Pumpulia, ne on kuin pumpulia

• Päässä soi sekoitus kaikkea, mutta pääosin biisejä siitä Four Chordsista (kuulostaapa tuo tyhmältä..) kun sitä on tänään tullut kuunneltua jo muutamaan otteeseen
• Häiritsee tuo kirjan loppu ja sekin hieman häiritsee kun en voi siitä kenellekkään puhua, kun Nakki ei ole sitä vielä lukenut eikä kukaan muu ymmärrä siitä mitään 
• Samaan aikaan mietin sitä, että kuinka ihminen voi tehdä melkein joka päivä sellaista mikä jää kaihertamaan mieltä ikuisiksi ajoiksi. Sitä sitten ajattelee ja ajattelee ja ajattelee, ja ahdistuu vaan enemmän, kun jälkeenpäin toteaa kuinka asian olisi voinut tehdä toisin, mutta kun meni olemaan typerys ja teki sen näin. Toisaalta se lohduttaa, että kukaan muu tuskin ajattelee sitä niin kuin sinä itse, koska sinä itse sen teit. Minä tiedän sen, mutta silti. Mutta nyt kellossa on erilainen sointi kun ajattelen, että ehkä joku sittenkin muistaa ja ymmärtää sen samalla tavalla kuin minä ja minusta tuntuu tyhmälle. Ehkä ei pitäisi ajatella ollenkaan tai sitten joskus voisi ajatella mitä tekee ja mitä päästää suustaan, sekin voisi auttaa asiaa
• On jännä miten ihminen tykästyy jonkun kappaleen tiettyyn osaan, vaikka koko muu kappale olisikin ihan huono. Tooosin kyllä minä tykkään koko kappaleesta, mutta sen kertosäe on mielestäni aivan loistava. Ja sekin on jännittävää, että kun kuuntelee jotain tarpeeksi kauan sitä joko oppii tykkäämään kappaleesta, vihaamaan sitä tai vain jättää sen kuuntelematta. Näin minulle on käynyt, yleensä tosin rupesin vain tykkäämään niistä. Mutta jos kappale on täysin oman taajuuden ulkopuolella, sitä vain oppii sietämään sitä, mikä on itseasiassa ihan hyvä asia
• Toisaalta taas, minä en pysty kuuntelemaan samoja kappaleita ihan koko ajan. Jossain välissä tulee stoppi. Ja  silloin pitäisi löytää uutta kuunneltavaa. Esimerkiksi edelleenkin kappaleet, jotka minulla on koneella (siis ne ihan omat) on se vieläkin sellaisia, että en halua kuunnella niitä, vaan pyrin etsimään uutta kuunneltavaa. Ja sitä onneksi olen löytänyt. Harmillista vain tuo Spotifyn toiminta, kun ei voi kuunnella musiikkia niin paljon kun haluaa
• Minä muuten haluaisin käydä pilvien päällä leijumassa. Ihaa teki niin joskus ja minäkin haluan. Pilviä kun katsoo niin ne näyttää niin mukavilta ja pehmeiltä, että haluaisin samantien leijailla pilven päälle istumaan katsomaan maailmaa. Jokin kuitenkin sitoo minut maahan ja se taitaa olla tuo vetovoima ja tieto siitä, että ihminen ei voi lentää ilman apuvälineitä. Eli en voi vain päättää, että nyt lähden ja nousen samantien taivaalle, vaan minun pitää varata lento tai jokin muu jolla taivaalle pääsen. Harmillista