Vain Valkeataa a a

LUNTA LUNTA, ILTANAVETAN AIKANA SATOI LUNTA! 

Joo tiijän, ei se kovin kauaa maassa pysy, mutta LUNTA! Olen ihan seitsemännessä taivassa!

Ps. En osaa käyttää uutta photobuckettia.

Eilen oli hyvä päivä

... paitsi illasta, kun iski armoton ketutus ja masennus.

Koululla oli kivaa, mitä nyt uuden yrityksen luomisen -tunnit olivat yhtä tylsiä kuin ennenkin mutta kirjoitin sentäs muistiinpanoja sitten toisella tunnilla, ajan kuluksi. Saatiin tehtäväkin, joka heti raapaistiin kolmen hengen ryhmässä kasaan. Siinä meni se viimeinen yritystunti (kaksi tuntia luentoa ja yksi tehtävän tekoon).

Ruokailun jälkeen oli kaksi tuntia vapaata. Istuttiin Tarun kanssa lehtiä lukien ja muiden juttuja kuunnellen. Kuka idiootti keksii laittaa keskelle päivää kaksi tuntia vapaata? Toki minä ymmärrän, että tuossa koulussa on muitakin oppilaita ja opettajilla on omat aikataulunsa ja niin, mutta saankai edes vähän nurista?

Viimeisillä tunneilla mentiin mettään. Sekin oli ihan kivaa, oli kiva olla ulkona. Piristyi edes vähän sisällä vietetyn päivän jälkeen. Mittailtiin puiden leveyksiä ja pituuksia ja tehtiin niistä kivoja taulukoita. Ihan ok, vaikka opettaja onkin vähän niin ja näin. (Teidän pitäisi nähdä se.. "mitään ei oo otettu")

Päivän parhaat hetket olivat silloin kun tehtiin sitä ryhmätyötä kun sain puhelun, että voinko tulla töihin torstaina. Se sopi vallan mainiosti, kunhan vain siirsin yhden tapaamisen. Joten torstaina navetta, täältä tullaan! Ja sattui vielä sopivasti vapaapäivällä tämä keikka.

Toinen hetki oli se kun sain sovittua Tarjan kanssa, että katsotaan tänään raporttijuttuja koulun jälkeen. Tämä oli se tapaaminen, joka oli aluksi torstaina, mutta siirsin sen sitten täksi päiväksi. Ja Tarjalla oli näppinsä pelissä minun töihin menon suhteen.

Ja kolmas hetki oli kun kipaisin Kurikkaan Lauran luo. Oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa ja vaan jutella. Siellä vierähtikin parisen tuntia. Mutta minä kyllä lähdin ajoissa kotiin tekemään raporttia.

Illasta oli sitten hieman paniikkia kun piti vähän raapia kasaan kotieläinosiota, että tietää mitä kysyy Tarjalta. Sitten panikoin kun katelaskut eivät ottaneet sujuakseen. Keksin kyllä mikä meni vikaan ja sain ne onnistumaan (raporttiin pitää laskea katelaskuja ja olisi ihan kiva osata niitä sitten kun ne pitää tehdä). Pitää kysyä Tarjalta, että minkälaisia tietoja siihen tartten, tai mitä rehuja niille syötetään ja niin edes päin. Onneksi minulta loppuu koulu jo vartin yli kolme, eli kerkeän vähän koota ajatuksia ennen kuin Tarjalta loppuu koulu vartin yli neljä.

Mutta nyt täytyy rientää kun koulu alkaa kymmeneltä ja minun pitää vielä käydä taloustoimistossakin. Piti muuten mennä pyörällä tänään, mutta jee on kovin sateista..

EDIT 9:39 Juuri niin minun tuuria, kun minä haluaisin saad asioita aikaiseksi ja olen siihen motivoitunut niin joku osa ei aina onnistu. Ahtola on Ähtärissä (olisin halunnut tuntilapun huomiselle) ja Mansikkamäki on jossain muualla, siitä en tiijä missä se on, ehkä jossain kokouksessa. (pitää saada kaikenmaailman tietoja talouteen liittyen) Kiva kiva. No josko se Mansikkamäki tulisi pian takaisin, Ahtola tulee puolen päivän jälkeen takasin Ilmajolle.

My day part seven

Aamulla herättyäni pakkailin loput tavarat valmiiksi ja kannoin niitä autoon. Se on aina haastavaa hommaa mennä käymään autolla, kun se Pertti asuu siinä vieressä ja siitä kun ei pääse eroon. Se vaan puhuu ja puhuu ja puhuu. Silloinkin kun viime lauantaina menin kotiin ja kävin hakemassa autosta likapyykki korin, niin piti jäädä pihalle pölisemään sonneista ja siitä kuinka seminologeja on nykyään vähän, ja vielä vesisateessa. Nytkään en välttynyt kohtaamiselta, mutta suht nopeasti pääsin karkuun kun vain lähdin kävelemään kotia kohti.

Sitten tehtiin äitin kanssa ruokaa, ja lämmitettiin takkaa. Ei meinattu saada sitä pirua syttymään, mutta kyllä se lopulta syttyi, puut oli vähän kosteita niin siitä se varmaan johtui. Syönnin jälkeen lähdettiin viemään lehdet ja sitten minä käänsin auton kohti Ilmajokea.

Kolmen maissa tänne saavuin, matka oli yhtä tylsä kuin aina ennekin. Oikeastaan mitään ei tapahtunut, ihan hyvä vaan. Pari levyllistä Tiktakkia tuli kuunneltua ja sitten Nova sai jatkaa selostustaan, kun kyllästyin pelkkään musiikkiin.

Purin kaikki tavaranyssäkät ja tungin kaiken kaappiin ja omille paikoille. Kaupassa käynnin jälkeen oli pakko hyökätä kuvien kimppuun ja ne on nyt kaikki albumissa. Olisi varmaan pitänyt laittaa niitä aikajärjestykseen, vähän kyllä laitoinkin, mutta en jaksanut nyt ruveta niitä sumpilmaan. Teen sen sitten joskus toiste.

Huomisen tehtäväkin on tehty ja minä ajattelin ruveta neulomaan joko sukkaa loppuun tai sitten sitä hartiaviittaa. Ehkä se sukka valmistuu tänään, pitää katsoa kuinka paljon sitä pitää vielä neuloa.

My day part six

Aamupalan jälkeen (sitten kun sellaista kömmin syömään) lähdettiin äitin kanssa Koivusaloon ja tarkoituksena oli vähän siistiä tienpientareita. Mutta kuinkas kävikään. En saanut raivaussahaa käyntiin, koska en uskaltanut repiä sitä narua/johtoa millä sen saa käyntiin koska se ei tullut kovin hyvin sieltä ulos. Joten päätin jättää koneen ehjäksi ja jättää pientareet sellaiseen kuntoon missä ne nytkin on. Ehkä siihen on joku looginen selitys miksi se ei toiminut tai mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mutta koska raivaussaha ei kuulu lempivarusteisiini niin anna olla. Tyydyn tappiooni.

Vähän aikaa siivoiltiin mummon pihaa. Laitettiin joulukuusi kaivonkannelle, siihen tulee joskus valotkin. Sitten minä kyllästyin ulkona olemiseen ja lähdin sisälle kahvia laittamaan. Juotiin kahvit ja lähdettiin kotiin siivoamaan varastoa.

Ei siinä varaston siivoamisessa paljoa hommaa ollutkaan. Luulin, että siinä menisin päivä, mutta siinä menikin reilu tunti. Kokeiltiin kaikki joulukyntteliköt ja -valot, että toimiiko ne. Ei tartte sitten joulun alla ruveta kokeilemaan ja pähkäilemään mistä valoja kun kaikki on hajalla. Minäkin otin Ilmajoelle yhden talon ja sinne sisälle valo, ajattelin sen ikkunaan tunkaista sitten marraskuun puolella tosin vasta. Pari kynttilä kippoakin pakkasin mukaan.

Sitten minä päätin tulostella muutaman koulujutun ja sitten fiksuna tyttönä, lajittelin kaikki kuvat omiin aihekohtaisiin pinoihin, vetäisin niihin paperista suikaleet ympärille ja kirjoitin niihin, että mistä mikin kuvapino on. Nyt on helppo sitten laitella niitä albumiin kun tietää mistä tapahtumasta mikin kuva on. On se tuo meijän blogi äärimmäisen kätevä kun sieltäkin piti käydä metsästämässä muutamien kuvien päivämäärää tai sijoituspaikkaa. Kaikki kuvat löysivät toverinsa ja ajankohtansa. En malta odottaa, että pääsen niitä albumiin laittelemaan!

Sitten pakkasin kaikki tavarat lähtökuntoon. Ja taas on iso kasa tavaroita vietävänä Ilmajoelle. Minä kyllä taisin tuoda melkein samanverran tavaroita tänne.. Ensi kerralla pitää ottaa vain se laukku jossa on vaatteet joilla pärjää. Onneksi olen autolla liikenteessä, ettei tartte bussilla kaikkia tavaroita raahata. Kyllä minä vielä joskus opin ottamaan oikein määrän tavaroita mukaan. Eikä sitä koskaan tiedä milloin minä tartten mitäkin!

Illalla olen sitten aloittanut taas uudelleen sen hartiahuivin (ehkä jo kolmaskerta..). Josko minä nyt sen saisin niin, että se ei rupeaisi kiertämään. Laitoin siihen sellaisen ohjelangankin, että osaan katsoa sen kierron oikein. Villasukkakin on vielä vähän kesken kun en ole oikein malttanut sitä tehdä. Pitää sitä jotain tekemistä jättää Ilmajoenkin pimeisiin iltoihin.

My day part five

Tänään aamusta sängystä ylös raahauduttuani vähän siivoilin ja etsin vyötä (jota ei koskaan löytynyt). Iskä sitten soitteli, että jos haluat autoon talvirenkaat niin sitte alapa tulla tänne. Auton kanssa sitten kipitettiin tallille. Ihan itse vaihdoin talvirenkaat, iskä neuvo vähän aluks ja loput kolme rengasta vaihdoin itse. Se oli äärimmäisen jännittävää puuhaa.

Ilmanpaineetki katsoin ja sen osasin ihan ilman neuvomista, kun joskus harjottelussa tuli katseltua traktoreiden renkaista ilmanpaineita. Sekin oli jännittävää. Kaikki on minusta nykyään jännittävää.

Renkaiden vaihtamisen jälkeen lähdettiin mummon luo kaatamaan orapihlaja-aita. Minä yritin ensin raivaussahalla sitä kaataa, mutta en osannu sitä hommaa niin iskä haki moottorisahan ja kaatoi sillä. Sahakin hajosi kesken kaiken, kun siitä irtosi ketju. Korjattiin se kyllä sitten, kunhan saatiin ensin auki se suojus siitä kun ei meinannut löytyä oikeanlaista avainta.

Sitten me lähdettiin iskän kanssa Vesannolle metsästämään jääkaappia kun tuo vanha on liian pieni. Löydettiin sopiva Sirkeisestä ja se lähti mukaan. Kotona sitten raahattiin pakastinta ja vanhaa jääkaappia ympäri taloa, kun ei meinattu löytää sopivaa sijoituspaikkaa vanhalle jääkaapille. Se löysi sitten paikkansa ilmalämpöpumpun alta ja pakastin pysyi omalla paikallaan eteisessä (kokeiltiin jääkaappia myös sinne ja pakastinta lämpöpumpun alle).

Uusi jääkaappi on kyllä niin nafti, että jos se joskus pitää ottaa pois niin kaapit pitää purkaa ympäriltä kun se piti melkein väkisin tuohon koloon änkeä, että saatiin se sinne. Mutta hieno se on ja hyvä se on.

Tämän jääkaappioperaation jälkeen tuli vähän kiire hakemaan Jenniä Viitasaarelta kun piti imuroida autokin enne sitä. Kerkesin imuroida auton ja jäi vielä kymmenen minuuttia vaatteiden vaihdolle aikaa. Ja sitten singahdin Viitasaarelle. Siellä kerkesin kyllä vähän aikaa odotella, mutta eipä se haitannut.

Jennin kanssa vähän aikaa meillä istuskeltiin ja sitten Jennin äiti tulikin hakemaan. Minä jäin tuijottamaan tyhjyyttä. No ee, telkkaria rupesin kattomaan kun kahdeksalta alkoi Vain Elämää. Sitä tässä tuijottelen ja tätä rustailen. Ja nyt sitten siirryn sulavasti toisen blogin puolelle runoilemaan.

My day part four

Aamusta minä heräsin jo kahdeksalta, mutta aamupalan jälkeen painuin takaisin nukkumaan. Äiti tuli jossain vaiheessa datailemaan niin pitihän sitä minunki nousta jo ylös. Sitten käytiin taas Viitasaarella katsomassa yhtä sukantekelettä ja ostamassa leipää. 

Viitasaarella törmättiin Tarmoon. Ja melkein kirjaimellisesti törmättiin kun ajettiin sieltä yhtä kautta pois ja Tarmo oli autokouluineen siellä (sillä on nykyään Toyota Verso). Laskeuduttiin se yksi mäki alas ja siinä on sellaisia kumpareita niin se autokoululainen melkein valu meijän keulaan ko se ei mennykään vaikka oli menossa, ja minä totta kai otin eteenpäin ko luulin, että se lähtee. Ja sitten Tarmo piti sille jonkun puhuttelun ko ne ei menny vaikka ei tullu autoja. 

Kotiin kun päästiin, niin päätin olla ahkera ja tehdä sitä harjoitteluraporttia. Sain siihen ihan kivasti tekstiä kunhan sain aivot toimimaan. On niin hankalaa kirjoittaa äärimmäisen yksinkertaisista asioista niin, että sen muutkin tajuaa. Kyllä tämä tästä, hiljaa hyvä tulee ja tuo on varmaan valmis joskus ens vuonna. 

Sitten kun olin jo puuhannut hetken raportin parissa päätin, että nyt saa riittää ja lähdin käymään mökillä. Vein Tupunan haudalle kynttilän. Ja tuotiin samalla tuohia tänne kotiin. 

Ilta on mennyt telkkaria kattoen. Iskä lämmitti takkaa tuossa parisen tuntia sitten. Yleensä täällä minun huoneessa on mukavan viileää, mutta nyt minulla on ihan kamalan kuuma, enkä tiijä miksi ihmeessä. 

My day part three

Tältä päivältä ei ole kuvia, koska en oikein ole tehnyt mitään kuvaamisen arvoista (ihan kuin edellisinä päivinä olisin tehnyt). Minä en oikeastaan tiedä mitä olen tänään tehnyt. Yritetään koota jonkinlaista listausta.

Heräsin siinä vartin yli yhdeksän, muistan tämän koska näin sen kellosta (hassua kyllä tuosta seinäkellosta jota en yleensä hahmota ilman laseja...hmm). Aamupalaa syödessä juttelin äitin kanssa. Ja sitten rupesin taas neulomaan. Neulomisessa hujahti aikaa varmaan tunti puolitoista. Mitähän sitten mahtoi tapahtua..

Aaa, vaihdoin yökamppeet päivävaatteisiin, kävin ruokkimassa linnut ja tein koneella jotain sillä aikaa kun äiti luki omalta koneeltaan uutisia. Sitten siirryin katsomaan telkkaria olohuoneeseen ja neuloin sukkaa samalla. Sitten tein ruokaa, äiti siivosi samalla astiakaappia, sitten syötiin perunoita ja karjalanpaistia.

Käytiin mummon luona päiväkahvilla ja sitten olenkin vaan koneella istunut, kattonut telkkaria. Kone alkaa näyttää vanhuuden merkkejä ja heittelee nettitikkua ulos koko ajan, alkaa pikku hiljaa rassaamaan, onneksi tikun konkreettinen vaihto auttoi. Seuraava ongelma on, että en voi soittaa DVD-levyjä kun joku juttu ei saa yhteyttä jonnekin. Tai jotain sinne päin. Microsoftin sivuilta katselin ohjetta, joka ei auttanut yhtään.

Saunassa käymisen jälkeen olen joutunut epätoivoiseen tilanteeseen, jossa on pakko katsoa salkkareita koska mitään muuta ei tule. K a m a l a a. Täällä on kaksi ihmistä joilla on ongelma, halleluja. Onneksi minä en enää seuraa salkkareita ja kauniita ja rohkeita. Ei kerkeäisi mitään muuta tekemään ko kattomaan vaan telkkaria. Kun nytkin jo katon sitä liikaa vaikka sieltä tule ikinä mitään. Täykkäreitä kyllä tykkään seurata, mutta maanantaina jäi kattomatta kun olohuoneen telkkarissa oli Discover, eikä sitä uskaltanu mennä muuttamaan ja täällä minun huoneessa ei Liv näy, jostain syystä jota tiedä en.

Sukkaneule odottaa tuossa vieressä, josko hakisi jotain iltapalaa ja keskittyisi sitten siihen. Huomiseen!

My day part two

Bondin katteleminen otti hengen päälle, joten aamulla meikäläinen tuhisi puoleen kymmeneen asti sängyssä. Sen jälkeen valmistui sunnuntai-iltana aloittamani sukka, joka olisi ollut valmis jo eilisiltana ellen olisi karkuuttanut silmukkaa toooosi kauas. Äiti ei sitten keskellä yötä jaksanut sitä ruveta onkimaan, joten minun oli odoteltava aamuun. Ja siinä se sitten on, minun ihka ensimmäinen sukka, jonka olen itse kutonut! Ja samaan kuvaan pääsi nyt illalla aloitettu kaveri. 

Kun olin saanut sukkasen valmiiksi, lähdettiin sateeseen. Matka kohti Viitasaaren keskustaa oli perin sateinen tosiaan. 

Viitasaarella sitten kierreltiin ja kaarreltiin kauppoja. Mummolta lainaamastani kirjasta ongin hartiahuivin ohjeen, jonka halusin välttämättä toteuttaa, joten lankaa ja pyöröpuikot matkasivat kotiin. Keltainen lanka on aivan ihanaa, niin kamalan keltaista, mutta rakastan sitä. Toivottavasti saan tästä hyvän, koska todella todella tykkään tuosta langan väristä. 

Alemakasiinistä löyty tällänen, ja pakko oli ottaa mukaan. En kerro mikä se, vaikka sen voi kyllä päätellä tuosta kuvasta ihan hyvin. Mutta siihen voidaan tutustua sitten paremmin kohan on niiden juhlien aika.

Kirpparillakin käytiin, sieltä lähti mukaan tämä suloinen kynttiläkuppi. Ihastuin sen turkoosiin sisäpintaan, joka tulee ihan kauniisti kyllä esille kun sinne laittaa kynttilän. Tänä syksynä minä aijon polttaa kynttilöitä, paljon. Ei-toimivan-radion päällä odottaa synttärilahjakynttilä ja kaapin päällä on vielä viime vuotinen kynttilä puoliksi polttamatta. Ja nyt kun on tuo kippo, niin tuikkuja pitää ostaa yksi 100 kappaleen paketti. Ja Ilmajoella voi polttaa kynttilöitä jopa lattialla kun ei ole sellaista nelijalkaista tunkemassa nenäänsä ja viiksiään sinne! 

Tässä illalla päätin sitten siivota vaatekaapinkin, että ei tartte sitä murehtia koko aikaa, ja voi keskittyä jopa koulujuttuihinki (tein minä tänään vähä harjotteluraporttia..). Sinne tuli paljon tilaa, kun vain laskostelin vaatteet nätimmin noihin koreihin. Miksi en ole keksinyt tätä aikaisemmin, nyt saan jopa käyttövaatteet laittaa kaappin ja likaiset menee tuonne likakoriin, jossa ennen olen niitä vaatteita kotona ollessa säilyttänyt. 

My day part one

Minä ajattelin näin syysloman kunniaksi kertoilla mitä puuhailen. Tai ainakin yritän kertoilla, joku päivä saattaa tulla jonkin muunlaista postausta, mutta kuitenkin joka päivä yritän jotain tänne kirjoitella. 

Aamusta kun heräsi aikaiseen, kerkesin neuloa eilen aloittamaani sukkaa. Se oli vielä tuossa vaiheessa haastavaa, mutta nyt kun on kaikki kantapään kavennukset sun muut tehty, niin ei ole muuta kuin tavallista neulomista kärkikavennuksia odotellessa. 

Lähdettiin tänään mummon luo siivoamaan vinttiä. Sieltä löytyi kaikkea kivaa ja vähemmän kivaa. Lähtöoletuksenani oli se, että koko vintti on täynnä kaikkea roinaa, mutta loppujen lopuksi siellä ei ollut kuin pahvilaatikoita. Siis enimmäkseen siellä oli pahvilaatikoita. Niitä tulikin aika ahkeraan viskottua alas, sekä portailta että lopulta suoraan parvekkeelta. 

Joo'o. Kaunis pahvilaatikkokokoelmani on suuren suuri. Kaikki nämä pahvilaatikot sullottiin minun autooni. Uskokaa pois, kaikki sullottiin autoon. Ja hyvin mahtui kun vähän järjesteli ja taitteli kasaan. 

Jeps, ja tällä autolla huristeltiin Vesannolle kauppaan ja tankille. Käytiin kyllä ensin Teboililla tyhjentämässä auto kaikista pahvilaatikoista. 

Löytyi sieltä pahvilaatikoiden seasta aarteitakin. Mummon harjoittelukirja. Se oli kivaa luettavaa, en kyllä pahemmin sitä kerennyt lukea kun siihen olisi pitänyt keskittyä kunnolla, kun mummolla on ollut aina yhtä hankalasti luettava käsiala kuin nytkin. Se on tuo kaunokirjoitus joka sen tekee vaikeaselkoiseksi. 

Tämä sivu oli ihan mielenkiintoista luettavaa. Siinä on selostusta tilasta, eläimistä, pelloista ja sun muusta. 

Nyt illalla olen jatkanut neulomista, päivittänyt puhelinta, luultavasti saanut sen ihan totaalisen sekaisin, koska äsken ainakin piti arvailla, että kuka laitto viestiä kun näky vaan numero, enkä kyllä ole opetellut kaikkien ystävien ja tuttavien puhelinnumeroita ulkoa.. HAA, luojan kiitos se on on normaali. Juu eipä olekaan. Se kadotti puolet noista ihmisistä jotka on minulle viestejä laittanu. Yksi tuli takaisin.. NIITÄ OLI ENEMMÄN! Argh. En enää koskaa tee tuolle puhelimelle yhtään mitään, elä sekoa kulta pieni.

Levottomuus

Minua häiritsee aivan hirveästi kun minulla on selässä kipupiste, enkä tiedä mitä tehdä sille. Kun en oikein osaa sitä hieroa, enkä kunnolla edes ylläkään, eikä selän venyttäminen auta. Muutenkin on kyllä olkapäät ihan jumissa, että kaipa se pitäisi hierojalle aika varata. Tiedä sitten jos hierojalla käy, että millainen olo on kun mikään paikka ei ole jumissa. En tiedä tuntuuko sitten taivaalliselta vai ihan kamalalta.

Minulla on kamalan levoton olo. En oikein tiedä mitä tekisin, kun koulujuttuihin ei riitä keskittyminen eikä oikein ole muutakaan tekemistä. Tekisin niin mieli opetella neulomaan, että sitten kun on taas niitä yrityksen luomis-tunteja auditoriossa niin voisi neuloa jotain, kun ei jaksa kunnolla keskittyä. Jotain pitäisi oikeasti keksiä niin jaksaisi sitten istuskella siellä ja pelkästään kuunnella. Ja neulominen olisi ihan hyvä, ainoa on vaan, että pitäisi olla bambupuikot niin kilinä ei kuuluisi. Voisi etsiä jonkun kivan ohjeen ja kokeilla sillä neuloa sukkia, minä en nimittäin osaa neuloa sukkia tai lapasia tai mitään muutakaan haasteellista.

Sukkaneuleohje, missä olet?

Karvapallero ♥

Tällainen karvapallero on syntynyt kolme vuotta sitten. 

Vähän ennen joulua se karvapallero kotiutui Suovanlahdelle, ja siellä se edelleenkiin elelee. Ei enää niin pienenä karvapallerona, mutta aivan yhtä suloisena kuin kolme vuotta sitten. 

The Rule of Four

Sain juuri luettua Ian Caldwellin ja Dustin Thomasonin kirjan Neljäs siirto.

Tom Sullivanin opinnot Princetonissa lähestyvät loppuaan. Kohta on aika heittää hyvästit iloiselle opiskelijaelämälle. Mutta Tom ei saa mielestään vuonna 1499 kirjoitettua kirjaa, jonka tutkimiselle hänen isänsä monien muiden tiedemiesten tavoin uhrasi elämänsä – ja perheensä. Nyt tämän arvoituksellisen kirjan pauloissa on Paul Harris, yksi Tomille tärkeän kaveriporukan neljästä jäsenestä ja hänen läheisin ystävänsä. Myös Tomin tyttöystävä Katie on kiinnostunut salaperäisestä teoksesta nimeltä Hypnerotomachia Poliphili. Miten kirjaan punottua rakkaustarinaa pitäisi tulkita? Pystyykö Paul ratkaisemaan matemaattisen arvoituksen, joka on koodattu kirjaan peräti seitsemällä eri kielellä? Ja jos hän onnistuu murtamaan koodin, minne lopputulos mahtaa johdattaa malttamattomat nuoret?

Läpimurto näyttää varmalta, kun kauan kateissa ollut muinainen päiväkirja löytyy odottamatta. Mutta kauhukseen Tom ja Paul huomaavat olevansa kuolemanvaarassa. Yksi tutkijakollega on jo ehtinyt menettää henkensä, ja lisää murhia on luvassa. Kaksikko päättää yhdistää voimansa. Pala palalta he murtavat koodin, jonka takaa paljastuu intohimoinen ja karmiva rakkaustarina, sinetöity krypta ja satoja vuosia vanha salaisuus, jonka puolesta kannattaa murhata vielä vuonna 1999.

Hypnerotomachia Poliphili, kirjan keskeinen teos, on aivan oikeasti olemassa. Se on varhaisen kirjapainotaidon suurimpia ja salaperäisimpiä aarteita ja Gutenbergin Raamattuakin harvinaisempi kirja.

En nyt oikein tiedä. Ihan hyvä kirja, välillä vähän pitkäveteinen, mutta muuten ihan ok. Kyllä sen luki. Kirjan kannessa lukee: "Jos pidit Da Vinci -koodista, ahmaise tämä". Minä en ole lukenut Da Vinci -koodia, mutta leffan olen kattonu ja se oli vähän mielenkiintoisempi kuin tämä Neljäs siirto.