Minä olen ihminen, joka rakastaa kauniita tavaroita ja haluaisi omistaa niitä. Tavaraa on itsekullakin ylitarpeen, säilöttyjä aarteita vintin perällä. Minulla on ollut viimeiset kaksi vuotta tavaraähky, oma koti on tuntunut ylitäytetyltä kaiken maailman tavaralla. Mitään ei ole voinut heittää pois koska sitä voi tarvita joskus. No sitä joskus ei varmaan ole koskaan tullut. Eikä olekaan. Tavaraa on kuitenkin kaapit ja laatikot täynnä, eikä mitään löydä silloin kun tarvitsee. Mistä tämä kertoo? Siitä, että tavaraa on aivan liikaa.
Olen haaveillut jo vuoden, että käyn läpi joka kaapin ja laatikon, heitän tarpeettoman pois ja säästän tarpeellisen. Olenkin näin aina välillä tehnyt, silti tavaramäärä ei ole vähentynyt. Viime viikolla sain herätyksen. Tai heräsin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että nyt. Nyt lähtee kaikki pois. Keittiöstä lähti turhaa keittiötavaraa ja astioita pois. Kaapit ovat huomattavasti tyhjemmät ja tiskaaminen on helpompaa kun ei ole niin paljoa astioita.
Hurrikaani siirtyi tänään vaatehuoneeseen, josta lähti turhia vaatteita monta pussillista pois. Samoin lähti turhia talvivaatteita. En ymmärrä mitä teen kymmenellä parilla lapasia, kun kuitenkin käytän vain yksiä. Vähän jäin miettimään, että tulenko katumaan tekemiäni valintoja. Mutta jos tavarat lojuvat samassa laatikossa vuodesta toiseen, ei niillä oikeasti ole käyttöä.
Minulla on menossa aika radikaalimuutos. Tavarapaljoutta voi vähentää pikkuhiljaa, kaikkea ei ole pakko heittää pois kerralla. Tee vaikka maalarinteippitesti. Keittiössä tämä on kätevä, laita pala teippiä kaikkiin keittiövälineisiin, sitten kun käytät jotain välinettä, ota teipin pala pois. Näin tiedät x ajan (esimerkiksi vaikka kuukauden kuluttua) mitä välineitä oikeasti käytät (ne joissa ei ole teippiä) ja mitä välineitä et käytä (teipilliset). Toinen hyvä keino vähentää tavaraa on lajitella tavarat kolmeen pinoon säästetään, ehkä ja ei säästetä. Ehkä-pinon tavarat voi pakata vaikka muovilaatikkoon varastoon ja jos ne ovat puolen vuoden tai vuoden päästä siellä edelleen, voi laatikon pistää kiertoon. Näin tavaran karsiminen ei ole niin radikaalia, eikä tule heitettyä pois sellaista mitä oikeasti tarvitsee.
Tällä hetkellä yksi vallitsevimmista tavarapaljouden hallitsevista keinoista on japanilaisen ammattijärjestelijän Marie Kondon KonMari- menetelmä. Menetelmässä on yksi ainoa kysymys, johonka vastaamalla saadaan selville säilytetäänkö tavara vai ei. Tuottaako tämä esine minulle iloa? Yksinkertainen kysymys, johon ei löydy yksinkertaista vastausta.
Kaikista pahimpia ovat tavarat, joita säilytetään velvollisuuden tunnosta. Minulla on itsellänikin sellaisia tavaroita, joita koen etten voi heittää pois koska olen ne saanut lahjaksi. Tiedän, se on typerää, enkä todellakaan enää noudata sitä. Muuta kuin tietyn ihmisen kohdalla. Minun kummitätini on tarkka ihminen ja tiedän, että jos heitän pois häneltä saamiani tavaroita, olen loukannut häntä verisesti. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi saamistani lahjoista, tädiltä ei koskaan tule turhaa roinaa. Kyse on vain siitä, että olen kyllästynyt kyseisiin tavaroihin, enkä käytä niitä enää. En haluaisi pitää niitä kaapissa viemässä tilaa, mutten todellakaan uskalla niitä poiskaan antaa. Joten siellä ne pölyttyvät kaapin pohjilla, kunnes olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta heivatakseni tavarat pois.
Minulla on myös paljon tavaraa, jolla on tunnearvoa. Tai joista koen, etten voi antaa pois, vaikka olen saanutkin luvan siihen. Mutta nyt olen päättänyt kysyä tavaroiden kohdalla KonMarin kysymyksen ja jos vastaus on negatiivinen tavarat saavat häipyä. Turhalla tavaralla ei tee yhtikäs mitään ja siivoaminen tulevaisuudessa on helpompaa kun on vähemmän tavaraa siirreltävänä.
Kaikista eniten tavaran hävittämisessä suren menetettyä rahaa. Minä toki voisin myydä enemmän tavaraa ja sillä tavalla ansaita edes vähän takaisin. Mutta olen todennut, että tavaran vieminen suoraan pois, ilman ylimääräistä välppäämistä sopii minulle paremmin. Jos joudun käymään tavarat läpi useamman kerran, voi niistä vielä jotkut päätyä takaisin kaappiin, eikä se ole hyvä. Kaikkein arvokkaimpien tavaroiden kanssa olen kyllä tehnyt kauppoja, ja jos päätän huonekaluja laittaa poistoon niin ne myyn. Koskaan ei saa sitä menetettyä rahaa takaisin, joten sitä on kyllä turha edes miettiä. Mietin paljon ennemmin sitä mahtavaa fiilistä kun oma koti tuntuu taas kodilta eikä varastolta. Nyt on edessä jo poistoon menevien tavaroiden pois roudaaminen, sitten voin taas keskittyä miettimään mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. Paljon on matkaa vielä edessä, mutta nyt on pakko hieman himmata tätä intoa, muuten jäljelle jää vain tyhjä koti.
Ps. Kun puhun tavaran pois heittämisestä puhun pääasiassa kierrätyksestä. Vien paljon tavaraa SPR:lle sekä UFF:lle. Roskiin menee vain murto-osa sellaista mitä ei voi kierrätykseen laittaa.
