D.U.C.K

AA. 

Se voi monelle tarkoittaa Anonyymeja Alkoholisteja. 

Mutta ei minulle. 

AA on totta kai Aku Ankka. 

Aku Ankalla on erityinen paikka minun elämässä, se on tullut minulle keskeytyksettä kohta 20 vuotta. Vuonna 2018 juhlitaankin Akun kanssa pyöreitä vuosia. Täytyy kyllä sanoa, ettei Akulla ole sitä erityispaikkaa aina ollut. Näin vanhempana ja viisaampana (hah!) sitä on ruvennut arvostamaan elämän pieniä iloja, kuten sitä että edes yksi lehti ilmestyy postilaatikkoon joka keskiviikko (no okei melkein joka keskiviikko ottaen huomioon erityispäivät). Keskiviikko on viikon kohokohta, saa istua rauhassa sohvalle teekupin kanssa ja lukea Akua. 

Joku aika minulle soitti joku lehtimyyjä, joka aloitti te kun olette ollut Aku Ankan uskollinen tilajaa niin minulla on teille yllätys. Elkää huoliko en ole katkaisemassa Aku Ankka-tilaustanne. Siinä vaiheessa melkein tokaisin myyjälle, että siihen tilaukseen kun kajoatte niin en ikinä enää tilaa teiltä ainuttakaan lehteä. Aku Ankka -tilaus on pyhä. 

Minä en ole ankkafanaatikko. En ole perehtynyt ankkoihin samanlaisella intohimolla kuin jotkut. Minulle Aku Ankka tarkoittaa rentoutumista ja hupaisaa sarjakuvaa. En minä pahemmin tunnista edes piirtäjiä, toki minullakin on suosikkipiirtäjäni (joiden nimiä en muista). Piirrosjälki on toki iso asia luettaessa ankkaa, mutta pystyn kyllä lukemaan tarinan vaikka piirrosjäljestä en niin tykkäisikään. 

Ainoastaan yksi on ylitse muiden. 

Yksi ainoa piirtäjä ( ja samalla kirjoittaja) on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen, Don Rosa. Don Rosan piirrosjälkeä rakastan yli kaiken, sen tunnistan tilanteessa kuin tilanteessa (ainakin pitäisi tunnistaa..). Minulla on kokoelma Don Rosan parhaita sarjakuvia (plus totta kai Rosan Roope Ankan Elämä ja Teot -opukset 1 ja 2!). Kokoelma, joka täydentyi eilen kahdella osalla. Pitkään olen ollut sitä mieltä, että kokoelmani on likipitäen täydellinen, etten tarvitse kahta puuttuvaa osaa. No mielipiteet muuttuvat, joten viime viikolla lähti tilaukseen kaksi puuttuvaa osaa ja nyt kokoelma on täydellinen (tässä yhteydessä ei puhuta siitä yhdestä kokoelmasta jonka haluaisin omistaa mutta taloudellinen tilanne ei minun salli sellaista ostaa, se hieman kirpaisee). 

Don Rosan kootut sarjakuvat ovat minulle ajattomia klassikoita. Nytkin ne ovat "vain viruneet" kirjakuutiossani kunnes ne yksi päivä tarvitsin painoksi (aivan oikein, painoksi). No siinä sitten päiväteetä juodessani otin yhden opuksen käteeni ja samalla vei taas koko maailma minut mukanaan. Nyt on taas kerran kahlattu kootut läpi (lukuunottamatta kahta tulokasta, joista toinen on jo loppusuoralla). Vaikka minä olen lukenut tarinat miljoonaan kertaan niin silti ne jaksavat aina naurattaa ja tuottaa iloa. 

Odotankin pitkiä tulevia vuosia yhdessä rakkaiden sarjakuvakirjojeni kanssa.

Eräs ystäväni sanoi kun kerroin hänelle tarinaa puhelinmyyjästä ja Aku Ankasta, että on harvianaista että joku tilaa nykyään Aku Ankkaa. Päätellen siitä kuinka Aku Ankka on muuttunut vuosien varrella ja kuinka se vain laajenee ja laajenee, niin minun mielestä se ei ole harvinaista. Suomalaiset nyt vaan tuppaavat varttua Aku Ankan parissa ( ei kai me muuten oltaisi ankkakansaa). Toki Aku Ankka nykyaikaistuu koko ajan. Ehkä kaikista parhainpana esimerkkinä uudistuksesta voidaan mainita Lataamo. Virtuaalinen Ankka-lehti. Sieltä minäkin tykkää lukea ankkaa silloin kun paperilehdet on selattu (Ilmajoellahan minulla on vain kuluvan vuoden lehdet). Nyt kun Lataamo uudistui niin tykkään lueskella taskareista Tuplanolla-tarinoita. 

Olen huomannut, että elämässä on kausia. Nyt minulla on menossa ankka-kausi. Luen akua joka välissä jossa vain pystyn ja uppoan siihen maailmaan. Hetken päästä saatan vain lukea keskiviikon akut päiväteellä ja siinä se. Mutta se ei muuta suhtautumistani Aku Ankkaan. Kaudet tulevat ja menevät mutta rakkaus ankkaan pysyy aina. Se saattaa vain huuhtoutua kaiken muun keskelle ja sitten nousta sieltä feenikslinnun lailla. Kylläpä on nyt runollista, mutta pontti on siinä, että Aku Ankka tulee olemaan osa elämääni loppuun asti. 

Ps. Vähänkään Don Rosaan perehtyneet tietävät mitä kirjoituksen otsikko tarkoittaa. Mutta niille joilla ei ole hajuakaan, se on Don Rosan oma vitsi liittyen sarjakuvien taustoihin ja se tarkoittaa omistettu Carl-sedälle Kenolta eli Dedicated to Unca Carl from Keno.