Tuoksut kirsikankukilta ja vaahterasiirapilta

Amerikan huippumalli haussa kausi 10 alkoi nelosella. Löytyy sieltä sellaisakin joista on ainesta huippumalliks, mutta esim. Kimberly ei vakuttanu. se on blondin perikuva, joka väittää, että ei oo blondi vaan järkevä, no sitä ei kuule heti uskois. Tai sitten tuo Lauren, joka on punk, mutta se ei oikeen vaikuta punkilta, pikemminki wannabe-punkilta. Ja sitten on tuo Dominique josta en tykkää yhtään. Mulla ei vielä oo suosikkia, tosin nyt oli eka jakso vasta. Siis ne 14 tyttöä, jotka pääsivät kilpailemaan Amerikan huippumalli - tittelistä ovat Allison, Fatima, Katarzyna, Kimberly, Stacy-Ann, Amy, Amy, Claire, Marvita, Lauren, Atalya, Anya ja Dominique. (Pahoittelen jos oon kirjottanu nimet väärin tai sitten siellä on vääriä tyttöjä)


Juu, siis eilenhän mun piti kirjottaa siitä mitä oon tehny viikonloppuna, muttakun kone hieman temppuili niin en kirjottanutkaan. (Mutta sain silti aikaan sen toisen postauksen, hyvä minä.) Mutta siis lauantaina tein töitä ulkona, siivosin huoneeni ja datailin. Niin ja luin sen äidinkielen kirjan loppuun. Sunnuntaina taas leivoin mokkapaloja, vein iskän Hännilänsalmeen, luin terveystietoa ja ruotsia, vein lehdet ja datailin. Olipa minulla jännittävä viikonloppu :D


Tein minä myös muutaman päätöksen, esim. että kirjoitusten jälkeen keväällä 2011 saan aloittaa uuden harrastuksen. Ja tänä aamuna päätin, että saan ostaa uuden puhelimen sitten kun tuo vanha hajoaa. Eli siis tuo on periaatteessa tyhmä päätös/lupaus, koska pakkohan minun ostaa jos vanha hajoaa. :D Kirjoitin myös muutamia postausaiheita ylös, jotta en unohtaisi niitä. Nyt vain pitäisi saada kirjoitettua ne :) Niitä itseasiassa tulvii koko ajan mieleen ja unohdan yleensä aina puolet. Nytkin minun muistini yrittää muistaa erästä postausaihetta, jonka keksin eilen ja mielestäni se oli aika hyvä aihe. No minkäs sille voi jos unohtaa. 


Toivottavasti äitiä ei häirihe ku kirjotan tätä ja katon telkkaria, ko se jo nukkumassa. Ja itseasiassa tekishän se nukkuminen mullekin hyvää, mutta ei ehdi nyt. Tupuna tuhisee mulle, miksköhän. Ehkäpä se haluaa ulos eikä kukaan halua päästää sitä ulos. Jep, uloshan kulta halus. 


Menen nukkumaan heti kun good wife loppuu eli siis noin 10 minuutin päästä. En oikein tiijä mitä kelloa pitäis uskoa mutta mennään nyt tuon koneen kellon mukaan. Meillä on kaikki kellot eri ajassa, niin on ihan kiva olla täsmällinen ja ajoissa kaikessa ko ei tiedä oikeaa aikaa. :D 


Joo, se loppu nyt ja tämä on ihan kesken. Taino ei ihan kesken, mutta kesken siinä mielessä, että haluan ettiä tähän jonku hienon kuvan. No nyt pääsen nukkumaan :)) Hyvää yötä! 

tiedän mitä tiedän ja niin sen kuuluukin olla

Olen tullut siihen tulokseen, että tieto oikeasti lisää tuskaa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka sateenkaari. Kun olit pieni ja tietämätön se oli kaunis mystinen pläntti taivaalla, nyt sinä tiedät että se syntyy, kun valo taittuu pisaran etupinnasta, heijastuu pisaran takapinnasta ja taittuu jälleen pisaran etupinnasta. (Wikipedia) Oli pakko tarkistaa tuolta, vaikka tokihan tiesin, että nuin se tapahtuu, mutta voi kauheus jos olisinkin erehtynyt ja selittänyt asian päin honkia. Nyt kun minä tiedän mitenkä se syntyy niin ei se ole kovin ihmeellinen, se on pelkästään kaunis. Ennen se oli niiden pienten maahisten kulkuväylä meidän maailmamme, nyt se on vain ilmakehän optinen ilmiö.

Tai jos otamme esimerkiksi terveystiedon ja masennuksen. Luet masennuksen oireista, mielialan lasku, mielenkiinnon menetys, väsymys ja voimattomuus, uupumus. Tietenkin voit sillä hetkellä kuitat nuo kaikki oireet omiksesi. ”Voi apua, minullahan on masennus, äkkiä lukemaan kuinka siitä voi toipua.” Niinpä, paniikki iskee ja on pakko lukea kaikista maailma lääkärikirjoista jotka nyt vain sattumalta löytyvät omasta kirjahyllystä kaikki masennuksesta ja siitä toipumisesta. Auttaako lääkärillä käynti? Jos sattuu olemaan oikein itsepäinen rouvashenkilö, niinhän voi väittää terveydenhuollon asiantuntijalle vaikka kuinka kauan, että hänellä on masennus ja että mistäs herra tohtori sen tohtorin paperin on saanut, kun ei mistään tiedä mitään. Tokihan näin käy vain elokuvissa, vai käykö?

Onkohan se netti oikeasti hyvä asia, kun siellä pääsee helposti lukemaan kaikista maailman sairauksista vain nappia painamalla. Yleensä naiset ovat tutkimassa netin laajoja sairaskertomuksia ja muita sellaisia. Pian huomataankin, että voi hyvä jumala ja jeesus, minulla on masennus, anoreksia, anemia, uniapnea ja malaria! Ja vielä samaanaikaan!

Mitäs minä sanoin, tieto lisää tuskaan, mutta toisaalta on hyvä, kun tiedää edes jotakin jostakin, vaikka sairaudesta. On hyvä tietää, että vaikka olet välillä surullinen ja apea, niin se on ohimenevää ja (ainakin mielestäni) terveellistä.

Onko sitä oikeasti terveellistä epäillä kaikkea ja varoa koskemasta julkisilla paikoilla ovenkahvoihin ilman hanskaa ja nenäliinaa, jos vaikka saa jonkun bakteerin? Minun käsitykseni asiasta on se, että jos pikkulapsi ei kulje lattialla ja laita suuhunsa leluautoaan tai maton reunaa, niin siitä seuraa helposti sairastuva ja vastustuskyvytön ihmisen alku. Toki kaikkea ei tarvitse laittaa suuhunsa, kuten kiviä, hiekkaa ja ötököitä. Mutta mitäs muusta voisi tietää, että kivi maistuu kivelle ja nurmikko vihreällä, jos ei maista? Terveellistä, tuskinpa. Tervettä, no todellakin. Pienen ihmisen maailman ymmärrys koostuu kaikesta mitä suuhun laitetaan. Tietäisitkö sinä käpyjen syömäkelvottomuudesta ilman, että olisit sitä maistanut? Et tietäisi. Lapset jotka ovat eläneet kuplassa lapsuutensa ovat onnettomia ja joutuvat murrosiässä ellei sitten aikuisiässä maistelemaan käpyjä ja hiekkaa, koska eivät tiedä miltä ne maistuvat.  

Tällaista tällä hetkelle, kohta taas jotain muuta. Saa nähdä vieläkö postaan tänä iltana jonkun kivan postauksen.

In joy and sorrow my home's in yor arms

Minulla on meineillään viha-rakkaus-suhde nettitikkuuni. Rakastan sitä kun se on sininen ja purppura, vihaan sitä kun se on vihreä ja punainen. Vihreä, tuo ihanainen väri tarkoittaa GPRS-verkkoa ja punainen sitä, että verkkoa ei ole. En aina jaksaisi raahautusa koneen kanssa ympäri huonettani, joten nyt kärsin ja istun kuin tatti tässä täsmälleen samassa kohdassa ja annan vihreän palaa. Mutta ihme tapahtui kun nostin koneen tyynyn päälle (juu, konettahan ei saisi pitää pehmellä alustalla, joten minulla on tällainen kaapin hylly datauslautana), jotta pystyisin kirjoittamaan paremmin ja ihme tapahtui! Sininen väri palasi luokseni. Nyt nettitikku on minulle hyvin rakas. Tuitui äitin rakas.

Äidin rakkaista puheenollen, yksi erittäin rakas nukkuu tuolla minun työtuolillani. Äidin oma, pieni ja pörröinen esikoinen. Maailman rakkain olento! Ja juuri nythän on kyse Tupunasta, minun viisi vuotiaasta kissastani, Vanhaksi Herraksi olen häntä kutsunut joissakin postauksissa. Tupunahan tuli meille sillä tavalla, että viisi vuotta sitten iskä kysyi mökiltä palatessamme, että käydäänkö katsomassa kissanpentuja? No tottakai! Me sitten menimme ja saimme kuulla, että toinen pennuista oli ns. tappouhan alla ja minähän tietysti rakastuin ensi silmäyksellä siihen ihanaan karvapalloon. Aneltuani ja saatuani kissanpennun omistajan puhelin numero alkoi kuumeinen odotus. ”Millonka iskä tulee kotiin?” Kyselin ja kyselin, tuska oli suuri, rakkaani pitäisi olla jo kotona. No vihdoin sitten pääsin hakemaan kultani kotiin. Mimmiksi se nimettin, mutta sitten paljastui sen olevan poika. Tupunahan siitä sitten tuli. Mutta virallisesti kultani on Mimmi Junior. Ei nimi sitä pahenna, vaan tekee siitä vielä rakkaamman ja ihanamman.

Tupuna on minun toinen kissani. Ensimmäinen kissani oli Minni, jonka sain mummoltani. Kävi niin, että jonkun naapurin tai jonkun kissa tuli mummoni luo tekemään pentunsa ja jäi sinne ihan asumaankin. No me kävimme iskän kanssa aina niitä pentuja katsomassa ja yhdellä kerralla iskä sitten sanoi, että tuo vaalea on sitten meidän. Varmaahan se ei vielä siinä vaiheessa ollut, äidiltä toki piti kysyä mielipidettä, mutta äiti suostui. Minnikin paljastui pojaksi, mutta uutta nimeä sille ei ehditty antaa, sillä eräänä päivä kun tulimme koulusta kotiin ja olimme vielä viipyneet hieman kauemmin toisen mummoni luona, oli naapurimme meidän rappusillamme kissani kanssa. Minni oli jäänyt puun oksaan kiinni ja halvaantunut. Jouduin luopumaan ensimmäisestä kissastani ja se oli kova kolaus. Vielä nytkin se saa minut surulliseksi.

No minun kolmas kissani oli suloinen norjan metsäkissa. Meidän naapuriimme muutti joku mies, jolla oli villikissan pentu. Ja hän oli kertonut talonmiehellemme, että se oli karannut. No meillehän sen tuli välillä käymään. Ja kahdesti minä sen kotiin vein. Kun kuulin, että se kolmannen kerran oli karannut ja meiltä sen löysin, en enää jaksanut vaivautua ja otin sen hoiviini. Tupuna ei tietenkään tykännyt uudesta tulokkaasta, mutta sieti kuitenkin. Kun sitten mies muutti pois, äiti ihan kysyi, että saammeko pitää kissan ja niin siitä sitten tuli virallisesti minun kissani. Pörröksi sen ristimme, mutta nimeään ei se kai koskaan oppinut. Nythän Pörrö on ollut jo melkein kaksi vuotta taivaassa. Eräänä kouluaamuna etsin Pörröä, sillä se ei ollut tullut syömään. Järkytys oli suuri kun sen huomasin naapurimme auton alta ja vaikka kuinka sitä kutsuin se vain makasi liikkumattomana. Ilmeiseti se oli jäänyt auton olla ja mennyt sitten naapurimme auton alle kuolemaan. Koko automatkan kouluun itkin (äiti pakotti kouluun) ja koulussakin itkin kerrottuani Pörrön poismenosta kavereilleni. Tupunasta tuli entistäkin tärkeämpi ja rakkaampi. Aina sinua rakastan oma kultani, Pörröseni.

Viime vuoden marras-joulukuussa minuun iski kissanpentukuume. Haaveilin kissanpennusta, kunnes kaverini laittoi minulle tekstivestillä kaupan seinällä olevasta ilmoituksesta, jossa kerrottiin neljästä kissanpennusta. Heti seuraavana päivänä kävin ilmoitusta katsomassa ja puhuin äidin kanssa. Äiti käski miettimään ja minähän olin miettinyt. Äiti edelleen käski miettimään. Viimein kuitenki äiti antoi minulle luvan ottaa kissanpentu ja panikoituani muutaman minuutin soitin kissanpentujen omistajalle ja varasin yhden pennuista itselleni. Kävimme äidin kanssa valitsemassa yhden pennuista ja sillä hetkellä kun näin ne kaksi vapaata pentua menetin taas kerran sydämeni. Joululoman ensimmäisenä päivänä sain hakea Figaro-kultani kotiin. Tupuna sopeutui uuteen tulokkaaseen ihan hyvin ja nythän ne ovat tosi ystäviä.

Ilman rakkaitani en voisi elää. Ne ovat minun maailmani, vaikka paljon olen heidän takia joutunut kestämään, kuten Tupunan kolmen päivän retken. Huoli oli niin kova, että sydämeen sattui, ei se ennen tuollaista ollut tehnyt. Figarokin on nyt alkanut aikuistumaan ja mitä se kissoilla sitten merkitsee? Pissa rupeaa haisemaan ja se toinen poika-kissa on uhka. Tällä hetkellä meillä hieman sotaisa tunnelma aina välillä, mutta sen kanssa me nyt joudumme elämään. Pois en rakkaitani koskaan anna, vain kuolema meidät voi erottaa ja toivon ja rukoilen, että se ei ihan nurkan takana ole odottamassa.  

Suomen suvi on suloinen

Millainen on ulkomaalaisten kuva Suomesta? Jääkarhut kävelevät Helsingin kaduilla, on purevan kylmä ja karumpaa maata saa hakea, niinkö? Pimeä, kylmä ja kaukainen. Nokia, Pisa-menestys ja Lordi. Siinä muutama mielikuva, joka ulkomaalaisille tulee kysyttäessä ensimmäisenä Suomesta mieleen. Niille joille nyt yleensä Suomesta jotain mieleen tulee. Näin kertoo Helsingin Sanomat 3.3.09. Se on hyvä, että Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Euroviisuvoitto toi Suomelle hieman julkisuutta. Nokiasta nyt puhumattakaan, mutta mites meidän päämiehemme tai siis naisemme, suuri ja mahtava hallitsijamme Presidentti Tarja Halonen edustaa Suomea. Kiitettävästi? Toivottavasti.

Suomen suurin tapahtuma on Linnan juhlat. Tai no en kyllä suuruudesta tiedä mutta siis tajuatte kyllä. Vaikka juhlia ei tietääkseni (huom. tietääkseni) näytetä muualla kuin Suomessa voisi arvon Rouva hieman petrata asu valinnoissaan. Tästä voi käydä katsomassa presidentin pukuja vuosilta 2000-2007. Mielestäni puvut ovat olleet, no eivät ne rumia ole, mutta siis yllätyksettömiä. Ne voisivat olla nätinpiä. Ne ovat vähän samanlaisia ja saman oloisia. No nuo linnan juhla puvut nyt menettelevät, mutta entäs Ruotsin kruunun prinsessa Victorian ja prinssi Danielin häissä ollut puku Tarjalla? Siitä tulee mieleen ehkä enemmän jätesäkki hihoilla kuin juhlapuku. Monelle muulla iäkkäämmällä häävieraalla on kauniinpi ja istuvampi puku kuin Tarjalla. (Täältä voit katsoa perhepotrettia) Esimerkkinä vaaleanpunaiseen tai vanhaan roosaan pukeunut nainen oikella (Danielin puolelle), hänellä on mielestäni kaunis puku tai sitten Danielista katsoen kolmas Rouva melkein limenvihreässä puvussa. Myös Kuningatar Silvia on osannut puketua.

Suomi-kuva ei pysy hyvänä jos maailmalle laitetaan tietoa presidentin pukeutumisesta (toisaalta yleensään se on ihan hyvä) tai suojalkapallosta, -sählystä tai akan kannosta. Kaiken huippuna on Saunomisen MM, joissa joku kilpailija kuolikin. Loistava Suomi-kuva! ”Hei mennään siihen maahan sinne se yksi tyyppi kuoli siellä jossakin!” Eiväthän ulkomaalaiset osaa sanoa saunaa, kun heillä ei ole vastinetta koko sanalle. (Paitsi ihanaisessa naapurimaassamme Ruotsissa, bastu.)

Suomi on se pieni paska maa, jossa kukaan ei halua asua, koska täällä on kaikki niin kallista, toisin se on tuolla naapurimaassa Ruotsissa, siellä on niin halpaa, että! No menkää sinne Ruotsiinne ..tana.

Ja vieläkun minä pääsin valittamisen makuun niin katsoin tänään Ylen arkistoista videoklippeja, kunnes vastaan tuli ilmoitus : Valitettavasti tämä videoklippi on sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa ja suomalaisten palvelimien kautta tai kyseessä on tekninen häiriö. Mitä, enkö minä kuulukaan siihen Ruotsia vihaavaan, melkein Siperiassa asuvaan kansakuntaan? Olin hieman pettynyt, ruotsi ei kuulu lempiaineisiini, etenkään sen jälkeen kun sen opettaja on vaihtunut siitä ei-niin-mukavasta-mutta-osaavasta-opettajasta meidän nykyiseen ruotsin opettajaamme. Karvasyyläksi häntä kutsuimme, ainoa opettaja joka on minulla 8 antanut ruotsista. Karvasyylä osasi opettaa, mutta hän jäi eläkkeelle.

Niin miksi meillä on edes kaksi virallista äidinkieltä? Wikipedia antaa nyt hieman ristiritaista tietoa. Wikipedian Ruotsin sivuilla sanotaan, että ruotsilla ei ole virallisia kieliä, mutta sitten kun katsotaan Wikipedian ruotsin kieli sivua, niin siellä sanotaan, että se on Ruotsin ja Suomen kansalliskieli ja että sen on Ruotsin virallinen kieli. Ota tästä nyt selvää. Joskus on ollut niin että Suomessa ainoastaan on ruotsi ollut virallinen kieli. Sekös se vasta ärsytti ja ärsyttää edelleen. Tästähän voisi jauhaa vaikka kuinka kauan, mutta nyt haluan kirjoittaa tuosta Suomi-Ruotsi Maaottelusta.

Kakkoselta tulee vissiinkin kooste maaottelusta. Suomen miehet pärjäs alussa ihan hyvin, voittivat ja niin edelleen ja olivat 10 pisteellä johdossa. Mutta en tiedä onko tietoni oikeat, koska en tiedä onko ottelu parhaillaan menossa vai onko kyseessä kooste. Ruotsihan sen koko ottelun voiton vie, kuten viime vuonna. Olen hyvin isänmaallinen ajatellessani tuollasia.

Yksi asia minua suomalaisessa urheilussa oikeasti ärsyttää: siellä on suomalainen juoksija joka sitten haastattelussa suoltaa suustaan ruotsia! Sinä olet suomalainen, edustat suomea, joten oletan, että myös puhut suomea. Eri asia ovat nämä ulkomaalaiset tumma ihoiset suomalaiset ihmiset, jotka eivät suomea hallitse ja puhuvat englantia. Mutta sinä senkin kaksinaamainen pälliaivo, puhu suomea! Tai muuta ..tana soikooon ruotsiin! Se oikeasti häiritsee, en minä vaan pystyisi edustamaan toista maata ja puhumaan sitten haastatteluissa sitä kilpailijamaata. V''tu ..kele.

Minähän siirryn oikein mukavasti aiheesta toiseen :) Tämä saa kyllä riittää tältä illalta, vaikka oli minulla joku toinenkin aihe, jota en muista. Ehkä minun pitäisi muuttaa tämä blogi valitusblogiksi :D (Pahoittelen kirjoitusvirheitä.)

Tiktak - Sankaritar

”Mä laitan tän nyt tänne, muista!” Tää on meillä yksi aika yleisin lause. Mihin ne tavarat katoaa ja miks niitä etitään vasta sitten ku lähtöön on viis minuuttia? Juostaan ympäri taloa kiljuen onko kukaan nähny sitä ja sitä, mihin laitoit mun takin, missä vatussa mun kengät on?

Tavarat, ne tarpeettomat ja tarpeelliset. Tavaraa pitää olla vaikka olis rutiköyhä. Ilman tavaroita ei voi elää. Mihin me oikeestaan tarvitsemme tavaroita(, joka on muutenkin niin vaikea sana, että sitä ei osaa kirjoittaa)? Vastaus on ilmiselvä: tavaroita tarvitaan näyttämään miten paljon on rahaa, massia. "Ostin juuri 3D-telkkarin, eikä ees ollu kallis, pari tonnia." Aino sehän on kiva, mihin laitoit sen? Sun jalkapallokentän kokosen normitelkun viereen vai ostitko sille ihan oman kiinteistön?

No kyllä sitä tavaraa löytyy minultakin, en sitä väitä. Mutta oikeesti mihin minä tarvitsen tuhat eri väristä, mutta muuten niin samanlaista paitaa tai kynää? Jos on yksi toimiva tuote niin miksi sitä pitää olla monta kappaletta? No tietysti siksi jos vaikka juuri se lempipaita, jossa on juuri sen lempiräppärin tai lempikarkin kuva menee rikki niin ei tarvitse itkeä, kun tilalle on valmiiks jo täysin samanlainen paita, eikä kukaan huomaa, että alkuperäinen paita on menny rikki.

Maapallo on jo valmiiks hukkumassa tavaraan, mutta sitä tehdään lisää ja onhan toki jotkin tavarat oikeesti tarpeellisia, kuten elintarvikkeet ja vaatteet. Olis se kauheeta jos ei olis vaateita ja porukka kulkis alasti tuolla turuilla ja toreilla. Mitä siitäkään sitten tulis, näitä ”toisinajattelijoita” sikis joka nurkassa kun näkis naisia (miks ei miehiäkin) ilman rihmankiertämään. Mutta ei nyt keskitytä siihen aiheeseen.

Mutta ilman tavaraa en vois kirjottaa tätä ehanaa postausta, jossa pääsen tai tarkemmin pääsin valittamaan turhasta tavarasta. Herää kysymys, et oonko mä nukkunu ollenkaan kun kirjottelen tällasia? Täytyy kyllä sanoo, et oon ollu hieman sekavassa mielentilassa tässä viime viikolla. Yks päivä meinasin kuristaa itteni helminauhalla, sitä ennen selitin sekavia. Eilen sain ystäväni hieman raivostumaan, vaikka hän ei juuri koskaan raivostu. (Tämän päättelin siitä, että hän sanoi mulle turpa kiinni, vaikka niin ei saisi sanoa toiselle ja tuonkin hän sanoi ihan itse.) Saavutus sekin. Niin ja eilen kirjoitellessani tätä postausta (valmiiksi joo, tuli inspiraatio) jammailin musiikin tahdissa ja sitä en ole pitkään aikaan tehny. (Huomatkaa kuinka sujuvasti vaihdoin aiheesta toiseen!)

Ja menetän hermoja tuon nettitikun kanssa kun pitää taas sitä hiivatin vihreää valoa tuikutella koko kansalle. Mulle kelpais sininen ja purppura, mutta ei sillä on perhana oma tahto ja hän tahtoo olla vihreä! Yrittäisit nyt päivittää se galtsun sivu, niin ei tarttis repiä hiuksia päästä. Ja nyt kun valoitat maailmaani purppuralla ja sinisellä, niin hei ihan oikeesti päivitä!

Aja hiljaa isi nyt vaan

Onko se niin vaikeaa hidastaa ja olla sopivan matkan päässä edellä ajavasta autosta? Yleensä aina, kun ajan autolla ja tulen 60-alueelle ja takani ajaa toinen auto niin takana ajajani ei hidasta vaan tulee ihan perään kiinni. Niin kävin tänäänkin, Vesannolta asti joku tyyppi ajoi takani, välillä jääden kauaksi taakse ja välillä pysyen lähellä. Mutta kun tulin kotiin ja 60-alueelle auto ei paljoa hidastanut. Minä ajan Ford Rangeria ja yleensä se on aika paha merkki jos takana tulevan auton valot eivät näy lavan takaa, silloin auto on todellakin aivan liian lähellä. Minä pidin kerrankin pintani ja ajoin n. 60km/h. Ja kun käännyin kotipihaan niin varmasti hidastin kunnolla, jotta takana tuleva auto joutui hidastamaan kanssa. Ne rajoitukset ovat tarkoituksella siellä tien vieressä. Tämä ärsyttää minua, vaikka minulla on ollut kortti vasta puoli vuotta.

Yleensäkin autolla ajaessa vihaan sitä jos joku roikkuu perässä kiinni, varsinkin kun tullaan risteykseen ja joku on ihan kiinni. Entäs jos auto pääsee vahingossa valumaan taaksepäin ja on takana tulevan nokassa? Kuka maksaa auton korjauksen? No minä tietysti, minähän se pällipää olin joka ”peruutti” tai valui toisen auton päälle. Eikä siinä auta ”ite olit liian lähellä”. Yleensäkin se päälle tuleva osapuoli on maksumies tai nainen.

On se autoilu rankkaa, kaupungissa varsinkin kun pitää joka suuntaa tuijotella. Eikä siinä kaikki, pitäisi muistaa myös kaikki liikennesäännöt ja -järjestykset ja huomioida jalankulkijat, jotka yleensä tuppaavat tulemaan auton alle, puhumattakaan nyt pyöräilijöistä. Kun kaikki nämä asiat otetaan huomioon, niin kuka järkevä ihminen suosittelee sitä, että jo 17-vuotias saisi ajaa valvotusti? Minä en sitä ainakaan kannata, kun vielä välillä nytkin tuntuu, että ei ole valmis siihen suureen vastuuseen autosta, itsestä ja ehkäpä muista autossa olijoista.

Kaikki aina toitottavat, että nyt pitäisi ajaa mahdollisimman paljon autolla. Entäs jos se ei ole mahdollista? Eräs hyvä ystäväni asuu Helsingissä eikä hänellä ole autoa, niin miten siinä sitten ajelet tarpeeksi ja paljon? Ongelmia ja aina vain ongelmia. Ja sitä paitsi autoilu saastuttaa luontoa!

#20

Olen totaalisesti kadottanut sen lappusen joka oli lähes elintärkeä, mutta ei se mitään. Teen sen sitte tänne kunhan löydän sen tai keksin lisää. Mutta tämä on minun kahdeskymmenes postaukseni! Ajatella jo niin monta. Tosin en oo kyllä ollu kovin ahkera tätä kirjottamaan.

Tehtiin sitten kavereitten kanssa blogi tänne. On ihan kivää kirjottaa blogia ja varsinki sellasta jossa on uuseampia. Mutta tätä blogia en ainakaan vielä aijo paljastaa kavereilleni, koska tämä sisältää sellaista tietoa mitä en ole kavereilleni kertonut ja sellaisia ajatuksia mitä en halua kertoa. Tai no nekin ajatukset on vaan siitä Englannin reissusta, mutta en halua kääntää veistä haavassa tai mitään. ehkä myöhemmin kerron tästä, jos se tulee tarpeeseen.

Tänään meillä oli koulussa koulurauhanjulistus, johon itse otin osaa tukarina. Tai no siis koko juhla oli tukareiden järjestämä. Minäkin sain vastuullisen tehtävän eli kun meillä oli siinä yhteislaulu niin minä vaihdoin diaa, jotta laulun sanat näkyivät. Yhdessä vaiheessa menin sekaisin, mutta ei se haitannut. Ja sitten oli mukana leikkimässä mopo-leikkiä, tosin niin oli kaikki muutki tukarit, että eihän siinä. Oli hauskaa.

Terveystietoa pitäisi lukea, mutta odotan malttamattomana, että ystäväni on saanut kirjoitettua meidän blogimme ensimmäisen postauksen!

Kohta multa loppuu akku koneesta, eli siis täytyy siirtyä kohta puoliin tuonne pöydän luo.

Mulla voi mikä kesä päässä. Se on ärsyttävää. Mutta en kyllä jaksa kuunnella mitään muuta biisiä, jotta saisin sen pois päästä. Turhautuneisuus. Vaikeita sanoja kirjoitan.

Oo, olen nykyään aika nero matikassa, ko tää on jo kolmas kerta kun saan tehtyä kaikki tehtävät tai melkein kaikki tehtävät. Tosin nytkin ja sillo edellisellä kerroilla vastaukset on heittäny hieman, mutta ei se haittaa, sillä yleensä oon päässy aika lähelle oikeaa vastausta ja se tarkoittaa, että tajuan jotain niillä tunneilla.

Akku melkein loppuu, joten siirryn nyt pöydän ääreen, jossa voin käyttää ihan oikeaa hiirtä! Harmi vaan, että tässä tulee niskat kipeiksi ku penkki on liian matala ja sen alkuperäinen pehmuste on menny vähän pilalle, ko siinä on huono istua ja minä yleensä kotona teen istuma työtä varsinki näin viikolla ku teen läksyjä aina puol iltaa.

Mutta nyt aion lukea vähäsen sitä terveystietoa, koska kirjotuksiin on vähän aikaa ja mulla tulee huono omatunto, jos en lue.

Heipähei!

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Blingbling

Herttileijaa! Tämä on vasta yhdekästoista postaus. Parina päivänä on tehnyt mieli kirjoittaa tänne jotain kivaa, mutta en ole voinut, ko lupasin sen 100 faktaa itsestäni ja olen kaikessa suuressa uskossa luullut, että minulla on yhdeksäntoista julkaistua merkintää, mutta tutkiessani tuota tekstit-osiota tajusin, että hei, minulla on oikeasti vain 18 julkaistua merkintää! Eli siis voin kirjoittaa nytten tänne ja seuraava postaus on se 100 faktaa, joka koko lappunen on muuten hävinnyt! Apua! Mihin olen sen tällä kertaa tunkenut..? Miten olen onnistunut hävittämään niin elintärkeän lappusen?! On vain 37 asiaa kirjoitetttuna koneelle. Aaarrrrgh. Olen minäkin yksi tonttu.

Viikon ensimmäinen koulupäivä on ohitse, tai siis on ollut ohitse jo muutaman tunnin. Äiti oli saanut viestin, että silmälasit olivat tulleet joten kiiruhdimme niitä hakemaan. Käytiin sitten kaupoissa ja sain kahta uutta kynsilakkaa: Lumene natural Code sävyt 14 Party on ja 31 Salty splash. Oo, että olen innoissani nuista uutuukistani. Rakastan natural coden kynsilakkoja ja entuudestaan minulla on sävyt 2 Have fun, 9 Live it up ja 12 Go crazy. Laitoin kuvat niistä linkkien taakse jos kiinnostaa nähdä väri. Kaikista ei löytynyt sellasta hienoa kuvaa, vaan joihinkin oli pakko laittaa sellainen kynsikuva. Jos tajuatte.

Mutta nyt menen tekemään jotakin muuta, kunhan olen hieman muokannut tuota blogia, siis heipä hei!

Hihiiii

Google Chrome asennettu koneelle toivottavasti toimiin kunnolla. Eihän tossa Firefoxissa mitään vikaa ollu, mutta haluan kokeilla tätäkin. Yksi asia häiritsee ja kovasta, nimittäin tämä, että tämä alleviivaa punaisella viivalla kaikki sanat. Pitänee syventyä tuonne asetuksiin ja ottaa se pois päältä jos sen saa. Sen käännöshomman sain pois päältä, vähänkö olen hyvä! Sain viissiinkin sen pois, ainakaan tässä ei nyt nyt ole noita vamppi alleviivauksia. Hyvä minä!

Opo lupas tulla tänään kertomaan meille Studia-messuista, mutta eipä sitä näkyny. Yhyy. No ehkä se tulee tässä piakkoin. (vaikee sana, en tiedä kirjotinko sitä edes oikein. )

Yrittäkää nyt hyvät ihmiset päättää onko se Suomi paras maa vai toiseks paras. Eihän tästä tule mitään jos ne koko ajan muuttaa sitä mikä on paras maa. Suomi tai Sveitsi ja that's it.

Koska kohta tulee kahdeskymmenes blogimerkintä, niin ajattelin tehä sellaisen postauksen jossa on sata faktaa minusta, jos edes keksin niin paljon. Ja voi olla, että siihen menee hetki ku pitää opiskellakin välillä, mutta yritetään mahd. pian. Evotanko vai mitä kun ei minulla ole lukijoita, mutta en haluaisi lisätä tätä mihinkään sellaiseen hienoon juttuun, sillä ei tiijä millo joku tuttu löytää tän. Jep evotan. :DD

Mutta tämä postaus oli tässä, tosin on pakko lisätä vielä muutama kuva, kunhan tulee mainoskatko. Hihiiii. Kuvat from Mikkeli :)

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet

Jepjep. 15 minuuttia Miss Potterin alusta jäi näkemättä joten päätin laittaa loput minuutit nauhalle ja katsoa Enkelit ja Demonit, jota tähdittää Tom Hanks, loistava Ewan McGregor ja Ayelet Zurer. Ewan McGregor oli aivan loistava roolissaan (kuten Moulin Rougessakin). Ewan on yksi lempinäyttelijöistäni.

Leffoista puheen ollen, saan varmaan pian omakseni Liisa Ihmemaassa leffan! Se on niiiin hyvä! Kävin katsomassa sen kaverin kanssa 3D:nä Helsingissä ollessani. Voooiii että tykkään siitä kovasti. Tim Burton on lempiohjaajani. Tosin ei minulla muita lempiohjaajia ole, koska yleensä tykkään leffasta ja sen juonesta. Tosin siitähän se ohjaaja vastaa. Silly me. No mutta kuiteski, Burton tekee niin hyviä leffoja ja kaiken kruunaa vielä Burton-Depp yhteistyö. Mutta tähän väliin on sanottava, että mielestäni tässä leffassa Deppin osallistumista korostettiin liikaa mainonnassa, koska Liisan näyttelijä jäi vähän taka-alalle, tosin oli sillä Deppilläkin iso rooli leffassa. No ehkä sitä ei sittenkään korostettu liikaa, en ole varma..

No koulussa ei tänään tapahtunut yhtikäs mitään jännittävää. Jep koulupäivät osaavatkin olla tylsiä. Ruotsin tunnilla oli ihan mukavaa, kun puhuttiin kirjoituksista (yleensä kirjoitukset saavat minut aivan paniikkiiin) kaikkea tärkeää.

kesäkesä älä mene

Juu olen taas postannut ahkerasti joka päivä! (NOT) Torstaina alko koulu jeejee. Ja heti ensimmäisenä päivänä piti hiillostamaan kirjotuksista. Ahdistaa jo nyt. Kirjotuksista puheen ollen, mun pitöis olla lukemassa juuri nyt tällä nimen omaisella hetkellä terveystietoa jonka kirjoitukset on 22.9. Mutta on pakko postata nyt, joten saat odottaa hieman tt:n kirja. Ja sitä paitsi en voi lukea ko iskä on kotona, koska telkkari on päällä ja se häiritsee. Ja sitä paitsi pitäis kattoo Good Wifen viime viikon jakso joka jäi kattomatta, koska olin särkänniemessä kavereiden kanssa. Tyrsky oli ehdottomasti paras laite! (prkl, ko istun niin alhaalla niin en osaa kirjoittaa ja näköjään tää tuolin vaihto ei auttanut asiaa ollenkaan.. nyyh)

Tiistain olin vaan kotona ja mummon luona siivoamassa äitin kanssa vinttiä. Keskiviikko vierähti äitin kanssa kylillä silmälääkärissä. Olin äitin kuskina, jos se silmälääkäri ois laittanu jottain ihme silmätippoja, mitä se mulle laitto niin äiti ei ois voinu ajaa, mutta se ei laittanu, mutta ajoin silti pois sieltä.

Torstaina koulun jälkeen oli sellaset bileiden tapaset joihinka ois meijän kaikkien pitäny osallistua ko yks kaveri lähtee helsinkiin kouluun, mutta yks meistä ei päässy. No sitten keksittiin että käydään kidnappaamassa se yks sen serkuilta ja käydä ajelemassa. No ryyppyreissuhan siitä tuli ja minä olin kuskina, ko oltiin liikkeellä meijän autolla. Ja perjantaina oli kanssa bileiden tapaiset, mutta se oli piknikki ja taas samainen kaveri ei päässy mutta sille ei voinu mitään.

Lauantaina oli äitin serkun häät sitten illalla ja siellä oltiin, ihan kivaa oli ja silleen, puol yks päästiin nukkumaan. Ja tänään herättyäni katoin vähän aikaa telkkaria ja sitten piti mennä mökille hakemaan tavaroita ja siellä jouduin homehtumaan ainakin tunnin. Läksytkin oon jo ehtinyt tehä, niitä kun tuli tasan yhdestä aineesta, englannista. No huomenna se alkaa sitten ihan toden teolla, että tulee tällaisia sunnuntaita ikävä.

Ostin sillo viime keskiviikkona leffan ja oon miettiny, että millo ihmeessä ehdin sen kattoo.. Voihan kakka, neloselta tulee Miss Potter ja se olis kiva kattoo mutta haluaisin kattoo myös sen mun uuden leffan.. Vois laittaa nauhalle sen Miss Potterin ja kattoo sen uuen leffan.. Joo niin teen tai sitten en kahtoo nyt mitenkä jaksaa ja viihtii.

Nyt kyllä pitää ryhtyä selvittämään miks auton cd-soitin ei soita kaikkia kappaleita siltä mun ihQ cd:ltä.. Heips!

Hmm?

Elokuun ensimmäinen postaus ja nyt on jo neljäs päivä. Dammet, en pysyny lupauksessani. Yritetään uudelleen.. :)))

Hmm. Eli siis Mikkelistä tultiin ja tämän postauksen omistan Mikkelin tuliaisille, koska haluan liittää tähän kuvia sieltä ja tästä tulisi pitkä ja monimutkainen jos laittaisin kaikki samaan.

Siis ostokset
Rick Riordanin mahtavan sarjan mahtava päätösosa. Minä niin rakastan näitä kirjoja! Voisin lukea niitä koko ajan. Harmi kun sarja loppui, niistä oppi hyvin Antiikin Kreikan historiaa. Onneksi minulla on koko sarja niin voin lukea niitä sitten kun haluan.

Nämä löysin onnekseni Anttilasta ja sopuhintaan. Onneksi löysin, koska nämäkin ovat hyviä kirjoja. Oon lukenu niitä aikasemminkin, mutta sitten ku kirjasto sotki hieman tai jotain sellaista niin lopetin lukemisen. Nyt luettuani nuo kaksi ensimmäistä osaa janoan (kuten Darren verta :D) niitä muita osia, en vain tiedä mistä löytäisin ne pokkarimuodossa. Etsivä löytää, onneksi.

Oon tykästyny Baby Bluesiin, ne on vaan niin hyviä ja nyt Mikkelin reissulla ostin toisen Baby Blues sarjakuvakirjan. Ehkä sekin kokoelma kasvaa pikkuhiljaa, toivottavasti ainakin.
Ja sitten on vielä tämä kalenteri. Toivottavasti muistan käyttää sitä ahkerasti.