Jotain uutta ja kivaa

Aina minä saan seurata sivusta kun joku muu saa jotain kivaa, kuten uuden kasvihuoneen, uudet puutarhakalusteet tai uuden terassin. Minä kyllä rakastan katsoa kaiken maailman sisustusohjelmia ja unelmoida, että joskus minäkin voisin saada jotain tuollaista. Mutta kerrankin meille tuli jotain, nimittäin tänään rakennettin meidän takapihalle uusi terassi.

Tosin sille on oma syynsä miksi meille tuli terassi. Siksi kun naapurin Markku teki ensin oman terassinsa ja iskä tykästyi siihen. Voi olla, että jos Markku ei olisi ostanut naapurihuoneistoa ja rakentanut sinne terassia niin ei meilläkään sellaista olisi.

Meillä ei ole kotona mitään. Ei niin mitään iskän sinne laittamaa. Paljonko aikaa iskä käyttää meidän takapihalla? Ei paljoakaan. Siksi meillä ei ole mitään. Jos meillä jotain on niin se on minun kinuamaani ja äitin hankkimaa, kuten kasvihuone. Sitäkin minä kysyin iskältä tässä aikaisemmin. Sain valitukset siitä, että olisi pitänyt sanoa jo talvella niin olisi voinut rakentaa kunnollisen kasvihuoneen. Mutta kun minä halusin vain kaksi tomaattia ja siinä se, en minä millään hehtaarilaarilla (ehkä Roope on onnellinen rahoistaan ehkä sukulaisistaan) mitään olisi tehnyt. En minä tiedä, mutta välillä tuntuu, että iskä ei välitä mistään muusta kuin mökistä. Sinne kyllä tuli pikkumökki tolpan nokkaan, siihen portaat ja ovi, mutta ei mitään tänne kotiin missä vietetään suurin osa ajasta. No tulee meille kyllä se takka, mutta sekin olisi saanut tulla jo ajat sitten. Ilmalämpöpumppukin meillä on, mutta se on täysin hyödytön yli -25 asteen pakkasilla.

Se on ihana ja minä rakastan sitä 

Ei sillä, että en olisi tyytyväinen omaan kotiini sillä olen, sillä se on minulle koti. Mutta voi kuinka minä välillä toivonkaan asuvani omakotitalossa, jossa millään ei olisi väliä. Jos haluaisin maalata huoneeni seinät vaikka sinisiksi luultavasti saisin tehdä sen, kun se olisi oma huone, nyt oma huone ole oma, vaikka periaatteessa se on.

No mutta meidän koti on meidän koti. Ja vaikka iskä ei tänne teekään mitään se ei merkitse, että meillä ei olisi mitään sillä minä ja äiti saadaan paljon aikaan ihan kahdestaankin jos me vain haluamme. Enkä minä enää mitään kaipaa takapihalle, koska me saimme terassin, jota minä ainakin olen kaivannut vaikka kuinka kauan. Ja minulla on kasvihuone, jossa on kaksi tomaattia, jotka muuten kukkivat.

Ja seuraava projekti, jonka iskä saa luvan tehdä on asentaa minun vaatekaappiini toinen vaatetanko, että saan kahteen kerrokseen vaatteita roikkumaan. Voisin toki tehdä sen itsekin, sillä osaan käyttää ruuvimeisseliä ja voimaa, mutta haluan, että iskä sen sinne rakentaa, koska haluan tietää, että onko se ylipäätään mahdollista. Nyt enää pitää vain löytää se toinen tanko ja ne kiinnittimet. Ja saada iskä edes hetkeksi kotiin mökiltä.

Yksi asia vielä ja sitten lopetan. Minä haluaisin saada T.I.L.A:n sisustussuunnittelijan huoneeseeni. Koska haluan tietää minne hän tunkisi kaikki minun tavarat ja kuinka hän sisustaisi minun huoneeni minun typerillä vihjeilläni, joilla ei saa mitään aikaan. Aina kun seuraa kaikkia sisustusohjelmia niin kaikkien tavarat tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuleen. Minä haluan tietää miten. Vaikka minä kuinka yritän niin en saa tätä tavaravyöryä ahdettua mihinkään kaappiin piloon ja säilöön. Ehkä jonkun ammattilaisen pitäisi tehdä se. Minä tiedän, että minulla on paljon tavaraa, mutta kun minä pidän minun tavaroista, enkä minä halua heittää mitään pois, koska ne kertovat kuka minä ole, vaikka minä en sitä itsekään tiedä.

Minä rakastan kaikkea pientä ja kaunista ja haluan pitää kaikkea pientä ja kaunista esillä, mutta kun tila loppuu. Minä rakastan kirjoja, mutta niitäkin alkaa olla jo liikaa. Minä rakastan järjestelmällisyyttä ja sitä, että kun avaan tuon kaapin löydän sieltä hiuslakkaa, kynsilakanpoistoainetta ja vanulappuja, ja tuolta toisesta laatikosta voin kaivaa esille kyniä, paperia ja nitojan. No kyllä minä nytkin voin tehdä niin, mutta silloin minun pitää todella kaivaa, että löydän haluamani. Minä haluaisin pitää esillä kaikkea kaunista ja kaiken ruman minä haluaisin tunkea kaappeihin piiloon odottamaan, että minä käytän niitä johonkin hyödylliseen.

Minä raahasin taas mökiltä tavaraa kotiin. Tällä kertaa sieltä lähti mukaan leppäpölkky, jolle minulla on muka käyttöä. Onko minulla? No tällä hetkellä se vain olla pönöttää tuossa kirjahyllyssä ilman tarkoitusta pilaamassa minun hyllyni lakkapintaa märkyydellään. Eli sille ei ole käyttöä, ainakaan vielä. Enkä minä voi sitä viedäkään mihinkään kun minä varmasti keksin sille käyttöä sitten jälkeenpäin.

Minä rönsyilin, mutta kerrankin sain kirjoitettua ihan asiaakin yleisen höpötyksen sijaan. Ehkä minä vielä edistyn asioissani jos yritän oikein kovasti. Minä kerron kyllä sitten kun niin tapahtuu, minä lupaan sen.