One look could kill

Olin aamulla menossa kahdeksaan kouluun, kunnes tajusin, että meillähän alkaa vasta yhdeksältä. Siispä istahdin tähän koneelle pelaamaan. Sitten kello 7:56 tulee tekstiviesti, että meidän matikat on peruttu opettajan sairastumisen takia. Eli kouluun tarvitseekin mennä vasta 11:45. Kerrankin kun minä olin ihan innoissani menossa kouluun, niin tulee tuollainen. No ei se kyllä pahemmin haitannut, sainpahan tehtyä kaikenlaista, kuten pestyä pyykkiä.

Kasviorientaation tunnilla saatiin ne meidän ryhmätyöt takaisin ja saatiin muiden ryhmätyöt, ne kun toimii meidän tenttiopuksena. Ja ilmeisestikin meidän lähdeluettelo oli parhain, vaikka siinäkin oli hieman puutteita, kuten sanat saatavana ja viitattu. Se opettaja otti tuon ihan esimerkiksi, kun puhuttiin ensimmäisen ryhmän työstä, jonka lähdeluettelossa oli paranneltavaa. Kerrankin minä onnistuin jossakin. Minä siis kasasin sen lähdeluettelon kasaan sillä kirjallisten töiden ohjeella, tuskalla ja vaivalla pistin kaikki lähteet aakkosjärjestykseen.

Sain äsken valmiiksi referaattini. En kyllä osaa enää kirjoittaa referaattia, mutta kaipa tuo kelpaa. En minä ikinä ennenkään ole sellaista osannut kirjoittaa. Kyllä se siitä jos niitä joutuu enemmänkin tekemään.

Huomenna on sitten myös sanakoe ruotsin kellonajoista ja kysymyssanoista. Pitää vielä tässä kohta niitä lueskella, kellonajat on vähän hakusessa, mutta kysymyssanat on ihan ok. Vaikka en minä kyllä niitä kaikkein vaikeimpia osaa, mutta osan. Ja tarpelliset, kute vad, var, varför ja vem.

On meillä huomenna myös raivaussahan kanssa leikkimistä. Raivaussaha ei ole enää mitään moottorisahan jälkeen, kun raivaussahassa on se terä niin kaukana, että saa olla aika taitava jos itsensä sillä onnistuu tappamaan. Ja minä en nyt maalaa piruja seinille!

Nyt ruotsia.. 

Eilisestä ja vähän huomisesta

Eilen tosiaan käytiin Lauran kanssa Seinäjoella shoppailemassa. Minulla oli tavoite (ja on yhä), että ostan vain sen mitä piti ostaa. Eli kengät, reppu ja sukkahousut. Ja tavoite piti hyvin, paitsi sukkahousuja en löytänyt, mutta niiden tilalla löysin korvakorut, niin ehkä se tasaa tilanteen.

Kengät oli helppo löytää kun olin jo Anttilasta ne kerran kotiin tilannut, mutta eivät olleet sopivat. Ja onneksi kaupasta löytyi sellaisia kokoja mitä ei NetAnttilasta löytynyt. Eikä valintakaan ollut vaikea, vaikka minulla oli toinenkin ehdokas, toisessa ehdokkaassa ei ollut kokoja, joten päädyin näihin. Olen tyytyväinen. Vielä en kyllä ole kokeillut näitä kotona, mutta eiköhän ne ole yhtä hyvät kuin kaupassakin, sillä minulla oli villasukka mukana sovituksessa.

Hieman minun ostosiloa häivensi Anttilan myyjä, joka pakkasi kengät aivan liian pieneen muovikassiin. Kuinkahan monta päivää sekin myyjä siellä oli työskennellyt, koska olisi luullut, että järki olisi leikannut, että se pussi on liian pieni jos ne kengät ei sinne kunnolla mahdu. Teki mieli kääntyä takaisin valittamaan sinne naikkoselle, että haluan suuremman pussin, kun nämä kengät ei mahdu tänne, muttakun siinä oli muitakin asiakkaita, niin en voinnut.

Reppun löytyminen on hieman hankalaa, mutta onneksi sellainen löytyi sitten Intersportista, jossa käytiin urheiluvaatteita tiiraamassa. Ja hyvän repun sainkin, sillä tuonne mahtuu kansio ja muutakin. Ja siinä on enemmän taskuja kuin entisessä, sekin on vain plussaa. Ja tuo reppu kuulemma sanoo asiallisesti minun nimeäni. Se ei huuda, vain kertoo asiallisesti. Väritkin on tosi kivat, turkoosia, harmaata ja mustaa. Toivottavasti tuo on kestävä, sillä on 30 vuoden takuu, että syytä on kestää ainakin seuraavat 50 vuotta. 

Ja näihin korviksiin minä sitten ihastuin Seppälässä. Tai ihastuin nuihin kukkiin ja palloihin ja nuo ihme härpykkeet nyt vain sattuu tulemaan samassa paketissa. Minulla ei pahemmin ole nappikorviksia, koska en niistä niin hirveästi tykkää, mutta nuo on kivat, tosi kivat. Jos minä vaikak huomenna muistaisin laittaa nuo kukat korviin kun kouluun lähden. 

Huomenna meillä onkin jännä päivä kun on neljä tuntia matikkaa ja ne kaikki tunnit on ripoteltu sinne sun tänne. Koulu alkaa kahdella matikan tunnilla, sitten meillä on ruoka, kasviorientaatio, lisää matikkaa, kaksi palanderin kotieläintuotantoa ja viimeinen matikka. Se matikan opettaja kyllä selitti syyn, miksi ne on sillälailla riepoteltu, mutta en enää muista miksi. No eipä sillä kyllä pahemmin ole väliä, jaksaa vain paremmin kun eivät ole putkeen.

Mutta nyt pitää mennä katsomaan Candlefordin postineiti kun en minä sitä ehdi ensi viikolla katsoa kun lähdetään sinne Tartoon. Hejssan. 

Jossakin..?

En siis tiedä missä tarkalleen olen tällä kellon lyömällä kun bloggeri tämän julkaisee, mutta toivottavasti jossakin. Jos jollekulle jäi epäselväksi niin täältä voit sitten päivitellä itselleen tietoja.

No juu, kun hieman hätäinen on, niin unohdin laittaa tämän ajastetuksi. :)) Nyt olen kyllä siis vielä kotona, mutta.. :D

Paketti puketti

Koska olen viime päivinä, ehkä jopa viikkoina ollut erittäin saamaton ja sellainen, niin nyt ajattelin piristää postausta muutamalla kuvalla. Syy kuvattomuuteen on varmaan se, että joudun ensin ottamaan kuvat, latamaan ne koneelle, lataamaan ja flickriin ja sieltä sitten tänne. Mutta nyt kun kerta pääsin koulustakin niin aikaisiin niin kuvia tulee kolme kappaletta, ainakin.

Ensimmäisessä kuvassa on paketti, jonka äiti laittoi minulle kotoa. Siihen on näköjään mennyt yksi 3 euron, yksi 4 euron ja yksi 0,20 sentin postimerkki. Eikös minun muokkaukseni olekin hienot?

Paketista paljastui matkalaukku ja lukion bilsan kirja, josta ajattelin opiskella proteiinin valmistusvaiheita. Taino lähinnä niitä pitää kerrata, kun ne käytiin jo toissapäivänä täällä ja olenhan minä sen joskus lukiossakin osannut, mutta nyt autuaasti unohtanut. 

Sain postissa myös toisen paketin, joka kuoresta unohdin ottaa kuvan, mutta tässä on sisältö. Kasviopin kirja ja Otavan värikasvio. Kasviota tarvitsen luultavammin vasta kesällä, mutta ei siitä varmaan mitään haittaa ole vaikka sen nyt jo omistan. Sitä paitsi siinä on hienoja kuvia. Kasviopin kirjaa minä tarvitsen parhaillaan, kun menossa on kasvibiologian kurssi ja pitää lukea sitä anatomiaa, että pysyy kärryillä niillä tunneilla. Se opettaja ei viime kerralla oikein tykännyt kun se kysyi, että kuinka moni on lukneut kasvianatomiaa ja vain yksi henkilö viittasi. Tai minä en nähnyt kuin yhden henkilön viittaavan. 

Mietin tässä, että olisinko oikein ahkera ja runoilisin ihan omin sanoin kuinka se proteeinin syntyminen tapahtuu, niin ei tarvitsisi kaikkea tehdä sitten viikonloppuna. Vaikka kylläkin ilta menisi tässä koneellakin istuen, mutta ei sitä kyllä jaksaisi noin pidemmän päälle. Josko vaikka kokeilisin, josko saisin aikaan jotain muutakin kuin koneella istumista. 

Kahdeksan aikaan

Aamulla oli mielessä kaksi hyvää aloitusta Entisajan ja nykyajan kyläyhteisöt -esseelleni, mutta koska en kirjoittanut niitä ylös sillä siunaamalla, en tietenkään niitä enää muista. Miksi pitää unohtaa kaikki tuollainen tärkeä ja miksi en kirjoittanut niitä ylös, sillä se mitä eilen kirjoitin ei ole hyvää tekstiä ollenkaan. 

Ehkä minä vielä muistan ne aloitukset, tai edes sen toisen, niin voisin sen kirjoittaa tässä aamulla, kun päätin, että jätän välistä kansainvälisyyden auditoriossa. Varmasti ihan mielenkiintoinen aihe, mutta en jaksa mennä kahdeksi tunniksi kuuntelemaan, kuinka loistavaa olisi mennä tekemään maatilaharjoittelu ulkomaille, koska minä en sinne oman etuni nimissä ole mukana. (Pahemmin ei innosta hirveät englanninkieliset selitykset siitä, miten en osaa pahemmin traktorilla ajella, ynnä muut sellaiset.)

Ajattelin, että ehkä on järkevämpää yrittää saada se essee valmiiksi, kuin istua tuskastumassa siellä auditoriossa, vaikka edelleenkin aihe on mielenkiintoinen. Jos vain muistaisin sen yhden aloituksen, niin kaikki olisi hyvin ja voisin keskittyä siihen. Kyllä minä sen kohta muistan, ihan varmasti. 

Tänään meillä koulussa on luvassa metsänhoitoa, jossa meillä on ryhmätyöt. Ja kun meiltä jäi hieman epäselväksi tehtävän anto, niin meillä on muutama ryhmätyö liikaa. Tehtiin siis kauan sitten pienryhmien pienryhmissä taimikkoinventoiteja (laskettiin puita) ja siitä piti tehdä isomman pienryhmän kanssa esitelmä, mutta koska tätä emme ymmärtäneet, niin nyt meillä on kolme esitelmää meidän pienryhmässämme, eli jokainen pienryhmän pienryhmä teki omansa. 

Onneksi kakkosryhmä ei ole ainoa, joka näin on tehnyt, en vain kyllä sitten tiedä, että ehtikö se toinen ryhmä korjata asian. No kuitenkin, tämä tarkoittaa vain sitä, että siellä olen tänään minä selittämässä meidän ryhmätyötä kaikille muille, kun ne yhdet teki sen, eivätkä voineet kertoa sitä minulle. No onneksi siinä on vain kolme, ehkä neljä diaa, joten kyllä minä siitä selviän, vaikka aiheesta en tiedä yhtikäs mitään. Ajattelin, että luen vain ne diat läpi ja se on siinä. Ja sanon, että jos on lisäkysymyksiä niin ne voi esittää sitten Janille. 

Metsänhoidon jälkeen, meillä onkin tunti (45min) omatoimista opiskelua ja ruokatunti. Ruotsia ja matikkaa loppupäivä. Kylläpä sattui oikein mukavasti. Jos en saa sitä esseetä nyt valmiiksi niin pitää varmaan kirjoittaa sitä tuolla omatoisella opiskelutunnilla sitten. En tiedä jaksanko tulla silloin kotiin vain istunko vain jossain koulun koneella sitä runoilemassa. Toisaalta minä en osaa kirjoittaa niillä koulun koneiden näppäimistöillä kun ne on sellaiset normaalit, eikä tällaiset niin kuin minulla on. Toisaalta niillä on sitten kiva kirjoittaa, kun pääsee vauhtiin. Ja niitä koulun hiiriä vihaan eniten. Varsinkin niiden aulan koneiden, kun en osaa käyttää niitä. Jotenkin se painike tuntuu niin hassulta ja minun pitää löytää oikea kohta siitä, että saan sen toimimaan. 

No sitä mietitään sitten kun sinne asti ollaan päästy, nyt ollaan onnistuneesti jumahdettu tänne kirjoittamisen maailmaan, vaikka ei minun tätä pitäisi kirjoittaa vaan sitä esseetä. Pitää mennä sen esseen pariin, niin ehkä siitäkin sitten tulee jotain. 

Sillä sipuli

Minä en päässyt Exceliä läpi (kuten odotinkin), mutta minä en myöskään päässyt Wordia läpi. PowerPointin onneksi pääsin, niin ei tarvitse ihan kaikilla tietotekniikan tunneilla istua. Hieman ärsyttää tuo Wordin ei-läpipääsy, mutta kun en tiedä mistä se jäi kiinni, niin en oikein voi edes harmitella sitä. Luultavammin kyllä siitä, sisällysluettelosta se jäi kiinni, mutta kun ei kerrottu niin ei voi olla varma. Noooh, onneksi minun PowerPoint esitykseni meni läpi, vaikka pelkäsinkin, että se ei mene läpi sen takia, että minun sivunumero ja päiväys oli yläkulmassa, vaikka ohjeessa oli, että ne pitää laittaa alakulmaan, mutta kun piti käyttää valmista teemaa ja minun teema laittoi ne tiedot sinne ylös.

Minun pitäisi tehdä kirjallisen viestinnän esseetä, mutta se jotenkin tökkii nyt. En tiedä olenko taas valinnut sellaisen aiheen, josta en osaa kirjoittaa vai mikä nyt on. Pitäisiköhän jättää koko juttu suosiolla huomiselle, että saisi sitten sitä yömyöhään paniikissa kirjoittaa. Siitä tulisi luultavammin ihan surkea, mutta niin siitä nytkin tulee jos ihan pakolla kirjoitan sitä. Nyt ei juttu luista, ei sitten ollenkaan. No tähän kyllä näkyy tulevan tekstiä.. Hassua.

Pitäisi siivota, kaipa minä teen sen seuraavaksi ja sitten katson josko löytyisi jutunjuurta siihen esseeseen. Lauantaina olisi meninki käydä Seinäjoella ostoksilla, pitäisi löytää uusi reppu, kun entisen vetoketju ei oikein toimi, ja talvikengätkin meinasin ostaa, jos sellaiset jostain satun löytämään. Repun löytäminen on melkein pakollinen juttu, mutta kengät ei niinkään. Ilman talvikenkiä minä pärjään, mutta ilamn ehjää reppua en, koska pelkään koko ajan, että sieltä pienestä taskusta tippuu jotakin. Vaikka minulla siellä ei ole mitään, mutta ei kaikki tavarat oikein mahdu tuonne isoon lokeroonkaan.

Hohhoohoo. Pitäisi mennä siivoamaan. Enkä kyllä aloita nyt tätä minun joka kertaista siivoussaarnaani, kun ei siitä ole minulle mitään hyötyä vaikka tässä siitä saarnaan. Eli nyt painun siivoamaan ja sillä sipuli.

Tämäkin vielä..

Yleensä minä laitan tänne linkin tuonne toiseen blogiin, niin sieltä voi käydä lukemassa päivän kuulumisia, kun jaksa tällaisia tuplapäivinä kirjoitella ihmeempiä. No niin minä kyllä teen nytkin. ← Tuossa se on. Näettekö te?

Minulla on aivan loistava joululahjaidea, mutta se aina kaatuu sisältöön. Aina. Minä en vain yksinkertaisesti keksi mitään jännittävää ja tarpeellista ja jännittävää ja kivaa ja sellaista.

Minä haluan sellaisen hienon bambukupin, mutta mitä minä sellaisella teen? Pidä siinä pieniä tavaroita? No se kyllä onnistuisi, mutta se kippo olisi pian liian täynnä, ihan liian täynnä.

Jätän sekavat ajatukset pääkoppaan ja siirryn nukkumaan, jotta aamulla olisi edes jotekin siedettävää nousta..

Paluu arkeen

Tänään meillä oli heti aamusta AHOT-testi tekstinkäsittelystä, taulukoinnista ja esityksistä (Word, Excel ja PowerPoint). Wordia ja PowerPointtia oli ihan kiva tehdä, mutta Excel hieman aiheutti päänvaivaa, jonka sittemmin annoin olla ja päätin tehdä niin paljon kun osasin, eli siis kopioin taulukon paperista ja ehkä onnistuin laskemaan sinne niitä keskiarvoja. Taidokkaasti olin jo unohtanut kuinka niitä laskelmia sinne tehtiin, vaikka se yksi opettaja sen meille kertoi ja tunnilla osasin. No eipä minua pahemmin haittaa, vaikka Exceli ei läpi mennyt, kun on ehkä parempi istua tunnilla oikeasti oppimassa kuin päästä se vahingossa läpi ja tuskailla sitten koulutehtävien kanssa, että kuinkas tämä toimiikaan. (En usko, että se minun Excel-juttuni vahingossa menisi läpi, ehkä silloin jo se opettaja ei ollenkaan katsoisi sitä ja julistaisi sen vain läpi menneeksi. Ei tule tapahtumaan.)

Meillä alkoi tänään toinen osio kotieläintuotannon biologian ja kemian perusteet -kurssista. Se on siis jaettu kahdelle eri opettajalle. Jo aikaisemmin alkoi naisen, Teijan johdolla ja nyt alkoi sitten Samun johdolla. Minä odotin sellaista mukavaa mies opettajaa, jota jaksaa kuunnella, nimenkin perusteella sitä odottaisi. Mutta mitäpä luokkaan astelee? Vähintään kaksi kokoa liian suurin suoriin khakin värisiin housuihin ja mustaan kauluspaitaan sonnustautunut, kalju silmälasipäinen mies. Ja jolla on haivaittavissa asteittaista äänenmurrosta. Voi jösses. Kotieläin biokemian ylilehtori mikä lie olikaan. Ainoa hyvä puoli koko miehessä on se, että sen tunneilla pitää kirjoittaa muistiinpanoja, siten pysyy hereillä niillä tunneilla. Se mies näyttää siltä, että se on raahattu jostain museosta tai tutkimuslaitoksesta opettamaan nuoria ihmisiä. Kyllä. Mikä ihme ajaa ihmisiä opettajan ammattiin?

Minäpä olin ahkera ja tulostin kotona itselleni tenttikalenterin. Näin minun pitäisi pysyä mukana kaikissa tenteissä ja ehkä muistaisin jopa niihin lukeakin. Ensimmäinen tentti on 21.11. Eli ei ihan vielä, mutta aineesta, jossa en ole kovin vahvoilla, kiitos ei-maatila-taustan. Itseasiassa minulla on paljon aineita, joissa kaikki asia on uutta. No onneksi ei ihan kaikki, mutta suurin osa. Toivottavasti minä selviän, nyt pitää sitten vain opiskella. Oikeasti, ei niin kuin lukiossa, sillä näillä tiedoilla minun tulee sitten tulevaisuudessa hankkia itselleni työ.

Toivotaan nyt, että se minun kasviopin kirja tulee pian, niin pääsen lukemaan sitä. Olisi pitänyt sittenkin ottaa se biologian kirja mukaan, kun siitä olisi voinut olla hyötyä tässä Samun opettamassa kotieläintuotannossa. Mutta jos seuraan tunnilla niin enköhän selviä tuostakin aineesta edes kohtalaisesti.

Mutta nyt pitää kiirehtiä. Täytin äsken jonkun kyselyn, jonka tekemiseen ei pitänyt mennä kauan mutta näköjään menikin. Kohta alkaa täykkärit eli pitää pikku hiljaa hipsiä tuonne naapurin puolelle niitä katsomaa. Oma telkkari olisi ihan kiva, mutta kun ei tänne mahdu eikä minulla edes ole sellaista telkkaria minkä voisi tänne ottaa. No iskällä olisi se asuntoauton telkkari, se olisi pieni, mutta jonkun pitäisi tuoda varta vasten se tänne, niin en tiedä. Katsoo sitä sitten joskus, mutta nyt pitää kiirehtiä, hejsan!

Kohti toista kotia koha

Kello on puoli kaksitoista ja parin tunnin päästä olen lähdössä Viitasaarelle bussiin, joka vie minut takaisin Ilmajoelle. Aika rientää kun on mukavaa, niin se vaan on.

Laukut on pakattu ja ne on melkein ovella valmiina lähtöön. Datailla pitää äitin koneella, kun oma kone on tuolla matkalaukussa. Matkalaukku on hyvin pullea, kun sinne on tungettu jos jonkinmoista tavaraa, eikä se oikein meinaa pysyä kunnolla pystyssä kun kone painaa sitä alaspäin.

Mutta nyt pitää mennä asentaa jouluvaloa tuonne ulos. Hej!

Puff

Tänään käytiin mökillä viemässä Tupunan haudalle kanerva. Toivottavasti se pysyy pystyssä kun en saanut sitä siihen mitenkään ihmeellisesti, tökkäsin sen vaan siihen. Yritin kyllä upottaa sitä siihen murskeeseen, mutta ei se oikein onnistunut kun se murske oli niin kovaa. Pääasia on, että siellä on kukka, tai kanerva.

Tässä minä vain odottelen, että Nakki kotiutuu kotiin, niiin päästään siellä käymään.

Kävin suihkussa äsken ja kuivasin sitten hiukset, eikä ne ole enää sileät. Tilalla on minun hiuksille normaali pufff-kampaus. No josko tästäkin selvittäisi jollain keinolla. Se minun musta hattu näyttää paremmalta puff-kampauksen kanssa, mutta pysyy paremmin päässä suorien, ei-puffien hiusten kanssa. Kurjuuksien kurjuus. No tämän kanssa on elettävä niin kauan kuin pitää.

Minulla on taas hidas netti. Johtuneeko siitä, että iltaisin on enemmän ihmisä verkossa vai yksinkertaisesti siitä, että se vaan nyt sattuu olemaan hidas.

Minä tilasin eilen cdon.comista itselleni kirjoja, nyt voin sitten aloittaa opiskelun. Tilasin kolme kirjaa ja hintaa tuli rapiat 88 euroa. No ehkä ne tulee tarpeeseen. Ja sitten kun en enää tarvitse niitä niin myyn ne pois ja saan ehkä jotain menetettyjä varoja takaisin. Ehkä ne kirjat maksaa itsensä takaisin opettamalla minulle kaiken kasvien anatomiasta ja lehmistä. Rahalla saa ja hevosella pääsee, niin se vaan on. Sille ei voi mitään.

Meinasin ottaa jonkun levyn mukaan matkalle, mutta en löytänyt mitään hyvää, niin nyt pitää vain kuunnella radiota yksin ajaessa. Ehkä sieltä tulee jotain kivaa musiikkia, joka pitää hereillä. Pimeällä on masentava ajaa, kun ei nää muuta kuin sen mitä valokeila näyttää. 

Ett meddelande

Täältä voit käydä tiiraamassa mitä runoilin yhteiseen blogiin. Sitten minulla on enää kaksi viestiä:

Nakille: Anteeksi, mutta kuvaa minun uusista hiuksista ei tule, kun en sellaista ole pystynyt ottamaan. Ei olisi mitään järkeä ottaa profiilikuvaa, kun siinä ei näkyisi mitään ihmeellistä ja naamakuvan ottaminen on vaikeaa ilman jalustaa ja minusta kun ei saa hyvää kuvaa silloin kun pitää olla hyvä kuva. Joten saat vain tyytyä typerään selostukseeni, jossa kerron, että otsahiukset on tasaiset, muutkin hiukset ovat tasaiset ja hiukset ovat suorat. Olen pahoillani :) Ps. Voinen ehkä ensi viikolla kun saan jalustan käyttööni niin kokeilla ottaa kuvaa hiuksista, tosin silloin ne tuskin on näin suorat ja kaikkea, ellen onnistu suoristamaan niitä :)

Jennille: Hiukset ovat noin 3 senttiä lyhyemmät kuin viime kerralla tavatessamme, joten ne eivät voi olla sikapitkät. Näit harhoja :) Saat sitten kuvailla Nakille mahdollisimman tarkasti millaiset minun hiukset on.

Laiskuus 

Have a happy hair!

Nyt on menossa keittiössä sellanen projekti, että minä katson viisaammaksi poistua sieltä hyvän sään aikana pois. Porukat siis pesee jotain patoja, joita ei oikeasti saisi pestä vedellä ja saippualla. Saa nähdä mitä siitäkin sitten tulee.

Nyt minulla on sitten uudet hiukset. Tai uusi kampaus. Ja se on ihan kiva, vaikka en aluksi en ollut varma tykkäänkö siitä, mutta kyllä se on hyvä. Minulla on vain hirveä työ aamuisin jos haluan samanlaisen kampauksen kouluun kun minulla nyt on, sillä se kampaaja suoristi minun hiukset. En suotta ollu ihan paniikissa kun istuin siinä tuolissa ja katsoin peilistä kun hiuksista vaan nousee savua ja kuuluu rätinää. Loppuvaiheessa se nainen sano, että jos nyt olisi kyseessä normaalit hiukset (minun hiukset ei vissiin ole normaalit..) niin riittäisi kun kerran vetää hitaasti raudan läpi, mutta minun kohdalla pitää vetää vielä hitaammin niin sitten on jotain tehoa raudalla.

Voipi olla, että minä en koskaan tule suoristamaan hiuksia sillälailla kunnolla suoriksi, kun ei minulla ole kuin se pikkuruinen suoristusrauta, mutta saa silläkin ihmeitä aikaan jos vaan osaa sitä käyttää ja näyttää siltä, että minun on ruvettava opettelemaan sen käyttöä.

Nää hiukset ei edes tunnu minun hiuksilta kun ne tuntuu niin kamalan ohuilta, kun ne on suoristettu. Ehkä ne on minun hiukset, eikä minua ole huumattu ja hiuksia vaihdettu.

Mutta nyt minun pitää katsoa Good Wife loppuun. Minä olen kyllä katsonut tuon jakson jo kerran, mutta englannin kielisillä teksteillä niin jäi hieman nämä lakitermit epäselviksi, niin pitää katsoa suomenkielisillä teksteillä, niin voisi ymmärtääkin jotain. Ja Jennikin pitää kohta (noin kolmen tunnin päästä :D )hakea kotiin :)

Ensimmäinen, toinen, kolmas ..

Luin äsken lolita-blogia, jota seurailen. Ja siellä kerrottiin, että kyseinen henkilö on ostanut Minna Parikan Acasia white -kengät. Näin ilman mitään ensikäden tietoa ajattelin niiden olevan melko kalliit, onhan kyseessä sentäs suomalainen desing, mutta sitten kun menin katsomaan Parikan sivuilta, niin näin hinnaksi 145 euroa. Kengät eivät olekaan melko kalliit, vaan kalliit. Varsinkin jos suositushinta on joskus ollut melkein 300 euroa.

Sinne menisi aika nätisti minun kämpän vuokra ja vähän toista vuokraa kanssa. Miten ihmeessä kyseisellä henkilöllä voi olla varaa tuollaisiin kenkiin? Kaikesta päätellen kyseessä on opiskelija, ja yleisesti ottaenhan kaikki opiskelijat ovat enemmän tai vähemmän köyhää porukkaa. Ja muutenkin loleilu on kallista hommaa, kun ei ne mekot sun muut asusteet ilmaisia ole. No jos sattuu rahaa löytymään niin mikäs se parempi keino niitä on tuhlata kuin suomalaiseesn designiin panostaminen. Minä en tosin uskaltaisi edes käyttää 145 euron kenkiä, ne pönöttäisivät lasivitriinissä, tiukasti vartioituina minun huoneessa. Ja varsinkin silloin jos kyseessä olisivat valkoiset avokkaat, jotka varmasti näyttävät aivan upeilta, jos niihin sattuisi kuraa tulemaa.

Nyt kun ehkä olen toipunut tästä kenkäjärkytyksestä voinen keskittyä muihin asioihin.. Jahka sellaisia keksin. No jos ihan keksimällä keksitään (tässä olen aina välillä jokseenkin taidokas :)) ), niin ensinnäkin, tämän tietokonepöydän reuna on terävä ja se tekee ilkeän jälken käsivarteen. Toisekseen pitäisi hakea villasukat, kun jalat on jäässä, mutta en jaksa nousta tästä tuolilta, kun se on sitten niin vaikea asentaa takaisin tähän oikealle kohdalle.

Kolmanneksi ihmettelen sitä, miten ihmeessä sain tuotua kaikki vaatteet yhdellä pienellä matkalaukulla tänne, kun minun vaatteet ei mahdu edes tuollaiseen jumbomatkalaukkuun. Tosin siellä on pari ylimääräistä vaatetta, mutta ne on tyhjiöpussissa, niin niiden ei pitäisi viedä niin kamalasti sitä tilaa.

Neljänneksi, minä olen kaljuutumassa. Hiuksia lähtee taas ihan kunnolla päästä. Voooi hyvänen aika sentään. No ehkä minä saan kaikki menetetyt hiukset vielä takaisin. Ei sillä, että niitä tulisi kovin ikävä, kun on minulla tätä hiusta aika paljon..

Ja viidenneksi mitä päätän tämän postauksen tähän kohtaa näin.

Puuhastelua

Tänään ollaan siivottu, sitä samaa mitä eilen. Tällä kertaa vain siivous koski minun huonetta, jossa vaihdettii järjestystä niin, että sänky on tuolla ovi seinällä ja telkkari on kirjahyllyssä ja tässä yhdessä nurkassa on tietokonepöytä, että äiti pääsee tietokoneilemaan. Kunhan vain saadaan äitille kunnollinen hiiri, niin eiköhän se siitä sitten ala sujumaan ihan mallikaasti.

Mökilläkin käytiin sen verran, että haettiin fordi sieltä ja kokeiltiin uutta tietä ja parkkipaikkaa. Hyvä tie ja parkkipaikka oli, tiedä sitten miten mersulla sinne ajo sujuu, mutta fordilla kyllä hyvin pääsi. Eiköhän se siitä tasotu ajan myötä. Mummon luonakin käytiin kaksi kertaa, ensin haettiin tämä pöytä ja sitten vietiin tavaraa sinne säilöön. Otin myös jättisuuren matkalaukun sieltä, että saan yhdellä laukulla kaikki tavarat takaisin Ilmajoelle, kun toppatakit vie aika paljon tilaa ja minun matkalaukkuni oli täynnä jo tänne tullessa.

Figaro on ihan hassu kun se vaan makaa tuossa rutussa olevan maton vieressä. Hassu kissa :) Se on muutenkin ihan outo, ei vissiin vielä oikein ymmärrä, että olen kotona, kun en ole pitkään aikaan ollut. Ja kohtahan minä lähden pois. Koko kissa on pian ihan sekaisin. No ehkä se siitä alkaa sitten ennen pitkää sujumaan.

Huomenna vissiin on vuorossa ikkunan pesu. Ja se tulee totisesti tarpeeseen kun olohuoneen ikkunat on ulkopuolelta ihan kivipölyssä, niin kaikki maisemat on ihan vaaleanharmaita. Pitää aina miettiä, että onko tuolla oikeasti noin harmaata vai johtuuko se ikkunasta, yleensä on johtunut ikkunasta.

Vaihdoin kirjat pienenpään kirjahyllyyn, mutta Avatarit ei mahtunu ollenkaan siihen. Mietin, että pitäisikö raahata ne Ilmajoelle, että voisi niitä vaikka katsella kun tulee tylsää. Tiedä häntä mitä tekee, mutta johonkin ne on laitettava, ei niitä tuossa hyllyn reunalla voi säilyttää, ne voi tippua siitä ja mennä rikki ja sitten tulee suru puseroon.

Katselin tuossa äsken Kasviopin kirjaa, jonka ajattelin tilata, vaikka pärjäisin varmaankin pelkällä lukion bilsan kirjalla, mutta ei siitä varmastikaan mitään haittaa ole. Ja toivottavasti se osoittautuu hyväksi kirjaksi sillä hintaa sillä on sellaset 40 euroa. Hihee. Perin vähän on kyllä kasvien anatomiaa tuossa minun omistamassa opuksessa, joten kaipa se Kasviopin kirja tulee tarpeeseen, varsinkin kun en minä tiedä yhtikäs mitään kasvien anatomiasta.

Figarolla on iltavilli menossa, kun leikin sen kanssa äsken ja nyt se ei malta olla paikallaan, vaan kaikki matot on yhdessä mytyssä. Leikki-ikä koko ikä.

Täykkärit

Täykkärit on parhautta. Ne on pakko saada katsoa joka maanantai. Mitä hittoa teen ensi maanantaina kun minulla ei ole telkkaria? Onneksi Lauralla on, niin voinen vaikka sinne tunkea, muistaakseni katsoi hänkin täykkäreitä.

Tänään on siivottu sen jälkeen kun oltiin päästy kotiin Vesannolta. Takan takia on kivipölyä joka paikassa ja sohvan ja telkkarin paikkaa piti vaihtaa. Ja kesken kaiken äiti joutuikin lähtemään käymään töissä kun minä jäin siivoamaan ja ripustamaan Lealle uusia verhoja.

Sain uuden lämpömittarin, koska ei äiti ei suostu antamaan tuota mittaria mikä nyt on minun huoneen ikkunassa täällä. Tarvitsen Ilmajoellekin mittarin, että tiedän miten paljon vaatetta pitää laittaa päälle, kun lähtee aamulla kouluun. Siihen pitää kuitenkin sitten lisätä muutaman lisämiinusaste, kun pyörällä ajaa, niin on kylmempi.

Mietin tuossa äsken kun näin sen brandosin mainoksen, että olisikohan siellä kenkiä minulle, mutta luovuin ajatuksesta nähtyäni ne hinnat. 100 euroa, 99 euroa, 125 euroa.. Juu ei kiitos. Tuon hintaisia kenkiä ei edes uskaltaisi käyttää kun pelkäisi, että ne menee rikki. (Turvakengät on asia erikseen, kun niistä tietää mikä niissä maksaa kun niissä on kaikkai turvaominaisuuksia.) Löysin kyllä Netanttilasta kengät, mutta kun tilasin ne tänne kotio niin ne oli liian pienet, ja nyt pitää sitten odottaa, että pääsee takasin Ilmajoelle, että voi tilata oikean kokoiset. Muuten voisin tilata jo nyt, mutta en muista asiakasnumeroani, enkä voi tilata äitin asiakasnumerolla, kun ne kengät tulisi sitten tänne, enkä minä täällä niitä oikein voisi sovittaa.

Viitasaarella

Kotonakotona ollaan! Mukavaa tulla välillä sellaseen paikkaan, jossa osaa oikeasti liikkua, vaikka en minä vielä ole missään ehtinyt käydäkään. 

Äiti puhu torstaina jostain yllätyksestä ja sano perjantaina sitten, että se yllätys oli uusi pölynimuri, mutta ei se ollutkaan, vaan se oli uusi takka! Meillä on siis nyt olohuoneen nurkassa uusi takka. Se on tosi hieno, mutta se näyttää vähän siltä, että se ei kuulu koko huoneeseen, mutta se vaan johtuu siitä, että siihen ei ole tottunut ja se on hieman tumma verrattuna muuhun huoneeseen. Mutta eiköhän se siihen sulaudu, kun saadaan kaikki huonekalut paikalleen. 

Figaro arasti minua ihan hirveästi päivemmällä, mutta nyt kun lahjoin sen tonnikalapurkilla, niin se varmaan tajusi, että minähän se siinä, eikä se enää vierasta minua. Kössi ei vierastanut ollenkaan, näytti ihan siltä kuin en poissa olisi ollutkaan. Hassua :) Pitää kyllä nyt mennä kiusaamaan Figaroa, kun pehva puutuu tästä sängyllä istumisesta. Huomenna taas lisää! 

Värjäystä

Tänään on tullut tehtyä kaikenlaista. Ollaan käyty kaupassa, kävelemässä, katsomassa metsää, tokmannilla, laitettu ruokaa, kävelty, etsitty kätköjä, katsottu leffa ja värjätty minun hiukset.

Hiusten värjyy oli mielenkiintoinen prosessi, kun minulla oli kahta eri sävyä, niin piti miettiä, että kumpaahan sitä laittaisi. Päädyttiin lopulta siihen vaaleampaan. Se oli hieman hassu väri, kun siitä tuli tai jäi rakeita. Tuntu ihan siltä kuin olisin pessy hiuksista pois pesujauhetta. En tiijä käykö tämä näin vaalea minulle, mutta en minä sitä enää pois saa.

Nuo kaks vaan istuu tuolla minun takana ihan hiljaa.. pelottavaaa. Eipä tässä kai nyt muuta. Huomenna kotiin!

Rattori

Hihii, syysloma alkoi! Jei. Minä kuitenkin olen vielä Ilmajoella, kun Nakki ja Urpå ovat tulossa tänne.

Koulussa oli ihan kiva päivä. Matikka nyt oli vaan sellanen, että ei pahemmin kiinnostanut. Meillä oli meinaan potensseja, ja kun se opettaja tykkää olla tosi täsmällinen, niin se kävi ne ihan alusta alkaen ihan kunnolla. Vähän aikaa minä sitä jaksoin kuunnella, mutta sitten kävin hakemassa sen tehtävämonisteen ja rupesin tekemään niitä tehtäviä. Sain tehtyä noin 31 tehtävää 38:sta. Aika hyvin kuitenkin, varsinkin kun laskin kaikki ihan perusteellisesti. Yksi poika ehti tehdä ne kaikki, se tosin vaan laski ne kaikki laskimella, kuten kunnon lukiolaiset tekee. Veikkaan, että se on käyny lukiossa pitkän matikan, mutta silti istuu siellä tunneilla. Se nainen oli kyllä armoton, jos sai 20½ niin joutuu olemaan niillä tunneilla, 21 oli läpi pääsyn raja. Se hieman vituttaa yhtä  toista poikaa, lukion kasvatti sekin.

Ja tänään pääsin kaikki traktorinäytötkin läpi. Tunnin alussa Säteri (opettaja) näytti meille näyttölistaa ja kysy, että onko tämä tottakaan, mutta äkkiä sinne alkoi rasteja tulemaan kun porukka sano, että oon tehny sitä ja tätä. Ja sitten kun minä ilmotin, että minä en edes ole päässy kokeilemaan perälevyn laittoa, niin Säteri vaan sano, että nyt äkkiä tuon traktorin koppiin ja laittamaan sitä perälevyä kiinni, niin kauan kun tuo traktori tuossa on. No minä harjoittelin ensin sitä laittoa ja sitten piti laittaa se yksin siihen kiinni. Ja melkein hajotin koko paskan. En tiedä mikä sille akselille (mikälie) tuli, mutta se jotenkin meni rikki. Pääsin kuitenkin näytön läpi, kun vielä kerroin, että kuinka nivelakseli laitetaan kiinni voiman ulosottoakseliin. (Te varmasti ymmärrätte kaiken :D)

Sitten piti harjoitella peruuttamista, eikä se ollu kovin helppoa kun piti harjoitella paalikärryllä, joka oli ihan hemmitin iso ja kaikkea. No se meni miten meni ja sitten kokeilin sitä näyttöä. Se ei menny ihan niin kuin piti, mutta Säteri sano, että oli siellä ihan tekemisen meininkiä ja tuolla suorituksella saan juuri ja juuri rastin paperiin, jos lupaan harjoitella peruuttamista ennen kuin lähden maatilaharjoitteluun. No minä lupasin harjoitella sitä sitten kun Laura menee tekemään näytöt kun se ei niitä ole vielä tehnyt. Ja kysy se vielä sitäkin, että osaanko kiinnittää kärryn traktoriin ja kyllähän minä sen osaan, se peruuttaminen on ihan toinen juttu.

Sitä etukuormaajanäyttöä ei onneksi tarvinnut tehdä kun Säteri vain uskoi kun sanoin, että juu laita minullekin se kuormaaja. Olen nimittäin tehnyt sitä muutaman kerran, että sen osaan jo melkein unissanikin. Ehkä minä vielä sen peruuttamisen hallitsen. Pitää vaan olla tarkkana ja ajatella mitä tekee niin eiköhän se siitä.

Nyt voisi taas palata leffan pariin, että saan sen loppuun ennen kuin ne kaksi tulee. Hejsan!

Khihhiii

Se liikunnan juttu oli nopeasti tehty. Huomenna pitää vain muistaa palauttaa se sen opettajan lokerikkoon, laatikkoon, mikä ikinä onkaan.

Huomenna on myös viimeinen koulupäivä ennen syyslomaa! Ihanaa päästä kotiin, vaikka täälläkin on tosi kivaa olla. Huomenna pitää muistaa käydä viemässä nuo kirjat kirjastoon, kun en tänään ehtinyt.

Etusormea jomottaa, kun piti kirjoittaa Tarmon pyhällä kynällä, eikä se ole sinänsä kovin hyvä kynä. Mutta kyllä sillä kirjoittaa, tosin ei pitkiä sepostuksia, kun ei vaan sormet kestä sitä.

Tjaa, kaipa sitä nukkumaan voisi mennä niin jaksaa herätä sitten viimeiseen kouluaamuun. :)

Sitä, tätä ja tuota

Nyt voi sanoa, että minä osaan hitsata, kun on siitä näyttö tehty eikä niille hitsaustunneille tartte enää mennä. Ei se ihan täydellinen suoritus ollu se minun hitsaus, mutta kun ne kappaleet kerran pysy yhdessä kiinni, niin se hyväksyttiin.

Koska pääsin niin aikaiseen koulusta niin ehdin hyvin käydä tokmannilta ostamassa pölynimurin. Se on sellanen kauppa, että huhhuh. Eilen etsin puoli päivää myyjää sieltä, löysin sen vihdoin ja kun kysyin, että onko teillä patjoja, niin se sano, että ei ole. Ja tänään sain taas etsiä puoli päivää myyjää, joka kuitenkin ymmmärsi minun asian väärin ja selitti minulle pölypusseista eikä sen pölynimurin merkinninnöistä mitä kysyin. Ehkä minä vaan esitin asiani väärin. Ja minä vielä sille sanoin, että ei minulla ole pölynimuria kun olen vasta sellaista ostamassa ja sitten kun se kysyi, että olenko jo sellaista katsonut niin ei voinut tulla niitä näyttämään. No minä ostin sitten oma pääni mukaan pölynimurin, halvimman minkä löysin ja toivotaan nyt, että se on hyvä. Tuli kyllä vähän sellanen olo, että minua ei haluta palvella.

Sama toistui sillon kerran Agrimarketissa, kun olin ostamassa työvaatteita. Meni ikuisuus ennenkuin sain myyjän auttamaan minua niiden kenkien valinnassa ja näyttämään niitä haalareita. Eikö täällä haluta palvella ihmisiä? K-kaupassa kun tänään käytiin, niin siellä kyllä palveltiin, kun tultiin meiltä kysymään, että mitäs me tarvitaan. Aina ne myyjät tulee kysymään silloin kun on vain katselemassa. Menee jotenkin väärinpäin tämä.

Huomenna pitää vielä käydä hommaamassa pyykinkuivausteline ja pestä pyykkiä, niin kaikki on hyvin. Saa nähdä miten sen raahaan pyörällä kotio, mutta kaipa se tarakalla menee, kun vaan kiinnittää sen hyvin. Olisin toki voinut sen tänäänkin ostaa, mutta kun ajattelin, että ei se kyytiin mahdu, niin en ottanut. Ja ilmeisestikään en saa sitä enää alle kympillä, kun se tarjous on varmaan mennyt ohitse. No ehkä en kuole siihen. Pitäisi hommata peräkärry tuohon pyörään.

Huomenna pitää muuten käydä myös kirjastossa palauttamassa kirjat. En kyllä muista milloin niillä on eräpäivä, mutta en halua jätttää niitä tänne syyslomaksi, kun olen ne kirjat jo lukenut. En kyllä viitsi lainata syyslomalle kirjaakaan, kun kotona on kirjoja joita voi lukea jos on tarvetta lukemiselle.

Meillä alkoi tänään liiketoiminnan perusteet -kurssi. Ja alussa oli taas esittely. Ja minä olin ainoa, jolta kysyttiin, että miksi minä tänne tulin kouluun. Ja kun vastasin, että koska en päässyt mihinkään muualle, niin se nainen vaan tuijotti minua ja sanoi se oli rehellinen vastaus. Jahha. Olen kyllä ainoa, joka on käynyt lukion ja jollla ei ole kotitilaa. Kyllä lukion käyneitä on, mutta niillä on yleensä kotitila. Ja sitten on niitä joilla on perustutkinto joko maatalousyrittäjäksi tai eläintenhoitajaksi. Se on voi voi, kun ei ole kotitilaa, eikä perustutkintoa millekään alalle.

Hohhoh, tänään on ykkösten saunailta, tutorit järjestää meille sellasen. Ei kyllä hirveämmin kiinnosta, mutta kaipa siellä pitää pistäytyä katsomassa ja leikkimässä sosiaalista (mitä minä en todellakaan ole 70 ihmisen joukossa). Onneksi ei tartte sinne yksin mennä. Kyllä tämäkin on tällaista. Minä olisin niin mieluummin kotona ja lukisin vaikka kirjaa tai jotain koulujuttuja (kyllä!), että pysyisi kärryllä edes jostakin. No ei auta, jos ei mene niin huomenna saa varmaankin vastailla kysymyksiin miksi et ollut eilen, missä olit eilen ja niin edelleen. Jahka edes huomaavat poissaoloa, luultavasti eivät huomaa :)

Ps. Sain kemian tentistä 3½, en vielä ole ihan varma mitä se käytännössä tarkoittaa, mutta hyvä se luultavammin on.

Tänään

aamulla sain olla ylpeä itsestäni kun kapusin sängystä ylös vaikka oli pimeää ja väsytti niin vietävästi

menin pyörällä kouluun vaikka olisin päässyt autollakin

huomasin kesken matkan, että pyöränlukko oli mennyt rikki

koulussa olimme kerrankin viimeisiä jotka astuivat luokkaan (ihan kuin se olisi kovinkin hyvä asia)

 opin jotain uutta kasviorientaation tunnilla

sain ruotsin persoonapronominikuulustelusta 19 pistettä 23, voi kun olin onnellinen! 

kasvibiologiakin oli kivaa, avasin jopa suuni ja vastasin opettajan kysymykseen ja vielä oikein! 

tykkäsin katsella mikroskoopilla solua, varsinkin sen jälkeen kun sain tietää, että mikä siinä näytteessä oli solua

yllätin itseni kahvitauolla lukemasta Maaseudun tulevaisuudesta jotain juttua joka liittyi metsään ja kuitupuun hintaan muistaakseni, sitä se mettäviikko teettää

mutta ihan rehellisesti sanottuna, metsäviikko on tähän mennessä ollut parasta mitä koulussa on ollut

tietotekniikan tunnit oli kanssa oikein mukavia, koska se opettaja on mukava

tajusin tänään kotiin ajaessani, että kaikki muut olivat siinä vaiheessa lenkillä kun minä vasta poljin koulusta kotio siinä viiden maissa

tajusin juuri äsken kuinka ikävä minulla on ihmisiä, jotka ymmärtävät minua vaikka minä kuinka epämääräisesti jotain selitänkin

tajusin äsken myös sen, että minulla on tälle illalle vielä paljon tekemistä, joten niitä on nyt ruvettava tekemään!

Aamupostaus

Aamulla oli kamalan pimeää kun heräsin vartin yli seitsemän. Mietin jo taas, että onko minun kello väärässä vai mikä nyt on kun on niin kamalan pimeää. Mutta kai se talvi on tulossa. Ja sitten iski taas epäusko siihen, että meillä alkaa koulu yhdeksältä, mutta kyllä se alkaa. Minä nyt kuitenkin olen menossa yhdeksäksi koululle.

Minun hiuksille on tapahtunut jotain, kun ne meni ihan suosiolla hyvin (koputetaan puuta). Hyvin ja hyvin, mutta ei ne ainakaan joka suuntaan ole menossa. En vielä en kyllä usko, että ne on hyvin, kun viimeksikin kävi niin, että kun aamulla sain tuon toisen puolen letin kunnolla, niin ei se enää viiden minuutin päästä ollut yhtään hyvin ja minulla oli varmaan puolipurkkia lakkaa siinä. Piti sitten juuri ennen kuin lähti kouluun laittaa se uudelleen.

Pitäisi hakea aamupalaa. Jos vain tietäisi mitä söisi. En kyllä jaksa ottaa muroja, kun niitä olen syöny koko viime viikon. Josko vaikka leipää ja kurkkua, kun sellainenkin on jääkaapissa.

Minä siivosin täällä eilen, mutta ei sitä nyt huomaa. Sanomalehtiä on tuossa keskellä lattiaa iso pino, työpöydälle ei taaskaan mahdu mitään.. Listaa voisin jatkaa, mutta en jatka. Pitää saada tämä nopeasti loppuun, kun pitää vielä pakata reppu ja katsoa, että tarvitsisiko tänään nuita turvakenkiä. Taijan kyllä ottaa ne varuilta mukkaan, voisi viedä ne koululle, niin niitä ei tarttis sitten koko ajan raahata mukana.

Nyt tekemään loput aamuaskareet ja sitten kouluun, hejsan! :)

Melkein unohdus

Meinasin unohtaa oman blogini, mutta muistin äsken. Olin jo nukkumassa ja kone oli kiinni. No ei muuta kuin kone auki ja kirjoittamaan. Tämä on ainoa uudenvuoden lupaus, jonka olen pitänyt hengissä näinkin kauan, enkä todellakaan nyt aijo sitä rikkoa. Sillä ei ole nyt väliä tuleeko tästä lyhyt vai pitkä postaus, tärkeintä on se, että minä kirjoitan tämän. Jos olisin nyt luistanut tästä ja ajatellut, että juu ei sillä väliä, kirjoitan huomenna senkin edestä, voi olla, että en sitten olisi muitakaan lupauksia pitänyt. Olisi ollut helppoa jättää tekemättä, vaikka on luvannut. Toki olen jättänyt tekemättä, vaikka olen luvannut, mutta ne eivät ole olleet tärkeitä minun asteikolla. 

Ei kyllä nyt väsytä ollenkaan, on levoton olo. Ei pitäisi katsoa leffoja näin lähellä nukkumaanmenoaikaa, kun ei sitten saa unta, kun on levoton. Tekisi mieli lukea kirjaa, mutta tiedä, että en saa sitä lopettua tarpeeksi ajoissa ja olen kuollut sitten aamulla. Toisaalta ei tarvitse herätä kovin aikaisiin, niin ehkä voisin avata kirjan ihan vain pikku hetkeksi, ennen kuin nukahdan. 

Tiedän, että näin viime yönä unta. En vain muista mitä unta näin. Se oli varmaan hyvä uni, kun en herännyt enkä edes muista sitä. Toivotaan, että se oli hyvä uni. Ehkä se toistuu tänä yönä uudestaan ja saatan sitten muistaa sen. Joskus minä oikeasti näin saman unen monena eri yönä ja minä tiedosta, että olen nähnyt tämän unen. Joskus olen yrittänyt muuttaa unta, mutta ei se ole onnistunut, vain pieniä asioita on voinut muuttaa. Unet on mielenkiintoisia juttuja. 

Jättebra

Taas ollaan kotiuduttu maailmalta, toisin sanoen Kurikasta. Mukava perjantai-ilta oli kyllä. Lauran poikaystävä juotti meijät känniin, kun tunki koko ajan shotteja eteen, ja meillä oli kyllä oma kaatoryyppypullokin. Ei tainnu kyllä tulla niin montaa ryyppyä otettua kuin puita kaatu, mutta eipä se nyt haitannut. Tänään meni sitten vähän pitkään kun joskus kolmen aikoihin tultiin yläkerrasta alas. Minä olin kyllä heränny jo muutaman kerran siihen mennessä, mutta mää vaan makoilin siellä sängyllä ja leikin puhelimella.

Herttileijaa, onko kello oikeesti noin paljon? Eipä minua kyllä väsytä yhtään. Olis kyllä ollu kiva kattoa joku leffa, mutta ei jaksa enää kun menee sitten huomenna aamulla niin myöhään.

Tuo minun takki pitäisi oikeesti pestä, kun se haisee ihan metsälle. Ja haistan sen tänne asti. Ei siinä mitään jos se tuoksuis jollekin muulle, mutta kun se haisee metsälle. Ensi viikonloppuna sen saa onneksi puhtaaksi, eli tarttee vain viikko sitä haistella.

Vois vaikka lopetella tähän ja mennä nukkumaan, vaikka ei väsytä. Voisi lukea kirjaa ja kuunnella loisto musiikkia. Juu niin mää teen, yöt kaikille! :)

6 riviä

Tänään käytiin katsomassa metsäkonetta. Eipä ollu kovin mielenkiintoinen reissu, mutta tulipahan tehtyä. Päästiin kyllä sieltä pois aika aikasiin, olin jo puoli yksi kotona. Matkoissa meni ihan eniten aikaa, kun me käytiin Isojoella asti kattomassa sitä työmaata.

Nyt tässä seurailen, että tuo yksi ei polta keittiö ruokaa laittaessaan ja illalla lähden sitten Kurikkaan henkiseksi tueksi. Saas nähdä mitä siitä tulee, toivottavasti selviän hengissä siitä reissusta. Soittakaa pelastusryhmä paikalle, jos minusta ei huomenna kuulu mitään.

Tästä tuli tällänen lyhyt, kun ei oikeen ole mitään asiaa tässä vaiheessa. :)

Viimeinen metsäpäivä

Tänään oli viimeinen metsäpäivä. Hieman harmittaa kun ei enää pääse puita kaatelemaan, kun se tänään jo suju. Kaadoin yhdellä kaadolla kolme puuta. Mutta se oli vahinko, kun kaatokolo meni vinoon niin se lähti sitten kaatumaan väärään suuntaan kun Jussi sen katkas (se oli sellanen hankala), niin meni siinä sitten yksi toinenkin mänty samalla. Ja siis se puu, jonka kaadoin oli kaksihaarainen melkein tyvestä asti. Oli minulla siinä sitten karsimista ja pinoamista. Muutenkin kaadeltiin enemmän puita tänään, kuin eilen tai toissapäivänä. Olisiko johtunu siitä, että nyt jo osattiin se homma.

Huomenna mennään sitten katsomaan motoa. Kivaa siitäkin varmaan tulee. Toivottavasti ainakin. Viikko on menny kyllä tosi nopeaan, menisi ensi viikkokin niin pääsisi lomalle sitten.

Pitäisi mennä taasen suihkuun kun tällä kertaa siellä metässä tuli ihan hiki, kun raahailin niitä puita ympäriinsä. Ei se puun kaataminen ole rankkaa hommaa, puun siistiminen, pätkiminen ja kantaminen kasaan on. Mutta se oli kivaa.

Jos kävisi äkkiä suihkussa ehtisi vielä katsoa Good Wifen ja mennä lukemaan sitten hyvissä ajoin, että jaksaa aamulla nousta. Olen kyllä tähänkin asti jaksanut suht hyvin nousta, mutta helpompi on jos on saanut nukkua tarpeeksi monta tuntia. Juups, niin mää teen.

Metsässä vieläkin

Tänään tehtiin tukkeja! Sekin oli ihan kivaa, vaikka ne puut olikin varmaan kolme kertaa isompia kuin eilen. Mutta oli onneksi opettaja apuna. Mutta se ei kyllä ollu sama opettaja kun eilen, harmin paikka. Se meijän tämän päivänen opettaja vaikutti luokassa ihan siltä, kun se nukahtas pystyyn, mutta kun päästiin metsään niin siitä tuli ihan toinen ihminen.

Se meijän eilinen opettaja oli varotellu, että meijän ryhmäläiset on kovia kyselemään kysymyksiä ja meijät olikin nimetty Jussin enkeleiksi (Jussi se eilinen jannu ja meitä on siis kuusi tyttöä siinä ryhmässä). Nimen alkuperää ei tiedetä, sitä kun kyseltiin, niin vastaus oli, että automatkalla sitä keksii kaikenlaista. Meijän ryhmän tytöt päätti, että Jussista plus enkeleistä täytyy ottaa kuva, niin sellanen me otettiinkin sitten ruokatunnilla.

Ennenkö lähdettiin aamulla metsään niin Jussi kysy, että mitenkähän Asko (se meijän tän päivänen opettaja) pärjää meijän kanssa. Hyvinhän se pärjäs, ongelmia ei pahemmin ollu, mitä nyt me saatiin Lauran kanssa moottorisaha kiinni siihen puuhun kun tehtiin niitä tukkeja, mutta se opettaja sai sen kyllä sitten poijes. Oli muuten minun kaatama puu se, eikä se kovin helppoa ollu kun se oli sellanen iso puu. Mutta sain kaadettua sen opettajan avustuksella.

Saas nähdä mitä kivaa me huomenna tehdään kun vissiin ollaan Jussin kanssa taas. Minähän en suostu sen yhden opettajan ohjaukseen, en sitten missään nimessä.

Vähänkö olin onnellinen kun meijän piti ruveta sahaamaan oksia pois meijän puista ja sitten yksi tyttö ei saanu sahaa käyntiin, ja se on vielä voimanostaja, eli voimaa kyllä löytyy. Mutta minun ei tarvinnu kun kerran vetästä niin se lähti heti käyntiin. Meijän sahaa en kyllä saanu käyntiin, ja olen melko varma, että minulla on tuossa polven yläpuolella kiva mustelma, kun yritin repiä sitä hiivatin sahaa käyntiin moneenkin otteeseen.

Oikeastaan surullista, että tämä viikko päättyy, kun on kerrankin kiva tehdä jotain ja oppiikin jotain. Eikä tartte vaan luokassa istua ja kuunnella jonkun opettajan selostuksia jostain aiheesta, jota ei välttämättä edes ymmärrä. Olisikohan sittenkin pitänyt ryhtyä metsuriksi? Ehkä tämä ajatus vaan johtuu siitä, että sahaa osaan käyttää mutta traktoria en vielä osaa kunnolla ajaa. Ehkä sitten kun olen oppinut traktorilla ajamisen taidon, niin tiedän olevani oikealla alalla taas. Toivotaan niin.

Nyt pitää lähteä suihkuun, koska en aamulla jaksa nousta niin aikaseen, että jaksaisin mennä suihkuun. Minun takki haisee ihan metsälle ja minun housut haisee kanssa. Huraa.

Ps. Tänään muuten meinas tulla oksa päähän. Onneksi oli kypärä ja se minu juuri ohi niin, että huomasin vaan kun naaman edestä vilahti oksia. Taisi tippua minun kaatamasta puusta kun se tippu juuri sen jälkeen kun se puu oli jo kaatunu ja katoin sitä, että mihin se kaatuu.

Kun metsään haluat mennä nyt..

Terveiset metsästä! Minä selvisin hengissä ensimmäisestä päivästä, mutta ne minun kaatamat puut eivät. Minä siis tosiaan kaadoin puita moottorisahalla! Se oli kivaa. Paitsi sitten lopussa kun se yksi pönökki mies tuli häiritsemään meitä, niin sitten vaan kasvoi vitutus. Se ei vissiin tykkää jos on tyttöjä moottorisahan kanssa, kun ei saatu yhtä puuta nurin, niin se mies työnti sen kumoon ja sano sitten minulle, että kyllä se vielä miehisillä voimilla kaatuu. Teki mieli sanoa sille pahasti, mutta ei kehannu. Se  on muutenkin tyttöjä vastaan koko ajan. Se nuorempi jannu on paljon parempi opettamaan, kun ei se laittanu meitä heti sahan kanssa heilumaan, vaan se selitti niitä juttuja aluks. Ne muut oli vissiin heti ruvennu sahailemaan niitä puita poikki.

Nyt kyllä vasemmassa kädessä tuntuu. En meinaa edes kahvikuppia saada nostetttua ilman, että puolet sisällöstä on lattialla. Sen siitä saa kun tekee tuollasia hommia. Enää raivaussahan kanssa leikkiminen ei ole vaikeaa, kun on jo tuota tappavampaa lajiketta kokeillu. Raivaussahalla en siis ole vielä päässyt leikkimään.

Minulla on aina ollu sellanen käsitys, että moottorisaha on jotenkin vaikea vehje, mutta ei se loppujen lopuksi olekaan. Melko yksinkertainen vehje. Vaarallinen se toki, mutta jos on oikeanlaiset varusteet, niin ei mitään hätää. Ja auta armias jos minun pittää kotona jottain tehhä moottorisahalla, niin käsken iskän hommaamaan minulle sellaset kunnon työvaatteet. Hanskoja ei tartte, kun ne on niin pökkelöt, että ei niillä saa mitään aikaseks.

Tekis mieli mennä ulos, mutta siellä on niin kylmä eikä oikein jaksa kun on koko päivän metsässä ollu. Ja ne metsurinkamppeet painaa ihan julmetusti. Tai siis ne saappaat, kun niissä on se rautakärki. Miten sää Nakki jaksoit maihareita raahata mukanasi koko ajan? Minulla on kyllä vähän liian isot kengät, menee varmaan 10 villasukat sinne sisään ko ne on 42. 40 olisi varmaan riittänyt ihan hyvin.

Minä en nyt oikein tiedä miten päin tässä kirjoittaisi. Yritän kovasti kirjakieltä, mutta osa sanoista tulee murteena. Sitten se kuulostaa hassulta. No sille ei nyt voi mitään, tulee sekakieltä jos on tullakseen.

Käytiin tänään koulun jälkeen, kun meillä sitä vapaa-aikaa oli, niin lelukaupassa. Se ei ollu kovin valaisevaa. Siellä oli kamalan ahdasta, eikä oikeen mitään hienoa katseltavaa. Viitasaaren Kipakin on hienonpi paikka kun tuo. Käytiin myös nostalgiakaupassa ja se oli hieno paikka. Löysin sieltä heti iskälle joululahjan: t-paita jossa lukee tosimies ajaa valmetilla. Sen aijon sieltä kyllä käydä ostamassa, pitää vain koko vielä katsoa iskän entisistä paidoista.

Virkeänä huomenna..?

Vähän jäi taas tämä kirjoittaminen, kun puhuin äitin kanssa melkein tunnin puhelimessa. Ei saisi mennä näin myöhään tämä datailu kun on aamulla sitten ihan tööt, kun pitäisi herätä.

Tänään me huollettiin moottorisahoja ja huomenna mennään mettään! En tiedä olisinko innoissani vaiko kauhuissani. Meijän pitää siis ihan oikeasti kaataa puita, moottorisahalla. Minun läheisin suhteeni moottorisahan kanssa on ollut silloin, kun olen joutunut sitä tankkaamaan ja raahaamaan ympäriinsä, mutta en ole koskaan sellaista käynnistänyt saati sitten käyttänyt. Oppia ikä kaikki.

Juu, ei auta. Nyt on lähdettävä nukkumaan, että jaksaa aamulla olla virkeänä koulun pihassa kello 8:00.

Vihdoin perillä

Jotta minulla ei menisi liian hyvin, päätti joku tehdä elämäni hankalaksi. Ensinnäkin, juna joka olisi lähtenyt kello 17:00 Tampereelta Seinäjoelle oli täynnä, joten jouduin odottamaan tunnin Tampereella, että pääsin kotiin. Päätin sitten käydä syömässä jossakin ja hortoilla vähän aikaa siinä rautatieaseman lähellä. Kun en enää sitä jaksanut, niin menin istumaan sinne sisälle ja luin kirjaa. Ja sitten kohta se juna jo tulikin. Kiitos vain VR, minun piti olla kotona jo kaksi tuntia sitten.

Ja toiseksi, photobucket päätti nyt ilmoittaa, että siellä tekemäni kuva siirto on laiton ja kuvat jotka eilen latasin blogiimme eivät näy. Eli eikun lisäämään ne uudestaan sinne. En tiedä onnistuinko laittamaan takaisin edes niitä kaikkia, mutta samassa järjestyksessä ne eivät ainakaan ole.

Nyt tekee mieli kaatua sänkyyn ja nukkua aamuun asti. Kuitenkaan en pysty tekemään niin koska ei nukuta, väsyttää vain. Eli pitää lukea kirjaa sen aikaa, että rupeaa nukuttamaan. Ehkä huomenna tulee jonkilaista järkevää tekstiä tännekin. Mutta nyt sinne lukemaan..

Ostokset

Lue täältä mitä tein tänään. Ja alla on sitten uusi kalenterini ja suihkuverho.