Elokuun viimonen päivä

Varoitus sisältää paljon koulu-aiheista asiaa. Jos ei kiinnosta, jätä lukematta 

Paljon muistettavaa on ilmaantunut tässä viime päivänä. Pitää muistaa:

• käydä tarkistamassa kaksi eri sähköpostia (henkilökohtainen ja seamkin, sinne tulee kaikki kouluun liittyvä tarpeellinen) 
• uusia numero sarjoja, joilla pääsee koulun tietokantoihin ja koulussa koneisiin
• muistaa käydä ihan itse etsimässä lukujärjestys netistä (joka minulla ei vieläkään aukene kotikoneella, loistavaa)

No ei siinä kovin paljoa ole, mutta toisaalta on, kun miettii, että minä en todellakaan muista käydä säännöllisesti sähköpostia tarkastamassa, mutta nyt on pakko. 

Tänään meillä oli tiedonhankinnan tunti, ja saatiin uudet kirjastokortit seinäjoen korkeakoulukirjastoon. Toivottavasti kirjastokortteja ei tule kovin paljoa kun minulla niitä on jo kaksi ja yksi on kelakortilla. Tiedonhankinta tunneista tulee varmasti toooosi mukavia kun tänäänkin vaan etsittiin netistä tietoa ja näin. Mutta hienointa oli kun tutustuttiin siihen korkeakoulukirjastoon siellä on sellaisia hienoja sanakirjoja netissä. Siellä oli sitten MOT-sanakirjapalvelu, johon kuuluu yhtenä osana sellainen MOT proofing -kielentarkistuspalvelu, joka tarkistaa siihen kirjoitetun tekstin ja auttaa parantamaan sen laatua. Harmi vaan, että se on vain englanniksi, sillä ruotsiksi olisi ollut kanssa hyvä sellainen olla. Miksi meille lukiossa ei tällaista ollut, minä olisin nimittäin sellaista tarvinnut. No parempi myöhään kun ei milloinkaan. 

Tänään meillä oli myös ensimmäinen tunti kemiaa. Siinä on tosi mukava opettaja ja minusta tuntuu, että minä tajusin jopa enemmän kemiasta kun lukiossa, niillä kemian tunneilla. Tosin meillä oli kyllä samoja asioita, mitä ollaan jo käyty kasilla ja lukiossa, että ehkä se johtuu siitä myös. Ja vihdoinkin minä tajusin jaksollisen järjestelmän jakson ja ryhmän käyttötarkoituksen ja ehkä vielä muistan, että kumminpäin ne on (minä en ikinä muista sitä). 

Meillä on kasvituotannon orientaatiossa kamala opettaja, se vaikuttaa sellaselta tiukkapipolta eikä yhtään sellaselta miltä ne muut opettajat mitkä ollaan jo tavattu, on vaikuttanu. Meillä tulee olemaan jossain vaiheessa sellainen tentin tapainen koe, jossa pitää tunnistaa olikohan se 8 eri viljaa sekä siemenistä että kuivakasvina, eikä siinä saa mennä yksikään väärin. Kuulostaa todella lupaavalta.

Huomenna on kyllä tappopäivä kun on koko päivä kaikkea kivaa, kuten matikkaa, ruotsia, kemiaa ja tietotekniikkaa ja kaikkia vielä kaksi tuntia. Eväät pitää ottaa mukaan, että hengissä selviää. Toosin on siellä koulussa ruokaa, mutta siltikin. Eiköhän tästä selvitä. Perjantai-aamun metsänhoito tunnit hieman pelottaa kun niitä opettaa yksi mies, joka on vähän outo ja viljelee joka paikkaa kaikkia englanninkielisiä termejä sun muita. Se vaikuttaa vähän hyperaktiiviselta. Saas nähä mitä tulee tapahtumaan. Ja voi hitto soikoon, jos pitää metsäänkin ostaa omat haalarit. En kyllä halua, ko ostan jo navettaan ja konehuoltoon.

Tänään on satanut paljon. Tai no sade alkoi vasta silloin kun oltiin pyöräilemässä kotiin. Puolimatkassa alkoi satamaan ensin vähän ja siitä se sitten koveni kunnes tuli rakeiden tapaisia pisaroita taivaalta. Minun hiukset kastui ihan kunnolla, niin siitä voitte päätellä sateen paljouden, kun yleensä sateella minun hiukset ei edes kastu. Tämä oli jo melkein monsuuni. Farkut kastu jaloista ihan märiks ja huppari tiputtaa vieläkin vettä, eikä se varmasti ole kuiva huomenna. Huraa. Siellä sataa nytkin, minkä vuoksi kauppareissu saa odottaa siihen asti kun nuo kaksi muuta ovat sinne lähdössä niin pääsee autokyydillä (bemarilla) eikä kastu. En minä kyllä sokeria ole, mutta en halua märkiä ostoksia tai märkiä vaatteita lisää, kun ei ole mitään paikkaa missä kuivata kun kaikki on jo varattuja, eikä minulla ole pyykinkuivaustelinettä. 

Kuvia

Sain tässä äsken aivan loistavan idean. Minä nyt linkitän yhteisen blogimme ja tämän minun blogini toisiinsa. Tässä postauksessa vain. Tässä postauksessa on nyt kuvia liittyen tähän postaukseen ja on tässä muutama muukin kuva, jotka ei liity kyllä sitten postaukseen.

Anteeksi salamankäyttö

Seinä

Kaktukseni

Ikkunanäkymä 1

Ikkunanäkymä 2

Jossakin

Tänään on ensimmäinen koulupäivä ja meidät raahataan jonnekin. Hienoa eikö. Juuri nyt ei innosta ollenkaan, mutta pakkohan se on

Etsimistä, löytämistä & tuskailua

Tännään etsittiin koulua. Löytyhän se lopulta, vaikka meinas meiltä usko mennä. No tosin me kumpikin tiedettiin missä suunnassa se on, niin loppujen lopuksi kun vaan ajettiin suoraan niin se löyty. Ja sitten tajuttiin, että käännyttiin ekalla kerralla liian aikaseen takasin, kun jos ois ajettu vielä ihan pikkiriikkinen matka niin ois päästy siitä nopeammin. Oppia ikä kaikki.

Kone taas hurisee ja kunnolla, tosin se saattaa johtua myös siitä, että minulla oli äsken kuulokkeet korvissa kun kuuntelin musiikkia.

Tutkiskelin tuossa äsken, että miten täältä kotiin pääsee. Ja vaikeaksi se meni. Ensin bussilla Ilmajoelta Seinäjoelle, junalla Seinäjoelta Jyväskylään ja sieltä lopulta bussilla Viitasaarelle. Kuulostaa aivan loistavalta. Kunhan minä huomenna saan tietää lukujärjestykseni, niin tiedän miltä tunnilta perjantaina pitää jäädä pois, että ehtii bussiin, koska jos en lähde siihen tiettyyn bussiin niin en pääse enää sitten illalla Jyväskylästä mihinkään, koska en kerkeä tiettyyn bussiin. Pitää kohta katsoa sitten kuinka kotoa pääsee tänne. Hitto vie, tämä on paikka josta ei koskaan pääse pois ja olen tuomittu jäämään tänne. Pitikin valita juuri tämä paikka.

Etsiskelin äsken netistä puhelimeeni kuulokkeita. Mutta eipä Nokia taida valmistaa sellaisia mitä minä haluaisin, kun eminä pysty käyttämään niitä korvan sisään meneviä kuulokkeita, niistä tulee vain korva kamalan kipeäksi. Mutta ei Nokialla ole niitä sellaisia norminappikuulokkeita minun puhelimeeni. Ei kyllä varmaan enää mihinkään muuhunkaan puhelimeen, tai sitten niitä ei vain ole kosketusnäytöllisiin. No en minä sitten varmaankaan niitä tarvitse jos niitä ei kerta ole. Kuuntelen musiikkia sitten koneelta tai MP3:selta kun sen vihdoin löysin. Tai en kuuntele musiikkia ollenkaan.

Ihana, uusi kirjoituspöytä

Nyt sitä ollaan tällä Ilmajoelle. Tavarat olen saanut sisälle ja pois lattialta kaappeihin, joskaan en ole varma tiedänkö missä mikin on. Kylläpä tuolla on liikennettä. Ai, se olikin vain seinänaapurini, jonka ovi ei mene enää lukkoon. Se ilmeisesti äskenkin tuolla keittiössä imuroi. Talonmies siellä ovea yrittää kunnostaa.

Testailen tässä uutta kirjoituspöytääni ja vielä ainakin se on todella hyvä. Tilaa tuntuu olevan, tosin minulla ei tässä nyt ole kuin tämä kone ja kansioita, että ei sitä tiedä kun koulu alkaa kunnolla, että miten täynnä tavaraa tämä on.

Äsken asentelin valokuvia seinälle ja toivon, että ne pysyy siellä kun en halunnut niihin hirveästi sinitarraa tunkea, ettei niihin tule sellaista kohoumaa. Reilikartankin laitoin seinälle, nyt se vain odottaa kuvia reissulta, mutta niitä en tilaa ennen kuin olen tehnyt osoitteenmuutoksen ja sen tekemisessä kohtasin pienimuotoisen ongelman, jota pitää käydä postista kysymässä.

Minä en osaa käyttää tuota pirun ulko-ovea kun äskenkin kävin avaamassa oven jollekin tytölle, niin ei meinannu saada koko ovea auki edes. Saisivat tehdä sille jotain, että sen edes auki saisi. Ehkä minun vain pitäisi opetella sen avaaminen, eikä vain valittaa. Mutta ei minua kyllä kiinnosta koko ajan sitä olla aukomassa, että oppisin. Ihan pöpikshän nuo minua sitten luulisivat. Tai siis tuo, kun ei täällä vissiin ole muita kuin minä ja seinänaapuri Laura, joka tulee samaan kouluun ko minä.

Huomenna alkaa operaatio koulun metsästys. Toivottavasti löydän sen, eikä sinne ole mitään vaarallista tietä, vaan sellainen kiva tie, jossa uskaltaa ajaa pyörällä. Ehkäpä. En vieläkään tiedä miten menettelisin niiden tavaroiden kanssa, kun ei minua innostaisi niitä kouluun raahata, mutta kaipa se on pakko. Toisaalta ne ehtisi kyllä käydä hakemassa kotoa siinä yhdessä välissä ja napata mukaan jotain ruokaakin. Pitää katsoa sitä ongelmaa sitten huomenna.

Kohta rupean katsomaan leffaa. Tosin en tiedä vielä minkä katsoisin kun on tullut uusia. Ehkäpä sen Slummien miljonäärin, kun siihen on ne tekstitkin. Pitää joskus tässä askarrella siihen elefanttileffaan englanninkieliset tekstit, että pysyy perässä mitä kukin sanoo, jos musiikki on liian kovalla tai jos ne ei puhu selvästi. Mutta ensin iltapalaa ja sitten se leffa. Adios!

Silmälaseissa on pisaroita

Minulla on märkä olo. Piti äsken juosta mummolan (eli Junikoiden) pihaan hakemaan Fordia kun iskä sen sinne oli ajanut. En tiedä miksi, mutta sieltä se piti ajaa pois. Ja sitten piti viedä yksi laatikko autoon ja samalla tarkistin onko pissapoikaa enää jäljellä yhtään kun sieltä ei mitään tule, mutta valo ei pala. Ja tyhjähän se loota oli, kun vihdoin sain konepellin auki. Minen ikinä meinaa löytää sitä vipua millä sen saa kokonaan auki, kun se on jotenkin hienosti alaviistossa siellä, enkä muista sitä. Nyt kyllä hieman veikkaan sitä, että minun olisi itse sinne sitä pitänyt lisätä eikä vain sanoa iskälle siitä, mutta minä en tiedä sitä suhdetta, niin tehköön iskä sen itse kun tietää ja osaa.

Niin meillä siis sataa vettä, siitä se minun märkä olo johtuu. Minun päiväpeitto oli tuulettumassa ulkona ja sitten rupesi satamaan niin piti sekin pelastaa. Ja minä kun juuri pakkasin minun syyssadetakkini laatikkoon, niin piti pölliä äidin fleecetakki kastumaan.

Äiti just kysy iskältä, että tarviiko se huomenna koko päivän Fordia. Ja nyt myö sitten ollaankin lähdössä vasta sunnuntaina. Ja ketään ei kiinnosta millon minä sinne haluaisin lähtee. Olis ollu ihan kiva lähtee jo huomenna, vaikka vasta päivemmällä, niin olis ollu koko sunnuntai-päivä aikaa etsiä sitä koulua. Ja nyt joudun purkamaan kaikki tavarat sun muut kiireellä, että ehdin etsiä sen koulun ja käydä kaupassa, enkä edes tiedä kuinka kauan sen kauppa on auki sunnuntaisin. Vitutusaste on nyt aika suuri. Ja lauantai olis ollu kiva päivä myös siksi, että olisin ehkä saanut sieltä keittiöstäkin jonkun kaapin itselleni, hyvällä tuurilla. Mitä pidemmälle minun sinne menemiseni menee, niin sitä varmennin en saa sieltä minkäänlaista kokonaista kaappia, vaan minun tavarat on sitten ympäriinsä keittiötä. Ja miksi muka polkupyörä ei mahdu mersun takakonttiin? Äiti saa kyllä vielä kuulla tästä.

Ei mitään jännittävää

Tänään ei tapahtunut mitään jännää ollenkaan. Nakki kävi meillä ja minä menin Nakin kyydillä mummon luo ja tulin sieltä äitin kyydillä pois.

Ainoa jännä asia oli se, että saatiin taas uusia naapureita, kun Markun jotain sukulaisia on tuossa seinän takana viikonloppua viettämässä. Siellä sitä porukkaa kyllä ravaa vaikka kuinka paljon, mutta eipä se minua haittaa niin kauan kun ne ie häiritse minua. Enkä minä täällä nyt kovin kauaa enää ole, että ihan sama vaikka polttaisivat poroksi tuon toisen puolen kunhan eivät meijän puolta polta.

Tännään minä vein kasvihuoneeni talvisäilöön. Siellä se saa olla koko ensi talven ja luultavasti kyllä ensi kesänkin, kun ei minua nyt ainakaan kiinnosta kasvattaa tomaatteja, kun minun edellisetkin tomaatit on vielä ihan vihreitä. Ehkä kurkkuja, kun ne on vihreitä normaalistikin. Saa nyt nähdä mitä sitä ensi kesänä tekee.

Siinä Kössi ja Figaro nukkuu äitin sängyllä. Kuva on vähän huono kun oli jättänyt kameran salama pois -tilaan, eikä äiti osaa vaihtaa sitä, niin sillä ei tule kovin hyviä kuvia ilman jalkaa, kun jos kamera heilahtaa vähänkin niin siitä tulee tollainen, mutta kyllä tuosta nyt saa selvän mitä tapahtuu.

Heeeei! :)

Mitä tein eilen ja vähäsen tästä päivästä

Eilen heräsin puoli seitsemän aikaan väliaikaisesta pedistäni lattialta (sänky täynnä tavaroita) ja jo seitsemän aikaan olimme lähdössä kohti Ilmajokea ensimmäisen muuttokuorman kanssa, joka sisälsi sängyn, kirjoituspöydän, tuolin, lakanoita, pyyhkeitä ja erinäisiä ja sekalaisia tavaroita. Ilmajoelle selvittiin hengissä, jouduttiin ylittämään riippusilta, että päästiin kunnantalolle, josta aivaimet kävin hakemassa Isännöinnistä. Sitten edessä oli oikean talon löytäminen. Se onneksi sujui ihan mukavasti, löysin jopa oman asuntoni ja huoneeni. Se oli erilainen kuin olin odottanut, mutta ei pahalla tavalla.

Oman huoneen ovesta löytyi kakkonen ja oven sai auki avaimella (ulko-ovi on kyllä melko paska). Sisällä minua odotti melkein tyhjä huone. Minulla piti olla tyhjä huone, mutta siellä olikin sänky, lipasto ja nojatuoli. Piti sitten soitella ensin isännöintiin ja sitten talkkarille, että joku tulee viemään ne tavarat sieltä pois. Pahaksi onneksi talkkari oli juuri silloin Koskenkorvalla, joten jouduin raahaamaan ne tavarat siihen eteiseen, että se talkkari hakee ne huomen aamulla, eli tänään aamulla. Toivottavasti kukaan ei silloin ollut siellä, mukava tehdä lähtemätön vaikutus kämppiksiin raahaamalla tavaroita siihen eteiseen. Jääkaapissa oli kyllä ruokaa, mutta ei siellä ketään näkyny.

Sitten piti alkaa kasata huonekaluja. Kirjoituspöytä saatiin kasaan onnistuneesti, siitä tosin puuttuu vielä se kansi kun se oli hieman kastunut maanantain ja tiistain välisen yön sateesta. Mutta se laitetaan sitten paikalleen ensi kerralla. Sängyn kokoaminen aiheutti paljon enemmän päänvaivaa kuin kirjoituspöydän, kun siinä oli sellaiset hienot tapit, jotka piti saada niiden huonekaluruuvien toiseen päähään kiinni. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saatiin kuitenkin sekin kasaan ja minä pääsin leikkimään akkuporakoneella, kun sitä sängyn pohjaa piti ruuvata kiinni. Eikä minulla kyllä ollut kuin kuusi ruuvia, joten 20 lisäruuvia päätyivät ostoslistalle.

Huone oli hyvän kokoinen ja siisti, vessa/suihkukin oli hyvä, ainoa miinuspuoli oli lamppu, jossa oli ilmeisestikin energiansäästölamppu, joka ei kyllä pahemmin talvella tule valaisemaan. Onneksi siinä minun omassa "eteisessä" on parempi lamppu, se ei tosin valaise koko huonetta, yksi nurkka jää valotta. Eli pitää raahata sinne jalkalamppuja, että näkee jottain. Se lamppukin on niin alhaalla, että jos joku minua pidempi tai äitiä pidempi kävelee siitä alta, niin se lamppu luultavasti tipahtaa kävelijän päähän. Eli iskä ei siitä alta voi kävellä.

Minä luulin, että meillä menisi ikuisuus niiden huonekalujen kokoamisessa, mutta ei meillä mennykään. Kotiin me ei kyllä päästy heti lähtemään, koska piti käydä ensin syömässä ja sitten etsiä iskä, kun meijän (siis minun) piti ajaa asuntoauto vimpeliin. Iskä löydettiin helposti ja matka Vimpeliä kohti sujui hyvin, kunnes minä tajusin, että ei hitto meijän olis pitänyt kääntyä Jyväskylään päin. Ei siinä auttanu muu kuin etsiä paikka missä pääsin ajamaan sillä suurautolla ympyrän ja sitten piti etsiä suuntimaa. Päästiin onneksi helposti oikealle tielle. Ei tuo harhaan ajaminen muuten haitannut, mutta kotiintuloaika viivästyi ja sitten vielä kun piti Ilmolahdesta hakea peräkärry. Ehdittiin Ilmolahteen joskus puoli kahdeksan aikaan ja siellä kun istuttiin hetki, niin oltiin siinä joskus yhdeksän aikaan kotona. Ja minua väsytti ihan kamalasti.

Tänäänkin minua väsytti ihan kamalasti. Sain itseni ylös puoli yhdeksän aikaan ja puoli päivää vietin kirjaa lueskellen, jonka jälkeen menin sänkyyn (tai siis lattialle) makoilemaan, enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan nukuin siinä hetken. Sitten minä pakotin itseni nousemaan, eikä siitä meinannut tulla yhtikäs mitään. Koko ajan tuntui siltä, että on pakko päästä istumaan, mutta sinnikkäästi minä suihkussakin pönötin kuuman veden alla. Suihkun jälkeen päätin siivota hieman huonetta. Istuin jakkaralla pyyhe päällä ja siirtelin tavaroita vähän sinne sun tänne, mutta ei siitä oikein meinannut tulla yhtikäs mitään. Kävin hakemassa varastosta pienen kirjahyllyn sen valkoisen lipaston tilalle ja kävin syömässä jotain. Sitten alkoi siivouskin sujua ihan hyvin ja sain siivottua huoneen. Mitä se nyt vielä on vähän kesken, mutta nyt mahdun nukkumaan sänkyyni ja nään lattiani. Lisää muuttotavaroitakin sain kasattua.

Tulipa tästä varsin mielenkiintoinen teksti.

Ps. Urpå täältä saat kakkusi ohjeen sitä kun kaipailit, onnea yritykselle! :)

AAaaaa

Juuri saavuttiin kotiin Ilmajoelta, enkä minä nyt jaksa kirjoittaa yhtikäs mitään. Koko päivän reissasin ja olo on väsyneempi kuin reilatessa. Mutta josko huomenna saisin aikaan postauksen mitä tein eilen.

Tänään on

Käytetty mummoa terveyskeskuksessa

istuttu siellä pari tuntia lukien lehtiä, mm. villivarsaa, aku ankkaa, seuraa, nalle puhia ja joitain lastenkirjoja

käyty tavara-aitassa, josta sain todella hienon kellon uuteen kotiin (sitä ei tarvitse laittaa seinälle)

sirkeisessäkin tuli vierailtua sen typerän viestimerkkivilkuttajan takia, mukava poika neuvoi kuinka poistan viestit sim-kortilta kun en itse osannu (olisi kyllä pitänyt osata, mutta en löytänyt sitä sim-muistia mistään)

haettu mummo parturista ja käyty kaupalla

nähty Urpå 

istuttu ahtaassa tilassa Fordin takapenkillä, laittomasti

pakattu muuttotavaroita laatikoihin

raahattu valkoinen lipasto Fordin lavalle sängyn ja kirjoituspöydän seuraksi

opittu käyttämään sidontaliinajuttua, jolla se koko paska kiristetään

käyty uudestaan vesannolla postissa

menetetty usko koko vesannon postilaitokseen. Päivällä kävin siellä ensimmäisen kerran kyselemässä mummon pakettia, mutta se ei ollut vielä tullut, kun se pakettikortti tuli tänään postissa ja siinä luki, että paketin saa kello 16 jälkeen. Minä menin postiin sisälle kello 16:01 ja jouduin siellä hetken odottelemaan ja sain tietää, että se hemmetin posti ei ollut vielä saapunut. Nainen selitti, että minä saan sen paketin vasta kello 16 jälkeen ja meille tulee posti vasta 16:30 ja siinä menee aikaa kun minä sen lajittelen ja ajan koneelle. Teki niin mieli sanoa, että kello on nyt 16 jälkeen, että tässä lapussa valehdellaan päin naamaa ja sinä valehtelet kun sanot, että saan paketin 16 jälkeen, enkä sitä nyt saa. Meinasin myös kysyä, että paljonkos se kello nyt on ja eikös se olekin jo kello 16 jälkeen. Mutta olin hiljaa ja sanoin vaan kiitos ja häivyin. Oli muuten viimeinen kerta kun koko postissa vierailen. Ihan turhaan ajoin vesannolle, kun en edes sitä pakettia saanut. Mummolle kyllä muistikoita sain

pakattu lisää tavaroita autoon

ahkeroitu

ja nyt on pakko lähtee suihkuun.. 

jaa nyt vielä viimeiseksi menetetty hermo tähän bloggerin hienoon systeemiin, joka päätti laittaa tuollaiset hienot välit näiden juttujen väliin, loistavaa

Täällä taas!

Vaikka oikeasti en edes ole täältä blogimaailmasta poistunutkaan (fyysisesti (ja henkisesti) olin kaksi viikkoa junailemassa Euroopassa). Kyllä nuo ajoitettavat postaukset on hieno keksintö. Mutta oli niissä kyllä keksiminenkin ja sen varmasti huomaa, että ideat ovat jossain vaiheessa loppuneet ihan kesken kaiken. Mutta sain kuin sainkin parisenkymmentä postausta aikaan, ja suurimman osan vielä saman päivän aikana. 

Mutta muita kuulumisia. Hengissä selvittiin kahden viikon Eurooppa-reissusta ja mukavaa oli. Päätin tässä äsken, että en tänne rupea kirjoittelemaan tekemisiämme, kun ne kuitenkin julkaistaan yhteisen blogin puolella. Pitää linkkiä laitella tänne, että jos joku tuntematon sattuu eksymään blogiini niin voi lueskella sitten sieltä jos kiinnostaa.  Jenni joskus sen postauksen kirjoittaa, niin laitan sitten linkkiä siitä. 

Oikeastaan en ole ehtinyt olla ollenkaan kunnolla kotona muuta kuin vasta tänään. Perjantaina lähdin mummon luokse ja siellä olinkin koko päivän ja lauantai meni siellä kanssa, mummon 82-vuotis synttäreitä viettäessä. Kahvia siellä kaatelin ja muutakin kyllä tein. Lenni on maailman suloisin pikkuserkkupoika. 

Huomenna pitää lähteä äitin kanssa mummoa tk:ssa käyttämään. Ja eilen tein hienon löydön, kun siellä reilireissulla jossain junassa, en muista missä, niin ajattelin, että minä tarvitsen sitten matkalaukun kun kotiin matkustelen ja siinä viereisellä pöytäpaikalla istui tyttö, jolla huge matkakassi periaatteessa, jossa oli pyörät alla. Sellaista minä mietin, mutta minun ei sellaista tarvitsekaan hommata kun löysin Koivusalosta joskus kauan sitten saamani catepillar-matkalaukun. Ja se on suuuuri, joten siitä on paljon hyötyä. Pitää vain tyhjentää se romusta niin saan sen käyttöön. Siihen varmaan mahtuu kaikki vaatteet mitä aijon raahata Ilmajoelle. Tai no toivottavasti ei kaikki, sillä jos siihen menee kaikki niin en välttämättä kehtaa raahata sitä sitten Viitasaari-Ilmajoki väliä. No ainakin osa mahtuu ja osa menee pahvilaatikkoon. 

Pakkaamisesta puheenollen, minä en ole vielä pakannut. Vaikka tiistaina suuntaan Ilmajoelle. Onneksi en vielä ihan lopullisesti muuta sinne. Sänkyä ja kirjoituspöytää sinne viedään ja tuota valkoista lipastoa. Ja kaikkea muutakin roinaa sinne raahaan, jahka vain saisin päätettyä, että mitä hittoa sinne oikein vien. En minä tiedä mikä olisi tarpeellista ja mikä ei. Jos minulta kysytään niin kaikki olisi tarpeellista, mutta en oikein voi raahata sinne ihan kaikkea omistamaani, koska luultavasti sinne ei edes mahtuisi puoliakaan. No se nähdään kyllä tiistaina sitten, vähän kyllä jännittää.. Yritän olla järkevä (ei onnistu..) ja viedä sinne vain sellaisia tavaroita joita tarvitsen, enkä sellaisia joita luulen tarvitsevani. Ei tule onnistumaan. 

Mutta nyt vielä hetki Madame de Pompadouria ja sitten nukkumaaaaan, adios!

The Queen of Suspense

Yksi minun lempikirjailijoistani on Mary Higgins Clark, jännityksen kuningatar. Jännityksen todella, koska ikinä ei voi arvata mikä on kirjan loppuratkaisu. Ensin on ihan varma siitä kuka on syyllinen, mutta sitten käykin ilmi, että kyseinen henkilö ei voi olla syyllinen ja loppujen lopuksi syyllinen löytyykin ihan vierestä. Vaikka rikokset ovat yksinkertaisia, mutta niiden takaa paljastaa syytösten vyyhti.

Viimeisin kirja, jonka Higgins Clarkilta luin oli Kodin suojassa (No Place Like Home). 10 vuotias Liza ampuu vahingossa äitinsä, mutta vaikka hänet oikeudenkäynissä julistetaankin syyttömäksi, on Liza saanut itselleen tappajanleiman. Jotta Liza saisi elää normalia elämää, hänet adotoidaan toiselle paikkakunnalle ja hän uuden nimen Celia. 

28 vuotta myöhemmin Celia on menestynyt sisustussuunnittelija, jolla on mies ja lapsi. Parin vuoden kuluttua Celain mies on menehtynyt ja Celialla on uusi mies, Alex. Alex on päättänyt ostaa vaimolleen syntymäpäivälahjaksi talon ja kauhukseen Celia huomaa seisovansa lapsuudenkotinsa portailla. Kukaan ei tiedä Celian menneisyyttä, ei ainakaan kenenkään pitäisi, mutta pian käy ilmi, että joku kylässä tietää.

En olisi ikinä arvannut tällaista loppuratkaisua mitä kirjassa oli. No ehkä olisin voinut kyllä arvata, mutta en kyllä lukiessani. Minun mielestä kirjailija osasi salata hienosti syyllisen henkilöllisyyden.

Veikkaanpa, että Jännityksen kuningattaren kirjat vetävät ihmisä kahtaalle. Niiden on pakko olla hyviä kun niitä on tehty paljon ja myyty paljan, mutta toisaalta voi tulla sellainen tunne, että on jo lukenut kyseisen kirjan vaikka ei olekaan. Minä kyllä tykkään ihan älyttömästi ja aijon joskus lukea kaikki Higgins Clarkin kirjat.

Maalaan maailmani väreillä

Tiedän, että minun ikuinen heikkouteni aiheuttaa minulle tulevaisuudessa harmeja. Ensinnäkin se aiheuttaa minulle jo nyt päänvaivaa, mihinkä ihmeeseen minä tungen kaikki minun korut ja hiushärpäkkeet kun muutan Ilmajoelle. Kun en minä saa ripustaa seinälle yhtikäs mitään, no sinitarralla kyllä, mutta ei se sinitarrakaan ole kovin kestävää. Ja minulla kun on paljon koruja. Ja jos ne ei ole esillä niin minä en muista niitä käyttää. Ainoa toivoni on luottaa vaatekappiin, josko siellä olisi edes yksi sellainen hylly mihin saisin asennettua koruja näkyville niin muistaisin niitä käyttääkin.

Entäs sitten kun menen johonkin kauppaan ja näen siellä jotain kaunista kimaltelevaa tai värikästä? Juoksenko kirkuen karkuun vai käännänkö tyynesti niille selän ja lupaan palata joskus takaisin? Voi jösses, että pitääkin olla tällaisia heikkouksia. Ja tämä sama pätee kynsilakkoihin. Pätee itseasiassa kaikkeen värilliseen.

Minä sitten tykkään kaikista väreistä kovasta, olisi pitänyt ryhtyä maalariksi. Tosin siihen ammattiin minulla ei ole taitoa eikä kutsumusta, joten sitä ei voisi siis harjoittaa. Sisustussuunnittelija saa leikkiä väreillä! Ei minulla kyllä siihen ammattiinkaan ole kutsumusta. Ehkä minulta puuttuu taiteellinen puoli kokonaan. Tai sitten se vain ilmenee rakkautena väreihin.

Yhden jutun minä kyllä tein. Netanttilan uudessa kuvastossa oli uusia lakana- ja tyynyliinavärejä. Minun oli ihan pakko tilata turkoosin värinen tyynyliina. Ajattelin, että sen voi laittaa sellaiseksi koristetyynyksi. Oi, että se on kauniin värinen, toivottavasti saan sen pian näppeihini. Tajusin muuten aamulla, että tykkään tästä pussilakanasta ja tyynyliinasta, jotka minulla on nyt sängyssä. Varsinkin kun siinä on noita kukkasia joissa on turkoosi/sininen keskus. Oi, että ne on nättejä.

Sanansäilällä pääsi piika pimentolaan

Olipa kylä. Kylässä paja, pajassa seppä ja sepällä tyttö, Sepontyttö. 

Kylästä tuonnempana muuttui koivikko kuusikoksi, kuusikko männiköksi ja männikkö vihdoin matalaksi kanervikoksi. 

Halkea hirmuinen hirsi! Katkea keskeltä kelo! Päästä piika pimentolaan, laske liinakko lävitse! 

Kaadu kivi! Väisty vuori! Pakene paha paasi! Päästä piika pimentolaan, laske liinakko lävitse! 

Nuku, nuku noidan koira. Uneen uini vetten velho. Paina pääsi siiven alle korskea korppi Irlikin! 

Maailman aarteita

Viidestäkymmenestä vaihtoehdosta minä valitsen kolme mieleisintä paikkaa, joissa haluaisin joskus käydä. (Aina saa unelmoida!)

Death Valley - Kuolemanlaakso

Kuolemanlaakson nimikin jo kuulostaa siltä, että siellä on pakko vierailla joskus. Siellä aikoinaan, kauan sitten sijainnut järven on täytynyt olla kaunis, mutta nyt järven pohja on pelkkää suolaista maata ja jättimäisiä vuoria ovat muokanneet tuulet. Tästä suola-aavikosta muodostui ansa Kaliforniaan matkalla olleille kullanetsijöille, jotka eivät piitanneet täällä 1800-luvun puolimaissa asuneista shoshoneista. Kultaa löytyi niukasti, mutta muita raskasmetalleja (kuparia, lyijyä, hopeaa) sen sijaan löydettiin paljon. Löydettiin myös booraksia, jota teollisuus pystyi hyödyntämään. Kaivostoiminnan jäljiltä alueella on aavekaupunkeja ja hylättyjä sulattoja, kuoleman kuvia.

1848 kultakuume kasvoi mielettömiin mittoihin, alkoi kultaryntäys Eldoradoon, joka on aina jossakin kauempana lännessä. Ihmiset olivat varmoja, että Kalifornia oli aivan vuorten takana, mutta ennen sitä oli laakso, jota jo silloin jotkut nimittivät Kuolemanlaaksoksi. Monet kamppailivat viikokausia ennen kuin menehtyivät kuumuuteen ja janoon. Toiset uskoivat turhaksi jatkaa pidemmälle, eikö heillä jo ollu tarpeeksi kuparia, lyijyä, hopeaa, booraksia ja kultaakin? Louhittiin kaivoksia ja syntyi kaupunkeja, jotka muuttuivat pian aavekaupungeiksi. Kuukausikaupalla muulikaravaanit kiskoivat raskaita vankkureita polttavassa helteessä  pioneerien uskoessa onnensa koittaneen. Kuolemanlaakso oli kuitenkin nimensä veroinen ja se voi loppujen lopuksi voiton.

Paikallinen asukas Christian Zabriskie keksi ruveta valmistamaan booraksista saippuaa. Hänen mukaansa on nimetty Zabrieskie Point, jjssa eroosien synnyttävmät hiekkasedimentit ja tuliperäinen tuhka muodostavat kuun maiseman.

Zabriskie Point

Haleakala - Auringon talo

Haleakala on 1.1 miljoonaa vuotta sitten syntynyt, yhä toimiva, 8 055 metriä korkea tulivuori. Tarina kertoo, että jumalatar Hinalla oli vaikuksia saada tapasta (pehmeäksi nuijittua puunkuorta) valmistettuja vaatteitaan kuiviksi, joten hänen poikansa Maui kiipesi saaren korkeimmalle huipulle ja lassosi auringon. Äidin vaatteet kuivuisivat nopeasti ja saariston kaikki asukkaatkin hyötyisivät tästä. Saatuaan auringon vangituksi, Maui esitti ehtonsa: hän päästäisi auringon vapaaksi, jos tämä lupaisi oleskella näillä seuduin hieman pidempäään. Kerrotaan, että siitä lähtien päivä on ollut Havaijilla pitempi kuin muualla, koska aurinko hidastaa siellä kulkuaan. Niinpä havajilaiset ovat antaneet tulivuorelle ninen Haleakala, Auringon talo.

Mauin koillista, matkailijoiden suosimaa Hanan rannikkoa pidetään saaren kauneinpana seutuna. Jyrkkien Pinnanmuotojen ansiosta joet muodostavat perättäisiä putouksia ja järviä, jotka voi useimmiten nähdä vain helikopterista käsin. Alla olevassa kuvassa Kopiliulajoki laskee valtamereen lähelle Seven Pools -nimistä matkailukeskusta. Keskus on saanut nimesä kallioon uurtuneesta seitsemästä luonnon järvestä.

Kopiliulajoki

Venetsia - Merten kuningarat

Karnevaalikaupungin vesi alituisessa liikkeessä, se merkitsee ainutlaatuista kepeyttä: kanavat ja muuta vesiauleet korostavat kaupungin luontaista eleganssia. Kaupungin helmiä ovat sen identiteetin peruskivet, Dogen palatsi ja Pyhan Markuksen basilika aukioineen.

Dogen kaupungin keskustan kaunein bulevardi on Canal Grande, jossa bussiin astuminen tarkoittaa vesibussia. Arkkitehtonisesti Canal Granden goottilaistyyliset ja renesanssi- ja barokkipalatsit noudattavat lähes poikkeuksetta samaa kaavaa: keskelle julkisivua sijoitetut komeiden salien korkeat ikkunat ja parvekkeet avautuvat kohti kanavaa.

Alla kuvassa on Canal Granden varrella sijaitsevan palatsin Ca' d'Oron myöhäisgoottilaista koristelua. Contarin suvun palatsi on yksi kauneimmista  koko Venetsiassa. Julkisivu, jota koristaa siro kivestä veistetty pitsikuvio, oli aikoinaan värikäs ja osin lehtikullalla päällystetty.

Ca' d'Oro

Enpä minä niistä paljoa kertonut, vain osan siitä mitä tuo kirja (Maailman kiehtovimmat paikat) kertoo. On siinä kuitenkin jotain ja kuviakin on muutamia, jotka on otettu kirjan kuvista.

Kuva kuvan jälkeen

Minulle ei aina kannattaisi antaa kameraa koska minulla on tapana kuvailla vähän kaikkea. Toisaalta ihan hyväkin, oppiipahan kameran käyttöä ja tekeepähän jotain hyödyllistä.

Tässä kuva lidlin colapullosta

Meijän laiturilta maisemakuva

Figaro venyttelemässä

Kukkasia, kukkasia, kukkasia

Näistä kukista minä sitten tykkään kovasti. Varsinkin kun aurinko paistaa ja ne on tuollalailla auki kaikki. Illemmalla ne on jo supummassa, kun ne valmistautuu nukkumaan. On ne kyllä sillonkin kauniita, mutta ei niin kauniita kuin ne on sillon kun niihin paistaa aurinko. Ihania kukkasia.

Olin joskus mökillä

Ja siellä näin lentokoneen lentävän ylitse

Näin myös kaisloja heilumassa tuulessa

Sitten näin savua, jota ei synny ilman tulta, mutta se olikin vain sauna

Pikkuväen matka

Yllä olevassa kuvassa on kaislalautta, joka oli ajelehtinut meidän rantamme läheisyyteen. Joku on ilmeisesti leikannut kaisloja ja ne oli sitten ajautuneet tuulen ja aaltojen mukana meidän rantaamm. Ensin ne oli laiturin toisella puolella, siellä missä meijän rannassa on kaisloja ja nyt ne sitten ajalehti toiselle puolelle laituri, kivilaiturin viereen. Ilmeisesti kaislalautta jäi siihen ankkuriin, kun siinä on niitä ihme vesikasveja.

Minun teoria on se, että kaislalautta on pikkuväen matkustusväline ja ne on kiertämässä järveä ympäri ja ne jäi sitten siihen meijän rantaa viettämään kaunista kesäpäivää. Ja kun se lautta on niin suuri niin mukana on varmasti koko kylän pikkuväki. Kylän sijaintia en tosin tiedä, mutta se voisi olla siellä suuren kaislikon kohdalla jossain metsässä. Varmasti kaunis kylä on pikkuväellä. Ja olen melko varma, että pikkuväki on sekä lomamatkalla Keiteleen ympäri että ne on menossa hakemaan lisää rakennus tarvikkeita.

Play that funky music white boy

Haldjas

Minun piti joskus ajat sitten selittää yksi juttu yhdestä kirjasta, mutta silloin en ehtinyt ja sittemmin en ole vain muistanut, mutta ehkä minä nyt voinen siinä selitellä ummet ja lammet. Ja koska minä vahvasti epäilen, että lukijakuntani ei tule lukemaan kyseistä kirjaa niin voin tässä siitä kertoa. Mutta jos joku aikoo sen lukea niin tämä on parasta jättää väliin. Kyseessä on siis Michelle Harrisonin 13 lahjaa.

Siinä kirjassa on kyse siis keijuista. Eräs toinenkin kirja hieman sivuaa keiju-aihetta, siksi minä en ollut ihan ulalla, kun luin seuraavan pätkän: On ollut yleinen uskomus, että mikäli keiju syntyy rumana, sairaana tahi epämuodustuneena, keijut ryöstävät terveen ihmislapsen ja jättävät keijulapsen hänen tilalleen. Ryöstetyistä lapsista on käytetty nimeä vaihdokas. 

Oli jotenkin hieno olo, kun luin tuon ja muistin, että Clairellekin (Diana Gabaldon, Muukalainen) on selitetty sama juttu. Yleensä kun luen eri kirjoittajien kirjottamia kirjoja, niin niissä ei ole mitään samaa. Ehkä vähän, sellasia perusjuttuja, mutta ei mitään sellaista mikä tulisi heti mieleen. Mutta tämä tuli. Ja varsinkin kun ottaa huomioon, että Muukalainen ei kerro keijuista, kun taas 13 lahjaa perustuu vain ja ainoastaan keijuihin.

Ei kyllä ole ihme jos niissä on keijuaihetta vähänsen koska Muukalainen sijoittuu pääosin Skotlantiin ja 13 lahjaa Englantiin, eli Britanniassa ollaan. Ollaanko Britanniassa enemmän keijukansaa kuin muualla, koska en mi ole pahemmin keijuihin muualla törmännyt. Mitä nyt Helinä- keijuun ja hänen ystäviinsä mutta en ole Suomenna törmännyt muihin kuin tonttuihin ja haltijoihin. Ehkä haltijat on sama asia kuin keijut. Ei voi tietää, koska ainakaan minun mielestä ne ei ole, jonkun muun mielestä ne voi olla. Ei ikinä voi tietää tällaisia juttuja.

En tiedä onko Britannia vähän taikauskoisempi saa kun mitä Suomi. En kyllä tiedä mihin suomalaiset uskoo, mutta ennenhän sitä uskottiin mm. saunatonttuun ja juhannustaikoihin ja onhan nuo taikauskoakin, varsinkin jos miettii, että juhannusyönä kun käy keräämässä 7 (vai onko 9) erilaista kukkaa ja laittaa ne tyynyn alle, niin unessä näkee tulevan sulhonsa.

Vaaleanpunaista

Viimeinen otto, ellei oteta uudelleen

Minun viimeksi katsottujen elokuvien listalta löytyy seuraavia leffoja: Hanna, Megamind, Prinsessa ja sammakko, The Tourist, Tulikärpäsiä puutarhassa, Rango ja Legend of the Guardians: The Owls of Ga'Hoole. Ja kaikista tykkäsin. Minä olen vähän kumma näiden leffojen kanssa, kun periaatteessa tykkään kaikista leffoista mitkä näen. Minä en edes muista milloin viimeksi olisin nähnyt leffan josta en olisi pitänyt. No joo se Bandidas oli vähän sellanen, että ei oikein napannut, mutta kyllä sen olisi voinut katsoa, ellei olisi pitänyt Jenniä lähteä kesken kaiken hakemaan (syytän sinua! :D)

Lastenleffat (ei ne kyllä ole lastenleffoja vaan koko perheen elokuvia) on mukavan yksinkertaisia, mutta on niissä kaikkea sellasta mitä ei välttämättä olisi uskonut tapahtuvan. Kuten Suojelijoiden legendassa on ilkeää juonittelua ja pahuutta. Mutta niin on kyllä Megamindissa pahuutta, mutta se muuttuu loppujen lopuksi hyvään. Kaikissa koko perheen elokuvissa on se ominaista, että lopussa prinssi saa prinsessansa ja sankari tyttönsä ja paha saa palkkansa (ei tyttöä, ei mainetta, ei kunniaa, vain loppunsa). Lapsia ohjataan harhaan, mutta eiköhän kaikki loppujen lopuksi tajua, että kaikki ei voi saada prinssiä tai prinsessaa. Ja kyllä se on niin, että loppujen lopuksi paha saa palkkansa.

Prinsessan ja sammakon lopussa minä pelkäsin jo, että ne molemmat jää sammakoiksi. Mutta loppujen lopuksi kun prinssi sai prinsessansa, niin molemmat muuttuivat ihmisiksi. Ja mahtava oivallus: kun prinssi meni naimisiin tavallisen tytön kanssa niistä tästä tuli prinsessa ja prinsessan suudelmahan murtaa taian.

Rangoa oli kiva kattoa, kun latasin suomiversion siitä ja sai arvailla, että missä muualla olen tuon äänen kuullut. Tosin mietin vain, että miltä se Rango kuulostaa Deppinä, pitänee varmaan katsoa joku traileri siitä niin tietää. Se ihme mölliäinen siinä alussa oli vähän outo, kun se oli vielä elossa vaikka auto oli ajanu sen päältä, mutta ei noista aavikon elämistä koskaan tiedä. Veikkaan, että se oli muurahaiskarhu tai vyötiäinen tai joku sellanen. Ja se suuri silmäinen pikkutyttö oli sulonen. Ja sillä Papuitalla oli kyllä mielenkiintoinen puolustusjärjestälmä, kun se sillä lailla vaan jähmetty. En minä kyllä edes tiedä mikä eläin se oli.

Syksy saattaa olla tuloillaan..

Ei se syksy kyllä vielä tule, mutta omenoista ja luumuista tulee sellainen vain mieleen. Tosin kuvissa esiintyvät hedelmät ovat vielä raakoja. Mutta silti ne näyttävät ja tuntuvat syksyltä.

Viime syksynähän minulla oli ruotsin kirjoituksiin luku, niin se syksy jäi vähän niin kuin kokematta, mutta toivottavasti minä tänä syksynä ehdin siitä nauttimaan, vaikka opiskelen silloinkin. Ja luultavasti syksy tulee olemaan melko tärkeä juttu minulle kun miettii tulevia opintoja. Kaikki vuoden ajat tulee olemaan tärkeitä. Ja minä itseasiassa tykkään niistä kaikista, mutta kaikissa on kyllä huonotkin puolensa.

Ötököitä, muurahaisia, nokkosia, mitä vielä?

Luonnossa on paljon, jonka vuoksi voisin juosta kirkuen karkuun ja joidenka toivon kuolevan sukupuuttoon tässä ihan lähiaikoina. Tässä muutamia esimerkkejä.

Nokkoset (anteeksi huono kuva). Niitä minä vihaan yli kaiken. Ne näyttääkin siltä, että jos liian läheltä kävelee niin ne hyökkää kimppuun ja yrittää tappaa. Ja ne näyttää pelottaviltakin. Varsinkin kun niissä on kukat ja ne on tollasia kymmenmetrisiä monstereita. Jos minä nään nokkosia niin joko juoksen kirkuen karkuun tai hakkaan ne kuoliaiksi. Tai sitten pitää vain ottaa korkeita askelia ja hyppiä niiden ylitse. Mutta mieluiten hävittäisin ne maailmankartalta kokonaan.

Mehiläiset, ampiaiset ja kaikki lentävät kökkiäiset. Minä pelkäsin jo pienenä ampiaisia ja mehiläisiä ja nyt pelkään niitä vielä enemmän kun ampiaiset hyökkäsi minun kimppuun, vaikka mitään en tehnyt. Se ei ollu kivaa ja sattu ihan kunnolla. Eli nyt minä juoksen karkuun kaikkia tuollaisia ilmaötököitä, jotka tulee suristen vastaan. Mehiläiset on kyllä söpöjä, mutta ampiaiset ei ole, ne ne vasta on pelottavan näköisiä. (Ps. Huomatkaa kaunis kukka:) )

MUURAHAISET. Niitä ärsyttävämpiä pienolentoja ei ole, jos ei lasketa itikoita. Minä en sitten kerta kaikkiaan voi sietää muurahaisia. Etenkään keltiäisiä, jotka polttaa jo pelkällä olemassa olollaan. Miksi ihmeessä maailmassa on muurahaisten kaltaisia otuksia? Tiedän kyllä, että ne ahkeria ja rohkeita ja vahvoja, mutta muuta hyvää en niissä huomaa. Ne on pelottavan näköisiä, ne kiipeilee pitkin jalkoja, ne puree ja on muutenkin ärsyttäviä. Ainoa positiivinen asia muurahaisista on Ötökän elämää ja se kun muurahaiset hyökkäsit Roope Ankan rahasäiliöön ja Roope luuli niitä suuremmaksikin uhaksi (Akun vika tämäkin..) Ai niin ja pitäähän muurahaiset käärmeet loitolla. Siihen ne positiiviset asiat muurahaisista jääkin.

Don't you dare close your eyes

"Mikä maa, kuka vie?"

On tullut ABC:lläkin käytyä. Harmi vain, että tuo ateria oli kylmä kun kotiin pääsin, mutta hyvää se oli silti.

Figaro on aina yhtä ihana ja suloinen.

Teho-osaston vanhoja jaksoja

Olen melko varma, että Figaron juoksi nokkospuskaan ja siinä samalla sitten vaurioitti silmäänsä. Ainakin sen juoksi nokkospuskan läpi ja sen jälkeen rupesi hankaamaan silmäänsä. Ja se silmä vähän punoittaakin. Äiti saa vahtia sitten sitäkin, kun en minä sitä pysty valvomaan.

Pertti katkoo minun pajupuskaani tuolla pihalla, mutta antaa sen tehdä se, kun kerta innoissaan siellä moottorisahalla leikkii. Mutta minä seuraan, että mitään muita puita ei mene poikki. Nuo pajut saa mennä, mutta auta armias jos jotain isompia puita menee niin sitten juoksen kiljumaan tuonne pihalle, että uskallapas tehdä se!

No pitähän minun käydä kantamassa ne katkotut pajut pois, kun ne kerta on tuossa meijän alueella.

Minä olen koko kesän kasvannut ja rakastanut minun rakkaita tomaatteja, enkä edes pääse maistamaan niitä! Elämä on joskus epäreilua. Tosin voi olla, että kun tulen takaisin niin suurin osa tomaateista on vasta punaisia ja syötäviä. Nyt ne kaikki vielä ihan vihreitä, yksi on hieman punastunut, mutta ei paljoa. Toivottavasti edes muutama niistä kerkeää muuttua punaiseksi ennen kuin ne mätänevät.

Minä muuten tein tänään ruokaa, siis ihan oikeaa ruokaa! Makaronikinkkulaatikkoa. Tosin on makaronit muutenkin oikeaa ruokaa, mutta tämän lasken vielä oikeammaksi kun se piti vielä laittaa uuniin ja odottaa, että se on valmista. Aluksi pelkäsin, että laitoin liika maitoa, kun ihan summassa sitä laitoin ja oli pakko vielä lisätä yksi kananmuna siihen. Mutta loppujen lopuksi siitä tuli ihan syötävää.

Kirjoitellaan huomenna taas

Olisin voinut tehdä tämän jo aikaisemminkin, mutta päivällä en ehtinyt ja illalla minua kiusasi päänsärky. (Koputan puuta ettei se uusisi)

Koneessa on jotain vikaa kun tämä laittaa nämä minun kirjoitukset hieman myöhässä eikä äänetkään taasen toimi kunnolla. Mutta kone onkin ollut päällä koko päivän taas, että ehkä se johtuu siitä.

Alkaa tulla jo hämärää, enää ei näe lukea kirjaa ilman valoa. Mutta en taida nyt lukea kirjaa kun voisin pelata Monopolin loppuun. Minulla on loppusuoralle edennyt taisto, jossa olen jo saanut murskattua silitysraudan (kännykkä) ja silinterihatun (minä itse), enää pitäisi vaan selvittää taisto laivan (minä) ja koiran (minä) välillä. Eli pelaan monopolia itseäni vastaan, hienoa eikös?

Kaipa se on ruvettanu nukkumaan, että ei aamulla nuku pitkään. Minä en tykkää nukkua aamulla pitkään kun siinä menee sitten koko päivä ihan pilalle. Mutta heihei ensi kertaa, joka on jo huomenna! :)))

300 & 3000

Jos laskin oikein niin tänään tulee 300 postaus! Sitä juhlistamme kuvalla, joka on kamerani 3000 kuva!

Kuva on otettu lauantaina mökillä. En meinannu millään keksiä mikä kuva olisi tarpeeksi hieno 3000 kuvaksi. Loppujen lopuksi päädyin ottamaan kuvan siitä meijän mökistä kun sinne oli laitettu lyhty. Kuva hieman epäonnistui, siitä tuli hieman liian tumma, joten sitä piti sitten koneella hieman vaalentaa, enkä oikein tiedä onnistuinko. En tiedä näyttääkö se liian vaalealta, liian epätodenmukaiselta. 

Voihan vattumato

Tultiin äitin kanssa äsken vattumetsältä. Tai pusikosta pikemminkin. Käytiin katsomassa on tuossa läheidessa aukussa vattuja ja olihan siellä, mutta oli siellä ötököitä ja risujakin. Ja minulla ei ollu ku hame päällä, niin jalat on nyt ihan naarmuilla, mukavaa.

omnomnom