maanantai 12. joulukuuta 2011

Heippa kaikille

Onko se jokin hiivatin kirjoittamaton sääntö, että koulun koneet on auttamattomasti aivan surkeita, eikä niillä saa tehtyä mitään? Istuin puoli tuntia koneella, 10 minuuttia meni, että sain sen rakkineen edes päälle, toiset kymmenen minuuttia siihen, että odotin sen avaavan minun tiedoston ja loput kymmenen minuuttia vain kirosin koko konetta. Sain kyllä palautettua kaksi tehtävää, mutta se metsikköraportti jäi palauttamatta, joten sen kimppun käydään huomenna. (Laura oli nähnyt unta, että minä olin saanut -0,1 siitä raportista, mutta loppujen lopuksi olin saanut ykkösen kun oltiin menty Tintin luo siitä märisemään, siis minä olin märissyt ja Laura oli tokaissut, että anna sille ykkönen, eihän tätä märinää jaksa kukaan. Toivottavasti tuo ei ollut enneuni..)

Ja toinen asia joka minua raivostutti tänään se, että aina kun polkee johonkin niin on pakko sataa nuppineuloja vasten kasvoja. Onko sekin nyt joku kirjoittamaton sääntö, vai? Oli ärsyttävää polkea kotiin kun tuntu siltä, että ensinnäkään ei pääse edes eteenpäin ja toisekseen ei näe mitään kun yrittää väistellä naamalle satavia nuppineuloja. Selvisin kuitenkin hengissä kotio.

Koska pääsin niin aikaisiin niin päätin, että soitan talkkarin katsomaan tuota minun lavuaaria, kun se ei oikein vedä. No pian se talkkari tulee kymmenen litran kanisterin kanssa ja kaataa kumihanskat kädessä jonkinsortin rakeita minun viemäriin ja laskee vettä päälle, selostaen samalla, että aine on erittäin vaarallista ja minun pitää tunnin päästä tulla laskemaan viemäriin kuumaa vettä ja huuhdella kaikki ainejämät pois, koska aine on vaarallista ja siitä voi saada palovammoja. Ja kylppärin ovi pitää pitää kiinni sen tunnin ajan ja vielä senkin jälkeen, että ne huurut lähtee sieltä pois. En tiedä, ehkä yksinkertaisin ratkaisu olisi ollut vain avata se viemäri ja onkia minun hiukset sieltä pois, mutta jos herra talonmies haluaa tehdä tuttavuutta vaarallisten aineden kanssa niin siitä vaan.

Loppu illan olen askarrellut lahjojen parissa ja enää olisi Jennin lahja paketoimatta. Olen edistynyt! Hhihih, kohta pääsee kotiin. Oi voi.

Josko tässä vielä ehtisi paketoida sen lahjan ennen kuin täykkärit alkaa. Ei sitä tiedä miten kauan siinä menee, kun se ei ole laatikko, jonka voisi vain iskeä paperiin. Olisin ostanut sille pussin, mutta S-marketissa ei ollut tarpeeksi isoja, joten päätin, että minähän piru vie paketoin sen vaikka henki menisi. Joten Jenni sinuna arvostaisin sitä pakettia ja lahjapaperia ja avaisin sen sitten nätisti :))))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti