Katse kohti kesää

Istuskelin tässä täyttämässä pisteestä pisteeseen -kirjaani ja hörppimässä teetä, tuijottelin siinä samalla sitten pihalla ja yllätysyllätys, ajatukset kääntyivät pikku hiljaa kesään ja kukkiin. 

Tänä vuonna aijon olla extriimi ja pistän rottinkikoriin perunaa. Jep, luitte aivan oikein, kasvatan tänä vuonna oman pikku perunasatoni. Idean sain ystävältäni, rottinkikori löytyi biltemasta ja loput ainesosat vielä puuttuvat (paitsi toki perunat, mutta ne nyt ehtivät vaihtua jo monta kertaa ennen kuin istutuspuuhiin päästään). 

Mielessä siintäisi kyllä vielä yksi kasvatuslaatikko, mutta tilanpuute on ongelma numero yksi. Nurmikolle en saa laittaa mitään koska nurmikonleikkaajan pitää päästä tekemään työnsä esteettä. Yksi paikka olisi toki mustaherukkapuskan alla, mutta en tiedä onko se hyvä paikka. Mustaherukka voi ruveta kasvamaan niin, että peittää koko kasvuston. Ja toisaalta siinä on kyllä kukkapenkki, enkä nyt välttämättä haluaisi jäädä paitsi kukkien loistosta. Hmm, tätä ideaa pitää kypsytellä ja kysyä äitiltä mitä mieltä se on (toiveissa toki olisi jos äiti sattuisi tänne Eepeelle poikkemaan vähän "kurittamaan" niin vallatonta herukkapuskaa :D). 

Minulla on eräänlainen inhotus-rakkaussuhde pihaani. Tykkään valtavasti koristeomenapuusta (ja varsinkin kun se taas puhkeaa kukkaan, ah!) ja koristeomenapuussa asuvista kukkaruukuista. Samoin rakastan ideaa, jonka sain viime vuonna, reunustin kukkapenkin reunan ja "terassin" reunan kevytharkoilla. Loistava idea! Samoin tykästyin siihen, että olohuoneen ikkunan edessä on yksi korkea kukkapurkki jossa joku roikkuva kukka.

Mutta sitten. Keittiön ikkunan edusta on jotenkin.. En minä tiedä, en saa siinä kalusteita millään asettumaan oikeaan paikkaan. Joko ne ovat liian syrjässä tai sitten liikaa oveen päin. Aina jotenkin ihan väärässä kohdassa. Samoin kuin näkymä puutarhatarvikkeiden "varastoon" on jotenkin hyvin levoton. Viime vuonna haaveilin sellaisesta säilytyslaatikosta. En hennonut ostaa, mutta kaippa minä tänä vuonna sellaisen hommaan, niin saa kaikki puutarhatarvikkeet piiloon ja näkymän seesteiseksi. 

Kesäkukkien kanssa aijon tänäkin vuonna olla maltillinen. Viime vuonnahan minulla ei ollut kuin yksi miljoonakello, kolme pelargoniaa, pelargonioiden kanssa jotain putouskasvia, kaksi tähtisilmää, petunia ja kaverilta saatu neilikka (joka oli aivan mahtava!). Enkä tosiaankaan aijo tänäkäään vuonna rönsyillä. 

Samoilla kukilla mennään, toki jotain uutta voi ottaa jonkun tilalle, mutta keittiön ikkunalle pelargonioita ja jotain roikkuvaa. Yksi miljoonakello tai vastaava, muttei lumihiutale (haisee pahalle). Etupiha on ongelma. Siihen kun ei paista kuin aamuaurinko niin siinä ei oikein menesty mikään. Minulla on etupihalla pari kesää sitten hommatut hopealangat vielä hyvässä viereessä. Äiti niistä koettaa päästä eroon, mutta minä en ainakaan aijo niistä luopua! Ainoat kukat mitkä siellä selviävät :D 

Ai että, minä odotan jo kesää kovasti! Lehmien laidunnusta, lämpöä, kukkia, pyöräilyä, aurinkoa, lyhyitä hiuksia, puutarhasuunnitelmia, oijoi tule kesä tule! 

Alla vielä kuva Miisusta haistelemassa kevään tuoksuja turvallisesti sisältä käsin. Tarjosin kyllä mahdollisuutta ulkoiluun, mutta neiti juoksi heti karkuun :D  

Miiiiisu ♥

Miisu on ehkä maailman söpöin  ♥

Laitoin yksi päivä vaatteet sängylle valmiiksi, ettei niitä tartte sitten lähdön tullessa etsiä. Niin tottakai joku oli mennyt vaatekasan päälle onnellisena nukkumaan ♥

Punainen auto

Tuossa muutama päivä sitten julkasin kuvan "puhtaasta" autostani. Noh, kävin sitten lankalauantain kunniaksi sitten pesemässä autoni taas punaiseksi. :)))

Nykyään se kyllä taas on puoliharmaa mutta no can do, kun kevät on täällä! 

Easter

Se on sitten taas pääsiäinen. Tai no kohtahan se on jo ohi. 

En tehnyt oikeastaan mitään kummoista pääsiäisenä, pitkäperjantain ja lankalauantain olin töissä, tämän päivän vapaalla. 

Lankalauantaina kävin katsomassa pääsiäiskokkoa tai pääsiäisvalakiaa kuten täälläpäin sanotaan. Se oli ihan kivaa, vaikka olenkin tottunut kokkoja polttamaan kesäkuussa, en maaliskuussa. 

Tänään kävin kummipoikani, hyvän ystäväni ja hänen siskontyttönsä kanssa ratsastamassa ponitallilla. Tai no, minä ja kummipoika seurattiin kentän laidalta ja muut ratsastivat. Mutta oli oikein mukavaa. 

Ratsastuksen jälkeen tutustutettiin ystäväni siskontyttö maatalouden pariin koulun navetalla missä käytiin vähän lypsämässä ja silittelemässä ammuja ja possuja. 

Että semmottii tänään ja huomenna taas töihin hoitamaan possuja. 

Kuvissa näkyy pääsiäiskoristuksia, joista pääsiäisen jälkeen tulee kevätkoristuksia :)

Hauskaa loppupääsiäistä kaikille! 

Argh !!

Mun ihanan puhdas auto. Per..jantain kevät ja kevään sulat. Ärrinmurrin ja sitä rataa. Pitänee sitä töiden ohessa joku päivä vähä "huuhtasta". Huoh 

Computer

Ostin tuossa parisen viikkoa sitten uuden tietokoneen. Äitin vanha kone alkoi sanomaan sopimusta irti. Tai jos tarkkoja ollaan niin sovellukset alkoivat sanoa sopimusta irti koneen kanssa, joten meikäläinen luovutti oman koneensa ja marssi kauppaan. 

Olen aikaisemmin suhtautunut vähän epäilevästi näihin kosketusnäytöllisiin koneisiin. Mielestäni tabletit ovat sitten erikseen. Noh, Gigantin myyjä (ihan komea nuori mies ;) ) myi minulle sitten 2 in 1-tietokoneen. Eli tässä on kosketusnäyttö ja tämän saa hienosti taitettua tabletiksi. Olen todennut sen ihan näppäräksi toiminnoksi. Käytän konetta sekä koneena että tablettina. Joskin tabletiksi tämä on hieman raskas mutta se on pieni haitta kaiken muun mahtavuuden lisäksi. 

Tähän koneeseen päädyin ihan sillä, että se oli sopivan kokoinen, ihan ok painoinen ja mielestä ihan hyvällä hinta-laatu-suhteella varustettu kapine. Ja varsinkin kun minun rakas tabulenssini alkaa näyttää jo vanhuuden merkkejä ja tabletti on kyllä ollut korvaamaton apu. Käytän tablettia vieläkin, mutta yhtä paljon käytän konetta. Varsinkin kun kone käynnistyy yhtä lailla nopeasti (tabletti toki nopeampi). 

Olen häppyhäppy ja hyyyyyvin tyytyväinen ostokseeni. :)))

Ammuja siellä, ammuja täällä :)

Ajatin yksi päivä töissä raappaa (se on vähä rikki niin sitä pitää vahtia) ja siinä samalla nappailin kuvia ammuista. 

Kaikki oli väsyneitä lypsyn jälkee, mutta hyvä niin, sillä nyt ne sitä maitoa tuottaa lisää :)

Tässä on Kaunotar :)

Emakotkin vaan nukkua tuhisi kun sikalassa käin vielä tarkastaa tilanteen. 

Kipakkaa väsytti kanssa kovasti

Siinä sitä kiltisti nukutaan kaikki siistissä rivissä :)

On ne ammut vaan ihania ♥

Navettalaboratorio

Välillä minustakin kuoriutuu labrarotta töissä. Tänään nimittäin tehtailin oikein urakalla (kolme P4-testiä on jo urakka! :D) kiimatestejä lehmille. Emmä tiiä, kaikki noi näyttää samalta ja sit ku Jarkko ne siemensi niin se sano, ettei ne oikee ollu kiimassa. Mihinkä sitä tässä enää luottaa, ku tuo 135 ainakin hyppi ja pomppi ja kiusasi muita oikein urakalla, ja sattu se jäämään allekin yhdessä vaiheessa. Oliskohan sillä ollu joku välikiima..?

Better luck next time? 

Talvesta kevääseen, kesästä syksyyn

Mietin tuossa autolla ajellessa ja auringonpaisteesta nauttien, että minä oikeastaan tykkään kaikista vuodenajoista. Olen talvi-, kevät-, kesä- ja syksyihminen. Joka vuodenajassa on jotain ihanaa ja ihan kamalaa. 

Mutta esimerkiksi talven jälkeen on aivan mahtavaa, että kevät tulee, aurinko rupeaa paistamaan kunnolla ja alkaa lämpenemään. Vaikka rakastankin talvea niin se on silti kiva kun vuodenaika vaihtuu. 

Odotan siis kevättä ja kesää ja näiden jälkeen odotan syksyä ja talvea. Aina odotusta odotuksen perään. Ah, kesäkesä tule jo! Odotan oikeasti innolla kesää, koska tänä kesänä aijon nauttia kesästä! Saatan kesällä olla ehkä maailman parhaassa seurassa ja mitä muutakaan silloin voi, kuin nauttia siitä ajasta! Aijaia! 

Huomasin tässä kun tiirailin noita kahta kuvakoostetta, että kaikissa kuudessa kuvassa paistaa aurinko. :) Ei minulla kyllä oikein olekaan kuvia huonosta kelistä, muutamia voi olla mutta yleensä kuvaan vain kauniita kelejä. :) 

Ei muutakuin aurinkolasit esiin ja auringosta nauttimaan! 

Pukumiehiä ♥

Lupasin esitellä Netflixistä yhden seuraamani sarjan ihan omana juttunaan. Noh tässä se tulee, mutta kaverin kanssa. 

Person of Interest eli siis Kohde on Suomessakin esitetty televisiosarja, joka kertoo entisesti CIA-agentista (Jim Caviezel), jonka salamyhkäinen miljardööri (Michael Emerson) palkkaa avukseen. Yhdessä he estävät suunnitteilla olevia väkivaltarikoksi New Yorkissa. Apunaan heillä on Kone ja pari murharyhmän agenttiä New Yorkin poliisista.  

Minä en itse tätä muista koskaan seuranneeni, hämäriä muistikuvia on mainoksista. Mutta Suomessa tätä on esitetty vuodesta 2013 alkaen. Minä olen nyt katsonut kaikki kaksi tuotantokautta mitä Netflix minulle tarjoaa ja todellakin janoan lisää! Juuri luin sarjaseuraajasta, että kyseistä sarjaa on tehty/on tekeillä viisi tuotantokautta ja että SUB esittää parhaillaan nelos kauden jaksoja. Aina minä olen myöhäisherännyt, enkä voi katsoa lisää suosikkisarjojani telkkarista  kun olen niistä jäljessä. Tässäkin tapauksessa minun täytyy vain odottaa lisää tuotantokausia Netflixiin ja toivoa, ettei Netflix päätä jättää Kohdetta pois listoiltaan. 

Ja lisää myöhäisherätyssarjoja. 

Suits eli Pukumiehet. 

Michael "Mike" Ross (Patrick J. Adams) omaa valokuvamuistin, jonka avulla hän pääsee asianajotoimistoon töihin ilman lakimiehen papereita. Miken mentorina ja vanhempana osakkaana toimii Harvey Spectre (Gabriel Macht), New Yorkin paras ratkaisija. Sarjassa keskitytään Miken ja Harveyn lakijuttuihin ja taustalla pidetään yllä kulissia Miken Harvardiopiskelusta ja lakimiehen tutkinnosta. 

Tämän sarjan minä muistan! Ainakin mainoksen. Sitä miksi en tätä silloin ruvennut seuraamaan on mysteeri, mutta nyt minä seuraan. Toisaalta olen vasta kolmoskaudessa menossa ja telkkarissa pyörii kausi viisi. Jäljessä ollaan. Toisaalta tämänkin kanssa pelottaa se seikka, että viimeinen jakso tulee yhtäkkiä vastaan. Mutta sen kanssa on nyt vaan elettävä, että kaikki hyvä loppuu aikanaan. Uusia sarjoja tulee ja menee.

Ah, pukumiehet ♥

Kyllä näiden miesten (ja naisten!) kanssa on kelvannut iltojaan ja vapaa-aikojaan viettää. Eikä pelkästään henkilöt vaan myös juonet ovat olleet aivan loistavia. Tänäänkin sai jännittää Pukumiehissä Miken kohtaloa kun taas edellisenä päivänä katsoin Kohteen kakkos kauden päätösjakson ja sekös vasta jännitti! Samalla jäin odottamaan, että mitä kolmos kausi tuo tullessaan, sitä odotellessa!! 

Lempo

Kuulin kappaleen ekan kerran autossa perjantaiaamuna kun olin menossa töihin. 

Jo silloin olin aivan myyty, ihana! 

Jotensakin niin mukaansa tempaava, että tekisi mieli vaan tanssia joka kerta kun tämän kuulee. 

Ja musavideokin on hieno!

Valitettavasti tässä ollut youtube-video on poistettu käyttökiellon takia, mutta kappaleen ja musavideon voi käydä kyllä kuuntelemassa täältä! 

Aivomyrsky

Sydän. 

Enkä puhu nyt siitä elimestä, joka pumppaa elimistöömme joka sekunti verta. 

Puhun siitä sydämestä joka määrittelee meidän elämäämme. 

Tiedän, että rakkaus ja rakastuminen on kemiallinen reaktio, eikä oikealla sydämellä ole tässä asiassa mitään virkaa. Mutta on helpompi puhua sydämen asioista kuin aivojen kemiallisesta reaktiosta. 

Sydän päättää kehen me rakastumme ja kuinka paljon me rakastamme. Sydän kertoo meille mitä tehdä, kuinka kulkea. Sydän sanoo yhtä ja toista. Rakkaudesta, elämästä, onnellisuudesta. 

Sydän voi myös pettää. Se voi repiä kaiken hajalle juuri sillä sekunnilla kun kuvittelet kaiken olevan kunnossa. Se voi hajottaa kaiken ympäriltäsi sekunneissa. Se tuhoaa elämän. Saa kaiken tuntumaan mahdottomalta, epätodelliselta, vaikealta. Se vie elämänhalun, se vie kaiken mitä on koskaan tuntenut. 

Sydän ei päästä irti. Se pitää itsepintaisesti kiinni. Se antaa uskoa, että kaikki on hyvin. Kunnes se saa sopivan ärsykkeen ja heittää kaiken taas vasten kasvoja. Se saa kaiken tuntumaan turhalta, merkityksettömältä. Se vaanii nurkan takana tilaisuuttaa satuttaa ja kun tilaisuus tulee, se ei kysele lupaa, se iskee. Ja kovaa.

Jesse Kaikuranta aikoinaan kysyi miksei sitä hengiltä saa. Eipä saa hengiltä ei. Minä tiedän, että ei saa. Minä en koskaan lakkaa rakastamasta vaikka se sattuu. Sattuu niin, että rintaa puristaa ja tuntuu että hukun. Sattuu niin, että tekisi mieli kiljua, huutaa, lyödä, potkia. Tekisi mieli olla vihainen koko maailmalle, julistaa kaikille kuinka paskaa kaikki on. Onko siitä mitään hyötyä? No eipä ole. Hetken helpotusta se voisi kenties tuoda. Mutta sitten taas, sydän iskee vyön alle.

Minä olin naiivi. Luulin, että eihän tässä mitään hätää. Tyydyin elämääni, tähän elämään jota en valinnut vaan joka minulle annettiin. Sitten tuli isku vyön alle. Luin jotain sellaista mitä ei olisi pitänyt mennä lukemaan. Kaikki sortui ympäriltä. Ne huolellisesti rakennetut muurit kaiken ympäillä hajosivat, kaikki tulvi taas niskaan.

En minä onnellinen ollut, se onnellisuus kuoli vuosi sitten. Se pyyhkäistiin menemään kuin märkä rätti. Aivan kuin sillä ei olisi ollut mitään väliä. Aivan kuin sillä ihmisellä, joka onnen lähteenä oli ei olisi ollut väliä. Voin sanoa, että sillä oli väliä, sillä oli paljonki väliä. Mutta kukapa minua kuuntelee, ei kukaan.

Mutta minä tyydyin siihen mitä jäljelle jäi. Se ei todellakaan ole paljoa. Täytyy myöntää kyllä minä iloinen olen ollut ja tyytyväinen. Mutta onnellisuus on jotain mitä en enää edes tiedä mitä se on. Se on jotain, jota ei minulle ole tarkoitettu. Kun tuntuu siltä, että kun sen saavuttaa se viedään pois. En minä niin masokisti ole, että tahallani onnelliseksi haluan. Mutta veikkaampa, ettei minulla ole tähän asiaan mitään sanan valtaa, se on tuo sydän joka päättää. Ja joku päivä se voi päättää pääni menoksi taas mitä vain ja sen mukana on kai mentävä. Mutta kuinka voi antaa sydämen päättää tärkeistä asioista kun sillä on kuitenkin valta viedä ne pois.

Ihminen on typerä. Kaikessa viisaudessaan se on typerä. Tunteet on typeriä. Sydän on typerä. Minä olen typerä. Miksi en voi lakata haaveksimasta? Koska sydän ei anna. Se ujuttaa mieliin typeriä ajatuksia, typeriä tunteita. Saa ihmisen tuntemaan itsensä typeräksi.

Haave. Se on toive paremmasta. Se on toive saada jotain parempaa kuin mitä nyt on. Se on toive saada jotain menetettyä takaisin. Se on turhaa. Se on sydämen tapa kiduttaa. Ennen minä haaveilin. Haaveilin aika paljonkin ja kaikesta. Sitten kun olen aikuinen, sitten kun on sitä ja on tätä. Sitten kun. Niin. Sitten kun. Ja sitten se haave hajosi. Pirstoutui tuhansiksi sirpaleiksi, levisi ympäri maailmaa. Mitä hyötyä on haaveilusta jos haaveet särkyy?

Sitä sanotaa, että kun haaveet särkyyn niin haaveillaan lisää. Kuinka minä voin haaveilla lisää, jos jollain on valta viedä nekin haaveet pois? Ihmemaan Liisa laulaa omasta haavemaailmastaan. Minullakin on haavemaailma. Siellä on kaikki niin kuin ennenkin. Siellä kaikki on hyvin. Siellä minä olen onnellinen. Sitä paikkaa ei ole olemassakaan.

Minä olen vihanen maailmalle.

Olen minä jotain kaikesta tästä paskasta oppinut. Minä tiedän mitä ystävyys tarkoittaa. Se on sitä, että toista ei jätetä vaikka maailma kaatuu niskaan, oma tai ystävän maailma. Se on sitä kun ollaan tukena kaikissa tilanteissa. Se on sitä kun tietää että voi luottaa ystävään. Se on sitä kun tuntee olevansa kotona ystävän kanssa. Se on sitä kun tietää että ystävä ei kyseenalaista sinua eikä sinun tunteitasi. Minulla on ihan uusi määritelmä ystävyydelle ja toivon, että se tulee pitämään lopun elämääni.

NO FARMS NO FOOD

#traktorimarssi #suomalaisenruuanpuolesta #rakkaudestalajiin #syökotimaista #mietisitä

Color book

Mindfulness. 

Jep, en ole sitä vielä löytänyt mutta silti siihen vähän hullaantunut. 

Täällä Ilmajoella en ole "ehtinyt" värittää.

Ei muka ole aikaa. Ja pyh ja pah. 

Minä istun päivät pitkät (navetan välit) nenä kiinni tabletissa ja tuijottelen Netflixistä Pukumiehiä (♥). 

Pitänee vissiin skarpata, kun kuitenkin olen hommanut kaksi uutta mindfulness-kirjaa. 

Yhden värityskirjan ja sitten aikuisten pisteestä pisteeseen -kirjan (joka on muuten aivan mahtava!). 

Let's try again. 

Tulppaaneita

Mistä tietää, että kevät ja kesä ovat tulossa?

Tulppaaneista! 

Ah, on ne vaan niin kauniita. Ihania ♡

Maanviljelijä

Mulla oli viime vuonnakin Miisulle kauraa. 

Tää on nyt mun toinen viljelmys tälle vuotta. 

Edellinen meinattiin syödä ennen aikojaan, joten nyt kaurapelto on visusti Miisulta piilossa siihen asti kunnes se on tarpeeksi pitkää syötäväksi. 

Vieras

Miisulla on vieras. 

Tai no. 

Miisu on saunassa ja tämä vieras nukkuu tyytyväisenä sohvalla. 

Otin Pätkiksen töistä kylään. 

Vähä oltiin pörröisiä, mutta nyt kun vaara eli siis Miisu on poissa näkyvistä voi ottaa ihan rennosti soffalla. 

On ne molemmat vaan niin ihania ♡