Kauniina syyspäivänä olen miettinyt mitä valitettavaa henkilöllä, joka asuu kylällä ja pääsee kotiin on vapareiden sijoittumisesta keskelle päivää? (Tajuatteko te?) Minä en aina ymmärrä ihmisiä vaikka haluaisin ja kuinka yrittäisin. Välillä tekisi mieli sanoa, että hittoako sinä valitat kun pääset kotiin ja me muut ei? Meillä joilla koti on kaukana ja vaparit keskellä päivää on enemmän valitettavaa kuin sinulla ja silti me emme pahemmin valita asiasta.
Ja tänään taas sain itseni kiinni siitä, että unohduin ajattelemaan asioita enkä seurannut elämää ympärilläni.. Miksei minulla voi olla sellaista herätyskelloa, joka soisi päässäni ja herättäisi minut maailmastani ennen kuin joku muu sen tekee? Toisaalta olin tunnilla niin eipä se pahemmin haitannut, mutta jouduin selittelemään hieman.. :) Ja tajusin vasta jälkeenpäin sen, että olin ollut ajatuksissani, enkä ollut havahtunut.
Tuntuu, että olisin vieläkin jossakin horteessa, kun en oikein osaa tehdä mitään ja kaikki tuntuu oudolta. Herättäkää minut tästä horteesta ennen kuin kaikki menee minulta taas ohi!
Kaksi päivää (oikeastaan puolitoista) olen viettänyt Torakin seurassa ja nyt valitettavasti yhteinen matkamme päättyy :( Mutta ainahan minä voin lukea uudelleen ne kirjat. Enkä aijo kertoa kuinka se loppui, en edes vihjaile, koska en halua spoilata. En oikeastaan voi sanoa yhtikäs mitään siitä kirjasta koska kaikki mitä sanoisin olisi spoilausta (vaikka Nakki tiedätkin jo hieman siitä :D) Täytyy sanoa, että taaskin pääsi kirjailja yllättämään todella, vaikka tietysti arvasin miten siinä tulee käymään, mutta silti. Kaikella kunnioituksella kaikkia kirjailijoita kohtaan!
Kohta pääsen taas toiseen maailmaan, tällä kertaa Mariannen, Iriksen, Evan ja Clemencykin (miten tuo nimi taipuu?!) kanssa. Sattumalta löysin pari vuotta sitten Jyväskylästä eräältä kirpparilta yhden kirjan ja se toi luokseni uuden kirjailijan, Judith Lennoxin. Haluaisin osata kirjoittaa samalla tavalla, mutta toisaalta en halua olla kenenkään kopio, vaan oma itseni. En varmaankaan koskaan tuli kirjoittamaan kirjaa, mutta ehkäpä näitä blogi merkintöjä tulee sitten useampia :)
On se hassua miten juuri niihin parhaisiin kirjoihin tulee törmättyä ihan sattumalta ja yllättäen. Kirjassa pitää olla sitä jotakin, jotta minut saa sen lukemaan. Ja tähän mennessä(sikäli mikäli muisti ei petä :D) minulta on jäänyt kesken tasan kaksi kirjaa, Linnunradan käsikirja ja yksi Patricia Corwellin kirja, mikä ihmetyttää minua, sillä hän kirjoittaa murhista ja on hirmu suosittu maailmassa. Minun mielestä ne ovat vain tylsiä, tai siis kerronta tapa on tylsä. En oikein osaa sanoa mikä siinä saa haukottelemaan, mutta niin se vain on. Itseasiassa se on hieman surullista, sillä haluaisin tietää mikä siinä Kay Scrapettanissa on niin hienoa ja ihanaa, että kirjat ovat maailman kuuluja.
Ja taas olen onnistunut kuluttamaan ihan kivasti aikaa tähän postaukseen. No eipä se kamalasti minua haittaa, kohta pitää tehdä läksyt ja käydä sitten suihkussa. Yleensähän teen läksyt heti kun tulen kotiin, mutta nyt tein ruokaa ja istahdin sohvalle lukemaan Varjojen valtiaan loppuun ja sen jälkeen tihrustin telkkarista jotain sairaalasarjaa, kunnes tajusin, että APUA aku ankka on lukematta ja sen parissa piti muutama minuutti viettää. Ja sitten tulinkin tähän, heti sen jälkeen kun olin hoitanut vauvojani. :)) No eipä siinä ei ole kamalasti läksyjä, joten niiden tekoon ei mene kauan aikaa ollenkaan.
En tykkää yhtään sittä, että näiden kappaleiden välissä on kamalat välit! Miten saisin ne pois, kertokaa te HTML-gurut! (Jos teitä on edes olemassa..)
Heh, menen tekemään läksyjä, kuulumisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti