Ilmajoki-Seinäjoki-Tampere-Huittinen-Rauma

Eilen siis lähdin Ilmajoelta matkaan bussilla Seinäjoelle, josta jatkoin matkaa junalla Tampereelle. Samaan junaan tuli yksi luokkalaiseni, joka oli menossa Parkanoon ja sieltä Turkuun, jännä yhteensattuma. Tampeereelta jatkoin matkaa bussilla Huittisiin, jossa pikaisen vaihdon jälkeen olinkin jo matkalla Raumalle. Raumalle saavuttiin noin 22:15.

Koko matka meni oikeastaan aika nopeasti. Junassa luin kirjaa, bussissakin vähän aikaa, mutta en uskaltanut kovin siihen uppotua, ettei vain tulisi paha olo. Istuinkin sitten tuijottelemassa pimeästä ikkunasta ulos, samalla kun kuuntelin musiikkia.

Ja nyt minä istuskelen täällä Naksorin kämpässä yksikseni ja kirjoittelen tätä. Pitäisi varmaan kohta tehdä jotain koulujuttuja, kun tämähän omatoiminen opiskelupäivä, ja sitten iltapäivästä voisin lukea ja katsoa vaikka jonkun leffan tai jotain. Tuntuu hassulta kirjoittaa taas tällaisella koneella, kun on tottunut omaan koneeseen, mutta kyllä ne sormet vielä muistaa miten näitä lukioaikaisia koneita käytetään, vaikka kyseessä onkin Nakin kone, joka on tuntunut aina erilaiselta kuin minun kone. :)

Minä luulin, että minulla olisi ollut enemmänkin asiaa, mutta ei minulla nyt taida ollakaan. Pitää tehdä nyt niitä jotain juttuja, en edes itse tiedä mitä ja sitten tehdä jotain muuta. Hyvä suunnitelma, ei voi sanoa muuta :)

Matkustelua

Meikäläinen on menossa Raumalle.

Ei se aika aina lennä

Tämä päivä oli aluksi ihan mukava. Kaksi konetuntia meni kuunnellessa juttuja öljyistä ja vaihteista, kemian tunnit meni kertaillessa. Mutta sitten alkoi kidutus. Kello 12:09 bussimme lähti Imon pihasta kohti Seinäjoen ravirataa, kohti Myrsky-tapahtumaa. Päästiin perille ja mentiin istumaan sinne ylös, jossa sitten istuttiinkin puoli tuntia kuunnellen kun eukko lauloi ja toinen soitti pianoa. Tämän jälkeen me istuttiin reipas puolituntinen kuuntelemassa paneelikeskustelua yrittäjyydestä. Eikä se ollu edes kovin hyvä keskustelu. 

Sitten meidät jaettiin ryhmiin jo aikaisemmin saatujen lappusten perusteella. Meidät passitettiin ulkoilmaan, missä me taas kerran esittäydyimme kanssa opiskelijoille. Ihan kuin siitä jotain hyötyä olisi ollut, en minä ainakaan muista yhdenkään ryhmäläiseni nimeä saatika mitä ne opiskelee. Sitten se kidutus vasta alkoihin: pääsimme ideoimaan oman yrityksen. Voi hyvänen aika, kun siinä vaiheessa meinasin vitutuksen taso olla maksimissaan. 

Meijän ryhmän yritys oli strutsiesteratsastuskuntoutuskeskus. Älkää kysykö. Piti yhdistää kulttuuri ja sairaanhoito. Minä sitten väkersin kahden muun kanssa markkinointia meijän yritykselle. Kun tämä oltiin saatu valmiiksi, esitelty muulle ryhmälle ja kirjoitettu se isolle paperille, niin meillä oli tunnin tauko. Hieman aikataulut kusi siinä vaiheessa. Tosin se meijän ryhmätutori sano, että ne oli ollu viime vuonna 9-17 siellä, että siinä mielessä ei valittamista kun me oltiin vaan 12:30-17. 

Minä sitten poukkoilin siellä raviradalla, etsien tuttuja ihmisiä, mutta ihan kuin kaikki imolaiset olis kadonnu johonkin. No onneksi äkkäsin sieltä yhden tutun ihmisen, jonka perään sitten kipitin. (Enkä edes mainitse sitä yhtä naamaa jonka siellä näin.. ) Sitten meillä alkoikin lisää yrityskeskusteluja, mutta tällä kertaa siellä oli puhumassa vain yksi mies, joka oli oikeastaan ihan hauska. Sitä oli kyllä mukava kuunnella, kun se ei ollu sellanen puiseva niin ku ne muut. Se selitti omasta yrityksestään ja ohjelmastaan jonka oli keksinyt joskus aikoja sitten (sen ohjelman nimi on timeflies). Harmi vaan kun ei tämä sama mies puhunu meille koko loppuaikaa. 

Tämän jälkeen meille kerrottiin ketkä voitti sen yrityskilpailun, joukossa ei ollut yhtään imolaista. Ja sitten loppupuheenvuoron sai Ilmajokinen yrittäjä, jolla on joku lihayritys ja luomumaatila. Ihan mukava mies juu, mutta ei tuollainen puhujatyyppi. Sitä oli tosi rasittava kuunnella. Ennen kuin se äijä lopetti puhumisen niin se sano, että on syntynyt kultalusikka suussa jos pääsee jatkamaan perheyritystä, ja voi kun siitä riitti juttua linja-autossa. Koko linja-auto oli täynnä niitä, jotka on syntyneet kultalusikka suussa, kun jatkavat sitten maatilaa ja näin. Teki mieli hihkasta, että meillä ei oo kotona maatilaa, eli en ole syntynyt kultalusikka suussa, ei ole yritystä jota jatkaisin. (Iskän yritystä ei lasketa, en usko, että sitä jatkan :D) Pojjaat oli vähän katkeria sille ukolle ku se sano niin, ja se ukko kuulosti vähän katkeralta niin sanoessaan. 

Onneksi päästiin siitä tapahtumasta eroon. Oli muuten viimenen kerta kun sellaiseen osallistun. Jos vaan saan kuulla mitä siellä tapahtuu niin menen vaikka juuri silloin Kiinaan tai jonnekin. Kirjastossakin kävin, joku pököpää oli lainannut juuri sen kirjan, joka on seuraavana tuossa Torakissa, eli piti valita jotain muuta. Kolme kirjaa lähti mukaan, niillä on sitten pärjättävä viikonloppu. Tai perjantai ja matkat. Kaupassakin kävin, enkä muistanut ostaa mehua ollenkaan. Onneksi se ei ole niin suuri harmi. Ja nyt minulla on tauko kemian opiskelusta. Jotenkin taas tuntuu liian turvalliselta tämä olo, joten kohta on lähdettävä taas kertaamaan. 40% on 1. Pelottavaa. Ja sitten jossain vaiheessa pitää pakatakin jotain mukaan. 

Ajatus

Tässä.

Väsyttää. 

Pitäisi mennä nukkumaan kun aamullakin oli vaikea herätä vaikka en valvonu kovin myöhään. 

Piti vain hieman leikkiä puhelin uudella päivityksellä.

Tai siis ihailla sitä. 

Ja nyt pitää sitten lukea kirja loppuu, että voin sen huomenna palauttaa.

Se on kyllä jo melkein lopussa. 

Meillä oli tänään 2 tuntia ruotsia. 

En muistanut yhtikäs mitään. 

Eikä se opettaja ole kiva. 

Tai no on se ihan ok, mutta en tiedä osaako se oikein opettaa. 

Meillä oli matikkaakin, se oli kivaa, ja se opettaja on kiva, kun siltä uskaltaa kysyä. 

Tänäänkin kysyin kahdesti ja kummallakin kerralla en ollut ajatellut loppuun. 

Minulla kyllä menee ikuisuus niiden laskujen laskemiseen kun kaikki pitää tarkastaa laskimella, kun päässälaskutaidot ei ole hyvät. 

Naurun voimalla eteenpäin :)

Nyt ei jotenkin taas ajatus luista ollenkaan. Tehtiin, tai yritettiin tehdä mallasohra parityötä, mutta se ei ihan onnistunu. Minulla se on jo valmis, siis ne minun osiot mutta Lauralla ei. Sain tungettua ne minun jutut siihen Seamkin mallipohjaan, se vaati keskittymistä, että sain ne siihen niinku kuuluukin, tosin me päätettiin muokata sitä sillälailla hienosti, että ne ei oo jokainen eri sivulla, kun siinä ohjeessa lukee, että työnpituus 3-4 sivua. Ja jos tehtäisi sillälailla, että ne jokainen kohta on omalla sivullaan niin se olis sellaiset 10 sivua pitkä. Joten kunhan kaikki kohdat on valmiina niin saadaan se kasattua sitten kunnolla. Sen pitää olla valmis ennen viikonloppua kun minä lähden sinne Raumalle niin sieltä käsin sitä on hieman hankala sitten kasata.

Tänään sain metsikön siihen metsikköraporttiin. Pitää tässä joskus lähteä sitä katsomaan. Kyllä ei yhtään innostaisi, mutta pakko. Olisin muuten käynyt jo nyt viikonloppuna, mutta kun olen siellä Nakin tykönä niin en pääse. Eikä kyllä pahemmin haittaakaan. Ehtii siellä käydä, tosin talvella ei sitten ole kiva, mutta talvi ei ole vielä tulossa. Saa nähdä osaanko sinne ollenkaan, hieman oli mielenkiintoiset ne ohjeet kyllä. Mutta eiköhän sinne selvitä mapsin avulla.

Tänään oli kyllä ihan kivaa koulussa, eikä ne kotieläintuotannon biologian ja kemian perusteet ollu niin kamalat. Se vaan kyllä johtu siitä, että minä kirjoittelin niitä muistiinpanoja, vaikka ne tulee moodleen, mutta jos en olisi tehnyt niin olisin ollu kuollu jo ekan tunnin puolessa välissä. Niistä muistiinpanoista tuli kyllä aika suttuset, kun oli kiire niitä kirjoittaa, kun ei se nainen odottanu, että on saanu valmiiksi kun ei siellä muut kirjoittanu. En tiedä millä ihmeellä ne pysyy niillä tunneilla hengissä. Tahdon voimalla varmaan. Mutta minä en siihen pysty.

Kuvia, kirjoja ja muuta

Katselin tuossa äsken 007 Quantum of Solacea. Mitä pidemmälle elokuva eteni sitä kummallisemmaksi kävi juoni. Mietinkin siinä, että onko tämä kenties jatko-osa kun en minä oikein pysynyt juonessa mukana. No päätin sitten avata wikipedia ja sieltä hieman tilannetta tarkistella ja ilmeisestikin kyseinen elokuva on jatko-osa edelliselle. Ilmankos olin hieman hukassa koko ajan. En sitten jatkanut sen elokuvan katsommista, sillä se tuntui hieman oudolta. Pitää odottaa, että saan ladattua sen edellisen osan, niin josko sitten siinä koko elokuvassa olisi jotain järkeä.

Minulla olisi kyllä muutamia muita elokuvia, jotka voisin katsoa, mutta en tiedä viitsinkö. Menee taas sitten niin myöhään, vaikka herätys onkin vasta 8 aikaan aamulla. Pitää nyt katsoa mitä sitä tekee kunhan saan ladattua nuo kuvat. Torrentti hieman hidastaa nettiä, niin menee vissiin hetki ennen kuin saan nuita kuvia tänne.

Kyllä taas pitää tämän bloggerin raastaa minun hermojani oikein kunnolla. No josko tästä tulisi jotain. Eipä kyllä näytä tulevan yhtikäs mitään. Voi miksi tämän pitää nyt olla niin hankalaa, miksi? Ehkä tästä selvitään tahdonvoimalla tai jollain vastaavalla.

Sen lisäksi, että olen tänään lukenut (yli puolet tuosta Sielunsyöjästä, Katoamisen luin jo eilen, Torakin merkin aloitan tänään) kävin pyöräilemässä. Ajoin vain sellaisen pikku lenkin kun oli niin kylmä, eikä minulla ollut kuin t-paita takin alla. Yhdessä vaiheessa minun ohitse ajoi auto, josta joku pikku poika piipitti polje. En meinannu edes tajuta mitä se sano ja sitten kun tajusin niin vaan nauratti se tilanne. Minipoika amisauton kyydissä, eikä edes kuulosta pojalta. Kyllä nauratti sen jälkeen. Näin saman auton sitten myöhemmin ja tällä kertaa kyydissä ei ollut naurettavaa pikkuamispoikaa, vaan toinen amispoika oli ihan yksinään. 

Loppumatkan kotiin ajoin isä+poika -yhdistelmän perässä. Se vaikutti hieman hassulta, kun näytti siltä, että vaikka isä polkee kuinka tiuhaan tahtiin ei pyörä liiku nopeampaa. Meinasin sillekin revetä nauramaan, mutta hillitsin itseni, sillä itsekseen naurava pyöräilijä saattaisi olla kummastuttava näky. 

Kemiaakin olen lukenut sen huomaa näistä kahdesta kuvasta (yllä ja alla). En minä kyllä noita kirjoja ole pahemmin tutkaillut, mutta ne on ollu henkisenä tukena. Itseasiassa yritin selvittää miten metallit ja puolimetallit sijoittuvat jaksolliseen järjestelmään, mutta ei näistä ollut mitään apua. Mutta tuosta kolmoskirjast on apua sitten reaktioyhtälöiden kirjoittamiseen. Sitä teen huomenna sitten kun enää en jaksa. Muutenkin tuntuu, että koko viikonloppu on mennyt punaiselle ristille. No ei voi mitään, on minulla vielä onneksi muutama päivä aikaa siihen kemian tenttiin. 

Olen minä kemian tunneillakin ollut ahkera, alla on siitä todiste. Paljon olen kirjoittanut kemiallisia kaavoja. Ja tuo oli vielä ihan kivaakin. Jahka minä tuon nyt muistaisin siinä tentissä niin kaikki menisi hyvin. En siis nuita kaavoja vaan kuinka ne olen tehnyt. 

Ja lopuksi on vielä tällainen kuva. Kyllä nyt ei onnistu kirjoittaminenkaan, eikä mikään. Sormet on koko ajan ihan väärässä paikassa, eikä kuvatkaan ole siellä missä niiden pitäisi olla. Vaivalla sain tuonkin kuvan tuohon ja välin noiden kuvien väliin. Tänään ei oli minun iltani. Taidan tästä siis siirtyä lukemaan kirjaa ja sitten vaikka nukkumaan.

Asunnosta ja päivästä

Kaipa se minunkin pitää tehdä postaus asumuksestani. Muistan hämärästi joskus kauan sitten luvanneeni Jennille, että teen sellaisen niin kai se lupaus on nyt pidettävä. Olisin toki voinut tehdä tämän jo aikaisemminkin, mutta en ole muistanut ja nyt kun Jenni näytti esimerkkiä niin äkkiäkös minä saan sellaisen kasaan. Olkoon tämä kertausta niille, jotka täällä ovat jo käyneet ja uuden oppimista niille, jotka ei täällä ole käyneet. (Nakille tiedoksi, että minä sitten odotan sinulta myös asuntopostausta :))) Ilkeää naurua)

Aloitetaan ulkoa. Tuo alaovi siis on E 36. Tämä kuva on otettu silloin kun ensimmäistä kertaa kävin täällä, joskus kesällä siis. Sen voi huomata vihreydestä, joka jo nyt on korvautunut keltaisella ja punaisella. Yläkerran asukkeja en ole nähnyt, kuin yhden yhden kerran ja sekin oli vain selkä, kun se tuolta hiippaili pois, kun olin lähdössä ulos. 

Tästä löytyy sitten meijän keittiö. Tämäkin kuva on otettu kesällä, joten kuvasta puuttuu minun vedenkeitin ja naapurin kahvinkeitin (ja tiskit :D). Huomatkaa kauniit verhot. Minun kaappit löytyy mikron ala- ja yläpuolelta. Jääkaapista näkyy lähinnä nuo oven kahvat, mutta siinä se on.

Sitten, tässä on minun oma eteiseni (kuvaa yhteisestä eteisestä ei ole, koska en ole ottanut, enkä nyt kehtaa mennä tuonne kuvailemaan kun en ole yksin täällä. Voitte kuvitella mielessänne neliön, niin pääsette aika lähelle). Se on pieni eteinen, mutta kyllä sinne mahtuu kenkiä. Tosin siinä voisi kyllä olla enemmän kuin tuo yksi naulakko, jossa minun takki, haalari ja kangaskassi nyt roikkuu. Yhteisessä eteisessä olisi kyllä isompi naulakko, mutta en halua jättää takkia sinne. Haalarin voisin kyllä sinne viedä, on se siellä ollut joskus, mutta taisin tuoda sen takaisin kun tarvitsin sitä koulussa. Ja tuo harmaa möhkäle on osa vaatekaappiani.

Vaatekaapit näkyy tuossa laidassa ja niiden vieressä on tämä kirjoituspöytä. Vastapäiseltä seinältä voitte bongata minun hienon kehitelmän, jossa korvakorut roikkuu. Siitä minun piti selittää enemmänkin tänään, mutta kun en tehnyt mitään radikaalia, niin en selitäkään. Jotenkin tuo vielä kaipaa hieman tuunausta, mutta se saa nyt olla noin kunnes keksin miten sitä muuttaisi. Paperilappu, jossa on pinkkiä siellä täällä on minun ensi viikon lukujärjestykseni. Julisteen alla on haamujengi ja samon haalarimerkki. Ja kuten voitte huomata, että Sieni ei ole enää lasipurkissa (jossa se tunsi olonsa varsin kotoisaksi!) vaan se roikkuu vaatenkaapin oven kahvassa. Ja edelleenkin varsin onnellisena.

Pahoittelen kuvan tummuutta, mutta salamalla otettu on vielä pahempi. Tuolla penkillä minä olen tänään istunut ja lukenut kirjaa ja välillä tuijotellut ikkunasta ulos, kun joku tien toisella puolella muuttaa. On hieman hankalaa kun on kaksi ikkunaa, mutta toisaalta on jotenkin valoisampaa. Yleensä minulla on kyllä tuon pienemmän ikkunan verho kiinni, että sieltä ei valoa tule, mutta kuitenkin. Minä siis asun tämän talon nurkassa, tai miten sen voisi sanoa. Tie tänne pihaan kulkee tuosta minun ikkunan alta. Eli minun luokse ei tulla salaa kylään, sillä näen kaiken. Paitsi jos tulee pyörällä toisesta suunnasta.

Tässä minä sitten nukun Nallukan kanssa. Ja mansikka-fleecepeiton. Yöpöydän alla olevassa korissa minulla on villasukkia. Lyhyellä seinällä on kuvia Tupunasta ja Figarosta. On siellä myös luontokuvia ja Urpån korttikin. Tuolla toisella seinällä on sitten kuvia reilimatkalta. Sen seinän takana on sitten minun kylppäri.

Ja tässä on sitten minun oma kylppäri. Keltainen suihkuverho on ruma, ja aion ostaa uuden kunhan vain sellaisen jostain löydän. Pesuaineet on piilossa verhon takana, jos joku ihmettelee, siellä on sellainen kori. Tuossa lämpökuivausjutussa on hyvä kuivattaa pyyhkeet ja vaatteet, jos ne kastuu. Varsin loistava keksintö.

Ei tämä nyt suuren suuri ole, mutta ihan hyvä. Varsinkin kun sen alkaa näyttämään jo minulta, eikä vain laatikolta.

Kaupassa sain taas tänään haahuilla ympäriinsä, kun en meinannut löytää kaikkea mitä piti ostaa. Kipittelin vain ostoskorin kanssa samoja hyllyjä uudestaan ja uudestaan. Käsikin melkein kuoli siinä hommassa, maitopurkit on yllättävän painavia kapistuksia. En kyllä ole yhtään varma, miksi ostin kaksi maitopurkkia, mutta ehkä se selviää minulle vielä joskus. No toisaalta ei tarvitse sitten heti ensi viikon alussa juosta kauppaan maitoa hakemaa. Mutta toisaalta sitten pelottaa, että se toinen purkki ehtii pilaantua ennen kuin saan sen juotua. Mutta sitä ei kyllä kannattaisi pelätä, ehdin kuitenkin juoda sen, varsinkin kun ostin taas teetä.

Kaupasta kun olin kotiutunut niin en ehtinyt edes kunnolla tänne kun tajusin, että kirjastossa pitää käydä kun en kuitenkaan selviä puolikkaalla kirjalla koko viikonloppua. Äkkiä siis netistä katsomaan, että kuinka kauan kirjasto on tänään auki. Se oli kyllä kolmeen asti, mutta päätin lähteä heti sinne. Enkä tietenkään muistanut ottaa lapasia mukaan. Oli hieman tuskaa ajella pyörällä ilman lapasia, mutta selvisin hengissä. Ja kotimatkalla meinasin kaatua, kun ajoin väärällä puolen tietä ja sitten sillalta tuli auto ja minä väistin liian reunaan, joten tein enemmän tai vähemmän onnistuneen väistöliikkeen. Ties mitä se vieressä pönöttänyt autoilija mietti, mutta minä hyppäsin uudestaan pyörän selkään ja ajoin kotiin. Tosin olen tullut vainoharhaiseksi jalkakäytävien kiveyksistä kun kerran meinasin kaatua sellaiseen kun se oli liukas ja rengas luisti sen päällä. Siksi en enää tykkää ajaa niiden yli, mutta joissain kohdissa on ihan pakko.

Aurinko tuolla yrittää houkutella ulos, mutta en jaksa lähteä. Jäädyn sinne kuitenkin. Huomenna pitää käväistä jossakin pyörällä sitten. Tänään ei muuten olekaan satanut vettä ollenkaan, niin se sataaa varmaan huomenna, vesittäen näin suunnitelmani. No sen näkee sitten huomenna sataako vai paistaako. Toivottavasti paistaa, ei täällä sisällä jaksa olla koko päivää.

Hyvä paha luontoäiti

Minä odotan vieläkin sitä sadetta. Mutta sitä ei vain näy. Hassu juttu. No joo, ei sillä kovin paljoa ole väliä vaikka tänään ei satanutkaan kaatamalla, sillä eilen illalla satoi. Ja josko se huomenna sitten paikkaisi tämän päivän erheen ja sataisi sitten kaatamalla koko päivän. Mutta minun täytyy uhrata sadetta ja käydä huomenna kaupassa. Mietin, että olisiko pitänyt käydä tänään, mutta päätin, että vasta huomenna sitten.

Aiemmin tuossa illalla, ikkunan ohitse ajoi jäätelöauto! En suotta säikähtänyt kun se ajeli ohitse, eikä kyllä edes pysähtynyt, ajoi vain ja soitteli iloista tunnusmusiikkiaan.

Katsoin äsken Tiedon (Knowing). Loppu oli edelleenkin yhtä outo kuin ensimmäisellä kerralla kun sen näin. Taisi vielä olla Jennin luona, jossa sen katsoin. Ja vieläkään en täysin ymmärrä niiden kivien merkitystä. En sitten millään. Kaipa niillä on joku hieno merkitys, mutta minulle se ei aukea. Kuten se Knight and Day. Minä en vaan ymmärrä tuota leffan nimeä. Ehkä tajuan sen alitajuisesti, mutta sitten muuten se jää hieman pimentoon. En kyllä edes muista enää mitä siinä tapahtui.

Aina kun istun tässä sängyllä näin, niinkuin nyt istun, niin minulla rupeaa koskemaan samaan kohtaan selässä, eikä se sitten lähde millään pois se kipu. Ei sitten millään. Viimeksi koitin venyttää vaikka mihinkä suuntaan eikä auttanut. Eikä asennon vaihtokaan auta, kokeiltu on. Toisaalta ei tässä muutenkaan ole hyvä istua, kun persaus puutuu.

Onpas täällä taas sekaista. Pimeässä sitä ei huomaa, mutta kun laittaa valot niin sen huomaa. Loogista, eikö? Pitää huomenna siivoilla taasen. Onneksi ei ole vielä sellaista kaaosta kuin yleensä minun huoneessa. Jotenkin olen saanut pidettyä edes jonkinlaista järjestystä yllä.

Sain tänään äitin lähettämät naulat. Ja sain todeta, että ne on hieman liian pitkiä. Mutta minä keksin siihenkin pulmaan ratkaisun, josta kuulette lisää huomenna jos se onnistuu. :) Sain myös sen Akun, joka oli mennyt kotiin. Ihmettelen sitä suuresti miksi se sinne oli mennyt. No josko se ensi viikolla tulisi tänne suoraan, kun kerran tein sen osoitteenmuutosilmoituksen sinne Sanoma Magazinesille, tai jonnekin tuollaiseen.

Voihan kukkakaali

Voi luoja miten vihaankaan tiedonhankinnan tunteja ja tuota tehtävää, mikä kulkee nimellä tehtäväpaketti 1. Minä en sitten ilmeisestikään osaa käyttää Plaria (seamkin kirjaston hakuohjelma), kun en minä sillä löydä mitään vastauksia niihin tehtäviin, vaikka teen kaikki ihan samalla lailla kuin silloin tunnilla se opettaja näytti. Argh. Minä en vaan jaksa tehdä niitä. Pitää tehdä ne viikonloppuna, niin sitten olisi melkein kaikki rästityöt tehty. Niitä tulee kyllä lisää.

Voi hiivatti, että minua otti tänään päähän se kun yksi tyttö minun ryhmästä valitti, että koko ajan tulee kaikkia tehtäviä ja sellasia. Hiivatti sentään, että jos tekisit ne ajallaan niin ne ei kasautuisi. Tänäänkin meijän piti tehdä sen tytön ja yhden toisen tytön kanssa sitä kemian työraporttia, mutta ketkä kaksi ilmestyivätkin vasta metsänhoidon tunneille? Ei me saada sitä koskaan tehtyä. Voi hiivatin pirskatti. Ne on ihan mukavia ihmisinä, mutta opiskelijatovereina sitten vähän sellasia, että eih. Ja sitä toista on hieman vaikea kuvitella agrologiksi. Kai se on tehtävä sitäkin tehtävää yksikseen ja katsoa sitten mitä ne muut meinas. Harmi vaan, että en oikein osaa tehdä sitä yksin, mutta voi olla, että niistä kahdesta ei ole mitään hyötyä.

Tänään opin käyttämään raivaussahaa. Se ei ole niin vaikeaa kuin luulisi. Tosin en ole luullutkaan sitä vaikeaksi puuhaksi, ainakaan kovin. Ennen kuin edes nähtiin koko raivaussahaa, niin käytiin tekemässä taimikko inventointia. Se oli ihan kivaa, kun oli kiva ryhmä. Minussa on kuulemma sihteeriainesta :) Olen ilmeisestikin väärällä alalla. Toivottavasti en, sillä aikomukseni oli käydä tätä neljä vuotta ja katsoa sitten mitä tapahtuu.

Meillä on ensi viikon torstaina kemian tentti ja minä olen taas ihan hukassa. Aivot on vissiin ihan ylikuormittuneet kaikesta tästä uudesta tiedosta, mikä pitää tietää ja näin. No viikonloppuna aikomuksena on lukea ja kerrata. Ja kyllä minä niitä osaan jos vaan muistan ajatella ja pysyä rauhallisena, ajattelu nyt lähinnä se tärkein osa.

Taas pitää kirjoittaa lista siitä mitä pitää muistaa tuoda kotoa tänne sitten syyslomalla. Toivottavasti siitä ei tule pitkää sillä ei tänne nyt kovin paljoa tavaraa mahdu enää. Tosin tuo valkoinen lipasto on itseasiassa ihan tyhjä. No ei ihan, mutta suurin osa laatikoista on tyhjiä. Eli sinne mahtuu vaikkas mitä.

Mutta nyt menen hakemaan iltapalaa, hejsan!

Oivaltamista

Tänään oli äärimmäisen jännittävä päivä kun koko Seamkin rehtori kävi tervehtimässä meitä. Tämän takia Imolle saapuivat myös Tuomarniemen metsäinsinööriopiskelijat. Siinä kun se juttu alko, niin katoin, ettäs ketäs nämä nyt sitten on kun on ihan tuntematonta porukkaa ja kohta selvisi, että ne on meijän vieraita Ähtäristä (Tuomarniemeltä siis). Minulla oli hieman paineita, kun minun viereen tuli istumaan sitten meijän rehtori (maa- ja metsätalouden yksikön). No eipä se kyllä niin kauheaa ollut, en vain kehdannut kelloa tiirata pahemmin. :) Ja huomasin, että silläkin on samanlainen puhelin kuin minulla..

Koska se sama mies piti sitten opettajille kanssa jonkun tervehdyspuheen, minkä lie, niin meille lankesi vapaatunti, joka kului rattoisasti tutkiskellen viljavuuskarttoja. Ja minä sain ne kaikki kohdat jopa oikein! Saatte olla ylpeitä minusta, ensimmäistä kertaa näen edes koko kartan tai niitä merkkejä ja heti menee oikein. Nyt ne vielä pitäisi osata ulkoa. Ja ensi vuonna tai nyt keväällä, en muista, meijän pitäisi osata maalajien lyhenteet. Pitäisi siis tietää kun jossain paperissa lukee HHt, että kyseessä on hieno hieta tai jos jossain on erm, että se tarkoittaa erittäin runsasmultaista. No nuo on suht helppoja ja loogisia, ainakin osa. Mutta jos ajatellaan sitten niitä hienoja metsäjuttuja, jotka pitää osata. Niillä ei ole mitään ymmärrettävää logiikkaa kun en puhu latinaa. Tulisiko teille mieleen lyhenteestä GOMT kurjenpolvikäenkaalimustikkatyyppi? Juu, ei  minullekaan tullut.

Ja tänään minä tajusin kuinka kemiallisessa reaktiossa syntyy uusia aineita! Ei kun ei. Sen olen jo tiennyt, mutta tajusin kuinka niitä muodostetaan jos sinulle annetaan kaksi ainetta, jotka reagoivat keskenään, niin mitkä aineet muodostavat sitten ne kaksi uutta ainetta. Kyllähän minä lukiossa sitä kemiaa luin, mutta nyt vasta tajusin :) Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja ai, että minä vihaan reaktioyhtälöiden tasapainottamista, olen aina ihan hukassa, mutta nyt keksin suhteellisen hyvän keinon niiden lukujen selvittämiseen, se vaan vie hieman aikaa, kun minun pitää piirtää se sillälailla hienosti. Saanpahan selvitettyä sitten ne kertoimet. Tänään kemian tunnilla jaettiin monisteita, enkä minä saanut yhtäkään jaettua monistetta, kun eräät päättivät olla fiksuja ja ottaa yhdelle poissa olevalle tyypille ne monisteet, joten minulle ei jäänyt yhtään. Onneksi sillä opettajalla oli niitä vielä yhdet kappaleet lisää niin minäkin sain. Olisivat nyt edes sanoneet sille opettajalle, että ottavat sille yhdellekin, kun se opettaja laski niiden monisteiden määrän sen perusteella kuinka monta henkilöä luokassa istui.

Arvatkaapa mitä? Minun Aku Ankkani on Suovanlahdessa. Kyllä, se oli mennyt kotiinkotiin, vaikka tähän asti Viitasaaren posti on iskenyt siihen sellaisen ruman lappusen, jossa on minun uusi osoitteeni ja se on tullut sitten torstaina tänne. Mutta nyt se meni ihan kotiin. Voi hyvänen aika. Teinköhän minä jotenkin väärin sen osoitteenmuutoksen kun se ei ole päivittynyt mihinkään paikkaa. Hesari nyt tulee tänne, kun laitoin sinne sähköpostilla uuden osoitteen. Onneksi äiti lupasi laittaa sen Akun postissa minulle, samalla kun laittaa muutaman naulan.

Löysin nimittäin eilen illalla tuolta katon rajasta naulan reiän ja koska se reikä on jo siellä, niin ajattelin, että on ihan sallittua käyttää sitä hyväkseen. Mutta minä menin heittämään ainoan naulan, joka tänne oli kulkeutunut, roskiin. Hyvä minä. Äiti vähän nauro kun minä soitin sille ja pyysin laittamaan pari naulaa minulle postissa. Ja löysin tuolta toisenkin reiän, että siihenkin saan asennettua jotain hienoa. Nyt pitää vaan punoa klemmareista sellainen hieno juttu, että saan korvikset siihen roikkumaan ja näkyville. Enää pitäisi keksiä kaulakoruteline, niin kaikki olisi hyvin. Minä olen muuten kadottanut yhden kaulakorun. En löydä sitä mistään ja olen ihan varma, että olen sen ottanut tänne mukaan ja, että olen jopa sitä täällä pitänyt. Ehkä se löytyy jostain yllättävästä paikasta. Toivotaan sillä se oli minun onnea tuova koru.

Höpisin ensimmäisessä kappaleessa puhelimesta. Meijän rehtorilla on siis samanlainen, eikä ihmekään onhan E7 luotu yrityskäyttöön. Mutta minäkin olen oppinut sitä käyttämään hyväkseni. On nimittäin todella kätevää kirjoittaa siihen lukujärjestys kun näkee sen puhelimesta suoraan eikä tarvitse kaivaa mitään kalenteria tai lukujärjestystä esille. Ja koska saan siihen eri kalentereita, niin voin tunkea kaikki tenttipäivät, palautuspäivät yms. sinne ja ne näkyy kalenterissa aina eri värillä sitten. Olen ovela, tiedän.

Mutta nyt katson sen Good Wifen jakson mitä en eilen kerinnyt katsomaan ja sen jälkeen kirjaan loppuviikon lukkarin puhelimeen kun en ole sitä vielä tehnyt. Adios!

Maanäytteiden tutkimista ja muuta kivaa

Tänään oli kiva päivä koulussa kun tutkittiin koko päivä maanäytteitä. Se oli kivaa. Kemian työpuoli on aina ollu paljon hauskempaa kuin teoriapuoli. Tosin näin on joka aineessa. (Kuvitelkaa konehuoltoa teoriassa.. ARGH!) Ja se meijän kemian opettajakin on tosi kiva, sitä kuuntelee ihan mielellään vaikka se selittääkin niitä teoriajuttuja ja näin. Eikä se niitä koko ajan selitä, kyllä se muustakin puhuu ja vastailee kysymyksiin jos joku kysyy ja näin. Tänäänkin se kerto esimerkin siitä mitä tapahtuu jos rikkihappoa tippuu iholle. Se sen kertomus ei ollu kyllä kovin kiva. Siitä oli kai ollu uutisissakin jotain juttua, kun se joku oli heittänyt tyttöystävänsä päälle rikkihappoa. Kivasti se aine syövyttää.

Meijän piti katsoa mikä meijän maanäytteen fosforipitoisuus on. Meillä oli sellanen uuteliuos, johon piti laittaa tietyssä järjestyksessä aineita, viimeisenä piti laittaa sinne astiaan tinokloridia, jonka piti värjätä se neste siniseksi, sen mukaan kuinka fosforipitoista se liuos oli. Minun ryhmä oli ekana ja meijän liuoksesta tuli vihreää, kuten kahdesta seuraavastakin, viimenen ryhmä sai sinisen vivahteen sinne liuokseensa. Ja koelious sai kanssa sellasen vihreän sävyn. Edes se opettaja ei tiennyt miksi niistä tuli vihreitä. Ei se kyllä haitannu sitä koetta sitten, kun pystyttiin kuitenkin mittaamaan se fosforipitoisuus (olikohan se edes fosforipitoisuus mitä me mitattiin..?) sellasella hienolla laitteella.

Meijän olis pitänyt vielä jäädä koululle tekemään sitä työraportti, kirjoittaa ne tulokset ylös, mutta minun ryhmä lähti livohkaan kun kahden ihmisen piti lähteä Seinäjoelle hakemaan naamiaisasuja huomisiin kaatoihin.  Niinpä minäkin olin täällä jo puoli yhden aikaan keittämässä hernekeittoa. Toivottavasti me muistetaan sitten torstaina, jolloin meijän on määrä tehdä sitä selostusta, että mitä ollaan tehty ja mitä tuloksia ollaan saatu.

Kävin tänään kirjastossa lainaamassa peräti kolme kirjaa. Ennen vanhaan sellainen ei olisi tullut edes kysymykseenkään, kun pelkäsin, että en saa luettua niitä kuukaudessa, eikä sitten kyllä ollu kiirekään sen lukemisen kanssa, kun tiesi, että hyvin ehtii lukea kirjan ja palauttaa sen. Mutta nyt kun on ihan liikaa aikaa, niin voi lainata kirjoja vaikka kuinka paljon kerralla ja varmasti (toivottavasti) ehtii ne lukea kuukaudessa. Nytkin voisin olla lukemassa kirjaa, mutta en ole. Kohta kuitenkin olen. Sitten suunnittelin, että yhdeksän maissa, vähän ennen katson ruudusta eilisen Good Wifen ja sen jälkeen luen vähän ja rupean nukkumaan.

Mää painoin vahingossa jotain nappia ja tuohon pomppas sellanen hieno valikko-juttu. Se oli hassua.

Eilen tiirasin jotain vanhoja monisteita joita löysin, ja siellä välissä sitten oli sellanen arkki, johon olin harjotellu matikan laskuja sitä puutarhakoetta varten. En voinu muutako tuijottaa sitä paperia ja ihmetellä mistä ihmeestä olin repässy siihen sellasen ihme kaavan.

x*1,50+(200-x)*0,50-200*1-10 suurempi tai yhtä suuri kuin 50

En minä itse koskaan tuollaisia kaavoja ole osannut kehitellä, en unissanikaan ja silti tuo on tuossa paperissa. Olen kyllä varmaan kopioinut sen suoraan sieltä vastausosiosta. Siis ei hyvänen aika. Ja kaiken huippu on vielä se, että olen sen ratkaissutkin ja vieläpä oikein. Eli olen kyllä kopioinut sen suoraan sieltä paperista. Seuraavan tehtävän kyllä olen varmaankin itse tehnyt, koska se ei vaatinut kovin paljoa ajattelu työtä. Jotenkin tuollaiset käytännön esimerkit on helpompi pukea kaavoiksi kuin jotkut muut. Esim. tuo yllä oleva kaava kuvastaa, muistaakseni, sitä kuinka paljon torilla myytiin ruusuja tms. 

Miksi viikolla ei tule Muumeja? Tänään olisi ollut niin kiva kattoa Muumeja kun söin hernekeittoa. Mutta eih, ei ollut uusia jaksoja areenassa. Katsoin sitten Suomen huippumalli haussa eilisen jakson. Nuo tuollaisiet reality-ohjelmat on kyllä sellasia, että ihan veri kiehuu kun niitä kahtoo. Aina löytyy joku sellanen tyyppi, että tekis mieli sitä mennä vähän ojentelemaan. Huippiksessakin on yksi tumma ihoinen tyyppi, joka sano, että ihmiset on saanu positiivistä energiaa sen iloisuudesta ja pirteydestä ja sen muutenkin positiivisestä asenteesta. Ja tuon se sano juuri sen jälkeen kun se oli valittanut sitä, että se hukkuu L-kokoiseen paitaan ja että se on malli. Ei kyllä kovin pirteältä, iloiselta ja muutenkaan positiiviseltä kuulostanut. Eikä kyllä kuulostanut koko jakson aikana. Sitten siellä kaikilla tytöillä ei oikein leikannu kun itse Nigel Parker tuli niitä kuvaamaan. Ne ei siis tunnistanut sitä. Ja minäkin sen tunnistan vaan sen takia, että olen seurannut Amerikan huippista. En ole kyllä pahemmin muualla siihen mieheen törmänny. 

Ja tähän loppuun vielä filosofinen kysymys: miksi minä menin ostamaan moniviljaleipää, kun se ei ole hyvää? 

Hih :)

Oli ihan mukava päivä koulussa, ainakin siihen asti kunnes minun piti harjoitella peruuttamista traktorilla. Hiivatti vie, se ei minulta koskaan tule onnistumaan. Tai no. Kyllä se varmaan tulee jos saan sitä rauhassa harjoitella eikä  ole kiire. Tai kahdeksaa muuta ihmistä vieressä tuijottamassa. Sitten se ajaminen oli ihan kivaa, kun siellä tunnilla ei ollut enää ketään muuta kuin minä ja se opettaja. Muutaman kerran piti aina oikaista kun yritin saada sen kärryn yhteen väliin, mutta ei se nyt kerralla aina mene. Vielä ei kyllä minulle näyttö tule kyseeseenkään, ehkä miljoonan vuoden päästä. 

Sitten kun myö lopetettiin niin se opettaja sano, että sinä voitkin sitten ajaa sen traktorin tuonne halliin. Siitä kehkeytyikin hieno väittely joka meni suurin piirtein näin: "Ei" "Kyllä" "Ei" "Kyllä" "Ei" "Kyllä, rohkeasti vain. Minä meen sinne ovelle neuvomaan". Saatte arvata kuka sanoi mitäkin. Ja kyllä, minä ajoin sen traktorin sinne halliin. Ei siinä mitään jos minulla on alla vain pelkkä traktori, ei peräkärryä, ei lanaa, ei mitään millä voi aiheuttaa vahinkoa. 

Hieman kyllä masentaa nyt tuo tunnin loppu. Enkä minä ole kyllä vielä saanut kertaakaan kokeilla sitä miten se lana sinne traktoriin perään laitetaan, eikä minulla ole hajua kuinka monta tuntia meillä vielä on. Ehkä minulla on vielä toivoa, toivottavasti. 

Onneksi minua piristi se kun katselin miten Laura leipo niitä muffineja ja muutenkin loppupäivä oli parempi. Eikä tuo nyt maailman loppu vielä ole, mutta vielä jossain vaiheessa kuitenkin on. No jos minä sen nyt vaikka unohtaisin. Ja paljon piristi myös se, että sai kuunnella hyvää musiikkia, siksi voi sanoa, että väsynyt mutta suht onnellinen. :) 

Huomenna meillä on koko päivä kemiaa, eikä minua haittaa yhtään! Odotan ihan innoissani, että saan laskeskella kaikkea kivaa ja tutkia niitä meidän viimeksi ottamia maanäytteitä. En kyllä tiijä lasketaanko me mitään huomenna, mutta jotain kivaa kuitenkin tehdään. Koko päivä. Päästään ehkä aikasemmin jos ei pidetä niin paljon kahvitaukoja ja ollaan ahkeria. 

Vielä jaksaa aurinko paistaa

Minä kävin tänään ulkona kävelemässä, en pyöräilemässä, vaan kävelemässä. Ja vielä kameran kanssa. Ensin kuitenkin leikin vähän aikaa kameran kanssa täällä sisällä.


Tässä ensimmäisessä kuvassa on vasemmalta oikealle lueteltuna ovat Milli, Pörrö, Figaro ja Tupuna. Tupunalla on kravaatti ja Pörröllä rusetin tapainen. Laitoin nuo kaulajutut niille joskus jouluna, enkä ole viitsinyt ottaa niitä pois, kun sitten ne olis hassun näköisiä. Figaro on vielä ihan vauva :)


Tässä kuvassa on euron kolikko, sain sen meijän koulun ruokalasta. Tietääkö kukaan minkä maalainen tai miksi tuo kolikko on tuollainen? Se on kyllä aikas hieno.


Kylläpä minulla on sitten puhdas ikkuna.. Voivoi. Sille ei kyllä voi mitään kun ei minulla ole mitään millä sen voisi putsata. Minun salaattikin on enemmän tai vähemmän hengissä vielä. En tiedä mitä tehdä sille, kun ei se näytä kuolevalta eikä kyllä pahemmin kovin elävältäkään, mutta silti haluaisin antaa sille mahdollisuuden. Vettäkään se ei ole saanut moneen päivään. Minä jouduin tänä aamuna heittämään jääkaapista minun toisen salaatin pois kun se nahistui. Pitäisiköhän salaattia pitää pöydällä lämpöisessä eikä jääkaapissa kylmässä? Hmm. Pitää ensi kerralla katsoa siitä paketista. Tosin luulen, että onnistuin vain valitsemaan huonon salaatin. Niitä oli siellä kaupassa paljon ja ne kaikki oli sellasessa sumpussa, niin mistä minä olisin voinut tietää, että juuri se yksilö jonka minä otin on huono. Yritin kyllä katsoa, että onko se hyvä vai ei, ja kaupassa se näytti hyvältä.


Tässä on sitten kuva siitä hirttomuistomerkistä. Sisältä päin siis. Minäkin voisin ottaa tuollaisen kattoikkunan, se on hieno. Oli tuossa sellainen taulukin missä selitettiin paljon asiaa, mutta en minä muista enää mitä siinä luki. Olisi varmaan pitänyt ottaa siitä taulusta kuva.


Silloin kun on kaukana kotoa ja näkee jotain tuttua ja turvallista, niin siitä tulee hyvä olo ja rupeaa hymyilyttämään. Vaikka se olisi tuollainen tilausliikenteen bussi, joka kyljessä lukee Viitasaari. Se on kuitenkin jossain elämänsä vaiheessa käynyt Viitasaarella. Teki mieli mennä kysymään siltä kuskilta, että onkos tämä bussi tullut ihan Viitasaarelta asti, mutta en sitten kehdannut.

Raivaajapatsas pönöttää melkein tuon hirttomuistomerkin vieressä. Löysin netistä tälläisen infon tähän ja siihen hirttomuistomerkkiin. Samaa tekstiä ei kuitenkaan ollut siellä muistomerkillä, se oli erilainen.


Tässä on sitten Ylä-Laurokselan talomuseo. Hassua kun tuon edessä olevan rakennuksen toisella puolella oleva portti on lukossa, mutta tässä kohdassa ei ole porttia ollenkaan. Talomuseoita on kyllä nähty jo muutama, joten tuskin se tämä niistä pahemmin sitten eroaa.

Ja sitten lopuksi olen minä. Kuka tietää mikä joki on kyseessä? :)

Tekstiä vain

Tänään piti käydä kirjastossa, mutta kuinkas sitten kävikään? No en käynyt koska vähän väliä sato vettä, joten päätin ruveta katsomaan leffaa ja sen parissa kulutin pari viimeistä tuntia. Nyt hieman harmittaa, kun ei kirjastossa käynyt. Maanantaina viimeistään on pakko käydä, olen taas viikon ollut ilman kirjaa. Hesariakaan ei aina jaksa lukea kun ei siinä ole pahemmin mitään kiinnostavaa.

Tänään olen yrittänyt olla ahkera. Minä jopa siivosin. Minulla ei ole imuria niin pystyin vain lakaisemaan lattiat harjalla, jonka pölläsin tuolta eteisen siivouskomerosta, kenen se sitten lieneekään. Paljon oli pölyä ja hiekkaa. Mutta nyt on vähän siistinpää, ei ole esim. koivun lehtiä tuossa minun pikku eteisessä.

Kaikki muut tuolla ulkona käppäilee ja minä vaan istun sisällä. Ei kyllä nyt juuri tee mieli yhtään ulos, kun siellä on niin kylmän oloista. Minulla on nytkin villasukat jalassa ja tekisi mieli vain kaivautua peiton alle kirjan kanssa, jota minulla kyllä ei ole. Viime yönäkin minulla oli tavallisen peiton lisäksi fleecepeitto päällä, eikä ollut yhtään kylmä.

Pitäisi varmaan vaihtaa kansiota (siis sitä missä pidän kaikki koulujutut ja raahaan mukanani) kun se tuntuu jo nyt aika täydeltä. En usko, että siihen mahtuu kaikki tämän vuoden jutut. Onneksi minulla on kyllä toinenkin kansio, mutta voisin oikeastaan vaihtaa koko kansion. Se toinen olisi hienonpikin, sellainen violetti missä on sellanen hieno kukka. Plus se on isompi. No josko sitä jossain vaiheessa innostuu tekemään noita koulujuttuja (viimeistään huomenna), niin vaihtaa sitten sen kansion.

Oi, tuo pappa on niin suloinen kun se vie rollaattorinsa lenkille. Se kävelee sen vieressä ja taluttaa sitä. :)

Minä mietin joskus (kuten nyt), että tajuaako kaikki täällä, että minä ja Laura yritetään kierrättää? Meillä on tölkit, maitopurkit ja nyt bio erikseen. Silti ihmiset tunkee niitä kaikkia samaan. Olen myös miettinyt sitä, että viekö kukaan muu täällä roskia kuin minä ja Laura? Tämä tuntuu olevan soluasuntojen huono puoli. Varsinkin jos yksi asukkaista tuntuu pelkäävän kaikkia muita. Huono homma.

Tämä seinä johon nojaan on tajuttoman kylmä! Selkä on jäässä jo parin minuutin kuluttua. Onneksi minulla on fleecepeitto, jonka voi laittaa seinän ja selän väliin.

Täällä lentelee joku ihme öttiäinen. Se näyttää hieman itikalta. Viime viikolla valitin Nakille, että joku lentopaska öttiäinen ahdistelee minua. Minä tapoin sen talouspaperirullalla tuonne työpöydän viereen. Illalla kun menin nukkumaan niin joko se sama lentopaska tai sitten sen kaksoiveli tuli ahdistelemaan minua tähän sängyn viereen! Lentopaskat näyttivät ylisuurilta itikoitla. Ja nyt tuolla ensimäiselle ötille tuli kaveri. Mistä hitosta niitä tulee, pitääkö tässä kutsua tuholaistorjujat paikalle?

21:01

Tänään oli kyllä niin turhat tiedonhankinnan tunnit, että huhhuh. Meidän oli tarkoitus tehdä sitä kasviorientaation parityötä. No minä en ainakaan sitä tehnyt kun en löytänyt siitä koneesti muistitikulle paikkaa. Ehkä siellä koneen takana olisi jonkinlainen ollut, mutta en jaksanut etsiä ja annoin olla. Ensimmäisellä tunnilla minä pompin vaan netissä ja toisella tunnilla juttelin Jennin kanssa galleriassa. Se oli tosin vähän hankalaa kun se opettaja kävi aina välillä katselemassa, että mistäs myö tehdään. Yhtään epäilyttää ei ollut se, että kun opettaja oli siellä edessä niin minä kirjoitin koko ajan ja sitten kun se tuli sinne taakse niin minä vain luin niitä juttuja. Ja sitten toisen tunnin päätteeksi opettaja sano, että eiköhän nämä tunnit ole pulkassa. Hyvä, että se sen kerkes sanoa kun luokasta oli ulkona pojat ja minä. En yhtään ollut innokas pääsemään pois siltä tunnilta :)

Äsken kattoin Slummien miljonäärin. No. Se oli sellanen leffa ja se kirja on sellanen kirja. Kirja oli parempi kun siinä pysyy perässä, tuossa leffassa ne hieman pomppi ja näin. Tulipahan katsottua.

Kohta, kunhan tämä on valmis niin voisi hakea tuon Mixin ja tehdä sen ristikon siitä. Ilman konetta en selviä siitä kun en tiedä kaikkia vastauksia.

Huomenna pitää mennä käymään kirjastossa, kun minulla ei taasen ole mitään lukemista. Pitää ensin kyllä ottaa selvää mitä kirjoja siellä on, kun siellä on niin paljon niitä, että sieltä on vaikea löytää mitään.

Aaa, nyt tuntuu tämä kirjoittaminen taas hankalalta (en siis osaa kirjoittaa enää tällä näppikselle) niin on pakko lopettaa, ettei ihan turhaudu. Jos minä huomenna sitten runoilen kaikkea kivaa kaikkien iloksi. Hej!

Öitä!

Käy toki lukemassa tämä. Nyt kyllä väsyttää sen verran, että tämä tyttö menee nukkumaan. Näistä tällaisista postauksista tulee aina hienoja, kun ei keksi mitä kirjottaisi nopeasti. No ehkä minä vielä joku päivä keksin, mutta se päivä ei ole tänään. 

Hyvää yötä ystävät kalliit! 

1,2,3,4,5,6&7

Aamulla tuo lintunen oli kylvyssä vesilammikossa. Se oli niin koomisen näkönen, että oli pakko ottaa siitä kuva, kun ei ollut kiirettä kouluun kun mentiin Sinin kyydillä.

 

Koulun jälkeen kun olin tehnyt läksyt, niin päätin ruveta leikkimään kameralla ja kameranjalalla. Koska en ulos viitsinyt mennä niin kuvauskohteita saivat toimia ikkunasta näkyvät kohteet. 

No tätä nyt ei ole otettu jalan kanssa eikä ulkoa vaan vessasta missä nuo roikkuu seinällä. 

Minun salaattini ei oikein ota kasvaakseen. Juuret ovat valopakoisia, mutta tämän herran juuret ovat valossa. Ei se kyllä vielä kuollut ole, mutta ei se kyllä noin vihriältä näytä, kuva huijaa kun siinä on käytetty salamaa.

Tämän päivän saldo

matematiinkan perusteita ja todellakin perusteita: a+b=c, a on yhteenlaskettava b on yhteenlaskettava c on summa.. Samalla tavoin selitettiin erotus, tulo ja osamäärä. Opettaja perusteli sillä, että joku ei välttämättä näitä osaa, kaikki kyllä näyttivät siltä, että nämä jo luonnistuu. Sitten oli merkkisääntöjä, no se oli ihan hyvä, että kertasi, ainakin minun mielestä kun en ikinä oo varma tuleeko miinus vai plussa sinne väliin sulkeitten jälkeen.

terveysliikunnassa me tutkittiin ensin suunnitusmerkkejä tai niitä juttuja siinä kartalla ja sitten otettiin suuntaan kompassilla. Se meni sinänsä ihan hyvin, mutta olin vaan menossa toisia vastaan kun ne oli menossa oikeaan suuntaan. Onneksi se opettaja ja yksi poika neuvo miten sen kompassin pitää siinä kartalla olla. Ja sitten me pelattiin sählyä, enkä tiedä oliko minulla edes oikean kätinen mailakaan..

tietotekniikassa opiskeltiin käyttämään Wordia. Kyllä oli ihan turhaa sekin, kun suurinpiirtein osasi käyttää sitä, ei tainnu tulla yhtään uutta juttua vastaan jota en olisi jo jollain tavalla käyttänyt. No se opettaja ei kyllä ollut tietotekniikan opettaja, että sen takia ei käsitelty mitään tietokoneiden sielunelämästä. 

sateessa pyörällä ajaminen kotiin ei ole kovin kivaa varsinkin kun juuri kuivuneet vaatteet kastuu uudelleen (aamulla alkoi satamaan kun poljin kouluun). Hengissä kuitenkin selvisin, vaikka välillä tuntuikin, että ei tästä tule yhtikäs mitään. 

 koulun jälkeen juttelin serkun kanssa mesessä ja tein läksyjä siinä samalla. Tuskailin myös ammatillisen kasvuntehtävän kanssa, joka minun piti saada tänään valmiiksi kun huomenna on Imon bileet artissa ja siellä varmaan pitää jossain vaiheessa vierailla. No ehkä saan sen valmiiksi huomenna ennen kuin piipahdan artissa, jos nyt siellä piipahdan. Olen kyllä tosi huono verkostoitumaan.. 

ja taas minä vain selitän koulusta tänne, mutta ei minulla kyllä muutakaan ole, joskus voisi lähteä ulos kuvia ottamaan, mutta nyt ei voi  kun a) on pimeää ja b) sataa vettä, ←!!!! ei kiitos uutta kameraa

Paluu arkeen

Huomasin aamulla kun seisottiin Lauran kanssa aulassa ja odoteltiin tunnin alkua, että oikeastaan on ihan mukava palata kouluun, vaikka kaikki ovatkin vielä vieraita minulle. Mutta se hyvä olo hävisi metsänhoidon tunnilla kun vain tuijotin edessä olevaa paperia yrittäen tajuta mitä ihmettä opettaja selittää 3% korosta ja mistä nämä luvut tähän juttuun tulevat. Eikä asiaa yhtään auttanut se, että opettaja totesi, että ei haittaa vaikka mitään muuta ette tästä tunnista muistaisi kuin tämä korko-jutun. Hmm.

Ruokailun aikana sain tietää, että meidän tietotekniikan tunnit on peruttu keskiviikkoon asti opettajan sairastumisen vuoksi. Se tiesi koulusta poistumista kaksi tuntia aikaisemmin. Samaa huomenna (+ kahden tunnin aamuvapaata = omatoimista opiskelua). Kärsittävä oli siis enää kaksi tuntia tiedonhankintaa. Ne tunnit tuntuvat niin turhilta. Tuntuu kuin niillä ei oppisi mitään uutta, vaikka niillä ehkä oppiikin. Opettaja on mukava, mutta äänestä välillä kuultaa läpi ala-astemainen vivahde, ihan kuin me olisimme ala-asteen ykkösellä emmekä amk:n ykkösellä.

Tänään muuten sain hakea opintotoimistosta opiskelijakortin, samon haalarimerkin ja samokin kalenterin. Kalenteri ei ole kovinkaan hieno, mutta ehkä käyttökelpoinen. Tosin äsken sain kyllä todeta, että ei se kovin käyttökelpoinen ole, kun ajattelin laittaa joka päivän kohdella mitä minulla on koulussa, enkä oikein tiennyt sitten, että mille kohdalle voisin kirjoittaa muuta muistettavaa sille päivälle. Sen pitäisi olla isompi sen kalenterin. Täytynee käydä syyslomalla (..vielä kuutisen viikkoa) Viitasaaren kirjakaupassa (se on kallis paikka..) katsomassa josko siellä olisi parempia kalentereita, kun olisi hyvä, että siihen mahtuisi päivän ohjelman lisäksi muitakin huomioita, kuten palautuspäiviä. Ja se opiskelijakorttikin on ruma. Sellainen tylsä sininen, jossa on hieman tumma kuva minusta. Eikä se kyllä ole edes hyvä kuva, kun ei siitä oikein tunnista minua. No sille ei voi mitään, kysykööt papereita jos eivät tunnista. Nyt kyllä jäi se Suomen retkeilymajajärjestön (SRM) kortti turhaksi, kun tuolla opiskelijakortilla vissiin saa sieltä alennusta. No voi harmi, saisikohan tupla-alennuksen jos on sekä opiskelijakortti että SRM:n kortti? Tuskinpa. Oo, nyt huomasin, että tuolla alakulmassa lukee, että Samo Seinäjoen ammattikorkeakoulu maatalouselinkeinojen ko. Kuinka jännittävää!

Minä tartten uuden lompakon kun en saa nuita kortteja sieltä ulos ollenkaan. Äskenkin sain repiä tuota opiskelijakorttia ikuisuuden ennenkuin se lähti irti. Tuolla kyllä pitää pärjätä siihen asti kunnes voin hommata uuden lompakon, kun ei minulla muita lompakoita täällä mukana ole.

Tänään tuli kakkosten haalarivastaava meille kertomaan haalareista. Meillä ne ilmeisestikin maksavat 50 euroa. Se tyttö selitti jotain, että siihen sisältyy haalarit ja sitten niiden mainospaikkojen painatus tai jotain sinne päin. En minä oikein ymmärtänyt kun se hieman hyppi asiasta toiseen. Tai siis se oli niin energinen. Kaikilla muilla menee joku tuotto niistä haalareista samolle, mutta imolaisilla se tuotto jää meille siihen Euroopanreissuun. Ja sitten me saadaan päättää ihan itse taskujen ja kauluksen väri! No melkein itse, ei tietenkään saada ottaa sellaista väriä, joka on jo vanhemmilla oppilailla.

Eiköhän tässä ollut jorinota kerrakseen, ensi kertaan!

Ja huomenna kouluun

Jorinoita.

Innostuin taas pelamaan Topkanin pelejä aikani kuluiksi. Rainbow rescue on ihan paras, sitä tulee pelattua melko paljon. Tai no ei melko paljon, mutta sitä yleensä pelaan kun siellä pelaan jotain.

Kohta voisi mennä lukemaan kirjaa ja sitten nukkumaan. Ensin voisi kuitenkin täyttää Mixin ristikon, se on mielestäni aika vaikea tällä kertaa, mutta eiköhän siitä selviä.

Nyt kyllä lähden tästä ristikkoilemaan, lukemaan ja nukkumaan.

En malttanut ...

.. olla palaamatta ja näyttää kuvat jo nyt. Koska minulla ei ollut kameraani mukana eivät tulokset ole kovin hyviä, mutta tarpeeksi hyviä, että ne voi julkaista. Jos minulla kamera olisi ollut täällä olisin (ehkä) saanut mitä upeimpia kuvia. Olisittepa nähteet kuinka kaunis näkymä oli sillalta katsottuna kun siellä oli kaksi kuuta, sumua ja hämyisiä saaria.

Tässä sama kuva kuin yllä mutta mustavalkoisena

"Huivejaa, 3 euroo kappale"

Kyllä on tämä taas, kun joku pätevääkin pätevämpi on päässyt lanaamaan tuota Hanislahdentietä. Voi jeesus mitä kiviä se on kaivanu sieltä ojasta ja kaikki turvepaakut on myös päätynyt tielle. Ehkä se työ on vielä vähän vaiheessa tai sitten se ei todellakaan osaa asiaansa. Ja minun piti vielä peräkärryn kanssa ajaa mökiltä kottiin, että kiva sitten ekalle peräkärryajolle tuollanen tie. Okei, toiselle jos traktori+peräkärry-yhdistelmällä ajo lasketaan, mutta sillon oli kyllä hyvä asvaltti piha.

Tänään käytiin Pestuilla ja sieltä ostin lakritsia ja äiti osti minulle turvakärjelliset kumikengät navettaa. Nyt ei haittaa jos lehmänen tallaa jalalle, kun se jalka on luultavasti sitten ihan käyttökelpoinen sen jälkeen, toivottavasti ainakin ja jos ei ole niin Sievi saa kuulla kunniansa.

Mökillekin mentin saunomaan. Voi, että olisi ollut maailman hienoin kuutama ja missä minun kamera onkaan? No Ilmajoella tietysti. Tosin minun piti ottaa mökillä kuva siitä puhelimella mutta en muistanut. Tosin kello ei ole vielä niin paljoa, etten voisi mennä ottamaan sitä kuvaa sillalta puhelimen kanssa. Voisin kyllä oikeastaan tehdä niin. Julkaisen tulokset sitten huomenna.

Adios! :)

Kotona

Ilmajoella on kivaa, mutta kotonakotonakin on kivaa. Mukava huomata, että oikeastaan mikään ei ole muuttunut, mitä nyt huone tuntuu avarammalta, kun siellä ei ole enää niin paljoa tavaraa.

Tämä päivä tuntui tooosi pitkältä, mutta kyllä se sitten loppui ja varsinkin kun päästiin tunti aikaisemmin kotiin. Ja loppu päivä tulikin istuttua autossa, eikä se matka oikeastaan tuntunut edes pitkältä. Nyt kyllä väsyttää ja tekisi mieli mennä lukemaan kirjaa ja nukkumaan, mutta en tiedä miten huomisen suunnitelmat ovat, niin en voi ihan vielä.

Mää melkein rupesin itkemään kun näin Figaron taas, en ole edes tajunnu kuinka ikävä minulla sitä on ollu. Oiii kun se on ihana ja pörrönen ja ihana. Otan sen mukaan. En kyllä voi, harmillista.

Hälinää

Tänään oli taas neljän tunnin päivä. Että minä sitten vihaan lyhyitä päivä, kun ei ole mitään tekemistä kun tulee koulusta. Oli ensin tarkoitus mennä katsomaan mitä hienoa Ilmajoen kunnalla olisi tarjota meille, mutta en mennytkään, kun en minä sinne itsestäni olisi halunnut mennä, enkä kyllä sitten loppujen lopuksi edes tiennyt missä se koko tilaisuus järjestetään. 

Sain juuri tietää, että en läpäissyt ruotsin ja matikan lähtötasotestejä. Eli siis minua odottavat sekä ruotsin että matikan kertauskurssit. Eikä kyllä edes haittaa, koska viimeksi olen ruotsia lukenut vuosi sitten ja matikkaa kyllä kesällä mutta vain niitä prosenttilaskuja ja muita sellasia, mitä niissä puutarha-alan kokeissa voisi tulla vastaan. Ja sekin oli sitten ihan turhaa kun en sinne päässyt. No eipä se kyllä haittaa, sillä täällä on kivaa. 

Käytiin tänään katsomassa peltoja ja se opettaja kysy, että mikäs kasvi tämä on ja minä olisin tiennyt, että se on valvatti, mutta en uskaltanut sanoa sitä ääneen. Harmitti vähän sen jälkeen kun yksi tyyppi kertoi sen tosiaan olevan valvatti. No ehkä minä ensi kerralla uskallan avata suuni ja sanoa epäilykseni ääneen. Tosin nyt minulla olisi ollut tietoa, eikä epäilyä. Mennyttä ei voi muuttaa. 

"Hiiren paskaa joka puolella. Nämä ruotsalaiset hiirenloukut on niin työturvallisia, että näihin ei kuole edes hiiri."

Nakki tulee varmaankin pian. Tai no siis suhteellisen pian. En kuitenkaan ole saanut tätä valmiiksi siihen mennessä kun teen välillä aina kaikkea muuta, enkä ikinä keksi mitään otsikkoa, niin siinä kestää aikaa. Ja olisi minulla nälkäkin, mutta minä söin vasta enkä aijo hakea ruokaa. Porkkanoita olisi kyllä kaapissa, niitä voisi syödä, mutta en hae. 

Kävin minä äsken pyöräilemässä. Takaisin tullessa oli tuulta niin en meinannu päästä takasin kotiin ollenkaan. Mutta loppujen lopuksi pääsin. Ja sitten jouduin ajamaan puskan läpi, kun joku auto oli keskellä jalkakäytävää, enkä oikein voinut sen läpikään ajaa. Onneksi se oli vain koivunoksa, jonka läpi minun piti ajaa, niin siitä ei koitunut suuria vammoja. 

Kyllä oli hauskoja ehdotuksia tuolla oikeinkirjoituksen tarkistajalla. Yksi virhe minulla oikeasti oli, mutta muut oli sellaisia esim. kirjotti = kirjoitti. En viitsinyt niitä korjata, kun ei ne periaatteessa olleet virheitä. 

Eilisistä samon avajaisista huolimatta meijän ryhmäläiset oli kaikki koulussa enemmän tai vähemmän virkeinä. Olisivat kyllä saaneet jäädä potemaan krapulaansa kotiin, kun en olisi jaksanut niitä siellä autossa kuunnella ollenkaan, mutta enpä minä sitä niille olisi voinut sanoa. Minä sitten vain istuin ja tuijottelin maisemia, jotka minä tunsin! Ajatella. 

Unohdin kokonaan, että eilen oli Aku Ankka päivä. Kävin tänään jo kerran postia hakemassa, enkä viitsinyt enää uudestaan sinne lähteä. Mutta Laura kävi hakemassa ja sain Aku Ankkani, joka ilmeisestikin oli käynyt Viitasaarella, koska siinä on sellanen ruma osoitetarra jossa lukee minun uusi osoite. 

Rauhaisa koti-ilta

Kun kaikki muut on juhlistamassa samon avajaisia Seinäjoella tai Artissa muuten vaan, niin minä istun täällä koneella ja suunnittelin meneväni nukkumaan tässä kohta. No en oikeasti nukkumaan vaan lukemaan kirjaa peittojen alle. (Täältä voi käydä lukemassa mitä olen jo runoillut tälle päivälle)

Yläkerrassa kävelee joku korkokengillä. Yleensä sieltä ei kuulu yhtään mitään, mutta ehkä se on ollu tyhjillään tai sitten nyt kuuluu muuten vain korkojen kopinaa. Ja joku kiljaisi jossakin. Onkohan minun kuulo parantunu kun kuulen sellaisia asioita mitä en ennen ole kuullut ollenkaan.

Aiemmin tuossa päivällä kummastelin sitä, että en löytänyt täältä kirjastosta Mary Higgins Clarkin kirjoja, mutta tänään minä niitä löysin kun etsiskelin kirjastosta luettavaa. Oli ihan pakko ottaa kaksi kirjaa kun kummiskin luen nuo taas niin nopeaan, että pitäisi juosta taas kirjastossa. Tai siis pyöräillä.

Nyt alkaa tämä kirjoittaminen tuntua siltä, että tästä ei tule yhtikäs mitään joten lopettelen tähän.

Pois alta risut ja männynkävyt!

Tää tyttö ajoi tänään ensimmäistä kertaa traktoria! Ajatelkaa! Mutta alkuasetelmat ei ollu mitenkään hienot. Meijät jaettiin kolmeen kolmen hengen ryhmään ja minun ryhmä lähti opettelemaan sitä traktorilla ja peräkärryllä peruuttamista. Meijän opettaja, Säteri käski yhden pojan kiinnittää se peräkärry siihen traktoriin ja peruuttaa se koko rata, ja sehän meni tietty ihan nappiin. Sitten kun se poika oli valmis niin se Säteri sano minulle, että kun sinä et oo pahemmin (koskaan) ajanu, niin menepä tuonne koppiin seuraavaks. Eli heti vaan peräkärryn kanssa ajamaan. Onneksi se Säteri tuli sinne kanssa, ja sen oli pakko tulla, koska enhän minä osanna.

Ensijärkytys oli kolme vaihdekeppiä (aamulla oltiin katottu sellasta valmettia missä oli vaan kaks), no siitäkin sitten selvittiin ja eikun vaan ajamaan. Ensin mentiin ihan suoraan ja piti pitää huolta, että peräkärry pysyy mukana eikä se vie mitään mukanaan. Ajelin sitten siinä kaikessa rauhassa eteenpäin ja totesin yhdessä vaiheessa, että jos mää tuonne ajan niin mun pitää peruttaa, ja opettaja vaan sieltä takaa sanoo, että juu sehän oli tarkoituskin. Ja sitten jouduin peruuttamaan. Kaiken kaikkiaan se meni ihan hyvin, mitä nyt yhdessä vaiheessa nostin kytkimen liian nopeesti (se kytkin oli muuten tajuttoman jäykkä, sitä piti ihan kunnolla painaa, että se meni pohjaan) ja sitten väänsin yhden vaihteen vapaalle ilman kytkintä, mutta oli onneksi toinenkin vaihde vapaalla niin ei tapahtunu mitään.

Sitten me vaihdettiin "pisteitä". Minä ryhmineni, johon vaihtui yks poika, päästiin kokeilemaan miten traktoriin saa kiinnitettyä kauhan ja ne pistimet, trukkipihdit yms. Ja se olikin sellanen rasti missä me oltiin kolmestaa ilman opettajaa. Kyllä se toinen opettaja kävi siinä välillä, mutta suurimmaksi osaksi oltiin kolmestaan. Ja hyvä kun olin kerran ajanu sitä traktoria niin heti vaan sitten sinne laittelee niitä juttuja kiinni ja näin. Eniten minua huoletti ne vaihdekepit kun niitä oli nyt onneksi vain kaksi, mutta silti yksi liikaa. Onneksi juuri silloin se vanhempi opettaja tuli kyselemään, että miten sujuu ja sain hieman noottia siitä kun hyppäsin sieltä traktorista alas, enkä käyttänyt niitä portaita. Sen jälkeen kyllä käytin. Mutta yllättävän hyvin minä niiten juttuja sain kiinni sinne eteen vaikka se olikin toinen kerta kun traktorin puikoissa olin.

Meijän harjotusryhmässä on vaan kolme poikaa ja ne on kaikki tosi mukavia, ainakin ne kaks on, joiden kanssa juttelin ja muuta sitten tunnilla puuhasin, ko ne auttaa eikä oo yhtään sellasia ko jotkut pojat on, että ne ei auta ja näin. Ihan hyvä, että sattu just sellanen ryhmä minulle, kun uskallan sitten pyytää apuakin jos tarttee.

Sitten me käytiin katsomassa puimuria! Kyllä, tämä päivä oli täynnä kaikkea uutta ja jännää kuten kaikki seuraavatkin päivät (jostain syystä en malta odottaa, että me päästään tekemään huoltoa traktorille). Ja koska meijän harjoitusryhmä oli ainoa, joka sinne sitä pääsi katsomaan niin meijän piti ottaa kuvia ja tehdä muistiinpanoja siitä, koska me tehdään siitä sitten joku esitelmän tyylinen juttu muille muulle luokalle. Saas nähdä mitä siitä tulee.

Mutta siinäpä oli kaikkea kerrakseen ja minun piti oikeasti olla ahkera opiskelija ja tehdä meijän ryhmätyötä tämä aika. No kerkeän minä vielä.

Minä haluan taikamaton

Tuolla ulkona on suloinen pieni koira, joka kovasti yrittää todistaa olevansa iso ja pelottava haukkumalla isomalle koiralle. Mutta epäonnistuu kun haukku ei kuulosta kovin pelottavalta, ei sellaiselta niin kuin Bono kuulostaa (huomatkaa en ole kuullut Bonon haukkuvan piitkään aikaan, eli seuraavan kerran kun kuulen sen luultavasti saan sydänkohtauksen siihen paikkaan, koska veikkaan senkin pojan kasvaneen hieman).

Pinaattiletut loppuivat. Oli liian hyvä idea laittaa niitä leivän päälle, se siis niin hyvää, että toista ei ole. Minä täällä yritän googlailla pinaattilettujen ohjetta, josko olisi joskus viisaampaa tehdä itse niitä, mutta kun minä en oikein tiedä tykkäänkö minä niistä. Ei ne kyllä niin pahoja voi olla, koska kaupan letut on hyviä. Ehkä olen joskus uhkarohkea ja kokeilen.

Samalla kun etsin pinaattilettujen ohjeita, niin yritän tässä pähkäillä seuraavaa tilaisuutta kokeille uutta ohjetta jonka netistä löysin. Mutta se sitten vaatiin monien ihmisten paikalla olon, koska lukemieni kommenttien ja muiden sellaisten perusteella kyseessä ei ole ihan perusmakea kakkunen vaan todella makea. Ehkäpä jouluna voisi tätä kokeilla kun on kotona useamman päivän niin ei olisi niin kiire syödä sitä pois.

Oi herran jestas, jouluun on enää 3 kuukautta! Pitikin mainita se, nyt iskee taas paniikki lahjojen suhteen koska ne tiedä mitä annan ja kenelle. Vaikka sinne on vielä 3 kuukautta, niin se aikaa rientää kuulkaas nopeaan! Voi hyvänen aika, voi hyvänen aika. Olisi kiva kerrankin keksiä jotain sellaista minkä voisi ihan itse tehdä, mutta minä en kyllä pahemmin osaa tehdä mitään itse. Joo, tänä vuonna kaikki saavat pannunalusia minulta, niitä osaan tehdä, ehkä. (Jätä Jenni mainitsematta, että keksit jo reilireissulla minulle joululahjan, kiitos :) )

Kaikkia varmasti kiinnostaa tietää, että minulla on huomenna koko päivä maatalouskoneiden käyttöä ja huoltoa, mutta minä haluan kertoa sen. Niin minulla on siis huomenna maatalouskoneiden käyttöä ja huoltoa, koko päivä. Se siitä sitten.

Kävin tänään taas pyöräilemässä ja minua vastaan tuli hirveästi ihmisiä kävellen, eikö kukaan harrasta pyöräilyä? Ja sitten minua vastaan tuli myös kämppikseni, se jota olen nähnyt korkeintaan 4 kertaa ja joka muutenkin tuntuu välttelevän meitä kolmea. Tai sitten vain minua.

Aurinkoinen päivä tänään

Tänäänkin on tullut seikkailtua ympäri Ilmajokea. Pyörällä tietysti. Se on mukavaa, mutta yllättävän vähän aikaa vievää. Pitää vain pyöräillä pidempi lenkki niin menee enemmän aikaa.

Kaupassakin olen ehtinyt tänään jo pyörähtää kaksikin kertaa, kun ensimmäisella kerralla unohdin ostaa vanupuikkoja. Toisen kauppareissun yhteyteen päätin tunkaista toisen kiertoajelun, tällä kertaa suuntana oli Nikkola. Sitä tietä minä sitten ajelin, kunnes vastaan tulivat samanlaiset merkit kuin aiemmalla reissullani tänään. Loogisesti päättelin (eipäs tuhahdella siellä), että jos tuota merkkiä seuraan pääsen sille toiselle tielle, jota olin jo aikaisemmin tänään pyörällä tutkaillut. Jouduin ylittämään taas sillan. Se ei ollut kyllä tällä kertaa mukava kokemus ajaa pyörällä kapealla sillalla, jossa sai ajaa vain yksi auto kerrallaan ja silti minut ohitti kolme autoa peräkkäin. Mutta selvisin hengissä. Hetken olin hieman epävarma, että olenko sittenkään siellä missä luulin olevani, mutta varmuuden sain kun ohitin taas sen sinisen talon. Se talo siis on ihan oikeasti sininen, ei vaalean sininen eikä sellainen talosininen vaan sininen. Ei kyllä tuonkaan värinen. Se oli jotenkin häiritsevän sininen ja varsinkin kun kaikki sen talon piharakennukset oli ihan saman värisiä. Jotenkin tuli sellainen olo, että ne oli itekin tajunna kuinka kaamea väri juuri se sininen on ja ne on sitten yrittänyt peittää sitä kaiken maailman puskilla, mutta epäonnistuneet surkeasti.

Samalla matkalla näin kaksi kissaa pellolla, eri pelloilla. Yksi oli valkoinen ja sai hiiren kiinni ja toinen oli Figaron värinen ja löntysteli hevoshaassa kaikessa rauhassa. Tuli sellainen olo, että täällä on ilmeisesti joka talossa kissa, vaikka vain niitä kaksi näin. (Ja tietysti tuli ikävä omaa höppänää, joka jäi kotiin.)

Muuta ihmeellistä minä tänään en olekaan nähnyt, hevosia, ihmisiä, mopoautoja, pyöräilijöitä, kävelijöitä. Oikeastaan minun päivän tekemiseni voi tiivistää muutamaan sanaan: sanomalehtien lukeminen, koneella olo, pyöräily, sanomalehtien luku. Mutta toisaalta ihan mukava päivä on ollut. Ja hei, tein minä ruokaakin, kun S-marketissa oli -30% kanaa.

Nyt meinasin etsiä ruudusta jotain katsottavaa ja mussuttaa iltapalaa siinä samalla. Ja huomenna taas kouluun, meillä alkaa käytännönharjoitusviikko, valituksia siitä saatte sitten kuulla pitkin viikkoa. Tai ei välttämättä valituksia, mutta lisää kuitenkin.

Kylmä on..

Ilta on kulunut sujuvasti musiikkia kuunnellen ja pelejä pelaten. Nyt meinasin laittaa koneen nukkumaan ja mennä lukemaan peittojen alle. Minulla on täällä kylmä, en tiedä miksi. Ehkä täällä vain on kylmä. Enkä osaa oikein pattereita käyttää niin saa nähdä joudunko talvella olemaan toppahaalarit päällä tää huoneessa kun lämpötila laskee alle nollan. Toivottavasti en.

Anteeksi ystäväiset, mutta en jaksa kirjoittaa ihmeempiä. Tai en keksi kirjoitettavaa. Huomenna kun lähden taas seikkailemaan niin varmasti tulee tekstiä. Nyt mieli tekee vain peittojen alle lämpöön.

Ps. noin 40 kappaletta kuuluu uuteen musiikkilistaani jonka tekaisin tuossa äsken. Osa tosin on vanhoja kappaleita, joten saa nähdä kauanko jaksan niitä kuunnella.

Seitsemän meren kauhun ja niin edelleen

Minulle kun tulee Hesari tunnustuksena loistavista äidinkielen taidoista (loistavista todellakin), niin sitä pitää sitten toki lukea kun sellainen tulee. Tosin en tiedä on juuri tuo Hesari minulle kun siinä nimeä ei ole, mutta oletan niin. Ja koska se Nakki siellä raumalla seikkailee, niin kaikki tuollainen missä mainitaankin sanat rauma, merimies yms. osuu silmään. Lehdessä oli siis juttua vanhoista raumalaisista merikapteeneista. Kaikkihan tietää, että Turussa oli tässä taannoin Tall Ships Regata, jossa niitä laivoja sitten seilasi. Rauman merikarhut seilasivat sinne perinnekaljaasi Ihanalla, joka on valmistunut purjehduskuntoon kesäkuussa 2011.

Vaikka se on vasta rakennettu laiva, kaljaasi, se on kuitenkin rakennettu 1800-luvun lopun puupurren piirustusten mukaan talkootyönä. Ihanalta pituutta löytyy 28 metriä, leveyttä 6,2 metriä ja syväyttä (taipuukohan noin..) 2,3 metriä. Purjepinta-alaa sillä on noin 300 neliötä. Miehistön lisäksi alukseen mahtuu 45 matkustajaa. Talkootyöläisiä sitä on ollut 136 kappaletta ja talkootunteja kertyi huimat 43 000. Tänä kesänä Ihana on purjehtinut noin 150 kertaa ja matkustajia sillä on ollut noin 3000.

Hienon näköinen laiva on kyllä kyseessä. Te saatte kyllä päätellä laivan ihanuuden sen nimestä ja numeroista, mutta eiköhän se teiltä onnistu. Kyllä minullekin kelpaisi päästä vanhan kunnon laivan kyytiin, kuten Pommernin, joka nähtiin siis Maarianhaminassa. Minun tietääkseni Pommern seilaa vieläkin vaikka ikää silläkin laivalla jo on. Wikipedia tietää kyllä kertoa, että ei seilaa enää, mutta jostain kyllä olen sellaista lukenut, että seilaisi, mutta ehkä se oli joku toinen laiva liittyen tuohon regattaan.

Mutta en enää ikävystytä teitä minun laivajorinoillani vaan lähden tästä katsomaan jotain leffaa perjantai-illan ratoksi. Mehua kyllä pitää ensin käydä tekemässä, kun janottaa.

Syyskuun ensimmäinen

Tähän alkuun todetaan, että meillä oli ruotsin testi, jota en todellaan läpäissyt. Hienoa kirjoittaa sellaiseen esikyselyyn siinä, että juu sellaiset 7-8 kurssia olen ruotsia lukiossa lukenut (unohdin kertoa, että kirjoitin sen myös) ja sitten se opettaja pääsee lukemaan niitä minun vastauksia ja sitä hienoa esseen tapaista juttua. Kyllä Vuokko ei olisi minusta kovin ylpeä kun se vapaan sanan osio (=essee) oli vain päälauseita päälauseiden perään. Enkä edes muistanut kirjoittaa, että olen kertauskurssin tarpeessa, mutta luulen, että se opettaja huomaa sen muutenkin. 

Ja sitten matikan tunnilla saatiin tiedää, että huomenna meillä on matikan testi. Saa nähdä mitä siitä tulee, luultavasti en sitäkään läpäise ja istun koko syksyn matikan kertauskurssilla. En kyllä käynyt 10 matikan kurssia oppimatta jotain: minä osaan huijata! Minä sitten niin rakastan minun graafista laskintani, jossa on solveri ja kaikkea muuta kivaa. Mutta pitää kyllä osata paperillekin jotain laittaa ja minun tyyliin kuuluu aivojen lukkoon meneminen matikan kokeessa/testissä/tentissä. Eli tästä tulee taas epätoivon tunti/tunnit. Mutta aijon silti ottaa laskimestani kaiken irti ja toivon pattereiden kestävän sen. 

Mielenkiintoinen tämä uusi bloggeri. Ihan hieno ja silleen, päätin kokeilla kuinka se toimii ja näyttää toimivan hyvin. En vaan tykkää siitä hallintapaneeli-sivusta kun se ei avaa montaa eri blogia kerralla vaan tunkee ne yhdelle välilehdelle. Toisin sanoen, en voi laittaa niitä blogi-päivityksiä lataamaan niin kuin ennen ellen käytä vanhaa. Tai voisin varmaa, mutta en ole ehtinyt kokeilla sitä kuin vasta kerran. 

Minun tekee mieli keksejä. Miksi en ostanut niitä eilen kun kaupassa kävin. Eilen illalla oli vähän kylmä pyöräillä kauppaan eikä siellä kaupassakaan kovin lämmintä ollut. Eikä asiaa kyllä auttanut sekään kun yritin siellä haahuilla ja miettiä, että mitä sitä söisi. Yllättävän vaikeaa tämä ruoan valinta, kun en voi ostaa mitään pakasteita, kun tuo pakastinlokero on ihan jäässä, sinne ei kertakaikkiaan mahdu mitään ja se on vielä niin pienikin. Eikä mitään jauhelihoja yms. elintarvikkeita voi ostaa kun en jaksa enää koulun jälkeen niistä ruokaa tekemään. Viikonloppuna meinasin tehdä jotain sellaista mitä saisi tuonne jääkaappiin niin, että sille ei tarvitsisi tehdä muuta kuin lämmittää. 

Minun ei tarvitsekaan ottaa yhteyttä Elisaan, koska koulussakaan ei toiminut siitä mistä minä yritin niin ne lukujärjestyksen. Mutta sieltä sivun alalaidasta, toisesta paikasta toimii, joten nyt tiedän mitä minulla on milloinkin (mm. koko ensi tiistai on pyhitetty maatalouskoneiden käytölle ja huollolle). Ja senkin tiedän, että minulla ei ole tulevaisuudessa minkäänlaisia mahdollisuuksia käydä kotona, kun en pääse yhtenäkään perjantaina ennen 4 koulusta. Huijasivat ne tyypit meitä kun sanoivat, että yleensä perjantaina loppuu aikaseen niin ihmiset pääsee kotona käymään. Yksi poikkeus kyllä on, yhtenä viikonloppuna pääsen kotiin, koska sinä perjantaina ei ole koulua ollenkaan. Ei ole kyllä mitään hajua enää mikä perjantai se oli, mutta kyllä se sitten selviää kun sinne asti keretään.