Polka, made in Sweden

Minä yritän kaikin voimin lukea tuota kirjaa loppuun. Huomasin aamulla, että palautuspäivä ei olekaan 24. niinkuin luulin, vaan se on 21. Eli kiire tulee. Varsinkin kun minä en ole sitä edes palauttamassa tiistaina. Minun pitää joko a) lukea se kiireellä loppuun, mikä tarkoittaa lukemista nonstoppina kahden päivän ajan tai b) hakea lisää lukuaikaa kirjastosta. Saas ny nähdä miten tässä käy.

Tänään ei leikattu Koivusalon nurmikkoa kun Viitasaarella hieman kesti, joten huomenna on mentävä sinne. Toivottavasti ei sada, koska en halua leikata sitä nurmikkoa perjantaina. Vaikka eilen sanoin, että jos huomenna ei mennä leikkaamaan nurmea, niin siivoan, niin silti en siivonnut. Laiska olen, täytyy myöntää. Voisin vedota kiireeseen, mutta kun ei ole ollut kiire. No kyllä minä vielä ehdin siiivota tänäkin iltana, mutta se pitäisi aloittaa nyt heti. Ja nyt heti en ehdi kun pitää runoilla tätä. Ja sitä paitsi pitää lukea tuota kirjaa, että saan sen ajoissa luetuksi.

Viitasaarelta lähti mukaan kaksi sellaista hiuspantaa mitä katsoin jo maanantaina Ale-Makasiinissä. Vihreä ja valkoinen, koska en osannut päättää kumman ottaisin. Sitten ostin S-marketista minisuoristusraudan. Se oli tarkoitus ostaa sillä Osulan lahjakortilla, mutta kun sen hinta oli 9.90 niin en voinut, koska se pitää käyttää kerralla, enkä minä halunnut ruveta kasaamaan tavaraa siihen ympärille, että yhden suoristusraudan takia. Joten siis ostan sillä jotain muuta.

Kaunis

Kun kotiin päästiin niin huomasin, että sain postissa S-pankin/marketin kirjeen. Ihmettelin, että miksi ihmeessä saan uuden kortin, kun minulla on tämä vanha vielä voimassa, mutta äiti selitti, että saan uuden sen takia, että ensi vuonna ei ole henkilökunta-tarraa vaan se henkilökunta-alennus kuuluu siihen korttiin. Eli ainoa uudistus siinä kortissa on takana oleva S-kirjain. Ja Lapissa kuulemma pitäisi toimia se, että se ottaa suoraan siitä kortista sen alennuksen, että ei tarvitse tarraa näyttää vaikka se tarra vielä siinä pönöttääkin. Olin ihan innoissani uudesta kortista, vaikka se on ihan samanlainen kuin se edellinen, tosin se on ihan uusi ja käyttämätön ja niin vihreä. Ja eikös se ole niin, että elämän pienistä iloista pitää iloita. Se on oooiiih.

Ai niin muuten! Kun ajelin maanantaina Jennin luota kotio, niin kettu juoksi tien ylitse. Se oli vähän sellainen mitä-tapahtui-moment. En ehtinyt tehdä mitään muuta kuin ottaa jalan kaasulta, kun se oli jo hävinnyt pusikkoon. Se oli hieno hetki, mutta vähän minä petyin kun se ei ollut niin punainen kuin olin luullut, tosin se oli varmaan vanha ja näin. Mutta oli se hieno hetki.

Ketusta pääsemme sulavasti seuraavaan aiheeseen, joka on se kun Tupuna nukkui aamulla minun vieressä ja olin ihan koko ajan oooooi-tuituitui. Tupuna harvemmin nukkuu minun vieressä kun se on sellainen kova jätkä, mutta välillä se on kyllä melkoinen mammanpoika että.

Ps. Nyt tuossa kirjassa tapahtui sellainen käänne, että en meinannut sitä edes todeksi uskoa
Pps. Heti kun Fazer tekee Polkan makuista suklaata niin minä hylkään Ruotsin