Maanantaiko?

Tänään ei ollu minun päivä. Aamu meni siihen asti ihan hyvin kunnes tuli kouluun lähdön aika. Me käveltiin tuonne varastolle ja mentiin avamaan pyörien lukkoja. Kuulu naps ja minun pyörän lukon avain katkesi. Hihee. Siinä sitten mietittiin, että mistä nyt, en enää ehdi kävelläkään kouluun. Päätettiin sitten lähteä kyselemään josko Sinillä olisi kanssa kasin aamu, että pääseekö kyydillä. Onneksi oli ja päästiin sitten kouluunkin ajoissa.

Liiketalouden tunnilla laskeskeltiin katetuottolaskuja ja minä laskeskelin ihan omia juttuja siellä. Aina meillä oli eri vastaukset Lauran kanssa ja yleensä syynä oli se, että minä olin laskeskellu taas jotain ihme juttuja. Ei siinä muutaku uudestaan vaan kirjaamaan lukuja ja laskemaan. Yhdenkin tehtävän laskin kolme kertaa ja pyyhin sen pois kolme kertaa. Viimesin kerta oli kyllä turha koska yksi tyyppi (broilerimies) oli väärässä, mutta väärin se lasku ois kumminki menny, vaikka en sitä ois kuunnellu.

Ruotsin tunnilla ihan taas ihan ulapalla, kun en muistanut yhtään substantiivien taivutusta, mutta eipä se pahemmin kyllä haitannut, kun ei tarvinnu mennä mitään taululle tekemään.

Ruokailun jälkeen meillä oli auditoriossa Viron maatilaesittely, jossa hiljainen mies selitti sen tilasta Virossa. En pahemmin kuullu mitään, eikä se kyllä kiinnostannutkaan kun se äijä oli siellä puoliksi sillä perusteella, että se saa sinne tilalle harjoittelijan. Oli siellä se mies sieltä Kattohaikaran tilaltakin, se selitti jotain aivan käsittämätöntä siellä edessä, siitä en tajunnut yhtikäs mitään. Ja siitä äijästä huomasi, että se on viettänyt hiukan aikaa Virossa, koska sen kieli oli suomea viron aksentilla.

Matikan tunnilla minä en taaskaan osannut tehdä mitään. Viime tunnilla kyllä osasin tehdä kaikki tehtävät mutta nyt en enää. Ehkä se johtui siitä, että nuo mitä nyt saatiin oli sanallisia, enkä minä oo ikinä tajunnu sanallisia tehtäviä. Onneksi ei ole huomenna matikkaa niin ei tartte ajatella niitä tehtäviä ja onneksi niitä ei tullu läksyksi koska olisi jäänyt tekemättä ne tehtävät.

Koulun jälkeen käytiin hakemassa uudet avaimet. Ne on nyt turvallisemmat, kun niitä ei voi kopioida ilman isännöintitoimistoa. Jotain sellasta se selitti se nainen. Turvalliset, se on pääasia.

Kun kotiin oltiin päästy, niin lähdin kokeilemaan miten saan sen lukon auki. No se oli helppoa, kun ei tarvinnu muuta kuin ottaa se hajonnut pala siitä pois ja laittaa vara-avain sinne lukkoon. En tietenkään minä sellaisia tajunnuta aamulla edes kokeilla ja olen melko varma, että olisin kuitenkin onnistunut hajottamaan sen vara-avaimenkin, niin ehkä hyvä vaan etten tajunnut. Kun Tokmannilla tänään kävin niin ostin lukkosulaa, josko sillä saisi sitten lukon auki jos se vielä jäätyy. Toivottavasti se lukkosula käy myös muihinkin lukkoihin kuin auton.

Ostin sieltä Tokmannilta myös sen johdon tuohon tulostimeen, mutta liian pienellä päällä. Miksi niitäkin on tehnyt tuhat ja yksi erilaista. Mietin vielä kaupassa, että onkohan se tämä vaiko kenties tuo jossa on suurempi pää. Ja päätin sitten ottaa sen pienemmän. Huomenna pitää siellä taas käydä. Kiireinen päivä huomenna kun pitää varmaan pyykätä ja siellä tokmannilla juosta ja metsikköraporttia väsätä ja ehkä vielä sitä tiedotetta, ellen saa sitä tänään valmiiksi, mutta kun en minä sellaisia osaa tehdä.

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa"

Aamulla kun olin jo lähdössä kouluun, ajattelin, että vilkaisen vielä sähköpostin josko siellä olisi jotain tärkeää informaatiota. Ja kyllähän siellä oli, nimittäin kasviorientaation tentin tulokset olivat vinhassa. Ja äkkiä sinne niitä tiiraamaan. Meni hetki ennenkuin löysin etsimäni ja sieltä paljastui tentti tulokseksi 3+ ja tunnistustenttikin meni läpi. Ette voi uskoa kuinka iloinen olin siitä. Vieläkin olen ihan täpinöissäni siitä. Ja varsinkin siitä, että ne kasvit ja siemenet meni läpi, koska niiden puolesta pelkäsin ihan eniten, koska olen huono tunnistamisessa.

Sitten koulussa kiiri huhu, että äidinkielen esseet saa takaisin ja mehän mentiin niitä metsästämään. Minä odottelin pahinta tulosta, mutta ei, 4 sieltä paperista sitten paljastui. Lisää ilon aihetta. Vielä on saamatta se referaatti, niin sitten on äidinkielen osalta kaikki saatu ja numerokin ehkä tiedossa. Vielä sitä ei kuitenkaan voi arvailla, koska se referaatti ei ole meikäläisen heiniä ollenkaan.

Koulun jälkeen käytiin kyselemässä olisiko Ilmajoki-hallilla sulkapallovuoroja vapaana, mutta eipä ollut. Mitenkä sitä voi uuden harrastuksen aloittaa jos ei vuoroja ole vapaana. Lähdimme sieltä hieman lannistuneina. Ja pyörämatka kotiinkin hieman lannisti kun pyöräteitä ei oltu aurattu kunnolla niin piti olla tosi tarkkana ettei vaan kaadu. Mutta muuten olen todella iloinen siitä, että täällä on lunta.

Kaupassa oli jonkinlainen agrologi-kokoontuminen kun melkein meijän koko luokka oli siellä samaan aikaan ostoksilla. Oli huvittavaa, että kun käveli kauppaan, niin melkein heti tajusi, että täällä on muitakin meikäläisiä kun kuului tuttuja ääniä kaupan syvyyksistä.

Kotona sitten tyhjentelin koulukansiota ja laittelen kaikkia papereita, joita ei enää tarvita niin erilliseen kansioon, jonka totesin pian aivan liian pieneksi. Onneksi tänään oli lenkkipäivä, niin kipaistiin sitten Tokmannille, josta minun oli tarkoitus ostaa johto tuohon tulostimeen, mutta jonka autuaasti unohdin ostaa. Muistin kuitenkin ostaa isomman kansion ja lisää välilehtiä. Pitää huomenna kipaista uudelleen siellä Tokmannilla. Ostin myös tonttulakin, kun pikkujouluihin vissiin sellainen pitää olla ja siihen joulutapahtumaan pitää sellainen olla. Tämä on ihan hyvä, koeajan sitä parhaillaan.

Kotona jo

Täällä on lunta! Lunta! Huraa

Minä istuskelin kaikessa rauhassa Seinäjoen Matkakeskuksen Matkahuollon päädyssä kun siitä minun edestä käveli sotapoika, joka vaan totesi v*ttu ja meni ulos. Siinä on sellainen iso ikkuseinä, että porukka näkee milloin bussit tulee ja tämä kyseinen sotapoika meni ihan pokkana siihen ikkunan edessä olevan palkin viereen kuselle. Minä mietin, että mitähän hittoa sekin nyt touhuaa. Juuri kun oli eilen puhetta siitä, että sitä univormua ei saa häpäistä. 

Eikä siinä kaikki, ilmeisestikin samainen herra sai poliisisaattueen samaan bussiin, missä minä olin. Poliisi vain totesi sille bussikuskille, joka sattui olemaan nainen, että ei pitäisi olla enää mitään nestemäistä laukussa. Sitten me lähdettiin kohti Ilmajokea ja minne se bussi sitten menikin. Yhdessä vaiheessa sitten se nainen pysäytti bussin johonkin tienhaaraan ja minä mietin, että mitähän nyt tapahtuu. Ja pian se sitten selvisikin, että oli tullut paha olo sotapojalla ja oli ollut pakko oksentaa. Se bussikuski oli erittäinen iloinen ja jupisi vain mennessään hakemaan paperia vessasta, että ei uskalla poliisille väittää vastaan. Loppumatkan se sotapoika vaan istui kuolleena (sammuneena) paikallaan ja sen matkalaukku tippui siihen keskikäytävälle niin piti keskiovesta poistua. 

Oli rattoisa matka kyllä. 

Oulussa..

ja Jennin netti ei toimi, joten pakko datailla puhelimella. Ruvetaan juuri pelaamaan Aliasta, joten heihei

Oulu täältä tullaan

Kuten otsikko jo kertoo, niin minä olen menossa Ouluun. Lisää kaikkea kivaa kerrottavaa sitten huomenna tai ylihuomenna, tai sitten kun jaksan rustailla jotain kivaa. Mutta kuulumisia kuitenkin joka päivä, näin lähellä määränpäätä ei luisteta, kohta tulee vuosi siitä kun tein uudenvuoden lupauksen, jossa lupasin kirjoittaa joka päivä blogiini. Ohhoh. Mitähän kivaa sitä ensi vuodeksi keksisi? Ehdotuksia? 

Lempin nimipäivä

Huomenna onkin sitten jännä päivä. Kotieläintuotannon perusteiden tentti, palanderin välikokeen tulosten saanti ja Ouluun lähtö. Ja ilmeisesti konetunti on peruttu, ainakin niin ne puhu tänään luokassa. Eli pääsee tuntia aikaisemmin eikä ole kiire sitten bussiin. Eikä tartte ottaa eväitä mukaan, koska ehtii syödä kotona.

Minun pitäisi tällä hetkellä olla lukemassa eläinten hyvinvoinnista, lisääntymisestä ja kaikesta muusta mikä liittyy tuohon kurssiin, mutta kun minä tiedän jo nyt, että en tule pääsemään siitä tentistä läpi, niin ajattelin pitää pienen tauon, ennen kuin menen oikeasti lukemaan niitä juttuja. Pitää opetella ainakin hyvinvointia ja lisääntymistä, koska lisääntyminen on varma tärppi, vaikka sillä ei varmaan pääse läpi sitä. Mutta kuitenkin pitää yrittää vaikka yritys onkin tuhoon tuomittu.

Tänään oli hyvä päivä koulussa. Ruotsin tunnilla jopa tajusin jotakin, liiketoiminnan lasku ei mennyt ihan ohitse ja markkinoinnin kokous oli ihan kiva, vaikka istuinkin hiljaa koko ajan. Lupauduin tekemään tiedotteen meijän joulutapahtumasta, en vain kyllä tiedä miten se tehdään, mutta se opettaja kyllä lupasi auttaa.

Ensi viikko on kyllä kiireinen, kun pitää tehdä metsikköraportti ja se tiedote ja vaikka kuinka monta muutakin juttua. Jos olisi ensi viikolla todella ahkera niin voisi olla kotona vähän rennommin.

Ja ajatelkaa, ensi viikolla voi avata jo ensimmäisen kalenteriluukun! Jee. Kohta on jo joulu. Ja sitten tammikuu ja helmikuu ja maaliskuu ja huhtikuu ja toukokuu ja maatilaharjoittelu! Kylläpä se aika kulkee nopeaan. Neljä vuotta hujahtaa silmän räpäyksessä ohitse.

Fruktbomb

• Jos minä en nyt päässyt läpi siitä palanderin välikokeesta niin minä kyllä alan kiljua, koska minä osasin ne luut. Ihan varmasti osasin. 
• Ilmoittauduin myös joulutapahtumaan kaitsemaan lapsia ja järkkäämään temppurataa niille. Ja olen myös tapahtuman markkinoinnissa, että kenenkään ei tarvitse tulla urputtamaan minulle, että en muka tee mitään. 
• Koulussa olisi tänään ollut vohveleita, mutta siellä oli niin suuri jono, että en jaksanut jäädä odottamaan. Polkaisin sitten kotiin ja join viimeisen teen. 
• Talkkarikin tuli ahdistelemaan meitä. Minä luulin, että joku muu käy tarkistamassa ne kaikki vesipisteet, mutta ei. Ja sitten seinään piti liimata ruma kierrätysohje-tarra. Ihan kuin siitä olisi jotain hyötyäkin. Ja sitten kun sanottiin, että me kierretetään täällä niin se äijä totesi vain, että tiedän. Mistä helvetistä se sen tietää?! 
• Sormet on tällä hetkellä ihan jäässä. Pitäisi varmaan käyttää lapasia, mutta ne on niin huonot kirjoittamisessa ja normi hanskat ei oo lämpöset. Vaikeaa on elämä. 
• Ruotsin tehtävät tekemättä, hitsi vie. Ja taas jää tällainen tyhmä, tynkä postaus. Anteeksi ja hei. 

Ärsytys

Eilen aamulla (ma-aamu) kello viiden-kuuden aikaan pitivät meidän ihanat yläkerran naapurit jonkinlaisia bileitä tuolla ylhäällä. Heräsin siihen kun seinänaapurin poikaystävä lämmitti autoaan tuolla ulkona ja sitten kuulin sen möykän ja melun tuolta yläkerrasta. Mietin moneen kertaa, että mitä heitän kattoon, että tajuaisivat ääliöt olla hiljaa keskellä yötä. Oli kuulemma ollu neljä jätkää yläkerran ikkunassa kyyläämässä kun Hiluxi (seinänaapurin poikaystävän auto) lämpeni tuossa kadun varressa. Voi jumalauta noita jätkiä tuolla. Äsken kuului sellaista pauketta, että pelkäsin niiden tulevan katosta läpite. Ja jos nyt minun pyörä on huomenna jossain perseessa, niin en tiedä mitä teen. En voi enää kiinnittää sitä siihen telineeseen koska se lukko jäätyy siellä maassa, enkä saa sitä sitten auki. Ja se lukko on muuten ruvennut reistailemaan, ihan niinkuin edeltäjänsä. Kohta pitää varmaan hommata sellainen oikea munalukko kettingillä. Koulussa erittäin epäkäytännöllinen, mutta eipähän ainakaan kukaan pölli sitä.

Ärsyttää niin vietävästi ne hemmetin tehtävät siellä moodlessa. Sain tehtyä äsken kaikki, mutta meinasi mennä usko siihen viimeiseen tehtävään, kun mikään ei osunut kohdalleen. Tiedänpähän ainakin nyt, että en tule pääsemään sitä tenttiä läpi ja voisin jo käydä kirjoittamassa nimeni siihen uusintatenttilistaan. Päivä kerrallaan päivä kerrallaan. Kyllä tämä tästä, mutta se tentti ei.

Jalakaankin koskee ja on pakko mennä lukemaan huomiseen pikkukokeeseen, joka on pakko saada läpi, muuten joutuu tekemään massiivisen lopputentin, eikä se todellakaan käy minulle. Adios.

Ohra, kaura, ruis, vehnä..

Kasvituotannonorientaation (yhdyssana, en tiedä. Miksi näistä pitää tehdä näin pitkiä näistä nimistä, orientaatio tai kasvituotanto olis ollu ihan hyvä) koe meni miten meni. Toivottavasti meni läpi. Viljat ja siemenet ehkä tunnistin oikein, huom. ehkä. Ja monivalinnoistakin saatan saada pisteitä, koska siellä ei haitannut se jos laitto väärin, kun ei tule miinuspisteitä, mutta siinä yhdessä osassa tuli vissiin miinuspisteitä.

Nyt pitäisi olla ahkera ja yrittää lueskella perjantain tenttiin, mutta tosi asia on, että minua ei kiinnosta nyt yhtään. Ja päähänkin koskee. Hyvä tulee hiivatti vie. No aloitin tuota hyvinvoiva tuotantoeläin -kirjaa, että josko se vähän auttaisi minua selviytymään. Ärsyttää kun pitäisi osata sitä ja tätä ja tuota, mutta mihinkään ei sinänsä löydy kunnollista vastausta. Voisiko joku kertoa minulle kuinka maito syntyy? Muuta kuin, että se muodostuu maitorakkuloissa, joista se sitten erittyy maitotiehyeisiin ja sieltä suurempiin maitokanaviin. Toisaalta tuon pitäisi riittää kun noin se lukee sen eukon muistiinpanoissakin. Argh.

Huomenna voisi tehdä ruotsin epäsäännöllisten verbien sanakokeen, mutta en minä siihen ole kerennyt pahemmin lukea, että en taida tehdä. Pitää katsoa jos täykkäreiden jälkeen jaksaisi lukea niitä, vaikka oikeastaan pitäisi mennä nukkumaan. No sen näkee sitten.

Ja arvatkaa vaan sainko katsoa sen uusimman potterin? Tai no olisin minä saanut sen katsoa jos olisin viitsinyt, mutta sen laatu oli aivan ihana joten päätin kokeilla onneani uudelleen ja ladata toisen version. Toivottavasti edes se on parempi laatuinen. Vai mitä tässä vaiheessa voi odottaa. No katsotaan nyt sitten kun se joskus suvaitsee saapua.

Ei auta, on ruettava lukemaan, että edes jotain ymmärtäisi ja tietäisi. Buranakin voisi olla hyvä idea tässä vaiheessa, kun ei tuo päänsärky hellitä. Adios.

"Minä pidän muumeista, he eivät kilju ollenkaan"

Tänään olen yrittänyt olla ahkera ja olen lukenut huomiseen tenttiin. En tiedä onko mitään jäänyt päähän, mutta yritystä on ollut. Muistan ainakin sen, että paras kasvinsuojelukeino on viljelykierto ja perunan satomäärä noin keskimäärin on sellaset 24 000kg/ha. No huomenna selviää miten menee.

Tänään käytiin siellä metsässä. Ja voinen tässä nyt kertoa, että Nakkiseni sinun arvailusi siitä meijän mettäpalsasta osuivat väärään, oltiin todella kaukana siitä missä olisi pitänyt olla. Eipä sillä, että minäkään olisin tiennyt, että missä ne on. Onneksi meillä oli metsäkonekuski apuna. Mittailtiin puustoa ja puita ja oli kylmä. Kamera unohtui kotiin, joten kännykällä piti ottaa kuvia jotka todellakin ovat laadukkaita. Onneksi kun sen tulostaa niin niistä kuvista ei saa mitään selvää oli sitten kyseessä laadukas tai ei-laadukas.

Sitten ajattelin, että rankan illan (hmm?) päätteeksi voisin katsoa uusimman Potterin kun se juuri saapui. Tekstit vielä puuttuu, mutta äkkiäkös minä sen korjaan, kohta siis. Tekisi mieli muroja, mutta en tiedä viitsinkö hakea niitä. Katsoo nyt miten tässä asentaa koneen tuonne, että voi katsella leffaa.

Käytiin myös Tokmannilla jouluavajaisissa. Kahvia ja torttuja luvattiin, mutta kahvia ei ollut ja tortutkin olivat kyseenalaisia. Eikä ne olleet edes hyviä. Minun päätelmäni oli se, että torttujen tekijä yritti peittää kamalaa makua tomusokerilla, jota niissä tortuissa sitten oli ihan riittämiin asti. En ostanut mitään tokmannilta, säästän rahaa Jyväskylän reissuun. Olisipa jo joulukuu.

Kuntopolku

Tänään minä kävin siellä kuntopolulla. Se oli aika hieno paikka. Vaikka kamera oli mukana en kuvia paljoa ottanut, mutta muutamia kuitenkin. Se loppu oli jotenkin sekavasti mitoitettu. Sen jälkeen kun tuli kyltti 3km ja 5 km, niin mittaus alkoi alusta ja siellä oli 1km, 2km -kylttejä, hämmentävää. Paras oli kuitenkin se, kun yhdessä kohdasssa oli kyltti 1km ja 20 metrin päässä oli samanlainen 1km -kyltti. Siellä oli muutenkin uusia ja vanhoja kylttejä, eikä ne ollu edes samoissa kohdissa, vaikka niissä oli sama luku, hassua.

Ps. Tänään taiteilin paperitähden. Meinasi mennää hermot sen kanssa, kun ne viillot ei onnistunu kunnolla. Mutta tuli siitä ihan hieno. Laitoin sen tuonne pikkuikkunaan. Siellä on nyt jouluvalot ja tähti :)

Se on ihan selvä pullasorsa!

Matikka = toisen asteen yhtälö, ax²+bx+c=0

Maatalouskoneiden käyttö ja huolto käytännössä = öljyjen vaihto (hydrauliikka- ja moottoriöljyn)

Liiketalous = ".., että pelkkiä vasemman jalan kenkiä valmistava tehdas voi olla tuottava"

Kotona = makaroneja, mehua, muffineja, riistapeli, alias, Dooleys, joululahjoja, Tartu mikkiin 

Päivä

Tänään olen ollut laiska. No kouluun raahauduin yhdeksään, kun sitä ennen olin taistellut puoli tuntia hiusten suoristamisen kanssa. Ja kyllä, meillä olisi alkanut koulu jo kahdeksalta ja jätin menemättä sinne, koska siellä kuulemma oli taas kansainvälisyydestä juttua ja siitä tulee minulle vaan paha mieli, kun en pääse ulkomaille harjoitteluun. Ja tämän olen päättänyt ihan oman hengissä selviämisen kannalta, että kannattaa jäädä tekemään se harjoittelu Suomeen kun voi suomeksi selittää, että ei osaa ajaa traktoria, eikä osaa mitään muutakaan. (Odotan innolla soittoa jollekin tilalle ja kerron, että juu maatalouskokemusta ei ole. Otatteko minut sinne harjoittelijaksi?)

Meillä oli tänään maatalouskoneiden käyttöä ja huoltoa käytännössä. Eli me raahasimme traktorin ensin konehalliin, josta ongimme kyytiin kasvinsuojeluruiskun (tässä meni aikaa noin tunti) ja sitten ajoimme takaisin toiselle konehallille, jossa tarkoituksena oli huoltaa se ruisku. Ja mitä me teimmekään, seisoimme kaikki sen ruiskun ympärillä kuunnellen kun Säteri selittää ja joku kysyy aivan älyttömiä kysymyksiä siihen väliin. Kyllä, opin todella paljon ruiskun huollosta. No osaan ainakin levittää ne ihme härpäkkeet siitä ruiskusta, kun Säteri kertoi kuinka se tehdään vaikka ensin sainkin sellaisen ilmeen, että pitäisi osata jo. Huoh. Jos ei osaa niin ei osaa ja sille ei voi mitään. Ja minä sentäs tarjouduin vapaaehtoiseksi siihen hommaan kun kukaan muu ei suostunut. Huomenna me jatkamme ruiskun huoltoa, varmasti yhtä menestyksekkäästi. Loistavaa.

Kotona minä sitten olen vain keittänyt ruokaa, käynyt kaupassa ja katsellut telkkaria. Ja odottanut puoli iltaa, että tuo yksi on valmis keliakia-kotitestiin. Voi jessus, että oli vaikeaa saada pistettyä sillä neulalla sormeen. Mutta melko varmasti olisi ollut yhtä vaikeaa pistää se minun sormeen. No sain kuitenkin pistettyä ja imutettua verta siihen putkeen, joka oli kanssa aika hankalaa. Ja tuloksena oli, että ei keliakiaa. Ja kaikki tämä sen takia, että minä pönttö menin sanomaan, että voisiko sinulla olla keliakia. Minä ja suuri suuni.

Nyt pitäisi olla ahkera ja lukea kasviorientaatiota, on vielä muutama kasvi lukematta ja sitten ne kaikki muut monisteet. Onneksi on vielä viikonloppu tässä. Mutta viikonloppuna pitää sitten opiskella kotieläintuotantoa, että pääseen sen Röngän tentin läpi. Kunhan Röngän tentti on ensi viikon perjantaina ohitse niin olen iloinen. Siihen asti, että kohdalle sattuu konetentti ja kasvibilsan tentti. Konetentin tekee vaikeaksi koneet, kun en minä muista mitään ja bilsan se, että meillä on ihan hemmetin laaja koealue. Mihin minä olen itseni laittanut?

Nyt on muuten menossa sokeainviikko. Enpä tuota tiennyt, ennen kuin vilkaisin kalenteria, joka roikkuu tuossa nenän edessä. Kaikkea sitä oppii.

Tarvikelaatikko

Minulla on laatikko, jonka eilen nimesin tarvikelaatikoksi. Tällä kertaa sieltä löytyy seuraavia esineitä:

Sieltä on joskus löytynyt muun muassa kuitteja, pölyä ja ilmaa. Mutta nyt siellä on minun uusimman harrastukseni (minulla kun niitä harrastuksia on vaikka muille jakaa) tarvikkeet. Se on vähän niin kuin ompelulaatikko. Juu. Joulunpunaista villalankaa pitäisi ostaa niin voisi tehdä joulunpunaisia kukkasia.

Pettymys

Minulla oli kerrankin tälle päivälle valmis postaus, kunhan vain lisää pari kuvaa ja sepostaa muutaman sanan ja siinä se. Kaikki sujui aluksi aivan loistavasti, kunnes Flickr päätti ruveta temppuilemaan, eikä suostunut lataamaan kuvia ja eikä edes lataamaan koko sivua uudelleen. Siihen taisi jäädä se valmis postaus. No sen vuoro tulee sitten huomenna. Siltikin, pettymys.

Tänään oli koulussa kiva päivä, oli ruotsia, matikkaa, kasvibiologiaa ja -orientaatiota ja liiketaloutta. Liiketalouden tunnit olivat kyllä hieman tuskaa kun väsytti niin pirusti ja meillä oli varmaan 10 kalvoa diagrammeja. En onneksi nukahtanut ja sain sinniteltyä hengissä 16:15 asti ja sitten pääsi kotiin.

Kotona päätin leipoa kinkku-juustomuffineja, jotta huomenna ja loppuviikolla jaksaisi viimeiset tunnit. Huomenna varsinkin kun meillä on viiteen asti ammatillista kasvua. Onneksi koulu alkaa vasta kymmeneltä, niin saa nukkua hitusen pidempään.

Mutta nyt minun pitää mennä lukemaan kasviorientaatiota ja sitten nukkumaan. Hejsan!

Koulu sitä ja koulu tätä

Meillä oli tänään taas kotieläinblaabla bi&ke -välikoe. Jonka muistin vasta aamulla, kun huomasin erään luokkalaiseni lukevan niitä juttuja. Vaikka mitä eilen kirjoitin lukujärjestyksen ylös. Huoh. No kuitekin. Palanderi kysyi amonihapoista. Ja tietenkin minä unohdin kaiken, paitsi sen, että välttämättömiä animohappoja on saatava ravinnosta, koska elimistö ei niitä itse voi tuottaa. Mutta tuosta tuskin tulee hyväksytty merkintää koska tuon ymmärtää jo päättelemällä. Ja sitten minä menin sotkemaan kaksi asiaa sekaisin. Muuten se olisi ollut ihan hyvä vastaus, mutta kun menin sotkemaan niin menin sotkemaan. Ei tule yhtään mitään tästä hommasta.

Liiketalouden tunnilla olin niin nopea laskemaan leikkuupuimurille hintaa, että pääsin kirjoittamaan sen kalvolle. Vähän jännitti kirjoittaa kalvolle kun piti olla tarkkana, ettei sotke asioita ja sitten, että kaikki on varmasti oikein. Se olikin ainoa tehtävä jonka onnistuin laskemaan ensimmäisellä kerralla oikein. Pieniä laskuvirheitä vain, mutta kuitenkin. Ja kerrankin minä tajusin jotakin! Jos vielä muistaisin ne kaavat kokeessa niin hyvä tulee.

Matikan tehtävätkin osasin laskea tuosta vain, tuli sitä verrantoa sen verran harjoiteltua kesällä. Tällä matemaattisella saralla on ehkä tapahtunut jonkilainen oivallus, nyt kun en vain unohtaisi mitä olen aikojen saatossa oppinut, niin voisin selvitä hengissä siitä geometriakurssista. Siitäkin kuulemma saa tehdä ahot-testin, mutta minun on turha edes yrittää kun en pääse kuitenkaan läpi ja on vain parempi jos ne asiat tulee kerrattua. Ja sitä paitsi matikka on kivaa jos sitä osaa.

Huomenna meillä on ruotsia ja verbioppia. Jättebra, eikös. Odotan oikein innolla. Itseasiassa nuo ruotsin tunnit ei ole edes kovin pahoja, kun opettaja on ihan mukava ja asiat on niin yksinkertaisia, että ne tajuaa. Mutta edelleenkin takana on ruotsin kirjoitukset, olisi minun parempaan pitänyt pystyä. Tosin sain siitä A:n, että eihän siinä. Minä ja ruotsi emme vain ole kovin hyvä yhdistelmä.

Se opettaja (ruotsin) on kyllä vähän hassu, kun yksi kerta kun meillä alkoi koulu ruotsilla, niin se opettaja oli ihan sekaisin luokista, oli menossa B:läisten tunnille. Ja sitten kun se meni laittamaan toista ovea kiinni (meijän luokassa on kolme ovea) niin se eksyi meijän luokan keskelle pulpettien sekaan. Se oli mielenkiintoista.

Ai niin nyt vielä muistaessani:

Näin tuon jossain kaupassa silloin kun käytiin Seinäjoella. Vähän nauratti. (Ja ihan tiedoksi, että en ostanut tuota.) Oli pakko ottaa siitä kuva. Eihän siinä, hyvä mainoskikka. Ps. se on käsilaukku, jos joku ei huomannut

Sunnuntai

Tänään ovat Suomen liput liehuneet ympäri maata. Kyllä se Suomen lippu on sitten komea lippu, ei muuta voi sanoa. Tiesittekö muuten, että isänpäivänä ei ole pakko liputtaa, mutta se on suositeltavaa. Isänpäivä ei nimittäin ole virallinen liputuspäivä, vaan se on vakiintunut liputuspäivä, jolloin on suositeltavaa liputtaa. 

Suomen lippu on tarvittaessa hävitettävä joko polttamalla tai leikkelemällä lippu tunnistamattomaksi, mikäli se on niin kulunut, haalistunut tai likaantunut, ettei sitä voi palauttaa ennalleen. 

Lunta odotellessa

Tänään minun piti lähteä kameran kanssa kuntopolulle, mutta kun se lähtö viivästyi niin tuli hämärä eikä kamerasta olisi ollut mitään iloa. Ehkä olisi voinut olla, mutta jalusta olisi pitänyt olla kanssa koska ei minulla ole niin vakaata kättä, että olisi tullut hyviä kuvia. Joten lähdin ilman kameraa sinne.

Ihan hieno paikka, olin siellä jo tiistaina suunnistamassa, mutta silloin näin vain pienen osan siitä. Nytkin näin vain pienen osan, koska en kävellyt kuin ehkä kaksi kilometriä viidestä. Hieman harmitti, että en kerennyt sinne aikaisemmin, sillä siellä oli yksi tosi hieno maisema, jonka olisin halunnut nähdä valoisalla. Ja jännä juttu, siellä oli mäkiä! Ei täällä pohjanmaalla mitään mäkiä ole, mutta sielläpä oli. Kerrankin tuntui siltä kuin kotona olisin ollut.

Ilmeisesti tuolla on joku järjestys, että miten siellä kävellään, koska minä selvästikin lähdin kävelemään ihan väärään suuntaan, koska kaikki ihmiset tuli minua vastaan. Tai no yksi ihminen tuli, mutta ne kaikki muut käveli siellä pusikon toisella puolella. Päätin minäkin sitten vaihtaa puolta, kun yhdessä ylämäessä minun vastaan tuli ihminen ja koira, joka näytti siltä, että se suurinpiirtein haluaa syödä minut. Melkein pomppasin sinne pusikkoon kun huomasin sen. Minulla oli kuulokkeet korvissa ja oli hämärää, niin en edes huomannut sitä kuin sitten vasta kun se oli kohdalla.

Pitää varmaan huomenna käydä siellä uudestaan, ehkä. Tai sitten ensi viikolla. Joskus kuitenkin valoisalla pitää siellä vierailla, koska veikkaan, että siellä on hienoja maisemia, joita ei pimeällä näe. Huomenna meijän pitäisi käydä meijän metsässä, että voisi sen hiivatin metsikköraportin tehdä. En minä mitään metsikköraportteja osaa tehdä. No katsoo nyt huomenna, että mitä sieltä metsästä paljastuu ja sitten pitää ruveta kasaamaan sitä raporttia kasaan. Ja ohje pitää muistaa katsoa moodlesta.

Tein tänään jauhelihakeittoa. En tiedä tuliko siitä nyt ihan sellaista mitä piti, mutta kyllä sitä voi syödä. Se ei kyllä maistu miltaan, kun ei minulla ole mitään mausteita muuta kuin suolaa, eikä siinä kyllä suolakaan ole, koska en uskalla laittaa sitä tarpeeksi, kun pelkään, että siitä tulee sitten liian suolaista eikä sitä erkkikään syö. Lisää sitä suolaa sitten lautaselle.

Hyvä kun minä sulatin sen pakastimen, niin nyt se on täynnä tavaraa kun kaikki laittaa sinne leipiä sun muita, kun sinne nyt mahtuu. Ja minä olisin halunna tunkea tuota keittoa sinne, mutta eipä sinne enää mitään mahdu kun se on ihan täynnä. Ei minun pitäisi tästä valittaa kun minullakin on siellä kanaa ja lihapullia jemmassa, mutta kuitenkin. Pitää vain ensi viikolla syödä ahkerammin sitä keittoa, ettei se kerkeä pilaantua.

Nyt on kyllä sellainen olo, että kuuma suihku ja tee kelpaisivat. Taidan mennä nyt suihkuun, kun en minä kuitenkaan enää tänä iltana ole mihinkään menossa, linnoittaudun koneelle katsomaan leffoja, niin sillä ei ole mitään väliä käynkö nyt suihkussa vai myöhemmin. Ja teetä sitten suihkun jälkeen.

Muumit, Casanova ja Candlefordin postineiti

Suuria ja pieniä elämän kysymyksia: miksi Muumipeikko ja Niiskuneiti laittavat uimaan mennessään uimapuvut kun he muuten ovat alasti? Miksi Aku Ankalla pitää olla suihkusta tullessa pyyhe lanteilla kun hän muuten on ilman housuja?

Tämän on tämä minun kannettavan oma hiiri ihan mandariinissä, kun ole vissiin sitten mandariinsillä käsillä siihen koskenut. Vaikka yleensä syön mandariinejä tuolla työpyödällä ja siellä on ihan "oikea" hiirikin. Pitää putsata tuo huomenna.

Koska olen tylsistynyt niin ajattelin, että voisin tässä katsoa Candlefordin postineidin ennen kuin menen nukkumaan. Eli tästä tuli tällainen lyhykäinen. Mutta huomenna saattaa olla luvassa jotain parempaa :)

Aika rientää

Saatiin tietää, että ne ovat yläkerran herrat, jotka viskovat meijän pyöriä sinne sun tänne. Käytiin lenkillä niin siellä tuli tuttuja vastaan, jotka kysy, että löytykö pyörät aamulla ja kertoi sitten, että kuka niitä viskelee. Jos aamulla minun pyörä on jossain jorpakossa niin varmasti käyn koputtelemassa ovelle ja kyselemässä, että mihis hittoon työ nytte ne pyörät ootte viskannut ja mikä helvetin takia. ARGH!

Melkein olen edistynytkin, kaikki mahdolliset läksyt on tehty, jopa ensi viikon. No sitä tiedonhakinnan tehtävää en ole tehnyt, mutta muuten kaikki on aika hyvin kasassa. Sitä liiketalouden tehtävää pitää vielä tiirailla, kun se jäi vähän laimeaksi se tulos. Vielä en ole kerennyt siivota, enkä tiskata, mutta kello ei ole vielä paljoa. Kohta kun siivoan ja sitten käyn tiskaamassa niin varmaan ehkä ehdin katsoa kiinteistökuningattaren ennen kuin siirryn peiton alle lukemaan kasvioppia.

Meikäläinen ei saanut hyväksyttyä siitä kotieläinblaablaan bi&ke välikokeesta. Ensi viikolla taas uusi välikoe sitä. Ja tällä kertaa aijon saada siitä hyväksytyn! Suuret on luulot taas minulla, mutta voisin lukea paremmin siihen, kun viimeksi hieman jäi huonolle lukemiselle. Mutta päivää piristi ruotsin sanakokeen tulos 16+/18! Hohoo! Ja minäkun luulin, että pienet sanat ei ole minun juttu. Pikku hiljaa, pikku hiljaa, kyllä tämä tästä.

Mutta nyt, näkemisiin ja kuulumisiin!

Kastajaiset

Meikäläinen on sitten vissiin virallisesti nyt imolainen. Ehkä, arttiin meno nyt jää, joten toivottavasti se ei jää siihen sitten, koska kaiken minä kestin!

Heti kun koululle saavuttiin otettiin nimet ylös ja jätettiin arvotavarat, puhelimet, avaimet ja silmälasit pois. Sitten puettiin üperhienot jätesäkit päälle ja jäätiin odottelemaan kasteen alkua. Ensiksi meiltä sidottiin silmät ja paiskattiin poikien pyöriteltäväksi, siitä pihalle narua seuraamaan, silmät edelleen sidottuina. Se rata kiersi ilmeisesti koko pihan ja siinä oli välillä rasteja. Yhdellä rastilla piti kirjoittaa oma nimi ja piirtää oma kuva, sitten piti kävellä kahden sillan ylitse, toinen oli leveämpi, eikä pudotusta ollu parisenkymmentä metriä ja toinen siltä oli puolet kapeampi ja pudotusta oli kaksinkertainen määrä. Meijän piti myös kaivaa erään tutorin rintakoru paskaämpäristä, joka ei kuulemma ollu paskaa vaan jotain muuta yhtä mukavaa, meijän naamat maalattiin, jollain ihmeen systeemilla punaisiksi, syötiin suolaa ja sokeria ja vettä, piti kävellä naama kiinni seinässä, koska takana oli pudotus. Ja kaiken tämän ihanuuden jälkeen piti vielä ryömiä tunnelin läpi. Sen jälkeen sai ottaa jo silmälapun pois.

Sitten me vain odoteltiin, että kaikki selvittää radan. Eikä se siihen sitten jäänyt. Ohjelmassa oli vielä pareittain pantomiimiä, onneksi en joutunut sinne, näytelmä, jossa päätähtinä ykköset, kuuluisa vaatekisa, jonka A-luokka voitti, kiitos poikien, joiden kaikki vaatteet olivat päätyneet vaatejonoon. Ja sitten vielä esittelyt kaikista sen hienon kyselyn perusteella, joka me viime viikolla täytettiin. Plus kakkosille laulamista tai kakkosten ylistämistä ja yhteislauluna imon tunnari, aikuinen nainen.

Ja kun me vihdoin luulimme, että päästään pois niin ei. Kolmosilla oli meille vielä tervehdys. Meidät vietiin saunaan, jossa piti laulaa jotain laulua ja sitten, yllätysyllätys, sinne tuli kolmosia lisää vesiletkun kanssa. Ja kun sitten päästiin toisesta ovesta ulos, niin siellä oli lisää kolmosia vesiletkun kanssa ja loppujen lopuksi kaikki ykköset olivat ulkona sukkasillaan ja enemmän tai vähemmän märkinä. Oli kyllä mukava pyöräillä kotiin sen jälkeen.

Kotiin kun tulin niin ilmeet, kun näkivät minut olivat kyllä jotain aivan suurenmoista. Sini kahto siihen malliin, että turpiisko oot saanu, mutta Laura tajusi aika nopiaan, että se johtuu vaan niistä kastajaisista. Naama oli oikeasti siinä vaiheessa juuri sen näköinen, että joku on minua oikein kunnolla turpiin vetänyt tai johonkin puukolla avohaavan tehny, kun se väri mitä minulla oli naamassa oli valunu pitkin naamaa.

Artissa olisi kyllä vielä ollu ihan kiva käydä, mutta en viiti yksin lähteä kun tuo yksi tuli tänne Lauran iloksi niin Laura ei voinu lähteä minun kanssa. Toki siellä olis muitakin, mutta ei nyt jaksa ja sitä paitsi minulla on vielä se saatanan tietotekniikan tehtävä tekemättä.

Suunnitus on rakkaus

Mitä minä sanoin siitä kotieläinblaablaa bi&ke välikokeesta? En muista mitään kun paperi tulee eteen ja näin kävi. No onneksi niitä välikokeita on kuusi kappaletta, eli jos saa 5-6 hyväksytyksi niin sitten tulee viitonen. Ei olisi kovin paha homma jos nyt pyrkisin tuohon viisi hyväksyttyä. Neljäkin toki kelpaa. Mutta jos alkaa olla, että 3/6 niin ei tule kesää, sillä sillä saa ykkösen, ja voisin haluta hieman paremman arvosanan siitä. Ei auta, lukemaan vaan.

MUTTA! Eilisestä matikan pistarin tapaisesta napsahti 3/4! Vähänkö olin iloinen! Eikä se viimeinenkään tehtävä niin väärin mennyt, väärä merkki oli vain. Hohoo! Ja tänään matikan tunnilla sain tehtyä kaikki käsketyt tehtävät plus yhden ylimääräisen! Alan pikku hiljaa kehittyä tässä lajissa.

Huomenna on koulukuvaus, neljä tuntia tietotekniikkaa ja proteiinisynteesi kuulustelu, ainakin Arkko (opettaja) uhkasi viime kerralla. Mutta minä osaan proteiinisynteesin. Ainakin äsken osasin. Kyllä minä sen osaan, piirsin siitä vielä niin hienon kuvionkin tuosta bilsan kirjasta, ihan omin pienin kätösin. Tooosin paperin läpi, mutta piirsin kuitenkin!

Tänään minä sulatin jääkaapin. Se oli melkein puolitoista tuntia kestänyt prosessi. Meinasi mennä järki yhdessä vaiheessa, kun ne kylmäkallet eivät millään halunneet irrota, mutta sitten kun löysin sen kaiken jään alta ihan pakastimen lattian, niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Meni siinä muutama pannullinen kuumaa vettä, mutta sulatetuksi tuli sekin lokero. Ja nyt sinne mahtuu. Toosin siellä on jo minun jauheliha ja jonkun leipiä. Mutta kyllä sinne jäätelöpaketti mahtuisi, jos sellaista söisin tai ostaisin. Jonkun muun vuoro sitten sulattaa ensi kerralla se (usko elina vaan omin unelmiisi).

Koulussa meillä oli liikuntaa ja liikunnassa viuhkasuunnistusta. Jos joku vielä sanoo minulle, että nyt lähdetään viuhkasunnistamaan niin minä juoksen ja kovaa. Yksinkertaisesti viuhkasunnistus on sitä, että ensin haetaan yksi rasti, palataan takaisin saadaan toinen rasti, etsitään se, palataan takaisin. Eli juostaan ees taas. Minä en edes löytänyt ensimmäisellä kerralla omaa paikkaani mihin se rasti piti tunkea, koska kun minulle sanotaan, että kallionkieleke niin minulle tulee mieleen kieleke josta on maahan noin 20 metrin pudotus, ei puolen metrin. No minä sain kuitenkin kokeilla uudestaan ja kävin tunkemassa sen jonnekin kielekkeelle sinne pusikkoon. (ja Nakki on siellä hiljaa minun kartanlukutaidoistani! :D)

Tästä tuli nyt melkoisen sekava, mutta ei auta korjailla kun pitää hakea ruokaa ja katsoa eilinen huippis.

Selluloosa, hemiselluloosa, ligniini..

Kaupan riisipuuro on ihan hyvää. Ja se hyvä, koska en halua tehdä sitä itse. Viime kerta oli liian järkyttävä, minä nimittäin keitin maidot hellalle, eikä sitä maitoa sitten saanut siitä levyltä millään muulla pois kuin polttamalla. Meni siinä useampi viikko ennen kuin se paloi pois. Minä siis en polttanut sitä kerralla, vaan aina silloin kun sillä levyllä laitettiin ruokaa. Toki olisi tosi hienoa tehdä riisipuuro itse, mutta minulle kyllä kelpaa Saarioistenkin puuro.

Huomenna meillä on kotieläinblaablaa biologian ja kemian välitentti. Hiilihydraateista. Pitää vielä vähän kerrata niitä, ettei käy niin kuin viime ruotsin sanakokeessa, että unohdan kaikki sanat ja muut. Hiilihydraatit pitäisi jo muistaa kun ne on jo kaksi kertaa käyty, mutta pitää ottaa huomioon koemuistinmenetys.

Tänäänkin meillä oli pieni testi polynomeista, enkä minä enää muistanut miten niitä lasketaan vaikka niitä oli viime viikolla tai toissa viikolla, no kuitekin. Kyllä minä jotain muistin, mutta ei ne kuiteskaan menneet oikein. Aika näyttää.

Minun VCL-player ei oikein tykkää toimia, kun se rätisee koko ajan kun katson jotain leffaa tai ohjelmaa. No eipä se kovin pahasti rätise, mutta paras olisi jos se ei rätisisi ollenkaan. Kaipa siihenkin on sitten vain totuttava.

Minä olin äsken ahkera ja aloitin kasviopin kirjan lukemisen. Etenin parikymmentä sivua ja sitten en enää jaksanut. Mutta alku sekin on!

Mutta nyt pitää lopettaa, että ehtii tehdä kaiken ja ehtii vielä ajoissa nukkumaankin, aikainen herätys aamulla, enkä minä ole aamuihmisiä, ainakaan heti aamusta, adios!

tule joulu kultainen

Ostin tänään joulukalenterin. Se on hieno. Tykkään siitä tosi paljon. Lumiukko on aivan super suloinen.

Figaroa on ikävä. Tupunaakin on ikävä. Ja Kössiäkin on. Voi minkä tempun sinä teit Kössi-pieni.

Kone leikkii minun kanssa, kun ei suostu lataamaan itseään. Aina se aloittaa mutta sitten se lopettaa. Tälläkin hetkellä on akku on jäljellä 3% ja kone on verkkovirrassa mutta ei latauksessa. Voi jessus.

Minä en kuuntele joululauluja :)

Opintomatka

Keskiviikkona lähdettiin Viroon (tai siis Eestiin, kun Viro on Eestin maakunta). Bussimatka sujui ilman ongelmia, mitä nyt pysähtymisistä oli välillä pulaa, kun kuski ei oikein osannut ajoittaa taukojen pituuksia ja matkan kestoa, sillä olimme reilusti liian aikaisiin Helsingissä.

Kun sitten vihdoin pääsimme sisään laivaan, niin minun teki mieli mennä suoraan nukkumaa, bussissa istuminen ei ole kovin virkistävää, mutta eipä siinä pahemmin nukkumaan ehtinyt. Hytissä istuttiin sen aikaa, että ovet kauppaan aukenivat. Kierreltiin kauppaa ympäriinsä, eikä mitään oikein tahtonut löytyä, vaikka päätinkin, että en osta sieltä vielä mitään kun ei ole järkeä raahata tuliaisia ympäri Tartoa. Karkkia ostin kyllä matkaeväiksi ja yhden juoman juotavaksi.

Käytiin me laivalla myös baarissa, mutta se oli virhe. Ainakin meijän kohdallamme, sillä baarimikko yritti ihan selvästi myrkyttää meidät äärettömän pahan (viinan) makuisilla drinkeillä. Siitä tuli melkein paha olo, mutta join kyllä lasin tyhjäksi, sen kerta olin maksanutkin. Koska me päätimme lähteä käymään vain yksillä, lähdettiin sitten takaisin hyttiin ja mentiin nukkumaan, mikä oli ihan viisas päätös ajatellen seuraavan päivän ohjelmaa.

Aamulla 6:45 poistuttiin laivasta etsimään bussia. Moni oli aika heikossa hapessa ja bussissa vallitsi muutaman tunnin ajan melko hiljainen tunnelma. Toki oli niitäkin, jotka eivät olleet niin heikossa hapessa ja jaksoivat keskustella muiden kanssa. Ja toki saimme joukkoomme myös yhden, joka poti matkapahoinvointia etupenkissä. Aamupala syötiin sitten jossain taukopaikassa, jugurttia, mehua ja juustosämpylä. Sillä piti pärjätä maatalousyliopitolle asti, jossa saatiin sitten ihan ruokaa.

Ensimmäisenä vierailukohteena meillä oli suomalaisen pariskunnan omistama Kure Mõis Oü -tila. Omistajat eivät olleet paikalla, mutta esittelyn meille oli pitämässä tilan suomalainen tilanhoitaja Arto. Ensin me kiersimme pihalla katsomassa kaiken maailman koneita, joiden nimet ja merkitykset jäivät hieman epäselviksi, ainakin asiaan perehtymättömille, kun oppaamme huiteli pääjoukon (poikien) kanssa jos seuraavassa rakennuksessa, kun me tytöt olimme vasta menossa edelliseen.



Koneiden tarkastelun, kuvauksen ja viljasadosta höpöttelyn jälkeen siirryimme verstaalle juomaan kahvia ja pullaa (sanotaan nyt tässä vaiheessa, että pulla oli muuten hyvää, mutta hieman kuivakasta kun ei-kahvillista juomaa ei riittänyt kaikille). Kuuntelimme samalla Arton selostuksia jostain aiheesta, jonka sisältö jäi minulle epäselväksi kun en kuullut yhtikäs mitään siellä hallissa kun se äijä puhui niin hiljaa.

Sitten me siirryimme ulkoilmaan, jossa kiersimme jonkun pelottavan hallin kautta navetalle. Se halli oli toooosi iso, siellä ei ollu valoja, ikkunat oli ihan pölyn ja tomun peitossa, siellä oli mysteerisiä kasoja, jotka oli joko viljaa, hiekkaa tai muuta. Ja sitten sinne tuli sellanen kone, joka vaan pyörähti siinä meijän edessä ja ajo johonki nurkkaan. Olin tosi onnellinen, että päästiin pois, vaikka se oli tosi jännää.



Navetta oli vuonna 2010 valmistunut pihattonavetta. Meni hetki ennen kuin tajusin, että miksi ihmeessä se navetta näyttää niin tutulta, mutta sitten tajusin, että Maitohovin navetta on kanssa pihatto ja se on melkein samanlainen kun tuo Kuren. Siellä oli paljon lehmiä, jotka varmaankin ihmettelivät valkoisiin pukeutuneita henkilöitä, jotka vaan kävelivät siitä navetan läpite. Tosin kaikilla ei ollu suojahaalareita, mutta osalla oli. Kaikille ei ollu haalaria, eikä kyllä kenkäsuojiakaan. Muovipussit sitten vaan jalkoihin. Siinä kenkäsuojajutussa oli vissiin tullu joku sekaannusta tai jotain, niin siksi niitä ei riittäny kaikille.



Käytiin myös kattomassa lypsyasemaa, joka paperin mukaan piti olla 24 lehmän Delaval-rinnakkaislypsyasema (älkää kysykö), mutta siellä ei ollutkaan sellaista vaan joku muu lypsyasema. Yritin kyllä kovasti kuunnella sitä mitä Perttu selitti siitä asemasta, mutta kun en minä pysy perässä niin nopeassa selitystahdissa. Se oli joku takalypsyblaablaa.

Kun oltiin navetta katseltu lähdettiin tutkimaan ympärillä olevia peltoja, joita oli paljon. Tai no ei niitä paljon ollu, mutta ne oli aika suuria. Ja kaikki oli lähellä ja se Arto selitti sitäkin, että se ei lähtis viljelemään peltoja mihinkään kauas, koska se olis vaan tyhmää. Nähtiin sitten sellanen hieno järvikin, joka tosin oli sumun peitossa, kuitenkin. Pudotusta järven rantaan olin varmaan 10 metriä.

Sitten me jatkoimme matkaa kohti Tartoa ja Tarton maatalousyliopistoa, jossa kuuntelimme kaksi esitystä. Toinen oli Viron luomutuotannosta ja toinen maataloudesta, mistä lie. Molemmat esitykset oli tylsiä ja jotenkin turhanpäiväisiä, kun se toinen nainen vaan luki suoraan siitä dialta ja se toinen puhu niin hiljaa, että minä en edes kuullu mitä sano ja sillä on niin vahva se viron kielen aksentti siinä sen englannissa, että sekin vaikeutti asiaa. Ja jos se luomuesitys oli tylsä niin tämä toinen oli vielä tylsempi, sillä siinä esityksessä oli joka toinen dia taulukoita, eikä niistä opi yhtikäs mitään. No sen, että Virossa lampaiden määrä on noussut kun kaikkien muiden, lehmien, hevosten yms. määrä laskenut.

Esitysten ja ruokailun jälkeen lähdettiin kohti hevostila Pärnä Talua suomalaisen oppaamme johdolla. Matkalla oppaamme kertoi opiskelusta Tartossa. Siellä opiskelu maksaa, taisi olla 3000 euroa vuodessa, plus asumiset, ruoka yms. Ja opintotukea taisi saada 40 euroa kuussa, jos sai. En ole varma, mutta jossain vaiheessa meijän opettaja selitti bussikuskille, että se opiskelu maksaa suomalaisilta enemmän kuin virolaisilta.

Oli kyllä hieman hassua, että meillä oli siellä hevostilalla oppaana suomalainen opiskelija, joka ei pahemmin hevosten kanssa puuhastellut. Mutta pakko oli olla opas, kun ei ne siellä hevostilalla puhuneet suomea, ne kyllä ymmärti sitä, mutta eivät puhuneet. Saatiin kuulla sen hevostilan toiminnasta, ratsastuskoulusta ja opetuksesta. Ja vähän Viron hevoskisoista ja muutenkin heppamaailmasta.

Vierailun lopuksi pääsi ratsastamaan jos halusi. Ja aika moni kävi kokeillemassa. Yllättävän moni poika kävi hevosen selässä, vaikka moni sanokin, että ei varmasti mene. Minä en käynyt, koska en olisi päässy selkään farkuilla. Ne oli kyllä supersöpöjä ne hepat, toinen oli valkea pilkullinen ja toinen ruskea. Se valkonen heppa oli isompi ja korkeampi kuin se toinen. Se valkoinen taisi olla torinhevonen, en kyllä ole yhtään varma.

Kun kaikki halukkaat olivat saaneet ratsastaa lähdettiin hotellille. Ihmisten toiveesta se opas kertoi mistä löytää ruokapaikkoja, baareja ja yökerhoja, kertoi se myös mistä löytää strippiluolankin, moni poika oli sitten illan aikana siellä vieraillut. Me päätettiin käydä hakemassa ruokaa ja linnoittautua hotellihuoneeseen koko illaksi. Ja taas pääsi testaamaan englannintaitoja, kun piti tilata ruoka englanniksi, olisi se myyjä varmaan ymmärtänyt suomea, mutta meiltä olisi sitten jäänyt ymmärtämättä myyjän puheet. Käytiin samalla reissulla myös kaupassa ostoksilla. Löysin hopean värisen kissanpullon, joka oli pakko ostaa. Virossahan ei ole alkoja vaan viinaa myydään tavallisissa ruokakaupoissa.

Hotelli huone oli kiva, oltiin kolmannessa kerroksessa, ihan kiva näkymä torille. Tosi hieno vessa, vaikka laatat olivatkin limen vihreitä, lattialämmitys siellä vessassa oli kanssa ihana, vaikka minun mielestä ehkä hieman liian lämmin. Mukava oli kun aamulla kävin suihkussa (se suihkupää mikä lie, mistä sitä vettä tulee oli kyllä ihan paska laite), niin laiton yövaatteet lattialle, kun meinasin ensin vaihtaa päivävaatteet suoraan päälle, mutta sitten ajattelin, että en laitakaan, niin ne vaatteet oli melkein tuli kuumat ja siellä vessassa oli kuuma kun olin suihkussa just käyny. Teki mieli lähteä ulos juoksemaan kun älyttömään kuuma ja varsinkin kun kuivasin vielä hiukset niin tuli vielä kuumempi. No onneksi siellä huoneessa ei ollu niin kuuma, niin sinne pääsi pakoon helleaaltoa :)

Hotelliaamupalan jälkeen me sitten lähdimme takasin kohti Tallinnaa. Matkalla kävimme vielä viimeisessä vierailukohteessa eli Olustveren kartanossa / maatalousoppilaitoksessa. Se oli kyllä hieno paikka. Se oli alunperin ollut jonkun Venäjän tsaarin lomapaikka tai joku sellainen. Niillä oli siellä oma leipomo, johon kaikki jauho tuli omasta pellosta, panimokin niillä oli mutta se ei ollut toiminnassa. Tallikin löytyi, se oli tosin tyhjä kun käveltiin siitä läpi, käytiin heppamuseossa, jossa oli puusta veistettyjä hevosia ja ne esitti kaikenlaisia tehtävoä mitä hepoilla on tehty, sitten nähtiin keramiikkapaja, lasinpuhalluspaja ja hieno sisäpiha ja sellainen vanhan aikainen kello, jolla soitettiin työntekijät syömään. Nähtiin myös lintuja ja kaloja täytettyinä. En tiedä oliko ne oikeita vai ei, mutta hienoja ne oli.




Sitten lähdettin kävelemään puutarhan läpi kohti kesämökkiä eli tajuttoman hienoa rakennusta, joka oli toiminut jollekin mahtihenkilölle kesämökkinä. Siellä oli järjestetty häitä, synttereitä ja muita juhlia. Jopa sen rakennuksen vessakin oli hieno! Ja siellä me saatiin sitten ruokaa, joka tarjoiltiin meille ihan pöytiin. Alkuruoaksi saatiin minestronekeittoa, pääruokana oli maissihiutaleilla paneroitua kanaa, riisiä, kermakastiketta ja salaattia. Jälkiruokana kahvi ja kakku (joka oli hyvää, mutta hieman kumimaista). Ruokailun jälkeen saatiin kierrellä siellä talossa. Siellä oli tosi hienot ja isot puuportaat ja iso valkonen parveke. Sellanen kunnon unelmatalo.

Ainiin, ja se meijän opas kertoi, että niiden koulurakennus on 200 metriä pitkä ja se on Viron pisin koulurakennus. Eikä se oppilaat saa polttaa siellä sisällä, mutta vissiin ulkona saavat kun siihen tuli niitä tupakalle. Ja meijän piti käydä tupakalla jossain hevonkuusessa, keskellä risteystä koska se koulu on savuton. En kyllä tajua miksi ihmeessä se kuski parkkeerasi sen auton keskelle risteystä silloin, mutta kaipa siihen oli joku hieno syy, jota en vain tajunnut.

Sittenpä me lähdettiin Tallinnaan ja kotia kohden. Matkalla katsottiin Wallace ja Kromit, juuri sopivaa ajanvietettä siinä tilassa, kun puolet porukasti nuokkui siellä bussissa. Tallinnassa bussi ajoi SuperAlkon pihaan parkkiin ja me saatiin 45 minuuttia aikaa käydä siellä. Hienointa oli huomata, että siellä SuperAlkon pihassa melkein kaikki autot omistivat Suomen rekisterikilvet. SuperAlkosta lähti minulla mukaan Baileys-pullo, likööriä ja pari pulloa Breezeriä ja Smirnoff Iceä. Monella muulla lähti paljon enemmän, pari lavallista kaljaa, siideriä, batteryä, viinaa.. Yhdelläkin tytöllä meni 200 euroa sen ostoksiin. Oli niillä järjestäminen kun kaikki piti saada autoon mahtumaan. Paras tulos taisi olla kun yksi äijä osti 9 lavaa kaljaa SuperAlkosta ja 2 lavaa vielä laivasta. Voi sitä viinan määrää.



Laivalla me vain istuskeltiin ja käytiin syömässä ja kaupassa. Ekana kyllä käytiin kaupassa, sitten mentiin ihailemaan maisemia, oltiin tosin vielä satamassa. Sitten me seilattiin ympäri laivaa ja yritettiin päästä yhteen tiettyyn paikkaan. Portaat kävellen ylös, hissillä alas, taas poraat ylös, hissillä alas. Ei meinnattu millään löytää sitä mitä etsittiin, mutta kyllä se sitten lopulta löytyi. Penkkiä siis etsittiin jostain rauhallisesti paikasta. Se oli rauhallinen ehkä puoli tuntia ja sitten sinne tuli muitakin meikäläisiä juomaan. Istuttiin siinä hetki ja sitten päätettiin lähteä syömään.

 Ja loppumatka istuttiinkin Bar Cafessa syömässä ja juomassa. Ei me kyllä paljoa juotu, kun pari minttukaakaota, mutta kuitenkin. Se baarimikko jolta kävin ostamassa ne kaakaot oli outo, kun se selitti minulle siinä niitä tehdessään, että laitan tähän lasiin vettä kun tuo minttuviina on kylmää ja sitten se kertoi, että niissä on kuusi senttiä minttua. Ihan kuin minua olisi kiinnostanut kuinka paljon siinä sitä viinaa oli. Ihan mukava mies kyllä. (Siltä ensimmäisen laivamatkan tyypiltä olisi kyllä voinut käydä tiedustelemassa, että kuinka hemmetin paljon sää tungit tähän tätä viinaa.)

Helsingissä sitten tungettiin takaisin bussiin ja liikenteen sekaan. Kyllä oli paljon porukkaa liikenteessä. Ehdittiin kotimatkan aikana katsoa jopa kaksi leffaa, Vieraalla maalla ja 007 ja kultainen ase. Bondin katseleminen minulta vähän jäi kun väsytti, mutta ekan leffan jaksoin katsoa kokonaan, vaikka olinkin nähnyt sen. Pirkkalan ABC:llä oli Viitasaaren tilausliikenteen bussi, johon meinasin karata, mutta en sitten karannutkaan kun en tiennyt minne se on menossa.

Oli kyllä mukava reissu, ei muuta voi sanoa. Vaikka aina kaikki ei sujunutkaan niinkuin elokuvissa, mutta silti.

Just shoot for the stars

Ihastunut lukutoukka

Olen ihan höpönä Leif GW Perssonin kirjaan Matkan pää.

Se kertoo Lars martin Johanssonista, eläkkeellä olevasta poliisista, joka saa aivoveritulpan ja päätyy sairaalaan. Sairaalassa tohtori Stenholm kertoo, että hänen isänsä, pappi ammatiltaan, on saanut ripissä tietoonsa vuonna 1985 tapahtuneen 9-vuotiaan tytön murharaiskauksen tekijän. 

Johansson ryhtyy ratkaisemaan tätä, jo vahentunutta murhaa pohtien samalla kuinka rangaista rikoksen tekijää, kun hänestä on tullut syytön rikokseen. 

Minulla on yksi tuon kirjailijan pokkari, mutta en ole jaksanut lukea sitä. Kotona kun kävin, niin kysyin äitiltä matkalukemista ja äiti antoi tuon. Otin sen varauksella mukaan. Mutta kuitekin paljastui, että kirjahan on mahtava! Olen ihan koukussa, en millään aina malttaisi sitä laskea käsistäni ja olen melkein koko ajan sitä lukemassa. Hiema täytyy kuitenkin toppuutella, ettei ihan höpöksi mene tämä opiskelu. 

Kohta ilo kuitenkin loppuu kun kirja loppuu. Mutta onneksi kirjastossa on paljon kirjoja joita voin lukea. En kyllä välttämättä aijo juuri tuon kirjailijan opuksiin tarttua, sillä yksi kirja on jo katsottuna ja toivottavasti se on vielä siellä kun palaan kotiin. 

Lähdetään tänään

kohti Viroa, kohti Tartoa. Jännittäviä tällaiset opintomatkat. 
Käydään vierailemassa:

• Kure Mõis OŰ-tila
• Tarton maatalousyliopisto
• Hevostila Pärna Talu
•  Olustveren kartano / maatalousoppilaitos

Perjantaina kotio, menee luultavammin kyllä lauantaiaamuyöhön. Lauantaina nähdään! 

Hyvää marraskuuta!

Tänään tuli muun muassa 

• tehtyä ruotsin sanakoe, josta nappasin 18,5 pistettä. Aivan mahtavan fiiliksen minulle toi, kun huomasin, että kaksi lausetta, jotka piti kirjoittaa itse alusta loppuun, olivat aivan oikein! En olisi uskonut, koska en ollut aivan varma yhdestä sanasta, mutta onneksi laitoin ne. Ja kellonajatkin meni ihan oikein, mitä nyt yksi numero oli kirjoitettu väärin, mutta niistäkin täydet pisteet lukuunottamatta sitä yhtä kohtaa.

• suuri energiavajaus, kun yritin epätoivoisesti pysyä hereillä kotieläintuotannon tunneilla. Vaikka aihe oli tärkeä, en meinannut saada pidettyä silmiä auki. Mitä siitä naisesta tekee oikeasti niin unettavan. Ihan sama mitä se nainen siellä edessä puhuisi, niin varmasti nukahtaisin jos en niin kovasti keskittyisi pysymään hereillä. Ei se savolaisuudesta voi johtua, koska savolaisuus on lahja maailmalle. 

• leikittyä wordillä. Minulla oli oikein kaunis tekstisysteemi siellä. Konefoorumi-kuvia siellä sun täällä ja muitakin kuvia, kaiken maailman merkkejä ja sellaisia vilisi siellä tekstissä. Se oli kuitekin harjoittelua ja koska siitä tulee sellainen arvioitava tehtävä, niin on tärkeää harjoitella asiaa oikein perusteellisesti. Siitä viimeistä juttua en kyllä muista miten se tehdään, mutta ehkä minä jotain sovellan jos siitä tulee tehtävä. 

• pönötettyä metsässä. Tai no pönötetty ja raivattu. Ei se raivaussahan kanssa heiluminen ollut kivaa, toista se oli moottorisahan kanssa. Johtui varmaankin seurasta, sillä minun raivaussahapari ei puhua pukahtanut, paitsi jos oli pakko. Sen jätkän arvostus laski kyllä nyt hiukkasen alemmas ja se on ollut laskussa koko ajan. En ollut edes perillä siitä mitä puita piti kaataa, kunhan vain niitä koivuja sun muita risuja sieltä raivasin, ei se maanomistaja saa tietää, että juuri minä siellä olin ollut sen sahan kanssa. 

• ajeltua traktorilla. Ilmeisesti Säteri ei enää muistanut sitä kohtaa, että minä laitan rastin ruutuun, jos sinä lupaat harjoittella sitä peruuttamista vielä. Sillä kun nyt sinne menin niin se oli hieman hämmästynyt siitä, että minä siellä olin vaikka olin saanut sen peruutuksen suoritettua. Säteri vaan totesi, että no nyt sinä olet harjoitellut ja niin ees päin. Seisoskelin siellä pihamaalla sitten ja odottelin, että Laura saa peruutettua. Eipä siinä, kotona olisin vaan istunut koneella, opinpahan tuollakin jotain, ehkä.