Kylläpä

Olen ollut hereillä, mitä neljä-viisi tuntia ja olen meinannut menettää hermoni jo kahdesti.

1. Mummo soitti aamulla ja pyysi kyytiä kaupalle ja siemenperunoita hakemaan. No minä sitten puin vaatteet päälle ja lähdin. Ovesta ulos astuessani huomasin, että rakkaan naapurimme asunnon (tuossa pankilla) edessä on auto poikittain haitaten Fordilla peruuttamista. Loistavaa. No pääsin kuin pääsinkin pois sieltä kun ensin peruutin hieman taakse päin ja sitten käänsin lavan meijän taloa kohti. Mikä oli ihan hyvä idea kun piti multasäkki raahata takapihalta autoon. Mutta silti saisivat ajatella miten autonsa ajavat. Tekisi mieli laittaa tuohon pihaan sellainen kyltti, että katsoisivat mihin laittavat autonsa. Yleensä kaikki vaan jättää auton niin, että kukaan ei sitten sen jälkeen pääse pihaan. Ainakin kaikki Antin vieraat ajaa vain auton suoraan tuon aidan viereen niin, että siitä mahtuu just mersulla pihaan, mutta jos mersu on jo pihassa ja fordilla pitäisi tulla niin ei mahtuisi siitä välistä. 
2. Ja toinen asia, joka sai vereni kiehumaan oli mummo. Mutta se onneksi tapahtui vasta sitten kun oltiin tultu takaisin Koivusaloon. Se johtui vain siitä, että minä en osaa peruuttaa kuusen alle niin, että kasti olisi tuossa lähellä. Minä vihaan sitä kun mummo aloittaa osaatko sinä muka, etkö sinä osaa. Tankillekin kun menin, niin mummon ensimmäinen ajatus oli, että osaatko sinä muka tankata? Minulla ei ole kuin vuoden ollut kortti ja samoilla bensoilla olen koko ajan ajellut. Ja sitten kun niitä perunoita ostettiin, niin mummo osti 25 kiloa siemenperunoita! 25 kiloa! Mihin ihmeeseen se ne tunkee, saanen kysyä. Riittävät kuulemma hehtaarille, myyjä sanoi. Mummon luona on yleensä vain kymmenisen riviä perunoita ja nyt sitten pitää  koko saatanan pelto laittaa täyteen perunoita, joita mummo ei edes syö. No syö se ehkä kaksi perunaa, mutta ei muuta. Ja sitten on vielä se kun se ei usko eikä kuuntele. Voi kun minä säälin Henriä kun se oli rautapuolella myymässä ja mummo ei millään voinut kuunnella, kun Henri koitti selittää sille, että tämä moppisankojuttu on tarjous ja siinä tulee mukana moppi, sanko, se kuivaus juttu ja sen mopin varsi. No tuostakin onneksi selvittiin ja muutenkin koko reissusta. Minä en jaksa mummoa kuin pieninä annoksina, varsinkin silloin kun mikää ei mummolle kelpaa ja minä en osaa yhtikäs mitään. Mutta osaa mummokin on olla ihana, sille päälle sattuessaa. 

Rautaosastolla näin muuten Arttuakin, tosin en tajunnu sitä heti. Mummoa kun odottelin niin näin, että kolme ukkoa tulee sieltä samasta suunnasta ko mummo, enkä minä niistä ekaks tunnistanu kuin Saimin isoveljen. Kuulin kyllä, kun Arttu yskäs ja olis varmaan se siitä pitäny tunnistaa, mutta en tunnistanu ennen kuin näin sen vanhemman miehen, jonka takissa luki Kiinteistöhuolto Pakarinen, josta sitten tajusin vilkasta sitä kolmatta tyyppiä, ja huomasin Artun virnistelevan hattunsa alla. Olisin varmaan tunnistanu sen aikasemminki, mutta se kierti sieltä toista kautta ja sillä oli lippis päässä. 

Nyt minä vain odottelen, että Perhesiteiden uusinta alkaa. Liviltä tulee Arvostele mun illallinen tunnissa, jota odotellessa vilkuilen silloin tällöin. Nuo illalliset menee tosi nopeaan. Ehkä vartti per henki ja sitten onkin jo seuraava. Tosin se onkin tunnissa, niin ei niillä ole aikaa kauaa illastaa. Niin ja niitä on vaan neljä. 

Oletteko muuten nähneet Cornetto Enigman mainoksen?

Se on jotenki ihan hieno, mutta toisaalta sellanen hmmmm. En minä oikeen osaa selittää.

Nyt olen jo päässyt eroon hermoromahduksesta, joka melkein uusiutui kun tulin kotiin ja huomasin sen auton olevan edelleenkin tiellä. No onneksi voin aina ajaa Fordin tuohon puskan viereen.