Tulkoon toivo kansoille maan

Tulin juuri kuuntelemasta kauneimpia joululauluja. Olihan ne ihan kivoja, mutta ei laulettu Tulkoon joulua, vaikka sitä odotin ihan eniten. No sille ei voi mitään. Ilmajoen kirkko on kyllä hieno, päihittää Vesannon kirkon kuusi nolla (Viitasaaren kirkosta en voi sanoa mitään, ko en edes muista millanen se on, on siitä niin kauan kun siellä olen viimeksi vieraillut.) Mutta Ilmajoen kirkko on myös hassu. Tai no ei hassu, mutta oudosti rakennettu, kun alttari on periaatteessa keskellä kirkkoa, niin, että kun pappi siellä puhelee jotain, niin kaksi penkki rykelmää jaa viistosti papin taakse. Tänäänkin se puhujan pönttö oli sellaisessa kohdassa, että sekä yläkerrassa että alakerrassa istuvat henkilöt tuijottivat papin selkää. Ei kai sillä mitään väliä sinänsä ole, mutta minua ainakin hieman harmittaisi jos tulisin kuuntelemaan papin saarnaa ja saisin tuijottaa koko ajan vaan sen selkää.

Ja kerrankin pääsin katselemaan urkuja! Yleensä ne jää minun selän taakse, mutta nyt pääsin/jouduin istumaan sellaiseen paikkaan josta pystyin niitä katselemaan. Eipä ne ollu kovin erikoiset, mutta kuitenkin. Sitten minä pohdin siellä istuessani, että onko kirkon penkkien aina oltava niin kamalan kovia. Alun puoli tuntia pystyin istumaan vääntelehtimättä paikallani, mutta sitten pehva puutui ja oli pakko vaihtaa asentoa. Ja jotenkin muuten tuolla kirkossa ne penkit oli extra epämukavia, kun niissä oli sellaiset jännät selkänojat, että selkäänkin rupesi koskemaan, kun siihen nojasi. Kidutusta penkkien osalta tuo kirkossa istuminen.

Minun takana istui joku mummeli joka lauleskeli tunteella. Se olikin ainoa ääni jonka kuulin siitä minun läheltä, välillä kuulin sen minun vieressä olijan laulavan, mutta kyllä se takan istuva vei koko huomioni. Ei kyllä voi sanoa, että se oli maailman paras lauluääni, mutta äänellään se korppikin laulaa.