Elämää mökillä

Kotiudin juuri Keski-Suomesta tänne Etelä-Pohjanmaalle. Oli kiva olla kotona taas, vaikka juhanus sujuikin samalla vanhalla kaavalla, joka toistuu melkein joka juhannus. Mutta niin. En nyt voi oikein sanoa, ettei se haittaisi, sillä se haittaa, mutta minkä minä sille voin. Mutta muuten oli kiva juhannus. 

Meillä on kivilaiturilla västärikin pesä grillissä. Ei siellä kyllä ole varmaan koskaan grillattu yhtikäs mitään, mutta sitä varten se siinä on se juttu. Joskus voisi muuten grillata siinä, tai polttaa muuten vain puita, elleivät herra ja rouva Västäräkki päätä, että siitä tulee monivuotinen asumus koko perheelle. 

Äiti oli kaivanut minun vanhat ja rakkaat pikkueläimet piilosta esiin ja pakkohan ne oli kaikki levittää ja jaotella ryhmiin. Nämä lemmut on minusta ylisöpöjä. Ne ovat uudempaa sarjaa, kun minä en tiedä minne kaikki minun vanhat pikkueläimet on menny, kun minulla oli niitä iso kassillinen. Ja minä olen oikeasti etsinyt niitä jo monta monituista vuotta. No onneksi on näitä uusia ja muutama vanha vielä tallella.

Sitten meillä kävi paljon vieraita kun joku vesilintu vieraili perheensä kanssa ja pian sen jälkeen tuli tämä tukkasotka/-koskelo käymään oman pesueensa kanssa. Eivät he kauaa viipyneet, mutta sen verran, että sain edes suurimman osan perheestä perhepotrettiin.

Koska västäräkkiperheellä on monta suuta ruokittavana, on äidinkin tai isänkin välillä levättävä ja vietettävä omaa aikaa. Joskus pelkkä kivellä istuminen ja veden tuijottaminen vie kaiken stressin pois ja saa mielen rauhoittumaan ja verenpaineen tasaantumaan, että taas jaksaa painaa pitkää päivää lasten kanssa.

Sillä aikaa kun vanhemmat lepäävät voivat lapsetkin ottaa rennosti pesän vieressä. Olkaa huoleti, karjalan.tölkki on varmaan jäänyt edelliseltä perheeltä joka on asuttanut grilliä. Nyt se toimii suojaseinänä pesän ja kammottavan aukean välillä. Pesä on varmasti viihtyisä, mutta ei sitä aina jaksa istua neljän seinän sisälle, välillä sitä kaipaa vaihtelua.

Auringon laskiessa sekä västäräkkiperhe että ihmisperhe käyvät nukkumaan. Aamulla alkaa uusi hieno päivä ja hienon päivän haasteet, ilot ja surut. En tiedä mitä suruja västäräkeillä voisi olla, mutta ihmisillä on esimerkiksi ajatus jossain vaiheessa tulevasta aamusta jolloin pitää mennä töihin tai jostain muusta.

Paljon parempi

Keittiö näyttää heti paljon paremmalta, kun siellä on jotain. Kukkakimppu on töistä, jotain vanhoja valmistujaisruusuja, joista puutarhuri tekaisi kimpun ja antoi minulle. :)

Sadetta

Mitä ihmiset tekevät sateisena päivänä? Ovat sisällä, tekevät sisäjuttuja. Eivät ole ulkona, saattavat pistäytyä ulkona, jos vaikka ovat menossa jonnekin. Mutta muuten ovat sisällä.

Sitten on näitä jotka uhmaavat sadetta ja ovat ulkona. Eihän meitä sokerista ole tehty, mutta minä henkilökohtaisesti en pidä kastumisesta. Tai se on suhteellista pidänkö vai enkö. Jos tiedän, että minun pitää olla koko loppupäivä märillä vaatteilla, sitten en pidä kastumisesta, mutta jos tiedän, että pääsen vaihtamaan vaatteet, niin ei minulla sitten ole mitään kastumista vastaan.

Juuri nyt ei kyllä tee mieli ulos, vaikka tiedänki, että pääsen vaihtamaan vaatteet vaikka menisinkin ulos. Silti ei houkuta. Jos paistaisi aurinko niin menisin kyllä.

Tässähän se ongelman ydin onkin: jos paistaisi aurinko. Mikä tekee vesisateesta huonomman sään kuin auringonpaisteesta? Sekä vesi että aurinko tekevät hyvää kaikelle, myös ihmisille. Saatamme unohtaa tämän pienen asian, että kun on oikein satanut kaatamalla, ilma on puhtaampi, raikkaampi. Ei auringonpaisteen jälkeen ole sellaista. Ilma on kuumempi ja suloisempi. Mutta ei raikkaampi, sen saa aikaan vain vesisade.

Me ihmiset emme ole tyytyväisiä mihinkään. Emme siihen, että aurinko paistaa emmekä siihen, että vettä sataa. Me tykkäämme puhua säästä ja säätiloista, vaikka oikeastaan me vain valitamme sitä kuinka on satanut tai ollut liian kuuma. Tai sitten on aivan liian kylmä.

Eikö meidän ihmisten olisi pitänyt jo tottua siihen, että välillä paistaa ja välillä sataa? Varsinkin niiden ihmisten, jotka asuvat neljän vuoden ajan vyöhykkeellä. Kesään kuuluu polttavan kuumat päivät ja virkistävät sadekuurot. Siitä emme pääse yli emmekä ympäri. Voimme toki yrittää puhua Luontoäidille, josko hän ei rankaisi meitä onnettomia mitä kamalimmilla säillä, mutta se on turhaa. Luonto itse päättää milloin sataa ja milloin ei. Ihminen ei siihen voi vaikuttaa vaikka kuinka tahtoisi. Ongelma on siis meissä itsessämme, ei säässä ei kenessäkään muussa, vaan meissä.

Hellou again

Tästä ihottumasta, minä kutsun sitä ihottumaksi kun en parempaakaan nimitystä sille tiedä. Niin joo. Terveydenhoitaja ei oikein osannut sanoa mistä se johtuu. Kyseli, että olenko syönyt jotain uutta ruokaa, vaihtanut jotain pesuainetta. En ja en. Ei mitään uutta ruokaa, eikä mitään uutta pesuainetta. Ei mitään uutta. Sain neljän päivän Histec-kuurin (siinä rasiassa ei ollut kuin neljä tablettia), kun ne lääkkeet menee heinäkuussa vanhaksi ja ne muutenkin olisi palautettu apteekkiin, joten se nainen päätti antaa ne minulle.

Sain myös käskyn käydä apteekista hakemassa jotain perusvoidetta. Apteekissa apteekkitäti sanoi, että tämä on kosmeettisesti parempi kuin tämä toinen, joten ostin sitä sitten. Ja ihan hyvää tämä voide on ollut (en juuri nyt muista nimeä..). Iho on parantumassa, mitä se nyt vielä hilseilee, mutta se varmasti menee pian ohi, kunhan kuollut iho on kaikki kuollut pois..

Ja silmät ei ole enää turvoksissa. En tiedä johtuuko se tuosta histecistä vai mistä. Sen näkee sitten kunhan nuo pillerit huomenna loppuu. Kasvot pitäisi rasvata sillä voiteella, mutta en jaksaisi. Oikeasti pitäisi. Jos minä sitten aamulla. Minä lupaan, että aamulla.

Paistaako päivä risukasaankin?

Minä olen ihminen, joka ei pahemmin sairastele (koputan puuta), mutta kun joku sairaus iskee niin se sitten iskee. Jos mietitään ala-aste ja ylä-aste -aikoja, niin minulla ei ollut kuin muutama poissaolo sen takia, että olisin ollut kipeä. Kahteen kolmeen otteeseen muistan, että minulla on ollut kuumetta ja silloinkin se on kivunnut lähemmäs 40 astetta.

Hammaslääkärissä on toki juostu, mutta nekin ovat olleet sellaisia hammaslääkärin määräämiä tarkastuksia sun muita juttuja, itse en ole koskaan soittanut hammaslääkärille, että sinne pitäisi päästä.

Mutta nyt. Minulle tuli reikä hampaaseen, joka pakotti minut soittamaan hammaslääkärille. Sain ajan, mutta silti piti soittaa uudestaan kun hammas alkoi lohkeilla. Sain samalle päivälle ajan. Luulin, että selviäisi, luulin, että ei se ole niin paha. Sillä minuutilla kun astui hammaslääkärin ovesta sisään ja haistoin hammaslääkäri ilman, minusta tuntui, että pyörryn. Selvisin hengissä huoneeseen asti, joskin mietin, että mitähän ohi kulkevat hoitajat mahtavat minusta miettiä kun istuin sohvalla mitaten pulssiani, joka oli melko matala tilanteeseen nähden. Mutta nousi kun minut kutsuttiin huoneeseen.

Tämä reikä ei ollut pieni juttu, vaan paha juttu. Jo siinä vaiheessa kun sain puudutuksen, niin tuntui, että tähän kuolen. Paniikki vain kasvoi ja kasvoi kun makasin siinä tuolissa. Selvisin kuitenkin kunnialla loppuun, vain todetakseni, että minulla on vielä yksi hammaslääkäriaika varattuna, se alkuperäinen. Eikä hammasta voitu paikata, koska minulle aloitettiin juurihoito, joten hampaassa on väliaikainen paikka ja kaikki samat kauheudet ovat edessä ensi kerralla.

Ja jotta en pääsisi näin helpolla elämästä. Tämän viikon alussa minun kasvoihin alkoi tulla jonkinlaista ihottumaan. En kiinnittänyt siihen aluksi mitään huomiota, mutta sitten ajattelin, että tälle on tehtävä jotain. Ainoa mitä siinä vaiheessa pystyin tekemään oli se, että navetasta tulon jälkeen pesin naaman ja levitin kosteusvoidetta. Tarkoituksenani oli seuraavan arkipäivän tullessa mennä apteekista hakemaan jotain voidetta tähän ihottumaan.

..Kunnes. Tänä aamuna heräsin siihen, että silmät tuntuivat hassuilta. Peiliin vilkaisu todisti, että koko naama näytti hassulta. Silmät olivat turvoksissa ja koko kasvojen iho oli kuin mosaiikkia. En pystynyt kunnolla edes suuta aukaisemaan. Nytkin kasvojen ihoa kiristää kun tulin juuri suihkusta.

Eihän siinä muu auttanut kuin soitto terveyskeskukseen, jonne sain ajan 10:15, tänään.

Minä en edes uskalla ajatella ajatusta, että olisin allerginen. Siinä mielessä uskallan, että jos olen allerginen vaikka siitepölylle, mutta kaikki muu pöly, jolle voin olla allerginen aiheuttaa puistatuksia. Toivon, että tämä on jotain tavallista ihottumaan, joka vain oireilee näin, tai että tämä on aurinkoihottumaa. Ihan mitä tahansa muuta kuin allergiaa.