Minut on kirottu naapureilla. Ihmiset ovat yleensä hyvä asia, mutta kun silloin kun ajattelet, että saat kuvata rauhassa pilviä ja kukkasia illalla, kymmenen jälkeen, ja huomaat humalaisen naapurin hoippuvan seinänaapurin luokse, tekee todella mieli kiljua. Eipä tehnyt enää sen jälkeen mieli kuvata pilviä kauniilla taivaalla. Siinä kun höpöttelee niitä näitä viisi minuttia yöpuku päällä (voitte uskoa, että tunsin oloni hieman epämukavaksi siinä vaiheessa), kamera kädessä ja tuijottelee taivaita, toivoo, että maa nielisi. Sitä kun luulee, että omalla takapihalla saisi olla rauhassa. Joskus, joskus todella minä kaípaan rauhaa, jollaista saa vain kun asuu omakotitalossa, kymmenien kilometrien päässä lähimmistä naapureista.
Tupuna näki ilmiselvästi niin jännittävää unta, että meinasi tippua sängystä. Olisi mukavaa tietää mistä kullannuppu uneksii, mutta epäilenpä, että Tupuna ei kerro minulle vaikka haluaisikin.
Luontopolulla käytiin äitin kanssa. Käärmeekin nähtiin, mutta palvelin ei suostunut latamaan siitä kuvaa tänne. Tämä yksilö oli harmaamusta, lähes vieterin näköinen ja niin liikkumaton, että luulimme sen olevan luotu nahka. Palatessamme polulta se oli kuitenkin hävinnyt, se oli siis oikea ja eläväinen.
Mahtaakohan tämä olla vuosi, jolloin silta on rakennettu? Miksi muuten siinä olisi tuollainen vuosilaatta, jos ei olisi? Hyviä kysymyksiä molemmat ja luulen, että vastaus ensimmäiseen on kyllä ja kun ensimmäiseen on vastattu myöntävästi niin toinen kysymys mitätöityy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti