Samanlaiset mutta silti erilaiset

Joskus minussa herää maisemakuvaaja. Tänään kävi niin, kun olin mummon luona. Aamu ei ollut mitä parhain, mutta siitäkin selvittiin.

Käytiin kaupalla mummon kanssa. Minä tosin vain hortoilin ympäri Vesantoa, kun en saanut seurata mummoa. K-kaupasta ei löytynyt Starbuckseja, eikä niitä löytynyt Osulastakaan.

Tämän pitäisi olla luumupuu, mutta ihan sata varma en ole

Mutta sen tiedän, että tämä on omenapuu, jossa ei ole vielä auenneita kukkasia

Namnam, punaisia viinimarjoja

Ajoin K-kaupan parkissa Fordin kaksoisolennon viereen! Olin ihan puulla päähän lyöty kun huomasin sen. Ainoa ero siinä oli se, että siinä oli katettu lava, toisin kuin meillä. Te voitte kuvitella tuohon sellaisen kuomun. Oli oikeesti outoa istua siinä vieressä kun se toinen fordi oli ihan samanlainen. Oli sellanen ooooo-olo koko ajan. Teki hirveesti mieli ottaa siitä kuva, mutta en kehdannut järkkärillä ottaa ja kännykkä oli Koivusalossa uunin päällä.

Matkailu avartaa

Nyt on tullut matkailtua Tampereella ja hengissä selvittiin. :)

Tämä on Isojärven kansallispuistosta, jonne lopulta eksyttiin. 

Ja tuossa alla on ne tavarat, jotka kotiin kannoin.

Suomalainen Kirjakauppa

Korvakorut Glitter, kynsilakka Seppälä ja hiuspanta Lindex

Plus sitten vielä kaksi Starbucksin kahvia, jotka löysimme Valintatalosta. Ja leffalippu Pirates of the Caribbean neloseen. Eipä muuta :)

Oikein mukava reissu oli kyllä. Olo on onnellinen mutta väsynyt. Vielä ei kuitenkaan passaa mennä nukkumaan, jos sattuu tulemaan töitä. Ei mitään töitätöitä vaan sellasia töitä. Ei mitään järkeä taas missään. Adios! 

Kukkia kukkia vain

 Tässä on heinä, jonka istutin äitin särkyneen sydämen viereen kun siinä oli tyhjää.

 Tässä on minun kaksi tomaattiani, joille pitäisi jonkinlaiset tukinarut laitella kunhan tässä sinne asti kerkeää.

 Toinen heinä on narsissien vieressä. Ja tuo pienoinen on se minttu sitten. Vielä en tiedä kuoleeko se vai selviytyykö se, mutta toivossa on hyvä elää.

 Tässä on kaksi hopeaputousta, jotka istuvat minun tekemässä laatikossa. Hyvä on hyvä on, Lean poika Jorma auttoi minua saahamalla laudat, naulaamalla ne kiinni ja poraamalla reikiä pohjaan eli oikeastaan minä en tehnyt muuta kuin ojentelin nauloja, pitelin kiinni ja annoin akkuporakoneen. Siinäpä se. Mutta alunperin minun piti se rakentaa.

Tähtisilmiä otettiin, koska ne oli hienon näköisiä. Ne kasvaa kuulemma isoiksi niin oli siinä keksiminen mihin ne laitetaan. Toivottavasti tuo ei ole liian pieni näille.

Pelargonioita ja yksi hopeaputous. Ne kaksi muuta putousta piti laittaa alunperin tähän, mutta ne ei sitten mahtuneetkaan. 

Pitkä, mutta happy day

Tänään on ollut työntäyteinen päivä. Aamulla lähdettiin äitin kanssa Viitasaarella käymään. Koska meijän piti ekana käydä torilla niin ajettiin auto K-markin eteen parkkiin, poliisiauton viereen. Se oli hieman pelottavaa ja onneksi minä en ajanut koska olisin saanut paniikkikohtauksen jos olisin joutunut valvovan silmän alla ajamaan parkkiin. Torilta äiti osti kolme pelargoniata ja kolme jotain hopearönsyä mitä lie. Ja sitten me haettiin tiimarista turkoosit, mutta ei täydelliset vaan kelpaavat, lautasliinat, jotka minä ostin (panostukseni juhliini :D).  Tämän jälkeen mentiin sitten ruokakauppaan ja lidliin, josta lähti mukaan uutta hyvää alkoholipitoista juomaa, johon tykästyin. Ja kun oltiin tulossa Alemakasiinistä pois niin iskä soitti ja käski ostaa jotain grillilihaa ja käydä puutarhamessuilla katsomassa tynnyrisaunaa.

No me suunnistimme sitten K-markettiin lihaa hakemaan ja siitä sitten sinne puutarhamessuille. Eipä siellä messuilla kovin paljoa mitään ollut ihmisiä enimmäkseen. Löysin sieltä kuitenkin yrttimyyjän, kun Huikarin teltalla selvisi, että niillä ei ole tänä vuonna yrttejä ollenkaan. Nyt siellä mirrinminttu istua nököttää penkissään. Nähtiin Aleksia, Vuokkoa ja Ariakin siellä partiolaisten teltalla, jossa juotiin kahvit. Liisakin (Aleksin toinen täti, Vuokon sisko) oli myös siellä kahveja laittamassa. Kun kahvit oli juotu niin mentiin katsomaan niitä tynnyrisaunoja, joiden hinta oli siinä 5 000 - 6 000 euron paikkeilla. Ja sitten vilkuiltiin Pirpun puukkoja ja lähdettiin kotiin.

Kotimatkalla käytiin Huikarissa lisää kukkia hakemassa. Sieltä mukaan lähti kaksi heinätupsua, kaksi tomaattia ja kolme tähtisilmää. (Huomenna lisää kukista, buahaha) Puutarhalla ei ollu kovinkaan paljoa niitä kukkaisia. Se oli vaan se toinen puoli täynnä ja sillä toisella puolella oli korkeitaan kymmenen pöytää.

Kotiin kun ajettiin niin alko satamaan ihan kunnolla. Vettä tuli oikeesti melkein kuin saavista kaatamalla. Loppumatkasta se sitten hellitti ja kun päästtin kotiin niin se loppui melkein kokonaan. Onneksi sillä en olis halunna viedä kaikkia tavaroita rankkasateessa autosta sisälle. Ja sittenpä se sade sitten yltyikin kun kävin kastelemassa kukat ulkona.

Onneksi kuitenkin se sade loppui niin pääsin istuttamaan ne tomaatit ja mintun. Ja muutenkin pääsi pihalle. Sittenpä pitikin lähteä veneen pesuun, kunhan ensin iskä laitto sitä moottoria kuntoon. En edes ehtiny mittään tehä siellä veneessä kun alko taas satamaan kaatamalla. Mentin sitten talliin ja laiteltiin niitä työkaluja paikoilleen ja sade hellitti sen verran, että päästiin veneen pesuun, ulkopuolelta. Iskä harjas sitä kantta siellä korkeuksissa ja minä niitä alaosia ja kannoin vettä. Ja sitten rupes taas satamaan vettä. Olin ihan märkä ja ihan kuin se ei olis riittäny, että sade kasteli niin iskä heitti ämpärillä vettä päälle. Tosin se oli tarkotettu siihen veneen kannen huuhteluun, mutta roiskahti minunkin päälle.

Päästiin sitten loppujen lopuksi viemään vene järveen, mutta löydettiin sitten venelaiturillakin jotain vikaa siinä moottorissa ja sitä piti korjailla. Saatiin se onneksi korjatuksi ilman suurempia toimenpiteitä. Tänään ei viety venettä mökille kun kello oli jo niin paljoa niin jätettiin se sinne laivalaituriin ja lähettiin kotiin.

Pihassa sitten vaihdettiin Fordin eturenkaat keskenään. Ja minä pääsin irrottamaan niitä pultteja sellasella hienolla koneella. Sain minä niitä takaisinki laittaa. Ja sitten piti vielä polttimo vaihtaa. Minun piti vielä jaa Fordi takaisin meijän pihaan ja tulipahan todettua, että kumikengillä on huono ajaa autoa, mutta onnistuu kyllä.

Vihdoin kun kotiin taas pääsin niin kello oli jo seitsemän. Piti syyä jottain ja sitten vaan lysähdin sohvalle katsomaan äitin kanssa telkkaria ja juomaan sitä uutta juomaa, se oli tosi hyvää.

Nyt vaan katson Bondia ja kirjoittelen tätä.  Se on tuo verigreippi, joka oli hyvää. Tuo Ice ei ollu kovin hyvää, se maistu suurinpiirtein samalle kun se lime, mitä juotiin sillo euroviisuiltana.

Figaro nukkuu vaatekaapissa. Se on nykyään ihan outo, Figaro siis. Kun se tulee minun ikkunasta sisälle niin sen pitää kiertää tuon tuolin, valkoisen lipaston, kirjahyllyjen ja mhadollisesti vielä pöydänkin kautta ennenkuin se voi hypätä maahan. Sama on kun se tulee olohuoneen ikkunasta sisään. Pitää kiertää kaikkien mahdollisten pöytien kautta lattialle. Minä en vaan ymmärrä tätä uutta traditiota.

Olipahan tuossa taas sepostusta kerrakseen

Puoli kymmenen

Tuollaista minä tänään väkersin. Oli oikein jännittävää kun piti mittailla sitä pahvia, leikellä ja maalata kanssa. Reunat ei näköjään ole ihan tasaiset, mutta ei se haittaa. Laitoin tuon liimaantumaan maton alle, jäi vähän tuo sanomalehti kiinni reunaan. Pitää huomenna maalata sitä vähän piiloon. Kulmissa muuten on vahvikkeet, etteivät nastat riko ihan kokonaan siitä reunoja (muutama kerros teippiä riittää).

Kävin minä tänään ulkoiluttamssa vesikrassianikin. Vaikka sehän on periaatteessa ulkona koko ajan, mutta se on kuitenkin sisällä siellä kasvikaapissa. Niinpä nostin sen päiväksi siihen tuolille, joka on siinä kasvikaapin vieressä. Ja näin minä siinä purkissa itujakin, eli ne alkaa pikku hiljaa kasvamaan. Kunhan vain muistaisin käydä niitä kastelemassa.

Takaraivoa kihelmöi ikävästi. Koko päivän olen raapinut sitä kun siellä on ollut jotain sellaisia arpien tapaisia juttuja, joita en itse ole voinut katsoa ja nyt äiti laittoi niihin kortisonia ja se kirveltää. Minä kun omaan herkän päänahkan, sille ei voi mitään. Mutta toisaalta kipu osoittaa minun olevan elossa, eli ihan hyvä juttu. Haluaisin kyllä tietää mitä ne ovat, nuo jutut tuolla takaraivossa. Toivottavasti eivät mitään vaarallista tai allergiaa vaalennusaineille. No eiköhän tästä selvitä.

Huomenna pääsen puutarhalle kun käydään äitin kanssa Huikarilla kukkia ostelemassa. Ja saan ehkä minun minttuni. Minä en vieläkään ole päättänyt haluanko aitokissanmintun vai kenties piparmintun. Piparminttua voisin hyvillä mielin käyttää teenä, mutta niin luultavammin myös kissanminttua. Ja piparminttu saattaa olla kauniimman näköinen. No pitää katsoa sitä sitten, en tiedä onko siellä Huikarissa minttua, kun se on niin kova risteytymään eri kasvien kanssa. Mutta joku minttu minun saatava, koska minä tein sille jo kuopankin ja täytin sen mullalla.

Sweet dreams

Hyvää yötä kaikille! :))))

Projekti, osa 2

Sade lakkasi hetkeksi, joten pääsin kuvaamaan ulos. Eli siis tässä on se toinen projekti, josta puhuin silloin viimeksi kun kuvaa laitoin minikasvihuoneestani.

Minun yrttipuutarhani, jossa on kasvamassa tällä hetkellä vain lehtisalaattia ja vesikrassia, mutta meinasin ottaa myös minuttua. Se on monivuotinen kasvi, niin minun piti tehdä sille ihan oma penkki, mutta sen esittelen sitten myöhemmin kun saan sen kasvin ensin siihen.

Lehtisalaatti

Taiteilin hienot nimikyltitkin ja kaikki! Ja tosiaan, istutin nuo vasta tänään niin, että ihan vielä ei satoa näy eikä edes pientä vihreää sadon alkua. Mutta sitä odotellessa. 

Oi ja voi!

Se tuli, se tuli! Olen niin onnellinen. (Kiitos Urpå tilaamisesta!) Ja sain kuin sainkin sen, vaikka epäilinkin ehtimistäni ajoissa. Aina kun jotain pitää tehdä aikaa vastaan, niin tuntuu siltä, että aika kuluu nopeaan ja kaikki muu hitaasti. Eikä asiaa auttanut mummo, joka tiedusteli, että mihin meille tuli kiire ja eihän se ymmärrä tällaisia juttuja. Mutta se ei pilaa iloani. Sooooo happyyyyyy!

Tuntuu vähän haikealta aloittaa tuon kirjasarjan viimeinen osa, kun se on viimeinen osa. Mutta mikään ei kestä loputtomiin. Ja voinhan aina lukea näitä uudestaan. Se olisi tosin pitkä prosessi, mutta joskus sitten myöhemmin. Ja onneksi Gabaldon on kirjottanu siitä Lordi Johnista kirjoja kanssa, niin voin vaikka lukea ne. 

Aurinkoa & sadetta saman päivän aikana

Jotkut sanovat kesän alkavan pääskysistä tai muista kesän merkeistä, mutta minun kesäni alkaa kun ensimmäisen kerran leikkaan nurmea. Ja tänään minun kesäni alkoi. Tällä kertaa täysin vapaaehtoisesti ja iskän pakottamana.

Ensimmäinen haaste oli saada leikkuri ulos roskisvajasta. Onnstuihan se lopulta, muutaman kirosanan ja maanittelun kannattelemana. Sitten sitä piti puhdistaa koska se piti outoa ääntä. Koska en saa sitä itsekseni pystyyn, ainoa puhdistus tapa oli nostaa ne terät niin ylös kuin sain ja tökkiä summamutikassa. No tippui sieltä kuivunutta ruohoa ihan kivasti. Sittenpä pääsin ajamaan nurmea.

Nurmikon leikkuusta on toivuttu, mutta nyt kärsin siivouksen aikaisesta ja jälkeisestä flunssasta. Nenä on ihan kipeä kun olen niistänyt ja niistänyt ja niistänyt. En sitten yhtään tykkää siivoamisesta, varsinkaan jos joudun pyyhkimään pölyjä. Hyvä puoli on se, että hylly on nyt pölytön ja melko siisti. Täynnä tavaraa se vieläkin on, mutta yritin vähentää niitä. Tosin siivosin vain kolme ylintä hyllyä, kun alkoi ärsyttämään se, että jouduin koko ajan niistämään. Mutta onhan tässä koko kesä aikaa siivota kirjahyllyjä.

Katsoin tänään A Good Yearin. Se oli oikeastaan ihan hyvä leffa. En vaan ymmärrä noita meklarijuttuja, mutta muuten hyvä. Siinä oli yksi näyttelijä, jonka olen nähny vaan The Good Wifessä. On melko jännää nähdä näyttelijöitä, joihin on törmänny vaan sarjoissa. Sitten siinä oli yksi nainen, jonka tiesin nähneeni jossain muussakin leffassa, en vaan muistanu missä.

Kaikkea sitä ja paljon muuta

Minut on kirottu naapureilla. Ihmiset ovat yleensä hyvä asia, mutta kun silloin kun ajattelet, että saat kuvata rauhassa pilviä ja kukkasia illalla, kymmenen jälkeen, ja huomaat humalaisen naapurin hoippuvan seinänaapurin luokse, tekee todella mieli kiljua. Eipä tehnyt enää sen jälkeen mieli kuvata pilviä kauniilla taivaalla. Siinä kun höpöttelee niitä näitä viisi minuttia yöpuku päällä (voitte uskoa, että tunsin oloni hieman epämukavaksi siinä vaiheessa), kamera kädessä ja tuijottelee taivaita, toivoo, että maa nielisi. Sitä kun luulee, että omalla takapihalla saisi olla rauhassa. Joskus, joskus todella minä kaípaan rauhaa, jollaista saa vain kun asuu omakotitalossa, kymmenien kilometrien päässä lähimmistä naapureista.

Tupuna näki ilmiselvästi niin jännittävää unta, että meinasi tippua sängystä. Olisi mukavaa tietää mistä kullannuppu uneksii, mutta epäilenpä, että Tupuna ei kerro minulle vaikka haluaisikin. 

Luontopolulla käytiin äitin kanssa. Käärmeekin nähtiin, mutta palvelin ei suostunut latamaan siitä kuvaa tänne. Tämä yksilö oli harmaamusta, lähes vieterin näköinen ja niin liikkumaton, että luulimme sen olevan luotu nahka. Palatessamme polulta se oli kuitenkin hävinnyt, se oli siis oikea ja eläväinen.

Mahtaakohan tämä olla vuosi, jolloin silta on rakennettu? Miksi muuten siinä olisi tuollainen vuosilaatta, jos ei olisi? Hyviä kysymyksiä molemmat ja luulen, että vastaus ensimmäiseen on kyllä ja kun ensimmäiseen on vastattu myöntävästi niin toinen kysymys mitätöityy.

Turkoosi, punainen, keltainen, vihreä..

Päässä soi Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä 

Minun ikuinen heikkouteni on kaikki tälläinen pikkusälä. Ja kaikki kaunis ja värikäs. Esimerkiksi viime kesän Biltemanin lehdessä oli kuusi kappaletta kauniin värisiä kahvikuppeja. Ne oli niin hienon värisiä, että jos olisin niihin kaupassa törmännyt niin hintaan 4.95, muistaakseni, ne olisivat mukaani lähteneet. Ei hyvä.  Liika väri houkuttelee minua äärelleen, kuin hunaja kärpäsiä. Minä en voi sille mitään jos kauniit, kirkkaat värit saavat minut unelmoimaan kesästä ja lämmöstä ja turkoosista vedestä, jossa olisi ihanaa uida.

Nuo (pinnit ja tuon hiuskoristeen) löysin Viitasaaren S-marketista ja ne päätyivät mukaan. Ihan vahingossa, kuin salakavalasti. Uskokaa! Ketä minä huijaan? En ketään. Mutta ne ovat vain niiiin hienoja! Olen varma, että tulen tulevaisuudessa tarvitsemaan juuri tuollaisia härpäkkeitä hiuksiini. Kyllä vain.

Ihastuinrakastuin taas :)

Joskus sitä on vaan hauskaa kameran kanssa

Kylläpä

Olen ollut hereillä, mitä neljä-viisi tuntia ja olen meinannut menettää hermoni jo kahdesti.

1. Mummo soitti aamulla ja pyysi kyytiä kaupalle ja siemenperunoita hakemaan. No minä sitten puin vaatteet päälle ja lähdin. Ovesta ulos astuessani huomasin, että rakkaan naapurimme asunnon (tuossa pankilla) edessä on auto poikittain haitaten Fordilla peruuttamista. Loistavaa. No pääsin kuin pääsinkin pois sieltä kun ensin peruutin hieman taakse päin ja sitten käänsin lavan meijän taloa kohti. Mikä oli ihan hyvä idea kun piti multasäkki raahata takapihalta autoon. Mutta silti saisivat ajatella miten autonsa ajavat. Tekisi mieli laittaa tuohon pihaan sellainen kyltti, että katsoisivat mihin laittavat autonsa. Yleensä kaikki vaan jättää auton niin, että kukaan ei sitten sen jälkeen pääse pihaan. Ainakin kaikki Antin vieraat ajaa vain auton suoraan tuon aidan viereen niin, että siitä mahtuu just mersulla pihaan, mutta jos mersu on jo pihassa ja fordilla pitäisi tulla niin ei mahtuisi siitä välistä. 
2. Ja toinen asia, joka sai vereni kiehumaan oli mummo. Mutta se onneksi tapahtui vasta sitten kun oltiin tultu takaisin Koivusaloon. Se johtui vain siitä, että minä en osaa peruuttaa kuusen alle niin, että kasti olisi tuossa lähellä. Minä vihaan sitä kun mummo aloittaa osaatko sinä muka, etkö sinä osaa. Tankillekin kun menin, niin mummon ensimmäinen ajatus oli, että osaatko sinä muka tankata? Minulla ei ole kuin vuoden ollut kortti ja samoilla bensoilla olen koko ajan ajellut. Ja sitten kun niitä perunoita ostettiin, niin mummo osti 25 kiloa siemenperunoita! 25 kiloa! Mihin ihmeeseen se ne tunkee, saanen kysyä. Riittävät kuulemma hehtaarille, myyjä sanoi. Mummon luona on yleensä vain kymmenisen riviä perunoita ja nyt sitten pitää  koko saatanan pelto laittaa täyteen perunoita, joita mummo ei edes syö. No syö se ehkä kaksi perunaa, mutta ei muuta. Ja sitten on vielä se kun se ei usko eikä kuuntele. Voi kun minä säälin Henriä kun se oli rautapuolella myymässä ja mummo ei millään voinut kuunnella, kun Henri koitti selittää sille, että tämä moppisankojuttu on tarjous ja siinä tulee mukana moppi, sanko, se kuivaus juttu ja sen mopin varsi. No tuostakin onneksi selvittiin ja muutenkin koko reissusta. Minä en jaksa mummoa kuin pieninä annoksina, varsinkin silloin kun mikää ei mummolle kelpaa ja minä en osaa yhtikäs mitään. Mutta osaa mummokin on olla ihana, sille päälle sattuessaa. 

Rautaosastolla näin muuten Arttuakin, tosin en tajunnu sitä heti. Mummoa kun odottelin niin näin, että kolme ukkoa tulee sieltä samasta suunnasta ko mummo, enkä minä niistä ekaks tunnistanu kuin Saimin isoveljen. Kuulin kyllä, kun Arttu yskäs ja olis varmaan se siitä pitäny tunnistaa, mutta en tunnistanu ennen kuin näin sen vanhemman miehen, jonka takissa luki Kiinteistöhuolto Pakarinen, josta sitten tajusin vilkasta sitä kolmatta tyyppiä, ja huomasin Artun virnistelevan hattunsa alla. Olisin varmaan tunnistanu sen aikasemminki, mutta se kierti sieltä toista kautta ja sillä oli lippis päässä. 

Nyt minä vain odottelen, että Perhesiteiden uusinta alkaa. Liviltä tulee Arvostele mun illallinen tunnissa, jota odotellessa vilkuilen silloin tällöin. Nuo illalliset menee tosi nopeaan. Ehkä vartti per henki ja sitten onkin jo seuraava. Tosin se onkin tunnissa, niin ei niillä ole aikaa kauaa illastaa. Niin ja niitä on vaan neljä. 

Oletteko muuten nähneet Cornetto Enigman mainoksen?

Se on jotenki ihan hieno, mutta toisaalta sellanen hmmmm. En minä oikeen osaa selittää.

Nyt olen jo päässyt eroon hermoromahduksesta, joka melkein uusiutui kun tulin kotiin ja huomasin sen auton olevan edelleenkin tiellä. No onneksi voin aina ajaa Fordin tuohon puskan viereen.

Projekti, osa 1

Tässä on minun tämän kesän projektini, tomaattien kasvatus. Vielä sieltä tomaatit uupuvat, mutta kasvikaappi on kuosissa ja kasvatussäkkikin on tungettu sisään. Ja nuo kaksi hyllyä ovat vain säilytyksessä tuolla kaapissa, ne eivät jää sinne, koska tomaatti kasvaa liian korkeaksi.

Saattaa olla, että tomaattien kasvatus ei ole ainoa asia tässä projektissa.. Saas nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Ps. Onnistuin vaihtamaan eteisen lamppuun uuden lampun palaneen tilalle! Nyt te siellä ajattelette, että se ei ole suuri homma, mutta se on kun ottaa huomioon sen, että tuo eteisen lappu ei millään suostu päästämään irti siitä kuvusta. Mutta lopulta sain sen irti, muutaman kirosanan, kirouksen ja iskun jälkeen. Ihme kyllä, kun iskin sitä kevyesti kylkeen niin se kupu suurinpiirtein putosi syliini.

Täällä taas, vaikken koskaan poistunutkaan

Parina päivänä on tullu lyhyitä, epämääräisiä postauksia. Johtuen luultavasti siitä, että en ole jaksanut ladata kuvia kamerasta koneelle. Nyt latasin ja samalla tässä kun kirjoittelen ja laitailen kuvia tänne, niin yritän saada selkoa Saksan euroviisukappaleesta Taken by a stanger, ja uskokaa pois, että se ei ole helppoa, koska minä en ilmeisesti vain ymmärrä sitä.

Kuvia olisi kymmeniä lisättäväksi, mutta suurin osa niistä on viikonlopun kuvia, joista osan näkee täältä, toinen suuri osa on narsisseja ja sitten on sellaisia ihan randomkuvia. Lisäilen niitä sitten tänne silloin kun tuntuu, että asiaa ei ole paljon.

Tässä on kuitenkin mummon narsisseja, joita kuvailin tuossa muutama päivä, melkein viikko sitten. Makailin mahallani maassa saadakseni niistä hienonpia kuvia kuin se jos olisin seisoskellut ja ottanu kuvia ylhäältä käsin. Nämä ovat paljon parempia kun kukankin tunnistaa.

Tätä lintua (punatulkku) minä kuvailin kanssa mummolassa. Seurailin sitä koko ajan ja hiivin aina lähemmäksi. Lopulta se kyllästyi  minuun ja lenti pois. Jos olisin ollut järkevä niin olisin ottanut kuvia sillä toisella putkella. Tosin minä opin vasta tänään sitä käyttämään, edistystä. Tosin sen on niin kamalan painava, että kuvista tulee epätarkkoja koska kädet tärisee. Mutta pääasia on, että osaan käyttää sitä.

Narsisseja, taas. Nämä on tänään otettu ja ne ovat maljakossa. Keli ei oikein suosinut kuvaamista, sillä tänään satoi vettä. Kyllä sitä sadetta onkin kaivattu, kaikki näyttää nyt vihreämmältä kuin ennen.

Tässä minä opin käyttämään sitä toista putkea. 

Puhutaanpas hetki euroviisuista. Voittaja saatiin, eikä se ole Erik Saade, vaan maa, jonka sijaintia en tiedä, valuutasta, kielestä, uskonnosta, hallitsijasta tai mistään muusta puhumattakaan. Azerbaidzhan tuli täysin puun takaa. Arvasiko kukaan, että näin tapahtuu. No ehkä joku, mutta en minä ainakaan. Minä itse olisin löytänyt monta muuta kappaletta, joille olisin mieluusti antanut euroviisuvoiton. Esimerkiksi IB:n I can, Georgian One more day, Viron Rockefeller street ja vaikka Moldovan So lucky. Mutta maailma äänestää mitä äänestää ja tällaisella pikkuruisella tyttösellä ei ole mitään vaikutusvaltaa siihen. Toki olisin voinut itse henkilökohtaisesti antaa ääneni jollekin kappaleelle, mutta en olisi osannut valita kenelle. Ääneni olisi mennyt joko Iso-Britanniaan, Viroon tai Tanskaan. Niihin kappaleisiin ihastuin ja niitä tulen kuuntelemaan kunnes kyllästyn. Sitten voin taas kuunella muita kappaleita, jotka nyt kuulostavat siltä, että ne ovat maailman tylsimpiä ja 

kamalinpia kappaleita. 

Ja vielä pitää sanoa se, että Radio Aallon kesäkuun ilmaiskonsertissa esiintyy: Happoradio, Poest Of The Wall, Anna Abreu, Negative, Sunrise Avenue, Von Hertzen Brothers ja vielä varmaan joku muu, nettisivujen mukaan Lauri, mutta radiosta tätä en ole vielä kuullut. :) 

Tänä iltana jännitetään

Täällä sitä odotellaan jääkiekon alkamista. Siis sen toisen pelin, juuri meineillään oleva peli loppui jo tuloksiin 7-4 Tsekille.

Tänään ollaan ajeltu ympäri Suomea. No itseasiassa käytiin vaan Keiteleellä, Mäntylässä, Tervossa ja Talluskylässä. Se oli mukava reissu, meillä oli eväätkin mukana, kanasalaattia ja Jennillä pelkkää salaattia. Ja muutama pullo Lidlin kokista. Minä olen sitä mieltä, että Lidlin kokista voi juoda vain mökillä ja silloin kun ei muuta ole tarjolla. Kuten nyt. On siellä kyllä lemoniakin, mutta kyllä kokis käy.

Se täytyy kyllä sanoa, että Talluskylälle vievä tie on melko mutkainen. Tai sitten se oli sieltä pois vievä tie. No kuitenkin, todella mutkainen. En tykänny ajella siellä koska koskaan ei voinut tietää milllainen mutka on edessä.

Kun ajeltiin kotiin sieltä reissulta niin rupesi sataamaan vettä, ajatella. Meilläpäin ei ole viime aikoina satanut vettä kovinkan paljoa, itseasiassa ei ollenkaan. Hyvä, että nyt satoi edes vähän, vaikka ei se edes mihinkään vaikuttanut. Autosta ainoastaan huomasi, että vettä on satanut. Tai hieman tuosta maasta. Mutta sadetta se oli vaikka sitä ei huomannut.

Vielä muutama tunti otteluun. Minuakin jännittää jo nyt, vaikka en ole kovin suuri fani. Mutta Suomi on siellä, niin siksi jännittää. Ja ruotsalaisen mielestä me hävitään. Se ei ole kovin reilua, mutta jos ajatellaan sitä, että Ruotsi on voittanut muutaman kerran ja Suomi vain kerran. Mutta kyllä me silti annetaan ruotsalaiselle hyvä vastus. Ainakin toivottavasti, koskaan ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. No mutta toivotaan parasta.

Jenni keksi tämän otsikon vol 3

Tänään jännitetään Euroviisuja porukalla Jennin ja Nakin kanssa. Niitä odotellessa ollaan pelattu Suomitietopeliä ja Trivial Pursuittia. Ja ollaan me kuunneltu niitä biisejä etukäteen. Tosin vaan niitä sellasia, jotka on ennakkosuosikkeja.

Ja huomennakin on tiedossa kiva päivä kun pitää jännittää Suomi-Ruotsi peliä. Ja sitä ennen seikkailua josssain päin Suomea. Mutta se tapahtuu huomenna, nyt on vielä kyseessä Euroviisut.


Mutta eipä minulla tässä muuta, kuuntelen vain Nakin ja Jennin spekulaatioita huomisesta pelistä.

Viettäkää hyvä viisuilta!

Navettakino ja muuta

Bloggerilla on/oli ongelmia, johtuisikohan siitä, että tänään on perjantai 13.? Tuskinpa. Suolaa en ole kaatanu, en ole kävellyt tikkaiden alta, mutta puoli mustan kissan olen nähnyt, enkä ole sylkäissyt kolmea kertaa vasemman olkapään ylitse. Niin kai se paha onni torjutaan. En minä vaan muista. Nelilehtistä apiaa en omista, en muöskään muita taikakaluja. Eikun onhan minullle kaksi hevosen kenkää, yksi kultainen ja yksi musta, joka on ihan oikea, sen kultaisen oikeudesta en tiedä.

Jennin kanssa nähtiin eilen Keski-Suomen uutiset, joissa uutisointiin Konneveden Navettakinosta. Navettakinon idea syntyi kun 12-vuotias Eemeli löysi kotiseutumuseosta vanhan elokuvaprojektorin ja lupasi kunnostaa sen. Kaverinsa kanssa Eemeli sai ensin lapset ja sitten kylälautakunnan innostumaan ideasta. Uutisissa ilmeisestikin Eemeli kertoi, että elokuva-ala on pikemminkin harrastus kuin tuleva työ. Syksyllä 2010 Navettakinoon saatiin uusi Dolby Digital-äänentoisto. Muistaakseni uutisessa sanottiiin, että nykyään Navettakinossa voidaan katsoa myös 3D-elokuvia.

Ilmeisesti ensimmäinen 3D-elokuva, joka Navettakinossa näytetään on Pirates of the Caribbean - Vierailla vesillä. Ja on epäreilua, että ne tyypit siellä kinossa saavat katso sen etukäteen. Uutisissa ne näytti sitä poikaa istumassa eturivillä 3D-lasit päässä ja siellä kankaalla pyöri uusin PotC. No ehkä nillä on jonkinlainen etuoikeus siihen, tai sitten ei.

Mietittiin Jennin kanssa, että kesällä olis voinu käydä siellä. Toisaalta kun katsoo mitä leffoja niillä on tarjota niin ei oikein houkuta. Siellä on tulossa Varesta, Potteria ja Veljeksiä. Mikään ei minua suoranaisesti kiinnosta, ainoa on tuo Potter, mutta se on kakkososa kuoleman varjeluksista, enkkä ole nähnyt sitä ensimmäistä, niin en voi katsoa kakkososaa ennen ykkösosaa.

Leffoista puheenollen tänä iltana tulee Neloselta Mies ja alaston ase. En tiedä katsoako se vai seuratako Suomipeliä kakkoselta. Toisaalta haluan tietää miten Suomen käy ja toisaalta haluan kattoa tuon leffan. Ehkä minä katson leffaa ja välillä vilkuilen mitä pelissä tapahtuu. Ja jos alkaa näyttää siltä, että huonosti menee niin odotan suosiolla loppuun ja käyn Iltalehden sivulta katsomassa kuka voitti.

Hmm, kohta alkaa se leffa, joten lopetan nyt :)

Laatua? Ei

Tänään olen juossut maailmalla. Kotona olen ollut ehkä yhteensä kaksi tuntia. No nyt enemmän mutta siis ajatellen sitä, että lähdin aamulla, kävin kotona ja sitten lähdin taas ja lopulta tulin kotio.

Mökillä kävin siistimässä puupinon ympäristöä ja vähän kokoamassa grillipuita.

Kotona kävin katsomassa edellisen jakson Perhesiteistä ja lähdin sitten mummon luo verhoja vaihtamaan. Katsoin sielläkin Perhesiteet, tällä kertaa viime sunnuntain jakson.

Kylällä kävin kaupassa, tankilla ja kirjastossa.

Jotenkin on uupunut olo, en tiijä mistä johtuu. Varmaankin siitä kun juoksennellut ympäriinsä ja näin.

Tänään postissa tuli kaksi valintakoekutsua. 6.6 olisi oltava Seinäjoella ja 7.6 Iisalmella. Nyt se on sitten totta. Tosin se oli totta jo silloin kun hain kouluun, mutta nyt se on todenpaa.

Tuo kirja houkuttaisi lukemaan, mutta sitä ennen pitää käydä tekemässä jääpaloja uudella ruusu-uunivuoallani. Sillä tulee tosi hienoja jääpaloja. Ruusukuvioisia :)

Ajoin tänään Asennetta-bussin perässä Haaralasta asti. Se kuski ilmeisesti kuvitteli, että minä en uskalla mennä ohitse kun ajoin vaan sen perässä vaikka olisi ollut muutamakin paikka ohittaa. Olisin kyllä uskaltanut, mutta en vain viitsinyt. No se kuski sitten päätti puolestani ja kun tultiin tähän Suovanlahden kuudenkympin alueelle niin se jäi tuohon bussipysäkille ja päästi minut ohitse. Mahtoi sitä harmittaa kun heti sen ohitse päästyäni laitoin vilkun, että käännyn kotipihaan. Se päästi minut ihan turhaan ohitse. :)

"Jos metsään haluat mennä nyt"

Saatettuani Jennin enemmän tai vähemmän turvallisesti kotiin ja toivottuani, että Nakkikin on sinne turvallisesti päässyt istahdin tähän koneelle ja tässä sitä ollaan. Yritän epäitoivoisesti keksiä kirjoittamisen aihetta. En viitsisi kertoa tämän päivän tapahtumista kun Nakki niitä varmaan kertoo tuolla toisen blogin puolella.

Nyt saan kuvia isompina ja parempi laatuisina. Tosin isoissa kuvissa näyttää kyllä siltä, että niissä on puolet liikaa kaikkea taustaa sun muuta, mutta olkoot, minä tykkään niistä kovasti.

Näin tänään fasaanin, tai ainakin oletin sen olevan fasaani, ja vieläpä tyttöfasaani. Toki voisin googlettaa. Hmm, no se ei ihan tuolta näyttänyt. Ehkä se oli tyttöteeri. En minä tiedä. Tosin minä mäin kyllä kaksi eri lintua, että voi olla, että se toinen oli tyttöfasaani ja toinen tyttöteeri. Ne olivat varmaan olleet viettämässä tyttöjen iltaa. Linnut eivät kuulu erikoisalaani, tunnistan talitintin ja harakan, ja se riittää minulle.

Nyt minua jo polttelee tuo kirja sen verran, että syvennyn sitä lukemaan. Mutta ennen sitä on kyllä haetteva jonkinlaista murkinaa, sillä minulla on kamala nälkä. Yöt :)

Hyvää Eurooppa-päivää

Minua väsyttää, minulla on nälkä, eikä minulla ole kirjoitusintoa. Joten nyt saatte vain yhden kysymyksen ja tuhat kuvaa.

Kysymys: Kun minulle annetaan kamera, niin mitä tapahtuu?

Vastaus: