Aurinko paistoi niin kivasti aamulla ikkunasta sisään. Kuvassa se ei kyllä näytä niin kivalta, mutta oikeasti se oli kiva.
Kävin myös nappaamassa auringonlaskusta pikaisen kuvan kun vieraita oli tulossa, niin ei kerennyt kunnolla keskittymään tähän kuvaamiseen.
Kävin tuossa äsken kaupassa ostamassa hautakynttilän Tupunan haudalle. Kynttilä on huge, 24 senttiä korkea, mutta kaupassa ei ollut pienenpiä. Kaikki oli tuollaisia isoja, joten oli pakko ottaa sellainen. Kynttilän pitäisi palaa 90 tuntia, pitää muistaa käydä lauantaina katsomassa palaako se vielä. Kynttilän pitäisi kyllä palaa melkein maanantaihin asti, jos osasin laskea oikein.
Tuli siinä matkalla mieleen kun kävelin pakkasessa ja narskuvassa lumessa kotiin, että kyllä minut on luotu tähän vuoden aikaan. Tuli jotenkin onnellinen olo ja samalla kaipaus kunnon lumihankien keskelle. Kaivelin netistä kaksi kuvaa, joiden maisemaan voisin vain astua.
Kaikki varmaan muistaa elokuvan Joulutarina? Kuuluu niihin harvoisin suomalaisiin elokuviin, joista tykkään. Osa syynä tähän tykkäämiseen on juuri nämä aivan mahtavat lumiset maisemat, kuten alla. Olisin niin onnellinen jossain tuolla lumen keskellä. Myönnettäköön kuitenkin, että välillä saattaisi alkaa ketuttamaan koko aikainen kylmyys ja suuret lumimassat. Mutta jotenkin kun äskenkin tuolla ulkona käveli, ja vaikka oli kylmä niin oli onnellinen olo.
Voi kun tuo lumi pysyisi maassa ja sitä tulisi lisää. Ei olisi niin pimeää. Jouluun kuuluu lumikinokset ja pakkanen, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Katsotaan mitä minä huomenaamuna ajattelen kun pyöräilen kouluun lumessa ja pakkasessa. Ei varmaan muuta ongelmaa ole kuin se, että kaula jäätyy. Pitää varmaan olla fiksu laittaa kolme kaulahuivia päällekäin. Tuossa minun ihanaisessa talvitakissa ei meinaan ole minkäänlaista kaulusta ja pyöräillessä on kolme kertaa kylmempi kuin kävellessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti