Nyt sen sitten tein

Siis sen blogin itselleni. Rohkeutta se vaati, koska en ole oikein hyvä tällaisessa. Pienenä ei onnistunut edes päiväkirjan kirjoittaminen, mutta luulen, että tämä on helpompaa. Ei minua se haittaa vaikka tätä ei kukaan koskaan lukisi, kuhan vaan saa välillä kirjoittaa tänne ihan mitä haluaa, sellaistakin mitä ei välttämättä halua kirjoittaa henkilönä jonka useimmat lukijoista tuntee. Blogissa voi pysyä nimettömänä. Ehkä.. Ainakin toivon niin. Tai no ei silläkään mitään väliä oikeastaan ole jos joku tuttu saa tietää, että kirjoitan blogia ja lukee sitä. Pääseepähän hetkeksi pääni sisälle, jos sattuu tulemaan syvällisiä kirjoituksia. Nyt kun vielä osaisi tätä käyttää niin kaikki olisi hyvin.

Täytynee mainita, että olen rakastunut Arial-fonttiin. Tungen sitä melkein joka paikkaa mihin pystyn, eli siis tännekin. Ennen en tykännyt siitä, nyt rakastan sitä..

Koulua olisi vielä viikko jäljellä ja sitten alkaa se ansaittu loma. On sitä jo odoteltukin, joulusta asti melkein. Toisaalta kun miettii niin on se kesä tullut aika äkkiä, vastahan sitä oli tammikuu ja nyt on jo toukokuu. Tuntuu hassulta. Kesällä on sitten oikeasti aikaa tehdä jotain muutakin kuin läksyjä, tosin niitäkin on tehtävä, koska kirjoitan ensimmäiset yo-kirjoitukseni jo syksyllä! Ajatella, vasta menin lukioon ja nyt jo olen kirjoittamassa. Vielä ei ole paniikkia kirjoituksista, mutta kyllä sekin ehtii vielä kesän mittaan tulla..

Tuo kuva tuolla ylhäällä on itse ottama kuva huoneeni ikkunasta ja tuon kokoisena se näyttää ihan siedettävältä otokselta. Ei se suurena kuvana kovin hienolta näytän ja onkin ainoa joka onnistui kunnolla. :)