keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Crescendo

Edellistä kirjasta tykkäsin, mutta tätä rakastan! 

Becca Fitzpatrickin Riitasointu. Aivan ihana kirja, todellakin. Tämä oli kirja, jonka kanssa piti olla tarkka, koska en halunnut olla sitä koko aikaa lukemassa, mutta kuitenkin jokin voitti ja minä luin tämän kolmessa päivässä vaikka ei pitänyt. Onneksi silloin joskus löysin Langenneen enkelin, ilman sitä olisin kahta ihanaa lukukokemusta vailla.

Takakansi sanoo näin: Nora ja Patch saivat toisensa, mutta kestääkö heidän rakkautensa myös arjen paineiden keskellä? Vaikka Noran olisi pitänyt tietää, että suhde suojelusenkelinä toimivan nuorukaisen kanssa ei ole helpoimmasta päästä, tulevat seurustelun haasteet hänelle yllätyksenä. Patch ei lukeudu suojelunhaluisen äidin suosikkeihin, ja kapulaa rattaisiin heittävät myös nuorukaista valvovat arkkienkelit. Nora ei pääse eroon tunteesta, että Patch salaa häneltä asioita, ja huomaa epäilevansä tämän tunteiden syvyyttä. 

Lisää epäluuloja herättää Patchin outo ja äkillinen kiinnostus sietämätöntä Marcieta kohtaan - asia, jota yhä etäisemmäksi muuttuva poika ei suostu selittämään. Samalla kun erimielisyydet uhkaavat erottaa parin lopullisesti, kasvaa Noran kiinnostus oman menneisyytensä mysteereihin: mitä tarkkaan ottaen tapahtui Noran isälle? Ja onko asialla mitään tekemistä sen kanssa, että Noran suonissa virtaa langenneen enkelin veri? 

Ihanan mysteeristä. Pidän todella paljon kirjoittajan tyylistä ja onnistuneesta tavasta kuvailla ihmiset ja tapahtumat niin, että lukijalle tulee melkein suora kuva siitä miltä kaikki näyttää. Ei voi muuta sanoa kuin rakastan. Nyt yöpöydällä on kirja nimeltä Enkelioppi, eli samalla linjalla jatketaan :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti