Sitä vaan, että

Katsoin tänä aamuna, ennen kuin Urpå tuli hakemaan, Liviltä Ankara isäntäperhe -ohjelmaa. Siinä huonosti käyttäytyviä brittiteinejä läheteään Amerikkoihin kuria hakemaan. Jaksossa jota minä katoin aamulla oli tyttö ja poika, jotka lähettiin Kaliforniaan. Vastassa oli perhe, joka oli melkosen ankara (kuten ohjelman nimikin sanoo..). Mutta niillä oli ihan paperille kirjotetut säännöt, joissa kiellettiin muun muassa alkoholin ja tupakan käyttö, lävistyksiä ei saanut olla ja koulupäivinä nukkumaanmenoaika oli yhdeksältä. No sinänsä nuo on ihan järkeviä, mutta jos jotain sääntöä ei noudata niin siitä seuraa rangaistus (järkevää sekin). Mutta se mikä ei ollut järkevää oli se, että sillä tytöllä oli kulma-, kieli-, nenä- ja korvalävistys. (Plus yksi tuossa leuassa, en tiijä sen nimee..) Niin se isäntäperhenainen kysy siltä kasvokkain, että onko sinulla muita kasvolävistyksiä. Siis mitä ihmettä, oliko se nainen sokea tai jotain. Ei lävistyksiä ihan helposti piiloteta, paitsi tietenkin nenälävistystä, mutta ei muita pahemmin. Ja se tyttö joutu ottamaan ne kaikki lävistykset pois, joka korvakorut. Reilua, ei.

Mutta se mikä oli reilua, oli se kun se isäntäperhenainen kysy, että poltatteko te tupakkaa, niin se tyttö sano ihan rehellisesti, että kyllä. (Se poikakin poltti, mutta ei sanonu sitä.) No se nainen käski hakea ne tupakat ja tuoda sille ja se kysy vielä, että onko sillä enää tupakkaa sen tarvaroissa ja se tyttö sano, että ei ole. Sitten isäntäperhevanhemmat meni tutkimaan niiden laukut ja se nainen löysi sen tytön piilottamat tupakat sielä repusta ja koska se oli valehdellu isäntäperheelle, niin siltä lähti puhelin pois. Ihan oikein sille tytölle. Se poika oli sen verran viisas (voiko sitä viisaaksi sanoa..), että se piti tupakkansa takin taskussa, eikä tavaroissaan.

Harmi kun en voinu kattoa sitä loppuun ko piti lähtee sinne tenttiin. Mutta ne näytti siinä, että mitä tapahtuu katkon jälkeen niin siinä oli, että se pojan oikea luonne paljastuu. Se ei olekaan mikään enkeli.

Jos minä oikein tulkitsen tuota Livtv:n sivua niin tuo jakso jota katoin aamulla tulee vasta 3.3 kello 23:00.. Outoa. No jaa. Oliskohan tuo jakso Ruudussa.. No ei ole. Siellä on vaan Arvostele mun illallinen Britanniassa (Come dine with me) ja arvostele mun illallinen tunnissa (svenska). Hööh.

Neloselta tulee Lemmikkieläinten ABC ja jakso jonka oon jo nähny. Siinä on sellanen sairas tyttö, joka rakastui collieseen, joka kävi aina sen luona kun se oli sairaalassa. Ja sitten, jotta olisi onnellinen loppu niin sai oman samanlaisen koiran. Jee.

Ai niin. Selvisin hengissä siitä tentistäkin. On juuri minun tuuriani olla ensimmäinen. Mutta selvisin, jee! Tuskin minulla numero nousi, mutta tulipahan kerrattua ne kappaleet, tuskin olisin muuten niitä kerrannut. Jotain hyötyä edes. Mutta siitä kielioppikokeesta ei ollut hyötyä, kun se paljasti vain sen, että minun pitää opiskella melkein koko hemmetin kielioppi uudestaan. No ei ihan, mutta joitakin pitää katsoa oikein tarkkaan ja joitakin kerrata. En minä mitään ällää lähde hakemaa, mutta läpi pääsy olisi oikein mukava asia.

Minulla on nälkä, kai se olisi jotain purtavaa kaivettava kaapista. Ja veikkaan, että Figarollekin kelpaisi jonkinlainen murkina, kun se on vähän sellaisia vihjaillut. Mutta minä annoin sen pomppia ensin sisälle ja ulos, niin ylimääräinen energia on nyt siellä ja ruokakin maistuu paremmin reippaan lintujen jahtauslenkin jälkeen.

It must be love

Olen aamusta asti lukenut englantia, tai no pääasiassa vain kuunnellut sitä. Mutta kuitenkin. Mutta nyt minua väsyttää, enkä millään jaksaisi sitä enää lukea. Kuunteleminen on niin helppoa, mutta koska minä päätin, että käyn kaikki kappaleet lävitse joka ikisestä kirjasta, niin minä en lopeta. Kunhan olen ensin vain viettänyt tämän taukoni loppuun niin jatkan.

Päähänkin koskee. Tiedän sen johtuvan siitä, että minulla on hiukset ponnarilla päälaella, siitä se aina johtuu. Tai sitten siitä kun minulla on panta päässä. Mutta en halua pitää hiuksiä auki, kun ne nyt ovat puhtaat niin ne ovat koko ajan tiellä, eivätkä tottele minua ollenkaan. Otsahiuksia pitäisi käydä lyhentämässä, mutta en jaksa, koska osaan tehdä sen kiitettävästi itsekin, eikä muita hiuksia tarvitse lyhentää ollenkaan. Värjäystä hiukseni kyllä kaipaisivat, mutta en taida itse siinä onnistua. Haluaisiko joku tulla värjäämään hiukseni? 

Minä en ole kovin suuri Anttifani, mutta siltikin tunnistin sen kappaleen kun kuulin muutaman soinnun radiosta. Tai siis en tunnistanut, vaan tiesin mitä Antti aikoo laulaa seuraavaksi. "Rakkaus on hyökyaalto, nyt se vyöryy rantaan" Ja se jäi soimaan päähän.

Minä tarvitsisin muutaman valokuvakehyksen. Tupuna ja Pörrön kuva on vailla kehystä ja haluaisin kehyksen noille kolmelle sarjakuvalla, jotka ovat tuossa sängyn vieressä seinällä. Toisaalta olisi kiva vaihtaa noita julisteita tauluihin, mutta ei minulla oikein ole tauluja, joita voisin laittaa tilalle. Ja sitä paitsi tuo yksi heppajuliste, jonka sain Jennilta synttärilahjaksi yläasteella, on niin suuri, että jos sen ottaisi pois, jäisi suuuri tyhjä kohta keskelle seinää. Eikä se heppajuliste ole niin heppa, kuin muut heppajulisteeni, se on tosi hieno, enkä aijo koskaan koskaan ikinä luopua siitä. Samoin tuo iskän Thaimaasta tuoma sinimusta tauluntapainen taulu on aivan ihana, siitäkään en aijo koskaan luopua. Olisi kiva jos saisi vaikka julisteille kehykset niin ne olisivat kuin tauluja, eikä niiden kulmat menisi rikki, kuten ne tuppaavat menemään kun niitä kiinnittää nastoilla seinään.

Yksi syy miksi minulla on julisteita seinillä on se, että ne peittävät kaikki repeytyneet tapetit ja naulan/nastojen jäljet seinässä. Niitä kun on. Figaro on yksi tuholainen joka repii tapetteja, tai siis repi kunnes sain sen lopettamaan sen. Enkä kyllä voisi kuvitella huonettani valkoisilla seinillä ilman minkäänlaisia tauluja tai julisteita.

Mutta vielä siihen tauluongelmaan, toki voisin laittaa vaikka sen meijän kaverikuvan seinälle ja noita muitakin tauluja seinälle, jotka vain pönöttävät kirjahyllyssä, mutta mitäs sitten laittaisin kirjahyllyyn? Siinä on jo ihan tarpeeksi tavaraa ilman, että otan sieltä jotain pois ja lisään jotain tilalle. Siirrän taulut sitten seinälle kun joudun taas raivaamaan tilaa kirjoilleni, mitä en kyllä ihan heti ole tekemässä, koska minulla on tällä hetkellä vain yksi kirja, jolla ei ole paikkaa hyllyssä. Se saa pönöttää tuolla muiden kirjojen päällä, koska en aijo siirtää Avatareja mihinkään tuosta hyllystä. Ne ovat paikkansa ansainneet.

Tällä kertaa mina aijon muistaa Perhesiteet. Käskin äitiä sanomaan minulle sitten kun kello on 17:05, että kello on 17:05. Ja olen melko varma, että olen jo kello 17:00 telkkarin edessä pönöttämässä ja odottamassa kärsimättömästi milloin se ohjelma alkaa. Tykkään niin siitä, se on aivan ihana!

Olen aivan unohtanut kertoa ihanista magneeteista, jotka sain mummolta. Kolme cupcaken (muistakaa cupcaken ja muffinin ero!) muotoista ja näköistä magneettia, yksi vaaleansininen, yksi pinkki (vaiko sittenkin vaaleanpunainen) ja yksi keltainen. Plus sellainen hieno muistivihko jääkaapin oveen. Harmi vain, että minulla ei ole omaa jääkaappia, jonka oveen voisin sen laittaa.

Eikös ne olekin hienoja?! Ihania suorastaan. Ne odottavat omaa paikkaansa tuossa Polluxista saadussa mustassa taulussa kuuden magneettipohjan, kolmen mustan ja kolmen valkoisen heppamagneetin ja Nalle-magneetin kanssa. Hassuinta on se, että minun kuulokkeet tarttuvat tuohon tauluun kiinni, niissä on siis jonkin sortin magneetti. Jännittävää. Toinen kuulokkeista kyllä pitää välillä hassua rätinää, mutta se ei ole niin kovaäänistä, että se häiritsisi kuuntelua niillä.

"Minusta löytyy sen verran isin tyttöä, että tuntuu tyhmältä mennä rautakauppaan käsilaukun kanssa.."

On kaikki taasen väärinpäin

Jos otsikkokentästä lähtee matkaan tuolla näppäimellä jossa on nuolet molempiin suuntiin, mikä sen nimi on? Wikipediasta kaivoin tiedon: sarkain- eli tabulointinäppäin. Niin siis kun lähtee sarkannäppäimellä seikkailemaan otsikkokentästä ja ajaa ohitse tämän kirjoituslootan, saa ajaa pitkän matkan jos haluaa tähän takaisin ilman hiirtä. Te ette taida ymmärtää mistä puhun? Minä puhun tietysti tästä uusi teksti -sivusta bloggerissa.
 ← Kuva

Huomasin tuon tosi seikan äsken, kun itse ajoin siitä ohitse. Välillä on ihan kiva olla ilman hiirtä, mutta aina se ei onnistu.

Pelasin äsken Sugar,Sugar -peliä. Se oli kiva, mutta jäin jumiin kenttä nro. 12. En millään jaksanu ajatella miten se menee se kenttä, joten jätin kesken sen. Pitää kokeilla joku muu päivä sitä uudelleen.

On tosi tyhmää se, että jos on leveä näyttö koneessa niin kaikki muukin on hieman leveämpää. Siis jos vertaa tätä compaqia tuohon hp:hen niin tässä on melkein puolet leveämpi ruutu ja kaikki muukin näyttää ainakin puolet leveämmältä kuin hp:ssä. Nuo on kyllä nykyään ihan samaa paskaa niin, että onko järkee puhua hp:stä ja compaqista? Tuntuu, että tässä kappaleessa ei ole mitään..

Taas kävi niin, että äiti käski minun tehhä salaattia, jota se ei kummiskaan syö, mutta kun minä sitä syön niin sitä pitää syödä minun lautaselta. Ärsyttävääkö? Kyllä, erittäin. Vois ottaa omansa. Ja sitten ku minä sanon, että et saa sitä niin äiti suuttuu minulle. Äiti syö aina minun ruokia, kuten juo minun mehut lasista tai syö leivät tms. ja sitten kun minä hörppään äitiltä vähän kahvia niin sitten sitä hymistään paheksuvasti. Elämä on epäreilu.

Spotifysta kuuluu Aladdinin One jump Ahead. Tuli siitä mieleen, että vähänkö olis kiva olla sellanen arvostettu ja arvovaltainen tyyppi, kuten esimerkiksi prinsessa Jasmine. Aladdinissa on se kohtaus missä Jafar määrää Aladdinin kiinniotettavaksi ja prinsessa Jasmin on just sillon sillä ihme karkausreissullaan ja on päätynyt Aladdinin kanssa sinne Aladdinin kämppään. Sitten sinne tulee ne ihme poliisin tapaiset tyypit, jotka ottaa ne kiinni ja se yks iso korsto vielä lyö Jasminia ja sitten se Jasmin vetäisee hupun päästään ja sanoo: Päästäkää hänet, se on prinsessan käsky. Tosin tässä kohdin siitä ei ollu mitään apua, vaikka sattu olemaan sulttaanin tytär, mutta se ei ole nyt se pointti vaan se, että jos olis oikeasti prinsessa ja sanois tolla lailla niin niidenhän pitäisi totella. Se olis kivaa. Mutta täytynee tyytyä tähän normaaliin elämään, eikä se haittaa koska jos olisin prinsessa ihan oikeesti niin sitten en vois haaveilla prinsessana olosta :D

Miksi pitää olla otsikko?

Vähänkö olis kiva olla sellanen dude, joka testailee kaikkea kivaa. Esimerkiksi niin kuin Hilavitkuttimessa ne saa joskus kokeilla uusia puhelimia tai muita sellasia. Tai sitten olis kiva olla sellanen joka arvostelee uusimpia tietokonepelejä. Tai no ihan mitä pelejä tahansa. En kyllä tiijä osaisinko tehä arvosteluja, kuiteski kaikki pelit olis toooosi hyviä tai sitten ihan paskoja. Tosin eihän sitä tietäis ennen kuin kokeilis. Pitäisköhän tehä joskus sillä lailla, että kattoo jonku leffan joka on saanu ihan surkeet arvostelut ja kattoa sitten mitä mieltä ite on. Tosin jos tiijän, että se on arvosteltu ihan huonoks, niin saatan katsoa sitä varauksella. Jonku muun pitäis valita se leffa, eikä kertoo onko se hyvä vai huono, ja sitte kattoa miten sen arvostelis ite. (Käytän koko ajan retorista keinoa nimeltä toisto, tai ainakin minusta tuntuu siltä, että toistelen asioita koko ajan..)

Olis pitäny ottaa tuo minun pipon tekele tänään mukaan Koivusaloon, siellä olis ollu aikaa tehä sitä ja mummo olis voinu kertoa miten se päätteleminen tapahtuu. Osaan minä päätellä pilmukat, mutta siitä tulee niin tiukka ja sellanen ei hyvä. Pipoon pitäisi olla joustava päättely eikä sellanen ihme tiukka ja hankala. Olen kyllä onnistunut neulomaan tuohon pipoon pari tosi harvaa kerrosta, mutta sitten kun neulon vähän kireämpää, niin nurjan neulominen on hankalampaa, mutta eipä sillä niin paljon väliä ole. Kunhan se ei ole kamalan löysä.

Kävin hakemassa äitin tänään Viitasaarelta. Ajoin siitä risteyksestä mihin minulla sammu auto (Nax tietää) ja siitä vähän matkaa on toinen risteys joka nousee sinne mäelle (tämän tietää Jenni, kun sinne tais sammua sulla auto ammoisina autokouluaikoina..). Minun edellä ajo joku auto, joka oli kääntymässä sinne ja sen piti pysähtyä odottaman kun edestä tuli autoja. Se jäi niin keskelle sitä tietä, että minun piti pysähtyä sen taakse, koska en uskaltanu ajaa siitä toiselta puolelta ohitse, pelkäsin, etten mahdu siitä. Se oli outoo, koska yleensä niistä pääsee ohitse kun ne jää odottamaan vähän keskemmäs. Hyvä ko minun takana tuli vielä valkonen mersu, joka käänty kanssa sinne minne se minun edellä ajava käänty. Se varmaan ajatteli, että hitto tuon  perässä en kyllä aja enää metriäkään tai sitten sillä oli sinne päin asiaa. :D Kuitenkin. Ja äiti ei taaskaan tykänny minun ajotyylistä, ajoin kuulemma liian holtittomasti vai mikä se adjektiivi oli. Minusta ajoin ihan nätisti.

Minulla ei taaskaan ole autoa, koska iskä tuli kotiin sillä hake/kantoautolla. Fordi on taas tietysti jossakin Konginkankaalla tai jossain. Olis ihan kiva saada se kotiin, koska tartten sitä maanantaina. En tosiaankaan aijo lähteä äitin kyytiin ja pönöttää kylällä siihen 12:45kö se oli. Toinen vaihtoehto olis ajella taas ympäriinsä ja niin edelleen, mutta ihan paras vaihtoehto olis jos Fordi tulisi kotiin. Voisin minä lähteä vaikka iskän mukaan maanantaiaamuna ja hakea sen auton jostain tai viedä iskän johonkin töihin. En minä muuten autolla mitään tee, mutta maanantaina teen.

Kuinkahan vanhoja nuo Simpsoneiden jaksot mahtaa olla kun Moella ei ole harmaita hiuksia. Telkun mukaan ensimmäisen tuotantokauden uusintakierros. Siltä se vähän näyttääkin. Tosin minä oon nähny tuon yhden ydinvoimala-jakson jo kerran, enkä minä ole mikään simpsonifani, että se on ihme. Uusintakierros.. Eli siis nuo on voitu uusia jo vaikka kuinka monesti, hyvä minä. Joskus kauan sitten Simpsoneita tuli lauantaina joku ihmeen maraton ja kattoin niitä sillo, äiti ei tykänny siitä yhtään. Ehkä näin sen sillo.

Q & A

Fråga 1: Missä ihmeessä minun taskulamppu on? Itseasiassa se on iskän, mutta ei se sitä tarvii. Se on sellaine hieno turkoosi, jossa lukee Ääniseudun Energia muistaakseni, se on sellainen, joka ei tarvitse patteria vaan se ladataan itse. Se oli minulla mukana Tukholmassa ja tänä aamuna kun katsoin sitä, niin siitä oli "patteri" loppu. Hassua, kun käytin sitä tasan yhden kerran kun tongin laukkuani, enkä muistaakseni jättänyt sitä päälle ja olisinhan minä huomannut jos purse olisi loistanut kuin jokin majakka. 

Fråga 2: Miks ihmeessä Spotifytä ei voi saada Suomessa ilmaiseksi ilman niitä mainoksia ja ilman sitä aikaa. "Sinulla on ilmaista Spotify-aikaa jäljellä 3 päivää, 2 tuntia ja 16 minuuttia"  Huooh. Ehkä en vaan osaa etsiä oikeista paikosta.  Onneksi minulla on tuossa toisella koneella se ilman aikarajoitusta, mutta mainoksia siinä kyllä on. No ei paljoa haittaa, välillä vaan ärsyttää kun niitä tulee ja väillä niistä meinaa saada sydänkohtauksen. Tosin en ole kuunnellut musiikkia pitkään, pitkään aikaan. 

Fråga 3: Miten kissat pystyvät nukkumaan koko päivän ja vielä yönkin? Tuntuu, että kissat nukkuvat noin 20 tuntia vuorokaudessa. En minä sellaiseen pystyisi sitten millään. Tupuna ainakin nukkuu koko ajan. Melkein koko ajan, korjaa. Välillä se käy syömässä ja tappelee Figaron kanssa ja toki se, etsii uusia nukkumapaikkojakin. En kyllä tiedä voiko Tupunan unta juuri tällä hetkellä sano nukkumiseksi, kun sen silmät on kiinni, mutta korvat liikkuvat hyvin aktiivisesti äänen perässä. 

Fråga 4: Miksi sitä Andrew Kaufmanin All my friend are superheroesia ei ole käännetty usealle kielelle jos se kirja on niin briliantti, adorable, funniest ja genius? Yleensä kun kirjaa arvostellaan noilla sanoilla, se on painettu vähintään kymmenelle tuhannelle kielelle, siitä on tehty tuhansia elokuvia ja satoja muita juttuja. Mutta ei tuosta, se on käännetty vain neljälle kielelle. Mutta olen ihan varma, että olen nähnyt sen kansikuvan jossakin muualla kuin tuossa kirjan kannessa. Tarkoitan, että ennen kuin Urpå osti sen. En vain saa päähäni missä olen sen nähnyt ja sen takia se häiritsee ja siksi siitä piti tehdä lisätutkimuksia ja törmäsin tähän epätodelliseen seikkaan, että se on kännetty vain neljälle kielelle. Jos en pian saa mieleeni missä olen kuvan nähnyt menetän hermoni. 

Svar 1:  Tuossahan tuo, korttipakan alla televison alla. Äsken en sitä huomannut ollenkaan. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että lamppu on rikki, koska se ei pala vaikka latasin sen. Tosin kun latailin sitä niin siinä paloi valo. No kauan kesti sekin lamppunen. Pitää kyllä vielä kohta kokeilla josko se toimisi sittenkin. 

Svar 2: Tähän minulla ei ole vastausta. Ehkä ne vain haluavat rahastaa kaikkia ihmisiä maksullisilla premiumeillaan ja muulla. Sitä se elämä nykyään on. 

Svar 3: Niillä on yhdeksän elämää, joten eiköhän ne tosiaan tarviset paljon unta. Ja vanhuuskin on yksi hyvä syy. Tai sitten niillä on tosi tylsää koko ajan,. 

Svar 4: Ehkä kääntämättömyyteen on se syy, että kirja ei tosiasiassa olekaan niin hyvä kuin bookselleri, Marie Phillipsi, Scott Packki ja Toby Litti luulevat. Tai sitten he vain huijaavat ihmisiä lukemaan huonoa kirjallisuutta. Tai sitten kaikkialla muulla on typerä ihmisiä, jotka eivät vain jaksa lukea sitä ja kääntää omalla kielelleen. Eikös kääntämisessäkin ole omat haasteensa, varsinkin kirjoissa. 

Dark Room: 

Fontin kokoa on suurennettu paaaaljon, jotta teksti on saatu edes jollain lailla näkyviin
Mutta jos lukeminen ei onnistu, voit klikata kuvaa isommaksi

 

Suomessa taas

Olipahan reissu, sen vaan sanon. Automatkat oli kivoja, vaikka takapuoli puutuikin useampaan otteeseen. Oli siellä laivallakin kivaa. Kuvia ei ole, koska kun saan jonkun muun kameran pöllittyä, niin otan sillä kuvia. Jotenki aina välillä tuntuu, että minun kameralla pitää keskittyä kamalasti siihen kuvaamiseen. Mutta niinhän se on kaikilla kameroilla, enkä minä aina jaksa keskittyä kaikkeen. Niille, jotka oli minun mukana, ei tule tässä postauksessa mitään uutta, eli jos ette jaksa lukea, ette menetä mitään.. Ehkä.

Maanantai vietettiin suurimmaksi osaksi tien päällä. Parkkipaikan löytyminen Turun satamasta oli vaikeeta, piti ajella vaikka kuinka kaun ympäriinsä ennen kuin löydettiin vapaita paikkoja, tulipahan ainakin tutustuttua Turun sataman tarjoamiin parkkipaikkoihin, joita ei pahemmin ole. Oli hieno huomata, että Ville seuraa meijän perässä vaikka luulis, että se osais itekin etsiä sitä parkkipaikkaa, mutta eipä siinä. Sekin oli jännää, ko ajettiin sinne umpikujaan ja Villen perässäki oli joku auto, niin, että se kolmas auto tajus ruveta peruuttamaan sieltä pois, että päästään me muutkin pois. Näyttiköhän Ville sille jonku merkin, esim. peruutusvalot tms. Niin minä tekisin, laittaisin pakin päälle ja lähtisen vähän peruuttamaan, eiköhän siitä tajuais, että painu nyt hittoon sieltä takaa, ko ei täältä pääse pois.

Laivalla jouduin juomaan vihreän juoman, joka ei ollut kovin hyvää, mutta kyllä sen joi. Se punainen oli paljon parempaa, kuten myös se jääkarhu, vai mikä se olikaan. Lämmin powercow oli kanssa melko elämys, mutta sen söi kun oli nälkä.

Tukholmassa etsittiin ensin T-banaa, tai siis ei etsitty vaan seurattiin merkkejä, mutta T-bana lippuja etsittiin.  Ja kyllä me sellaiset saatiinkin. Ne oli toooosi hieno ne kortit. Miks Vesannolla ei voisi olla metroa? Tai miksi Helsingin lippuautomaateista ei saa sellaisia kortteja, vaan typeriä paperilappusia? Tosin jos käy Ärrältä tms. ostamassa sen vuorokausilipukkeen (tai 3 vkr jne.) niin saa sellasen kortin, mutta eipä sillä oikeen mitään metrossa/metroon mennessä tee, ko ei sitä tartte leimata tai mitään. (No joissain tapauksissa kyllä.) Se oli tosi hyvä systeemi se, että pitää mennä sellaisista porteista ja sillo pitää leimata, että pääsee läpi. Jotkut vaan ei oikein ymmärtäny miten ne toimi, vaikka siitä me tuhansia muita ohite, niin ei niiltä voinu kattoo.. Noo, päästiin kaikki aina läpite ja hyvä niin. Ja ne portit toimi kanssa toisinpäin, että niistä pääs poiskin, mutta sillo ei tartte leimata, se oli jännää!

Yhteen otteeseen me kruisailtiin Jennin kanssa ympäri Tukholmaa. Se oli kivaa, varsinkin kun nähtii kaikkea mitä ei nähty sillä aikasemmalla reissulla, johon osallistu koko luokka. Sitten eräs mukava nainen tuli auttamaan meidät T-banalle kun mietittiin, että mihin suuntaan olis järkevintä lähteä. Ja koska Jenni meni sekaisin onnesta tai jostain muusta, niin minun piti yrittää puhua sille naiselle englantia, mutta kuten yleensä aina kun minä sitä kieltä rupean puhumaan, niin yleensä unohdan tärkeitä sanoja tai muuta. No onneksi se nainen kyseli niin minun ei tarvinnut hokea kuin yes, yes koko ajan. Ja Jenni auttoi siinä sitten. Toki minä olisin osannut kysyä ruotsiksikin var ligger t-bana, (tosin me tiedettiin missä se sijaitsee, mutta mitään muuta en olisi osannut kysyä siltä, ko en minä pitää apoteekkiäkään tarvinnu ja bussilla jos ois menty ois eksytty) mutta ruotsinkielisten ohjeiden käyttöönotto olisi ollut asia erikseen. Right ja left on ihan selviä ohjeita, mutta höger ja vänster olis jo menny vähän yli ymmärryksen.

Tiistaina söin kaksi sämpylää. No ei siinä mitään, mutta ne molemmat oli täytetty ihan kunnolla juustolla. Toinen, minkä ostin Tukholmasta oli kyllä kinkkuleipä, mutta siinä oli vatusti juustoa niin, että mikään muu ei maistunu, eikä siinä kyllä edes ollu muuta kuin juustoa, kinkkua, voita ja salaatinlehti. Ja se toinen, minkä ostin laivalta oli voideltu tuorejuustolla. Ei hyvä banaani. Ja juustojuustoakin siinä oli kolme siivua. Mutta söin sen, koska ostinkin sen. No se oli ihan syötävää, mutta seuraavan kerran aijon katsoa tarkkaan mitä siellä leivässä on ja millä se on voideltu. Ja tänä aamuna söin tosi hyvän leivän Auran absilla. Siinä oli kinkkua, kananmunaa, salaattia, tomaattia ja voita. Okei siinä juustoa, mutta otin ne pois. Ainoa huono puoli oli se, että se oli oudosti täytetty se sämpylä: salaatti oli siinä pohjalla, sitten salaatin päällä oli toisessa reunassa kananmuna, toisessa se kinkku, tomaatti keskellä med juustot. Mutta söin sitä molemmista päistä samaan aikaan. Tai siis vuorotellen. Oli kyllä ihan hienoa huomata, että Arttu syö kaksi sämpylää siinä missä minä ehdin syödä yhden. No mikä jottei.

Puhelimenkin akku kesti ihan kiitettävästi, kun kaikki lopetti soittelemisen minulle. Kyllähän sitä ois saaanu soittaa jos ois ollu laturi mukana, mutta ei ollu. Muilla taas on ihanat Nokian telefoonit, joihin oli laturi mukana, niin niillä ei ollu väliä. Akku loppu vasta siinä vaiheessa kun soitin Koivusalosta iskän hakemaan kotiin. Pidinhän minä sitä kyllä kiinni melkein koko päivän ja eilenkin pidin kiinnni. Nyt on akku täynnä, jee. Tuossa on varmaan akku paskana, mutta en viitsi ostaa uutta kun tuollakin pärjää, jos tajuaa ottaa laturin mukaan. Ja lataa sen tasaisin väliajoin.

Mutta sitten, iskä toi tuliaisia matkaltaan, jee! T-paitoja ne tosin oli mutta tosi hienoja t-paitoja, kuten alla näkyy. Ne on kaikki aivan ihania!

 Huomenna meillä olis se englannin kirjallinen kielioppi, eikös niin? En ole lukenut siihen, koska ei ole ollut kiinnostusta oikeastaan, enkä minä mitään enää ehtisi oppimaankaan. Pitää kohta kunhan olen suihkussa käynyt niin grammaria selailla josko sieltä jotain tarttuisi päähän.

Victorian putoukset - Pauhaavat vedet

Sambian ja Zimbabwen rajalla Sambesi virtaa ja ryöppyää putouksina. Kuivalla kaudella veden virtaaman on 550 000 kuutiometriä minuutissa, sadekaudella viisi miljoonaa. Jokeen muodostuu yksi maailman mahtavimmista putouksista, jolla on leveyttä 1 708 metriä. Putoukselle ehtiessään vesi on virranut jo 1 700 kilometrin matkan, jonka varrella se on kerännyt voimaa ja raivoa. Putouksen pauhu kuuluu 40 kilometrin päähän. Ennen tätä vaikuttavaa luonnonnähtävyyttä Sambesi soljuu rauhallisesti kaksi kilometriä leveässä hiekkaisessa uomassaan ja muodostaa lukemattomia pikku saaria kuin vain voimia keräten.

17.marraskuuta vuonna 1855 tutkimusmatkailija David Livingstone pysähtyi lepäämään, lähistöllä hänen oppaansa ja kantajansa yrittivät keskustella paikallisten asukkaiden, makololojen kanssa. Makololot halusivat näyttää Livingstonelle jotain ja he yrittivät epätoivoisesti saada miehen veneeseen, hokien sananpartta Mosi oa tunya! Mosi oa tunya! (Mosi oa tunya on loria ja tarkoittaa savua joka jyrisee.) Livingstone onnistui ymmärtämään, että häntä pyydettiin astumaan veneeseen, mutta hän ei ymmärtänyt mitä hänelle yritettiin sanoa, kun Makololokit hokivat Mosi oa tunyaa. Hän antoi kuitenkin kuljettaa itsensä myötävirtaan, jossa veden pauhu kävi korvia huumavaksi: sellaisen pauhun voisi synnyttää vain suuri putous, Livingstone oli ensimmäinen eurooppalainen, joka näki Sambesin putoukset. Livingstone nimesi putoukset Brittilläisen maailmanvallan rakastetun kuningattaren Victorian mukaan.

Kauniilla säällä voi aistia jo kaukaa putousten olemassa olon, vaikka ei itse putouksia nääkään: putousten nostattama vesihöyry lankeaa sankkana sateena jokirotkon reunamille, ja siitä voi erottaa sateenkaaren värit. Vaikka putousten ympäristö on kuivaa savannia, vesihyöryn vuoksi sinne on kasvanut sademetsää, jossa voi kuulla apinoiden huutoja. Lintuja ei Victorian putouksilla nää, sillä ne eivät voi lentää sankan vesihyöryn vuoksi.

Tohtori David Livingstone syntyi teekauppiaan pojaksi vuonna 1813. Hän meni kymmenvuotiaana töihin kehräämöön. 30 vuotta täytettyään hän päättir ryhtyä opiskelemaan lääketiedettä ja sitten teologiaa. Hänet lähetettiin lähetyssaarnaajaksi Kiinaan vuonna 1840 ja sieltä Etelä-Afrikkaan vuonna 1841. Kymmenessä vuodessa hän sai käännytettyä vain yhden afrikkalaisen. Sen sijaan häntä alkoi kiinnostaa Sambesin jokialue, joten hän teki lukemattomia tutkimusmatkoja Afrikan sisäosiin. Vuonna 1866 hän lähti etsimään Niilin alkulähdettä. Viiteen vuoteen hänestä ei tiedetty mitään, kunnes Henry Morton Stanley löysi hänet Tanganjikajärven läheltä ja esitti kuolemattoman kysymyksensä: ”Tohtori Livingstone, otaksun?”

Ennen kohtisuoraa jyrkännettä Sambesi haarautuu lähes kahden kilometrin leveydelle veden hakiessa tietään basalttikallioiden lomitse ja muodostaa lukemattomia pieniä hiekkasaaria. Yli kaksi miljoonaa vuotta sitten Botswanassa sijaitsevan Makgadikagakin ylängön maannousu pakotti Okavangojoen suuntautumaan suoraan Kalaharin puoliaavikolle ja Sambesin tekemään mutkan pohjoiseen ja kohti Intian valtamerta. Sambesi joutui etsimään itselleen uuden uoman kovan kallioperän halki. Sen voima kasvoi asteittain pitkien rotkojen putouksissa, ja jokainen uusi putous teki joesta entistä mutkittelevamman. 

Lähde: Maailman kiehtovimmat paikat, Valitut Palat 2008

Kuvalähde: http://fi.tixik.com/ , http://www.supersaver.fi ,  http://www.goway.com 

Matkalla

Tää näyttää vähän autolta.. 

Taskulamppu on kiva

Hej!

Huomenna se sitten olis, lähtö Turkuun ja sieltä Tukholmaan. Koko viikonlopun on pitänyt tehdä erinäisiä järjestelyjä ja sun muuta. Tänään vihdoin pakkasin tavarat, tai no melkein. Käsilaukkuun menevät tavarat on vielä tossa pöydällä, koska jos laitan ne nyt, niin aamulla joutuisin kuitenkin purkamaan koko laukun, koska olen niin vainoharhanen, parempi vaan pakata se vasta aamulla.

Tällä hetkellä mietityttää se, että menenkö sitten aamulla Nakin  vai mummon luokse. Toisaalta en ole nähnyt mummoa pitkään aikaan ja haluaisin tietää miten tuo pipo päätellään sillä lailla hienosti, toisaalta olis kiva mennä Nakillekin, vaikka siellä olen melkein koko ajan. No en ihan koko aikaa, mutta silti. (Plus yksi hyvä syy mennä Nakille olisi se, että en olisi yksin menossa kylälle, ko ei minulla ole mitään hajua mistä me lähdetään, koululta?) No pitää miettiä sitä. Tai sitten teen niin, että ajelen ympäri Vesantoa. No ehkä en, ko siinä menis bensaa. Pitänee katsoa.

Tänäänki oli kaunis päivä. Mutta en käyny pihalla muuta kuin kokeilemassa lähteekö Fordi käyntiin. No se ei lähteny, joten oli pakko käydä hakemassa jatkojohto, jolla saan sen virran päähän. Pari tuntia piti sitten odotella, että se "latautuisi". Ja se toimi, onneksi, sillä jos se ei olis toiminu niin en tiijä mitä oisin tehny. Tosin en minä sitä autoa tartte vasta ko torstaina (jos saan sen auton sillon..), mutta olis ihan kiva jättää toimiva auto pihaan. Jos en olis kokeillu sitä tänään niin se olis seisonu kuusi päivää paikallaan parin kymmenen asteen pakkasessa, että sillo se ei ainakaan olis lähteny käyntiin. Nyt sen ei tartte seisoa ku pari kolme päivää. Iskä ei saa luulla, ettenkö olis pitäny hyvää huolta siitä autosta.

Oo, olen myös siivoillu vähäsen täällä, josko tämä huone nyt pysyisi pari kolme päivää siistinä. Ihmettelen sitten keskiviikkona jos täällä on hirvee sotku, että kuka hitto on käyny sotkemassa täällä. (Figaro&Tupuna)

Älypään matkatestin mukaan olen 33% suuri seikkailija. Et saa kiksejä ennen kuin olet vähintään käärinyt kobran kaulasi ympärille. Suuhusi pistät mieluummin apinanaivoja kuin mäkkärin purilaista. Olet suuri seikkailija ja rakastat statustasi. Raha eikä rakkaus ole esteenä, kun jalkasi vipattaa lähtöviivalla. Mieluiten lentäisit raketilla kuuhun, mutta paremman puutteessa Pohjois-Koreassa on tarpeeksi eksotiikkaa. Kun palaat kotiin, ei kestä kauaa, kun matkajalkaasi alkaa taas hermostuttaa ja olet varannut lennon toiselle puolelle maapalloa.  Kyllä tämä kuvaa minua aivan täydellisestä, eikö vain? Käykää tekin kokeilemassa matkailija-testiä, sekä muita huimia testejä. Käykäähän verestämässä ruotsin taitojanne täällä.

Uskoi kohtaloon

Avasin äsken seitsemän kissaviinipulloa, joista tasan yksi on juomakelpoista ja valkoviinin kriteerit täyttävä. Sen siitä saa kun ei juo niitä heti, vaan odottaa muutaman vuoden. No nyt ne kaikki tyhjiä, jee!

Käytiin aamulla Viitasaarella hakemassa paketti Ärrältä. Mentiin Permosen jäätien kautta. Se oli jännä siellä se jää, kun siinä oli sellasia halkeemia, jos oltais oltu asvaltilla niin se ois ollu ihan normaalia, mutta ku oltiin jäällä niin se hieman pelottavaa. Enkä enää muistanu niitä hienoja kesämökkejä, jotka on siellä Permosen jäätien rannalla. Ne on tosi hienoja. Unohdin ottaa kameran mukaan vaikka piti, niin en voi näyttää miltä ne näytti. Mutta jos ootte joskus menny sitä kauttaa Viitasaarelle niin tiijätte.

Sitte tultiin kotiin ja minä rupesin laittamaan ruokaa ja äiti siivos vähän. Ruoan jälkeen äiti rupes leipomaan kookospikkuleipiä ja mango-suklaakääretorttua. En usko, että ne kookospikkuleivät on hyviä, koska niissä on kookosta. Mutta mango-suklaakääretorttu on tosi hyvää! Minua vähän epäilytti ensin, kun tein sen täytteen kermavaahdosta ja tuorejuustosta, ku se ei oikein maistunu hyvältä, siitä tosin puuttu ne mangot vielä siinä vaiheessa. (Minä muuten vatkasin kermavaahdon käsin! Kuka hullu niin tekee vapaaehtoisesti?!) Niin ja minä laitoin puoli desiä liikaa kaakaojauhetta ja se pohja halkeili ihan kunnolla kun äiti kääri sitä. Onneks tämä oli kokeiluversio. (Mummolla on 7.3 ompeluseura, jossa minä olen kahvinkaatajana ja muutenkin apuna ja äiti tekee tota torttua sinne)

Tässä on se kääretortun pohja, se on minusta hieno kun siinä on nuita "palloja"

Eikö näytäkin ihanalle? 

Meinasin mennä käymään piknikillä (taas), mutta en ehtiny, enkä viiti enää lähtee ko siellä on kummiski kylmä. Ja ainahan voin olla piknikillä vaikka olohuoneen lattialla tai vaikka omanhuoneen. Joo niinpä teen, kunhan tästä selviän.

Viitasaarella oli menossa joku yhteisvastuukeräys tai joku sellanen. Minä en ymmärrä niitä kerääjiä, miks ihmeessä ne vaan pönöttää yhdessä paikassa hiljaa se ihme törppö kädessä? Ne sais paljon enemmän rahaa kasaan jos ne hyökkäis kaikkien ohikulkijoiden kimppuun. Niin me Miinan kanssa tehtiin kun piti kerätä sitä jottain ihme keräystä. En minä ainakaan kehtaa mennä laittamaan sinne rahaa jos ne vaan pönöttää paikoillaan, mutta jos ne hyökkäis kimppuun niin kyllä minä sitten kaivelisin kolikoita taskusta tai jostain. No tapansa kullakin, mutta aina ne ei ole hyviä tapoja.

Eilisestä kävely/kuvausreissusta synty kamala hulabaloo täällä naapurustossa. Martti oli varmaan heti soittanu Lealle siitä. Seuraavan kerran kun lähden ulos kuvaamaan tai muuten vaan, menen metän poikki. Tai ryömin lumessa. On se kumma kun ei saa kotoaan poistua ilman, että siitä raportoidaan koko kyläkunnalle.

Eilen kokkeilin miten Star Stable toimii tällä koneella (ex-koulun). Ja totesin, että ei hyvin. Pääsin kuitenkin pelaamaan, mutta ääniä ei kuulunu, kaikki tekstiosiot oli melko pieniä ja siellä pelissä oli koko ajan yö, vaikka siellä ei voi olla yö.. Päätin, että joo ei toimi ja poistin sen. Tulipahan kokeiltua sekin. Tällä on kyllä hyvä datailla, mutta ee voi pelata mittään kivaa, nyyh

Misse

Tämä on minun tekemä pipo nro. 2 , Figaro on ainoa, jonka päähän se sopii kun aukaisee takasauman, mutta Figsu ei oikeen tykkää siitä 

Minulla oli hauskaa taskulampun ja kameran kanssa

Annoin Figarolle about 5 senttiä pitkän langan pätkän ja tämä söi sen! SÖI! Ja vähän aikaa kuulosti siltä, että se oksentaa kohta sen ulos, mutta ei se oksentanu. Jos olisin tienny, että se syö sen, niin en olis antanu sitä sille. Tosin olishan minun pitäny tajuta, että se syö sen, höpsö kissa.

(Tämän enenpää en laita kuvia, koska keksin paremman idean!) 130!! 

Lyhyt mutta ytimekäs

Olipahan penkkarit. Aamunavaus sujui ihan hyvin, vaikka muutamia juttuja unohettiin, mutta annettakoon se meille anteeksi. Ja muutenkin meni päivä hyvin. Vaikka kamalia verenimijöitä nuo kakarat onkin. Mutta ei siitä sen enenpää.

Tanjan luona käytiin kahvilla tai siis kaakaolla. Sekin oli kivaa istuskella siellä ja rupatella mukavia. Tanjan luota suunnistettiin takaisin koululle ja myö lähettiin Nakin kanssa käymään kaupassa ja kukkakaupassa. Ja sitten mentiin Nakin luo. Nakin luona Bono otti minut vastaan yhtä iloisesti kuin aina. Värjäsin Nakin hiukset, tosin se punainen väri ei vieläkään lähtenyt vaikka kuinka siihen sitä väriä iskin. Mutta ne ruskeat läikät lähti kyllä poijes. Katottiin me leffakin, The King's Speech . Oli ihan katottava, vaikka yhdessä vaiheessa tuntu siltä, että se ei lopu koskaan. Ai niin, luinhan minä kirjaa Millan kanssa. :)

Kaiken tämän jälkeen lähdin kotia kohti. Vesannolla piti pysähtyä tankkaamaan, jonka vuoksi lapaset haisee ihan diesilille, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia. Ja minun varpaat on ihan jäässä, siis ihan.

Huomenna laittelen oikein urakalla sitten kuvia, koska en enää jaksa. Tosin kyllä houkuttelis nukkumisen sijaan mennä kattomaan Havaiji 5-0, mutta kaipa se on nukkumaan mentävä, niin aamullakin vois herätä.

Kokkarit..

Niin ne oli tänään. Saimi ja Aki oli meitä sinne sisään ottamassa, saatiin boolia ennen kuin mentiin istumaan, sen jälkeen odotettiin, että kaikilla on boolia, sitten nostettiin malja meille Akin ja Saimin puheen saattamina, syötiin salaatteja, lihapullia ja patonkia, odotettiin, katsottiin kuvakavaldi, kuunneltiin laulut (mielenkiintoisia), saatiin kahvia ja pannukakkua, häivyttiin paikalta. Siinäpä ilta pähkinän kuoressa. Ihan mukavaa oli, vaikka ei pahemmin ollut ohjelmaa, tosin en kyllä olisi halunnutkaan leikkiä tai muuta.

Freskotkin saatiin seinälle hyvällä menestyksellä, mitä nyt jesari loppu melkein kesken kaiken, mutta maalarin teipillä korjattiin. Sitten laitettiin niitä "omia" freskoja julkaisu kuntoon ja seinälle. Siinäpä tämä ilta.

Päivälläkään ei tapahtunu paljoa mitään, tehtiin vuosienkertomusta loppuun ja osteltiin lahjoja. Niin ja katsottiin wanhojen tanssit. Liisalla oli tosi hieno mekko, se oli sellanen jännä. Muutapa en taija niistä sannoo, ko en oikeen ossaa.

Tässä on tämä laulu minusta.. En oikeen tajua tuota Miikan mehuhetki-juttua..  

Jaaa, tässä on kuva kuusta.. Ja on siinä puukin. 

kliketiklaketi niin niitä saa isommaksi

kiivejä ja mandariinejä

Kerrankin Jaana toi meille joitain hyviä uutisia. Nimittäin kun on kaikki pakolliset kurssit käyty ja kursseja on tullu se 75, niin jorma katoaa meidän koneistamme! Vihkoinkin saan ratkaista ihan itse omat ongelmani, eikä tartte aina jorman luokse juosta jonkun pikku jutun takia. Toivottavasti jorma on laittanyt koneen turvalliseen paikkaan täksi yöksi, vaikka holviin, ettei kukaan sitä pölli opettajien huoneesta. Vähänkö olisi kosmista, jos se kone pöllittäs opettajien huoneesta, ko niissä koneen säännöissähän sanotaan, että jos se kone varastetaan niin joutuu itse korvaamaan sen. No nytpä ostas sitte koulu uuden konee. Mutta eipä niin tietenkään tule tapahtumaan.

Kohta täytyy käydä varastossa etsimässä housuja torstaille. Ne on jossain laatikossa ja se laatikko on tietysti ihan perimmäisessä nurkassa ja joudun koko varaston tyhjentämään. Huoh, toivottavasti ei.

Keittäjät tarjosivat meille tänään kakkukahvit. Vadelmakakkua, jossa oli seitsemän kerrosta! Seitsemän! Ne vadelmat oli hyviä, olisin voinu ottaa pelkästään niitä..

Kävin myös tänään tyhjentämässä meijän luokan tilin. Tosin äiti ei pystyny lopettamaan sitä, niin nostin ne rahat, enkä tiedä mitä sille tilille tapahtu ku se vaan hävis. Nooo ehkä se on jossain bittitaivaassa kuolleena ja rahattomana.

Mitäs muuta tänään.. Eipä muuta, hävittiin se sähly, tehtiin freskoja ja muuta mukavaa. Ja ne kaksi työpajan naista kävi höpöttämässä meille ammateistaan ja työpajastaan. Ja se toinen nainen selitti vähän siitä kulttuurituottajasta, ja kun ne kysy mihin aijoittiin hakea, niin minä sanoin sen kulttuurituottajan niin se nainen katto minua vähän sillälailla, että äskenkö sen keksit. No en keksinyt ja jos tarkkoja ollaan niin studiamessuista lähtien on ollu kulttuurituottajan koulutus mielessä. Mutta älä luulekaan nainen, että humakiisi tulen sitä opiskelemaan. Hyvä kun noita koulutusalkuhöpinöitä lukee niin tulee sellanen olo, että joo ei tää oo minun ala. Kulttuurituottajan kuvaus kuulostaa juuri siltä, että olen väärä ihminen sinne hakemaan. Tosin meinasin kyllä hakea ensimmäisenä kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmaan. (Siinä kuulostaa kuvaus paremmalta :D)

Mutta nyt ne housut ..  (paljon k-tunnisteita..)

Kello 21:00

Nyt minä aijon kertoa mikä naulitsee minut televiosion ääreen joka ikinen viikko, aina samaan aikaan. Samoihin aikoihin siis, pitää puhua monikossa, koska on monta ohjelmaa mitä katson.

Maanantai klo 21:00 Täydelliset naiset 
Tätä sarjaa en ole seurannut kauaa, ehkä kahden kauden verran (plus nyt meneillään oleva kausi). Olis ollut tosi kiva, jos olisin tajunnut katsoa tätä jo silloin kun se alko. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja sitä paitsi olen pysynyt melko hyvin kärryillä, vaikka joitakin kohtia on joita en ymmärrä sen takia, että ne on tapahtunut aikaisemmilla kausilla. Tämä sarja on koukuttava, kun siinä tapahtuu aina kaikkea jännää. Siinä on kamalasti juonittelua ja epäselvyyksiä ja väärinymmärryksiä ja hyviä hetkiä. Ja tietysti kaiken keskipisteenä on ne neljä naista (joita on vissiinki ollu enemmänkin aina välillä ja nythän niitä on viisi).

Maanantai klo 22:00 Taistelulaiva 
Tämä alko vasta viime maanantai, mutta se vaikuttaa mielenkiintoiselta ohjelmalta. Ja varsinkin kun se kertoo suomalaisesta taistelulaivasta ja siitä koulutuksesta. Tänään tämä taitaa kyllä jäädä katsomatta ihan vaan sen takia, että minua väsyttää ihan kamalasti ja olis kiva aamulla herätä siihen kuunteluun edes puoli virkeänä.

Keskiviikko klo 21:00 C.S.I NY 
Tämä kuuluu samaan sarjaan kuin alkuperäinen C.S.I ja C.S.I Miami. Tämä on ehkä kaikkein paras nuista kolmesta, tosin Miamia en oo kattonu ku ehkä yhden tai kaksi jaksoa, mutta silti. Mutta sen voin sanoa, että NY on parempi ku Las Vegas, vaikka sekin on ihan katsottava. NYkissä on paremmat näyttelijät ja siitä on enemmän kaikkea jännää, esimerkiksi vaikka sarjamurhaajia. Oli LA kyllä se Dr. Jekyl.. Silti jotenkin tuntuu, että NY on paljon jännittävämpi ku LA. Ja niillä on niin kiva labraki ja hienot laitteet ja kaikkee muuta sellasta kivaa, niin ku ne hienot tietokoneet, joilla voi tehä kaikkee. Ja tietysti oman hohdon tähän tuo se kaupunki itse.

Keskiviikko klo 21:00 Havaiji 5-0 
Perjantaina kun katsoin viime jakson nauhalta, niin mietin miksi edes vaivaudun katsomaan tätä sarjaa, kun se pitää nauhoittaa ja kaikkea, mutta sitten tajusin, että minä oikeesti tykkään siitä. Se on juuri sellanen poliisihömppäsarja, joita tykkään kattoo. Siinä on hyviä näyttelijöitä (esim. Scott Caan), se on sinänsä vähän erilainen ku muut poliisisarjat ku siinä on se päädude entinen laivastoupseeri, joka on ryhtynyt poliisiks ja palaa Havaijille selvittämään isänsä murhaa, ja se on koko ajan kinaamassa kuin Scott Caanin näyttelemän duden kanssa. Alkuasettelu on erilainen ku muissa poliisisarjoissa. Tätäkin on kiva seurata siks ku se Havaijilla, eikä missään muualla, ku en oo pahemmin seurannu sarjoja joissa liikuttaisi Havaijilla.

Torstai klo 21:00 Detroit 1-8-7 
No tämä on sitten perinteinen poliisisarja, mutta erilaisen tästä tekee sen, että joka jaksossa tutkitaan vähintään kahta eri henkirikosta, tosin nykyään sen C.S.I NY:ssä ja LA:ssa tutkitaan kanssa kahta rikosta samaan aikaan, mutta Detroitissa on sellasia "väliaikatietoja" kun siinä aina lukee sen murhan nimi, siis esim. että kaksoismurha tms. ja sitte siinä on sillei, että kaksoimurhan todistajien kuulustelu.Tulipa selitettyä selvästi. Siinä on kolme eri työparia, jotka yleensä ratkoo eri rikoksia, mutta voi olla, että kaikki joko tutkii samaa tai sitten kaks tutkii samaa ja se yks pari jotain muuta. Ja tästäkin sarjasta tekee hyvän näyttelijät (mm. Michael Imperioli, jolla on mielenkiintoinen persoonallisuus ja Jon Michael Hill, joka on nyt muuten vaan sellanen symppis.).

Torstai klo 21:00 House 
House on House ja siks sitä pitää kattoo.

Sunnuntai klo 16:25 Perhesiteet 
Tässä on sarja, jota rakastan. Aivan ihana. Joka jaksossa tapahtuu aina kaikkea järkyttävää ja kohuttavaa, mutta silti aina kaikki selviää. Aina niille tulee kaikenlaista kränää ja sekasotkua ja silti ne jotenkin onnistuu aina selvittämään tilaneet parhainpäin. Ja näyttelijät on kuin luotu rooleihinsa, uskokaa pois. Tässä on sarja, jonka aikana ei tehä mitään muuta kun katsotaan sitä.

Kuten noista kaikista (melkein kaikista) sarjoista huomaa, murhat on lähellä sydäntä. Kuten eräs henkilö tänään totesi, elokuvissa pitää olla toimintaa ja tappamista, mutta ne ei oo hyviä. Sama pätee melko lailla telkkariohjelmiin.

Tuli melko tönkköjä noista minun selityksistä, mutta ne on nyt mitä ne on.

Theres a starman waiting in the sky

Minä neuloin äsken kolme tuntia korvatupsupipoa ja vain huomatakseni sen, että se on suureen päähäni liian pieni. Vaikka kyllä arvelinkin, että se ei tule niillä silmukoiden määrällä mahtumaan päähäni, vitutti se silti aika lailla suuresti. Hyvä puoli tässä on se, että minä tosiaan osaan neuloa pipon! Ja nurjan silmukankin opin vasta eilen, kun siihen pipoon sitä tarvittiin. Pitää kohta sitten, vaikka huomenna aloittaa uusi pipo. Ainoa huono puoli siinä on se, että käteen sattuu jo nyt kamalasti, niin en tiijä saanko heti tehtyä uutta pipoa.

Tänään en ole sitten muuta tehnytkään, aamulla herättyäni tein kaksi harjoituspipoa valmiiksi, lähdin äidin kanssa viitasaarella käymään (sillä ehdolla, että saan ajaa, arvatkaa sainko?), koska äiti halusi lidlistä sellaisen allaskaapin ja samalla minä sitten sain lankaa ja sopivat puikot pipoa varten. Sitten piti kasata se pirun kaappi. No se onnistui ihan hienosti, kunnes yksi ruuvi alkoi kettuilemaan, sitä ei enää ruuvimeisselillä pystynyt pyörittämään. No sen kanssa piti menettää hermoja, kunnes sain sen kaapin kasattua. Onneksi.

Perhesiteiden neljäs tuotantokausi alkoi tänään! Voi että minä rakastan sitä sarjaa! Ja taaskin tunti kului aivan liian nopeaan.

Päässä soi se Taffelin sipsimainos kappale (voiko sitä kappaleeksi kutsua?) päässä.. Se on kiva mainos.

(Starman)

Piknikillä lumihangessa

Moottorikelkkaura! 

Kaakaota

Ajatella, että kesällä tuossa on järvi.. 

Kuka tämän on tehnyt?

←          →

Hahaa!

Kansallinen hätäkeskuspäivä

Tekstitaidosta sen verran, että minulle tuli yhdessä vaiheessa kamala paniikki. Olin just saanu tehtyä sen kakkostehtävän kun luin uudestaan sen tehtävänannon ja menin ihan paniikkiin siitä, että vastasinko kysymykseen oikein, kun minä vaan selitin siitä tekstistä kaikki kaksi sivua. Oli ihan pakko mielen rauhan säilyttämiseksi kommentoida sitä ympäristöä missä se teksti on julkaistu. Siis sitä sivun kuvitusta. Ja vaikka käskin itseäni lukemaan ne vastaukset vielä kerran, en pystyny lukemaan sitä kakkosvastusta ollenkaan.

Mutta eipä niistä sen enempää, siirrytään tärkeämpiin aiheisiin, kuten minun kynsiini, ne lohkeilevat. Ja sekös se vasta ärsyttävää onkin! Varsinkin silloin kun kynsi katkaa juurta myöten, se sattuu. 

Vein tänään Urpån kotiin ja siellä oli ihan liikaa autoja pihassa, joten en voinut ajaa sitä ihme kieppiä kuten normaalisti. Jouduin sitten peruuttelemaan.. Niinpä niin, ajoin vähän liian vähän sitä tietä sinne toiselle talolle ja sen seurauksena peruutin penkkaan ja sitten piti ees taas autoa heivata että pääsin kääntymään. Urpålla tuntui olevan hauskaa minun kiroillessa ja väännellessä rattia. Uhkasin, että seuraavan kerran (jos sitä koskaan tulee) jätän Urpån tuonne tielle ja ajan Konnenveden kautta kotio. Vihaan peruuttamista, todella. 

Loppu päivä pitikin hengailla mummon luona kun mersun ovet eivät maanantaina auenneet ja piti sitten lähteä yhdellä autolla. Kaupassa näin Hannen med poikaystävä I think.  Ja Petran ja jonku pikku pojan, joka ei ymmärtänyt karkkipäivän tarkoitusta, vaikka äiti (sen pojan) yritti sille kovasti tarjota eri herkkuja. Oppia ikä kaikki 

Loppuillan ohjelmassa olisi pöllöleffa, Come dine with me, Sydämen asialla. Ja ehkäpä Hawaii 5-0 tai House.  Eipä siinä, viikonloppuja kaikille! Ja kansallista hätäkeskuspäivää! 

Light bulb

Piti ruveta kirjoittamaan päivän toista postausta, mutta jäinkin lukemaan sitä Nakin linkittämää juttua. Se oli oikeasti melko valaiseva. Nyt on ajatuksena oikeasti lukea niitä tekstejä huolella ja kunnolla, mutta saa nähdä teenkö niin huomenna. Mutta toivon, että muistan tehdä niin. Ja pitää muistaa se ajatus, että opettajilla ei ole mikään kiire sieltä pois, ne ei tee mitään (muuta kuin valvovat) ja saavat siitä silti palkkaa. Jos jää sinne yksin, niin tulee sellanen olo, että valvoja on täällä vaan sen takia, että minä olen hidas ja että sillä olis kiire pois. Mutta tuskin sillä on. 

Minulla soi 18:13 puhelin (muistutus). Mietin, että mitä hittoa, mitä pitää muistaa ko yleensä minulle käy niin, että minun ei edes tartte katsoa sitä muistutusta ku muistan mitä piti tehä. Nyt meni vähän aikaa ennen kuin tajusin mistä muistutus oli. Urpålle niitä tehtäviä. Kuviksen tehtävät löyty melko helposti, mutta ne kirjallisuusdiplomitehtävät oli pienoisen työn takana. Minulla kun on tapana säilyttää papereita (ja muitakin tavaroita) niin, että tiedän, että ne ovat tallessa, mutta en tiijä missä. Ne ovat siis yleensä varmassa tallessa. Nytkin minulla on tuhansia papereita pöydällä ja joku nippu on ne tehtävät. No onneksi otin muutaman turhan selauksen jälkeen oikean pinkan ja siellähän ne oli, S-pankin tositteiden seassa. Nyt kun vielä muistais ne Urpålle huomenna antaa (otathan repun?), niin kaikki olisi hyvin.

Nyt alko Detroit 1-8-7. Tuo yksi mies sano ihan selvästi (englanniksi), että se on kylmää, mutta suomentaja oli suomentanut se ei ole vielä lämmennyt. Miten nuo liittyy toisiinsa ja etenkin "se ei ole vielä lämmennyt", outoa kun miettii, että tuolla kuvailtiin nokkapulloa, joka löydettiin auton etuistuimelta naisen ruumiin vierestä. Miten se sellaisessa tilanteessa olisikaan voinut lämmitä ?

Light bulb, Gru sanoo sen aina niiiiiiiiin hienosti, sellasella ihanalla ranskalaisella korostuksella. Uaa, sain Nakilta sen pöllöleffan (Legenda Suojelijoista). Vähänkö se näytti pelottavalta kun tarkistin äsken, että toimiiko tekstit. Siinä kohdassa oli just sellasia kypäräpäisiä pöllöjä ja se yks pöllö, joka puhu näytti toooosi pelottavalta ja se näyttää varmaan yhtä pelottavalta ilman sitä kypärääkin. Hehee, huomenna pääsen kattoo sen.

Heyy, mitä muuten tykkäätte minun kellosta ?

Tehokasta

Jääpuikkoja! 

Titta nu miten jätte bra lumivuori! Se ei kyllä näy kovin hyvin..

Tein äsken tomaatti-valkosipuli-kinkkuvoileipiä med juusto. Niistä tuli hyviä

Luulen, että tänään on ollu tehokas päivä. Englannin prelin tekemistä voisi kutsua tehokkaaksi tekemiseksi, no Nakin odottelu ei ollut kovin tehokasta, mutta tulipahan luettua Hesari toiseen kertaan, mummon luona keitin teetä (tehokasta!), paistelin lihapihvejä (jotka meni uuniin), hain postin, paistoin jottain muuta lihhaa, syynäsin jääkaappia, siivosin mummon työpöydän, opetin kuinka puhelimesta otetaan akku irti (ei muista sitä enää huomenna) ja etsin ystävänpäivä-kortteja, jotka mummo oli ostanu jo viime viikolla, mutta en löytäny niitä. Tehokasta vai kuinka? Kotona olen ollut kanssa tehokas: siivosin kaapista yhden hyllyn (siivous edellytti hyllyn kannattimien repimistä seinästä irti pihdeillä, niiden takaisin laittoa vasaralla..), johon sain tungettua kaikki kansiot. Sitten samalla kun katoin Come dine with me:tä leikkasin retrojulisteesta almanakan, jonka aijon riipustaa tuohon seinälle kunhan olen sen saanut kasattua. Ja sitten etsiskelin villasukkia, -tossuja ja säärystimiä mummolle näytettäväksi, kävin siirtämässä auton lähemmäksi lämmitystolppaa, koska pakkanen näytti kirivän.

Eikös minulla olekin ollut tehokas päivä?

Anything that can go wrong, will go wrong

Katsoin kakkoselta pikku kakkosen loppua. Tuttiritarikin on vielä elossa. Siellä oli pari lasta (kaksi tyttöä) juontamassa sitä, ne oli jonkin sortin maalareita. Ovelinta oli se, että se toinen tyttö rupes puhumaan jotain kilpikonnista ja sitten siihen pölähti joku poika, joka kysy, että mitä sanoit maalaavasi ja tyttö toisti, että kilpikonnia ja ehkä jäniksiä. Ja sitten se poika rupes laulamaan jonkun lastenohjelman tunnaria, joka alko sitten. Se oli Harri ja Toto muistaakseni. Vastakohta -ohjelma. Kilpikonna ja jänis. Ja siinä käsiteltiin vastakohtia koko ajan, ja tämän päivän vastakohtana oli kadonnut - löytynyt.

Onkohan nuiden Gefilusjukurttivastustuskykyjuoma-mainosten tekijä kuinka miettinyt lausetta, joka se äijä sanoo: siinä on reilusti hyvä bakteereja. Bakteeri kuulostaa tosi hyvältä, varsinkin kun on kyseessä terveyteen hyvällä tavalla vaikuttava juoma. Yleensähän bakteeri on se joka tekee sairaaksi, mutta onhan niitä hyviä bakteerejakin.

Dr. Philissä oli hirveä tappelu siitä, että halventavatko onnenonkijanaiset muiden  naisten maineen. Siellä on kaksi onnenonkija naista (joista toisella on poikaystävä!), ihmissuhde-expertti, joku rikas NFL-mies ja sitte se nainen, joka on onnenonkijoita vastaan. Se toinen nainen laittaa omat rahansa säästöön ja ostattaa miehillä haluamansa tavarat ja selittää samalla sitä, että se ei yhtään provosoi miehiä pukeutumisellaan (ne tulee juttelemaan minulle vaikka minulla olis verkkarit ja varvastossut).  Siitä toisesta en oikein tiijä. Vaikka sillä on ihan oma mies, niin silti se, miten sen nyt sanois, ottaa rahaa vastaan miehiltä. Miten tämä koko juttu loppui, siitä en tiedä kun Come dine with me alko.

Äsken minulla oli joku juttu josta ois pitänyt kertoo, mutta en muista sitä enää..

No kerrottakoon se, että minusta ei koskaan tule tradenomia. En kirjoita matikkaa, niin siihen kariutuu sekin haave. Miten ihminen voi olla tajuamatta kohtaa ennen vuotta 2006 kirjoittaneilla reaali ? Minä en kirjota ennen vuotta 06. Mitenköhän opokaan ei sitä tullu minulle sanoneeksi, vaikka sekin katto sitä miten niitä pisteitä saa ja se on kuitenkin opo, sen olis pitäny tietää. Oon muutaman kerran ajatellu sitä, että enkö tosiaankaan tarvitse sitä matikkaa, mutta en ole tullut tarkistaneeksi asiaa. No onneksi huomasin sen tässä vaiheessa, enkä hakiessa. Nyt on kyllä tiedä vaaditaanko matikan kirjoittaminen myös hakiessa kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmaan, sillä sen ammattinimike on tradenomi. Huoooohh. Sitä kun luulee elämänsä olevan edes jollain mallilla, niin joku tulee kiskaisee maton alta. Kyllä minä keksin jonkun ammatin vaikka pakko olis. Opoiksihan ne kaikki päätyy, tosin minulla ei ole siihen hommaan koulutusta..

Kaipa se on mentävä englantia lukemaan, vaikka se edes pahemmin kiinnosta, mutta olis kiva päästä siitä prelistä läpi. Eikös se ollu samalla kurssikoe, niin ku Jennillä se matikan preli. Ja Vihavainenhan ei keksiny mitään vastausta siihen ku kysyin, että entä jos ei pääse preliä läpi ?  

Minne tuuli kuljettaa

Tänään oli nätti päivä (kuinkahan monta merkintää olen aloittanut sanoilla tänään oli ..?), aurinko paistoi mukavasti. Tosin autolla ajaessa se ei ollut kovinkaan mukavaa, kun aina se oli niin sanotusti tiellä, vaikeutti näkemistä ja silleen. Jennin luokin kun ajoin niin juuri kuin sain sen aurinkolipan laitettua pois niin se tie kääntyi niin, että aurinko olis taas suoraan edessä. Hetken harkitsin aurinkolasiaën kaivamista esiin, mutta se sitten jäi.

Autossa kun on peruutuspeilissä se sellanen nappi siellä peilin alla josta saa sen peilin liikkumaan sillee jännästä ihan päin honkia, niin mihin tarkoitukseen se on tarkoitettu? Tänään se kyllä auttoi hieman kun joku ajo liian lähellä takana ja sillä oli melko kirkkaat valot. Heivasin sen peruutuspeilin kattoon näyttämään niin oli parempi, mutta näin siltikin sen auton sillee hienosti.

Huomenna onkin sitten vapaapäivä, joka kuluu englannin kirjojen kanssa. Tai siis niin minä suunnittelin, en kuitenkaan lue. Pakko on lukea. PAKKO. Ja varsinkin jos huomenna on kunnon myräkkä niin ei ulkonakaan voi hiippailla ollenkaan. Jos sataa kunnolla lunta voi olla, että haen vaan postin ja linnoittaudun muuten sisään. Tai sitten lähden kameran kanssa kuvamaan lumihiutaleita. Kuitenkin. Pitänee rakentaa sellanen mukavan lämmin kolonen, jossa voi sitten rauhassa lueskella. Ehkäpä tuohon ilmalämpöpumpun alle saisi kivan lämpöisen kolosen. Tosin siinä on kyllä tuo lipasto, että siihen ei välttämättä pääse lämmittelemään..  [Toivotan onnea niille, joilla on matikan preli huomenna, te pystytte siihen! :) ]

Kohta alkaa, puolisen tuntia, täykkärit ja sen jälkeen taistelulaiva, joka kestää vain puoli tuntia. Olin varautunut siihen, että se kestää tunnin. Pääseepähän aikasemmin nukkumaa ja voi sitten aamulla herätä normiaikaan. (Ei kyllä 6:40)

Selattiin tänään Jennin kanssa Suonenjoen S-Marketissa pelejä. Löydettiin kolme erilaista wowia, tosin yks niistä oli sellanen peliaikakortti, Star Warseja ja muita hienoja PC-pelejä, oli siellä seassa kyllä pleikkaripelejäkin. Ja sitten löydettiin sellasia ala-asteelaisille tarkoitettuja matikka-, maantieto-, enkku- ja suomipelejä. Mietittiin, että näillä olis hyvä harjotella, Jenni ottas sen matikkasysteemin ja minä enkun. Siellä oli sellanen Mysteeri Lontoossa-peli, se ois voinu olla ihan kiva. En kyllä tiijä, jos se on ala-asteelaisille suunnattu, että olisko se mysteeri kovin mysteeri, mutta silti. Niitä olis kiva kokeilla. Löydettiin me Nakillekin Minä eläinlääkärinä-peli.

Ihan yhtäkkiä rupes soimaan letkajenkka päässä .. Toivottavasti teilläkin ..

Ooo

Tänään piti olla ahkera ja lukea uskontoa, mutta kuinkas sitten kävikään. Äiti raahasi minut, itseasiassa lähdin itse vapaaehtoisesti mukaan sillä ehdolla, että saan lukea autossa, Kivilahteen. Eipä sitä mistään lähdetä ajoissa saatika sitten aikataulun mukaan. No olen minä kyllä sen typerän kirjan lukenut jo kahdesti läpi ja jotain muistan, mutta kuten normaalia kaikki tiedot katoavat kuin tuhka tuuleen kun pääsen kokeeseen.

Tekis kamalasti mieli mennä siivoamaan kaappia, jotta saan kansiot sinne mahtumaan, mutta en tiijä. Ehkä pitäis tehhä jottain järkevää, kuten siitä siivousta ja sitten vois illemmalla vilkaista vielä muistiinpanoja ja silleen. Mutta toisaalta voisin toki lukea sitä kirjaakin. Huomaa ihan selvästi, että se on melkein loppusuoralla kun tapahtumat muuttuu jännittävimmiksi.

Ehkä menenkin lukemaan sitä kirjaa, se olisi hyvä idea. Mutta ensin pitää kirjoittaa tämä loppuun.

Ehkäpä ei pitäisi jäädä leikkimään kuvanmuokkauksella.. Noo tuossa menee hetki, niin ehdin tänne runoilla jottain. Jaapadaapa, en tiijä mitä se siellä teki, mutta jottain teki ja se ei menny oikein :D Nooo kokkeillaan joskus toiste uudelleen

Uu, vihhaan sitä kun ottaa vahingossa jonku välilehden mukaan ja siitä tulee sitte oma ikkunansa. Onneksi se ei ole kovin vaarallista, mutta ärsyttävää

Maa menen nyt lukemaan sitä kirjaa

Otsikko

Pitänee sitä kiirettä Figarollakin

Tätä tein tänään, joskin en kovinkaan ahkerasti

Rakkaudet. KATSOKAA KUKA ON PALANNUT KUOLLEISTA!! (musta!!)

Meijän takapiha on tooosi nätti pimeällä, mutta en saa siitä sellasta hienoa kuvaa

Ylös ja alas

Soitin tuossa vähän aiemmin päivällä yhdelle ukolle työpaikasta ja se puoliks jo lupas sen. Ja nyt minua vituttaa suuresti se, että menin soittamaan sille. Minä en ymmärrä miks pitää olla tällänen, että ensin ei uskalla, sitte ku uskaltaa tehä jotain niin tekis mieli suurinpiirtein kuolla. Haluan hypätä kaivoon ja jäädä sinne asumaa koko loppuelämäksi. Varsinkin, kun tiedän etten tule pääsemään sinne Mikkeliin opiskelemaan liiketaloutta.. Ja jos joudun pitämään välivuoden niin etsin kyllä uuden työpaikan sitten. Jotenki toivoisin, että ne ei ottas minua töihin sinne, vaikka laman takia tai ihan vaan yksinkertasesti siks, että en ole sopiva. Voisin ettiä jonku muun työn. Jospa vaikka iskä tarjois minulle jottain työtä. Harmi vaan, että ei sen yrityksessä ole minulle töitä, kun en rekka-autoa saa ajaa..


Tästä seuraa se, että en halua olla yksin kotona kun menen tekemään jotain näin tyhmää! Nojaa en tiijä onko se tyhmää, mutta tällä hetkellä kadun sitä ihan hitosti. Aina sitä sanotaan, että välillä on hyvä olla yksin ajatusten kanssa, mutta entä jos ei halua olla? Minä ainakin rupean ajattelemaan sillo kaikkee sellasta mitä oon menny tekemään ja toivon, että sais tekemättömäks. Olis vaan pitäny jäähä sinne Lean luo istumaan ja juttelemaan turhan päiväsiä niin en ois tätäkään ruvennu ajattelemaan. Niin ja nyt kun kirjotin tämän tänne niin muistan sen aina joka päivä ja sitte rupeaa vituttammaa ja niin edelleen. Miks mikään ei mene niin kuin suunnitellaan?


Noi voi luoja, en voi vaihdattaa iskän sähköpostin salasanaa, koska en ole sen postin omistaja. Ihan järkevää kyllä mutta silti. Pitää vaan odottaa helmikuun loppuun ja käskee sitte iskä soittamaan sinne, että saadaan se systeemi toimimaa. Harmi vaan, että kaikki iskän yahama-kerhon jutut menee sinne. Toivottavasti ne laittaa kaikista tärkeistä jutuista postia ihan postin kautta. Ja hienointa tässä on se, että se tili ei olekaan inaktivoitunut niin kuin luulin, se salasana ei muuten vaan toimi. Tai sitten olen kirjoittanu se väärin. Toivottavasti en ole. 

Buhh, tänään olen myös kaikkien nuiden yllä olevien pahojen asioiden lisäksi lukenut uskontoa, koonnut uskontoa muistilappuina -vihkoa, syönyt, leikkinyt lumiauraa, ruokkinut lukuisia tipulemmikkejä ja katsonut telkkaria.

Kuten voitte huomata näistä kahdesta kuvasta, Figaro on ollut apunani lukiessani uskontoa. Siitä ei kyllä pahemmin ollut apua, sillä Figaro onnistui aina istumaan niin, että puolet takamuksesta oli kirjan päällä tai että häntä oli kirjan päällä. Mutta kynät ovat Figaron alaa, joten Figsu sai toimia virallisena kirjurina. Tosin sai potkut tiputettuaan kolme kynää lattialle.

Tässä on kuva siitä kun keitin makaroneja, vihaan sitä, että niitä pitää olla koko ajan vahtimassa kun ne tuppaavat kiehumaan ja kuohumaan tuolla tavalla. 

Nyt minä käyn hakemassa jäätelöä ja turhaudun hetken verran ja jatkan sitten uskontomaratonia ja jossain vaiheessa siihen pitäisi sekoittaa englantiakin. Harmi kun ei ole enää puhetta Englannin reformaatiosta..

Ps. Tuli tuosta otsikosta mieleen se otsikko jonka keksin eilen siellä prelissä yhden vastauksen otsikoksi: Sanoilla me satutamme. Huomaa taas miten etevä olen otsikoita keksimään, yleensä ne eivät ikinä liity aiheeseen millään tavalla, ainakaan täälä blogin puolella..

En dag

Tänään on ollut melko jännä päivä. Oli sen äidinkielen preli, josta lähdin käskyjen vastaisesti jo puoli kaksitoista, hyvästi hyvä arvosana. Sen jälkeen vain olin koululla kunnes Nakin kyyti tuli ja lähdin sitten minäkin. Heitin siinä samalla Urpån kauppaa. Urpån mennessä kauppaan, minun piti juoksin (korkokengillä) mummon kiinni, kun se käppäili siellä kylällä. Sitten piti raahata yhden toisen mummon ostoksia, käydä tankkaamassa, kipittää kauppaan ja vihdoin päästiin kotia kohti. Matkalla tosin piti pistäytyä siellä toisen mummelin luona.

On se kumma, kun eräs papparainen (itseasiassa pennasen veikon pappa) soittaa mummolle joka päivä ja eikä sitten voi puhua mummolle mittään. Tänäänki se papparainen soitti varmaan tuhat kertaa, vaikka mummo sano sille, että se (mummo) on kylällä ja että soitellaan sitten iltapäivällä. No kun kotiin päästiin niin papparainen soitti kahdesti ja mummo huuti sille niin, että talo kaiku. Eikä mummo siks huutanu, että olis ollu vihanen tai jotain, mutta kun mummon vastas siihen puheluun niin se papparainen ei puhunu mittään mutta muuta melua kuulu. Joko se äijä ei kuullu sitä huutoa (minä kyllä kuulin varsin hyvin) vai oliko se tiputtanu sen puhelin lattialle. En ymmärrä vanhoja ihmisiä.

Kotiin ajaessa minun piti "oikasta" Silon kautta, koska en jaksanu ajaa lumiauran perässä koko matkaan kotiin asti. Tosin en kyllä tiijä mihin asti se aura ajo. Minun tuurilla se ajo kummiski vaan kotiinsa asti, eli noin 500 metriä sen jälkeen kun minä olin kääntynyt pikkutielle.

Ja kun pääsin kotiin, niin minun piti mennä heti auramaan pihaa tai itseasiassa tienvartta, jotta äiti pääsee pihaan. Se oli taas niin korkea, että mersulla ei välttämättä ois päässy siitä pihaan.

Eilen minä sain tehdä suuren työn, kun yritin saada fordia liikkeelle. Se oli ollu viikon käyttämättä tuossa meijän pihassa ja ilmeisesti pyörät oli jäätynyt ja pyörien alle oli kertyny lunta. Minun piti eestaas, jotta pääsin pois siitä paikalta. Ja sitte piti käydä ajelulla, jotta se moottorilämpenis. No minun oli tarkoitus ajaa tuo levikkeen lenkki, mutta en onnistunu kääntämään autoa tarpeeks ajoissa, jotta se olis kääntyny sinne, joten piti sitten ajaa kiviniemen tietä. Ja kaiken kukkuraksi en nähny ikkunoista mitään, kun ne meni huuruun, eikä lämmitin ehtiny lämmittää tarpeeks nopeasti. Enkä nähny peruutuspeilistäkään mittään, ku unohdin putsata takalasin. Ja koska en uskaltanu laittaa käsijarrua päälle, niin piti ajaa sitä tietä sen verran, että se auto ei nää liukunu eteenpäin, jotta pääsin puhistamaan sen takalasin. Ja sitten piti peruuttaa koko matka takaisin tielle. Onneks ei tullu autoja ja se kiviniementie on suora siitä kohden mistä piti peruuttaa. No selvisin hengissä siitäkin. (Ja kaiken tämän tein korkkarit jalassa, ensimmäistä kertaa elämässäni, ennen ei oo ollu sellasia korkkareita, joilla olis voinu ajaa autoa.. Intressant. ) Ja huom. oli pimeää, eikä punaoranssit katuvalot ole kovinkaan hyvän tarkkaan hommaan..

Joku nainen telkkarissa sano äsken, että Toronto herää henkiin kesäkuukausina, sillo on paljon ihmisiä kaduilla ja on ravintoloita ja kauppoja. Eikö niitä kauppoja ja ravintoloita sitten ole talvikuukausina ollenkaan?