Elämän hauraus

Niin se vaan elämä voi yhdessä hetkessä muuttua. Aamulla ei koskaan voi tietää mitä päivä tuo tullessaan.

Jos mä vain voisin mä tekisin mitä vaan, että eiliset tapahtumat eivät olisi totta ja kaikki olisi taas hyvin, niin kuin ennenkin, silloin kun vielä olin onnellinen.

Mutta mitään mitä mä teen tai ajattelen, ei tuo entistä takaisin. Ajatukset kiertää kehää, ymmärrys on poissa.

Ainoa selvä ajatus on se, että kuinka mä selviän ilman mun rakasta, mun peruskalliota. Ainoa ihminen, joka mut aivan oikeasti tunsi on poissa ja mä oon yksin.

Parasta talvessa

Minun mielestä parasta talvessa on se kun lumi narskuu kenkien alla, pakkanen nipistelee poskia, jää narskuu luistimien alla, lumi suhisee suksien alla. Se kun lumi pöllyää tuulessa, peittää maan ja puut suloiseen, valkeaan vaippaan.

Minusta on mukavaa kuunnella talvea. Parhaiten sen kuulee kun on ennen aamu kuutta liikenteessä, kun olet yksin maailmassa. Puut natiset tuulessa ja pakkanen narisee kenkien alla, pistelee poskia, kietoo kaiken kylmyyden vaippaan. Siinä maailmassa sinä olet yksin.

Talvea minä rakastan ♡

Luistimet

Mulla on uudet, ikiomat luistimet! Kokeilin sunnuntaina mun vanhoja luistimia(ne on oikeasti mun tädin luistimet, jotka on ollu mulla lainassa muutaman kymmenen vuotta) niin ne tuntu pikkusen verran tiukoilta,  joten ajattelin hommata uudet. Voi että oli autuas tunne laittaa sopivan kokoiset luistimet jalkaan! Luistimet on aina jotenki puristanu jalkoja, mutta vasta kun kokeilin oikeasti sopivia luistimia tajusin, että oon aina luistellu pienillä luistimilla. Nyt pitäisi vielä pääsgä kokeilemaan uusia luistimiami. Harmi kun on niin paljon pakkasta niin ei viitsi mennä itseään jäädyttämään jäälle. Vaikka muuten olen kyllä iloinen pakkasista.

Kirpputori

Meillä on varattu huomisesta alkaen paikka kirpputorilla. Jännittää,  en oo koskaan vieny tavaroita kirppikselle,  mutta ei se paha oo. Minä en niitä kyllä kerkeä sinne viemään kun olen töissä aamun, sitten meillä on opparipalaveri ohjaavan opettajan kanssa ja sitten tehdään opparia. Jari vie ne, sillä kun on maanantaina vielä vapaapäivä niin se ehtii.

Eipä meillä mitään ihmeellistä ole myytäväksi, leffoja, kirjoja, xbox-pelejä ja dvd-soitin. Suuria toiveita ei oo, mutta toivottavasti edes pelit menis kun ei me niillä mitään tehdä kun ei ole xboxiakaan enää. Peukut pystyyn, että onni kävisi ja joku ostaisi edes jotain :)

Säästä

Me suomalaiset tykkäämme puhua säästä. Ja mikäs siinä, onhan meillä tätä säätä ihan riittämiin. Nytkin joulun aikana on ollut säätä laidasta laitaan, eikä parannusta näytä vieläkään tulevan. Ihan kuin Luontoäiti ei tietäisi millä tuulella on, pakastaako vai onko suojasää. 

Tällä hetkellä on kovin suojaista. Lunta sataa isoina hiutaleina maahan, mutta koska ei ole pakkasta hiutaleet sulavat melkein heti tai ainkin näyttävät sulavan. 

Lumituisku vaan yltyy koko ajan, eikä loppua näy

Mutta mielestäni oikein mukavaa on ajatus siitä, että maanantaina saapuu pakkanen! Ainakin tämän hetken ennusteiden mukaan. Mutta kuten sanonta kuuluu itku pitkästä ilosta, keskiviikkona ollaan jo taas plussan puolella.

Tässä yksi päivä pohdin säätä ihan ajatuksen kanssa ja päädyin siihen totetamaan, että se on oikeastaan aika surullista kun ei ole kunnon talvea. Minäkin kun olen syntynyt tuiskujen ja pakkasten keskelle. En nyt tarkoita syntymäpäivääni tai edes syntymäkuukauttani vaan sitä, että kun olin pieni niin talvi tarkoitti talvea. Pakkasta oli vaikka muille jakaa ja luntakin reippaasti. Nykyajan lapsoset, jotka syntyvät tähän lumettomuuteen, eivät tiedä lumesta mitään ja heille se on sitten suuri järkytys jos joskus vielä saamme nauttia kunnon talvista. En nyt väitä etteikö Suomessa olisi enää talvea, mutta minulle kunnon talvi tarkoittaa 10-20 astetta pakkasta marraskuusta helmikuuhun ja lunta reippaasti. Tämä on nyt mitä on ja tähän täytyy tottua. 

Suomalaiset tykkää puhua säästä ja nyt siitä sitten riittääkin puhuttavaa pitkäksi aikaa.