Kaunis päivä kaikkialla

Tänään oli kiva päivä, harmi ettei Jenni päässyt mukaan, mutta ensi kerralla sitten. Käytiin Karoliinan portailla ja otettiin aurinkoa kiven päällä, syötiin eväitä kahteenki otteeseen, datailtiin, katseltiin koruja, käytiin heittämässä leipiä ja kierrettiin luontopolku.

Oh, ja sain kakkutilauksenkin. Se tuli vähään silleen yllättäen ja puun takaa, mutta olin kyllä ajatellu kysyä, että haluaako Urpå kakun lahjaks. Nytpä ei sitten tarvinnu kysyä :D Saa kyllä nähä mitä siitä tulee, mutta luultavasti jotain syötävää, toivottavasti. :)

Nyt minä tässä datailen ja katson Bondia, vaikka neloselta tuliskin joku muu leffa, mutta en jaksa sellasia. Timothy Dalton on kyllä ihan komea Bondi, vaikka tykkäänki enemmän Pierce Brosnanista, mikä varmaan johtuu siitä, että kun minulle sanoo, että James Bond niin se tulee mieleen ja sen tähdittämiä Bondeja oon ihan eniten kattonu. (Psst. Kohta tuo äijä karkaa, sillä taiski olla apuri) Tekstit tulee vähän myöhässä, johtuukohan televisiosta vai mistä.

Ai niin, minulle sattui tänään onnettomuus. Itseasiassa meille kaikille kävi tänään jotain, mutta minulle ensimmäisenä, vielä silloin kun oltiin meillä kotona. Äiti oli päästäny Kössin sisälle ja minä sitten päästin Tupunan sisälle oman huoneen ikkunasta. No Kössi ja Tupuna tapas tuossa minun huoneen ovella ja minä nostin Tupunan syliin kun niilllä oli vähän kränää. Ja eikös mitä, Kössi päätti silti hyökätä Tupunan kimppuun, vaikka se oli minun sylissä. Kivasti otti kiinni minua jalasta ja jätti jälkeensä neljä mustelmaa ja viisi verta vuotavaa kynnen jälkeä. Mikkään kissa ei ole koskaan hypänny tuolla lailla jalkaan kiinni niin ku Kössi. Se sai porttikiellon kyllä meille nyt.

Ja mitä niihin muihin onnettomuuksiin tulee, niin Urpå vetäs perseelleen kun laskeuduttiin kalliolta ja vissiin sille jottain muutakin kävi. Ja Nakki taas kompastu luontopolulla piikkilankaan ja lensi päin puuta, onneksi, sillä jos sitä puuta ei olis ollu, niin Nakki ois ollu kivikossa pää edellä.

Täällä kuuluu koko ajan jottain ihme kolinaa, enkä tiijä mistä se tulee. Joku juttu varmaan kolisee seinää vaste kun mitään ei näy. Tai no en tiijä. Kuulostaa ihan ihme ääneltä Kai se on pakko mennä selvittämään mistä se kuuluu, häiritsee muuten niin vietävästi.

Eläköön :)

Olenkos minä jo kertonut, että tein tällä ohjeella itselleni kaulakorun/nauhan. Tai siis kokeilin sen tekoa. Se oli hieman vaivalloista, mutta loppujen lopuksi sain sen kasaan. Ja tein siihen sitten kuudesta helmestä sen riipuksen, kun ei minulla muuta ollut. Tuli siitä ihan hieno, mutta totesin, että se ei ole minun tyyliseni (mistähän sekin mahtaa johtua.. :) ) ja koska siinä on se roikkuva juttu niin se vetää hieman sitä "korua" alaspäin niin se painaa ikävästi kurkkua. Pitäisin enemmän sellaisesta yksinkertaisesta kaulanauhasta. Ehkä minä irrotan vaivalla ompelemani rusetin ja annan sen olla ilman rusettia. Se olisi hyvä idea.

Tuo kaulanauha olisi myös hieno, jos sen kiinnittäisi johonkin mekkoon ikäänkuin vyöksi. Minulla ei kyllä ole sellaisia mekkoja, joihin sen voisi kiinnittää niin se ei onnistu. Tai ehkä sittenkin on jos haluan muokata sitä yhtä mekkoa hieman. Pitää miettiä sitäkin mahdollisuutta kohta puoliin. Nyt pitää siis päättää, että kiinnitänkö sen kaulanauhan mekkoon vai irrotanko rusetin ja annan sen vain olla niin. Vaikeaa.

Tämä on muuten 200. postaus! Sitä ei juhlita vaikka voisikin. Juhlat järjestetään sitten kun on tuhat postausta tai kun on vuosi perustamisesta. Siihen ei muuten mene kauaa, 28.5. No kuukausi, mutta se menee kuitenkin niin nopeasti.

Tänään tulevat ne prinssi Williamin ja Catherinen häät. Niitä tässä odottelen ja mietin, että mitä voisin tehdä ennen niiden alkua. Ne alkavat ykkösellä 11:10 ja loppuvat 15:45. Koko päivähän siinä menee, mutta en minä ajatellut koko ajan katsoa, teen välillä muuta ja silmäilen samalla niitä.

Äiti saa tänään lähteä minun kanssa ulos, kun en minä yksin uskalla tuolla olla, enkä voikaan jos katson niitä häitä sivusilmällä. Toisaalta illalla ei välttämättä paista aurinko, tosin eilenki paisto koko päivän ja illan. Hassua huomata yhdeksän aikaan illalla, että siellä ei vielä ole edes pimeää vaan hämärää, jos sitäkään. Mutta nythän ollaan kesäajassa, että ehkä se on ihan ymmärrettävää :)

Mutta nyt minun täytyy rientää huoneeni ulkopuolisiin askareisiin, jotta ehdin tehdä ne ennenkuin häät alkavat :)

Joko tai

Minä haluaisin radion, jolla vois kuunnella kaikkia kanavia jotka Suomessa kuuluu. Tosin siitä vois jättää pois vaikka ruotsinkieliset ja venäläiset pois, kun en minä niitä ymmärrä, niin en minä niitä jaksa kuunnellakaan. Tästä tuli mieleen Radio Sputnika ja oli pakko ettiä se Hedbergin video Youtubesta. Mutta radio olis kiva niin ei tarvitsisi koneelta kuunnella radiota. Vaikka eihän siinä kyllä mitään haittaa ole kun se kuuluu ihan hyvin ja näin, mutta radiossa olisi tunnelmaa. Äitillä on sellanen hieno puinen radio kelloradion pöytänä, niin olen kokeillut sitä, mutta ei se oikein toimi. Kun se ottaa oireita siitä kun joko menen sitä liian lähelle tai olen siitä liian kaukana. Ei hyvä.

Yksi huono juttu radiossa on: ei voi ite valita mitä sieltä tulee. Nytkin sieltä tulee iskelmä-räppiä. Ei hyvä sekään. Siis iskelmää sekoitettuna räppiin. Toivottavasti se ei kestä kauaa. Enkä minä kyllä tykkää tuosta juontajastakaan. Harmillista. Kuuntelen nyt Radio Aaltoa ja siellä juontajana on Jani Juntunen tai Axel Smith. Veikkaisin tuota Axelia, kun se jottain höpis Juntusesta. En kyllä oo varma kun en pahemmin ole kuunnellu näitä. No juu, jos ei tule mitään hyvää musiikkia niin vaihdan Spotifyihin. Sieltä ainakin tulee loistomusiikkia.

Mittailtiin tänään iskän kanssa, että mihin mahtuis kasvihuone. Eikä sille oikein paikkaa löytyny kun se on niin iso, että olis pitäny puita katkoa. Äiti sitten löyti agrimarketin lehdestä sellasen yrttikaapin, jota minä oon jo ennenkin kattonu, mutta en nyt sitä muistanu. Se on juuri sopivan kokonen, ei tarvii sitä tuonne mehtään asentaa, eikä se oo niin iso. Ja se on tarpeeksi korkea tomaatille. Sellanen pitää sitten käydä hommaamassa kunhan vaan kesälle kääntyy aika. Toki voisin laittaa Koivusaloon tomaattia, mutta sitä sitten pitäis siellä käydä hoitamassa ja mummo olis ihan paniikissa sen kanssa, eikä jättäis sitä rauhaan ollenkaan. Enkä vois hoitaa sitä aina sillon kun haluaisin vaan sillon kun pääsen sinne. Niin helpompi on ottaa kotiin tomaatti, vaikka joudunkin ostamaan sen kasvihuoneen, tai siis kaapin.

Huomenna vois olla pakettipäivä, vaikka tuskin on. Kun siinä on toimitusaika viikko, niin ei se ehdi huomiseks. Ehkä Ärrälle ja sieltä sitten maanantaiks tai tiistaiks tänne. Paketteja on kiva saada, varsinkin jos niistä ei tarvii maksaa mitään, mutta en kyllä ole saanut sellaisia paketteja, jos lahjoja ei lasketa, nekun ei tule postin kautta. Yhtäkin pakettia olen odottanut nyt jo varmaan kuukauden ja saan sitä vielä puoli kuukautta odottaa, nimittäin Ellokselta tilasin kevät takin. Mitä minä teen kevät takilla toukokuussa? No ehkä sillo on vielä kylmää niin voin käyttää sitä, mutta kesällä se on ihan turha. Toisaalta tuleehan se kevät ensi vuonnakin. Ehkä :)

On ihan tylsää silloin kun minulle ei tule yhtään postia. No onneksi kerran viikossa tulee edes jotain. Sekin on ihan ok kun tulee kirjepostia, vaikka yleensä ne on laskuja tai jotain ihan turhanpäiväsiä juttuja, kuten vaalien alla. Vielä ei pitäisi mitään lehtiäkään tulla, mutta ei tuosta Kissafanista tiedä, jos se tulee. Olen lopettanut koko lehden muistaakseni jo viime vuoden puolella, mutta se tulee silti. Olen varmaan maksanut tälle vuodelle lehtiä ja ne tulee koska olen maksanut ne. Mutta jos sieltä lasku tulee näistä lehdistä niin en tosiaankaan sitä maksa kun olen lopettanut koko lehden. En minä jaksa sitä enää lukea, vaikka onhan siinä ihan kivoja juttuja ja näin, mutta ei vain kiinnosta. Meille tulee muutenkin niin paljon lehtiä.

Polusta polku

Nyt saatte nauttia laadukkaista kuvista. Ei tuolla telefoonin kameralla saa kovin hyviä kuvia, joten nyt on tyytyminen tähän. Käytiin siis luontopolulla ja siellä oli vettä ja paljon. Ja alla oleva kuva on vasta ihan alusta.

Tässä on jottain mitä äiti käski kuvata. Onhan se ihan hieno, mutta kamera pilaa. Ja oli siellä kaikkea muutakin hienoa, mutta ei tehny mieli kuvata ko ei ollu kunnon kameraa.

Olen laiska, enkä kirjota muuta, hejhej!

Maailma pyörii radallaan, vieläkin

Muistinko minä? En. No huomenna sitten. Eikä sillä varmaan kiire ole. En muista huomennakaan, sen verta kiire päivä tulee taasen. Tai sitten ei tule. En minä tiedä.

Katsoin äsken mummolta saadun elokuva, tiedä häntä mistä mummo sen on saanut.. Mutta se oli Love Happens. Ja se  oli ihan ok. Puolessa välissä tuntu, että se ei lopu ollenkaan. Mutta loppuhan se. Kuten nimestä voi päätellä kyseessä on jonkinsorin rakkaustarina Burke Ryanin (Aaron Echart) ja Eloisen (Jennifer Aniston) välillä. Burke Ryan on elämäntapaopettaja, joka ei tietenkään elä oppiensa mukaan ja niin edelleen. Eikös tämä ole jo nähny? No olihan tuo leffa ihan kiva katsoa, kun pakoilee velvollisuuksia, mutta en välttämättä valitsisi sitä leffailtaan.

Tänään oli mukava päivä. Aamusta olin mummon luona haravoimassa ja pesemässä ikkunoita, iltapäivästä Nakin autossa sadetta pitämässä ja vahtimassa mersua. Ja kuuntelemassa hyvää musiikkia ja tietysti puhumassa paskaa. Äiti kysy, että miten saatiin iltapäivä kulumaan, vastaus oli helposti. Parannettiin maailmaa ja pohdittiin vaikka mitä, kuten Jennin rangaistusta, Urpån rangaistuksia, kesän reissua.. Ja keksittiin aivan loistavia ideoita.

Ja eilen illalla kävin tilaamassa Anttilan sivuilta itselleni Anttilan lehden, jotta voin siitä sitten tiirailla josko siellä olisi hyviä kameroita alennuksessa. Kävin siinä samalla sitten katselemassa Anttilan sivuilta kameroita, eikä auttanut muu kuin tilata sieltä kamera. Kohta sen pitäisi tulla, viikon päästä, en tiedä miten jaksan odottaa!

Kun käytiin siellä Sumiaisissa sunnuntaina niin poikettiin samalla Konnenveden hautausmaalla katsomassa Jaakon hautaa (muistaakseni mummon veli). Siellä oli sitten tuore hauta, ja tällä tarkoitan hautaa, jossa vielä hautajaiskukat ovat pakoillaan. Enkä voinut vastustaa kiusausta, oli pakko ottaa niistä kukista kuvia kun ne oli kauniita. Varsinkin ne valkoiset ruusut.

Nämä ovat aivan ihania!  

Nämä ovat neilikoita, ovelaa tehdä koko kukkalaite neilikoista.
Neilikka on yksi lempikukkani

Liljoja ja neilikoita

Supercalifragilisticexpialidocious

Jahka minä tänään jaksaisin taas postailla.

Eilen tosiaan oltiin Sumiaisissa ja mökillä. Sumiaisiin vietiin sitä pääsiäistorttua ja kaloja, mökille ei viety mitään :) Mutta mökillä kulotettiin ja minä sain toimia palomiehenä. En kyllä päässy sammuttamaan kun kaksi kertaa kun äiti yleensä veti haravalla ne tulet sammuksiin. Yhen kerran meinas kuitenkin koivu syttyä tulee, niin piti sen sitten sammuttaa. Mökillä on hyvä kulottaa kun siinä on vettä lähellä niin ei haittaa vaikka sammutuskalustona toimiikin kastelukannu.

Loppuvaiheessa en voinu olla enää sammutustöissä kun piti ruveta kantamaan vettä saunaan. No kannoin vedet saunaan ja rupesin sitten kantamaan vettä muuripataan, niin huomasin, että voi perse minun kamera on järven pohjassa. Minäkun luulin, että kamera on äitin taskussa eikä minun. En olis ikimaailmassa menny vettä kantamaan sen kanssa. Mukavaa, kamera paskana ja kaikki eilisen kuvat poissa. Kakkukuvat, hienot hautajaiskukkakuvat, mökkikuvat, kaikki. Halleluja! muistikortti päätti sittenkin toimia, eli sain kuvani! Hieman ärsyttää ja surettaa, mutta minkä minä sille enää voin, en yhtään mitään. Nyt on sitten uuden kameran osto. Kunhan vain saisin serkun kiinni niin voisin kysellä, että mikäs se on hyvä kamera ja näin. Voi olla, että en saa uutta kameraa ennen kuin kesäkuussa, kun en varmaan näe serkkua ennen sitä.

Viime aikoina olen ruvennut kuvaamaan aika paljon kaikkea turhaa, se on vaan niin kivaa. Ja nyt tuntuu hassulta ajatukselta se, että en voi ottaa kuvia. Kevät menee nyt ihan ohitse kun en voi ottaa kuvia kaikista hienoista jutuista. No, ehkä tämä tästä.

Tänään käytiin äitin kanssa mummon luona kun tädin piti tulla sinne kahville. Ja tulihan se. Muutama tunti siellä vierähti kun ensin katkottiin äitin kanssa kuolleita oksia, sitten kierrettiin äidin, tädin, mummon ja sedän kanssa koko tontti ympäri ja lopuksi mentiin sitten kahville. Sitten iskä soitti ja käski mennä kahtomaan, että onko Horonkyläntiellä painorajotusta ja me ajettiin sitten Lypsylään asti. Nyt tiedän missä sekin on jos joku kysyy. Ja sitten ajettiin äitille ihan uutta tietä takas kotiin. (Sitä mitä minä aina ajan kun lähden Jennin luota kylälle)

Sittenpä piti ruveta savustamaan lahna. Leikin siinä samalla Tupunan, Figaron ja Kössin kanssa. Kössiä piti koko ajan komennella, että ei murisis koko ajan meijän pojille ja Tupunaa käskeä, että ei suhisis koko ajan Kössille. Minä juoksentelin ympäri pihaa keppi perässä ja Tupunan kepin perässä. Mitähän naapurit mahto ajatella? :)

Oo, ja lehteä selatessa huomasin, että kakkoselta tulee 16:30 Maija Poppanen ja se oli pakko kattoo kun en ennen oo sitä nähny. Ja olihan se ihan katsottava. Poppasen jälkeen avasin koeen ja sillä tiellä ollaan. Kohta pitää mennä pesemään savun haju hiuksista pois ja sitten odottaa, että telkkarista tulis jotain.

On jo vierähtänyt tovi siitä kun Poppanen loppui, eikä tämä ole vieläkään valmis. Tai no on, mutta on pitänyt kaikkea muuta tehdä tässä välillä ja nyt on jo kiire suihkuun. 

Löllö

Tänään olen maaseutu matkaillut koko päivän, joten mitään ei nyt irtoa. En vain yksinkertaisesti jaksa ajatella tällaisia. Oltiin serkuilla ja mökillä. Haisen kalalle, savulle, mökille ja ties mille. Tai no hiukset haisee, kun saunassa niitä pessyt ja kädet haisee varmasti ikuisuuden kalalle. Vihaan kalan hajua.

Mutta siinäpä kaikki tällä kertaa, minä olen ihan poikki ja nyt painun nukkumaan, yöt :)

Maailman kirjan päivä

Tänään on siis Maailman kirjan päivä, ainakin Kotiliedessä luki niin. Netistä tämän tiedon varmistin kun YK:n sivuilla oli kalenteri, jossa oli 23.4 Maailman kirjan ja tekijänoikeuksien päivä merkittynä.

Eihän tässä päivässä ole mitään erikoista, tavallinen päivä muiden tavallisten päivien joukossa. Ihan tavallinen lauantai. Tai no onhan nyt lankalauantaikin, mutta silti tavallinen lauantai muiden tavallisten lauantaiden joukossa. Toisaalta nyt on vuoden kuudestoista lauantai mikä merkitsee sitä, että enää vain 36 lauantaita jäljellä.

En minä nyt keksi mitään hienoa juhlistaakseni tätä päivää, joten antaa sen olla. Voisin ehkä keittää vaikka juhlateet, mutta kello on jo paljon, enkä viitsi enää juoda teetä näin myöhään.

Koska vuodatin sieluni toiseen merkintään niin tähän merkintään ei oikein keksi mitään asiaa. Mutta eiköhän tähänkin keksi jotain jos antaa aikaa, vaikka sitä ei oikein ole, koska aamulla pitää herätä jo ennen yhdeksää, kun lähdetään yhdeksän maissa sinne Sumiaisiin ja sitä ennen on paljon tehtävää. Mutta luulen, että ei me yhdeksän aikaa olla lähdössä kun ei olla kuiteskaan valmiita. Mutta jossain siinä kuitenkin.

Harmi kun minulla ei ole mitään kuviakaan laittaa kun en ole ottanut. Eikä enää voi ottaa kun niistä tulee kamalia. Päässä on soinut koko päivän se kun suomi putos puusta.. Eikä se lähde millään pois, se vaan soi ja soi ja soi. Jossain kappaleessa on ihan varmasti kohta ja se soi. Muistaakseni vielä kahdesti peräkkäin. Ja se soi -hakusanalla löysin artikkelin, joka koski sitä, että biisit jää päähän soimaan. Tittidii. Ihan totta koko juttu. Ja useimmat tavatkin millä biisi jää soimaan päähän allekirjoitan. On ihan tyhmää, että päässä soi jokin tietty osa, kuten kun suomi putos puusta.. tuo vaan pyörii ja pyörii, enkä saa sitä millään pois. Enkä usko, että asiaa auttaa jos kappaleen kuuntelee, mutta on ihan pakko kohta kuunnella se, kunhan käyn hakemassa kuulokkeet.

Nyt minä toivotan kaikille hyvää yötä, vaikka itse en ole menossa nukkumaan, mutta tämä merkintä on :)

Minä ja Sinä

Tässä on Figaron veli, Kamu. En olisi koskaan uskonut, että Figaron sisaruksista yksi tulisi tutuille ihmisille ja vielä samaan sukuun. Kamu on nimittäin minun kummitäti siskon eli äidin serkun kissa. Kun sain tietää, että Kamu on haettu samasta paikasta kun Figaro niin pistin merkille, että niissä on samaa näköä. Erona se, että Figaro on pulskempi, se kun on sellanen syöppö, joka kuolee nälkään jo ajatuksestakin, että ei saisi ruokaa. Olen varmasti ottanut joskus kuvan jossa Figaro on samalla lailla kun Kamu tuossa, mutta en nyt tähän hätään sitä läydä ja tuo kuva missä Figsu on Tupunan kanssa saa kelvata vertailukohdaksi. Ja Figarossa on enemmän valkoista.

Mitä paljastuukaan pinnan alta?

Käytiin äitin kanssa viemässä mökille pesussa olleita liinavaatteita. Laiturin päästä on jäät sulanu niin paljon, että vettä pystyisi jo ottamaan jos olisi sellaiselle tarvetta. Ja minä epäilen, että jäätkin vielä kestäisivät, niin paksulta se vaikutti, mutta minulla ei todellakaan ollut minkäänlaista halukkuutta käydä kokeilemassa sitä pelkässä mekossa, housuissa ja lenkkareissa. Ehkä sitten jos olisi ollut märkäpuku tai vastaava.

Vettä, vettä, vettä ja vettä

Meijän rannassa ei ole koskaan, minun 19 vuotiaan elämäni aikana ollut savea, mutta nyt on. Alla oleva kuva siitä todisteena. (Nyt kun katson kuvaa huomaan sen olevan väärinpäin, mutta ei kai se haittaa?) Ei koskaan. Kyllä, minä olen sata prosenttisen varma, koska minä rakastan savea ja savikakkuja ja kaikkea mikä liittyy saveen, niin ehkä minä olisin huomannut jos siellä olisi sitä ollut. Ehkä satunnaisesti on voinut olla sen jäljiltä kun olen mummon ja papan rannasta sitä käyny viemässä ja savikakut ovat päätyneet "homeisina" roskiin. Tai sitten se savi on ollut vain niin syvässä, että en ole päässyt siihen käsiksi. Se voisi olla järkeenkäypä selitys sillä  laiturin viereen, kohtaan jossa ei kuuluisi olla niin paljoa hiekkaa, on nyt suuri hiekkakasa. Tai no ei se suuri ole, mutta suurempi kuin ennen.

Tuossa yllä on kuva kivikasasta, joka on ylätasanteella. Ja alla on puolestaan kuva Oravan metsästä jota on harvennettu. Se oli ennen kamala pusikko, nyt siitä näkee jo läpi.

Tuon rakennuksen käyttötarkoitus on minulle epäselvä. Mutta sen kyljessä lukee Elvis. Joka ei kuitenkaan ole kokonainen vaain tuollainen puolikas. Olen monta kertaa miettinyt, että onkohan se maalattu siihen silloin kun tuo rakennus on jo ollut pystyssä vai oavatkohan nuo seinätarpeet jostain vanhasta rakennuksesta, jossa on ollut tuo taideteos ja tuo viimeinen osa on mennyt rikki tai jotain? Joka kerta päädyn jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä kuka ihme tekisi graffitin, josta puuttuu alaosa? Mutta tuo on hieno, vaikka ei se ihan järkevää ole sotkea joka paikkaa, mutta on ne jotkut ihan hienojakin.

Ja sitten me nähtiin kurkia. Ehkä te löydätte ne kuvasta, sillä lähemmäksi ei päässyt ja zoomikin oli jo ihan suurimmillaan. Minulle eivät ainakaan ole kevään ensimmäisiä kurkia, mutta ensimmäiset joista on ollut mahdollisuus ottaa kuva.

Ja tässä on sitten uusin lemmikkini, Purre-kissa. Sain sen tänään ja se on vielä kovin ujo, sillä se ei meinannut suostua kuvattavaksi ollenkaan. Mutta ehkä se siitä tokenee ja tottuu elämään täällä :)

Jenni keksi tämän otsikon vol 2

Tänään pelattiin Suomi-tietopeliä Jennin ja Nakin kanssa. Jenni voitti, onnea!

Ja Figaro otti meijän kanssa rennosti ja Tupuna nukkuu taustalla :)

Maassa maan tavalla

Kirjaston kirjoja on kiva lukea kun niistä ei tarvitse maksaa mitään. Vaikka minä haluaisin omistaa kaikki ihanat kirjat, jotka olen lukenut, niin en minä voi koska en ole miljonääri. Riippuen kirjan uutuudesta, kansista, kirjoittajasta, paperilaadusta ja ties mistä muuttujista niin hintahaitari on nollasta tuhanenteen. Kovakantiset kirjat maksavat eniten, paitsi jos ne on alennuksessa. Kaikkihan on kyllä alennuksessa halvempaan alkuperäiseen hintaan verrattuna.

Minulla on tälläkin hetkellä kirjaston kirja luettava. Mitään muuta ongelmaa minulla ei ole sen kirjan kanssa kuin, että sen edellinen lukija on päättänyt olla mukava ja on ilmeisesti räkinyt sivujen väliin. Lukukokemus nousee ihan toiselle tasolle kun saa repiä sivuja ja irti ja huomaa, että millä ne onkaan liimattu yhteen. Onneksi näitä ei ole sattunut vielä kovin montaa kohdalle, luku taitaa jäädä alle kymmenen, mutta ei ne silti kivoja yllätyksiä ole.

Kuka on oikeasti niin puupää, että tekee jotain tuollaista kirjaston kirjalle? Eri asia on jos käyttää omia kirjoja nenäliinana. Jokaisella pitäisi olla sen verran järkeä päässä, että tajuaisi eron oman tavaran ja toisen tavaran välillä. Toisen omaisuutta pitäisi kunnioittaa, vaikka se välillä tuppaa unohtumaan itse kultakin.

Äsken kun selaisin sanojen oikeinkirjoitusta ja päädyin selaamaan Suomi24:n keskustelupalstaa ja huomasin siellä alalaidassa sen kommentointi lootan ja siellä sen numero/kirjainsarjan, joka pitää laittaa kun laittaa kommentin. Siellä luki, että haluamme varmistua, että et ole roskapostirobotti. Kirjoita numero kenttään ja niin edelleen. Vähentääkö tuo roskaposteja? Minä mietin tässä nyt ihan oikeiden ihmisten lähettämiä roskaposteja. Jos ihan "työkseen" lähettelee roskaposteja niin eikai tuollanen muutaman numeron sarja estä? Toisaalta ne voi olla vaikeasti tulkittavia sarjoja ja silloin saattaa jäädä julkaisematta kommentti. En tiedä kun en ole perehtynyt.

Huaa

Yää, minua kyllästyttää! Eikä ole edes mitään kirjoitettavaa kun tänään ei tapahtunut mitään hienoa. Kävin vain mummeleiden kanssa suonenjoella ja siinä se.

Huomenna voisi yrittää olla ahkera ja siivota vähäsen, haravoida ja levittää lumikasoja, lukea, onnistua jossakin, ymmärtää.. Mitä vain muuta kuin mitä tein tänään.

Taisin juuri saada allergiakohtauksen huulirasvasta. Tai ainakin huulia kirvelee, mutta toisaalta niin tämä huulirasva tekee aina. Se kun on Moisture Mint. Ehkä siitä ei tullut allergiakohtausta.

Äsken oli vielä mielessä joku juttu, mutta en muista, että mikä. Tänään tulee muuten Täykkärit taas pitkästä aikaa. Kuukausi on pitkä aika! Hawaiji 5-0 aloitti jonku ihmeen lomautusjakson nelosella, sillä se kun jäi lomalle niin ei menny kauaa kun täykkärit ja sitten detroit. Kaikki sarjat mitä katon. Enää ei tule telkkaristakaan mitään katsottavaa. Ainoa on nyt nuo täykkärit ja Ny, muuta ei tule. Ja toki leffoja. Kappas, neloselta tulee toimintatorstaina Air Force One. Olen muuten kattonu tuon leffan, se oli ihan hyvä. Tekis mieli kattoa se uudelleen, mutta jossain määrin arvostan kunnon yöunia. Eli en tiedä katsonko vai enkö.

Leffoista puheenolle, katoin eilen sen Ghost Riderin. Se oli kanssa hyvä. Nicolas osas olla hyvin vakuuttava liekehtivänä luuranko-palkkionmetsästäjänä (oliko se palkkionmetsästäjä..?). Ja siinä oli hyvät tehosteet. Ne liekkijutut oli tosi hienoja ja varsinki se kun siitä Johnny tuli se Ghost Rideri, se oli hieno muodonmuutos sitten kun se Johnny osas tehä sen sulavasti.

Paljon on sanottavaa

Eilen siis olin laiska enkä kirjoittanut paljoa mitään. (Vetosin myös päänsärkyyn, joka oli totta.) Eilen illalla menin sitten, kuten sanoin niin peiton alle ja katselin äitin kanssa sitä dekkaria, joka tosin ei ihan auennut minulle kun alun viisitoista minuuttia jäivät näkemättä. Sitten kun se loppui niin päätin, että rupean nukkumaan pääsen siitä pääsärystä eroon, mutta ei mennyt viittäkään minuuttia kun iskä tuli huoneeseen ja sano, että pitää käydä tekemässä yks juttu. No minä kapusin sitten sängystä, heitin vaatteita päälle ja lähdin iskän kanssa katsomaan puupinoa. Täytyy kyllä sanoa, että autolla ajaminen pimeässä, pää kipeänä ja tietämättä mihin on menossa eivät kuulu parhaisiin auto-muistoihini.

Takaisin kotiin päästyäni en ollut enää yhtä uninen kuin lähtiessä, joten kulutun kymmenisen minuuttia pelaillen tetristä ja tukehtuen kuumuuteen ja päätin sitten, että nyt nukkumaan. Yö oli vähän katkonainen, jossain vaiheessa olin sitä mieltä, että peitto joka päälläni oli, oli itse tekemäni ja se toinen piti heittää pois. En sitten tiedä minne sen heitin, koska tuo peitto on edelleenkin tuossa. Ja kuuden aikaan heräsin siihen kun iskä oksentaa vessassa. En tiedä mistä se johtui, koska iskä ei koskaan oksenna krapulaansa, ehkä iskä oli vain syönyt jotain sopimatonta. Loppu "yö" sujui ihan rauhallisesti kunnes tuo rauhattoman sielun lapsi piti päästää sisälle ja minun piti raahautua vessaan. Tässä vaiheessa kello näytti kahdeksaa, eli siis aivan liian aikainen aika nousta ylös. Mutta ei siinä muukaan auttanut sillä ei enää väsyttänyt, mutta kuitenkin kömmin vähäksi aikaa äitin sänkyyn makoilemaan siksi aikaa, että äiti saa aamupalan pöytään. (Tiedän, olen kamala)

Ennen kuin jatkan huimaa selostustani mitä tänään tapahtui osa 24578, kerron eilisestä Viitasaaren reissusta.

Käytiin siis Viitasaarella koska äiti halusi yhdet kengät Ale-Makasiinistä, jonne me suunnistimmekin ensimmäisenä. Silloin kun tulimme sinne makasiiniin, niin siellä ei ollut kuin muutama hassu auto. Mutta sitten kun oltiin lähdössä niin autoja oli hieman lisää. No eipä tässä mitään ihmeellistä vaan se, että meidän auto oli niiden kaikkien autojen keskellä, ja kun siinä parkkipaikalla ei ole ruutuja, niin autoilijoiden pitää ihan itse parkkeerata. No jotkut eivät tätä taitoa ollenkaan hallinneet sillä osa autoista, jotka olivat keskirivissä (siellä oli kolme riviä autoja) eivät päässeet pois sieltä, koska olivat joko itse ajaneet liian lähelle eturiviä tai eturivin peruuttaja oli liian lähellä tai takariviin ajaja oli ajanut liian lähelle. Kuten jo totesin, että se meidän auto oli siellä keskellä, koska a) eteemme ajanut oli peruuttanut liian lähelle b) vieressä oleva auto oli ajanut liian lähelle eturiviä c) takarivi oli liian lähellä keskiriviä. Kukaan (paitsi se kuskinpuolella ollut ollut) ei ollut siinä meidän auton lähellä tajunnut jättää välejä, jotta sieltä olisi päässyt pois. Mutta onneksi viistossa meidän takana oli tyhjä paikka, josta päästiin peruuttamalla pois. Äiti ei meinannut tähän ensin suostua, mutta suostui lopulta ja peruutti viistosti pois sieltä autokasasta. Voi että minä kirosin kaikki ne autoilijat siinä pihassa hornan tuuttiin. Talvella ne sentäs osasivat jättää välejä niin, että sieltä pääsi pois, mutta mitäs väliä sillä kesällä on, pääseekö pois vai ei. Eikä se meidän mottiin jäämisemme voinut olla äitin vika, kun tultiin niin siinä meidän edessä oli yksi auto, mutta se oli kauempana, eikä meidän toisella sivulla ollu autoa ollenkaan, ja sekin mikä toisella sivulla oli niin oli  suorassa linjassa niiden muiden autojen kanssa, jotka oli siellä eteenpäin siitä, jotka sitten pääsi ihan vaivatta pois. Eikä äiti olis koskaan ajanu ihan toisen auton perään kiinni, se on saletti. No onneksi oli se yksi kolonen josta päästiin sitten pois. (tuo selostus kuulostaa tosi sekavalta ja tekis mieli piirtää kuva, mutta en taida, koska sitten se vasta sekavaksi muuttuisi)

Mutta tuossa alla on kuvia mitä tarttui mukaan kauppakäynniltä:

Nuo nauhat minä tarvitsin kaulakorua varten, nuo pienet tilpehöörit on korujen tekoon tarkoitettuja ja tuo rasia on minun laastareille. Näin noita rasioita joskus Keskimaalla ja nyt päätin sitten, että ostan sellaisen laastareille,  kun minun laastarit oli vaan sellasessa paperipussissa, koska minä olin se ensiapu-dude meidän eräkurssilla.

Ja nämä ihanat kengät ostin Ale-Makasiinistä. Minä niin tykkään niistä, tosin en vielä ole keksinyt millaisten sukkien kanssa niitä pitäisin. Tosin voisin käyttää niitä ilman sukkia, mutta olisi kyllä kiva pitää sukkiakin välillä. Nyt minä voin elää kesän ostamatta uusia kenkiä, kun on nuo ja ballerinat ja lenkkarit. Toosin uudet lenkkarit pitäisi hommata, koska nuo vanhat alkaa olla rikkinäiset, mutta ei niin paljoa, että en niillä selviäisi. (Tosin ne ei oo lenkkarit vaan streetkengät muistaakseni, pilkun viilausta, pilkun viilausta :D)

Mutta takaisin tähän päivään. Tänään olin koko päivän mökillä risuja polttamassa ja haravoimassa. Ennen lähtöä mökille näin tämän mönkiäisen meidän takapihalla.

Aukaisin mökillä meidän puron, jotta vesi pääsisi virtaamaan kunnolla järveen. Tietenkään kuva virtaavasta vedestä ei ole yhtä hieno kuin sen näkee itse, omilla silmillään. 

Niin ja eilen minulle tuli mekkokriisi. Vaikka minulla on jo ylppärimekko niin silti. Sillä se kriisi johtui siitä mekosta. Se mekko kun on sellaista ohutta kangasta niin siitä näkyy mitä mekon pukijalla on mekon alla päällä ja se ahdisti minua suuresti. Ja sitten menin kokeilemaan sitä äitin samanlaista, mutta kuviollista mekkoa, niin totesin, että tästä ei "näy " läpi ja se oli muutenkin pirteämmän näköinen. Ja hengenrauhan säilyttämiseksi oli pakko tilata sellainen samanlainen mekko, mutta kuviollisena. Ja toki ruskena niin kengät käy. Minä ostin sen kuviottoman mekon ihan turhaan. Miksi minä en silloin aikaisemmin ottanut kokeiltavaksi sitä kuviollista myös, miksi? Jos olisin sen tajunnut niin minulla olisi nyt vaatekaapissa oikea mekko ja väärä mekko olisi palautettu takaisin. Mutta nyt minulla on väärä mekko kaapissa ja oikea tulossa. No onneksi voin pitää tuota mekkoa vaikka kesällä tai jotain, koska sekin on hieno, siinä on vain se yksi pieni ominaisuus jota vihaan. Ehkä ompelija voisi tehdä siihen sellaisen kiinniolevan alusmekon? Pitääkin miettiä tätä.

Tällä postauksella on pituutta kuin Tonavalla, joten eiköhän ole aika lopettaa tähän.

Lyhyttä

Tänään tuskin tulee mitään valaisevaa tekstiä kun päähän koskee niin kivasti. On koskenu jo muutaman tunnin itseasiassa, mutat eiköhän se siitä. Tekis mieli vaan käpertyä peiton alle ja nukkua. Toisaalta ihan varteen otettava vaihtoehto olisi myös käpertyä peiton alle ja katsoa äitin kanssa saksalainen dekkari. Katsotaan nyt.

Tässä teille muutamia kesäisiä kuvia.

Ja huomenna saatte tietää mitä toin mukanani Viitasaarelta kun käytiin siellä tänään, mutta nyt pelaan sen marauderin loppuun ja käperryn peiton alle.

Hänen kuninkaallinen korkeutensa

Tänään tuli ohjelma Ruotsin kuningasperheen vuodesta 2010. Se oli ihan mielenkiintoinen, tosin olen melko varma, että prinssi Carl Philip on adoptiolapsi, sillä se ei näytä yhtään ruotsalaiselta, pikimminkin joltain espanjalaiselta. Ja siinä kun se vihki jonku ihmeen tuuli- ja vesivoimalaitoksen niin ne ei sanonu, että se on prinssi vaan ne puhu koko ajan Värmlannin herttuasta. Olisivat sanoneet myös sen prinssin, koska minä mietin, että kukas ukko se tuo on, en nimittäin muista ennen nähneeni Carl Philipiä. Tai sitten olen, mutta en tunnistanu sitä.

Surullista, että meillä ei ole kuningasperhettä, tosin Suomi on niin köyhä maa, että meillä ei olis varaa kuninkaallisiin. Toisaalta se olis ihan kiva, mutta tosi kallista.

Ja lisää kuninkaallisia menoja saamme seurata 29.4 kun Iso-Britannian prinssi William menee naimisiin Catherine Middletonin kanssa. Ja vaikka Iso-Britannialla on säästökausi menossa, niin ei loistoa tule puuttumaan näistä kuninkaallisista häistä. Onkohan tasavallan presidentti Tarja Halonen saanut kutsun prinssi Williamin häihin? Ei välttämättä, koska kun William ei ole kruununprinssi niin ei tarvitse kutsua niin paljon kaikkia ylhäisiä ja protokollan vaatimia henkilöitä (toisaalta en usko meidän preidentin kuuluvan näihin henkilöihin). Joten he saavat kutsua enemmän omia ystäviään ja tuttaviaan. Näin luki jossain lehdessä. Tosin ei siinä puhuttu Tarjasta mitään.

Niin se lehti oli Kotiliesi, jossa on kahden ja puolen aukeaman juttu hääparista. Williamilla on paljon paineita, kun Lady Dianan ja kruununprinssi Charlesin (Williamin vanhemmat) häitä seurasi television välityksellä 750 miljoonaa henkeä, ja niitä hehkutettiin vuosisadan häiksi. Mutta eiköhän tämä saada kuitenkin rikotuksi, koska Catherine ja William menevät naimisiin rakkaudesta, toisinkuin sulhasen vanhemmat, joiden avioliitto oli suunniteltu kuningashuoneiden kesken. He eivät siis menneet naimisiin rakkaudesta vaan pakosta.

Morsiuspari menee naimisiin Westminister Abbeyssa, samassa kirkossa kuin kuningatar Elisabet ja prinssi Philip vuonna 1947.

Tämä kirkko on myös perinteinen Iso-Britannian kuninkaiden kruunauspaikka. Joten eiköhän tuolla kelpaa yhdet häät viettää.

Jos Williamilla on paineita, niin paineita on myös Catherinella hääpuvun valinnassa. Kuningashuoneella on omat vaatimuksensa kuninkaallisen morsiammen hääpuvusta. Diana aiheutti suuren kohun hääpuvullaan ja rikkoi ainakin yhden säännön nimittäin sen, että kuninkaallisen morsiamen pitäisi pukeutua malliltaan yksinkertaiseen asuun. Toinen sääntö kuuluu, että hääpuvun pitää peittää ei paljastaa. Avoin kaula-aukko ei sovi ja paljaat käsivarret olisi hyvin uskaliasta. Mahtavatkohan samat säännöt olla voimassa myös Ruotsissa sillä Viktorian hääpuvussa oli sekä avonainen kaula-aukko että paljaat käsivarret. Diana onnistui myös kohauttamaan kaikkien aikojen pisimmällä, 7,6 metrisellä, laahuksella, jota kannatteli Sprencerien suvun perintötiara.

Kerroinkos minä jo, että Lady Diana oli ylhäisaatelia? Hän syntyi Sandrighamissa (Nakkii?) jaarli John Spencerin perheeseen, joka oli kaukaista sukua kuningasperheelle. Catherine Middleton on vain keskiluokkaa, ei ollenkaan kuninkaallinen eikä edes ylhäisaatelia. Tosin morsiusparille on löydetty yhteinen sukulainen, näin ollen he ovat viidensiätoista serkkuja, noin viisinkertaisia pikkuserkkujen serkkuja. Catherinen sukutausta ei ole ongelma Williamille eikä prinssi Charlesille, mutta kuningattaren mielipidettä ei tiedetä. Haittaakohan Elisabetiä se, että Catherine ei ole ylhäinen? Kuningatar on tarjonnut Williamille avioliiton myötä herttuan titteliä, mikä tarkoittaa, että Catherinesta tulisi herttuatar. Kuitenkin huhutaan, että koko ikänsä prinssi Williamina elänyt pojanpoika haluaisi käyttää samaa nimeä edelleenkin, ja vaimostaan hän toivoo prinsessa Catherinea. Automaattisesti Catherine ei tätä arvonimeä saa, vaan vanhanaikainen arvonimikäytäntö tekisi hänestä Walesin William-prinsessan (princess William of Wales).

Mainitsinkin jo aikaisemmin sen Iso-Britannian säästökuurin ja sen, että loistokkuutta ei näistä häistä puutu. Kuningatar Elisabet on julistanut huhtikuun 29. päivän yleiseksi vapaapäiväksi. Ulottuisikohan tuo vapaapäivä myös tänne Suomeen? :)

Lähteenä se Kotiliesi nro 8/2011 ja kuva on täältä. 

Kesäkesä, se tulee!

Tänään olen ollut ahkera. Puoli yhden aikaan ihmettelin, että onko kello oikeasti noin vähän. Mutta oli se. Aamu oli menny hitaasti, tosin minä kapusinki ylös jo vähän jälkeen yhdeksän, vaikka yleensä luen kirjaa vaikka kuinka kauan, tänäänpä en lukenut. Sen sijaan riehuin tunnin ulkona haravoiden ja siivoten takapihaa ja vähän etupihaakin. Tosin tuo tapahtui vasta iltapäivällä, aamupäivällä tein kaikkea muuta.

Lällää! Meilläpä on vihreä takapiha! Tai no ei ihan kokonaan vihreä ole, koska kuten alla olevasta kuvasta näkyy niin vielä paljon on lunta, mutta tuossa keskellä on tuollanen vihreä matto. Ja kaikki tuo vihreys johtuu vaan siitä, että tuo ei ole nurmea vaan sammalta, joka on vihreää riippumatta mikä vuodenaika on menossa.

 Kuten kuvasta näkyy (tuossa alla), että Tupuna osaa ottaa aurinkoisesta päivästä kaiken irti. Vähän huono kuva, mutta ei se haittaa. Ja tuo kuva on naapurin takapihalta, kun Tupuna nukkuu aina siellä, sinne kun paistaa koko päivän aurinko. Kyllä meijänki takapihalle paistaa mutta siinä on jotenki hieman varjoisempaa, vaikka ollaan ihan seinänaapureita. Ja ehkä parempiki oli, että Tupuna oli aurinkoa ottamassa toisella puolella, koska minä siivosin meijän omaa puolta aurinkonkukansiemenistä ja -kuorista. Toivottavasti sitä uutta naapuria ei haittaa, kun meijän kissat on koko ajan siellä puolella. Tupuna ainakin.

Ihan kuin jokin suurempikin elukka olisi käynyt käsiksi meidän haapaan, vai leppäskös tuo on? Se näyttää kyllä vähän lepältä. Leppä se taitaa olla. Tuo on Tupunan ja Figaron kiipeilypuu ja noita jälkiä on melko korkealla asti. Figaro kiipesi muuten eilen puuhun, mutta se oli koivu. Ja se oli tosi korkeella ja näytti siltä, että se ei pääse alas, mutta pääsi se sitten lopulta. Tosin se tuli vapaapudotuksena viimesen metrin. Näytti hienolta kun se vaan päästi irti ja sitten rysähti siihen puunjuurelle.

En ole muistanut kertoa minun uudesta hienosta läviköstäni, jonka äiti osti minulle. Se on niin hieno!  Siinä on hyvä pestä viinirypäleitä (kuten kuvasta näkyy) ja sulattaa herneitä. Ja se on niin nättikin ja väri on tosi hieno. Siellä oli keltaisia ja näitä vihreitä ja minulta kesti hetki ennen kuin onnistuin päättämään haluanko vihreän vai keltaisen. Lopulta valitsin vihreän. Siellä oli myös suuria läviköitä samoissa väreissä, mutta tuo pienenpi oli paljon söpömpi kuin ne isot

Ja tässä on sitten se rusetti, josta kerroin eilen. Eikö olekin hieno? Minä rakastan sitä. Voi, että. Tuo oli ilmeisesti alunperin rintaneula, ainakin siellä oli hakaneulatakana ja kun minä otin sen hakaneulan pois ja laitoin tilalle pinnin niistä siitä tuli hiuskoriste. Se on varmaan se evoluutio Tuo olisi juuri sopiva hiuskoristeeksi siihen ruskeaan mekkoon, mutta ei sellaisia voi laittaa kun päähän pitää mahtua se typerä valkoinen kapistus (jos mitää maailmaa mullistavaa ei tapahdu ja saan sen kapistuksen).

Ajatus jatkaa kulkuaan

Tänä aamuna oli sitten aikainen herätys ja koska olin laittanut vaatteet jo valmiiksi illalla, niin minulle jäi aikaa tuskailla hiuksieni kanssa, jotka eivät suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön kanssani. Sain kuitenkin lopulta hiukset edes jonkinlaiseen ojennukseen. Että minä joskus vihaan noita hiuksia kun ne eivät millään suostu tottelemaan, ihan kuin niillä olisi oma tahto.

Mutta siinä hiuksia laitellessani huomasin yhdessa korissa sellainen ruskean rusetin ja keksi, että siitä tulee aivan täydellinen hiuskoriste! Ja tänä iltana sitten otin siitä hakaneulan pois ja korvasin sen sellaisella pinnillä ja se on nököttänyt koko illan hiuksissani. Tästä saatte kuvan huomenna, koska en enää viitsi ruveta leikkimään kameralla. Oi että se on hieno!

Kirjastosta kävin sitten hakemassa seuraavan Gabaldonin. Se on tajuttoman paksu ja siinä on tajuttoman ruma intiaani-mies kannessa. Voi hyvä luoja, siinä on 1088 sivua! Taidan kuolla tähän paikkaan. Toivottakaa onnea..

Jotenkin nyt ei taas asiaa ole, eikä tänään tapahtunut edes mitään erityisen jännää. Mitä nyt kävin Nakin luona, olin Bonon puruluuna ja näin Ernon, joka on Vesannolla sijaistamassa. Ainakin näin käsitin. Äiti sano, että Erno näytti ihan Tomilta, koska Ernolla oli pukinparta, jollainen Tomillakin on ollut joskus. Mutta eihän siinä.

Huomennakaan ei ole luvassa mitään erityisen kivaa, ellei Nakki tule käymään. Paitsi, että voisi tarkastella kaappeja ja katsoa josko syntyisi jotain hyvää, kuten kuppikakkuja tai vaikka piirakka. Sitä sietääkin tutkia, pakastimessa ei olekaan muita herkkuja kuin luumuhillopullia, jotka ei oo kovin hyviä (anteeksi äiti), mutta ne on ihan syötäviä, vaikka eivät ykkösherkuiksi pääsekään. Ai niin ja se yrttivoinsalaisuus pitää selvittää. Haluan joskus tehdä itse yrttivoipatonkeja. Nakki kertoi tänään, että Nakin äiti oli löynyt joitain ihme juttuja kaupasta ja niistä tuli mieleen, että vähänkö olis kiva päästä tutkimaan kaupan hyllyjä, sieltä voisi löytää vaikka mitä aarteita. Tosin saattaa olla, että silloin voitaisiin epäillä varkaaksi tai joksikin muuksi kun kulkisi vaan kaupassa ja tutkisi joka hyllyn tarkkaan. Tai sitten niin ei tapahtuisi. Tuota pitää kokeilla joskus.

Ehkä minä suosiolla lopetan ja menen lukemaan siitä tiiliskiveä, koska tänään ei tule C.S.I Ny:tä, eikä Havaiji 5-0, joka on jollain typerällä tauolla.

Rat a too ee

Tänään minulle soitettiin ensimmäisen kerran sieltä Tilastokeskuksesta. Todellakin, ensimmäisen kerran, ne soittaa sieltä vielä neljä kertaa, seuraavan kerran elokuussa. Jännittävää. Mietinkin, että miten se on niin lyhyt se kysely, mutta jos kerta viidesti pitää soittaa kolmen kuukauden välein (ja yksi oli puolen toista vuoden vai kuukauden), niin kyllähän siinä kyselylle saadaan pituutta. Se soittajanainen oli oikein mukava, mutta sitten kun se rupesi kyselemään niitä kysymyksiä (joihin melkein kaikkiin vastasin ei/en), niin siltä naiselta katosi persoona ja siitä tuli vain sellainen puhelin vastaaja-tyyppinen henkilö. Mutta se palautui äkkiä persoonalliseksi kun minä en oikein tiennyt mitä olisin vastannut ja se nainen avuliaasti selitti minulle, että onko jokin juttu tutkimuksen kannalta tärkeä vai ei.

Aiemmin illalla pelasin Ratatouille peliä. Repäisin nettitikun pois tuosta koneen kyljestä, mutta se mobiililaajakaista ei sitä tajunnut, niin se hölmö kuvittele olevansa päällä koko sen ajan kun pelasin sitä peliä. Ja siitä johtui sitten se, että se katkoi taas hieman mielivaltaisesti tuota nettiä, mutta asia korjaantui kun sammutin koneen ja käynnistin sen sitten uudelleen. (Ennätykseni on 2 tuntia 50 minuuttia ilman katkaisua.)

Muutama asia tuossa pelissä ärsyttää. Ensiksi ärsytti se, että en saanut sitä yhtä pirun tölkkiä mitenkään alas sieltä korkeuksista ja sitten kun vihdoin keksin kantaa toisen tölkin keittiöstä ja pääsin jopa etenemään, niin ilmeisesti siihen tuli jokinlainen väliloppujuttu, sillä yhtäkkiä alkoi loppu tekstejä tulemaan. Mutta se peli kuitenkin varmaankin jatkui, mutta siitä en tiedä koska en ole löytänyt kahta hehkulamppua, joita ilmeisesti tarvitsen johonkin ja junnaan vain paikoillani, kun en tiedä minne mennä. Mutta olen kyllä päässyt pelaamaan niitä Dream Worldeja, joissa olen saanut seikkailla eri ruokatarvikkeiden päällä ja keräillä tähtiä. Noo ehkä jossain vaiheessa selvitän mitä minun pitää tehdä ja sitten tapahtuu jotain hienoa.

Plus sekin vielä, että kaikki komennot on hajoitettu ympäriinsä näppäimistöä. Liikkuminen on tietysti wasd, mutta sitten lopuilla ei ole mitään järkeä, tärkein näppäin on erilainen erityisnäppäin jolla kaikki tärkeä tapahtuu ja se on g. Miksi? Se vain vaikeuttaa kaikkien asioiden tekoa kun se on niin kaukana. Ja sitten on minipelien näppäimet, itseasiassa en vieläkään oikein tiedä mitkä ne on. Niistä ei lue halaistua sanaa ohjekirjassa ja sitten minun pitää etsiä ne ennen kuin voin suorittaa minkäänlaisia kokkausjuttuja. Minä en vaan ymmärrä sitä logiikkaa jolla näppäimet on hajautettu näppäimistöön. Ehkä sillä on jokin tarkoitus, jota minä en ymmärrä, jokin kaikkien tietokonepelaajien koodi, jonka kaikki alan harrastajat tietää, mutta ummikoille se on hepreaa.

Loppuillan olenkin sitten selaillut lolita-blogia.  Jep, luitte oikein, lolita. Ja olen tullut siihen tulokseen, että lolita on ihan hieno vaatetyyli ja kenties ajatusmaailmakin, jos sen tekee kunnolla. Eräs tietämäni lolita on ihan samanlainen kuin eräs toinenkin lolita, mutta silti se jonka tiedän ei vaikuta kovin lolilta. En tiedä mistä se johtuu, mutta jostain se johtuu. Ehkä se on vain se perusolemus tai sitten siinä on takana jotain muuta. Toisaalta onhan se tietysti erilaista olla lolita pienellä paikkakunnalla kuin Helsingissä, missä sitä sulautuu joukkoon. (Ja minä tiedän nyt syyn miksi en ole nähnyt Helsingin vierailuillani kuin korkeintaan kaksi lolitaa, olen ollut ihan väärässä paikassa! Tosin silloin kuin näin ne kaksi lolia niin olin aivan oikeassa osoitteessa.) Oli miten oli, loli on osa elämää, eikä siitä niin vain pääse eroon. (Ps. Minäkin olen ihastunut rusetteihin, helmiin, pieneen ja kiiltävää ja kauniisiin kaulakoruihin, ehkä minun sisälläni piilee pienen pieni lolita, joka pyrkii esiin silloin tällöin. :) )

Huomenna pitääkin sitten herätä aikaisin, jopa niin aikasin, että ehtii äitin kyytiin. Mutta ei se haittaa kun tietää, että on tulossa mukava päivä. Toivottavasti. Koska minulle tulee aina aamuisin (nykyään) hirveä kiire niin päätin pakata jo kaikki tavarat valmiiksi aamua varten, käsilaukku painaa ehkä turhankin paljon, mutta ei se haittaa kun tiedän, että kannan siellä aarretta. Mutta se on tältä erää huomiseen!

Kuinka suuri onkaan maailma

Voi että minä olisin halunnut käydä jossain Maailmannäyttelyssä. Se olisi ollut todella hienoa. Tosin ehdin minä vielä jos pidän kiirettä, sillä ensi vuonna Etelä-Koreassa on yksi ja sitten toinen on vuonna 2015 Milanossa. Tuo Korea kuulostaa hieman vaaralliselta, joten ehkä minä tähtään tuohon Milanoon.

Ensimmäinen Maailmannäyttely järjestettiin vuonna 1851 Lontoossa, jossa esiteltiin brittien teollisuustuotteita rohkean uudenaikaisessa lasi- ja teräsrakenteisessa Kristallipalatsissa.

Melko hieno rakennus, jos tuo kuva esittää sitä, koskaan ei voi tietää. Mutta nyt kuitenkin uskon ja luotan, että tuo on oikea kuva. Kaunis, olisi ollut todella kiva käydä tuolla.

Seuraava Maailmannäyttely pidettiin Pariisissa 1855, mutta vuoden 1899 näyttelyä olisi ollut kyllä paljon mielenkiintoisempi olla katsomassa, sillä sitä näyttelyä varten rakennettiin Eiffel-torni. Pariisissa järjestettiin myös vuoden 1900 Maailmannäyttely, mikä näin suomalaisille oli varsinainen jättipotti, sillä siellä Suomella oli oma näyttelypaviljonki, jossa oli esillä mm. Akseli Gallen-Kallelan töitä. Tämä herätti kansainvälistä huomiota, ainakin siihen verrattuna, että Suomen paviljonki oli vähempiarvoisessa päässä ja suhteellisen pieni (vain 400 neliötä). Gallen-Kallela sai yhden näyttelyn kultamitalin ja kaksi hopea mitalia. Ja Kuopiolainen Lingell&Piispanen palkittiin parhaasta mesimarjalikööristään. 

Olisi todella kiva käydä jossain tuollaisessa suuressa jutussa. Tai no muutenkin olisi kiva käydä kaikkialla, kuten Pariisissa, Milanossa, Roomassa, Pekingissä, missä vaan. Mutta ehkä tulevaisuudessa, mutta ei välttämättä ihan lähitulevaisuudessa. Ja ainahan voi unelmoida. :)

Kuvat: atlantic-cable.com, http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Grand_entrance,_Exposition_Universal,_1900,_Paris,_France.jpg 

Auringossa

Olin tänään takapihapiknikillä kuuman kaakaon, voileipien ja Tom ja Jerry -lehden kanssa. Auringossa oli kiva istua vaikka ei siellä kovin lämmintä ollut. Mutta minä olin varautunut siihen ja minulla oli lämmintä päällä. Tosin kaakao oli tosi kuumaa ja poltin kieleni muutamaankin otteeseen, voiko se olla mahdollista? Ja pelkäsin koko ajan, että ne eväsleivät tippuu auringonkukansiemenien joukkoon. Mutta onneksi ne eivät tippuneet.

Piknikin jälkeen lähdin äitin kanssa sillalle. 

Aarteita ja muita hienouksia

Voi voi kun tämä on sininen, no ehkä se ei haittaa. Nämä ostin tänään Tiimarista ja niistä tulee jotain hienoa. Ensin meinasin ostaa vaan nuo siniset, mutta nuo oranssit näytti niin hienoilta, että oli pakko ottaa nekin ja nuo mustat vain tuppautuivat mukaan. Eikös nuo oranssit näytäkin ihan karkeilta? Minusta ainakin. Mummolla oli Tiimarin-lehti ja siitäkin jo katsoin, että onko nuo karkkeja vai mitä ne on.

Lasicokispullo on hieno. Ja Coca Colan logo on aina hieno. Tuosta korkistakin saisi jotan hienoa, jos vain haluaisin tuhlata sen. Ehkä teen siitä jotain tai sitten en, pitää katsoa. Mutta pinssiä siitä en tee, sillä en halua kadottaa sitä. (Ja Nakille tiedoksi, että Corona-korkki ei vieläkään tahdo näyttäytyä minulle..)

Tämän ruusun sain mummolta 19-vuotislahjaksi. En tiedä miten äiti sai sen kuivumaan noin kauniisti. Minun kuivaruusut on aina tuollaisia suippoja, melkein nuppuja. Mutta hyvä vain, että tuo on tuollainen.

Nämä on äitin jotain ihme kukkia, jotka on kuivattu. En tiedä mitä kukkia nämä on, mutta joitain kummiskin. Mutta hienoja nekin on.

Tämän minä olen tehnyt itse ja joku on sen voinut nähdäkin meidän ikkunassa.

Ja Figaro on hieman näreissään kun minä en huomioinut sitä kun se istua napotti ulkona ja minä kuvailin olohuoneessa. Mutta kyllä se siitä leppyy kunhan aikaa antaa ja jos avaan vielä tonnikalapurkin. :)