Blue Moon saa kertoa kirjan juonen koska rupesi laiskuttamaan: Norfolkin rannikolla sijaitsevan viihtyisän viikonloppuasumuksen ylle on levittäytymässä tumma varjo ja nurkkiin hiipimässä pelko. Mökin omistavat yliopistomaailmasta yksityisetsiväksi siirtynyt Laura Principal ja collegen kirjastonhoitaja Helen Cochrane. Uhan tuo mukanaa mökin vuokralaiseksi havitteleva Monica Harcourt, taiteiden laitoksen lehtori ja lupaava kuvataiteilija. Pelko osoittautuu aiheelliseksi, ja tapahtumat lähtevät liikkeelle. Laura ei voi olla sekaantumatta asioihin ja tutustuu niitä penkoessaan Monican opiskelijoihin ja työtovereihin, tapaa hallintopuolen ihmisiä ja kohtaa poliitikon puheiden ja tekojen ristiriidan. Tutkimuksissa on avuksi Cambridgen rikospoliisin yliknstaapeli Nicole Pelletier, joka on Lauran entinen oppilas. Cambridgen yliopistokaupunkiin, Lontooseen ja Norfolkin maaseudulle sijoittuva tarina ottaa vauhtinsa usein pimeentoon jäävistä työyhteisöjen ongelmista ja kiristää jännityksen kohti loppuratkaisua.
Kirja on oikeastaan juuri sellainen mistä tykkään, ensin se antaa tietyn vaikutelman, jonka se sitten kumoaa täydellisesti. Tykkäsin. Ei tästä nyt muuta voi sanoa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti