Netflix part two

Netflix-katsauksen ensimmäinen osa löytyy täältä!

Siirrytäänpä seuraavan osaan netflix-katsauksen parissa. Voipi olla, että kohta kirjoittelen jo osaa kolme sillä ainakin yksi uusi sarja on tullut seuraamieni sarjojen listalle. 

The Bletchley Circle on minidraama, joka kertoo neljästä naisesta, jotka työskentelivät toisessa maailmansodaa koodinpurkajina. Seitsemän vuotta sodan jälkeen naiset ryhtyvät tutkimaan rikoksia omin päin. Seuraa vaarallisia ja kiperiä tilanteita, joista naiset selviytyvät kunnilla. 

Tämä oli ihan mukava tälläinen minisarja, luultavasti kiinnostuin siitä siksi koska arvelen äitini siitä tykkäävän myös. Vaikka tätä ei käsittääkseni ole televisiossa näytettykään. Äiti tykkää tällasista kaiken maailman sarjoista, joita sitten tuleekin äitin kanssa seurattua ( ja yleensä sitten jäänkin koukkuun niihin ja se siitä sitten, esimerkiksi Murdochin murhamysteerit joita äitin kanssa katsoin ja pakkohan sitä oli sitten Ilmajoella jatkaa ja totta kai jaksot tulivat siihen aikaan kun maataloustyöntekijät ovat töissä..). 

Lie to me eli Paljastavat valheet on nähty Suomen televisiossakin vuosina 2010-2011. Sarja kertoo tohtori Cal Lightmanista (Tim Roth), jonka yritys The Lightman Group vastaanottaa työtehtäviä asiakkailta, jotka haluavat tietää valehteleeko joku ja jos valehtee niin miksi. Tohtori Lightman kolleegoineen käyttävät avukseen sovellettua psykologiaa, he tutkivat mikroilmeita ja elekieltä, jotka paljastavat mitä ihmiset todella ajatettelevat. 

Sarja oli hyvä (harmi vain että sitä ei tehty kuin kolme kautta). Alkuun mietin vähän kun päähenkilö oli mitä oli, että mitähän tästä tulee, mutta hyvä tuli. Olisin kyllä mielelläni katsellut enemmänkin jaksoja tästä sarjasta mutta suuret ja viisaat amerikkalaiset päättivät toisin. 

Agent Carter kertoo Peggy Carterista (Haley Atwell), joka työskentelee 1940-luvulla salaisena agenttina Strategisessa tiedereservissä (SSR). Agentti Carter selvittää erilaisia tapahtumia ja koettaa samalla pelastaa maailmaa. 

Agentti Carteriin törmäsin ensimmäisen kerran elokuvassa Captain America: The first Avenger. Agent Carter- sarja sijoittuu Captain American kuoleman jälkeisiin tapahtumiin (sittemmin C.A pelastaakin maailmaa yhdessä muiden "supersankareiden" kanssa). 

Tämä sarja on uusi, tehty viime vuonna, joten Netflix esittää sitä television tavoin; torstaisin ilmestyy kaksi uutta jaksoa. Joten se ei nyt ihan heti lopu, tai en voi sitä samalta istumalta katsoa loppuun. Mikä on hyvä koska olen jo selannut vaikka kuinka monta sarjaa läpi. 

Seuraavaksi esittelyssä onkin kaksi kuninkaallista sarjaa. Kuten Aku Ankka-kirjoituksessani mainitsin elämän eri kausista, olivat kuninkaalliset elokuvat ja sarjat minulle yksi kausi. Enää ne eivät niin jaksa kiinnostaa (paitsi Valtiatar jota seuraan edelleen), mutta silloin olivat oikein mukavaa viihdettä. 

Ensimmäisenä on The Tudors, joka kertoo englannin kuningas Henrik VIII:stä ja hänen hyvin myrskyävästä ja sekalaisesta valtakaudestaan. En rupea enempää selittäämää juonesta, se on hiukka sekava, mutta wikipediasta (!!) voitte lukaista lisää. 

Olen yrittänyt tämän sarjan ja seuraavan sarjan ohella tutustua englannin kuningasperheeseen mutta olen todennut sen hyvin vaikeaksi. Samannimisiä kuninkaita ja kuningattaria vilisee pitkin ja poikin, tuntuu että pitäisi oikeasti kirjoittaa ylös paperille, että saisi selvän kaikesta. 

Mutta! Tudors on ainoa sarja, jota en ole katsonut loppuun. Minua alkoi ärsyttämään kuningas Henrikin tapa heittää naiset pois elämästään jos he eivät siittäneet hänelle seuraajaa, joten päätin jättää sarjan katsomatta. Ei sitä tiedä jos jossain vaiheessa innostun taas katsomaan sitä. 

The White Queen oli yhden kauden mittainen sarja, joka kertoi kolmesta kuningattaresta, jotka tahtoivat valtaan. Kuten kaikki Englannin historiaan liittyvä, tätäkin piti seurata ajatuksen kanssa, että pysyi perässä. Siksi myös tämän pikkuesittelyn teko on ollt minulle vaikeaa. Enkä nytkään sitä kovin laajasti avannut, mutta saa kelvata.  

Tähän päättyy Netflix-katsaus osa kaksi. Ehkä tulee vielä kolmas osa, en tiedä. Mutta yhden sarjan aijon vielä esitellä, omana postauksenaan. 

D.U.C.K

AA. 

Se voi monelle tarkoittaa Anonyymeja Alkoholisteja. 

Mutta ei minulle. 

AA on totta kai Aku Ankka. 

Aku Ankalla on erityinen paikka minun elämässä, se on tullut minulle keskeytyksettä kohta 20 vuotta. Vuonna 2018 juhlitaankin Akun kanssa pyöreitä vuosia. Täytyy kyllä sanoa, ettei Akulla ole sitä erityispaikkaa aina ollut. Näin vanhempana ja viisaampana (hah!) sitä on ruvennut arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten sitä että edes yksi lehti ilmestyy postilaatikkoon joka keskiviikko (no okei melkein joka keskiviikko ottaen huomioon erityispäivät). Keskiviikko on viikon kohokohta, saa istua rauhassa sohvalle teekupin kanssa ja lukea Akua. 

Joku aika minulle soitti joku lehtimyyjä, joka aloitti te kun olette ollut Aku Ankan uskollinen tilajaa niin minulla on teille yllätys. Elkää huoliko en ole katkaisemassa Aku Ankka-tilaustanne. Siinä vaiheessa melkein tokaisin myyjälle, että siihen tilaukseen kun kajoatte niin en ikinä enää tilaa teiltä ainuttakaan lehteä. Aku Ankka -tilaus on pyhä. 

Minä en ole ankkafanaatikko. En ole perehtynyt ankkoihin samanlaisella intohimolla kuin jotkut. Minulle Aku Ankka tarkoittaa rentoutumista ja hupaisaa sarjakuvaa. En minä pahemmin tunnista edes piirtäjiä, toki minullakin on suosikkipiirtäjäni (joiden nimiä en muista). Piirrosjälki on toki iso asia luettaessa ankkaa, mutta pystyn kyllä lukemaan tarinan vaikka piirrosjäljestä en niin tykkäisikään. 

Ainoastaan yksi on ylitse muiden. 

Yksi ainoa piirtäjä ( ja samalla kirjoittaja) on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, Don Rosa. Don Rosan piirrosjälkeä rakastan yli kaiken, sen tunnistan tilanteessa kuin tilanteessa (ainakin pitäisi tunnistaa..). Minulla on kokoelma Don Rosan parhaita sarjakuvia (plus totta kai Rosan Roope Ankan Elämä ja Teot -opukset 1 ja 2!). Kokoelma, joka täydentyi eilen kahdella osalla. Pitkään olen ollut sitä mieltä, että kokoelmani on likipitäen täydellinen, etten tarvitse kahta puuttuvaa osaa. No mielipiteet muuttuvat, joten viime viikolla lähti tilaukseen kaksi puuttuvaa osaa ja nyt kokoelma on täydellinen (tässä yhteydessä ei puhuta siitä yhdestä kokoelmasta jonka haluaisin omistaa mutta taloudellinen tilanne ei minun salli sellaista ostaa, se hieman kirpaisee). 

Don Rosan kootut sarjakuvat ovat minulle ajattomia klassikoita. Nytkin ne ovat "vain viruneet" kirjakuutiossani kunnes ne yksi päivä tarvitsin painoksi (aivan oikein, painoksi). No siinä sitten päiväteetä juodessani otin yhden opuksen käteeni ja samalla vei taas koko maailma minut mukanaan. Nyt on taas kerran kahlattu kootut läpi (lukuunottamatta kahta tulokasta, joista toinen on jo loppusuoralla). Vaikka minä olen lukenut tarinat miljoonaan kertaan niin silti ne jaksavat aina naurattaa ja tuottaa iloa. 

Odotankin pitkiä tulevia vuosia yhdessä rakkaiden sarjakuvakirjojeni kanssa.

Eräs ystäväni sanoi kun kerroin hänelle tarinaa puhelinmyyjästä ja Aku Ankasta, että on harvianaista että joku tilaa nykyään Aku Ankkaa. Päätellen siitä kuinka Aku Ankka on muuttunut vuosien varrella ja kuinka se vain laajenee ja laajenee, niin minun mielestä se ei ole harvinaista. Suomalaiset nyt vaan tuppaavat varttua Aku Ankan parissa ( ei kai me muuten oltaisi ankkakansaa). Toki Aku Ankka nykyaikaistuu koko ajan. Ehkä kaikista parhainpana esimerkkinä uudistuksesta voidaan mainita Lataamo. Virtuaalinen Ankka-lehti. Sieltä minäkin tykkää lukea ankkaa silloin kun paperilehdet on selattu (Ilmajoellahan minulla on vain kuluvan vuoden lehdet). Nyt kun Lataamo uudistui niin tykkään lueskella taskareista Tuplanolla-tarinoita. 

Olen huomannut, että elämässä on kausia. Nyt minulla on menossa ankka-kausi. Luen akua joka välissä jossa vain pystyn ja uppoan siihen maailmaan. Hetken päästä saatan vain lukea keskiviikon akut päiväteellä ja siinä se. Mutta se ei muuta suhtautumistani Aku Ankkaan. Kaudet tulevat ja menevät mutta rakkaus ankkaan pysyy aina. Se saattaa vain huuhtoutua kaiken muun keskelle ja sitten nousta sieltä feenikslinnun lailla. Kylläpä on nyt runollista, mutta pontti on siinä, että Aku Ankka tulee olemaan osa elämääni loppuun asti. 

Ps. Vähänkään Don Rosaan perehtyneet tietävät mitä kirjoituksen otsikko tarkoittaa. Mutta niille joilla ei ole hajuakaan, se on Don Rosan oma vitsi liittyen sarjakuvien taustoihin ja se tarkoittaa omistettu Carl-sedälle Kenolta eli Dedicated to Unca Carl from Keno.

Netflix part one

Netflixillä on ollut elämässäni suuri osa. En edes muista miksi silloin aikoinaan kaksi vuotta sitten siihen liityin, mutta onneksi liityin. Olen todella ollut sen suuri kuluttaja, televisiota en pahemmin enää katsele, Rouva Ministeri on ainoa sarja, jota seuraan aktiivisesti televisiosta ( ja Valtiatar mutta se tulee aivan liian myöhään, että jaksaisin sitä odottaa joten sen katson katsomosta). Netflixiä seuraan kyllä television välityksellä pleikkarin kautta, joten ei televisio minulle aivan turha ole :)

 Ajattelin tässä vähän koota mitä kaikkea sieltä nyt tuleekaan katsottua. Olen katsellut jo niin monta sarjaa, että joudun jakamaan kahteen osaan tämän. Ensimmäisessä osassa ovat top 4 sarjaa ja toisessa osassa muutamia muita mainitsemisen arvoisia sarjoja. 

Ihka ensimmäinen sarja mitä Netflixistä aloin seuraamaan on OITNB eli Orange is the new black. OITNB on Netflxin alkuperäissarja ja sitä tuskin tullaan näkemään televisiossa. 

OITNB kertoo Piper Chapmanista (Taylor Schilling), joka tuomitaan 15 kuukaudeksi naisten valtionvankilaan huumerahojen salakuljettamisesta entiselle tyttöystävälleen Alex Vauselle (Laura Prepon) 10 vuotta aiemmin. Elämä naisten vankilassa ei ole helppoa, eikä erilaisilta kärhämiltä ja yhteentörmäyksiltä vältytä. 

Sarjasta on tällä hetkellä ilmetynyt kolme tuotantokautta. Wikipedian mukaan neljäs tuotantokausi ilmestyy tänä vuonna, joten ei muuta kuin sitä odottamaan! 

Seuraavaksi esitellään sarja, joka on kyllä lempparisarjojani. 

Oikeusantropologi tohtori Temperance "Bones" Brennan (Emily Deschanel) selvittää murhat tutkimalla luita. Yhdessä Jeffersonian instituutin tutkijaryhmän ja FBI agentti Seeley Boothin (David Boreanaz) kanssa ratkeavat rikokset kuin rikokset. Murhien vastapainoja sarjassa nähdään päähenkilöiden ihmissuhdekiemuroita mukaan lukien mahdollisen romanttisen suhteen Brennanin ja Boothin välillä. 

Netflixissä on tällä hetkellä nähtvissä kauden 9. tuotantokausi. Maikkarilla on parasta aikaa menossa sarjan 11. tuotantokausi. Minä olen itse vähän hukassa, en ole ihan varma missä olen mennossa koska osa 10. tuotantokauden jaksoista vaikuttaa tutulta mutta osa taas ei. Ajattelin tässä sitten odotella sitä kymppi kautta Netflixiin (saan varmaan ikuisuuden odotella..) mutta sitten ainakin pääsen näkemään kaikki jaksot. Samoin kun joudun sitten odottele sitä 11. tuotantokautta, mutta eipä se nyt niin haittaa. 

Seuraavaksi esittelyssä hieman erikoisempi näkökulma rikoksiin. 

Toki näitä tällaisia sarjojakin on tullut mutta ei ehkä tästä näkökulmasta. 

Htgawm eli How to get away with murder kertoo menestyvästä puolustusasianajajasta Annalise Keatingistä (Viola Davis), joka vetää Middletonin yliopistolla rikosoikeuden perusteiden kurssia. Annalise Keating ottaa viisi menestyneintä opiskelijaa töihin yritykseensä puolustamaan asiakkaitaan, olivat asiakkaat sitten syyllisiä tai syyttömiä. 

Sarjan kahdeksassa ensimmäisessä jaksossa nähdään välähdyksiä tulevista tapahtumista. Avausjaksossa nähdään tapahtuma, joka sijoittuu kolmen kuukauden päähän tulevaisuuten. Neljä opiskelijaa yrittävät päästä sopuun ruumiin hävittämisestä.  

Täytyy sanoa, että sarja pitää katsojaa hyvin näpeissään. Varsinkin avausjaksossa nähty murha, joka selviää vasta viime metreillä. Odotankin innolla sarjan kakkoskautta, ykköskausi jäi niin kutkuttavaa kohtaan että! 

Ja sitten viimeisimpänä muttei todellakaan vähäsimpänä. Tämän hetken suosikkisarjani, jonka katsomista yritän tällä hetkellä välttää koska ahmin ensimmäisen tuotantokauden parissa päivässä ja kakkoskausikin uhkaa loppua pian! 

Ryhmä peitetehtävissä toimivia agentteja FBI:sta, DEA:sta ja Yhdysvaltain tullista asuvat yhdessä Etelä-Kaliforniassa sijaitsevassa talossa, jota kutsutaan Gracelandiksi. Joukkoon liittyy juuri Quanticosta valmistunut FBI agentti Mike Warren (Aaron Tveit).

Rikollisten nappaamisen lisäksi sarjassa nähdään päähenkilöiden suhdekiemuroita. Sarjassa nähdään tiukkoja tilanteita ja täpäriä pelastumisia. Joku voisi sanoa, että peruskauraa, mutta minä tykkään aivan älyttömästi. Harmi vain, että Gracelandia on tehty vain kolme tuotantokautta. Olisin kyllä tykännyt katsoa sitä vaikka kuinka kauan. En pelkästään juonen vaan myös näyttelijöiden takia. Näyttelijät ovat kaikki huippuja ja aivan mahtavia!

Itsehillintää tämän kanssa on suoritettava, etten aina siltä istumalta sitä katsoisi kaikkia jaksoja. Minulla on muutenkin pahana tapana löytää sattumalta joku hyvä sarja ja sitten ahmia se suurinpiirtein kerralla. Bones on aivan loistava koska sen loppumisesta ei sinänsä ollut pelkoa kun sitä oli Netflixissä 8 tuotantokautta katsottavaksi vaikka putkeen.

Tähän päättyy tämän kertainan katsaus minun Netflix-historiaani. Seuraavan osan julkaisen kunhan vain saan sen rapustettua kasaan, tässä on nimittäin aika työ raapustella näitä, vaikka ei uskoisi :) 

Santavuori

Kävin tänään vähän Santavuorella käpöstelemässä lumisateessa. 

Siellä oli mahtavat maiset lumisateesta huolimatta. 

Siellä on sellainen tunne kuin kotiin menisi. 

Hyvä kysymys