotiin. Tai sitten ei. Täytyy suostutella äiti lähtemään minun kanssa niitä hakemaan huomenna. On tylsää lähteä Viitasaarelle yksin vaikka ei siellä mitään ole, mutta silti. Pitäisi kyllä käydä Alemakasiinissä ostamassa yksi kippo, jos siellä on. 


Kipoista puheen ollen sain äitiltä lahjaksi aivan ihanan lasipurkin! Se on niiin ihana, ettei ole toista. Se tosin kuuluu nykyään huoneeni top suojelluimmat -listalle. Niin se on melko ohutta lasia ja pelkään koko ajan rikkovani sen. (Tässä vaiheessa riennän pelastamaan sen olohuoneen päydältä, joka on Figaron kovassa käytössä ja kyseinen henkilö ei oikein piitaa siitä onko sen takapuolen alla särkyvää vai ei.. ) 


On muuten surullista, että vaikka minulla on vain 49 kirjaa kirjahyllyssäni niin ne eivät kaikki mahdu samalla hyllylle. On pakko huomenna taas laajentaa, koska on tulossa ne kolme (3) uutta kirjaa. Ja varsinkin kun kaikki merkit enteilevät kahden niistä olevan melko paksuja. Olen tässä miettinyt, että näyttäisiköhän se tyhmältä jos laittaisin kirjoja kahdelle hyllylle. Ainoa ongelma on se, että minulla ei oikein riitä nuita hyllylevyjä ja varsinkin kun minulla on niin paljon tavaraa, niin haluaisin säilyttää kaiken mahdollisen säilytysilan jonka saan raavittua kasaan. Hmm, ehkä minun on pakko laittaa kirjoja kahdelle hyllylle, sillä tuo hyllylevy, jonka päällä kaikki 49 kirjaani ovat on notkollaan. Se on siis kirjojen painosta painunut hieman alaspäin, mikä on melkoisen hälyyttävää. Voi kun minä haluaisin niin kovasti uuden hienon kirjahyllyn, mutta pelkään kovasti sitä, että kun sen täyttää kirjoilla niin siitä tulee kamalan raskas ja sellainen täyttävä. Miten minä tämän nyt selittäisin, siis että se tuo huoneeseen liikaa täytettä ja saa huoneen tuntumaan ahtaalta. Sitä en halua. Jos minulla olisi lisää nuita hyllylejyjä, niin tekisin sillälailla, että kirjat voisivat olla pystyssä eikä tuollei päällekäin ja sitten siinä olisi heti toinen samanlainen hylly päällä. Siis niin kuin kirjastoissa on ne kirjat. Ja varmaan useimmilla ihmisilläkin, paitsi minulla, koska ei vaan tila riitä sellaiselle. 


Haluan paljon kaikkea, mutta saanko yhtikäs mitään.. 

Tulkoon joulu

• Minä sitten vihaan yli kaiken Koivusalon pölynimuria, jo pelkkä sen ajatteleminen saa minut itkemään. Se on sellainen kamala kapistus, joka ei varmasti tiedä olevansa pölynimuri. Se painaa varmaan tonnin, sen letku on kamalan jäykkä ja tökö, sitä pitää kiskoa perässä kuin vastahankaista koiraa ja se ei käänny mitenkään sulavasti. Ihan kamala kapistus. Meijän pölynimuri on taas ihana. Se ei paina paljoa, sen johto/letku on taipuisa, se kulkee mukana sulavasti ja välillä se kääntyilee hyvin. Ainoa huono puoli siinä on se, että sen virtajohto imeytyy koko ajan sisään ja siinä pitää olla pyykkipoika, jotta se johto ei menisi sisään. 

• Minä vihaan sitä kun on limaa kurkussa ja on koko ajan sellainen tunne, että ei saa happea. Inhoan myös flunssaa sillä minulla on flunssa melkein 24/7. Melkein. Kesät talvet.  

• Rakastan kynää, jonka sain Urpålta. Se on vaaaaan niin ihana, siis se kynä :)  :D Harmi vaan, että se tulee ohuemmasta paperista läpite, niin sitä ei voi käyttää ihan kaikkeen..  (kiitos Urpå!)

•  Odotan innolla huomisaamua, jolloin saan viimein avata raaputtaa viimeisen luukun Veikkauksen arpakalenterista. Yhden merkin päässä on joko 1000, 500, 200, 50, 20 tai 5 euroa. Eli huomenna tulee joulupukki, sillä niitä minulla ei ole yhtään.. 

• Leivoin tänään amerikkalaisen suklaakakun. No se ei ihan onnistunut sillä se jutska, jota sinne sisään laitetaan oli liian löysää. Olisi vain pitänyt pitää se ulkona siihen asti kunnes täytän sen kakun. Tosin se olisi ehkä ehtinyt jäätyä.. 

•  Meillä on semmoiset kolmisenkymmentä astetta pakkasta. Itseasiassa tällä hetkellä on -30,6 C. Jee! Talvi tuli ihan kunnolla, mutta toivottavasti sitä ei oikeasti jatku montaa viikkoa, sillä se olisi jo huono. 

•  Äiti virkkasi minulle liinan ja tuli sitä tuomaan tänne. Se on ihan liian lyhyt. Ja nyt se vie sen pois. En ilmeisestikään saa sitä :( 

•  Leikkasin äsken kuvia eri maista, sellaisia pikku kuvia. Mutta jätin äsken sakset vahingossa olohuoneeseen ja nyt en voi leikata enää. Pitää kohta hakea ne, jotta voin leikata I-B:n ja Ranskan kuvat talteen myöhempää käyttötarkoitusta vasten.

• Huomenna on aatto ! Hyvää Joulua vaan kaikille täältä blogista, jos en enää huomenna kirjoita. :)

Kuvat: MINÄ IHAN ITE! :))

You crazy fool

Jenni on ilkeä, eikä anna kattoa Avataria, ko pitää tiskata.. Snif. Tiskaamisessa menee kummiski niin kauan, että olen jo ehtinyt unohtaa mitä edellisessä jaksossa tapahtu. :(

Me löydettiin aivan ihana kauppa kampista! Se oli sellanen japsikauppa ja ostin sieltä sellasen IHANAN vaaleenpunasen mario sienen. Se on niiiiin ihana että. Siellä oli kaikkee muutaki ihanaa, kuten ne muut pehmolelut ja laukut ja pinssit sun muut. Sitte siellä oli sellanen esim. kokismukeja, joissa oli muka juomista ja ne oli sitte pankkeja, siis niihin pysty laittamaan rahaaa.

Ooooooo ja sitte ostin Suomalaisesta Simonin kissa -kirjan, sellasen punakantisen ja englannin kielisen. Siinä ei kyllä ole pahemmin mitään tekstejä, muutako niitä turhan päiväsiä kiitos sille ja sille -tekstejä.


Tämä kone antaa mulle koko ajan sähköiskuja, enkä tiedä onko se ollenkaan hyvä asia. Tuskinpa, olen kummiski kohta ihan kuollu. Oo, Jenni on melkein valamis tuossa tiskaamisessa. Laittelee nuita astioita (kuivia) kaappeihin, eli tämä pitäisi saada valmiiksi melko piaan. Tai sitten tästä tulee tynkäpostaus. No sekin olis yks vaihtoehto.

Hohoo, oon kohta lukenu tuon järkäleen. No onneks kotona on yks kirja odottamassa. En muista se naisen nimeä, mutta sellanen tyyppillinen murhakirja :)

Jaa nyt mun pitää lopettaa kun Jenni on valmis ja mulla on nälkä, eli menen syömään Jennin kaikki vähäiset ruoat. Kiähäh :) No en oikeesti.

..!

Tänään melkein heitin koko toivoni ihmiskuntaan

1. Äiti ilmoitti Figaron oksentaneen lattialle ja käski minun siivota se, todettuaan, että oli siivonnut siitä jo puolet. Olisi ollut aivan mahtavaa jos minulle olisi kerrottu tästä minä teen puolet ja sinä teet loput -ideasta. No jos kerran aloittaa sen samperin siivoamisen niin tekee sen sitten loppuun, en minäkään monessa osassa niitä oksennuksia siivoa.
2. Eräs henkilö saapui aamulla luokkaan ja meni kaksi minuuttia kun sain taas tirkistellä, että mitä hittoa kirjassani lukee. Tyyppi on melkein kaksi viikkoa poisas koulusta ja sitten kun saapuu niin heti sammuu puolet valoista. Kaikken mielipide pitää kuulemma ottaa huomioon, niin otapa sinä kanssa. 
3. "En varmaan päässy venäjän koetta läpi, en tienny mittään, en muistanu puoliakaan sanoista.." NO MIKSI HITOSSA SINÄ SITTEN SITÄ VENÄJÄÄ VALITSIT JOS EI KERTA KIINNOSTA PÄTKÄN VERTAA?!
4. Ja hei, se ei ole oma vika jos sattuu syntymään vammaisena tai muuten "normaalista" poikkeavana, et sinä itsekään näytä miltään enkeliltä, että lopetapa se nauraminen ja keskity ihan siihen omaan maitoosi.
5. Tulenko minä muka raahaamaan sinun pulpettiasi ympäri luokkaa? No en tule, joten sen pulpetin pitäisi pysyä ihan siinä omalla paikallaan. Vain ja vain ainoastaan saat sitä siirtää kun lupaa, että se myös siirtyy takaisin paikalleen, mitä se ei tänään tehnyt, joten se pulpetti ei sitten enää tämän päivän jälkeen liiku yhtikäs mihinkään. 
6. Ai niin sinua ei pidä unohtaa, sinua jonka ääni läpäisisi vaikka Kiinan muurin, jos niikseen tulisi. Oletko koskaan kuullut termiä kuiskaus? Et nähtävästi, saatika sitten termiä hiljaisuus. Vajoatko sinä aina koomaan tunneilla? Ilmeisesti, sillä välillä tuntuu, että minä en tiedä mistään mitään, vaikka se sinulla kymmeniä kertoja selitettäisiin. 

Talven ihmemaa

Meillä täällä Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotka ovat kaikki kivoja ja ihania, mutta siltikin vaikka pidän kesästä ja syksystä paljon, en koskaan vaihtaisi Suomen talvea Etelän lämpöön. Talvessa on sitä jotakin joka saa ihmisen elämään, oli se sitten luihin ja ytimiin tunkeutuva kylmyys tai hengen salpaava talven kauneus. 

Suuret lumikinokset, lumihuurteiset puut ja jäätyneet järvet ovat parasta mitä tiedän. Vaikka välillä valitankin kohtuutonta kylmyyttä, se ei silti saa minua vihaamaan talvea. Parasta on kun kävelet ulkona -20 asteen pakkasessa, poskesi ovat ihan jäässä, jaloissasi ei enää välttämättä ole tuntoa ja keuhkoihisi virtaava kylmä ilma saa kurkkusi melkein kuolemaan ja silti voit huomata kuinka kaunis luonto ympärilläsi on, kuinka askeleesi narskuvat iloisesti ja hengityksesi huuruaa todisteena siitä, että olet vielä elossa. 

Eilen illalla kun ajelin äitin kanssa kotiin niin minulle tuli mieleen, että ehkäpä talvi-ilta/yö on vielä kauniinpi kuin päivä. Tai ainakin hämärä, sillä eihän yöllä periaatteessa nää yhtikäs mitään kun tuppaa olemaan pimeää. Paitsi  tietysti jos on kirkas pakkasyö, jolloin kuu ja tähdet valaisee. Eilen oli kyllä jonkin sortin kuutamo, kun kävin kävelemässä (unohdin heijastimen matkasta, joten en voinut poistua katuvalojen loisteesta, mikä harmitti suuresti.). 

Talvella on toki myös mukavaa olla sisällä lämpimässä kuuntelemassa kun pakkanen paukkuu ja katselemassa kuinka lumihiutaleet leijailevat hiljaa maahan. 

Niin ja onhan meillä keskellä talvea suuri juhlakin, joulu. Joulu on kyllä mukava juhla, mutta voisin pitää enemmän sellaisesta juhlasta minkä Stuart Hill kuvailee kirjassaan Jäämaan huuto. Se muistuttaa kovastikin meidän jouluamme, lahjoja muistaakseni annetaan, mutta kuusesta ei puhuta mitään. Mutta juleruokaa siellä syödään ja julehalkokin poltetaan. Olisi mukavaa olla mukana tuollaisessa juhlassa. 

(Kuvat: harkalankartano.fi, http://aukea.net/, infoniagara.com )

Olemmeko me oikeasti tulevaisuus?

Hei tottakai me mennään siitä mistä aita on matalin, ollaan kaikki laiskoja ja motivoitumattomia, joita kaikki paikat on täynnä, valitetaan siitä miten kamalaa tää työ on ja kuinka ei koskaan saada mitään valmiiks, koska ollaan vaan niin pirun laiskoja. Ei koskaan yritetä parasta, luodaan mielikuvia siitä, että me ei pärjätä jos ei mennä siitä mistä aita on matalin. Saadaan kaikki uskomaan, että ollaan maailman parhaita työssämme, mutta oikeasti me ollaan vain laiskoja ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään oikeaa työtä ja silti kutsumme itseämme työntekijöiksi. Työpaikallekin raahaudutaan vain hämäyksen vuoksi, jos raahaudutaan. Sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta me ei saada rahalla tarvittavaa motivaatiota ryhdistäytymiseen, joten emme myöskään pääse hevosella yhtikäs mihinkään. Saatamme lojua vain päiväkausia sohvalla katsellen typeriä saippuaoopperoita ja kirota sitä, että maailma on epäreilu paikka, jossa työssäkäyvät ihmiset ovat silmittömän onnellisia, meidän motivoitumattomien kustannuksella. Ja kun me vihdoin pääsemme kapuamaan ylös sohvalta, jonne olemme linnoittautuneet, huomaamme maailman muuttununeen entistä huonompaan suuntaan, nyt meille ei edes tarjota mahdollisuutta kouluttautua vaan pistetään suoraan kortistoon odottamaan, että joku imbesilli palkkaisi meidät vain huomatakseen kouluttautumattomuutemme. Joudumme taas kortistoon ja odotamme uutta imbesilliä, tämä on jatkumo, joka ei koskaan pääty. Olemme tuhoon tuomittuja.

Sitä aina sanotaan, että sillä ja sillä alalla on paljon pulaa työntekijöistä. Onkohan kukaan miettinyt miksi? Olisiko syynä kenties se, että niille aloille on vaikea päästä, pitää osata kaikki maailmat aineet ja loistaa niissä, pitää kouluttautua koko elämä, jotta pääset olemaan pari vuotta töissä, jonka jälkeen pääset ansaitulle eläkkeelle. Kun kerrot lapsenlapsillesi mitä teit elämäsi aikana, huomaat ettet ole tehnyt yhtikäs mitään muuta kuin opiskellut ja kouluttautunut ammattiin, jota saat hyvällä onnella harjoittaa viidestä kymmeneen vuotta ja sitten olet aivan liian vanha ja raihnainen, et näe, etkä kuule kunnolla jotta voisit harjoittaa ammattiasia. Pääset vihdoin nauttimaan eläke-eduistasi, vapaa-ajastasi ja lapsenlapsistasi, jos olet ehtinyt kaiken opiskelun ja työnteon ohella elää yksityiselämääsi.

Jos olet onnekas, saat kunnollisen palkan ja hyvät luontaisedut, joten sinun ei tarviset ruveta lakkoilemaan niiden asioiden puolesta. Mutta tasan eivät käy onnen lahjat, joten voi olla, että joudut pitämään tasaisin väliajoin lakkoja, jotta työnantajasi ja samalla koko Suomen kansa tajuaisi kuinka paskaa palkkaa saat. Lakkoilun pitäisi auttaa, mutta auttaako se oikeasti? No ehkäpä, mutta yleensä se kostautuu tavalla tai toisella, saat palkankorotuksen ja seuraava palkkasi meneekin niiden laskujen maksamiseen, jotka jäivät maksamatta kun lakkoilit. Lama iskee, inflaatio repii maan talouden hajalle, sinne meni sekin palkankorotus.

No mikä sinut sitten ajoi lakkoilemaan? Huono palkka? Niinhän se on, suomalainen työmies/-nainen on kallis, koska Suomi on maana kallis. Sitä sitten mediassa pohditaan, että miksi ihmeessä se ja se firma tekee noin paljon lomautuksia, irtisanoo porukkaa, lakkauttaa toimipisteitä, siirtää ne Afrikkaan tai johonkin muuhun halvempaan maahan. Muista maista tulee Suomeen halvempaa työvoimaa ja firmat ovat taas käynnissä ja tuhansia suomalaisia ilman työtä.

Ja mitä me tästä tiedämme? Emme yhtikäs mitään, Suomen poliitikot, miksi te ette valaise meitä nuoria, joiden sanotte olevan tulevaisuus, miksi nuoremme saavat kasvaa epävarmassa tilanteessa, miksi te ette perustele asioita niin kuin ne ovat, ilman mitään korulauseita niin, että kaikki ymmärtäisivät ne? Jotain tässä maassa on pahasti vialla.

Everyone loves music

Minun piti tehdä joulukalenteri tänne, mutta kun en löydä sitä korispalloani niin en voi, kun keksin jo niin hienon (hienon ja hienon) idean. Aina ei voi onnistua. (Hoen tätä aika usein.. )

Kolmaas joulukuuta. Olen saanu Veikkauksen kalenterista jo kaksi Suomen lippua ja yhden piparin. Ehkäpä tänä vuonna osuu pääpotti kohdalle, olisi se hienoa, jopa 200 euroa olisi kiva saada tai 50.. Niin ja on minulla Ankka-kalenterikin ja se itsetehty suklaakalenteri.

Meillä oli tänään koulussa itsenäisyyspäivän juhla (mikähän sen virallinen nimitys mahtaapi olla..?). Aamu alkoi lipun nostolla ja hienolla puheella, joka meni minulta vähän ohitse. Ja sen jälkeen muut jäivät seisomaan pihalle kuuntelemaan dramaattista musiikkia niin osa meistä suunnisti kauniissa parijonossa kohti hautausmaata. Kynntiläkulkueeksikin tätä voisi sanoa. Onneksi ei ollut yhtä kylmä ku viime vuonna, niin paitsi jotkut meinasivat jäätyä.. :) Olikohan suurikin virhe kun minulla ei ollut hanskoja ollenkaan kun ne jäivät luokkaan.. No pyydän kauniisti anteeksi jos oli.

Sitten meillä oli kolme normaalia tuntia, niin no minulla oli vain se puolikas äidinkielen tunti ja kaksi vapaata, joiden aikana tein Nakin kanssa lukujärjestyksen taululle ja katsoimme muumeja. Ja sen jälkeen alkoi se juhla.  Eipä siitä juhlasta mitään ihmeempää sanottavaa, ihan hieno. Ja itsenäisyyspäiväjuhlan jälkeen oli yhden ylioppilaan lakitus, johon lukiolaisten on näin itsenäisyyspäivän alla jäätävä yleisöksi. Mikäpä siinä. Ja sitten päästiin kotiin. Ja minä lähdin metsästämään autoa, jotta pääsisin kotiin.

We could be heroes just for one day                   (Arvaako kukaan mitä kuuntelen?)

Yritän tässä samalla ratkaista ritsikkoa, mutta tällä kertaa se on aika vaikea. En keksi yhtään nuita sanoja ja varsinkin kun niitä voi olla monta eri sanaa, mutta samalla merkityksellä. Esimerkiksi USAn osavaltio, 4 kirjainta. Utah, Iowa. Tiedä sitten että mikä se nuista on. Mutta ristikot on silti kivoja.

Studiamessuilla oli muuten kivaa, jos joku ei sitä tiedä vielä. Saatiin monta kangaskassia (ainakin 4 kappaletta), kyniä saatiin tai minä ainakin enimmäkseen pöllin niitä, kuten sen viivottimenkin. Ja paaaaljooooon esitteitä. Siis oikeasti paljon. Ja minä ehkä olen keksinyt miksi haluan isona.. Ehkä sitä pitää vielä hieman tutkailla ja muuta..

Hmm ja taas minä eksyin ja ja jäin selailemaan kaikkea kivaa ja unodin tämän.. Mutta nyt tämä tulee päätökseen ja minä jään tutkailemaan koulutusmahdollisuuksia