A Walk to Remember

Viimeisin lukemani kirja on Nicholas Sparksin Muistojen polku. Tykkäsin kyllä, alusta oli vähän tylsä mutta loppua kohden parani.

Landonin mieleen on ikuisiksi ajoiksi painunut nuoruudenrakastettu Jamie sekä aika, jonka he viettivät yhdessä. 

Rikkaan perheen poika Landon on suosittu veikko, joka ei kanna huolta huomisesta. Hänen isällään, kiiresellä kongressiedustajalla, ei juuri ole aikaa pojalleen. Koulun teatterissa Landon kiinnostuu Jamiesta, papin tyttärestä. Jamien äiti on kuollut, ja siksi hänelle on muodostunut erityisen hyvä suhde isäänsä. Isää ja tytärtä yhdistää myös aiti usko Jumalaan. 

Vastakohdatko vetävät toisiaan puoleensa, vai miksi hulivilipoika rakastuu hiljaiseen tyttöön. Joka tapauksessa Landon ja Jamie ovat pian erottamattomat. Heidän onnensa näyttää täydelliseltä, kunnes kohtalo puuttuu peliin. 

Joulupalloista ja jouluvaloista

Ensinnäkin, heippa taas ja sitten varoitus: postaus sisältää joulupallojen kuvia joita on monta (tarkalleen ottaen 4 kpl), jos ne eivät kiinnosta voitte hypätä suoraan kuvaan jossa on jouluvalotalo. 

Eilen illalla ripustelin joulupalleroisia pikkuruiseen kämppääni. Kivoja ovat (joillakin hieman vaikeuksia pysyä seinällä, mutta tarpeeksi paljon kun teippiä tunkee niin kyllä muuten pysyy! Ja jos ei pysy, niin jo on joulupallo!)

Sitten on kuva minun jouluvalopurkista. Nuo valot eivät kyllä ole enää tuossa purkissa kun siinä on kukkasia, mutta ne jouluvalot on cokis-pullossa. Oli muuten työ survoa ne sinne. Mutta sinne ne meni ja siellä ne nyt pysyy vähän aikaa.

Ja sitten minulla on tämä äitiltä lainassa oleva jouluvalotalo. Siellä on toiset jouluvalot. Sekin on oikein nätti kapistus tuolla minun toisessa ikkunassa.

Postissa tuli tänään tällainen kirja Palonkortteeri Oy:ltä. Olen hieman vahingoniloinen, khihihi :) Varsinkin kun minä en ole täällä metelöinyt.

Kurkistus

Heips vaan! Taas on vierähtänyt tovi viime päivityksestä. Mutta nyt kun sain vähän joulua tänne pikkuruiseen kotiini, ajattelin, että olisi hyvä laittaa muutama kuva tännekin. Ei saa välittää siitä, että kuvat ovat hieman vinossa ja yksi ainakin on hieman ylivalottunut. En ollut kovin aktiivisella tuulella kun kuvat nappasin, pahoitteluni siitä. 

Tuo punavalkoruudullinen päiväpeitto on aivan ihana! Tykästyin sen toiseen puoleen ja rakastuin tuohon kuvioon. En edes tiennyt, että toisella puolella on noin ihana kuvio. Hyvä ostos todellakin. Se on virallisesti huopa, mutta se on myös tarpeeksi suuri sängyn peitoksi, joten se saa olla nyt päiväpeitto, piste. 

Nyt menen lukemaan öljykasveista ja sitten jotain muuta kivaa. En tiedä vielä, mutta kaippa telkkarista tulee jotain kivaa, hyvää lauantaita! 

Railo

Ja heti perään uusi postaus, sillä olen taas saanut luettua yhden kirjan! Kirja on Virpi Hämeen-Anttilan Railo. Hyvä kirja, tykkäsin kovasti. Aluksi en meinannut jaksaa lukea tai aloittaa sitä lukemista, mutta kun otti kirjan käsiinsä, niin ei siitä malttanut päästää irti!

Kirja kertoo Helsingissä asuvastaTepasta, joka on jäänyt työttömäksi ja on sitten päättänyt rakentaa Pohjois-Karjalaan (perintömailleen) retkeilykeskuksen. Tepan Inka-vaimo ja Kukka-tytär tietysti seuraavat perässä tai oikeastaan menevät edeltä sillä Tepalla on niin paljon kaikkea tekemistä Helsingissä, että hän ei ehdi paljoa olla uudessa kodissa. Inka ja Kukka ovat siis omillaan uudella paikkakunnalla vieraiden ihmisten armoilla.

Inka saa opettajan paikan kylän koulusta ja näin tutustuu Tepan siskoon. Tepalla on huonot välit veljeensä ja siskoonsa ja on käskenyt näitä pysymään poissa Tepan elämästä. Mutta Inka ja Kukka löytävät ystäviä Tepan veljestä ja siskosta.

Retkeilykeskuksen rakentaminen ei olekaan niin helppoa kuin Tepa luulee ja ongelmia sattuu matkan varrelle. Suurempien ongelmien kohdatessa tapahtuu onnettomuus, joka pistää rattaat pyörimään, eikä mikään ole niin kuin ennen.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

Hyvää Marraskuun ensimmäistä päivää!  

Hakusanalla marraskuu löysin googlen kuvahausta tuollaisen kuvan. Joten sillä aloitetaan. Eikö olekin muuten kaunis kuva? Täällä ei tällä hetkellä ole pakkasta tai enää luntakaan, joten tuollaiset kuvat eivät ole enää mahdollisia. Mutta kyllä ne jossain vaiheessa taas on.

Tänään minä olen ollut ahkera. Koulusta pääsin siinä varttia vaille kymmenen, poljin kotiin ja tuijottelin vähän aikaa telkkaria seisoen keskellä huonetta ja päätin vaihtaa järjestystä. Ei muutakun melkein kaikki irtotavarat kylppäriin ja siirtelemään huonekaluja. Nyt on kaikki omilla talvipaikoillaan, kirjoituspöytä tässä vaatekaapin vieressä, sänky vastapäätä ikkunaa.. Kai minulla on jotain vanhoja kuvia, hetki pieni.

Järjestys on siis sama kuin alla olevissa kuvissa, mutta verhot ja matot eri. Telkkari on tullut lisäyksenä ja muutenkin nyt on vähän enemmän tavaraa kuin tuolloin alussa. Sain tästä kyllä ihan kiva, vaikka onkin tavaraa liikaa. Mitään en kyllä osaa heittää pois, että se on ogelma. Pitäisi jotain viedä kotiin tai kirpparille.

Lupaan ottaa teille viikonloppuna tuoreita kuvia. Josko tämä olisi vielä silloin kuvaus kunnossa. Voisi kokeilla, että saanko pidettyä tätä kuinka kauan siistinä, kun tämä on aina ihan räjähtänyt. Toisaalta pitäisi pitää siistinä kun ei koskaan tiedä ketä tulee kylään ja milloin (onneksi olin siivonnut silloin kun Nakki ja Jenni tuli yllätysvierailulle, eikä kämppä ollu kovin räjähtänyt..).