Minä olen ihminen, joka ei pahemmin sairastele (koputan puuta), mutta kun joku sairaus iskee niin se sitten iskee. Jos mietitään ala-aste ja ylä-aste -aikoja, niin minulla ei ollut kuin muutama poissaolo sen takia, että olisin ollut kipeä. Kahteen kolmeen otteeseen muistan, että minulla on ollut kuumetta ja silloinkin se on kivunnut lähemmäs 40 astetta.
Hammaslääkärissä on toki juostu, mutta nekin ovat olleet sellaisia hammaslääkärin määräämiä tarkastuksia sun muita juttuja, itse en ole koskaan soittanut hammaslääkärille, että sinne pitäisi päästä.
Mutta nyt. Minulle tuli reikä hampaaseen, joka pakotti minut soittamaan hammaslääkärille. Sain ajan, mutta silti piti soittaa uudestaan kun hammas alkoi lohkeilla. Sain samalle päivälle ajan. Luulin, että selviäisi, luulin, että ei se ole niin paha. Sillä minuutilla kun astui hammaslääkärin ovesta sisään ja haistoin hammaslääkäri ilman, minusta tuntui, että pyörryn. Selvisin hengissä huoneeseen asti, joskin mietin, että mitähän ohi kulkevat hoitajat mahtavat minusta miettiä kun istuin sohvalla mitaten pulssiani, joka oli melko matala tilanteeseen nähden. Mutta nousi kun minut kutsuttiin huoneeseen.
Tämä reikä ei ollut pieni juttu, vaan paha juttu. Jo siinä vaiheessa kun sain puudutuksen, niin tuntui, että tähän kuolen. Paniikki vain kasvoi ja kasvoi kun makasin siinä tuolissa. Selvisin kuitenkin kunnialla loppuun, vain todetakseni, että minulla on vielä yksi hammaslääkäriaika varattuna, se alkuperäinen. Eikä hammasta voitu paikata, koska minulle aloitettiin juurihoito, joten hampaassa on väliaikainen paikka ja kaikki samat kauheudet ovat edessä ensi kerralla.
Ja jotta en pääsisi näin helpolla elämästä. Tämän viikon alussa minun kasvoihin alkoi tulla jonkinlaista ihottumaan. En kiinnittänyt siihen aluksi mitään huomiota, mutta sitten ajattelin, että tälle on tehtävä jotain. Ainoa mitä siinä vaiheessa pystyin tekemään oli se, että navetasta tulon jälkeen pesin naaman ja levitin kosteusvoidetta. Tarkoituksenani oli seuraavan arkipäivän tullessa mennä apteekista hakemaan jotain voidetta tähän ihottumaan.
..Kunnes. Tänä aamuna heräsin siihen, että silmät tuntuivat hassuilta. Peiliin vilkaisu todisti, että koko naama näytti hassulta. Silmät olivat turvoksissa ja koko kasvojen iho oli kuin mosaiikkia. En pystynyt kunnolla edes suuta aukaisemaan. Nytkin kasvojen ihoa kiristää kun tulin juuri suihkusta.
Eihän siinä muu auttanut kuin soitto terveyskeskukseen, jonne sain ajan 10:15, tänään.
Minä en edes uskalla ajatella ajatusta, että olisin allerginen. Siinä mielessä uskallan, että jos olen allerginen vaikka siitepölylle, mutta kaikki muu pöly, jolle voin olla allerginen aiheuttaa puistatuksia. Toivon, että tämä on jotain tavallista ihottumaan, joka vain oireilee näin, tai että tämä on aurinkoihottumaa. Ihan mitä tahansa muuta kuin allergiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti