Hei tottakai me mennään siitä mistä aita on matalin, ollaan kaikki laiskoja ja motivoitumattomia, joita kaikki paikat on täynnä, valitetaan siitä miten kamalaa tää työ on ja kuinka ei koskaan saada mitään valmiiks, koska ollaan vaan niin pirun laiskoja. Ei koskaan yritetä parasta, luodaan mielikuvia siitä, että me ei pärjätä jos ei mennä siitä mistä aita on matalin. Saadaan kaikki uskomaan, että ollaan maailman parhaita työssämme, mutta oikeasti me ollaan vain laiskoja ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään oikeaa työtä ja silti kutsumme itseämme työntekijöiksi. Työpaikallekin raahaudutaan vain hämäyksen vuoksi, jos raahaudutaan. Sanotaan, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta me ei saada rahalla tarvittavaa motivaatiota ryhdistäytymiseen, joten emme myöskään pääse hevosella yhtikäs mihinkään. Saatamme lojua vain päiväkausia sohvalla katsellen typeriä saippuaoopperoita ja kirota sitä, että maailma on epäreilu paikka, jossa työssäkäyvät ihmiset ovat silmittömän onnellisia, meidän motivoitumattomien kustannuksella. Ja kun me vihdoin pääsemme kapuamaan ylös sohvalta, jonne olemme linnoittautuneet, huomaamme maailman muuttununeen entistä huonompaan suuntaan, nyt meille ei edes tarjota mahdollisuutta kouluttautua vaan pistetään suoraan kortistoon odottamaan, että joku imbesilli palkkaisi meidät vain huomatakseen kouluttautumattomuutemme. Joudumme taas kortistoon ja odotamme uutta imbesilliä, tämä on jatkumo, joka ei koskaan pääty. Olemme tuhoon tuomittuja.
Sitä aina sanotaan, että sillä ja sillä alalla on paljon pulaa työntekijöistä. Onkohan kukaan miettinyt miksi? Olisiko syynä kenties se, että niille aloille on vaikea päästä, pitää osata kaikki maailmat aineet ja loistaa niissä, pitää kouluttautua koko elämä, jotta pääset olemaan pari vuotta töissä, jonka jälkeen pääset ansaitulle eläkkeelle. Kun kerrot lapsenlapsillesi mitä teit elämäsi aikana, huomaat ettet ole tehnyt yhtikäs mitään muuta kuin opiskellut ja kouluttautunut ammattiin, jota saat hyvällä onnella harjoittaa viidestä kymmeneen vuotta ja sitten olet aivan liian vanha ja raihnainen, et näe, etkä kuule kunnolla jotta voisit harjoittaa ammattiasia. Pääset vihdoin nauttimaan eläke-eduistasi, vapaa-ajastasi ja lapsenlapsistasi, jos olet ehtinyt kaiken opiskelun ja työnteon ohella elää yksityiselämääsi.
Jos olet onnekas, saat kunnollisen palkan ja hyvät luontaisedut, joten sinun ei tarviset ruveta lakkoilemaan niiden asioiden puolesta. Mutta tasan eivät käy onnen lahjat, joten voi olla, että joudut pitämään tasaisin väliajoin lakkoja, jotta työnantajasi ja samalla koko Suomen kansa tajuaisi kuinka paskaa palkkaa saat. Lakkoilun pitäisi auttaa, mutta auttaako se oikeasti? No ehkäpä, mutta yleensä se kostautuu tavalla tai toisella, saat palkankorotuksen ja seuraava palkkasi meneekin niiden laskujen maksamiseen, jotka jäivät maksamatta kun lakkoilit. Lama iskee, inflaatio repii maan talouden hajalle, sinne meni sekin palkankorotus.
No mikä sinut sitten ajoi lakkoilemaan? Huono palkka? Niinhän se on, suomalainen työmies/-nainen on kallis, koska Suomi on maana kallis. Sitä sitten mediassa pohditaan, että miksi ihmeessä se ja se firma tekee noin paljon lomautuksia, irtisanoo porukkaa, lakkauttaa toimipisteitä, siirtää ne Afrikkaan tai johonkin muuhun halvempaan maahan. Muista maista tulee Suomeen halvempaa työvoimaa ja firmat ovat taas käynnissä ja tuhansia suomalaisia ilman työtä.
Ja mitä me tästä tiedämme? Emme yhtikäs mitään, Suomen poliitikot, miksi te ette valaise meitä nuoria, joiden sanotte olevan tulevaisuus, miksi nuoremme saavat kasvaa epävarmassa tilanteessa, miksi te ette perustele asioita niin kuin ne ovat, ilman mitään korulauseita niin, että kaikki ymmärtäisivät ne? Jotain tässä maassa on pahasti vialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti