Orient Express - eleganssia ja luksusta

Kukapa ei olisi joskus kuullut Idän Pikajunasta? Junasta, jossa muun muassa Hercule Poirot on selvittänyt murhan ja Mikki Hiirikin sillä on matkustanut. Kukapa ei haluaisin tuon menneen ajan junan kyytiin. Mikä olisi sen hienonpaa kuin matkustaa aidolla Idän pikajunalla Pariisista Istanbuliin Agatha Christien ja Hercule Poirotin jalanjäljissä.

Idän pikajunaa operoi 1970-luvulle saakka Compagnie Internationale des Wagons -Lits -niminen yhtiö. 4. lokakuuta 1884 alkoi Orient Express liikennöidä, ensin kuljettiin Pariisista Münchenin ja Wienin kautta Romaniaan, mistä pääsi lautalla Tonavan ylitse Ruseen, Bulgariaan, josta oli yhteys Varnaan. Varnasta pääsi lautalla Istanbuliin. Vuonna 1889 Varnasta tuli pääteasema ja matka jatkui lautalla Istanbuliin. Samana vuonna juna alkoi kulkea Pariisista Münchenin, Wienin, Budapestin ja Bukarestin kautta suoraan Istanbuliin.

Ensimmäisen maailmansodan aikaan pikajuna ei liikennöinyt. Vuonna 1919, Simplonin tunnelin avauduttua, otettiin käyttöön toinen rinnakkainen reitti. Reitti kulki Pariisista Lausannen, Milanon, Venetsian, Triesten, Belgradin ja Sofian kautta Istanbuliin. Tällä reitillä kulkenut juna sai nimekseen Simplon Orient Express.

Idän Pikajunien kulta-aikaa oli 1930-luku, jolloin alkoi liikennöidä myös kolmas Idän pikajuna, Arlberg Orient Express. Tämä juna kulki Pariisista Zürichin, Innsbruckin ja Wienin kautta Budapestiin ja sieltä vuoropäivinä Bukarestiin tai Belgarin kautta Ateenaan.

Toinen maailmansota keskeytti junaliikenteen. Sodan päätyttyä liikenne palasi normaaliksi lukuunottamatta yhteyttä Ateenaan, mikä oli poissa käytöstä Kreikan ja Jugoslavian välisen rajan ollessa suljettu vuoteen 1951. Bulgarian ja Turkin välisen rajan sulkeminen esti junien pääsyn Istanbuliin vuosina 1951-52.

Alkuperäinen Orient Express ja Arlberg Orient Express olivat lopettaneet liikennöintinsä vuoteen 1962 mennessä. Vuonna 1962 jäljelle jääneen Simplon Orient Expressin tilalle asetettiin hitaampi Direct Orient Express, joka kulki päivittäin Pariisista Belgradiin ja sieltä kaksi kertaa viikossa Ateenaan ja Istanbuliin.

19. toukokuuta vuonna 1977 päättyi Direct Orient Expressin liikennöinti. Sen jälkeen rautateillä kulki Orient Express-niminen yöjuna Pariisista Strasbourgin, Münchenin ja Wienin kautta Budapestiin ja sieltä edelleen Bukarestiin. Vuodesta 2001 kulki Orient Express -niminen yöjuna Pariisista Wieniin ja vuodesta 2007 Strasbourgista Wieniin. Tämä juna lakkautettiin 14.joulukuuta 2009, jonka jälkeen Euroopan säännöllisessä rautatieliikenteessä ei ole ollut Orient Express -nimistä junaa.

Me saamme haaveilla pääsevämme kuuluisan Idän pikajunan kyytiin, mutta tosiasiassa sitä vuonna 1884 liikennöimään alkanutta junaa me emme koskaan tule edes näkemään saatika sitten sillä kulkemaan. Silti meidän ei tarvitse heittää toivoamme sillä nimittäin Venice Simplon-Orient Express järjestää junamatkoja Euroopan maiden välillä luoden aitoa Idän pikajunan tunnelmaa. Minulle ainakin kelpaisi!

Tahdon sulle kukkia ojentaa

Tällaista tänään, muunlaista huomenna.. Mitä sekin päivä tuo tullessaan, ken tietää :)

Kenkä

Tänään käytiin mummon kanssa Viitasaarella. Oli ihan mukavaa, oli vaan lämmin auringossa, mutta sekin korjaantui sillä, että meni varjoon. Ja niin joo, se minun tiimarin pussukka jäi autoon. No pitää hakea se kohta sieltä. Iskä oli ajanu asuntoauton Fordin paikalle niin minun piti ajaa tuonne kauas. Toivottavasti pääsen sieltä sitten hengissä poiskin.

En tiedä ollaanko menossa tänään mökille. Ihmettelen kyllä jos ei mennä, mutta onhan tässä iltaa mennä sinne. Huomenna on Vesannolla ne markkinat, joissa myö ehkä käydään. Ainakin minä sanoin äitille, että olis kiva käydä siellä.

Vesannosta puheenollen, minä kävin tänään Vesannolla. Tankilla piti käydä ja sitten kävin äitin kanssa kaupassa. Niin paljon oli ruuhkaa, että jouduin ajamaan kierroksen siellä kylällä ennen kuin löysin parkkipaikan ja sekin sillä lailla, että joku naikkonen juuri siitä vissiin lähti ja pönötti siinä odottamassa, että mihin minä menen. Minä jäin odottamaan, että se saa hilattua itsensä siitä pois ja ajoin siihen ruutuun. Ja ihan päin helevettiä. Ikinä ei oo ollu auto niin vinossa kuin se nyt oli. Enkä minä kehannu sitä suoristella kun siinä kulki niitä autoja. Äiti sai ajaa auton sitten siitä pois ja korjaamolle kun mersu oli siellä, kun siihen se rengas vaihdettiin.

Laiska olen minä, hejhej!

Ps. Otsikko ei liity millään tavalla mihinkään. No ehkä siihen, että ostin Tiimarista varvassandaalit..

Väsymys

Väsyttää ihan kamalasta nyt, mutta kohta kun menen nukkumaan niin ei enää väsytä. Niin minulle aina käy. No josko minä sitten lukisin kirjaa hetken ja sitten nukkuisin. Huomenna pitää olla virkeä kun lähdetään mummon kanssa Viitasaarella käymään.

Kuvia ja kellonaikoja

Klockan 13:12, Suovanlahti
Vaikka olis aamulla nukuttanu, niin en silti voinu jäädä vielä hetkeks torkkumaan, kun piti se mummeli hakea kylältä. Siellä sitten piti arpoa, että missä se mummo on kun äiti sano, että mummo meinas käydä kysymässä josko pääsisi parturiin ja äiti oli käskeny soittaa minulle. Mutta ei se mummo ollu soittanu. No eipä se kyllä haitannu, kun ehdin käydä äitin kanssa kaupassa ja viedä ostokset autolle, niin mummo tuli vastaan ja sitten myö käytiin kaupassa. Kun oltiin kaupasta selvitty ja oltiin kotiin lähdössä, niin mummo muisti, että Vestorista piti hakea Anitan rieskoja. Minä jäin autoon odottelemaan kun  mummo haki ne leivät. Luulin jo, että se jäi sinne asumaan kun sitä ei kuulunu, mutta siellä olikin ollu niin paljon porukkaa, eikä ne rieskat ollu vielä esillä, niin mummo oli luullu, että ne ei ollu vielä tullu, mutta oli ne. Minä meinasin sillä välin kuolla autoon, kun siellä oli niin kuuma, eikä ikkunan auki olo auttanu mitään. Mutta selvisin siitäkin hengissä. Ja sitten päästiin kotiin.

Mummon kävin sitten heittämässä Hännilään, jonne minä en halunna mennä ja sanoin, että pitää lähteä siivoamaan. Mikä oli totta, koska eilisestä kaapin siivoamisesta jäi huoneeseen sotku. Minä en kyllä enää siivoa mitään kun huone pitää aina sitten jälkeen päin siivota. Ja kuinka monta kertaa minä olen täälläkin valittanut, että pitäisi siivota? Vähintään miljoona kertaa. Mutta totuus on se, että minä en vain osaa pitää huonettani siistinä niin kuin muut ihmiset. Yritän kyllä mutta ei onnistu.

Ulkona on hieno ilma, pitäisi mennä ulos, mutta en tiedä uskallanko kun äsken vähän jyrisi ukkonen ja tietysti juuri kun pääsen kymmenen metrin päähän meijän pihasta niin alkaa satamaan vettä kuin saavista kaatamalla ja salama iskee puun minun niskaan. Niin tulee käymään. Joten ehkä menen vain istumaan takapihalle lukemaan Aku Ankkaa jahka noudan sen tuolta postilaatikosta.

Ja ehkä teen eväiksi kerrosleivän ja kaakaota. Äiti oli löytänyt jostain kirpputorilta ravistimen ja osti sen sitten minulle. Sillä tulee aivan mahtavaa kaakaota! Luin äsken jostain, että ravistin on perinteisesti ruostumatonta terästä tai hopeaa, mutta minun ravistin on lasinen ja siinä on sellasia hienoja kuvioita. Plus kolme eri drinkin ohjetta. Eli paljon hienonpi kuin tavallinen, tylsä ruostumattomasta teräksestä tehty ravistin.

Klockan 14:00, Suovanlahti
Tulin takaisin sisälle kun aurinko meni pois. Oli sen verran minun kanssa, että söin syötyä lounaani tai jonkun sellaisen ja luettua sen lehden. Sain myös pari kuvaa napattua. Toivottavasti naapurit on jo lähteneet Myllytuvalle, koska on ole aivan varma, kuinka normaalia on maata terassilla mahallaan ja kuvailla sieltä maailmaa.

Kuvauskohteeksi valitsin orvokin, särkyneen sydämen ja Kössin. (Kössin koska Figaro ei tee koskaan mitään hienoa, nytkin se vain nukkuu minun sängyllä. Tupuna oli aina pihalla ja se oli heti innoissaan kun näki, että minulla on kamera. Se teki kaikkee jännää aina, Figaro ei tee pahemmin mitään jännää kun se on ulkona. Yleensä se vain pyyhältää kovaa vauhtia minun ohitse, enkä saa siitä edes sellaista kuvaa. No ehkä Figaro vielä oppii.)

Nyt kun minä olen taas sisällä niin katselen Wipeout USA:ta tässä samalla kun kirjoittelen tätä. Minä halluisin kokeilla niitä boltseja. Tosin vain yhtä sellasta ja keskellä järveä, kun voi olla sata varma, että ei osu mihinkään kiveen. Se oli kivaa ja pelottavaa, koska minulla ei voisi olla laseja ja ilman laseja kun ei näe, niin se on vähän pelottavaa. Mutta kyllä siitäkin varmaan selviäisi.

Klockan 20:32, Suovanlahti
Tässä vaiheessa huomataan, että Jenni on päättänyt soveltaa samaa menetelmää meijän blogissa tänään. Mutta se ei saa minua lannistumaan! Tässä vaiheessa päivää on käyty uimassa, ommeltu hameeseen vyölenkit ja IR-kaulanpussukkaa on valmis. Hyvää työtä. En vielä tiedä kuinka käytännöllinen pussukkani on, mutta sellainen minulla kuiteskin on. Ja pitää toivoa, että liput ei ole sitten ihan tuusan nuuskana kun ne koko ajan siellä pussukassa on, vaikka se on kyllä sopivan kokoinen lipuille (miksi on kivempi sanoa lipuille kuin lipulle?).

Kohta (noin miljoonan minuutin) päästä alkaa C.S.I Ny. Jännittävää. Tämä on saatava ennen sitä valmiiksi koska en kuitenkaan jaksa kirjoittaa tätä loppuun sen jälkeen. Luultavasti rupean lukemaan tuota kirjaa, jonka ostin Seinäjoelta, kun oli pakko saada kirja. Madame de Pompadour, eikö kuulostakin hyvältä. Minä en ole vielä ainakaan sitä mieltä, että tuo oli vuosisadan paras kirjaostos, mutta kyllä se on luettavaa tavaraa. Ja minähän aijon sen loppuun lukea vaikka henki menisi. Piste, eikä siitä enää keskustella.

Samaan aikaan kun katsoin päivemmällä Hurjaa remonttia, niin tyhjensin muutaman säilytyslaatikon. Heitin turhat tavarat pois ja kasasin tavaroita yhteen laatikkoon. Nyt minulla on taas tyhjiä laatikoita odottamassa muuttoa Ilmajoelle, jossa ne saavat uutta sisältöä elämäänsä kun tungen ne taas täyteen tavaraa. Mutta sitähän varten ne on tehty, eikös niin?

Kellon ollessa 20:44 minä päätän postauksen. Seuraavaan kertaan!

Leffan alkua odotellessa

Liviltä alkaa kohta leffa Palveluksessanne, Miss Daisy ja aijon katsoa sen.

Tänään olin mummon luona leikkaamassa nurmikkoa ja pesin sitten autot ja imuroin ne kanssa. Tykkään tosi paljon mummon uudesta pölynimurista, se on paljon näppärämpi kuin edellinen. Se oli kyllä vähän hankala käyttää kun se yksi suulake pyöri melkein koko ajan ympyrää, mutta puhdasta tuli silti. Fordissa oli kamalasti hiekkaa ja suolaa, kun huitaisi avonaisella suolapurkilla kärpästä. Älkää kysykö miksi Fordissa on suolapurkki. Ja minä luulin, että se purkki on kiinni. No onneksi se suola lähti melkein kaikki pois.

Siivosin minä kyllä tänään kotonakin. Sain siirrettyä dvd:et pois lipastosta tuonne kaappiin. Sen takia minun huone näyttää taas siltä kuin, että siellä olisi pommi räjäytetty. Olin kyllä siivoamassa sitä, mutta sitten piti lähteä sinne mummolle, niin ehkä minä huomenna sen jälkeen kun olen tullut Vesannolta saan sen siivottua.

En kyllä tiedä lähdenkö huomenna käymään Viitasaarella. En tiijä viitsinkö, mutta periaatteessa siellä pitäis käydä kun meinasin ostaa sillä Osulan lahjakortilla sähköhammasharjan ja niitä saa Viitasaarelta. Ja vois muutenkin siellä käydä jos löytäisi jotain tarpeellista. Tai sitten käyn loppuviikosta. Pitää nyt katsoa jaksaako sinne lähteä. Pääsenhän minä sinne milloin haluan niin kauan kuin Fordi on pihassa. Enkä kyllä tiijä pitääkö äiti hakea töistä kun se rengas vaihdetaan huomenna. Mutta luulisin, että se Marko vaan vaihtaa sen ja siinä se. Luultavasti se käy niin.

Mutta se leffa alkaa nyt, adios! :)

Kukkia ja tomaatteja

Tänään oli mukava päivä. Aamulla jaksoin nousta vasta yhdeksän jälkeen, mutta eipä väsyttänyt aamulla ollenkaan. Pyykkiä kannoin ulos ja sisälle. Ja sitten ihmettelin sitä, että miksi aina kun käyn aamulla suihkussa niin minulle tulee nälkä vaikka olen juuri syönyt aamupalan. Minä en ymmärrä. Yritin minä siivotakin, mutta se hieman jäi. No ehkä minä huomenna kokeilen uudelleen. Loppuiltapäivän minä istuskelin laiturilla.

Kotiin päästyäni minä kuvailin ulkona kukkasia ja kaikkea sellasta mikä eteen sattui. 

Tässä alla on sitten minun tomaatti, jossa on kyllä tomaatteja, mutta ne on kaikki vihreitä. Toivottavasti ne joskus saavat hieman väriä pintaan. 

Taideteos, mansikoita ja leffa

Eilen meillä tosiaan tuli vettä ja kunnolla. Ja rakeitakin tuli. Mutta ne suli melkein heti pois. Oli meillä ukkostakin, salamoi ja jyrisi, mutta ei ilmeisestikään aiheuttanut minkäänlaisia vahinkoja. Tosin mökkitielle oli kaatunut yksi puu. Tai se oli kaatunut tien suuntaisesti ojaan, mutta yksi oksa oli tiellä. Siitä kuitenkin pääsi ohitse hyvin, jopa asuntoautolla, joka on kamalan leveä kapistus.

Lauantaina me käytiin Viitasaarella, koska minun piti päästä kirpputorille etsimään kalusteita huoneeseeni. Ensin kuitenkin käytiin Wilma kodinsisustuksessa/Iskussa/mikälie katsomassa josko siellä olisi halpoja kirjoituspöytiä. Minä kävelin sinne kaupan toiseen päähän kun siellä niitä kirjoituspöytiä yleensä on ja sitten siihen tuli joku myyjämies. Ja äiti kysyi siltä sitten laveria ja se näytti meille uusia sellasia ja sitten me mentiin katsomaan käytettyjä sellasia, tai yhtä sellaista. Mutta se oli ruma ja liian jykevä, eikä äitikään siitä tykänny. Oli siellä kirjoituspöytäkin, mutta se oli tuhottu, tai siis se pöytälevy oli täynnä naarmuja ja maalia ja kaikkea. Sitten myö mentiin takaisin kauppaa katsomaan sitä kirjoituspöytää ja kun äiti ja se kauppias oli päässy sopimukseen siitä mikä on laverin ja sängyn ero, niin näin sen minun kirjoituspöydänkin.

Tammipuisen, yksinkertaisen sängyn ja valkoisen, yhdellä laatikostolla olevan kirjoituspöydän äiti minulle osti. Ja elokuussa ne sieltä sitten haetaan ja raahataan Ilmajoelle. Onneksi se sänky on paketissa eli helppo kuljettaa ja sen kirjoituspöydän se mies lupasi purkaa osiin, koska niillä ei ollu paketissa olevia sellaisia pöytiä. Jee, nyt minulla on kalusteet, varsin kun raahaan vielä tuon valkoisen lipaston, yöpöydän (ehkä) ja yhden kirjahyllyn (ei noita minun vaan yksi pienempi) ja tuolin, niin olen onnellinen. Toivottavasti kaikki mahtuu sisään.

Käytiin sitten torilla ostamassa mansikoita, tai katsomassa onko siellä mansikoita. Wilma-markkinoilla huomasin, että siihen torin eteen/viereen/torille rakennetun kerrostalon edessä/vieressä/siinä melkein pihassa on muistomerkki tai joku sellainen. Toritimantti se on nimeltään ja sen on tehnyt tai suunnitellut Samuli Alonen. Tässä on uutinen Toritimantista, jos se jotakuta kiinnostaa. No onhan se ihan hieno ja varsinkin jos siinä on pimeällä valot.

Toritimantti , Samuli Alonen

Mansikoita saatiin, en kyllä ole kovin tyytyväinen niiden laatuun, mutta kyllä ne kelpaavat. Osa syötiin ja osasta äiti keitti hilloa, vaikka alunperin ne piti kaikki syödä. Hyvä vaan kun keitti hilloa.

Katsoin äsken aikani kuluksi The Touristin. Sekin leffa oli hyvä, vaikka minulla nyt pieniä ongelmia olikin sen kanssa ( a)se oli monessa osassa b) tekstityksiä piti etsiä c) yhdessä osassa joku ukko puhui sen leffan päälle kokonaiset 30 minuuttia ). Se oli hyyyvin ovela, en olisi keksinyt sitä jos se ei olisi paljastunut lopussa. Ainakin luulen, että se paljastui, ei sitä kyllä voi tietää. Hassua oli kyllä nähdä Jolie ja Depp samassa leffassa, mutta hyvän roolisuorituksenhan ne teki yhdessä ja erikseen ja sitä paitsi Depphän on aina loistava..

Uimaan!

Mukavan lämmin päivä, vähän hiostava, mutta eipä tuo ole kovin paha asia.

Ja kohta taas mökille, tultiin juuri Viitasaarelta. sain sängyn ja kirjoituspöydän, olen ilonen.

Mersussa on oikeanpuoleinen eturengas paskana. Ihan hieno homma.

Ja minulle tulee jalkaan rakko nuista kengistä..

Kohta...

.. suntaan kulkuni mökille, kunhan vain äiti tulisi kotiin. Tosin saattaa olla, että se on jo menny sinne, mutta en usko koska posti oli laatikossa ja nuo mökin astiat on vielä tuossa eteisessä. Eli ei ole mennyt vielä.

Tino ja Saku tuli pyörillä vastaan, tai no ne meni kyllä samaan suuntaan, kun tulin kotiin. Olivat jo melkein tuossa Kemppaalan sillalla.

Mutta nyt on mentävä pakkaamaan jottain tavaraa mukkaan, vaikka en minä siellä mitään tarvitse, yöpaidan ja vaihtovaatteet. Ja uimapuvun, joka jäi autoon, toivottavasti muistan ottaa sen mukaan..

Ihastuttava morsian

Äsken katsoin Liviltä ohjelmaa Häähullut, sen englanninkielinen nimi kuvaa paremmin ohjelman luonnetta: Bridezillas. Tällä kertaa ja ilmeisesti jo viime kerralla (ja seuraavalla kerralla huomenna) siinä oli morsian Karen, joka oli oikeasti kunnon kauhumorsian. Sille ei kelvannu mikään, ei niin mikään. Minä rupesin seuraamaan siinä vaiheessa kun ne yritti etsiä sille Karenille hääkampauksen tekijää. Ne oli ilmeisestikin jo käyny jonkun naisen luona koekampauksessa, mutta se ei ollut kelvannut morsiamelle.

Kaaso sitten soitteli kaikille Manhattanin kampaajille, eikä se oikeen saanu varattua aikaa, eikä sille morsiamellekaan kyllä mikään kelvannu. Sitten se morsian vasta raivostui kun joku kampaaja löi sille kaasolle luurin korvaan ja se soitti sinne perään vihaisen puhelun ja haukku suurinpiirtein kaikki pystyyn siellä kampaamossa. Sitten ne rupes, etsimään mieskampaajia kun se morsian oli sata varma siitä, että kaikki naiskampaajat on kateellisia sen hiuksille ja ne haluaa pilata ne. No ei ne löytäny mieskampaajia. Sitten sen morsiamen isä suostutteli, että se morsian antaisi sille ekalle kampaajalle uuden mahdollisuuden. No se sai uuden mahdollisuuden ja tuli tekemään koekampauksia.

Se teki sellasen hienon kampauksen sille morsiamelle, mutta se ei kelvannut kun kuulemman näytti ihan puudelilta. Eikä se halunnu mitään taiteellista kampausta kun ne on kuulemma rumille ihmisille, jotka haluaa siirtää huomion rumasta naamasta hiuksiin. Ja koska kyseinen morsian ei ole ruma, niin sellainen kampaus ei sitten käy. Sitten se kampaaja teki sille ihan tavallisen kampauksen, missä hiukset oli auki ja ne oli vähän kiharrettu (sen hiukset ei kuulemma kestä kiharrusta ja ne menee pilalle siitä kiharruksesta ja blaablaablaa) ja oli ne jostain kohti kiinnikin. Se morsian oli ihan onnessaan siitä kampauksesta, minä olin kyllä sitä mieltä, että olis se kampaaja varmaan saanu jonkun hienomman kampauksenki aikaan. Ja sitten mietin sitä, että miten se saa sen hunnun siihen kiinni? No se selviää onneksi huomenna.

Mutta ei tämä tähän loppunut. Sitten niiden piti etsiä hääauto. Sillä on niin iso hääpuku, että se ei mahdu tavalliseen limusiiniin. Morsiamen isä ehdotti isoa, mustaa bussia. Arvatkaa vaan, että kävikö se sille? No ei tietenkään, morsian ei halunnut matkustaa missään rockbändibussissa. Ja se hoki koko ajan iso, musta bussi, iso, musta, bussi. No sitten ne onneksi löyti sellasen Hummerin, joka oli kunnon järkälemäinen ja se morsian mahtu pukunsa kanssa sinne sisään. Se isä ei tosin meinannu ensin suostua siihen, mutta sitten kun isin pikku tyttö rupes itkemään, niin isikin suostu.

Sitten oli vielä hääpuvun sovitus. Sekään ei tietenkään sujunut hyvin. Se puku makso 7 500 dollaria vissiin ja se oli teetetty jollain desingompelijalla. Morsian huomas siinä heti vikoja, ensinnäkin siinä oli pienen pieni silmäpako ja sitten pieni tahra. Ja koko ajan se morsian hoki, että se puku on riekaleina ja likainen. Se ei tosiaankaan ollut riekaleina, se morsian ei ilmeisestikään tiedä mitä riekaleina tarkottaa. Ne kaasot yritti rauhottaa sitä, mutta sitten se menetti hermonsa kokonaan ja rupes kunnolla huutamaan. Eikä asiaa tosiaankaan auttanut se, että se joutuu pitämään kirkossa jakkua siinä mekon päällä, koska se rabbi ei muuten vihi niitä. Ja se valitti sitä jakustakin kun se oli liian löysä, vaikka se ei edes ollu valmis. Onneksi sillä ompelijalla oli toisenlainen jakku kanssa, joka kelpas sille. Jaa koko ajan se morsian valitti sitä, että se ompelija ei osaa mitään, eikä se ole saanut rahoilleen vastinetta.

Melko ärsyttävä sarja, mutta huvittavaa katsoa kun morsian menettää hermojaan ihan pikku asioiden takia, jotka on helppo korjata. Ehkä se huomenna pääsee jo vihille. Tosin mitä ne vähän näytti ennakkoon, niin tuon naisen valitus vaan pahenee ja pahenee. Oudointa koko jaksossa oli, että en nähny kertaakaan sitä sen sulhasta. Kuka ihme menee naimisiin tuollasen naisen kanssa? Minä en ainakaan (ja toivottakoon, että jos minä joskus naimisiin menen, etten ole tuollainen).

say HI to the world

Tänään tuli minullekin postia. Yleensä kun minulle ei tule yhtään mitään. Tänään tuli vuokrasopimus + muita lappusia Ilmajoen kunnalta ja sitten tuli ne hostellikortit. Kortit olivat pienoinen pettymys, sillä ne oli vain kartonkisia lappusia, joissa oli kirjoitettu kuulakärkikynällä meijät tiedot.

Tällaiset ne nyt sitten on. Minun on tuo ylin, alin on Jennin ja Nakin on tuo kolmas sitten, jossa on kanssa kartta. 

Sitten sain inspiraation ja tekaisin meijän IR-vihkoon (kutsuttakoon sitä nyt tuolla nimellä) kannet. Koska olen nero, keksin, että minähän otan valokopion tuosta IR Map 2011 -vihkosesta. Se vaati hieman suunnittelua, mutta onnistui lopulta melko hyvin, vai mitä? Minä ainakin ole tyytyväinen. Ja sitten minä sain loisto idean! Jos minun IR karttani on vielä matkan jälkeen kunnossa niin päällystän sillä jonkun vihkon kannet tai leikkaan siitä sellasia hienoja kuvia. Mutta se on edessä vasta sitten joskus.

Vähän huono kuva, kun valaistus ei ole kovin hyvä näin sateella

Meilläpäin on melko harmaata, entäs siellä? On ollut ukkospäivä koko päivän. Ja äsken kun luulin, että ukkonen meni jo pois, niin heti alkoi uudestaan satamaan ja jyrisemään. Onneksi koneessa oli ihan täysi akku, niin pääsin tämän kirjoittamaan.

Ainiin, kannattaa katsoa se Hanna (se elokuva), sillä se oli hyvä, ainakin minun mielestä. Se alku on vissiinkin kuvattu Kuusamossa, kun on sitä lunta, jäätä ja erämaata. Vähänkö jännää, että sitä on kuvattu Suomessa. Yleensä mitään hienoa ei kuvata Suomessa. Tosin minä en kyllä ikinä oo oikein perillä näistä kuvauspaikoista sun muista.

Huomatkaa kaunis kiviaita

Samalla kun mää istun tässä koneella, niin kirjoitan tämän. Kone käy ihan selvästi ylikierroksilla kun se hurisee koko ajan. Eikä ihme kun se on ollut koko päivän päällä kun olen ladannut yhtä leffaa. Kyllä tämä kohta pääsee nukkumaan kunhan saan tämän kirjotettua ja se leffa on tullut. Ei siinä muuten olisi koko päivää kestänyt, mutta kun piti konetta käyttää välillä ja se hidastaa ja yhdessä vaiheessa loppu akku koneesta, kun olin ulkona.

Tännään soitin sinne TE-keskukseen, että se minulle varattu aika ei käy kun olen ulkomailla. Se nainen rupes heti tivaamaan, että tarviin hotellin nimen, osoitteen ja puhelinnumeron ja kaikkea sellasta. No minä sitten sannoin, että niitä en voi antaa kun olen reilaamassa. Sitten piti antaa se aika millon olen reilaamassa. Ja lopuksi kerroin, että olen saanut opiskelupaikan. Pistin sen naisen kirjottamaan nuo kaikki minun matkatiedot ihan turhaan, kun en minä enää hae mitään töitä. Olin ilkeä, mutta vahingossa.

InterCity2 917 & Pikajuna 707

Samalla kun yritän koota tätä kasaan niin seuraan Liviltä leffaa Total Eclipse - kielletyt tunteet. Siinä näyttelee Leonardo DiCaprio ja joku toinen ukko, mutta en tiijä kuka se on. Enkä minä nyt oikein ymmärrä miksi se aina lähtee Leon mukaan, vaikka se vois jäädä vaimonsa luokse. No se on sitä kiellettyä rakkautta vissiin.

Muistin juuri sen leffan nimen, jota en eilen muistanut: Hanna. Vähänkö minä sitten haluan sen kattoa, kun se tulee. Ellei ole tullut jo, mutta en sitä nyt ehdi tarkistelemaan kun yritän tosissani saada selkoa tästä meneillään olevasta leffasta.

Tänään minä vierailin Tampereella Jennin ja Nakin kanssa. Mentiin sinne Jennin äitin kyydillä. Minua ei koskaan ole väsyttänyt autossa niin kuin väsytti nyt. Yhdessä vaiheessa torkuin niin, että meinasin katkaista kaulani, siltä se ainakin tuntu kun heräsin säpsähtäen. No väsymys meni sitten ohi, kun olin saanut torkuttua vähän aikaa.

Tampereelta me sitten hommattiin reililiput. Ja muutenkin käppäiltiin siellä. Käytiin myös kirpputorilla, mutta minä en jaksanut katsella vaatteita ja haahuilin vaan siellä kaupassa. Tosin siellä oli kyllä sellanen hieno hame, mutta se oli yhdennumeron liian pieni. No eipä se haittaa, enköhän minä pääse joskus toistekin kirpparille vaatteita katsomaan. Minä kyllä hieman petyin kun siellä ei ollut kirjoja, eikä sieltä löytynyt mitään hienoa kangastakaan siihen pussukkaan. Eikä kyllä sellasia pussukoitakaan.

Siinä kirpparin vieressä oli Only ja Vero Moda, joissa minä vierailin aika kuluksi. Onlyssä olisi ollut sellainen ruskea normitoppi, jollaista olen kaivannut tuohon yhteen paitaan, mutta en sitten ostanut sitä vaikka se ei ollut kallis ja se oli hyvä. Mutta ostinhan minä sen reililipun, siinä on kyllä ostossa kerrakseen.

Ja junallahan me takasin tultiin. Meillä oli vaihtokin ja siitäkin selvittiin. Minua rupes kamalasti väsyttämään ku oltiin jossain pidemmässä tunnelissa ja tuntu siltä, että sielä ei päästä koskaan pois. Mutta päästiinpäs.

Mutta nyt minä keskityn leffaan ja Jenni on varmaan kertonut paljon tästä päivästä täällä, joten päivittäkää lisätietoja sieltä :) Yötä kaikille

Titttidiidii

Äsken kun kävin viemässä roskia ja Antti oli lähdössä ystävänsä kanssa johonkin, niin Antti tuli pahoittelemaan Tupunan kohtaloa ja sano, että sen porukoilla olis kissanpentuja ja minä saisin yhden jos haluaisin. Tosi kiltti teko, mutta kun minä en voi ottaa nyt kissanpentua. En voi vaan ottaa sitä ja hylätä sitä heti tänne äitin ja iskän huomaan. Mutta jos en olisi päässyt mihinkään opiskelemaan niin voi olla, että olisin ottanut uuden kissan. En kyllä tiedä kannattaako se, kun ottaa huomioon, että kolme minun neljästä kissasta on kuollu. Enkä kyllä välttämättä olisi ottanu uutta kissaa näin pian. Mutta neljän vuoden päästä minä aijon ottaa kissanpennun sanoi joku mitä tahansa. Tai viiden vuoden, kunhan minulla on vain varaa elättää sellainen pienokainen. Ja toivon mukaan Figarokin on vielä silloin elossa. En kyllä tiijä, miten Figaro tulee suhtautumaan siihen, että minä en olekaan joka hetki kotona. Tai no on se kyllä tottunut siihen, että on ole koko ajan kotona, mutta nyt tulen olemaan poissa aika kauan kerrallaan. Tuleekohan sille ikävä minua?

On hieman hassua ajatella, että Minni (se ihan ensimmäinen kissa) oli niin vähän aikaa, että sitä ei ehditty edes leikauttaa, eikä sillä ollu mitään sairauksia tai muuta sellasta. Tupuna oli leikattu, mutta silläkään ei ollut mitään vakavaa vaivaa. Pörrö leikattiin ja sillä oli ongelmia sen hännän kanssa. Figaro on leikattu ja sitä ei kyllä vielä ole käytetty eläinlääkärissä minkään ylimääräisen vian takia, mutta nyt sillä on esimerkiksi rupinen ja kenties märkivä korva ja viime kesänä sillä oli nuo kohdat tuossa silmien yläpuolella ihan ruvella. Eli Minni ja Tupuna oli terveita kisuja ja Pörröllä ja Figarolla on jonkinlaisia ongelmia terveyden kanssa. Mutta ei onneksi sellaisia mitkä olisi menoa haitanneet, mitä se Pörrön häntä nyt, mutta sekin korjaantui kun antibioottia saatiin annettua sille. Erilaisia kaikki tyynni.

Tännään minä siivosin. Ajattelin, että pitäisi tehdä jotain järkevää, eikä vain makoilla sängyssä murehtimassa. No minä sitten tyhjensin kaksi säilytyslaatikkoa tuon tulostinpöydän alta. Loppujen lopuksi tilanne oli se, että laatikot oli siivottu, mutta huone oli kaksi kertaa niin sekainen kuin aloittaessani. Minä osaan kyllä tuon taidon. No sain minä yhden tyhjän laatikon ja tarpeellisia tavaroita siihen toiseen laatikkoon ja muovipussillisen roskaa ja tavaroita/papereita joita en tarvitse. Nyt voisi saman toistaa vaikka jollekin kaapille. Tooosin sitä en välttämättä halua tehdä kun sen jälkeen kun olen purkanut kaapin kokonaisuudessaa huoneeseeni, voi olla, että sen jälkeen en edes mahdu sisälle, joten kaapin kokoaminen olisi vaikeaa.

Nyt kun ajattelen kaikkia tavaroitani, niin mistä minä tiedän mitä minä tarvitsen mukaan. Ja mitä edes mahtuu mukaan. Tässä kesken kaiken muistan kertoa, että Palonkortteeri Oy on myöntänyt Sinulle (minulle!) seuraavan soluyksiön 15.8.2011 alkaen: Soluyksiö 4h+k-huoneistossa, jossa jokaisella oma huone ja WC-pesutilat. Keittiö- ja eteistilat ovat yhteisiä. Jokaisen käyttettävissä oleva huoneistoala on noin 24,37 neliömetriä. Eikö olekin hienoa? Toivottavasti nyt saisin edes jotain mukaan mahtumaan, kun en osaa oikein hahmottaa kuinka paljon on 24,37 neliötä. Josko siellä voisi käydä katsomassa ennenkuin sinne muuttaa, kun minä tarvitsisin sängyn ja kirjoituspöydän. Ja jos vaikka Ilmajoella olisi kirpputori/toreja niin voisi sieltä hommata. On nimittäin hankala raahata täältä asti sänky ja kitjoituspöytä, kun on vain Fordi käytössä. Siihen tosin saa peräkärryn, että se olisi sitten helppoa, mutta äiti on sitä mieltä, että olisi parempi jos löytäisi ne hieman lähempää eli Ilmajoelta. Jännittävää

Nyt minä tässä odottelen, että Nakki tulee niin pääsemme lähtemään Jennin luokse. (Minun pitää vielä pakata..) Ja aamulla sitten Tampereelle reililippuja ostamaan. Se on nyt sitten todellista kun me niitä menemme ostamaan. Sekin on jännittävää. Tulostin ne InterRail-kortin tilauslomakkeet. Ja passikin on vieressä lähdössä mukaan. Se kuitenkin jää tuohon sängylle. Paras tunkea se heti käsilaukkuun.

Minun piti alunperin selittää yhdestä kirjasta, mutta kun tuli kaikkea muuta kirjoitettua niin en nyt kirjoita kun on tässä sitä pituutta jo vaikka kuinka. No toki vielä mahtuisi, mutta en halua kiduttaa ketään pelkillä tekstikappaleilla ja kun minulla ei nyt kuvia satu olemaan. Tai on, mutta en ole ladannut niitä Flickr:iin, niin en voi laittaa niitä, enkä nyt kyllä enää ehdikään niitä latailla kun pitää mennä pakkaamaan ja syömään jotain.

Mitä ..

.. pitää tehdä kun elämä on sirpaleina?

Mimmi Junior, Tupuna 

syntynyt elokuussa 2005

kuollut 17.7.2011

Ikävä on

Yksi suojelusenkeli saa paikan

Minä sain tänään uuden lempparikirjan. Jos joku kysyy, niin nykyään lempikirjani on Becca Fitzpatrickin Langennut enkeli. Se oli oikein kiva ja tykkäsin siitä kovasti. Ja jos sen olisin kirjakaupassa nähnyt niin se todellakin olisi mukaan lähtenyt jo pelkän kansikuvan perusteella. Mutta tällä kertaa en nähnyt kantta, kun luin lehdestä tästä kirjasta. Siitä en kyllä kerrottu paljon mitään. Mutta sen muistan, että ihan siinä arvostelun lopussa luki: jatko-osaa odotellessa. Ja tarkistus netistä kertoo tiedon pitävän paikkaansa, siihen tulee jatko-osia! Jännittävää huomata, että tuon Langenneen enkelin englanninkielinen nimi on Hush, Hush. Voi kun se seuraava osa suomennettaisiin nopeasti! Minä en todellakaan malta odottaa sitä. Aaaa!

Nyt minä luen Darrenia loppuun. Yleensä ne lukee päivässä mutta tämä on paljon paksumpi kuin nuo kaikki muut osat. Mutta sekin on jännittävä. Nyt Harkat ja Darren on jo kohdanneet krokotiilejä, pantterin, jättiläisrupikonnan, lohikäärmeitä ja jonkun ihme olennon. Mitähän sieltä vielä tulee? Toivottavasti jotain kivaa, eikä mitään kymmenpäisiä monstereita, jotka uhkaavat syödä Harkatin pään. No se selviää vain lukemalla.

Arvaako kukaan mitä minun pitäisi tehdä huoneessani? Siivota! Eikö olekin hienoa? Minusta ei kovin, koska en edelleenkään tykkää siivoamisesta. Mutta koska olen tällainen typerys, joka ei osaa pitää huonettaan siistinä minun pitää totutella siivous-ajatukseen. Itseasiassa on pitänyt totutella jo muutaman vuoden ajan. Eikä se kyllä onnistu sen paremmin nytkään kuin ennenkään. Minulla olisi niitä kivoja laatikoitakin, joihin voisin tukea kaikkea tavaraa niin ne olis käden ulottuvilla, mutta ei, nyt vaan nököttää tyhjinä tuolla iskän vaatekaapin hyllyllä. (On muuten vieläkin epäreilua, että iskällä on kolme vaatekaappia ja minulla vain kaksi.) Mutta nyt pitää tehdä sellainen lista, jossa ensimmäisessä kohdassa lukee: siivoa kaksi laatikkoa tuolta tulostimen alta ja heitä turha roina pois. Sitten tulee epämääräisiä tehtäviä ja lisää siivousta ja järjestelyä.

Tähän väliin pakko kysäistä, että miksi ihmeessä tuo minun päivämäärä ei näy? Ainakaan se ei minulla näy. Tai no näkyy, mutta siinä näkyy vain viikonpäivä ja ehkä joku numero siitä monesko päivä. Kuten nyt näkyy vain lauantai 1. Sanokaa jos te näette täydellisen päivämäärän niin minulla ei ole hätää. No nyt se toimii, kun vaihdoin sen fonttia.

Tuli juuri mieleen, että minun kummi (se vakuutusmies) on juuri nyt jazzeilla järjestyksenvalvojana. Jännittävää, ne kerää Vesannon urheilukalastajille rahaa. Minun enokin on siellä kanssa. No mutta ei siitä sen enempää kuin mistään muustakaan, tämä lähtee nyt Darrenin ja Harkatin seuraan, adios!

Kyllä nyt kannattais olla Suovanlahdessa

Tänään siis alkoi Traktorijazzit täällä Suovanlahdessa. Ja ensimmäistä kertaa koskaan niiden avausnumero oli oikein kiva. Kaiken kaikkiaan tämä alkoi jo päivällä kun Viitasaaren keskutassa oli vanhojen autojen, mopojen ja traktorien marssi. Mutta nyt se marssi tuli tänne Suovanlahteen. Traktorit lähtivät Moisio Frorestin pihasta ja ajoivat tänne Myllytuvalle. Oli isoja ja pieniä traktoreita, vanhoja ja uusia.

Tämä kuvittelee olevansa jazzien maskotti, mutta oikea maskotti eli meijän Valmetti löytyy tuolta Junikoiden pihasta ja on todellakin paljon hienonpi kuin tämä!
(Lupaan käydä ottamassa minun rakkaasta Valmetista kuvan sitten arjen tullen)

Tässä meijän naapuri Pertti traktorinsa kanssa

Toinen niistä vanhoista autoista

Ja perinteenähän on, että kaikki traktorilla tulevat pääsevät ilmaiseksi sisään

Minun asuntoauton hakureissu sujui oikein hyvin, ehdin jopa siihen toiseen linjaan. Ja osasin ajaa Pudasjärveltä ihan yksin Kiimingille, kai. Loppumatka sujui hyvin iskän perässä ajellessa. 

Ja arvatkaa kuinka monta poroa näin? NOLLA! Iskä oli aamulla nähny vaikka kuinka paljon poroja. Ihan kiva, aina kun minä jalallani/autolla Lappiin astun/ajan niin kaikki porot saa jonkun viestin, että Elina on täällä, paetkaa! ja sitten ne vaan pönöttää jossain pusikossa piilossa. 

Tästä tuli nyt tällainen lyhkäinen, kun haluan lukemaan sitä langennut enkeli -kirjaa, kun en oikein linjassa voinut lukea. Ja pahoittelen jos kuvissa on huono laatu, kun piti olla nopea kameran kanssa, kun ne traktorit meni melko nopeasti ohitse. 

Ilta-auringon säteet

Äiti nauraa minulle ja minun minkä käsilaukun otan mukaan yhden päivän reissulle -pähkäilyilleni. Sinne pitää mahtua kaikki tarvittavat asiat plus eväät. Tiedän, että kyseessä on alle vuorokauden kestävä reissu, mutta minun mielestä tämä testaa todella hyvin sitä miten onnistun pakkaamaan tavarat pidemmän vuorokauden reissuille. Neljälletoista päivälle ei ihan heppoinen käsilaukku riitä.

Ilta-aurinko valaisee kauniisti tuon tienvarren pusikon. Siitä saisi hienon kuvan, jos vain osaisi kuvata hienoja kuvia. Minä en vielä osaa, mutta ehkä jonain kauniina päivänä osaan. Harmi kun en voi ottaa kameraa mukaan minun huomisen retkelle, se ei mahdu käsilaukkuun, enkä tiedä haluanko raahata sitä kameralaukkua mukanani. Toisaalta kamera olisi otettava joka paikkaan mukaan.

Onneksi minulla ja kameralla on lauantaina töitä. Äiti määräsi minut ottamaan kuvia Elsin synttäreiltä. Ne tulevat onneksi vain meidän käyttöömme. Ja jos minulle tulee tylsää juhlissa, niin voin kuvailla kukkia ja pilviä ja rakennuksia. Enkä minä aijo piitata siitä, että siellä on ihmisiä. Päätin sen.

Ihan kuin minun valitsema otsikko joten vaatisi kuvaa. Kuvaa jota minulla ei ole. Kuvaa joka on tuolla ulkona. Kuvaa joka olisi täydellinen.

Purtavaa lukutoukalle

Koskaan ei ole ollut postin odottaminen yhtä tuskaa kun tänään. Eilen nimittäin sain tekstiviestin postista, että minun Suomalaisen paketti on siellä. Ja tänään odotin jännityksellä, että pitääkö lähteä hakemaan se vai ei. No pitihän se lähteä hakemaan kun sieltä tuli pakettikorttikin.

Ennen kuin kerron tuosta reissusta, niin tuossa alla on kuva, jonka Jenni on ottanut sillon kun oltiin meijän mökillä viimeksi. Viime viikon lauantai se kai oli.



Mutta, kun kävin S-marketissa Viitasaarella niin siellä oli paljon ihmisiä ja äiti ja kaksi lasta. Ne lapset katseli niitä leluja ja se äiti oli menossa pakastealtaille ja käski sitten niitä lapsia tulemaan mukaan. No ei tässä vielä mitään outoa, mutta kun kuulin niiden lasten nimet. Emma ja Merivuokko. Ja se toinen niistä lapsista oli poika. Niin, että kumpi niistä sitten oli Merivuokko? Minä varmasti kuulin väärin, koska sitten vuoden 1979 jälkeen ei ole syntynyt yhtään Merivuokkoa. Mutta ei kai ne nimet muuten olisi päähän jääneet jos ne ei olis ollu erikoisia. Tosin Emma ei ole erikoinen, mutta silti. Ja jos se poika tai tyttö oli nimeltään Merivuokko, niin mahtaa sillä on sitten rankka nuoruus.

Ja tässä alla on sitten kuva niistä kirjoista, jotka sorruin tilaamaan. Ja koska olen varma, että te ihan palatte halusta tietää mitä takakannessa lukee niin minäpä kerron teille.


Darren Shan – Sielujen järvi

Vampyyriystäviemme kohtalokas yhteenotto Vampaneesimestarin kanssa vaatii veronsa ja taitelut taukoavat joksikin aikaa. Mutta Harkatin painajaiset palaavat entistä pahempina, ja hänen on lähdettävä selvittämään, kuka hän edellisessä elämässään oikein oli. Aina yhtä pahanilkisen juonikas Talo avaa taikavoimillaan Harkatille ja Darrenille oven tuntemattomaan maailmaan, jossa vaanivat uudet vaarat. Kuka on ystävä ja kuka vihollinen? Vain muutama arvoituksellinen vihje apunaan ystävysten on selvitettävä reittinsä ja raivattava vaarallanen tiensä salaperäiselle Sielujen järvelle..

Becca Fitzpatrick – Langennut enkeli

Romanssinpoikaset, illat hämyisessä pelihallissa ja yön selkään kiitävät moottoripyörät eivät olleet kuuluneet Nora Greyn elämään. Kunnes hänen biologian opiskeluparikseen ilmestyy kuin tyhjästä Patch-niminen salaperäinen muukalainen. Tumman ja synkänkomean Patchin tutkimaton hymy ja ihmeelliset silmät kiehtovat Noraa kuin yölamppu perhosta. Kuka Patch oikein on ja mistä hän on tullut? Ja kuinka hän on saanut hiilenmustat arvet selkäänsä? Poika tuntuu olevan kaikkialla missä Norakin, lukevan tämän ajatuksia ja tietävän hänestä jopa ystäviä enemmän. Rakastuminen ei ole koskaan ollut näin enkelimäisen ihanaa – ja äkkiä myös tappavan vaarallista.

Patchin ilmaantumiseen kytkeytyy sarja selittämättömiä ja pelottavia tapahtumia, jotka saavat Noran epäluuloiseksi. Voiko Patchiin turvautua vai pitäisikö häntä juuri varoa? Noran etsiessä vastauksia hän törmää totuuteen, joka on kaikkea muuta kuin yksiselitteinen. Hän huomaa olevansa osa kostonhimosta, uhrimurhista, lankeemuksista ja kiellytystä rakkaudesta koostuvaa vyyhteä. Käynnissä on ikiaikainen taistelu, joka käydään kuolemattomien ja langenneiden sielujen kesken..

Michelle Harrison – 13 lahjaa

13-vuotias Tanya on aina nähnyt ympärillään keijuja. Keijujen aiheuttamat selittämättämät sotkut saavat Tanyan äidin lopulta menettämään hermonsa, ja Tanya lähtetään isoäidin kartanoon kesänviettoon.

Kartanossa Tanya törmää vaarallisiin salaisuuksiin. Vuosikymmeniä aiemmin kartonoa ympäröivässä synkässä metsässä on kadonnut jäljettömiin tyttö, josta Tanyan isoäiti ei halua puhua sanaakaan. Tilanhoitajan Fabian-poika ei saa katoamista mielestään. Hänen isoisänsä oli viimeinen, joka näki tytön elossa, ja siitä lähtien elänyt epäilyksen varjo yllään. Yhdessä Tanya ja Fabian päättävät ratkaista arvoituksen, mutta edes Fabian ei tiedä Tanyan poikkeuksellisesta kyvystä.

Eräänä yönä kaikki muuttuu, kun Tanya löytää kartanosta lähtevän salakäytävän. Hän yllättää sieltä salaperäisen tukeilijan ja saa kuulla, ettei hän ole kykynsä kanssa yksin. Ja lopulta kartanon synkkä menneisyys on vaarassa toistaa itseään. 

Ja nyt enää pitäisi päättää mikä kirja lähtee huomenna Ouluun mukaan. Niin, siis minä en ole tainnutkaan kertoa muille kuin Jennille, että minun pitää lähteä huomenna Ouluun bussilla ja Oulusta bussilla Pudasjärvelle hakemaan asuntoautoa kotiin. Hienointa koko reissussa on se, että Oulussa minulla on 5 minuuttia aikaa vaihtaa Pudasjärvelle menevään bussiin, muuten joudun odottamaan puoli toista tuntia Oulussa ja iskä kaksi kertaa kauemmin Pudasjärvellä. Eilen kun katsoin Jennin luona sitä kuinka kauan menee Oulusta Pudasjärvelle, niin katsoin vahingossa ajan Oulusta Kuusamoon, kun se bussi millä menen Pudasjärvelle menee Kuusamoon. Eli minulla ei menekään kolmea tuntia Oulusta Pudasjärvelle, vaan 1h 15 min.

Meinasin väsätä makaronisalaattia matkaevääksi, sillä minä en tosiaankaan selviä koko päivää pelkän aamiaisen voimalla, varsinkin kun ottaa huomioon mitä minä syön aamiaiseksi (muutaman leipäviipaleen). Ja sitten jos tekisi varoiksi pari sämpylää, niin ei varmasti kuole nälkään matkalla. Eikä autollakaan ole kiva ajaa jos on kova nälkä, kun pitäisi keskittyä siihen ajamiseen. Minulla menee kuitenkin koko päivän tuossa reissussa. Ei minulla kyllä ole mitään tietoa siitä, että ajetaanko me koko matka takaisin ilman taukoja vai miten me tehhään. No sen näkkee sitten.  Minäpä lähden sitä salaattia väkertämään, hej! 

Eihän siinä

Istun villasukat jalassa peittoon käärityneenä koneella ja toivon, että tulis lämmin keli. 

En usko, että aallokkouiminen on syypää tähän. 

Nyt voisin harkita kunnolla peittoon kääriytymistä ja Monopolin pelaamista peiton uumenissa. 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. 

Kaiken maailman hälinöitä

Täällä minä sitä vain kuuntelen musiikkia kun voisin tehdä kaikkea muutakin. Loistomusiikkia, mutta silti. Juuri nyt ei tee yhtään mieli siivota taas kerran tätä sotkuista huonetta. Mikä siinä on, että en saa sitä pysymään siistinä. En sitten millään. No onpahan joskus jottain tekemistä kun pitää siivota. Eikä tämä kyllä nyt niin sotkuinen ole kuin vielä äsken.

Taas tuolla taivaalla on tummia pilviä, äsken niitä ei vielä ollu. On se nyt hassua kun ei osaa Luontoäiti päättää, että onko poutaa vai sateista. Minulle kelpaisi se sadesää, jotenkin se on nyt tuntunut kivalta, vaikka kyllä se aurinkoinenkin sää on mukavaa. Josko huomennakin vaikka sataisi niin voisi lähtee mökille uimaan kun sateessa on kiva uija. 

Meille tuli muuten tänään aikasiin posti, jo puoli kaksitoista. Ei se siihen aikaan yleensä tule. Yleensä se tullee joskus puolen päivän jälkeen. Minä ihan hämmstyin kun näin postiauton kurvaavan tuohon pihaan. Ei se kyllä tuonu minulle mitään muuta kuin Aku Ankan. Hyvä että edes jottain. 

Minä päästin Kössin sisälle, kun Figaro ei näytä syövän noita ruokiaan, enkä minä halua niitä roskiinkaan laittaa, niin nyt Kössi nukkuu tässä minun sängyllä. Tuntuu hassulta nähä mustavalkoinen kissa nukkumassa ja oikeasti nähä se, kun Figaro ja Tupuna yleensä sulautuu hyvin näihin lakanoihin. Siis kyllä minä nään nekin, mutta siis heti kun kattoo niin huomaa Kössin, kun se erottuu niin hyvin. Oi voi, Antti tuli kottiin. Kohta pittää heittää Kössi pihalle. Tai sitten kun lähden sinne Jennin luokse. 

Markku ja Pertti on puhdistanu näitten talojen katot. Ne ne sitten tekkee kaikkea. Ja Markulta alkaa maanantaina työt. Mikäpä olisi parempi tapa viettää lomaa kuin tehdä töitä. Tosin sillä Markulla on istumatyö, niin ei ihmekään, että se täällä tekkee kaikkee tuollasta, kuten heiluu risumetässä, puhdistaa kattoja, rakentaa terasseja ja tekee polttopuita. On se kyllä hyvä, että täällä on edes jotkut, jotka tekee jottain, kun ei kukaan muu tee. Eikä täällä kyllä ole muita jotka vois riehua risumetässä yms. Minä ajan nurmikkoa, niin se on minun panokseni tähän yhetisöön. Ja se on ajattava joka viikko, enkä edes saa siitä palkkaa. 

Nyt minä en enää keksi mitään kirjoitettavaa. Pitänee varmaan Jenniltä tiedustella joko voin mennä sitä kiusaamaan kun ei ole mitään tekemistä, enkä usko, että kukaan haluaa tätä lukea jos se on tuhannen ja yhden kappaleen pituinen tuotos täynnä roskaa. Niin. 

DSCN1100

DSCN1100, a photo by Lelluhh on Flickr.

Hmm. Tämä vaatii vielä hieman työstämistä, että saan tämän toimimaan kunnolla. Minä siis kohtasin odottamattoman ongelman, kun blogger ilmoitti, että kuvakapasiteetti on täynnä. Oli sitten pakko jotain keksiä ja tämä Flickr tuli mieleen. Mutta en vielä kyllä osaa tätä käyttää, että eihän siinä 

PS. Ongelma ratkesi!

Sitä sun tätä

Tänään piti käydä Viitasaarella hakemassa mummon henkkarit. No minä marssin sinne Poliisiasemalle ja menin istumaan sinne penkille. Siellä oli kolme miestä ja yksi nainen jo ennestään. Kun se yks mies oli saanut asiansa hoidettua niin se lähti pois ja sitten ne kaks miestä, jotka nojaili siihen toiseen tiskiin lähti siitä kanssa. Ja se nainenkin nousi siitä meni sinne tiskille. No minä nousin kanssa kun en huomannu, että siinä on vaan se yks tiski, jossa on joku palvelemassa. No se virkailija sitten kysy, että kumpi meistä oli ensin ja minä elehdin, että se toinen nainen, joka siellä tiskillä jo oli. No se toinen nainen sitten sano, että minä tässä olin kyllä ensin.  Meinasin sanoa sille naiselle, että joo oonko väittäny että minä olisin tässä ollu ensin, kyllä minä näin, että sinä olit täällä ensin. Mutta enpä sanonu, olin vaan hiljaa ja nyökyttelin hyväksyntäni sille naiselle. Ja sitten se nainen vaan kysy, että mitä henkilökorttiin tarvitaan.

Pääsin minäkin sitten hakemaan sitä mummon henkkaria ja se nainen käski minun kattoa, että siinä mummon kortissa on kaikki okein. No mistä ihmeestä minä sen olisin tienny, kun en minä tiijä mikä mummon hetu on. Kaipa ne kaikki oli oikein.

Hämmästyin vähän kun kävelin takaisin autolle ja sitten joku keski-ikäinen mies vaan yhtäkkiä kysy minun takaa, että onko minulla luonnostaa noin kauniit hiukset. Sitten me puhuttiin hetki säästä ja mentiin molemmat omiin suuntiin. Se oli jotenki sellanen hetki, että sitä ei varmaan monta kertaa koe. En tarkota sitä hius-juttua vaan sitä, että ihan uppo-outo henkilö vaan rupeaa puhumaan toiselle uppo-oudolle henkilölle. Toisaalta äitikin puhu jonkun  vieraan pariskunnan kanssa kun käytiin Jyväskylässä, että ei se varmaan kovin harvinaista ole, mutta olen melko varma, että ei se enää kovin yleistäkään ole. Se vähenee ja vähenee kun nämä ikäluokat poistuu keskuudestamme, nykyaikanahan sitä pidetään kaikkea vähintään vaarallisena. Varsinkin jos joku tuntematon mies kehuu vaikka vain hiuksia. Eipä se minusta kovin vaaralliselta vaikuttanu.

Eilen meni joskus päivällä Vesannon paloauto meijän ohitse. Myö äitin kanssa mietittiin, että joko se saha taas palaa, mutta ei se sitten ollutkaan saha joka paloi, vaan joku mökki Kiminkijärventiellä, tai jossain sellasessa. Ja sitten se ukko, jonka mökki palo, oli tänään samaan aikaan siellä poliisiasemalla kun minä. Hassu sattuma. Mietinpähän muuten sitä, että kuinka moni muu, jotka sen paloauton näki, niin kuvitteli, että siellä taas saha palaa?

Ja asiasta kolmanteen, löysin Viitasaarelta sellasen takin, tai no hintalapussa luki, että jakku, mutta nimä en miellä sitä jakuksi. Ja mikä hienointa tässä jutussa on se, että minä menin etsimään sellasta takkia/boleroa/yms. kun minulla ei ole sellaista valkoista ja minä tarvitsen sellaista nyt lauantaina. Yleensä kun menen kauppaan varta vasten  hakemaan jonkinlaista vaatetta, niin sellaisia ei löydy sitten millään ja sitten iskee epätoivo kun ei ole mitään mitä laittaisi päälle joihinkin juhliin. Onneksi löysin tällä kertaa etsimäni, tosin en minä kyllä tienny, että juuri tuollaista etsin, mutta yleensä minulla on vain sellainen aavistus mitä haluan ja tiedän sitten ihan varmasti kun nään sen. Outoa, eikö?

Netti temppuilee, joten pakko nyt julkaista ennen kuin se sanoo sopimuksen kokonaan irti. Juuri tällä hetkellä niin on käymässä..

Jotain vain

Meillä oli tänään sähköt poikki, niin me mentiin äitin kanssa tädin luokse käymään ja syömään. Ja käytiin me saunassakin. Jännä oli aamunen ukkonen, kun se tuli salakavalasti jostain vain ja jyrisi eikä yhtään mustaa pilveä näkyny. Ja se sitten jatku melkein koko päivän.

En nyt kirjoita tämän enempää kun juuri lakkasin kynnet ja ne ei saa mennä pilalle. Ja yritän myös katsoa samalla leffaa, niin että ei onnistu tämä nyt.

Ukkonen on tulossa

Tännään on ollut ihan mukava päivä. Mökillä oltiin Jenni ja Nakin kanssa yötä. Aamulla kun herättiin niin lähdettiin aamupalalle saareen ja siellä istuttiin vähän aikaa. Sitten me vain pakkasimme tavarat ja lähdimme meille grillaamaan, kun sitä kerran suunniteltiin. Sittenpä Nakki ja Jenni lähti ja minä jäin yksin kotiin. 

Tarkoituksenani oli tehdä kunnon hiillos meijän grilliin, mutta ei se kovin kummoinen sitten ollutkaan, kun kaikki hiilet tippu siitä pohjan läpite sinne palkkiin. Pitää sanoa iskälle, että keksis siihen jonkun muun systeemin, kun nykyinen on vähän huono. Vaikka jonkun ritilän siihen aukon peitoksi, kun sen tulen pitää kuitenkin saada ilmaa, ei se muuten pala. 

Nyt minä vain odotan, että tuo ukkonen tulisi tänne, kun se selvästi on tulossa. Ainakin jyrinä kuuluu. Ainoa ongelma on se, että akkua koneessa ei jäljellä paljon niin pitää olla nopea tämän kanssa, kun en halua laittaa konetta latuuseen, kun se salama sitten kuitenkin iskee koneen mäsäks. 

No nyt alkaa huolestuttavasti näyttää siltä, että akku loppuu ennen kuin minä pääsen loppuun, joten on pakko lopettaa. 

Löytöjä ulkoa

Tänään minä tein suuren löydön. No ei se nyt niin suuri ollut, mutta kuitenkin. Nimittäin kun kävin kuvausreissulla, niin löysin vierassatamasta lumpeen kukkia! En ole ikinä ennen nähnyt niiden kasvavan täällä! Ne oli oikein nättejä. Ensin minä näin vaan muutaman niitä, mutta sitten huomasin, että toisen mantereen puolella niitä on paljon enemmän. No sinne olikin sitten kyllä vaikeampi mennä, mutta minä menin sinne siitä huolimatta.

Ensin piti laskeutua sitä rinnettä alaspäin ja sitten piti mennä koivupusikon läpi ja sitten olinkin jo rannassa. No ne vaikeudet ei siihen loppuneet sillä minä osuin varmaan koko rannan ainoan muurahaispesän kohdalle. Minä sanon niitä muurahaisia polttiaisiksi, koska kun ne puree niin se tuntuu ihan ku joku tökkis tulisella neulalla, mutta ne ei oo niitä, kun polttiainen on se lentävä ötökkä. No mutta kuitenkin, osuin siihen pesän kohdalle tai siis pesien kun siinä oli niitä pesiä ainakin akks ellei enemmänkin. Hyvä etten järveen kaatunut kun niitä yritin pakoon mennä, sillä minä vihaan niitä ja menen aina paniikkiin kun niitä on paljon ympärillä. Niin kävi nytkin. En meinannu päästä sieltä pois, kun niitä oli joka puolella. Se oli pelottavaa. Mutta pakko oli päästä pois, eli minä nappasin kengät jalkaan ja kameran käteen ja sitten vaan juoksin pois. Voitte olla varmoja, että minä tarkistin monta kertaa vaatteet ja kameralaukun, että niissä ei vaan ollut niitä muurahaisia. Ja kuvat ottamatta.

Tämä (yllä) ei ole lumpeenkukka, vaan se on seepramännyn käpy. Mummon pihassa on kaksi isoa seepramäntyä ja yksi pieni. Ne on kamalan pihkaisia puita, tai ainakin ne kävyt on kamalan pihkaisia kun niitä ottaa puusta tai maasta. Ja joka vuosi käy niin, että kukaan ei edes ehdi huomata, että siinä on käpyjä kun oravat syö ne. Huomaa vaan, että no on siinä ollu käpyjä kun kaikki rangat on siinä puun alla maassa. Joskus on ihan kokonaisia käpyjäkin. 

Ja tässä (alla) on se lumpeenkukka. Kaunis näky, vai mitä? Minä ainakin tykkään. 

Se leffa alkaa, hej! 

Ihan kuin eilen

Tännään minä siivosin kun mummo ja se Ruotsin Eila tuli äitin mukana käymään. Tajusin, että miten hyvä tuossa takapihan terassilla oli puistella mattoja, kun ne ei maannu nurmikolla roskia keräämässä.

Siivouksen jälkeen minä soittelin ja nyt on yksi kappale asuntohakemuksia lähdössä kohti Ilmajokea. Minä en vieläkään oikein usko tätä todeksi, mutta kai se on uskottava. Aika näyttää sitten.

Tajusin muuten kun vein mummot takaisin Koivusaloon, että minä en muista aikaa Koivusalossa. Siis sitä aikaa kun asuttiin siellä. Minä kyllä muistan kun me muutettiin tänne, mutta en muista, että olisin asunu Koivusalossa. Toki on sellasia pieniä muistoja, kuten se, että kun mummo lähti johonkin kokoukseen niin minä jäin äitin kanssa silittämään käsipyyhkeitä ja sitten muistan sen, että kun iskälle ja äitille tuli uusi sänky yläkertaan, että se oli niin korkea, että en päässy kiipeämään sinne. Mutta muuta minä en oikeastaankaan muista. Hassua miten minä muistan muuttaneeni jonnekin, mutta en muista sitä missä asuin ennen sitä.

Huomenaamulla pitää käyttää mummoa verikokeessa ja kaupassa. Ja minunkin pitää käydä kaupassa. Sitten tulen vain kotiin tekemään jotain. Ja äiti lähtee huomenna Raunin luokse Sumiaisiin, jossa se on sitten koko viikonlopun. Perjantaiksi voisi vaikka suunnitella leffaillan, jos löydän sellaisen leffan mitä on hyvä katsoa. Nelosen Bandidas kuulostaa tarpeeksi hyvälle. Tämä suunnitelma siis jos en pesiydy mökille Jennin ja Nakin kanssa. Pitääkin muuten kirjoittaa ostoslista, että muistan ostaa varmasti kaiken. Ja pitää ajatella koko saamarin viikonloppua kun ei se äiti ole kotona. Tosin ainahan voin lähteä käymään kaupassa, mutta helpompi on jos ostaa kerralla.

Nyt minä voisin vaikka raahautua ulos lukemaan kirjaa ja nauttimaan auringon viime säteistä. Äiti vei pyörän, niin ei voi pyöräilläkään. Ja toinen pyörä on Koivusalossa, kun kukaan ei sitä muista ottaa mukaan.

Jotain on tehty

No niin, nyt on rahoja liikuteltu ees taas pankkimaailmassa, farkkuja on tilattu, kuvia on tilattu, puhelinnumeroita on otettu selville, sukulaisia on käyty katsomassa, matkakassaa kertytetty, on saatu uus S-etukortti ja telefoonin tietokonepiuha on kotiutunut. Aika hyvin, vai mitä?

Keräsin äsken myös ensimmäisen sadon minun salaatistani, vaikka laitoin sen jo ajat sitten kasvamaan. Mutta nyt vasta se oli niin isoa, että sitä kehtasi jo ruveta keräämään. Ja minun tomaatissakin on jo pieniä tomaatinalkuja, ne on vielä vihreitä ja pikkasia.

Huonetta vois siivota kun mummoja tulee huomenna käymään. Ainakin niin me sovittiin, että tulee. Ja sitten pitää tiskata ja imuroida ja kastella kukat ja leikata nurmikko ja vaikka mitä. Että kannattaisiko pitää huone siistinä niin ei tarvitsisi siivota aina kun joku tulee käymään. Minä en tosin pysty siihen, että se on pelkkä haave. Ja siivoaminen on kivaa jos kuuntelee musiikkia tai kattoo jotain samalla. Minä yleensä pistän jonku lasten leffan pyörimään kun ne minä oon kattonu jo monta kertaa ja ne on suomeks, niin voi vaan kuunnella, ei tartte kattoo ollenkaa. Minä kun tarvitsen "seuraa" kun siivoan, muuten tulee sellanen olo, että en uskalla tehä mittään. Siksi pitää olla joko musiikkia tai joku leffa/ohjelma, joka on seurana. Tiedän, olen outo.

Taas joku nainen soitti minulle Elle-lehdestä. Ja joka kerta pitää selittää, että Elle ei ollut minun tyylinen lehti, enkä minä muutenkaan lehtiä lue (vale). Ja sitten kun sen on saanut sanottua, niin ne lopettaa puhelun siihen.

Milloinkahan muuten sieltä tilastokeskuksesta soittavat taas, kun niiden pitäisi soittaa tässä kuussa. En vaan enää muista mikä sen tutkimuksen tarkoitus oli, mutta kaikkea ne sieltä kyselee. No eiköhän ne sieltä soita sitten aikanaan.

Tittidii,  minä menen lukemaan kirjaa. Hej!

Epämääräistä

Tänään minun piti ajaa polkupyörällä Koivusaloon, kun auto jäi sinne eilen. Oli ihan kiva ajaa sinne, vaikka välillä tuntuikin, että en pääse ikinä perille. Pääsin onneksi. Kesken matkan tuli vastaan joku melko ammattipyörälijöiden joukko, mitä ne sitten olikaan. Niillä kaikilla oli kypärät ja heijastinliivit ja ne näytti tosi ammattimaisilta. Minulla ei ollu kypärää eikä heijastinliiviä. Siitä huolimatta selvisin hengissä matkasta.

Koivusalossa minä leikkasin nurmea ja siivosin auton. Sitten minä vain odottelin, että päästään lähtemään Nakin luokse. Meijän piti Jennin kanssa päättää kuinka Nakille mennään. Päätimme lopulta arpoa, tai siis minä päätin ja me mentiin sitten Jennin kyydillä.

Nakin luona me katseltiin reililippuja ja kaikkea muutakin, mutta ei me taidettu oikein edistyä siinä hommassa. No ehkä ensi kerralla sitten jos me oikein yritämme.

Kaikki minun huomiset suunnitelmani meni ihan mönkään kun pitää lähteä viemään mummo ja se Ruotsin Eila johonkin. Ilmeisesti Keiteleelle Enniä katsomaan. Minä en halua sinne, mutta pakkohan se on kun kerran jo lupasin. Mummo ei vaan voinut minulle kertoa, että mihin ollaan menossa, tyypillistä mummolle. Siellä taas menee yks päivä ihan hukkaan, kun pitää kahvitella ja puhella ja katsella Ennin tekemiä savitöitä ja kahvitella ja puhella ja ja ja. Ääh. Eihän siinä muuta kuin, että meinasin huomenna tehdä jotain järkevää, kuten siivota tai järjestellä papereita kun ne on ihan sekasin. Mutta ei. No ehkä sen ehtii torstaina, toivottavasti.

Meinasin myös huomenna katella itselleni housuja, kun minulla ei ole kuin yhdet sellaset hieno housut, kaikki muut on collegehousuja. Tarvitsen farkkuja tai jotain muita housuja. Farkut ainakin haluan. Nyt vain pitäisi löytää sellaiset hienot, jotka ei ole tuumakoossa, koska minä en tiijä minun tuumakokoa. Sen kyllä saa selville ja senkin kyllä meinasin selvittää huomenna, mutta ei onnistu. No ehkä minä saan tehtyä jotain vaikka huomenna pitääkin mennä sinne Keiteleelle.

Ajatuksen puute

Minä tuunasin äsken minun hiusrusettini uuteen uskoon. Eli minä liimasin siihen hopean väristä palluraketjua ja siitä tuli heti hienonpi. Kylläpä mää taas ossaan. Eikä siihen tarvinnut kuin sitä palluraketjua, pikaliimaa ja se rusetti. Ehkä te vielä näätte siitä kuvan, mutta nyt ette ainakaan, kun en rupea kuvaamaan todella huonossa valossa, siitä ei tule muuta kuin itku.

Tupunalla on tänään vissiinkin känkkäränkkä-päivä, kun sen murisee kaikelle. Täältä saat tietää miksi Tupunalla on känkkäränkkä-päivä juuri tänään. Tupuna oli ilkeä ja meni nukkumaan Figaron tuolille, ja nyt Tupuna murisee Figarolle kun Figaro vaan yrittää tulla tuolilleen nukkumaan. On tuo kissojen elämä sitten monimutkaista.

Aurinkoa, ristikoita, kuvausta ja ihanuutta

Viime päivät (torstai, perjantai ja lauantai) ovat menneet aurinkoa ottaessa, kun se kerrankin on paistanut. Torstaina kasasin ison kasan vanhoja Mixejä mukaan, koska niissä oli täyttämättömiä ristikoita ja tarkoituksenani oli täytellä niitä sitten mökillä auringonoton lomassa. Mutta kävikin niin, että tein kaikki ristikot jo torstaina. No eipä se haitannut, tuli luettua sitten ne kaikki lehdet kannesta kanteen kunnolla. Ja sain luettua myös sen kirjankin viikonloppuna.

Pääsin minä kuvailemaankin, kun joutsenperhe ui melko lähelle meitä. Melko ja melko, sinne Petran mummon ja papan mökin rantaan, mutta sain minä niitä kuvattuakin, mutta koska se hiivatin objektiivi painaa niin paljon, että kuvista ei tosiaankaan tule mitenkään hienoja. Mutta sain kuvattua kukkia ja lintuja. Västäräkki ja harmaasieppo mikä lie pääsivät kuvauksen kohteeksi.

Mukava päivä

En minä tunne näitä lintuja.. 

Mökki sai oven ja portaat

Lauantaina käytiin äitin kanssa sitten Wilma-markkinoilla, minkä kerroin jo. Sieltä en tosiaan ostanut kuin kaksi paitaa, metrilakuja ja mansikoita. Äiti osti perunoita, käsilaukun ja ihme kilikellon. Siellä oli kamalasti porukkaa ja kamalan kuuma, kun aurinko porotti koko päivän kirkkaalta taivaalta. Minulla oli sielläkin kamera mukana, mutta en ottanut kuin kaksi kuvaa, toinen kuva Tokio Hotelin lipusta ja toinen sitten pienenpieni yleiskuva. Tosi pieni yleiskuva siis. Siellä oli niin paljon kaikkea, että en tiennyt mitä olisin kuvannut, enkä oikein kehdannut kuvailla niitä kojuja. Tosin tuskin se olisi haitannut.

Tänään heräsin siihen kun vettä satoi. Ihan mukavaa, että sataa vettä, kun on ollut niin kuumakin. Eilen illalla oli kamalan tukala ilma, ja meillä kyllä ukkostikin. Ainakin yritti ukkostaa. Ei se ukkonen sitten tullutkaan vaikka se kuinka yritti tulla sieltä järven ylitse. Yritti se sitten kiertääkin takaapäin, mutta ei onnistunut siinä. Yöllä sitten oli ruvennut satamaan ja meillä sato koko aamun. Mutta ei kovin paljoa, se oli enemmän tihkua kuin kunnon sadetta. Mutta Viitasaarella sato sitten enemmän kun lähdettiin Aleksin synttäreille. Melkein unohdin tehdä sen Aleksin kortin, mutta onneksi äiti kysy, että joko oon tehny sen. Riensin sitten äkkiä sitä värkkäämään ja minusta se on ihan hieno vaikka ei olekaan oikeastaan mitään.

Ja nyt minä Avataria samalla kun kirjoitan tätä. Ei, minulla ei ole mitään ongelmaa Avatarin suhteen, ei sitten niin mitään. Mitä muutakaan minä tekisin sateisena päivänä kun huone kaipaisi siivousta? Siivoisinko? Tuskinpa.

Lämmintä

Wilma-markkinoilla on käyty. Siellä oli paljon porukkaa ja paljon kojuja. Minä en sieltä ostanut muuta kuin kaksi paitaa ja metrilakuja. Äiti osti perunoita ja jottain muuta.

Automatkat oli yhtä helvettiä kun meijän autossa ei ole ilmastointia eikä se pienen pieni puhallus sieltä auton uumenista auta ja kun ikkunaa pitää auki saa päätaudin. Kohta onneksi mökille, niin pääsee uimaan.

Huomenna on vuorossa Aleksin synttäri ja pitäisi Aleksille kortti väsätä. Helppoa jos tietää millaisen tekee, minä en tiedä. Josko minä ehtisin huomenaamulla sen tehdä kun en nyt viitsisi. On minulla kyllä onneksi idea mutta en tiedä tykkääkö Aleksi siitä. Tosin ei sillä kortilla mitään väliä ole lahjahan se on tärkein. Luulisi sadan euron vievän huomion pois kortista.

Mutta nyt minun pitää mennä pakkaamaan vaatetta mökille, vaikka siellä mitään vaatteita tarvitse, kun olen kummiskin koko ajan uimapuvulla, että saan edes vähän aurinkoa.

Mikä numero sinä olet? ;)

Näin just surkeimman liaanihyppylennon koskaan. Siis ei mitään rajaa. Se oli selvästi lavastettu. Mutta muuten kaikki ne hienot ninjailut sun muut oli kyllä hienoja, mutta se liaanijuttu oli kyllä surkea sanan kaikissa merkityksissä. Ja hyvä, että se koira jäi henkiin. Vaikka se kyllä haiskahtaa ihan liikaa kreikkalaiselta mytologialta, niin ei se haittaa. Kaikkea ei tarvitse keksiä itse, saa välillä lainatakin, jos on vain reilu lainaaja. En minä turhaan kirjoja lue!

Me ei jäätykään mökille yöksi tänään kun sinne tuli saunomaan yksi iskän kaveri ja huomenna me lähdetään Wilma-markkinoille. Minä tosin joudun vielä raahautumaan mökille koska se äijä pitää viedä kotiin. Nii-in. Minä en sitten yhtään tykkää raahata iskän kavereita kotiinsa, en yhtään mutta minun on pakko, koska minä ajan iskän autoilla ja iskä makso minun kortin (äiti makso osan, mutta silti en raahaa sen kavereita ympäriinsä..) niin, että ei ole vara valittaa. Ties mitä iskä keksisi jos suututtaisin sen taas. Häätäisi varmaan kotoa tai jotain. Se se vasta olisikin hienoa.

No onneksi minulla on vielä paaaaaljon Avatarin jaksoja näkemättä, että kyllä se aika kuluu niitä katselemalla oikein mainiosti. Ainoa ongelma on vaan, se etten saa juoda enää yhtään enempää noita limpparitölkkejä, muuten juoksen vessassa koko yön. Oli huono ajatus tuoda ne minun huoneeseen. Jos ne olisivat vaikka keittiössä niin en välttämättä hakisi niitä koska ne olis siellä eikä täällä lähellä. Vaikka onhan tuo keittiökin lähellä. Mutta nyt on ne vielä lähempänä.

Nyt on kyllä ruvettava katsomaan sitä Avataria, ettei mene ihan höpöksi tämä juttu. See ya :)

Kukasta kukkaan

Tämä on Tähtisilmä, jos en väärin muista. Kaunis kukka, joka kuulemma kasvaa suureksi. No eipä se kovin suureksi ole kasvanut. 

Hihii, huomenna Wilma-markkinoille. 

Hyvää heinäkuuta!