Tarina lehmästä

10-vuotiaan pojan essee aiheesta "Lehmä"

Lehmä on kotieläin. mutta niitä on talojen ulkopuolella.

Ne asuvat usein maalla mutta tulevat kaupunkiin kuolemaan, mutta siitä ne eivät päätä itse.

Lehmällä on seitsemän sivua; yläpuoli, alapuoli, ylempi puoli, alempi puoli, oikea puoli, vasen puoli ja sisin puoli. Ylemmällä puolella on pää, se on siksi, jotta sarvet voivat kiinnittyä siihen. Sarvet ovat sarvesta ja ne ovat vain koristeina. Niitä ei voi liikuttaa, mutta korvia voi. Ne ovat sarvien sivuilla.

Lehmällä on kaksi reikää pään edessä, niitä kutsutaan lehmän silmiksi. Lehmän suuta kutsutaan turvaksi sen takia, jotta ne voivat sanoa muuuuu.

Alemmalla puolella on häntä, sitä käytetään kärpästen hätistämiseksi, jotta ne eivät kulkeudu maitoon ja huku. Yläpuolella, oikealla puolella ja vasemmalla puolella on vain tukkaa. Sitä kutsutaan lehmän tukaksi ja se on aina saman väristä kuin lehmäkin. Lehmän väri on kirjava.

Alin puoli on tärkein, koska siellä heiluvat maidot. Kun meijeristä avaa kraanan, maito juoksee ulos. Kun maitoa heilutetaan siitä tulee hapanta, mutta miten se tapahtuu, en ole vielä oppinut.

Lehmällä on neljä jalkaa, niitä kutsutaan sorkkaraudoiksi ja niitä voi käyttää myös naulojen vetämiseen. Lehmä ei syö kovin paljon, mutta kun se syö paljon, silloin se syö aina kaksi kertaa päivässä. Lihavat lehmät antavat maitoa, mutta kun lehmällä on vatsa kipeä, se antaa juustoa. Juustossa on reikiä, mutta miten ne tekevät juustoon reikiä, sitä minä en ole vielä oppinut. Lehmällä on hyvä hajuaisti, voimme haistaa lehmät kaukaa.

Lehmän lapsia kutsutaan vasikoiksi. Vasikoiden isä on sonni, kuten lehmän mies. Sonni ei anna maitoa joten sen takia se ei ole nisäkäs.

Niitä jotka hakevat lehmät kun ne tulevat vanhoiksi sanotaan lehmänvangitsijoiksi. Ne istuvat usein auton edessä. Niin lehmät lahdataan.

Maito laitetaan purkkeihin ja me ostamme maidon kaupasta. Lehmän neljä jalkaa lähetetään puusepälle, sitä kutsutaan uusio käytöksi.

Kuten huomaatte, lehmä on erittäin hyödyllinen eläin, ja tämän vuoksi minä pidän lehmistä valtavasti.

OPETTAJAN KOMMENTTI: En ole koskaan lukenut vastaavaa

Tämän löysin jostain netin (facebookin..) syövereistä

Esittelyssä Äpyli

Koulun lehmistä numeroa 138 kantaa Äpyli. Äpyli on ostettu koululle pikku vasikkana vuonna 2007. Ja tänään itseasiassa juhlitaan Äpylin 6-vuotissyntymäpäivää, onnea Äpyli! Äpylin äiti on Utu ja isä on Riihelän Unless.

Äpyli on jo itsekin neljän vasikan äiti. Äpylin esikoinen on sonnipoika Emyli, seuraavaksi on syntynyt veljeksistä viimeinen eli Ipana. Ipanan jälkeen syntyi Äpylin ensimäinen tyttövasu Jipuli, jonka jälkeen on syntynyt tällä hetkellä katraan viimeinen vasu eli tyttövasu Käpyli.

Äpyli on oikein valloittava persoona, tämä veteraani on lypsänyt jo viisi tuotoskautta vaikka ei ole aina selvinnyt kaikesta ilman kolhuja. Äpyli on muun muassa kolaroinut lantaraapan kanssa, mutta selvinnyt siitä ja verta valuttavasta utareesta, vaikka pelättiinkin jo, että se oli Äpylin loppu. Äpylillä on myös jo hieman huonot jalat, mutta se ei ole menoa haitannut.

Äpyli tietää paikkansa laumassa ja yleensä lypsyjonossakin, varsinkin silloin kun Äpylin ei itse tarvitse lypsylle tulla niin muut kyllä patistellaan lypsylle kiireen vilkkaa, jotta mamma pääsee itse joko rauhassa parteen nukkumaan tai kioskille syömään.