Lukuhetki lämmittää

Tää tarttee lomaa! Mutta jotenki musta tuntuu, että en ole ainoa.. Tänään sain muuten iloisia uutisiakin! Ruotsin kirjotukset MENI LÄPI! Ruotsin opettaja sano, että vaikka ne pisterajat vähän nousis ja mun pisteet laskis niin se uskoo, että se menee läpite. Luojan kiitos, olin jo niin valmistautunu siihe, että joudun kirjottamaan sen ens vuonna uudestaa.

Oooo! Ja muita ihania ilon aiheita tälle päivälle: mun kirjat tuli! Posti toi ne ihan kotiovelle asti. Ja minä kun meinasin niitä huomenna mennä hakemaan Viitasaarelta. No samapa tuo, käyn siellä silti, sillä on Tiimarrrrriin asiaa. Huomenna saatte kuulla lisää siitä paketista.

Tänään ripustin myös ens jakson lukkarin seinälle ja muutenkin valmistelin seinää ens jaksolle, sillä sieltä pitää repiä alas koeviikkolista ja kaikki muut turhat härpykkeet. Ja minä halluun sellasen magneettitaulun! Mulla oli sellanen hieno musta Polluxista saatu, mutta olen tapani mukaan mennyt kadottamaan sen. Ja ihan varmasti heti kun löydän uuden sellaisen niin se suurinpiiretin hyppää jostakin kaapin uumenista silmille. Niinhän se aina käy. Julmaa

Ja olen myös hyvin, hyvin tyytymätön kelan toimintaa. Siitä on jo ainakin kuukausi, kohta jo kaksi ja vieläkään en ole saanut päätöstä koulumatkatukihakemukseeni. Luuleeko ne pässit siellä kunnianarvoisella kelalla, että oon joku saatanan sikarikas paska, joka vaan huvin vuoks hakee tukea? En ole, multakin loppuu rahat, laittakaa nyt sitä tukea tulemaan ja äkkiä! Sitä yrittää itse lehtensä, kirjansa ja vaatteensa maksaa.. Pitänee ryhtyä ostolakkoon ja säästää kaikki rahat sitä Helsingin reissua varten.

No valoisaa tässä asiassa on se, että huomenna on perjantai ja pääsen syventymään nuihin tyhjiin kissanruokalaatikoihin, jotka odottavat päällystämistä. Niitä on minulle jo melkein kymmenisen kappaletta kertynyt (voivoi, miten paljon lapseni syövätkään..). Huomenna aijon ainakin yhden päälystää julisteella ja eilen keksin, että yhden laatikonhan voin päälystää teepussienkuorilla ja tänään keksin karkkipaperit, kun en heittänytkään Urpån ostaman tikkarin paperia roskiin. Olen muuten melko varma, että se tikkari ei ollut terve, sillä se oli oudon haalea oranssiksi tikkariksi ja siinä oli valkeitä täpliä ja se ei oikeastaan ollut kova vaan sellainen oudon pehmeähkö. Niin kuin huumesipsit ovat kun pussi on jätetty auki ja ne syövään vasta seuraavana päivänä. Mutta tikkari oli silti kova, mutta.. Minä en nyt oikein osaa selittää tätä asiaa kunnolla.. No oli miten oli, toivottavasti en saa mitään ruokamyrkytystä vai muuta. Hienoa Bonbonilla eivät ole edes vaivautuneet laittamaan yksittäisiin tikkareihin päiväystä vaan se on siinä laatikossa missä kaikki muutki tikkarit on. En minä sellasesta kehtaa mennä päiväystä kaivelemaan, ihmettelevät vaan, että onko tuo menny ihan sekasin ja pahimmassa tapauksessa raportoivat äitille mitä olin tekemässä, vaikka vaan ohimennen mainitsisivat..

Näin äsken joko joukon klooneja tai saman miehen joka on monistettu.. Häiritsevää hieman. Mutta ei niin paljoa etten olisi innoissani siitä, herra jestas mikä mies! Mikä ääni! (ja on se hyvännäkönenki) Suuret kiitokset hänelle!

Mutta nyt vooois mennä lukemaan Higginssiä, kerranki saan lukkee sitä kauemmin ko vaan puol tuntia :))

Jos oisin kuningatar..

Onhan teillä muilla elämä? Kun minusta tuntuu, että teillä on, mutta itselläni sitä ei taida olla.. Varsinkaan kun tylsyys iskee niin galleria ja blogger ovat pakokeinoni siitä ja voi sitä pettymystä, kun kukaan ei ole kirjoittanut uusia kommentteja galleriaan tai postannut ihanuuksia bloggerissa. Siitäkin pääsee aina välillä yli, mutta aina ei pääse. Ainahan minä kyllä voin kirjoittaa omaa blogiani.

Tänään on siis virallisesti kulunut neljä kuukautta tämän perustamisesta. En voi ajatella sitä hetkeä, kun kirjoitan postauksen, jossa kerron, että on tämän vuosipäivä, se tuntuu aivan kamalalta. Silloin eletään toukokuuta 2011, ja jotenki se juuri tällä hetkellä merkitsee eroamista kaikesta tutusta ja turvallisesta. Me kaikki neljä olemme päättäneet jatkokoulutuspaikan (ehkä) ja ehkäpä meillä on lakit tai sitten ei, sitähän ei voi tietää vielä. Sitten tiemme eroavat ja pysymmekö ystävinä vielä vai olemmeko me tulleet ystävyytemme päähän? Vuokko antoi melle yhden kerran tehtäväksi tehdä jonkun vuoden ruotsin kirjoitusten kielioppiosion, jossa joku ukko selitti, että ystävät eivät ole ikuisia. Miksi ne eivät ole? Miksi minun lapsuuden aikainen ystäväni ei voi olla ystäväni vielä silloinkin ku me istumme keinutuoleissa ja valitamme särkeviä selkiämme? Muutummeko me niin paljon, että unohdamme vanhat ystävät ja saamme uusia ystäviä. Tämä on juuri sellainen ajatus jota vastaan haluan kapinoida, en minä halua luopua ystävistäni enkä minä heitä halua unohtaa. Mutta kun kaikki ovat ympäri maailmaan niin tuleeko sitä soitettua ja kysyttä mitä kuuluu, entäs jos ei ole enää mitään mistä puhua ja on vain kylmä hiljaisuus..?

Välillä sitä unohtaa kertoa ystävilleen, kuinka tärkeitä he ovat. Vai pitäisikö heidän tietää se ilman kertomista? No ehkä pitäisi, mutta itseasiassa niin ei saa olettaa, että kyllähän se tietää, että on tärkeä minulla, sehän pitäisi kertoa. Enhän minäkään tiedä olenko tärkeä ystävilleni, jos he eivät sitä kerro. Voin vain olettaa, mutta olettamus ei ole sama kuin tieto, joten en minäkään voi olettaa, että he olettavat heidän olevan tärkeitä minulle.  Joten tämän luettuanne te tiedätte miten tärkeitä olette minulle.

Jotenkin tästä kaikesta tulee mieleen Genesiksen Land of Confusion. En tiedä miksi, ehkäpä siksi että suurimmaksi osaksi tuo laulu on totta, ainakin minun mielestäni. 

Minun pitäisi olla lukemassa psykaa, mutta juuri nyt tämä tuntuu paljon tärkeämmältä ja ehdinhän minä sitä huomennakin lukea.. Ja jos menee perseelleen niin uusin sen, eihän siinä muuta ole. Haluaisin, että tämä typerä koeviikko olisi jo ohi, sillä tuntuu, että se olisi alkanut ja monta kuukautta sitten, tuntuu kuin se ei päättyisi koskaan.. Nyt nyppii ja pahasti, samalla lailla ku ennen kirjotuksia.. Onko edessä oikeasti jotakin odotettavaa? Onhan niitä, mutta ei niitä aina muista tai sitten ne tuntuvat niin kaukaisilta. Miksi on niin että kun olisi aikaa tehdä kaikkea kivaa niin sitä ei sitten tee mieli ja ei jaksa tehdä, mutta jos on jotakin tärkeää tulossa edessä (kokeet) niin sitten onkin yhtäkkiä intoa tehdä kaikkea kivaa ja ei-kivaa, kuten siivota ja muuta. Yleensä minulle käy aina näin koeviikolla, vihaan sitä, mutta jos sen jakaa osiin ja tekee lukisten välissä niin eihän se pahalta tunnu.

Haluaisin mennä ulos kuvaamaan kaikkea kivaa, mutta kun ei oikein ole aikaa ja nyt siellä on pimeää. Pelkään syksyn menevän ohitseni totaalisesti. Viikonloppuna aijon käydä jossakin pusikossa kuvaamassa jotain kaunista (plus pyhitän melkein koko sunnuntain sille, että saan matikan kokeesta 5:n)

Miksi ihmiselle on annettu mielikuvitus, jos mikään mistä unelmoi ei voi toteutua. Siis esimerkiksi minä en voi koskaan saada unelmieni kirjastoa. Tai mitä minä nyt haluan: vaatekaappia ja suurempaa huonetta. En minä niitä voi nyt saada, ehkä sitten kun olen muuttanut maailmalle, mutta en nyt kun minä niitä niin kovasti haluasin. Voi kuinka monta kertaa olenkaan suunnitellut meidän talomme uudestaan, jos iskä olisi ostanut samalla koko rivitalon pätkän. Välillä unelmat latistavat, mutta välillä niihin on hyvä uppoutua.

Unelmiin minä nytkin aijon upota, tulenkohan koskaan enää takaisin..?

Lukutoukka pulassa

Minä en kyllä tajua miksi aloitin sen Higgins Clarkin, koska haluaisin nyt koko ajan vaan lukea sitä. Olen typerä, viime vuonnakin odotin kolme viikkoa, että saan lukea sen Althaluksen. No itsepähän saan kärsiä typeryydestäni. Tosin minähän olen odottanut vaikka kuinka kauan, että saan lukea sen kirjan. Minä en muuten turhaan ylistä (vielä en ole kyllä ylistänyt ollenkaan :D) Mary Higgins Clarkia, sillä hän kulkee Yhdysvalloissa nimellä Jännityksen kuningatar, eikä turhaan! Minä ainakin rakastn nuita kirjoja, ne on niin hyviä ja ihania. Varsinkin ku nuo on just sellasia kirjoja, joita tykkään lukea. 

Omistan aivan liian pienen kirjahyllyn! Oikeastaan haluaisin kirjaston. Voi, että minä rakastan sitä kirjastoa, joka Hirviöllä on linnassaan ! Se on niin ihana! Tuhansia ja taas tuhansia kirjoja, korkeat kirjahyllyt ja tikkaat, joilla pääsee liukumaan hyllyltä toiseen. (Jos joku hurmaava mies omistaa tällaisen niin tulen heti vaimoksesi! Jos olet ei-niin-hurmaava niin siitäkin voidaan neuvotella) Harmittavaa, että tuo kuva on niin pieni, voisin ihailla sitä koko ajan.. Miks en voi olla Belle, miksi?!


Jos palataan unelmista takaisin tähän kurjaan maailmaan (en minä millään haluaisi, saanhan unelmoida vielä hetkisen saanhan?!). Tänään olen taas siivonnut, tällä kertaa ulotin siivouksen lattialleni, josta tuli ihan siisti sen jälkeen kun olin kantanut korillisen vaatteita pyykkiin ja tunkenut toisen korillisen puhtaita vaatteita kaappiin. Meillä kun iskä tarkkailee sähkönkulutusta (luoja tietää miksi) niin pääsin aloittamaan pyykinpesukoneen sähkönkulutuksen mittauksen (siinä on sellainen mittari). Kerranki pyykinpesusta oli hyötyä muillekin kuin minulle. Tosin jos ajatellaan, niin onhan siitä aina hyötyä muillekin kuin vain itselleni. En usko, että Nakki arvostaisi kovin paljon minua, jos vaatteeni haisivat koko ajan kaatopaikalle :D Eli siis siitä on hyötyä kaikille. Ja on pakko sanoa, että Sun Fresh-huuhteluaine ei tuoksu kovinkaan aurinkoiselle.. Huijausta 


Tiesittekö, että olen todellakin rakastunut Paloma Faithiin, tai siis Paloman kappaleisiin ja ääneen! Esimerkiksi New York ja Upside down on aivan ihania! Olen kyllä puhunut tai siis kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta ei kai se haittaa..? Ei minua ainakaan, eli se ei haittaa teitäkään. Yksi niistä harvoista, joiden musiikkia kuuntelen enemmänkin kuin yhden tai kahden kappaleen verran. Ja Sunrise Avenue on toinen tällä hetkellä. Huomennahan tilanne voi olla toinen. Se vika minussa on, että kyllästyn helposti ja sitten pitää etsiä taas uusia rakkauden kohteita ja aina ei jaksa ja sitten en kuuntele ollenkaan musiikkia. 


Höh tänään ei tuu mitään leffaa, jonka vois kattoo. Tai no tuleehan tuolta Pirates of the Caribbean kolmas osa, mutta en jaksa kattoo sitä oon nähny sen tuhansia kertoja. Ja aina ei jaksa kattoo sellasia leffoja jotka on jo nähny, vaikka ne olis kuinka hyviä ja vaikka tekis kuinka mieli kattoo joku leffa. Ehkäpä ens viikonloppuna ehtii kattoo jonku leffan. Olisin muute kattonu eilen Aamiaisen Tiffanylla (Breakfast at Tiffany’s), mutta kun boksi rupes vattuilemaan niin annoin olla. Katoin sitä ehkä puol tuntia, mutta se vaikutti silti ihan hyvältä leffalta. Ja sehän on sellanen leffa, joka on pakko katsoa, tai siis se on sellanen jonka kaikki tietää ja siihen viitataan usein. Ja pääosassa on Audrey Hepburn, joka on nimetty kolmanneksi merkittävimmäksi naisnäyttelijäksi (1999). Paremmin osaan kertoa hänestä lisää, kun olen kattonu sen leffan. Siis millainen Hepburn on näyttelijänä. (Wikipediasta voitte käyä kattoo elämänkerran.)


Ja taas onnistuin sotkemaan asiani pahemman kerran tai siis nuo fonttijutut, ei sen pahempaa. No ehkäpä jos jätän ne rauhaan niin kaikki menee hyvin. Joo ei mene, joten pakko on hieman tehä hienosäätöä. Jospa jättäisin bloggerin rauhaan ja julkaisisin tämän ja tekisin jotain muuta. Heipä hei taas kerran! 

Askartelua

Tästä

ja näistä syntyi 

tällainen

Olen aika taiteellinen vai mitä? Tänään olen siis väsännyt tuollaisen lukkarin ja siivonnut työpöytääni, joka on vähän siistimpi kuin ennen siisvousta. Mutta muuhun huoneeseen en jaksanut koskea, vaikka olisi pitänyt. Ehkäpä huomenna teen jotakin huoneeni eteen. Jos jaksan, sillä se on suuri projekti. Tai no ei se nyt niin suuri ole, mutta siivous on aina suuri projekti.

Tänään olen myös katsonut Muumeja ja en malta odottaa, että pääsen jo siihen jaksoon, jossa ne ihmeelliset hedelmät, joista kasvaa se viidakko on. Enkä myöskään malta odottaa, että Jenni tulee ja pääsen taas katsomaan Pokemoneja! Vaikka oonki nähny ne jaksot niin se ei haittaa yhtään, sillä ne on kaikki yhtä ihania ja kivoja.

Mulla on koskenu koko päivän päähän ja en tiijä miks. Yleensä kun päähäni koskee niin mulla on hiukset joten ponnarilla tai mulla on panta päässä. Nyt ei oo pantaa ja hiukset on auki, koska tulin suihkusta ihan äskettäin ja ne on märät. Weirdoa

Me ollaan Figaron kanssa hirveitä datiksia :D Mä jouduin omasta huoneesta evakkoon, ko tikku rupes näyttämään vihreetä. No onneks täällä äitin huoneessa on sininen ja välillä purppura valo, mutta yle areena ei oikeen toimi, mutta eiköhän se kohta oo ihan kunnossa.

Mä odotan ihan malttamattomana, että mun paketti tulis! Sieltä tulee kolme ihanaa kirjaa, jotka sais jo tulla, että pääsisin niitä lukemaan. Ens jaksossa mulla ei varmaan muuta ookaan koulussa mukana ko kirjoja joita luen aina vapaatuntisin, ko ei kerta oo mitään kokeita tai muuta. Ja yh:ta pitää kanssa kyllä lukee, ko ollaan kolmestaan siellä ja Arttu ei kummiskaan tiijä mistään mitään ja ei se Jannekaan aina kaikkee tiijä niin sitte Vepukka alkaa hiillostamaan mua. En kyllä ymmärrä miks meillä on toinen niistä tunneista kakkosten luokassa. Ehkäpä siihe on joku hyvä selitys, taai sitten joillakin kakkosista on kanssa sitä yh:ta. Arttu  kyllä sano, että ollaan kolmestaan siinä. No sen näkkee sitte. Kyllä niillä kakkosilla on kanssa sitä yh:ta. Onkohan kukkaan valinnu sitä? Samapa tuo

 Kamalan paksuja muute ne ens jakson kirjat. Se enkun kirjakin on hirvee järkäle, ikinä ennen ei oo ollu niin paksua enkun kirjaa ko nytte. Eikä se psykan kirjakaan mitenkään ohut oo. Hassua miten kolmosella kirjat vaan paksunee. Mutta se matikan kirja on aika ohut..

Nyt meen kyllä kattomaan tuon yhen muumijakson ja sitte taijan lukkee tuota Higginssiä.. Heipä hei taas

Living upside down

Työpöytäni näyttää kaatopaikalta, mutta kun nyt avasin tämän koneen niin... Siivoan sen heti kun vaan niin mitä? Kun tulee inspiraatio, juuri niin. Minulla on taas tuhansia ja tuhansia töitä rästissä, mutta täytyy odottaa sitä oikeaa hetkeä. Enhän minä millään voi siivota, jos ei ole oikeaa tunnelmaa!

Käytiin tänään kaupoilla ja sain uudet kengät! Nyt minun ei tarvitse Helsingistä asti raahata kenkiä, kun jo omistan sellaiset. Voin raahata jotain muuta kivaa, vaikka paperisilppurin, jota äiti ei suostunut minulle Mikkelistä ostamaan (ikuisesta katkera). Miten vaikeaa on löytää sellanen juttu johon magneetit tarttuu kiinni? Todella vaikeaa huomaan ma. Siis ei yhden yhtä taulua, mitä lie. No oli yksi mutta kun siinä komeili Lightning McQueen, niin ajattelin, että se ei ehkä sovi ihan tyyliini. No ehkäpä löydän sellaisen jotakin, tosin eihän minulla ole vielä  valmiita magneettejakaan. Huoh, pitäisikö ryhdistäytyä ja tehdä suunnitellut asiat loppuun (tai edes aloittaa)..

Ja eilen minä melkein sokeuduin! Söin sellasen iskän tekemän pihvin, haarukalla ja veitsellä tosin ja sitte ku silmää kutitti niin hankasin sitä, vaikka eihän sitä saa hangata. Parin sekunnin päästä toiseen silmään iski viiltävä kipu ja polte, enkä pystyny pitämään sitä auki. Se oli aivan kamalaa! Ei muutako pesemään äkkiä se jokin pois silmästä. Onneks se lähti. Ja luulen, että tähän melkein sokeutumiseeni syynä oli ne iskän tekemät, melko mausteiset pihvit. Mutta sitä en tajua miten mun sormiin sitä maustetta oli joutunu, jos haarukalla ja veitsellä söin..

Vähänkö Tazzan Hot Chocolate Stick on hyvää! Se on tosin vähän liian makeeta, mutta niinhän ne kaikki valmis kaakaot ja sun muut on. Eikä se nyt niin kamalasti haittaa mua, ko en minä oo koko ajan tuota kittaamassa, jos vaikka kerran kuussa tai jottain. Eikä hintakaan oo kamala 56 senttiä ja tosta saa mukillisen kaakaota. Sitä vaan mietin, että voikohan sen sekottaa kylmään maitoon tai veteen? Enkä mä tajua miks kuuma kaakao pitäis muutenkaan tehä veteen, koska minä ainakin lisään sitte maitoo siihe, niin eikö ois sama tehä se maitoon kerralla. Tosin maito on aika hankalaa keittää, ko kuohuu helposti kattilasta ja mikrossa sitä pitää vahtia silmä kovana ettei se vaan kuohu  ja kiehu kupin reunan ylite. Hassua

Tiesittekö muuten, että kaikki (kaks) mun lempimukia ei ees oo mun omia, vaan ne on äitin. Toinen on sellanen missä lukee Coffee mmm.. delicious ja toinen on vaan sellanen ruskee muki. Nyyhtky, mutta sille ei voi mitään. Ehkäpä mun pitäis käyttää mun omia mukeja eikä vaan äitin mukeja.

Mä muuten keksin hyvän idean! Kirjotan ilman laseja niin en nää kunnolla mitä kirjotan, enkä nää näitä kirjaimiakaan, se kehittää, tosin ei ehkä kehitäkään koska mähän tiijän jo missä mikin kirjain on. Jaahas, taas ihan outu idea ja täysin käyttökelvoton. No enpähän nää tekemiäni virheitä tai muuta.

Joopasjoopas, minä meen nyt siivoamaan, ku taitaa tulla kohta siivousinspiraatio. Toivottavasti huone on sen jälkeen siistimpi kuin ennen siivousta, ko yleensä mulle käy niin, että ku mä rupeen siivoamaan niin huone sotkusempi ku ennen siivousta. Toivoa sopii. HEIPPA!

Mumblemumble

Äääää, minulla on tylsää, mutta en minä täältä poiskaan pääse. Vielä olis ruotsin kertaustunti ja sitten pääsee pois, jee lukemaan terveystieto ja panikoimaan sitä että ei tiedä mistään mitään..  

Voisin vaikka mumista itsekseni koko ajan.. Mumblebumlemumlebumle. Mutta se ei olisi kivaa, ei ollenkaaan. 

Minulla oli aamulla aamuvapari, jonka aikana ajattelin lukea terveystietoa, mutta kuinkas sitten kävikään? No en päässyt koulukirjastoon, joten joudun istumaan tuossa aulassa ja sekös se vasta olikan ehanaa! Hiivatti nuo ykköset saa mun veren kiehumaan ja kuohumaan pelkällä läsnäolollaan. Joojoo, se suodatin pitäis hommata, mutta kun aina ei pysty siihenkään. Voisin vaikka kuurotua aina tietyiksi väliajoiksi tai jotain. Mutta nyt vertani ei kuohuta ykköset vaan nuo maanmatoset eli ysit ja seiskat ja taitaa siellä olla muutama kasikin. No teinixit kuitenkin. Kaikki

Osuttiin taas kerran ala-asteen vuorolla syömään ja sehän tietää sitä, että siellä on mössöruokaa. Tosin ei pitkään aikaan ole ollut mössöruokaa, mutta ehkäpä hernekeitto on poikkeus. Mössöruokahan on sitä kun kaikki ruoka-ainekset on sekoitettu kattilassa ja tungettu sen jälkeen tehosekottimeen. En ole ikinä ennen nähnyt/maistanut niiin pieniä lihanpaloja. Voi niitä ala-asteelais parkoja. No mutta jos niillä ei oo hampaita niin ne pystyy paremmin syömään. Tosin niillähän pitäis olla jo siinä vaiheessa hampaat, mullaki oli ja varmaan monella muullakin siinä vaiheessa. Ehkäpä nämä nykyajan lapsoset on alikehittyneitä..

Miks mulla ei voi olla tällasta pulpettia ko Hokkasella on? Tässä on tää jalkajuttu just sopivalla kohdalla mutta tuo viivotin kyllä ahdistaa ja aika paljonki. Huoh. Elämä on vaikeeta, todella vaikeeta. 

Mua väsyttää ja tuntuu että ajatus ei oikeen kulje. Toivottavasti huomenna ei oo sellasta tuntemusta tai se saattaa koitua pahemman asteen ongelmaksi. Aivot on yhtä suurta puuroo just ny. Enkä mä oikeestaan koskaan tykänny puurosta, paitsi riisipuurosta ja kylmästä kaurapuurosta. Joo'o kylmästä. Hihee. Onkohan mulla paniikkihäiriö vai ADHD? Vai kenties jotain vakavempaa? No sitä ei voi tietää ilman testejä, enkä minä sellasiin halua. Lukihäiriötä mulla ei oo. Tai siis mulle ei kyllä oo kerrottu onko, mutta tuskimpa ois se jaana kertonu jos olis. Ehkä. Tai sit se on vaan ilkee ja opettajathan on ilkeitä jos niillä on valtaa. Mutta onkos jaana opettaja? Ei, se on vaan rehtori ja sivistystoimen johtaja. Niin mutta siltikin valtaa.

Ja taas mä vähän eksyin aiheesta. Anteeksi. Ja nyt aihe eksyi minusta, ehkäpä mä lopetan nytte ja kokeilen uudeellen joko tänään tai huomenna..

#40

Tämä on 40. merkintäni ja ensi viikon tiistaina (28.9) tulee kuluneeksi 4 kuukautta blogin perustamisesta. Ei mikään hieno saavutus tuo 40 merkintää, se tarkoittaa 10 postausta kuussa. No kesällähän en ollu kovin aktiivinen tuon kirjottamisen kanssa vaikka olikin aikaa, mikähän siinä sitten oli ? No jaa, nyt kun kirjotukset on lähellä niin tulvii mieleen paljon aiheita, joista pitäisi saada kirjoittaa, mutta kun ei saa, koska pitää lukea. Mutta ehkäpä kaikki ne aiheet tulevat mieleen sitte ens viikonloppuna vaikka. Halleluja! Niiin ja marraskuussa kun on puolivuotispäivä (yhdyssana, yhdysviivasana, erisana?) niin voisin tehdä sen 100 faktaa minusta, kun olen kerta sen lappusenkin löytänyt. Tämä on lupaus. (Toivottavasti muistan sen, sillä ihmismieli on arvaamaton..) [EDIT: Nakki antoi haasteen 50 sellaista faktaa joita te ette tiedä, siis arvelen että ette tiedä. 49 jäljellä! Ehkä, Jenni on kova vastus.. Nakista en oo varma.. Voi olla että haaste on liikaa.. :)) ]

Minulla on vieläkin niitä lasikuitutikkuja sormissa vaikka siitä golfaus reissusta on jo kaksi viikkoa. Typerä laji, kun haavoittuukin nuin helposti. Pitkään aikaan en olu huomannut niitä tikkuja, mutta nyt taas tunnen ne. Ja ne sattuu. Auh, oikeasti nyt ne tuntuvat kunnolla. Harmi etten ole raahannut pinsettejä kouluun. En oo tykänny koko lajista, muttu nuo hemmetin tikut ei kyllä saa rakastamaan lajia.

Ja tämä on taas se päivä jolloin minut hyltään yksin tänne istumaan. No onneks kohta vaihtuu jakso. Hetkinen mitäs onnekasta siinä nyt sitte on, minähän istun sillonki yksin koko ajan, tosin vaan vähän pitempiä aikoja kun 15 minuuttia. No ainakin voin lukea ja datailla ihan hyvällä omatunnolla.  Jaa näköjään en jääkään yksin, good :)

Mitä ihmettä nuo ylä-, ala-, mitkälie koulaiset tuolla huutaa? Hirvee melu aina näin ruokavälituntisin ko ne saa olla sisällä. Ja nykyäänhän normi välkätkään ei ole hiljaisia tai rauhallisia kun nuo hiivatin ykköset meluaa koko ajan. Ennen oli sentäs rauhallista. No aina ei voi voittaa, mutta edes välillä pitäisi.

Järkyttävyydelläkin on rajansa ja kohta se raja tulee vauhdilla vastaan. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että jos pääsis kiljuen juoksemaan tuota käytävää pitkin ulos ja pois niin kaikki olis hyvä..(Nakki ystäväiseni, älä puhu kielillä ja sinä ääliö se ovi menee kiinni pienemmälläkin voimalla.)

... Mikä olisi paras ratkaisu kaikelle? Massamurha kenties..?

MIAU!

Vietän tässä luovaa taukoa, jota olen viettänyt jo itseasiassa tunnin. Mutta kohta jatkan taas lukemista ja muuta. Jos pystyn kun äiti kattoo täällä telkkaria ja siellä meuhaa nyt pää punaisena Andy Dalziel, joka ei lukeudu niihin komeisiin englantilaisiin joita saamme telkkarista katsella. Tämän komisario Dalzielin parina häärää Peter Pascoe, hänkään ei-niin-komea englantilainen. Yorkshiren etsivät, nimikin on jo niin hankala kirjoittaa, joten voitte arvata, että tämä lukeutuu niihin englannin kielisiin sanoihin, joita en suostu ääneen sanomaan. 


Leikin taas tänään kiharimella. Muistutan lähinnä Frankensteinin morsianta kuin Oscar-gaalaan kutsuttua kunniavierasta. Mutta jos tiirataan kuvia tästä kunnianarvoisesta morsiamesta niin me emme todellakaan näytä juuri nyt samalta, eli paremmin hiuksiani voisi kuvata kertomalla kuinka tungin haarukan pistorasiaan. Ehkä tuokaan ei ole oikea kuvaus kampaukselleni juuri nyt, mutta en parempaakaan keksi. Käyttäkää mielikuvitustanne (jos teillä sellainen on). 


Ainiin minähän otin äsken kuvia! Ehkäpä voin jakaa ne teidän kanssanne. Näin:

 Ja tässä on ihanainen Gary, joka on syntymäpäivä lahja eräältä ihanuudelta. Garyhan on siis Paavo Pesusienen lemmikki. Paavo ei ole niin mielenkiintoinen kuin Gary (anteeksi Jenni ja Nakki). Gary on aivan ihana. Gary oli ennen pulpetissani kiinni, mutta minun oli pakko tuoda se kotiin turvaan, koska eräs henkilö melkein laittoi sen maailmalle heliumilmapallon mukana. Haluaisin sellaiset Gary-tossut mutta luulen että ne ovat aika kuumat, joten en viitsi tilata sellaisia. Mutta Gary-pehmolelun kyllä voisin ottaa jos sellaisen löytäisin.. (Vinkvink ;D) EMP:llä olisi Gary-pehmolelu, mutta kun se on vain 16 senttinen. Se tuntuu näin viivottimella katsottuna kovin pieneltä.. 


Käypä tiiraamassa mitä löysin täältä ! Siellä on vaikka  mitä jännää! Täytyy kirjoittaa tämä postaus äkkiä loppuun niin pääsen selailemaan mitä kaikkea kivaa sieltä löytyykään! 


Jaa no itseasiassa ei minulla kyllä ollut muuta asiaa, se on siis heihei :D

Huomaako kukaan kuinka kaunis meidän maailmamme on?

EI EI EI ! Sinä ET saa jättää minua nyt, ET SAA! Olen omistanut sinut vain noin kaksi viikkoa, et saa hylätä minua näin julmalla tavalla, en salli sitä!

Voi tätä kohtalon ivaa ja julmuuden julmuutta! Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni näin julman kohtalon, MITÄ? Onko tämä jotakin kohtalon ivaa vai mitä? Paha karma? Enkö muka ole elänyt ihan kunnolla, olenko tehnyt rikoksia, olenko ollut huolimaton vai mitä? Miksi ihmeessä minua rangaistaan näin? Minä haluan tietää. Enkö saa olla iloinen edes hetkeä (ja todellakin kaksi viikkoa on vain hetki).

Aivan niin uusi, kaksi viikkoa sitten saatu takuuhubi meni rikki. Se vain yhtäkkiä herkesi toimimasta. Kuului vain se ääni ja hiiri lakkaisi toimimasta. Nyt se ei reagoi hiireen eikä muistitikkuihin. Miksei minulla saa olla hubia, MIKSI EI SAA?

Onko tämä lähtölaukaus sille, että kaikki kaatuu niskaan? Kaikki mitä on edessä ja mitä odotan, kaatuukin niskaan niin, että rämähtää, mikään ei toteudu ja kaikki on päin helvettiä. Kirjotukset menee päin puuta ja koulu kanssa, Helsingin reissu peruuntuu ja Figaroa ei saada leikatuksi. Kaikki muuttuu tomuksi, kun yritän jotain tehdä. Maailma hyökkää päälleni tuliasein ja salamoin? Onko edes mahdollista, että kaikki menee päin mäntyä kerralla, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta tai muuta? Olenko minä tuhoon tuomittu? Jollakin on minua pahasti vastaan juuri tällä hetkellä. Tämä ei oikeasti ole mahdollista..

Tästä voimmekín siirtyä sulavasti seuraavaan:

Haluaisin, että luonto voisi hengittää, enkä tarkoita mitään fotosynteesiä, joka on periaatteessa hengittämistä, vaan sitä, että eläimillä ja puilla olisi sielut, että ne olisivat kuin ihmiset. Sillä me revimme maasta kaiken maailman maakaasuja ja fossiilisia polttoaineita ja mitä me annamme takaisin? Uraania, jätteitä ja saasteita. Ihminen tuhoaa luonnon ympäriltään. Missä me sen jälkeen asumme ja olemme kun olemme tuhonneet tämän planeetan? Emme missään, sillä ei ole olemassa Maan kaltaista planeettaa, ainakaan tässä galaksisssa, tuskinpa muissakaan galakseissa. Enkä usko, että avaruuden oliot, olettaen että heitä on olemassa, haluavat ihmistä omille planeetoilleen. Jos luonnolla olisi sellainen elämä kuin meillä niin ne voisivat käydä vastahyökkäykseen, sillä ihminen on liian tyhmä tai liian viisas tajutakseen, että kaikki mitä me teemme myrkyttää elinpaikkaamme. Meksikonlahtikin voisi olla täysin öljytön jos se aivotan ääliö olisi tajunnut ilmoittaa öljy vuodosta aiemmin, mutta ei, ilmeisesti se aivoton ääliö yritti suojella työpaikkaansa, mutta turhaan, sillä jos öljyvuotoa ei olisi saatu loppumaan kenellekään ei olisi ollut työpaikkaa.

Ihmiset ovat evoluution kehitys, miksei evoluutio tehdyt meistä luontoystävällisempiä? Miksi ihmiset luotiin tuhoamaan maailma? Miksi ihmiset on luotu ajattelemaan vain itseään ja rahaa? Jos keksitää joku mullistava keksintö, innovaatio niin rahanahneet ihmiset keksivät kyllä miten siitäkin tulee aivan liian kallis. Verottaja on tällainen ihminen tai laitos mikä lie. Jos keksitään ekoystävällinen auto niin kyllä se veroherra (-rouva) keksii keinon rahastaa tätäkin yritystä niin, että tulisi halvemmaksi ostaa kymmenien vuosien bensat. Miksi kaikki poliikot puhuvat vihreyden ja ympäristön puolesta, mutta silti nostavat joitakin ihme veroja niiin, että  mikään ympäristöystävällinen teko ei onnistuisi. Ehkäpä ne siellä eduskunnassa ovat pikku hiljaa ruvenneet tajuamaan miten typerää se on ja ovat tehneet asian eteen jotakin. Ovathan ne ruvenneet muokkaamaan jätelakia, joka on tärkeä asia, sillä Suomi ja kaikki muutkin maat ovat hukkumassa jätteisiin.

Kaikki ekoystävälliset tavarat, pussit ja ruoat ovat kalliita ja tarvitaan oikeasti vakaumus, että käyttää niitä. Siinäkin on yksi rahastuskeino. "Hähää keksitään tällainen ekosysteemiajattelu ja tavaroita ja myydään niitä sikakalliilla hinnalla!" Mikä mainio ajatus. Yksi asia mitä vihaan ekossa on  kierrätysmateriaaleista tehdyt vihkot. Niiden paperit ovat harmaita ja ohuita. Niissä ei näy mitä on kirjottanut lyijykynällä ja kun rupeat pyyhkimään virheitä pois niin paperi melkein hajoaa käsiin. Minä siis ihan oikeasti kannatan ekotuotteita, mutta tuota ekopaperivihkoja en. Ja muutenkin ekotuotteet saisivat olla halvempia niin moni ostaisi niitä. Onko muka kierrätysmateriaalit niin kalliita, jos ajatellaan, että ne voi käydä poimimassa vaikka kaatopaikalta. Mutta onhan niissä työtä ja työntekijöiden on saatava palkkaa. (Rahaa toisin sanoen.)

Raha tätä maailmaa pyörittää..

Candy King

Paljon hyvää musaa torstaina 16.9. Koulussa reksi soitti Paloma Faithin New Yorkin, piti tehä ruotsin läksyjä, mutta kuka siinä voi keskittyä mihinkään ruotsiin kun niin hyvä biisi kuuluu? No ei kukaan. Youtubesta kuuntelin ja kuuntelen Sunrise Avenueta, jonka löysin vasta ihan äskettäin ja olen kuunnellu repeatilla Fairytale gone badia, joka on aivan ihana ! Ja sitten Welcome to my life on kanssa aivan ihana. Hirveesti en oo vielä ehtinyt tutkiskella nuita biisejä ko pitäis lukea niihin kirjotuksiin, mutta ehkäpä ens kuussa ehtii taas. Niin ja sitten tänään olen myös popittanut Lynn Anderssonin Rose Gardenia, sekin on ihana ! Tekis mieli vaan kuunnella koko ajan nuita neljää biisiä, mutta yritän etsiä myös muita hyviä biisejä nuiden lisäksi. 


Myös Hakuna Matata, We are one ja Circle of life on ihania! Ja varsinkin englanniksi! Kannattaa kuunnella, jotekin tuli tuosta Kiaran repliikistä minä itse. If theres so much I must be, Can't I still just be me, The way i am? Can I trust in my own heart, Or am i just one part, Of some big plan? (We are one) En tiijä miks mutta tuli vaan sellanen olo, että tuo on ihanko ma. Ja muutenki koko biisi on aivan ihana sanoitukseltaan. Neroja nuo jotka on tehnyt lastenleffoihin musiikit. Ja Elton John, oon ikuisesti kiitollinen ku sävelsit ja sanoitit Tim Ricen kanssa nuo biisit Leijonakuninkaaseen. 


Tänään kirjoitin muistiinpanot unesta ja uuden lukujärjestyksen tein seinälle. Ja koeviikon kirjasin ylös. Ja tein ruotsin ja enkun läksyt. Tosin ei mitään hajua mitä enkusta tuli, mutta tein sen seuraavan tehtävän kieliopissa. Ja huomenna saadaan tietää miten kuuntelut meni. Vuokko kerto tänään mitä niissä avokysymyksissä pitä olla vastauksena, että sai pisteitä ja musta tuntuu, että sain 2-3 pistettä vähintään. Kiva jos en saakaan edes kahta :( Tosin eihän sillä kuuntelulla oo mitään väliä miten se menee. Mutta olishan se ihan kiva saada siitäkin pisteitä niin ei niin kamalasti tarviis haalia pisteitä siitä kirjallisesta osiosta, joka voi mennä päin plättyä. 


Huomenna on viikon viimeinen päivä ja sitten viikonloppu koittaa! Jee, viikonloppu on täynnä terveystietoa ja ruotsia. No eihän siinä, menee se niinki. Aijon kyllä rentoutuakin edes hetken, koska ens viikko on ihan hiivatin kiireinen ja viissiinki Senni kaataa mun niskaan vielä kaikkea paskaa lisää. Mun pitää mennä Urpån ja Sinin kanssa johon ykkösten systeemiin tekemään jotakin ryhmäytymisjuttuja. Minä en tiijä miks mun pitää olla siellä, mutta mennään kerran käsketään. Toivottavasti se on edes maanantaina sillä muuten mulla on aika kiireinen viikko. Tai tiistaiaamulla. No sen näkkee sitte. 


Pitäis varmaan mennä nukkumaan, koska riittävä uni on tärkeää oppimisen kannalta. Ja muutenki jaksaa paremmin. Ja muuta sellasta. Tiedänkin tämän asian oikein loistavasti. :D No ei nukkuminen oo ikinä ollu oikein mun juttu, ko minä haluaisin valvoo pitkään mutta herätä aikaisin ja sehän ei tietystikään ole mahdollista. Huono homma. Eli olen päätynyt kompromissiin: valvon vähän pitempään mutta nousen silti melko ajoissa. Onko tuo nyt sitten kompromissi? Jaa-a, en taaskaan ymmärrä itseäni, en sitten ollenkaa. No kello onkin jo noin paljon niin en yritäkään ymmärtää itseäni. Varmaan muille hankalaa ymmärtää mua ko en itsekään ymmärrä, mutta yrittäkää rakkaat. 


Ja Tupuna on taas kerran vallanut mun sängyn kokonaan itselleen. JA ETTÄ kuinka vihaankaan tämän koneen merkkivalojen paikkoja. Siis capsin merkkivalo on caps-näppäimen vieressä, eikä siitä tule mitään varotusta että capsi on päällä. Ja sitte ko yrittää isoja kirjaimia tunkee niin tulee vaan pienia ko ei huomaa, että capsi on päällä. Nyyh. :'( 


Arvatkaa mistä poimin tuon kuvan? NETISTÄ!  HEIHEI! :))))

Valon pilkahdus

Mua ei nää huolestuta ne terveystiedon kirjotukset paljoakaan, koska tännään siellä tentissä mulle valkeni, että kyllähän niistä saa asiaa kohan vaan ajattelee niitä. Ja niistä saa helposti pisteitä, varsinki jos löytää uusia näkökulmia ja faktoja sinne. Eikä ne jokeritkaan vaikuta niin vaikeilta, vaikka ne onki laajoja ja ajattelin kokeilla josko olis joku helppo jokeri niin siitä vois saa ihan kivasti niitä pisteitä jos muistaa kirjottaa vaaditulla tavalla eli aikas laajasti.

Ja sekin huojenti, että jo 9-10 pisteellä pääsee läpi. Ja aika helposti saa kaks pistetettä ja jos saa kaikista kuudesta tehtävätä kaks pistettä niin se tekee jo 12 eli läpi on. Tai ainakin toivottavasti on läpi. Tietenkään sen varaan ei kannata hirveesti laskee, mutta siis kuitenki. Ainoo ongelma on se, että on vaan kuus tuntia aikaa ja kuus esseetä, tullee kiire. Nopeasti ku kirjottaa niin ei hätään. Ja mä luulen, että en tule viihtymään siellä kuutta tuntia. Mutta eihän sitä tiijä, jos on hyvät eväät ja kiva koe niin saatan hengailla siellä kolmeen asti. Tosin jos oon ainoo, joka istuu siellä vielä puoli kolmen aikaan niin lähen kyllä sitte pois. Siinä tapauksessa jos essee on kesken niin tietenkään, mutta jos se on valmis ja muuta. En kyllä usko, että olisin ainoa, koska tiedän muutaman jotka istuu jo ihan normi kokeessakin sen kolme tuntia. Ehkäpä munkin kannattas istua se kolme tuntia, saattas tulla parempia tuloksia, tosin mua ruppeis ahistammaan se, että oon ainoo siellä tilassa ja se opettaja joutuu valvomaan ainoastaan mua. Tulis sellanen kiusaantunut olo, vaikka se on mun parhaaks, eikä se opettaja ajattele sitä sillei et "hiivatin tyyppi eikö se vois olla jo valmis, että pääsisin pois täältä." Silti, ahistais.

Ruotsin koe mua huolestuttaa, mutta yritän siinäkin parhaani ja jos se ei riitä niin yritän keväällä uudestaan parhaani ja jos sekään ei riitä niin se ei sitten riitä ja piste. Mutta yritän. Pitää opiskella ruotsia viikonloppuna ahkerasti. Vuokko sano, että jos osaa sen nelikentän niin tietää ison osan ruotsin kieliopista ja minä osaan sen, mutta en aina muista sitä. Pitänee ensi töikseen piirtää se johonki suttupaperiin ja sitte vasta alottaa se kokeen tekeminen. Ja sitte pitää kattoo sieltä kokeen takaa, et mistä saa eniten pisteitä ja panostaa sitte niihi. Itseasiassa kannattaa panostaa kaikkeen. Joo niin mä teen mä panostan koko kokeeseen, enkä tee niinko yleensä ruotsin koetta, että äkkiä nämä tehtävät alta pois, että pääsee pois kokeesta. Vaan minä panostan. Kuus tuntia aikaa, kyllä siinä ehtii panostamaan kaikkiin. Ihan paras tilanne olis se, että olisin niin keskittyny kokeeseen, että en edes huomais ajan kulua vaan havahtuisin vasta sitte ko joku valvoja sanois, että koe on päättynyt. Niin sen pitäis olla, mutta tiijän, että niin ei tule olemaan. Hassua.

Ja sitte ku on kaikki kirjotukset ohi niin pääsen panostamaan psykaan ja haluan saaha siitä hyvän numeron ilman uusintaa. Mutta jos ei onnistu niin sitte uusin sen. Ei siinä sen kummempaa. Matikan koe hieman huolestuttaa, ko en taaskaan oo tajunna niitä tehtäviä, mutta onneks on viikonloppu aikaa opetella ulkoa niitä laskuja. Ja oikeestihan niitä ei sais opetella ulkoa vaan ne pitäisi sisäistää, mutta mun sisäinen matikkanero nukkuu vielä ja on nukkunut noin 12 vuotta. Se saisi pian herätä, kuten mun sisäinen englantilainen ja ruotsalainen ja välillä tuntuu, että mun sisäinen suomalainen nukkuu. Kuten tänään äikän tunnilla, ko tehhään ryhmä työtä ja mun pari oli taas poissa. Runebergistä ei millään meinannu lyötyä tietoa ja vastauksia kysymyksiin. No onneks saadaan vielä huomenna tehä niitä ja pari on paikalla.

Tää postaus on aika koulupainoitteinen, joten tähän väliin aijon kehua uutta taustakuvaani, joka on aika hieno. On yksi asia josta en siinä pidä ja se on tuo melko kapeahko alue joka on varattu tälle boxille ja nuille muille härpäkkeille, mutta ei se haittaa. Onneks voin aina vaihtaa taustakuvaa jos siltä tuntuuu. Voisin kyllä vaihtaa nuo väri jutut, ku ei tuo punainen oikein käy tähän.

Ajatella kohta on jo lokakuu, jota odotan kuin kuuta nousevaa, mutta vaikka tää odotus on yhtä palavaa, niin ei haittaa vaikka joudun odottamaan sillä jotakin uutta on tulossa eteen ens viikolla ja itseasiassa haluaisin jo kirjottaa kirjotukset, en siks että ahistais vaan siks että haluan. On sellanen olo, että vois jo kirjottaa. Olen outo, joo tiedän. Lokakuu tuo myös tullessaan uuden lukujärjestyksen, joka on ihan kiva. Ja pääsen myös valokuvaamaan ko on taas aikaan. Muumejakin pääsen kattomaan Nakin kanssa ja Jennin kanssa pokemoneja, joita en oo kattonu hirveesti. Enkä viitikään ko sitte ei jaksa kattoo niitä alkupään jaksoja pokemonillassa Jennin kanssa. Eli odotan kärsivällisesti. Lokakuu tuo myös tullessaan erikoislajikurssin ja retken Jyväskylään. Ja myös Mary Higgins Clarkin uutuskirjan. Ja niitä muita kirjoja, joista jo kerroin viime postauksessa. Ja toki lokakuu tuo tullessaan uusia postausaiheita ja ajattelin päivittää blogiakin useammin. Kun on aikaa kirjottaa tällaisia postauksia. Pääsen myös harrastamaan laatikoiden päällystämistä ja syyslomaa! Syyslomalla aijon mennä käymään Helsingissä Jennin luona. Ja lomalla pääsee myös rentoutumaan.

Ja jotta koko tämä postaus ei olisi pelkkää tekstiä lisätään alkuun muutaman kuva ja loppuun kanssa. Jos vaikka niitä Mikkelin kuvia laittaisin, joita olen luvannut laittaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Heipä hei!

Miltä maailma näyttää lasihissin läpi?

Tiesittekö ihmiset, että mun on vaikee olla vihanen yhtikäs kenellekään (siis sellasille tutuille), varsinkaan kavereille ko niitä näkee joka päivä ja illalla ei vaan riitä energiaa olla vihanen. Pisin aika minkä oon ollu vihanen on perjantaista maanantaihin. Ja siihen oli kyllä varsinaisen hyvä syy! Tai no jos asiaa ajatellaan oikealta kantilta niin ei, siihen ei ollut hyvää syytä. Koska minä olin se joka vei sen lippiksen eikä antanut sitä takaisin, kun viimeinen tunti labrassa päättyi. No koska ystäväni ei silloin vielä osannyt olla ilman lippistä niin minun oli pakko hakea se takaisin, no kun opettajan huoneessa kävin pyytämässä opettajaa avaamaan labran oven niin siellä olikin kaikki hälytykset ja muuta. Siinä vaiheessa en enää voinut perua vaan piti mennä hakemaan se saamarin lippis. Se oli noloa, varsinkin kun sanoin, että se oli jäänyt vahingossa sinne ja se ei edes ollut siellä missä ystäväni siellä luokassa istuu. Kaiken huippu oli se, että kun palasin lippisksen hakureissulta niin Nakki oli suostutellut ystäväni olemaan sen viikonlopun ilman lippistä ja tämä oli suostunut. Olen hyvä olemaan puhumaton ja vaikka yleensä ystäväni saa leputeltyä minut niin tällä kertaa se ei onnistunut. Yleensä lepyn mutta sillä kertaa en.

Ja mistä kaikki tämä nyt tuli mieleen? No siitä kun luin tuon meijän yhteisen blogin kommentteja ja kun tämä sama ystäväiseni heittele minua eilen paperilautasilla ja ilmeisesti katuu tekoaan. Mutta en minä voi olla vihanen sille. (Jos luet tätä Urpå, luulen että et, niin tuo oli anteeksianto.)

Ja sitten muihin aiheisiin. :D Meillä on tänään terveystiedon suullinen tentti, se voi mennä hyvin ko en yleensäkään osaa yhtikäs mitään ja varsinkaan sillo ku ku se pitäisi puhua ääneen. Kirjottaminen kyllä onnistuu paremmin ko siinä pitää silleen ajatella mitä kirjottaa, mutta jos puhun ääneen niin yleensä en ajattele ja se on huono homma. PLUS ja tää on iso plus. Se on sellanen kaikkien kirjottajien yhteinen tentti ja siellä on sitte kaks sellasta joiden kanssa menee hermo ja ajatus ei todellakaan kulje sillo ku vattuuntunut. Ja se on aivan varmaa, että ne saa mun hermot riekaleiks jo olemalla paikalla, ei niiden tartte edes suuta avata ko jo niiden olemus vatuttaa. Miks niiden pitää olla -92? MIKSI? Ja se toinen ei edes vaikuta ikäiseltään sitte pätkän vertaa.

Minä muuten oikeesti haluan sellasen lasihissin. Se ois niiin hieno! Sellasen niinko Willy Wonkalla on. Ois aika mahtava, mutta mistäpä sellasia saa? No ei mistään siinä se ongelma onkin. No olishan sellasen omistamisessa muitakin ongelmia, kuten mihin isket sen parkkiin, ko se on lasista eli kukaan ei näkis sitä ja ajais sen päälle. Mutta jos sitä vaikka koristelis jotenki ni se ois näkyvämpi, mutta sinne menis pilalle se illuusio, että mä lennän/leijun taivaalla. Niin lasihissin omistaminen on hankalaa, mutta se ois ihananpaa ku auton omistaminen sillä, sitä ei tarttis ajaa suoraan ruutuun ko sitä ei vois jättää ruutuun ja ei tarttis väistellä muita autoja, ko lentelis taivaalla ja siellähän ei hirveesti oo liikennettä. No linnut on joo mutta ehkäpä niitä on helpompi väistää ko autoja. Ja siitä lasihissistä on tehty ihan kirjakin! Ooo, haluaa lukea sen! Satuin vahingossa lukemaan jonku tyypin blogista tms.

Ja koska minä taas eksyin sinne netin uumeniin niin haluaisin lukea Roald Dahlin tuotantoa. Kuten siis Jali ja Suklaatehtaan ja sen jatko-osan ja Kuka pelkää noitia. Pitänee käydä kirjastossa sitte ku  kirjotukset ja koeviikko on ohi lainata nuita jos niitä siellä edes on. Voin vaikka lukea ne englanniks mutta siinähän ei olisi järjenhiventäkään. Mutta siis noin havainnolisesti puhuttaessa.

Pitäis varmaan lukea nuita ruotsin sanoja ku kerran nyt on paikka missä lukea, ko ens tunnilla ei välttämättä ole. Meinasin kyllä lukea terveystietoa, mutta ei kaikki mene niinku suunnitellaan. Harmi sinänsä. Ja nyt tuli mieleen, että unohdin koululle tultuani katsoa onko Fordin lavalla mitään ihmeellisyyksiä koska se kolahteli välillä siihen malliin, että siellä vois olla jotakin. No eipä sillä väliä.

Pakko oli laittaa nuita ihania syyskuvia (jotka tietenkin olen netistä poiminut, anteeksi) . 


Hehee ja heihei! 

Sataa sataa vettä

Ja taas on menny yks päivä ohitse ilman että on edes huomannu. Juuri nyt (ja melkein koko ajan) on sellanen olo, että vois siirtyä suoraan perjantai 24. päivään ja kellon aika vois olla vaikka 15:01 (oon juuri päässy kirjotuksista pois, jos oon ollu siellä niin kauan). Ei kiinnosta juuri nyt yhtään. Tai en kyllä tiijä onko kiinnostanut koskaa koko kirjotukset. Blaaah, kuolen sinne ja tännä ja tuonne. Vattu. Haluan mennä piiloon jonnekin ihanaan paikkaan, mutta ei se kyllä onnistu valitettavasti.

Yritetäänpäs kirjottaa jotain joka ei ole näin masentavaa. Ulkona sataa vettä, no sekin on melko masentavaa, mutta sade on kivaa, paitsi silloin kun se kastelee melkein kuivat vaatteet. Niin kävi tänään, vaatteet ei kyllä ehtiny kastua kunnolla, vain vähäsen. Harmaus iskee, olis jo syksy siis ihan kunnolla syksy. Punaisia vaahteran lehtiä ja keltaisia haapoja.                              

 Tuonne minä haluan, turvaan kaikelta pahalta joka uhkaa (kirjotukset). Se olis mun oman Wonderlandin syksy. 

Aivan ihania syksy kuvia löytyy tuolta netin uumenista! Voi kun pääsisin itse kuvaamaan tuollaisia maisemia! Ja värejä! Ooo! Haluan olla syksyssä! 

Ehkäpä nuo huutomerkit jo riittää, mutta hehkutus ei. Syksy,syksy tule piaan! 

Oikeasti miksi ei voi olla jo lokakuu? Miksimiksimiksi?

Muutin tuon ulkoasunki jo syksyiseksi ja muutenkin on niin syksyinen olo ja vissiinki se kaamosmasennus vaikka ei ees oo pimeää vielä, siis sillei kunnolla pimeää. Sais se syksy tulla jo niin talvikin tulis! Jeejee talvii! Minä en sitten osaa päättää olenko kesä-, syksy-, talvi- vai kevätihminen, sillä kaikissa vuoden ajoissa on omat ihanat puolensa ja omat paskat puolensa. Olen vuodenaikaihminen eli kaikki vuoden ajat käy. Ja nyt kävis se syksy ja sen jälkeen talvi ja sen jälkeen ...

Nyt on pakko lopettaa tämä merkintä tähän tai tänne tulee kirjoitettua suuria vatutuksen sanoja. Eli siis heipä hei ensi kertaan taasen. :)

I have a dream

Tänään tein kolme kohtalokasta virhettä:
1. Menin Youdan sivuille
2. Päätin pelailla niitä pelejä
3. Latasin muutaman kokeiluversion


Ja nyt minä haluan sellaisen täyspitkän version jostakin pelistä, olen itseasiassa halunnut jo kauan, mutta kun en uskalla tilata. Ehkäpä maailmasta löytyy joku ihana ihminen joka voisi minulle tilata jonkun ihanaakin ihanemman pelin. Esimerkiksi vaikka Youda Legend The Curse of the Amsterdam Diamondin, 3 Days Zoo Mysteryn tai Youda Fairyn. Jos joku tekisi tällaisen teon saisi kunnian olla maailman ihanin ihminen. Maailmassa voi olla vain muutaman ihana ihminen kerrallaan (minun maailmassa siis) ja Nakki on jo lunastanut paikkansa tuolta korokkeelta lupaamalla tilata minulle Avatar: The Last Airbender tuotantokauden (minkä niistä, on hyvä kysymys :D). (Ja tämä ei itseasiassa ole minkäänlaista vihjailua, vaan unelma.) Minä jään tänne unelmoimaan noista ihanista peleistä. Olen niin koukussa kaiken maailman etsi ja löydä peleihin(vaikka Fairy ei olekaan sellainen, mutta se on yhtä ihana), mutta mikä tahansa sellainen ei kelpaa, koska pelissä pitää olla mukaansa tempaava tarina ja tietenkin sen pitää olla englanniksi. Tämä vaatimus on omituinen (minun kohdaltani ajatellen), koska yleensähän pelaan mieluusti pelejä, jotka ovat suomenkielisillä ohjeilla, mutta näiden rakkauksien pitää olla englanniksi. Jotenkin tulee ajatuksiin että suomalaiset eivät osaa tehdä kunnollisia ja kauniita pelejä. Mitäs pelejä suomalaiset ovat suunnitelleet..? Wikipediasta tällaisen tiedon löysin, että tunnetuimmat suomalaiset pelit ovat Remedy Entertainmentin kehittämät Max Payne ja Alan Wake. 


Näin, nyt tiedän kaksi suomalaista peliä, joista toista tahtoisin pelatakin. En Max Paynea niinkään, mutta Alan Wake kiinnostaa. Ja nyt heräsi halu pelata Sly Cooperia. Sly on ihana! Tietenkään en ole päässyt pelaamaan ensimmäistä tai toista Slyta, mutta kolmas Konnien Kunnia on kyllä hallussa. Haluaisin veljenpoikani luo pelaamaan sitä. Miksi minulla ei voisi olla pikkuveljeä, joka olisi kinunnut pleikkarin ja tuhansia pelejä itselleen. Minäkin olisin halunnut pleikkarin ja tuhansia pelejä, mutta ei. No on minulla sentäs (Super) Nintendo, jolla pääsen pelaamaan Marioita, Donkey Konkia, Spidermania ja X-menia. Mikäs sen ihanampaa? No vaikka se, että pääsisin etemään muutakin kuin kaksi tai kolme ensimmäistä kenttää. Tosin yhden Marion olen pelannut oikeasti ihan loppuun asti. Mutta muita en ole jaksanut/viitsinyt pelata. Spiderman ja X-menin seuraavat kentät ovat minulle aivan liian vaikeita. Jos nuo tuntuvat vaikeilta niin miksi haluan pelata Alan Wakea, jonka en usko olevan yhtään sen helpompi kuin Spidermanin seuraavat kentät. No se vaan kuulostaa kivalta ja näyttää ihan kivalta. Ja miksi Sly Cooper on kiva? No koska siinä saa pomppia, ryömiä, hiipiä ja tapella PLUS päähenkilönä on varas ja pelissä yritetään pelastaa koko varassuvun omaisuus vai mikä se olikaan. Ja minähän olen aina halunnut olla varas tai kansainvälisen Mafian alku ja juuri, se pahis, joka ylläpitää maailmanlaajuista rikostoimintaa. En tiedä mikä siinä kiehtoo, se vain kiehtoo. Ja tästä ei nyt saa vetää johtopäätöstä, että varastelisin tavaroita tai toimisin rikollisesti, sitä minä en missään nimessä tee, minä vain haaveilen taskuvarkaan tai rikollisjengin pomon ammatista, jos näin voi sanoa. (Ja näin minä hyppään aiheesta toiseen sujuvasti kuin vesisuksi.) 

Palatakseni varsinaiseen aiheeseen eli siis nuihin peleihin, jotka haluan omakseni Youdasta. Kokeilkaa niitä, ne on kivoja! Voisin pelailla niitä päivät pitkät kyllästymättä. Oih ne on suuri rakkaus. Minun maailmaani mahtuu paljon kaikkea ihanaa ja juuri nyt sinne ovat menossa nuo Youdan pelit, ne vaativat suurempaa osaa maailmastani kuin niille voin koskaan antaa. Anteeksi annettakoon minulle ja niille myös. Ehkäpä joskus, vielä joskus aijon olla tyttö, joka omistaa edes yhden nuista peleistä. Tämäkin on haave, jonka haluaisin toteuttaa, mutta riittääkö siihen rohkeus, saa nähdä.. Minulla on aivan liikaa kaikkea mitä haluan, mutta joita en voi saada, kuten maailman ihanin talo, jossa on kolmekerrosta, uima-allas, jonka lattiassa on delfiinin kuva ja maailman ihanin puutarha, jonne voisi kadota iäksi. Haaveita vaan haaveita...

Tässä on vielä muutama kuva niistä peleistä, jotka mainitsin ensimmäisessä kappaleessa. Ja  kuvat olen ottanut suoraan netistä (anteeksi)
Eipä minulla enää muuta kuin HEIHEI ja palaillaan taas asiaan huomenissa! 

Minä vain, vain minä

Tällä viikolla minut valtasi motivaation puute, joka iski ystäväänikin. Miksi juuri nyt kun kirjoitukset on ovella ja pitäisi olla motivaatiota ja ahkera? Sitä en tiedä, mutta tänään se motivaation tunne pääsi huippuuunsa. Kirjoitin enkun aineen vihdoin valmiiksi (prosessia nopeutti huominen deadline päivämäärä..). Aineeseen liittyen: olin kirjoittanut sitä puhtaaksi melkein koko esseen kunnes vilkaisin paperin alaosaa ja huomasin kauhukseni, että aloituskappaleeseen oli kaiken muun roinan alla lisäys. No eikun uusi paperi ja uudelleen kirjoitus. Nyt se sitten on täydellinen, käsialan puolesta ja kaiken mukana olevan, mutta entäs oikeinkirjoitus, kielioppi ja sanajärjestys? Juu, niistä ei edes puhuta, en tajua millä perusteella englanninopettajamme antaa minulle kerta toisensa jäljeen 7 kurssiarvosanaksi. Toki olen hyvin kiitollinen tästä, mutta en tiedä olenko seiskan arvoinen koko kielessä. Kielet ei vaan oo mun juttu, en minä edes suomen kieltä osaa, siis kielioppeja ja muuta sellasta roskaa, kyllä mä kirjottaa osaan. 

Jatkaen siitä motivaation puutteesta, kirjoitettuani sen aineen, ajattelin syventyä terveystiedon kirjan pariin, mutta kuinkas kävikään kun otin kuulokkeet korvista pois? No äiti oli päättänyt ruveta katsomaan viime viikon Kotikatuja, joten tt:n lukeminen jäi. En voi lukea jotakin niin tärkeää jos telkkarista tulee suomenkielistä ohjelmaa tai englanninkielistä, kun sitäkin ymmärrän. Jos lukisin telkkarin ollessa kovalla terveystietoa, voisin kirjoittaa kokeeseen kotikadun jakson kokonaan, mutta se asia josta oiekasti pitäisi kirjoittaa jäisi kirjoittamatta, sillä en muistasi siitä yhtään mitään. Vihaan sitä, sillä ihan sama mitä muuta kirjaa luen niin saa tapahtua mitä vain niin en kuule, näe tai tunne yhtikäs mitään. Mutta kun otan käteeni koulukirjan niin tuntuu kuin kuuloni terästyisi ja voisin kuulla jopa hyöhenen putoavan lattialle. Korvatulpat on hyvä keksintö, mutta niidenkin laittamisessa menee oma aikansa. Minulla on kyllä hetki aikaa lukea ennen koetta ja toivon sen hetken riittävän läpi pääsyyn ainakin. 

Ruotsin kirjoituksista puhuminen saa ihoni kananlihalle, mihin minä olenkaan itseni sotkenut? Oikeasti mihin ihmeeseen minä olen oikeasti ilmoittautunut?! Mutta asia on otettava siltä kantilta, että jos se valkoinen lakki päätäni halua koristaa niin se ei sitten halua. (Ja juuri nyt keksin yhden jutun jonka olisin voinut laittaa siihen gallerian juttuun.. myöhästä tosin nyt..) Vihaan sitä kun tätini kysyy, että millaiset kengät tai millaisen puvun otat sitten ylioppilasjuhliin. Entäs jos niitä ei tulekaan, mitäs sitten? En tiedä haluanko olla ylioppilas. Mitä minä sillä valkoisella hatulla teen? En yhtikäs mitään. Haluan tämän piinan olevan jo ohi! 

Minä haluan mennä ulos ja tutkia maailmaa rauhassa ja ilman minkäänlaisia velvotteita ja odotuksia. Haluan nukkua pitkään ja valvoa myöhään ja herätä aikaisin ja mennä aikaisin nukkumaan. Haluan olla onnellinen ilman velvoitteita. Haluan tuntea syksyn kirpeyden ja villasukkien lämmön. Haluan leikkiä kissojeni kanssa. Haluan tehdä läksyjä ajatuksella. Haluan siivota silloin kun haluan. Haluan tehdä postikortteja ja laatikoita. Haluan kuunnella musiikkia illat pitkät ja löytää sen rakkausbändin. Haluan viettää leffailtaa yksin tai yhdessä.

Eilen ihan vahingossa löysin hakusanoilla black and white mitä ihanempia kuvia! Siellä oli vaikka minkälaisia. En siis ole itse näitä kuvia ottanut tai tehnyt vaan ne on löydetty netistä. (Tällä toivon välttäväni haasteen tekijänoikeuden rikkomisesta. :) )

En ole vielä täällä kertonut ihanasta paketista, joka minua odotti maanantaina meidän postilaatikossa. Kesällä tilasin kaapelikaupasta hubin, joka ei toiminutkaan, mutta vasta viime viikolla sain lähetettyä sinne viestiä ja maanantaina minua odotti uusi, entistäkin ehompi hubi ruskeassa kirjekuoressa. Voi että olin onnellinen! Parasta elektroniikkaa mitä olen ostanut, joskin melko ainoaa sellaista :)

Mutta nyt minä taidan menn pesemään kasvoja sen jälkeen.. en tiedä mitä tekisin, ehkä menen nukkumaan, väsyttää vähän ja pitää kerätä voimia huomiseen päivään. 

Heihei!  

Dante - Jumalallinen näytelmä

Loistavaa, nyt sitten istutaan tekemättä yhtikäs mitään noin 45 minuuttia. Lyhyn matikan tunti koskaan, no ei kyllä ole valittamista, mieluummin dataan kuin istun tunnilla ja yritän tajuta kaiken sen tiedon jota opettaja kertoo. Ei onnistu, yleensä kaikki ymmärtämiset tapahtuu kotona, jolloin voin keskittyä paremmin.

On nälkä, mutta ei ole mitään mitä voisi syödä, enkä kyllä jaksa mihinkään kauppaan lähteä vaikka onkin auto tuossa ihan lähellä. Parkkeeraaminen on niin vaikeeta, että ei kiitos. Kärsin vielä kaksi tuntia ja menen sitten mummon luo syömään. Ja kotona minua odottaa jäiset mokkapalat nam. Niissä on vain yksi  huono puoli ja se on se, että niistä lähtee se kuorrutus poijes, mutta ei sekään kyllä niin kamalasti haittaa, se kuorrutushan on ihan parasta. Ja lupaan että lokakuussa saan tehdä tai siis voin tehdä niistä ihan leivoksia. Hehee kerrankin on jotakin jota odotta.

Tähän väliin on sanottava, että vihhaan tätä koulun paskaa konetta. Tällä on hankala kirjottaa ja näppäimet ei aina tunnut tietävän niiden tarkoitusta. Haluan oman koneen, muttako on tämä paska niin sama käyttää tätä ja sitä paitsi se ei toimis täällä, koska täällä ei oo elisan 3g-verkkoa, ainoa paikka koko Suomessa. :(

Ja tämä tuolikin on paska, koska se natisee aina kun liikun, tai no ei tarvitse edes liikkua kun tämä natisee, vissiinkin pelkkä hengittäminen riittää. Voi jeesus jos omistaisin tällaisen tuolin niin kuolisin heti sukupuuttoon.  Koulussa ei mikään ole kunnollista tai oikein ja siellähän se ihminen puolet nuoruudestaan viettää. Jotakin pitäisi edes olla kunnollista, edes ne tuolit. Mutta ee, edes tuolit eivät ole kunnollisia, puhumattakaan mistään muusta.

Ja nyt minua kutsuu POKEMON! :D <3

Gotta catch 'em all !

Minunhan siis piti lukea sitä terveystietoa, mutta kuinkas kävikään. Englantilainen dekkarisarja, komea mies ja tee vetivät minut sohvalle istumaan ja katsomaan. Mies ja nainen murhataan ja murhaaja paljastuu vasta kun aikaa on enää 10-15 minuuttia jäljellä, niin se aina on. Jos joskus murhaaja löytyy aikaisemmin niin se on varma merkki uudesta murhasta. Tosin neiti Marple ja Hercule Poirot aloittavat jo puoli tuntia ennen sarjan/elokuvan päättymistä, koska heillä on paljon sanottavaa. Ja mukavahan niitä on kuunnella. Minä tykkään kovasti murhasarjoista ja kirjoista. Kutsutaanko niitä muuten dekkareiksi, vai olenko hakoteillä? 

Rikoskirjallisuus eli dekkarikirjallisuus on kirjallisuuden lajityyppi, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa ja tutkijoita sekä rikollisia ja heidän motiivejaan. Rikoskirjallisuuden kenttä on laaja vaihdellen "kuka sen teki?" -tyyppisistä perinteisistä dekkareista yhteiskunnallisiin ja rikoksentekijän psykologiaa tutkiviin teoksiin. Päähenkilönä voi olla harrastajaetsivä tai poliisi, joskus juristi, tuomari tai rikollinenkin. Yleisin rikoskirjallisuudessa esiintyvä rikostyyppi on murha. Kiitos Wikipedia, sinä tiedon aitta! 

Koko ajan en kyllä katsonyt etsiviä, vaan kiharsin hiuksia, tosin olohuoneessa ilman peiliä, mutta sain kuin sainkin loihdittua kiharapilven päähäni. Ja melko onnistuneen kiharapilven, josta olen hyvin ylpeä. Ensimmäinen kerta kun sain tehtyä kunnollisia kiharoita itselleni. 


Meinasin että olisin ehtinyt kirjoittaa tämän salaman nopeasti (olenko vialla päästäni tai jotain..?) ja siten olisin ehtinyt katsoa yhden jakson Pokemonia, mutta ei sitten millään ehdi. Paitsi että en minä kyllä heti yhdeksältä mene nukkumaan. Pokemon täältä tullaaan! (kohta)


Ystäväni, paitsi yksi(<3) nauravat minulle kun katson niitä, mutta minkäs sille mahtaa, ne ovat vaan niin hyviä. Odotan niin sitä hetkeä kun kirjotukset on ohi vuodelta 2010 ja saan katsoa pokeja kotona koko ajan! Läksyt toki teen, mutta siis viikonloppuisin. Ja muuten voi sitä vapauden tunnetta kun nuo ahdistavat 22. ja 24. päivä ovat ohi!        
(ja koeviikko huoh  -_-' ) 


Mutta siis nyt aijon mennä katsomaan pokeja ja aijon sen jälkeen lukea terveystietoa. Sen minä lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon. :)) Heihei! 

Lära, lär, lärde lärt sig

Olen ihastunut tähän kuvaa. Löysin sen sattumalta kun kun tein galleriaan sellaista blogihässäkkää. Tosi nätti kuva :)

Olen mukamas ollut tänään ahkera ja lukenut pitkin päivää ruotsin sanoja. Olen edistynyt kyllä ihan hyvin, mutta en kuiteskaan muista niitä sitten huomenna, onneksi minulla on yksi vapaa ennen ruotsin tuntia niin ehdin onneksi lukea sanoja. Koko ajan tekis mieli lukea enkun sanoja, kun niitä on niin ihanan vähän (vain yksi palsta), mutta sanat on vasta tiistaina niin en viitsi lukea niitä jo nyt.

Psykan käsitemonistettakin tein tänään pari sivua, parempi saada se ajoissa valmiiksi niin voi keskittyä lukemaan tt:tä, jota minun pitäisi tänäänkin lukea. Ehdin minä vielä, ei ole kiirettä ja sitä paitsi tämäkin on tärkeää. Vapaa-ajalle ja harrastuksille pitää löytyä aikaa ja tämä on minun harrastukseni. (Tässä pöydällä on hiukka hankala kirjoitta, en tiedä miksi, en oikein taas osaa kirjoittaa näppäimistöllä, onkohan kynteni liian pitkät vai mitä..?)

Juuri nyt minä haluan sellaisen vaatekomeron. Tuollaisen tai tuon tapaisen. Haluaisin niin kovasti saada vaatteitani roikkumaan kaappiin. Oikeastaan minullahan olisi sellainen vaatekaappi johon saisin vaatteeni roikkumaan, mutta kas kummaa se on täynnä iskän moottoripyörä- ja juhlavaatteita. Iskällä on kolme vaatekaappia + vaatteita laatikoissa varastossa ja yhdessä eteisen kaapissakin. Minulla on vain kaksi vaatekaappia ja vissiinkin yhdessa tai kahdessa laatikossa varastossa. Kivakiva. Minut syrjäytettiin. Kunhan nuo hemmetin kirjotukset on menny ohite niin aijon taas kerran siivota tuon vaatekaapin ja heittää käyttämättömät vaatteet pois ja jotenkin yrittää saada sinne tilavaa ratkaisua aikaan. Se ei kyllä tule onnistumaan, mutta yritetään.

Mulla on ihan liikaa tavaraa, mutta jos omistaisin tollasen komeron niin tavarapaljous ei haittaisi. Tosin tuolla olis kyllä muiden tavaroita kuin vain minun, mutta silti. Halun nyt heti tuollasen! Yhyy, mulla on taas sellanen päivä, jollon toivon asoita joita en voi saada. :(

Tämähän on jännittävää, nytkun opin käyttämään tätä kirjoitushöskään, niin voin tehdä ihan mitä vaan! Ooo, tämä avaa niin suuri mahdollisuuksia että! Ooaa! Ja konneen akkukin loppuu, voihan kökö. Koneesta tuli mieleen, että koulun koneella (meijän lukiossa kaikki lukion aloittavat saavat kannettavan käyttöönsä ja omaksi sitten kun on valmistunut) on hankala kirjottaa ko tämä kotikone on tällänen levee ja tässä on nuo numeronäppäimet tuossa vieressä, niin mun pitäny siirtää kättä hieman vasemmalle, että löydän kaikki näppäimet ja sitte ku koulun koneessa ei oo erillisiä numeronäppäimiä niin on liian vasemmalla ja painan koko ajan capsia, kun olis tarkotus aa laittaa. en tiedä tajuaako tuosta mitään, mutta yrittäkää. :D

Minulla ei nyt tällä kertaa ole muuta asiaa, joten siis heipähei ensi kertaan! 

Sanon viimeisen sanani ja se on ei

Mulla on hassu olo, ei oikein mikkään innosta kauheesti. Toki vois mennä nukkumaan, mutta en kummiskaan sais unta ennen kymmentä tai yhtätoista.

On vähän sellanen olo, että olis aika jees jos vois huuta, kirkua ja kiljua EI:n maailmalle. No en kuiteskaan halua mennä sitä tuonne ulos kiljumaan, naapurit luulis mun tulleen hulluks :D Kiljuisin vaan täyttä kurkkua ulkona yheksän aikaan illalla. Loco :D Joten harrastan tätä sisäistä kiljumista.

Huomenna olis taasen mun vuoro kirjustaa siihen meijän blogiin. mitähän sitä keksis, vois sepostaa jottain sekalaista vaikkapa hienosokerin sulamisesta tai kuun liikkeistä. Ehkäpä selostan molemmista. (Hyvä idea, tonko vielä muistas!)

Polviin alkaa pikku hiljaa koskee ko oon polvillani lattialla ja kohta pitäis raahautua vessaan pesemään meikit pois. Mutta se tapahtuu kohta nyt hieman ihmettelen yhtä asiaa.

Siis Miksköhän tähän mun patjaa tulee kunnon kuoppia? Huono patja vissiin. Nyyh, en halua menettää tätä patjaa silla a) se on vieraspatja ja b) se on tosi hyvä tässä mun oikeen patjan päällä korokkeena. Niin että eläpäs mene rikki patjaseni.

Oiii, Figaro melkeen nukkuu mun sylissä<3 Että mä tykkään siitä (ja mun uusista paidoista). Figaro osaa chillata ja tyylillä :D

Moon muuten liekeissä ko tää on jo toinen postaus tälle päivälle. Kamalasti on asiaa. Kohta mä meen oikeesti nukkumaa, ehkä sitten ei väsytä aamulla niin paljoo. Väsyttää kummiski, enkä tajua miks. Mutta siis ehkäpä nukkumaan päin eli siis kuulumisiin