”Mä laitan tän nyt tänne, muista!” Tää on meillä yksi aika yleisin lause. Mihin ne tavarat katoaa ja miks niitä etitään vasta sitten ku lähtöön on viis minuuttia? Juostaan ympäri taloa kiljuen onko kukaan nähny sitä ja sitä, mihin laitoit mun takin, missä vatussa mun kengät on?
Tavarat, ne tarpeettomat ja tarpeelliset. Tavaraa pitää olla vaikka olis rutiköyhä. Ilman tavaroita ei voi elää. Mihin me oikeestaan tarvitsemme tavaroita(, joka on muutenkin niin vaikea sana, että sitä ei osaa kirjoittaa)? Vastaus on ilmiselvä: tavaroita tarvitaan näyttämään miten paljon on rahaa, massia. "Ostin juuri 3D-telkkarin, eikä ees ollu kallis, pari tonnia." Aino sehän on kiva, mihin laitoit sen? Sun jalkapallokentän kokosen normitelkun viereen vai ostitko sille ihan oman kiinteistön?
No kyllä sitä tavaraa löytyy minultakin, en sitä väitä. Mutta oikeesti mihin minä tarvitsen tuhat eri väristä, mutta muuten niin samanlaista paitaa tai kynää? Jos on yksi toimiva tuote niin miksi sitä pitää olla monta kappaletta? No tietysti siksi jos vaikka juuri se lempipaita, jossa on juuri sen lempiräppärin tai lempikarkin kuva menee rikki niin ei tarvitse itkeä, kun tilalle on valmiiks jo täysin samanlainen paita, eikä kukaan huomaa, että alkuperäinen paita on menny rikki.
Maapallo on jo valmiiks hukkumassa tavaraan, mutta sitä tehdään lisää ja onhan toki jotkin tavarat oikeesti tarpeellisia, kuten elintarvikkeet ja vaatteet. Olis se kauheeta jos ei olis vaateita ja porukka kulkis alasti tuolla turuilla ja toreilla. Mitä siitäkään sitten tulis, näitä ”toisinajattelijoita” sikis joka nurkassa kun näkis naisia (miks ei miehiäkin) ilman rihmankiertämään. Mutta ei nyt keskitytä siihen aiheeseen.
Mutta ilman tavaraa en vois kirjottaa tätä ehanaa postausta, jossa pääsen tai tarkemmin pääsin valittamaan turhasta tavarasta. Herää kysymys, et oonko mä nukkunu ollenkaan kun kirjottelen tällasia? Täytyy kyllä sanoo, et oon ollu hieman sekavassa mielentilassa tässä viime viikolla. Yks päivä meinasin kuristaa itteni helminauhalla, sitä ennen selitin sekavia. Eilen sain ystäväni hieman raivostumaan, vaikka hän ei juuri koskaan raivostu. (Tämän päättelin siitä, että hän sanoi mulle turpa kiinni, vaikka niin ei saisi sanoa toiselle ja tuonkin hän sanoi ihan itse.) Saavutus sekin. Niin ja eilen kirjoitellessani tätä postausta (valmiiksi joo, tuli inspiraatio) jammailin musiikin tahdissa ja sitä en ole pitkään aikaan tehny. (Huomatkaa kuinka sujuvasti vaihdoin aiheesta toiseen!)
Ja menetän hermoja tuon nettitikun kanssa kun pitää taas sitä hiivatin vihreää valoa tuikutella koko kansalle. Mulle kelpais sininen ja purppura, mutta ei sillä on perhana oma tahto ja hän tahtoo olla vihreä! Yrittäisit nyt päivittää se galtsun sivu, niin ei tarttis repiä hiuksia päästä. Ja nyt kun valoitat maailmaani purppuralla ja sinisellä, niin hei ihan oikeesti päivitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti