Nyt ei naurata

Tilasin eilen Ellokselta vaatteita, kun oli pakko saada housut ja muita juttuja kesäksi. Laitoin ne laskulle, ettei tartte maksaa niitä postiennakkona. No enpä tajunnut, että koska se tulee laskulla niin Ellos ottaa suoraan väestörekisterikeskuksesta ne tiedot. Ja arvatkaa minne se paketti tulee? No Viitasaarelle tietysti, koska tämä on minun vakituinen osoite.

Ja huomasin tämän vasta kun tänään tilasin Ellokselta ne kengät, koska lupasin itselleni, että jos tilaan ne vaatteet sieltä niin saan tilata ne kengät ja minä unohdin ekalla kerralla, joten pistin perään toisen tilauksen. Onneksi tein niin koska en muuten olisi huomannut sitä, että nyt ne molemmat paketit tulee Viitasaaren Matkahuoltoon.

Mitä ikinä minä tilaankaan mistään ja jos otan sen laskulle, niin ne tulee Viitasaarelle, kun se on minun vakituinen osoite. Ärsyttävää. Äiti joutuu nyt laittamaan ne Elloksen paketit minulle Ilmajoelle, koska en minä muuten niitä saa. Argh.

Kameran takana

Tässäpä teille niitä kuvia eiliseltä ja tältä päivältä. Eikä ainuttakaan kuvaa Figarosta, mutta voitteko väittää ettei Figaro olisi suloinen? Äskenkin piti käydä nostamassa se sisälle tuolta lumihangesta, kun raukkaparka ei päässyt hyppäämään ikkunalaudalle.

Koivusalon räystäistä roikkuu aivan upeita jääpuikkoja! Olen minä kyllä nähnyt suurempiakin, mutta nuo kimmelsi niin kauniisti auringossa, että oli pakko ottaa niistä kuva. 

Eipä tuo kissa paljoa lumea sotke, kun astuu koko ajan samoihin jälkiinsä mennessään tai tullessaan lintulaudalle/-laudalta. 

Koivusalon pihasta ovat kaataneet sen suuren koivun. Ja jäljellä siitä on tuo pölkky. Joka on kuulemma naulalla kiinni kannossa. 

Minun mielestä tämä on ruma traktori. On se kyllä vähän symppiskin, mutta ei kovin kaunis. Sillä on kyllä tuollainen surullinen ilme. 

Unohtikohan joku kenties jotakin syksyllä? 

Toin tällaisen kevät esikon äitille Ilmajoelta asti. Äiti kun oli kerennyt ostaa tulppaaneja, nekun olivat minun plan A, mutta sitten piti toteuttaa plan B. 

Tässä on sitten yksi tulppaani. 

Crescendo

Edellistä kirjasta tykkäsin, mutta tätä rakastan! 

Becca Fitzpatrickin Riitasointu. Aivan ihana kirja, todellakin. Tämä oli kirja, jonka kanssa piti olla tarkka, koska en halunnut olla sitä koko aikaa lukemassa, mutta kuitenkin jokin voitti ja minä luin tämän kolmessa päivässä vaikka ei pitänyt. Onneksi silloin joskus löysin Langenneen enkelin, ilman sitä olisin kahta ihanaa lukukokemusta vailla.

Takakansi sanoo näin: Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevansä tämän tunteiden syvyyttä. 

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kun erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri? 

Ihanan mysteeristä. Pidän todella paljon kirjoittajan tyylistä ja onnistuneesta tavasta kuvailla ihmiset ja tapahtumat niin, että lukijalle tulee melkein suora kuva siitä miltä kaikki näyttää. Ei voi muuta sanoa kuin rakastan. Nyt yöpöydällä on kirja nimeltä Enkelioppi, eli samalla linjalla jatketaan :))

Oma kulta

Koska olen kotona ja Figaro on suurin rakkauteni, niin pääsen taas laittelemaan tänne tuhansia kuvia vain ja ainoastaan Figarosta. Olen minä kyllä kuvannut muutakin, mutta tällä kertaa pääosassa on Figaro. Minulla on oikeasti siitä kissasta varmaan jo satoja kuvia. Figaro on vaan niin ihana, varsinkin silloin kun se leikkii.

Jos minä vaikka huomenna julkaisisin lisää kuvia, enkä yhtä ainuttakaan Figarosta. Varastossa on vielä kuvia Koivusalosta, tulppaaneista ja lumesta. Ja jos huomenna kävisi kävelyllä, kun tänään ei päässyt kivan lumimyrskyn takia. Mutta seuraavaan kertaan!

Hemma

Kotona ollaan!

Sain kuunnella koko ihanan pari tuntisen bussimatkan kahta ärsyttävää pikku poikaa, joilla totta vie oli ongelmia tyttöjen kanssa. Ja mihin hiivattiin tämä maailma on menossa jos jo ykkösluokkalainen poika esittää kunnon kovista? Teki niin mieli viskata niitä kahtaa kakaraa kirjalla, mutta koska en halunnut satuttaa kirjaa, niin päätin jättää heittämättä.

Oma kone jäi Viitasaarelle huoltoon ja nyt pitää tällä äitin koneella datailla sen aikaa. En osaa enää kirjoittaa tällä vaikka oma konehan tämä vielä viime vuonna oli. No äkkiäkös sitä oppii ja kohta ei osaa sillä toisella koneella kirjoittaa.

Mutta nyt hoitamaan lentokoneet ja sitten katsomaan Candlefordin postineitiä, heippa!

Every Breath You Take

 On tullut luettua jo jokin aika sitten Michelle Springin teos Viime henkäykseen.

Blue Moon saa kertoa kirjan juonen koska rupesi laiskuttamaan: Norfolkin rannikolla sijaitsevan viihtyisän viikonloppuasumuksen ylle on levittäytymässä tumma varjo ja nurkkiin hiipimässä pelko. Mökin omistavat yliopistomaailmasta yksityisetsiväksi siirtynyt Laura Principal ja collegen kirjastonhoitaja Helen Cochrane. Uhan tuo mukanaa mökin vuokralaiseksi havitteleva Monica Harcourt, taiteiden laitoksen lehtori ja lupaava kuvataiteilija. Pelko osoittautuu aiheelliseksi, ja tapahtumat lähtevät liikkeelle. Laura ei voi olla sekaantumatta asioihin ja tutustuu niitä penkoessaan Monican opiskelijoihin ja työtovereihin, tapaa hallintopuolen ihmisiä ja kohtaa poliitikon puheiden ja tekojen ristiriidan. Tutkimuksissa on avuksi Cambridgen rikospoliisin yliknstaapeli Nicole Pelletier, joka on Lauran entinen oppilas. Cambridgen yliopistokaupunkiin, Lontooseen ja Norfolkin maaseudulle sijoittuva tarina ottaa vauhtinsa usein pimeentoon jäävistä työyhteisöjen ongelmista ja kiristää jännityksen kohti loppuratkaisua.

Kirja on oikeastaan juuri sellainen mistä tykkään, ensin se antaa tietyn vaikutelman, jonka se sitten kumoaa täydellisesti. Tykkäsin. Ei tästä nyt muuta voi sanoa :)

Aslakin päivä

MÄÄ PÄÄSIN MAALAJITENTIN LÄPI PISTEILLÄ 6-/11 !!!! 

Ja se olikin sitten viimeinen koulupäivä ja ette voi uskoa kuinka onnessani olin kin kävelin labralta takaisin koulun puolelle pyörää hakemaan. Hymy oli melkein korvissa asti. Ja sekin vielä piristi, kun luokkatoveri toivotti hyvää lomaa. (Ainoa muuten siitä kolmiskosta, joka edes ottaa minut huomioon.) Ilo vähän laantui kotimatkalla, kun tiellä oli loskaa, eikä pyörä kulkenut yhtä hyvin kuin aamulla. Mutta kyllä se siitä sitten.

Aamulla olin muuten jo puoli yhdeksältä koululla, vaikka normaalisti siinä vaiheessa olen vasta kotona suunnittelemassa lähtöä. Kun eilen illalla juttelin Jennin kanssa ja tajusin, että ajokortti meneekin vanhaks jo 10.3 eikä 17.3 kuten olin muistanut. Ja toinen vaihe on 9.3, mietin siinä sitten, että kerkeääkö. Koska kello oli ihan liikaa niin piti odottaa aamuun, että pystyy soittamaan sinne autokouluun.

Aamulla sitten sain loistoidean lähteä käymään siellä autokoululla, mutta eihän se tietäänkään ollut auki, joten sen takia sitten oltiin ajoissa koulussa. Myös aamulla kuuden aikaan tajusin kun olin hereillä, että ei hitto se markkinoinnin pieni ryhmätyö, joka piti aamuksi olla, että unohdin se. No sitten kun kello vihdoin soi, niin kone auki ja hintoja netistä kattelemaan ja sitten sinne autokoululle.

Soitin sitten ruotsin tuntien aikana sinne autokouluun ja se nainen sano, että joo no kerkee se kun viet heti perjantaina sen lappusen poliisiasemalle. Pieni mutta, minulla ei ole autoa, joten en pääse sinne. No se nainen sano, että voidaan ajaa Seinäjoen kautta sitten. Ja sanoi vielä, että voinhan viedä sen sitten maanantainakin, johon pääsin toteamaan, että juu ei käy kun olen sen viikon yksitoista töissä. Mutta asia kuitenkin järjestyy, onneksi.

Ja sitten piti vielä Tarmolle soittaa, että milloinka ne laittaa postiin sen minun todistuksen siitä, että olen pimeä ajon käynyt. No huomenna kuulemma, mutta minulla ei ole mitään hajua laittaako Tarmo sen Ilmejoelle vai Viitasaarelle, vaikka sanoin, että se pitää laittaa Viitasaarelle kun en ole täällä ensi viikolla postia vastaanottamassa. Ei siitä miehestä ota mitään selvää. Se oli niin kiva kun ekan kerran soitin siitä todistuksesta niin sieltä vastasi hyvin tehokas nainen, jonka kanssa asia tuli selväksi ja nyt sieltä sitten vastasi ei niin tehokas tarmo, josta ei ottanut selvää.

Kyllä on komiaa hommaa

Minulla on jotain mitä teillä ei ole! No Jennillä on, mutta minun on paljon hienompi kuin Jennin! Myöntäkää pois vaan, se on hienompi. Ja hienommaksi sen tekee ne kuusikymmentä muuta vielä tismalleen samanlaista. Ja te tulette niin kateellisiksi kun teillä ei ole samanlaista! 

Mitä minulla on, mitä teillä ei ole? NO AGROLOGIN HAALARIT! 

Edestä ... 

... ja takaa..

.. ja hihat

Eikös olekin hienot! Tämän takia me saatiin haalarit vasta nyt, kun Jenni on jo omansa saanut aika päiviä sitten, kun me keräämme mainoksia niihin, jotta saamme rahoitettua Euroopan reissumme. 

Ne on niin valkoiset, että ihan hirvittää. Tulisipa jotain kivoja juttuja joissa niitä voisi pitää. Nuijis on tulossa huhtikuussa, että siellä ainakin niitä pidetään. Nuijis on tapahtuma (ryyppäjäiset), joka kerää porukkaa muista AMKoista (luonnonvara-ala) pelaamaan lentopalloa. Eli Jenni jos Oulussa kysellään osallistujia Nuijikseen, niin todellakin ilmoittaudut heti paikalla! Ja kyllähän Oulustakin on mahdollisuus saapua tänne Pohjanmaan lakeuksille lentopalloa pelaamaan. Eli Jenni se on nyt sovittu, sinä tulet tänne, voin taata laadukkaamman yöpymisen, kun kuulemma Oulussa olivat meikäläset salin lattialla nukkuneet. Täältä lukekaa aiheeseen liittyvä juttu. 

Voi kyllä olla, että koska Jenni et ole agrologiopiskelija, niin pääsysi on evätty, mutta voit kokeilla tulla salamatkustajana. Jenni, olet väärällä alalla! 

Nyt pitää ruveta kyllä tekemään koulujuttuja, ehtii noita haalareita ihailla vielä monta kertaa.. 

I don't dance cause tonight you love somebody

Söin tuossa äsken viimeiset maissilastut, eikä muuta voi sanoa kun huhhuh. Suolaa oli tuohon pussiin sattunut ihan kiitettävästi. Kieltä poltti ihan kivasti, enkä kaikkia loppumuruja voinut edes syödä. Välillä tuntui kesken pussinkin, että kylläpä näissä on tätä suolaa ja viimeisissä sitä vasta olikin. Yleensä vikana on, että ei ole tarpeeksi suolaa, nyt oli enemmän kuin tarpeeksi.

Katsoin tuossa MasterChefin uusimman jakson. Kyllä oli varmasti ollut kova kolaus jos olisi joutunut kontolleen säilyttämään sen, että toinen putosi siksi, että ite otti niin vähän raaka-aineita sieltä mikä lie huoneesta. Mutta eipä se Nina sitten pudonnutkaan. Onni onnettomuudessa.

Nyt voisi vielä vähäksi aikaa jotain tekemistä keksiä ennen kuin menee nukkumaan. Pitää varmaan selailla yhtä sisustusblogia, kun ajattelin selailla kaikki sen postaukset läpi ja se on pitänyt blogia kolmisen vuotta, niin ihan kiitettävästi on postauksia tullut siinä ajassa. No kyllä minä ne äkkiä saan luettua, ehkä.

Sinä senkin!

Helvatan appelsiini. Ensin se ei meinaa antaa minun kuoriaan itseään (päätin, että en tosiaankaan hae veistä keittiöstä vaan ihan käsin teurastan sen paskiaisen) ja sitten kun olen saanut kuorittua sen, niin se ruikkii mehujaan minun päälle. Ja tietokoneen (älä kulta kuole). Ja kaiken huipuksi meinasin vielä tukehtua yhteen lohkoon.

Meillä oli koulussa liikuntatunneille testejä. Kaikki ketkä minut tuntee, tietää kuinka paljon minä rakastan testejä liittyen kuntooni, jonka ilman testejäkin tiedän huonoksi ja tiedän senkin, että asialle pitäisi tehdä jotain. Se nainen vie minut vielä joku päivä hulluuden partaalle.

Tehtiin muuten koulun jälkeen markkinoinnin työtä ja itseasiassa edistyttiinkin ihan kiitettävästi. Nyt jos ei enää tule lisää tehtäviä, niin saadaan se joskus valmiiksi. Turha toivo, koska tiedän, että vielä yksi tehtävä ainakin tulee. No eiköhän tämä tästä ala sujua.

Minä olen joskus tälläisen käsilaukun perään kuolaillut, mutta nykyään sitä ei enää EMP:n nettisivuilla ainakaan enää ole. Harmillista, sillä se on edelleenkin hieno. Minun saman sarjan kissani on kotona, toivottavasti jossain turvassa. 

Pallo, pallo, pallo

Tähän päivään mahtui niin positiivistä 

• Rönkä puhui kerrankin jotain kiinnostavaa asiaa, mutta ihan huonosti kuten aina (minulla ei ole hajuakaan mikä tämän kurssin tavoitteena on..)
• Matikan tunnilla osasin ratkaista ihan kohtalaisesti avaruudellisia kappaleita, kuten tahkojuustojen massoja ja tilavuuksia (en tiedä mihin niitä tulen elämässä tarvitsemaan, sillä minua ei kiinnosta tahkojuuston tilavuus)
• Matikan tunnilla sai myös nauraa opiskelutoverille hänen mielenkiintoisesta käsityksestä liittyen avautumiseen
• Sain (ja osasin) auttaa toista opiskelutoveria, joka oli jumissa tehtävässä, olen kuulemma niin viisas (hmm?)
• Jenni osasi piristää juuri sopivalla hetkellä
• Yhdellä niistä kahdesta kotimatkasta (lisää tästä kohta) näin koiran joka oli kamalan pieni, mutta silti varmaan polveen asti ulottuvassa lumihangessa niin, että vain luminen kuono näkyi

.. että negatiivistäkin asiaa

• unohdin lompakkoni (ja laskimen) kotiin aamulla, joden jouduin käyttämään ruokatunnin siihen, että poljin kotiin syömään ja hakemaan unhoittuneita tavaroita
• ajoin takaisin kouluun tullessa lumiauran edellä, mikä oli varsin ahdistavaa

Hieno päivä kaiken kaikkiaa. Ajatukset jo lomassa, olen jo ajatuspakannut matkalaukun monta kertaa valmiiksi, olen miettinyt, että mitä otan linja-autoon evääksi ja suunnittelin vierailevani kirjastossa, josta otan mukaani jonkin ihanan kirjan. Ja kyllä, minä meinasin lähteä kotiin jo perjantaina päivällä, eli väliin jää matikka, työterveysturvallisuus ja rakennustunnit. 

Viikonloppuna..

• Olen käynyt hiihtämässä
• Olen käynyt kaupassa
• Olen tehnyt pinaattilettuja uudella pannullani, joka on hyvä!
• Olen suomentanut ruotsin tekstejä 
• Olen selvittänyt kuinka fotosynteesi toimii
• Tiedän miksi magnesiumin puutos on paha kasville
• Olen selvittänyt matemaattisen pulman (!)
• Olen siivonnut
• Olen pessyt pyykkiä jopa kaksi koneellista (toinen koneellinen koostui kylläkin kahdesta pyyhkeestä ja paidasta, jotka ovat varmaan jo kuukauden odottaneet, että joku pyykkäisi ne)
• Olen tehnyt ruotsinkielisen cv:n ruotsin kurssille
• Järjestellyt kansion (eli purkanut sen ja kasannut uudelleen)
• Kuunnellut radiota
• Lukenut ruotsin sanoja
• Olen todella yrittänyt lukea kasvibiologiaa, mutta .. 
• Yrittänyt tehdä markkinoinnin työtä, mutta ajatus ei ole luistanut
• Katsonut telkkaria netistä

Melko onnistunut viikonloppu, sanon minä. Onnistuneempi olisi ollut jos olisi ollut ystäviä kylässä tai jotain muuta kivaa olisi tehnyt. 

Huomasin juuri, että minulla on taito keskittyä johonkin turhaan ja unohtaa ympäriltä kaikki muu. Tajusin sen, kun rupesin vasta nyt kuuntelemaan radiota, vaikka se on ollut päällä jo puoli tuntia, enkä todellakaan tiedä mitä kappaleita tai muuta vastaavaa sieltä on tullut :) 

Long time no see

Minä olen aina ihan sekaisin kun viikko alkaa vähän niin kuin keskeltä. Ei tälläkään viikolla tarvittu muuta kuin aamunavetassa, niin meikäläinen oli ihan hukassa. Kun maanantaiaamuna kouluun pääsin toiselle tunnille, niin heti sen jälkeen olisi pitänyt mennä syömään, mutta minä oli ihan ulapalla, että mitäs nyt.

Ja kaikki tämä johtui vain siitä, että en ollut pystynyt organisoitumaan sunnuntai-iltana. Se on minulle ikuinen ongelma näköjään, jos en pääse organisoitumaan edellisenä iltana niin koko päivän olen pihalla kaikesta. Enkä minä päässyt kunnolla organisoitumaan edes maanantai-iltana kun piti käydä kaupassa, lukea ruotsin sanoihin, yrittää siivota ja en edes tiedä mitä piti tehdä. Jotenkin on mennyt tämä viikko taas ihan hujauksessa ja oudosti. En edes ole huomannut kun tiistai ja keskiviikko ovat menneet ohi. Huomenna on jo perjantai ja sitten onkin lauantai.

Mutta nyt on jotenkin organisoitunut olo, kun sain tehtyä eilen maaperän etätehtävän, sain jopa palautettua sen, vaikkakin se oli lopusta ihan kakka. Sain tehtyä raportin navettaviikosta ja saatiin hiukan tehtyä markkinoinnin tehtävää. Ja huoneessa on suht siistiä. Enää pitäisi palauttaa budjetti oikeille urille, lukea ensi tiistaina olevaan kasvibilsan uusintatenttiin ja aloittaa lukeminen liiketoiminnan tenttiin. Kyllä tämä tästä.

Loma tule jo

Sain tänään jopa tilattua ajan kampaajalle Viitasaarelle. Ja soitin ihan itse. Talkkarille olisi pitänyt soittaa kun lattiakaivo ei vedä kunnolla, mutta kyllä minä vielä ehdin huomennakin tai maanantaina, viikonloppuna en uskalla sille soittaa.

Huomenna ajattelin lähteä Tokmannille ostamaan pari poolopaitaa, kun ne on vähän kätevämpiä navetassa näin talvella ja miksi ei kesälläkin.

Minulla on ollut kamala kriisi siitä, että teenkö viikonloppuna makaronilaatikkoa vaiko pinaattilettuja ja makaronisalaattia. Päädyin pinaattilettuihin ja salaattiin, koska palan halusta päästä kokeilemaan uutta minipaistinpannuani, jonka löysin Tokmannilta neljällä eurolla.

Yksinkö?

Meillä oli tänään illalla vajaamiehitys navetassa, kun oli vain kaksi karjanhoitajaa ja kolme oppilasta. Sen piti ilmeisesti mennä niin, että eräs Tanja tulee minun kanssa lypsyasemalle ja Laura on Katrin kanssa sikalassa ja Jussi sitten robotilla yksin kai, en tiedä. 

No Kun me saavuttiin kolmeksi navettaa niin mentiin tekemään hommia ja minua pyydettiin laittamaan asema valmiiksi ja tokihan minä menin sitä laittamaa, kun siihen on ihan ohjeet kuinka se tehdään. No sitten kun Laura oli saanut työnsä valmiiksi, niin se menee kysymään, että mitäs nyt ja saa kuulla, että minun pitäisi olla yksin asemalla ja hoitaa illan lypsy. Onneksi Laura sitten viisaana ihmisenä kysyi, että voiko se tulla minun kanssa. 

Minulle siis unohdettiin ilmoittaa, että minun pitäisi hoitaa koko iltalypsy yksin. Minun joka vasta eilen alkoi opetella koko touhua. Voi olla, että olisi jossain vaiheessa tullut ongelmia, kun siellä on sellaisia lehmiä, jotka on ns. tyhjätissejä, että niitten kanssa saa oikeasti tehdä työtä ennen kuin sieltä tulee maitoa. Onneksi se Laura tuli siihen minun kanssa, niin me kahdestaan saatiin ihan hyvin hoidettua se koko homma pakettiin. 

Ja saatiin vielä positiivistä palautettakin, että oltiin oltu nopeita ja tehokkaita, kun aamulla oli sanottu, että ei kannata sanoa, että kuudelta pääsee pois, että sen verran työtä. Ja me saatiin asemalla kaikki valmiiksi kuuteen mennessä ja kerrettiin vielä käydä harjaamassa lehmiäkin, ennen kuin kaikki oli koko navetassa valmista. 

Ainoa mikä minua hieman häiritsee on se, että kukaan ei missään vaiheessa sanonut minulle, että minun pitäisi hoitaa koko lypsy yksin siellä asemalla. Leuka meinasi pudota lattialle kun Laura tuli sanomaan, että minä tulen tähän sinun kaveriks ja me hoidetaan tämä kahdestaan ja, että sinun vissiin olis pitäny hoitaa koko homma yksin. Eihän siinä muuta kuin, että ei niitä lehmiä vielä tunne niin ei voi tietää, että onko jokin niistä ummessa vai laitetaanko jotain niistä umpeen. Piti koko ajan tarkistaa taululta, kun uusi lehmä tuli, että onko mitään ja voiko vaan lypsää. 

Saa nähdä mitä huomenna tapahtuu, kun meitä on edelleenkin se kaksi ja kolme. Ainakin näin olen olettanut.