Minä tässä yksi aamu pohdiskelin kun herätyskello soitti 5:20, että milloin viimeksi olen saanut herätä oman kullan vierestä ilman minkäänlaista kiirettä tai kelloa. Siitä on kauan, joskus ennen Euroopan reissua kai. Yleensähän meidän aamut menee joko a) Jari lähtee töihin, minä jään nukkumaan tai b) minä lähden töihin, Jari jää nukkumaan tai c) me lähdemme molemmat töihin yhdessä.
Viime aikoina yhteinen vapaa-aika on huomattavasti vähentynyt, johtuen siitä, että me molemmat käymme samassa työpaikassa töissä. Toki yhteinen työpaikka on kiva, mutta yhteinen vapaa-aika on huomattavasti kivempi juttu. On meillä tässä kuussa kaksi-kolme yhteistä vapaapäivää, että ei voi valittaa. Pitää vaan sitten tehdä jotain kivaa yhdessä eikä mököttää kotona koska sitä me voimme tehdä työaikanakin.
Toki meillä on päivät vapaata yhdessä navetoiden välillä, mutta tässä pitäisi kaiken maailman raportteja ruveta vääntämään niin sitä ei sitten voi yhteiseksi vapaaksi laskea kun minä väkerrän koneella koulujuttuja ja Jari katsoo telkkaria.
Talvella ja syksyllä onkin sitten hyvä kun minä pääsen jo neljän viiden maissa koulusta ja Jari on menny töihi vasta kolmeen niin kerkeän tekemään koulujuttuja Jarin navetta-aikaan ja olla sitten illalla rennosti. Toki pitää olla ahkera ja opiskella yhdeksään asti ja sitte mennä nukkumaan :) Mutta aina ei tartte olla, joten voi katsoa yhdessä telkkaria.
Kyllä tämä yhteiselo on sellaista, että. Mutta hyvin ollaan pärjätty ja kohta voi jo juhliakin. Aina ei tämä kyllä ole ollut ruusuilla tanssimista, sen voin sanoa mutta eipä tämä mitään helvettiäkään ole ollut. Kaikella ja kaikilla on paremmat päivänsä ja hetkensä. Yhdessä kun asioista puhutaan ja yhdessä ratkotaan niin kaikki selviää. Ehkä osa syynä viime aikaisille tunteen purkauksille on tuo yhteisen vapaa-ajan puute. Kun sitä vapaa-aikaa on samaan aikaan ei osata olla vaan kiukutellaan hetki ennen kuin löydetään yhteinen sävel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti