Viiru ♥

Saanko esitellä Miisun pahimman painajaisen ja mamman oman kullannupun Viirun. 

Viiru on asustellut meillä nyt kaksi kuukautta ja yhteiselo sujuu miten sujuu. Miisun onneksi on ihana mummola, josta tulee rouvan uusi koti. Miisu kun nauttii omasta rauhasta ja Viiru tykkäisi kovasti leikkiä, niin tälläinen ratkaisu on kaikista parhain. Miisu saa oman rauhan ja Viiru saa rauhassa juosta ja temmeltää. 

Käytiin eilen Viirun kanssa mökillä ja siellähän oli kaikkea kivaa, muun muassa vettä johon tipahteli lehtiä. Niinpä niin. Ei onneksi tullut uitua mutta tassut kyllä kastuivat. 

Mökillä oli niin jännää, että ehti tulla väsy, mutta onneksi oli syli, jossa sai ottaa nokoset ♥

Tänään me kurvailemme Viirun kanssa takaisin Ilmajoelle ja Miisu jää asuttamaan Suovanlahden residenssiä onnellisena kissana ♥

Mielensäpahoittaja

Jokaisella pitäisi olla oma mielensäpahoittaja kotona. Minulla on ja se tekee elämästä moninkerroin mielenkiintoisempaa. 

Minun mielensäpahoittaja on Miisu. Kuusi vuotias maatiaiskissarouva. Mielensä voi pahoittaa niin monista asioita, ettei kukaan uskokaan. 

Lähdetään vaikka siitä liikkeelle, että mielensä voi pahoittaa siitä, että

joku kävelee ohi

joku katsoo 

joku puhuu

joku vain on. 

Nämä asiat ovat vain muutamia esimerkkejä. Kaikesta voi pahoittaa mielensä ja kaiken takia voi poistua paikalta turvallisimmille vesille. 

Suurin asia mistä voi pahoittaa mielensä on pikkuveljen läsnäolo. Se ei ole ollenkaan sallittua se. Pikkuveli. Sellaista ei ole olemassa, sitä pikku riiviötä ei yksinkertaisesti ole tässä maailmassa. Se pikku riiviö on kamala ja sitä voi vihata ja sen tekemisistä voi pahoittaa mielensä tuhat kertaisesti. Se pikku pirulainen ei jätä rauhaan ja se on hitto soikoon joka paikassa! 

Kyllä mielensäpahoittajan elämä mahtaa olla rankkaa  ♥

Tavaraähky

Minä olen ihminen, joka rakastaa kauniita tavaroita ja haluaisi omistaa niitä. Tavaraa on itsekullakin ylitarpeen, säilöttyjä aarteita vintin perällä. Minulla on ollut viimeiset kaksi vuotta tavaraähky, oma koti on tuntunut ylitäytetyltä kaiken maailman tavaralla. Mitään ei ole voinut heittää pois koska sitä voi tarvita joskus. No sitä joskus ei varmaan ole koskaan tullut. Eikä olekaan. Tavaraa on kuitenkin kaapit ja laatikot täynnä, eikä mitään löydä silloin kun tarvitsee. Mistä tämä kertoo? Siitä, että tavaraa on aivan liikaa.

Olen haaveillut jo vuoden, että käyn läpi joka kaapin ja laatikon, heitän tarpeettoman pois ja säästän tarpeellisen. Olenkin näin aina välillä tehnyt, silti tavaramäärä ei ole vähentynyt. Viime viikolla sain herätyksen. Tai heräsin. Jotenkin tuli sellainen tunne, että nyt. Nyt lähtee kaikki pois. Keittiöstä lähti turhaa keittiötavaraa ja astioita pois. Kaapit ovat huomattavasti tyhjemmät ja tiskaaminen on helpompaa kun ei ole niin paljoa astioita.

Hurrikaani siirtyi tänään vaatehuoneeseen, josta lähti turhia vaatteita monta pussillista pois. Samoin lähti turhia talvivaatteita. En ymmärrä mitä teen kymmenellä parilla lapasia, kun kuitenkin käytän vain yksiä. Vähän jäin miettimään, että tulenko katumaan tekemiäni valintoja. Mutta jos tavarat lojuvat samassa laatikossa vuodesta toiseen, ei niillä oikeasti ole käyttöä.

Minulla on menossa aika radikaalimuutos. Tavarapaljoutta voi vähentää pikkuhiljaa, kaikkea ei ole pakko heittää pois kerralla. Tee vaikka maalarinteippitesti. Keittiössä tämä on kätevä, laita pala teippiä kaikkiin keittiövälineisiin, sitten kun käytät jotain välinettä, ota teipin pala pois. Näin tiedät x ajan (esimerkiksi vaikka kuukauden kuluttua) mitä välineitä oikeasti käytät (ne joissa ei ole teippiä) ja mitä välineitä et käytä (teipilliset). Toinen hyvä keino vähentää tavaraa on lajitella tavarat kolmeen pinoon säästetään, ehkä ja ei säästetä. Ehkä-pinon tavarat voi pakata vaikka muovilaatikkoon varastoon ja jos ne ovat puolen vuoden tai vuoden päästä siellä edelleen, voi laatikon pistää kiertoon. Näin tavaran karsiminen ei ole niin radikaalia, eikä tule heitettyä pois sellaista mitä oikeasti tarvitsee.

Tällä hetkellä yksi vallitsevimmista tavarapaljouden hallitsevista keinoista on japanilaisen ammattijärjestelijän Marie Kondon KonMari- menetelmä. Menetelmässä on yksi ainoa kysymys, johonka vastaamalla saadaan selville säilytetäänkö tavara vai ei. Tuottaako tämä esine minulle iloa? Yksinkertainen kysymys, johon ei löydy yksinkertaista vastausta.

Kaikista pahimpia ovat tavarat, joita säilytetään velvollisuuden tunnosta. Minulla on itsellänikin sellaisia tavaroita, joita koen etten voi heittää pois koska olen ne saanut lahjaksi. Tiedän, se on typerää, enkä todellakaan enää noudata sitä. Muuta kuin tietyn ihmisen kohdalla. Minun kummitätini on tarkka ihminen ja tiedän, että jos heitän pois häneltä saamiani tavaroita, olen loukannut häntä verisesti. Kyse ei ole siitä, ettenkö pitäisi saamistani lahjoista, tädiltä ei koskaan tule turhaa roinaa. Kyse on vain siitä, että olen kyllästynyt kyseisiin tavaroihin, enkä käytä niitä enää. En haluaisi pitää niitä kaapissa viemässä tilaa, mutten todellakaan uskalla niitä poiskaan antaa. Joten siellä ne pölyttyvät kaapin pohjilla, kunnes olen kerännyt tarpeeksi rohkeutta heivatakseni tavarat pois.

Minulla on myös paljon tavaraa, jolla on tunnearvoa. Tai joista koen, etten voi antaa pois, vaikka olen saanutkin luvan siihen. Mutta nyt olen päättänyt kysyä tavaroiden kohdalla KonMarin kysymyksen ja jos vastaus on negatiivinen tavarat saavat häipyä. Turhalla tavaralla ei tee yhtikäs mitään ja siivoaminen tulevaisuudessa on helpompaa kun on vähemmän tavaraa siirreltävänä.

Kaikista eniten tavaran hävittämisessä suren menetettyä rahaa. Minä toki voisin myydä enemmän tavaraa ja sillä tavalla ansaita edes vähän takaisin. Mutta olen todennut, että tavaran vieminen suoraan pois, ilman ylimääräistä välppäämistä sopii minulle paremmin. Jos joudun käymään tavarat läpi useamman kerran, voi niistä vielä jotkut päätyä takaisin kaappiin, eikä se ole hyvä. Kaikkein arvokkaimpien tavaroiden kanssa olen kyllä tehnyt kauppoja, ja jos päätän huonekaluja laittaa poistoon niin ne myyn. Koskaan ei saa sitä menetettyä rahaa takaisin, joten sitä on kyllä turha edes miettiä. Mietin paljon ennemmin sitä mahtavaa fiilistä kun oma koti tuntuu taas kodilta eikä varastolta. Nyt on edessä jo poistoon menevien tavaroiden pois roudaaminen, sitten voin taas keskittyä miettimään mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. Paljon on matkaa vielä edessä, mutta nyt on pakko hieman himmata tätä intoa, muuten jäljelle jää vain tyhjä koti.

Ps. Kun puhun tavaran pois heittämisestä puhun pääasiassa kierrätyksestä. Vien paljon tavaraa SPR:lle sekä UFF:lle. Roskiin menee vain murto-osa sellaista mitä ei voi kierrätykseen laittaa.

Kivien kaivamista nurmikon alta

Rivitalossa asujan pahin painajainen; naapuri tekee jotain ja sinun on tehtävä sama perässä. 

Äitin ja iskän tykönä naapuri kaivoi sammalen ja nurmikon alta vanhan kiveyksen esille. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin meidänkin ruveta kaivamaan. Kova työ se olis, mutta nyt se on valmis ja kyllä siitä tuli hieno! 

Ennen

Jälkeen

Toivottavasti se on jatkossa helppohoitoisempi :))

Pikku puuhastelua

Pikku puutarhuri iski taas. 

Syntyi perunamaa. Perunat ovat kaapissa itämässä ja odottamassa otollista hetkeä päätyäkseen uuteen hienoon rottinkikoriin kasvamaan satoa. Perunamaa siis odottelee asukkejaan rauhassa porkkanoiden ja herneiden vierellä. 

Pikku puutarhuri sai Kuunliljan kukkapenkkiin. Kuunliljat ovat nättejä ja toivotaan, että tämä yksilö kasvaa oikein kauniiksi ja tuuheaksi. 

Visio hernepurkeista elää edelleen. Tikut onnistuivat hyvin ja nyt odotellaan kasvaako herneet täyttääkseen vision loppuun asti. Kasvakaa pikkuiset, kasvakaa! 

Etupihalta puretun kivireunuksen kivet saivat uuden elämän. Osa kivistä päätyi salaojaksi, osa odottaa salaojaksi pääsyä, osa päätyi kukkapenkin reunaksi ja osa varmaan päätyy koristekiviksi johonki purkkiin. 

Kivijalan ja kivilaattojen väli sai uuden kivireunuksen. Idea syntyi illalla, tarvikkeet kotiutuivat päivällä Seinäjoelta ja iltapäivällä syntyi kivinauha. Sitä tosin pitää vielä hieman paikkailla, mutta aika onnistunut se omasta mielestäni on. Ja toivottavasti helppo hoitoisempi kuin edellinen kiviviritelmä.

SPR:ltä löytyi kuudella eurolla jättikokoinen konjakkilasi. Ensin ajattelin sitä ihan tyhjänä koristeeksi kunnes keksin tehdä siitä aavikon. Aluksi sinne piti tulla kaktus, mutta kun Kimppukivassa oli mehikasveja, niin suunnitelma muuttui ja lasiin muutti asumaan mehikasvi. Se on aikas hieno, tykkään! 

Pikku puutarhuri odottaa innolla, että pääsee täyttämään tyhjät purkit ja purnukat kesän kukkasilla. Puutarhaostoslista on tehty ja nyt vain odotellaan otollista hetkeä kesäkukkien laittoon. Sitten saakin ihastella kauniita kukkia ja toivoa, että ne kasvavat ja kukoistavat. Ah ♥

Pikku puutarhuri

Pikku puutarhuri iski taas.

Liityin facebookissa piha ja puutarha-ryhmään.

ISO VIRHE. 

"Meillä kukkii se ja se, meillä tämä ja tuo. Meilläpä onkin tälläinen ja tälläinen. Vein jo tomaatit ja kurkut ja vesimelonit ja appelsiinit pihalle!"

Jep. Ei yhtään iske puutarhakateus. 

Varsinkaan kun katselen omaa puutarhaani. Se kyllä vihertää, mahtavaa. Mutta. 

Haluaisin lisää kasvatuslaatikoita. Porkkanaa, perunaa ja hernettä kasvatan tänä kesänä. Mutta haluaisin laittaa mansikkaa ja vähän lisää porkkanaa sekä hernettä. Punaherukan ja karviaisen haluaisin myös. Ja ehkä päärynäpuun. 

Onneksi on mummola ja mummolan hehtaarin tontti.

Olin äitienpäivän aikaan kotisuomessa ja vein tuliaisiakin, valkoherukka- ja karviaispuskan. Ja ne saivat omat paikkansa herukkapuskien välistä. 

Valkoherukka Lepaan valkoinen

Karviainen Lepaan punainen

Omassa puutarhassani olen päässyt jo villiintymään. Äskettäin pääsivät herneet ja porkkanat maahan. Viime vuonna minua niin suretti porkkanoiden kitkeminen, että tänä vuonna istutin porkkanat nauhassa. Herneitä meni kolmelle laidalle ja porkkananauhoja viisi keskelle. 

Kasvakaa porkkanat ja herneet, kasvakaa! 

Sain myös idean. Pistetäänpä noihin tyhjiin kukkapurkkeihin herneitä kun niitä kerran on. Noihin pitää vaan käydä hakemassa jostain puskasta tukikepit. Pienessä mielessäni niistä tulee hienot, mutta joku pieni ääni takaraivossa huutelee riitasointuja, mutta sitä ei kuunnella. 

Puuatarhahulluudeksi sitä myös kutsutaan. 

Hauskaa vappua!

Vapun kunniaksi valmistin itselleni herkkuaamiaisen hotellityyliin. Ihan kyllä kaikkea mahdollista en viitsinyt ruveta aamulla kokkailemaan, mutta ne perinteiset munakokkeli ja pekoni. Ja hedelmiä ja vihanneksi kyytipojaksi. Appelsiinimehua en muistanut ostaa, mutta korvasin mehun maidolla. Oli kyllä oikea herkkuaamianen, ihan joka aamu ei tälläistä kyllä jaksaisi väsätä!

Käytiin ystäväni kanssa Ilmajoen vapputorilla, jossa oli musiikkia, puheita, huutokauppa ja arpoja. Arpoja en ostanut, mutta jäätelön, munkin ja simaa ostin (simaa ihan kotiin asti, koska omasima meni ihan päin honkia). Sitten vähän kierreltiin Ilmajoen keskustassa, käytiin kukkakaupassa ja särkyneellä sillalla. Sitten lähdettiinkin molemmat kotiin, minä tekemään ruokaa ja ystäväni valmistautumaan töihin lähtöön. 

Koska ilma on mitä parhain, me päätimme Miisun kanssa (lue: palvelija päätti) ulkoilla. 

Tämä kuva on historiallinen, tässä kuvassa Miisu istuu ensimmäistä kertaa sylissä ilman että sitä tarvistsee pitää kiinni. Eli siis ensimmäinen kerta sylissäni koskaan. Mahtavaa! 

Ulkoilun jälkeen maistui ruoka molemmille ja iltapäivä"kahvit" tuli nautittua ulkosalla (ilman Miisua tosin). Munkkirinkilä ja lasillinen simaa auringon paisteessa, ah ♥

Tein minä vähän puutarhahommiakin tuossa äskettäin. Rakensin tuleville herneille rautaverkosta tuollaiset tukiseinät, niin saan laitettua kolme kertaa enemmän herneitä kuin viime vuonna. Ihan ite tein! 

Hyvää loppuvappua kaikille! 

Elokuvateatterissa

Toissa iltana kävin Kurikan kinossa katsomassa Captain America: Civil War-leffan ja kyllä tykkäsin. Sekä leffateatterista että leffasta ♡ 

Ruudun äärellä

Eilen illalla katsoin pitkästä aikaa leffan telkkarista. Siis ihan televisiosta, en television välityksellä netflixistä vaan ihan tv5:lta. Se oli ihan oikeasti mukavaa. En pahemmin enää telkkaria katso, jotenkin se unohtuu kun on netflix ja katsomo ja areena ja ruutu ja niin pois päin. Mainoskatkoilla piti äkkiä kipittää vessassa ja pyykit piti ehtiä laittaa kuivumaan. En ole mainoskatkojen suuri fani, ne tylsistyttävät mutta tiedän niiden olevan pakollisia.

Ihme kyllä jaksoin katsoa leffan alusta loppuun asti, vaikka päivällä olin superväsynyt (poijitettiin eläinlääkärin kanssa hiehoa ja se oli rankkaa). Jaksoin tapittaa leffan loppuun asti! Leffa oli hyvä, noh enkai minä sitä muuten olisi katsonutkaan :D Leffa oli Angelina Jolien ja Denzel Washingtonin tähdittämä The Bone Collector eli suomeksi Luunkerääjä. Leffa kertoi tavallisesta rivipoliisista Amelia Donaghystä (Jolie) joka löytää ratapihalta ruumiin ja todisteita seuraavasta murhasta. Halvaantunutta huippurikostutkijaa Lincoln Rhymeä (Washington) pyydetään auttamaan ja yhdessä Donaghyn kanssa he pääsevät murhaajan jäljille. 

Oli kyllä oikein mukava välillä katsoa telkkarista leffa. Ennen minä katsoin joka perjantai leffan telkkarista ja tietokoneelta silloin kun en omistanut telkkaria. Nyt perjantain leffailta on jäänyt. Johtunee ehkä siitä, että kun käy kaksi kertaa päivässä töissä ei jaksa valvoa niin pitkään kuin pitäisi. Ja jotenkin olen kyllästynyt leffojen katseluun. Toki katselen Netflixistä leffoja välillä. Netflixistä on kuitenkin helpompi katsoa kun ei ole mainoksia. Mainoksien aikana on vaan niin helppo laittaa telkkari kiinni ja siirtyä unten maille. 

Ehkä pikku hiljaa leffat löytävät taas tiensä minun iltoihin ja illan viettoihin (jotka ovat kyllä hyvin hurjia! :D) Huomenna saatan ehkä taas tapittaa yhden leffan, katsotaan nyt ;)

Oh my my, snow!

Aamulla herätessä keittiön ikkunasta tuijotti vastaan tämmöinen näky.. 

Jotenkin noi haravoimishalut katosivat, en tiedä miksi.. 

Jep jep, ja eikun kesärenkuleilla kohti töitä :)

Laavun kattoprojekti osa III

Noniin, sitte päästäänkin laavun kattoprojektissa viimeiseen osaan, jonka jälkeen voimmekin todeta katon olevan loppusilausta vaille valmis!

Eilen puurrettiin koko päivä, aamu kymmenestä ilta kahdeksaan. 

Työmies istuskelee katolla nauttien lepohetkestä ja auringon paisteesta :)))

Kiinnitettiin aluskatetta korkeuksissa 

(voi jessus mua pelotti olla tuolla!) 

Saatiin aluskate paikoilleen ja sitte alkoikin vasta urakka.. 

Maalattiin lautoja mustiksi ja vedenpitäviksi, kaksi lautaa kerralla ja sitten laudat katolle. Oli sotkuista hommaa, mutta helppoa verrattuna massiivisten pintalautojen nosteluun ja käsittelyyn.

Alkuun vedettiin kymmenkunta aluslautaa 10 cm:n välillä. Tehtiin valmiiksi noin puoleen väliin, loppu katto tehtiin sitä mukaa millaisia pintalautoja tuli. 

Siinäpä näkyy jo valmista kattoa osa. 

Ja TADAAA! 

Kolmisenkymmentä aluslautaa ja pintalautaa, monta sataa metriä maalattua lautaa, muutamaa sataa naulaa ja kymmeniä lautoja taivaisiin nostettuna ja se on siinä! 

Laavun katto on valmis! Pientä hienosäätöä vielä mutta kyllä se on jo valmiin puolella reippaasti. 

Olipahan päivä eilen, koko päivä puurrettiin mutta se oli mukavaa. Illalla jalat huusivat hoosiannaa ja kaikki paikat kipeinä pintalautojen nostelusta, naulojen naulaamisesta, vaatteet mustina maalaamisesta. Mutta valmista tuli ja lopuksi pääsi savusaunaan vähän rentoutumaan ja peseytymään, ah ♥

Laavun kattoprojekti osa II

Tiistaina laavun kattoprojekti sai jatkoa kun rakennustyömies saatiin paikalle. Herra Rakennustyömies nosteli äärimmäisen näppärästi viisi kuuden metrin runkoa laavun katolle. 

Runkoja lovettiin sen verran, että ne saatiin tasaan ja että ne pysyvät paikoillaan hurrikaanin ja tornaadon kohdalle sattuessa. Siinä oli aika työ saada nuo kaikki möllikät tuonne mutta näppäristi ne sinne nousivat pikkutraktorilla. 

Yllä oleva voimanpesä nosteli pöllit katolle. 

Siellä herra Rakennustyömies merkitsee pölliin loveamispaikkaa. 

Minun suuri tehtäväni oli pitää tulta yllä ja sitten paistelin makkaroita työmiehille. Ja etsin työvälineitä ja toin nauloja ja vasaroita ja ties mitä työvälineitä laavulle. 

Sade pahalainen keskeytti kattopuuhat, mutta juuri kun saatiin polttopuupinot, lautataapelit ja katto peitetyksi niin sade lakkasi. Eipä sitä kyllä olisi voinut pidemmälle jatkaakaan koska aluskate loppui pahasti kesken. Huomenna sitä pitää hakea lisää ja lauantaina urakka jatkuu. 

Laavun kattoprojekti osa I

Saavuin sunnuntaina äitin ja iskän iloksi tänne kotisuomeen. Sunnuntaina ehdin olla huimat 30 minuuttia kotona ennen kuin piti jo lähteä viilettämään maailmalle. Ensteksi vaihdettiin, anteeksi minä vaihdoin äitin pösöön renkulat ja sitten lähdettiin iskän kanssa mökille tuhoamaan viime syksynä ostettua asuntovaunun raatoa (iskä osti asuntovaunun vain siksi että sai siitä peräkärryn jonka päälle tulee sauna). Samalla siinä sitten ajelin traktorin mökille, kun siellä sitä kuitenkin enemmän tarvitaan. Sunnuntaina olisi pitänyt myös purkaa laavun katto, mutta meillä ei ollutkaan kattoruuviavainta, joten se siirtyi sitten maanantaille. 

Noh, maanantaina kävin ensitöiksi hakemassa pari kappaletta avaimia, että päästiin purkamaan laavun kattoa. 

Nojuu, ja sitten eikun peltikaton päälle kävelemään että saadaan ruuvit pois. Oma työmaa oli ensin edes päästä koko katon päälle, olen huomannut kärsiväni jonkinasteisesta korkeanpaikankammosta, joten se ei ollut peace of cake. Sain kuitenkin itseni hilattua yläilmoihin missä sitten tyylikkäästi konttasin ja istuen hiilauduin ruuvin luota toiselle. Näin saatiin kattopellit irti. Sitten piti päästä alas.. Huoh. Alas päästiin (tyylikkäästi kuten aina..) ja sitten vain pellit kasaan. 

Yllä olevassa kuvassa on työvälineet ja irroitetut ruuvit katolle tulevien pöllien päällä. 

Ja alla olevassa kuvassa ensimmäiset pellit jo otettu katolta pois. 

Kuljetusvälineenä toimi tottakai traktori ja sen etukuormaaja. 

Siinäpä katto ilman kattoa :D 

Kylläpä se laavu näyttääkin hassulta ilman kattoa. Mutta onneksi saadaan viikonloppuna sille katto takaisin, ettei tartte ihan ilman kattoa ressukan olla. 

Katse kohti kesää

Istuskelin tässä täyttämässä pisteestä pisteeseen -kirjaani ja hörppimässä teetä, tuijottelin siinä samalla sitten pihalla ja yllätysyllätys, ajatukset kääntyivät pikku hiljaa kesään ja kukkiin. 

Tänä vuonna aijon olla extriimi ja pistän rottinkikoriin perunaa. Jep, luitte aivan oikein, kasvatan tänä vuonna oman pikku perunasatoni. Idean sain ystävältäni, rottinkikori löytyi biltemasta ja loput ainesosat vielä puuttuvat (paitsi toki perunat, mutta ne nyt ehtivät vaihtua jo monta kertaa ennen kuin istutuspuuhiin päästään). 

Mielessä siintäisi kyllä vielä yksi kasvatuslaatikko, mutta tilanpuute on ongelma numero yksi. Nurmikolle en saa laittaa mitään koska nurmikonleikkaajan pitää päästä tekemään työnsä esteettä. Yksi paikka olisi toki mustaherukkapuskan alla, mutta en tiedä onko se hyvä paikka. Mustaherukka voi ruveta kasvamaan niin, että peittää koko kasvuston. Ja toisaalta siinä on kyllä kukkapenkki, enkä nyt välttämättä haluaisi jäädä paitsi kukkien loistosta. Hmm, tätä ideaa pitää kypsytellä ja kysyä äitiltä mitä mieltä se on (toiveissa toki olisi jos äiti sattuisi tänne Eepeelle poikkemaan vähän "kurittamaan" niin vallatonta herukkapuskaa :D). 

Minulla on eräänlainen inhotus-rakkaussuhde pihaani. Tykkään valtavasti koristeomenapuusta (ja varsinkin kun se taas puhkeaa kukkaan, ah!) ja koristeomenapuussa asuvista kukkaruukuista. Samoin rakastan ideaa, jonka sain viime vuonna, reunustin kukkapenkin reunan ja "terassin" reunan kevytharkoilla. Loistava idea! Samoin tykästyin siihen, että olohuoneen ikkunan edessä on yksi korkea kukkapurkki jossa joku roikkuva kukka.

Mutta sitten. Keittiön ikkunan edusta on jotenkin.. En minä tiedä, en saa siinä kalusteita millään asettumaan oikeaan paikkaan. Joko ne ovat liian syrjässä tai sitten liikaa oveen päin. Aina jotenkin ihan väärässä kohdassa. Samoin kuin näkymä puutarhatarvikkeiden "varastoon" on jotenkin hyvin levoton. Viime vuonna haaveilin sellaisesta säilytyslaatikosta. En hennonut ostaa, mutta kaippa minä tänä vuonna sellaisen hommaan, niin saa kaikki puutarhatarvikkeet piiloon ja näkymän seesteiseksi. 

Kesäkukkien kanssa aijon tänäkin vuonna olla maltillinen. Viime vuonnahan minulla ei ollut kuin yksi miljoonakello, kolme pelargoniaa, pelargonioiden kanssa jotain putouskasvia, kaksi tähtisilmää, petunia ja kaverilta saatu neilikka (joka oli aivan mahtava!). Enkä tosiaankaan aijo tänäkäään vuonna rönsyillä. 

Samoilla kukilla mennään, toki jotain uutta voi ottaa jonkun tilalle, mutta keittiön ikkunalle pelargonioita ja jotain roikkuvaa. Yksi miljoonakello tai vastaava, muttei lumihiutale (haisee pahalle). Etupiha on ongelma. Siihen kun ei paista kuin aamuaurinko niin siinä ei oikein menesty mikään. Minulla on etupihalla pari kesää sitten hommatut hopealangat vielä hyvässä viereessä. Äiti niistä koettaa päästä eroon, mutta minä en ainakaan aijo niistä luopua! Ainoat kukat mitkä siellä selviävät :D 

Ai että, minä odotan jo kesää kovasti! Lehmien laidunnusta, lämpöä, kukkia, pyöräilyä, aurinkoa, lyhyitä hiuksia, puutarhasuunnitelmia, oijoi tule kesä tule! 

Alla vielä kuva Miisusta haistelemassa kevään tuoksuja turvallisesti sisältä käsin. Tarjosin kyllä mahdollisuutta ulkoiluun, mutta neiti juoksi heti karkuun :D  

Miiiiisu ♥

Miisu on ehkä maailman söpöin  ♥

Laitoin yksi päivä vaatteet sängylle valmiiksi, ettei niitä tartte sitten lähdön tullessa etsiä. Niin tottakai joku oli mennyt vaatekasan päälle onnellisena nukkumaan ♥

Punainen auto

Tuossa muutama päivä sitten julkasin kuvan "puhtaasta" autostani. Noh, kävin sitten lankalauantain kunniaksi sitten pesemässä autoni taas punaiseksi. :)))

Nykyään se kyllä taas on puoliharmaa mutta no can do, kun kevät on täällä! 

Easter

Se on sitten taas pääsiäinen. Tai no kohtahan se on jo ohi. 

En tehnyt oikeastaan mitään kummoista pääsiäisenä, pitkäperjantain ja lankalauantain olin töissä, tämän päivän vapaalla. 

Lankalauantaina kävin katsomassa pääsiäiskokkoa tai pääsiäisvalakiaa kuten täälläpäin sanotaan. Se oli ihan kivaa, vaikka olenkin tottunut kokkoja polttamaan kesäkuussa, en maaliskuussa. 

Tänään kävin kummipoikani, hyvän ystäväni ja hänen siskontyttönsä kanssa ratsastamassa ponitallilla. Tai no, minä ja kummipoika seurattiin kentän laidalta ja muut ratsastivat. Mutta oli oikein mukavaa. 

Ratsastuksen jälkeen tutustutettiin ystäväni siskontyttö maatalouden pariin koulun navetalla missä käytiin vähän lypsämässä ja silittelemässä ammuja ja possuja. 

Että semmottii tänään ja huomenna taas töihin hoitamaan possuja. 

Kuvissa näkyy pääsiäiskoristuksia, joista pääsiäisen jälkeen tulee kevätkoristuksia :)

Hauskaa loppupääsiäistä kaikille! 

Argh !!

Mun ihanan puhdas auto. Per..jantain kevät ja kevään sulat. Ärrinmurrin ja sitä rataa. Pitänee sitä töiden ohessa joku päivä vähä "huuhtasta". Huoh 

Computer

Ostin tuossa parisen viikkoa sitten uuden tietokoneen. Äitin vanha kone alkoi sanomaan sopimusta irti. Tai jos tarkkoja ollaan niin sovellukset alkoivat sanoa sopimusta irti koneen kanssa, joten meikäläinen luovutti oman koneensa ja marssi kauppaan. 

Olen aikaisemmin suhtautunut vähän epäilevästi näihin kosketusnäytöllisiin koneisiin. Mielestäni tabletit ovat sitten erikseen. Noh, Gigantin myyjä (ihan komea nuori mies ;) ) myi minulle sitten 2 in 1-tietokoneen. Eli tässä on kosketusnäyttö ja tämän saa hienosti taitettua tabletiksi. Olen todennut sen ihan näppäräksi toiminnoksi. Käytän konetta sekä koneena että tablettina. Joskin tabletiksi tämä on hieman raskas mutta se on pieni haitta kaiken muun mahtavuuden lisäksi. 

Tähän koneeseen päädyin ihan sillä, että se oli sopivan kokoinen, ihan ok painoinen ja mielestä ihan hyvällä hinta-laatu-suhteella varustettu kapine. Ja varsinkin kun minun rakas tabulenssini alkaa näyttää jo vanhuuden merkkejä ja tabletti on kyllä ollut korvaamaton apu. Käytän tablettia vieläkin, mutta yhtä paljon käytän konetta. Varsinkin kun kone käynnistyy yhtä lailla nopeasti (tabletti toki nopeampi). 

Olen häppyhäppy ja hyyyyyvin tyytyväinen ostokseeni. :)))

Ammuja siellä, ammuja täällä :)

Ajatin yksi päivä töissä raappaa (se on vähä rikki niin sitä pitää vahtia) ja siinä samalla nappailin kuvia ammuista. 

Kaikki oli väsyneitä lypsyn jälkee, mutta hyvä niin, sillä nyt ne sitä maitoa tuottaa lisää :)

Tässä on Kaunotar :)

Emakotkin vaan nukkua tuhisi kun sikalassa käin vielä tarkastaa tilanteen. 

Kipakkaa väsytti kanssa kovasti

Siinä sitä kiltisti nukutaan kaikki siistissä rivissä :)

On ne ammut vaan ihania ♥